tiistai 12. maaliskuuta 2019

Transsukupuolinen peruskoulussa

Moni blogini lukija ehkä miettii, miten koulussa suhtaudutaan nuoreen transsukupuoliseen. Meillä on käynyt pääasiassa hyvin.

Ensimmäisenä asiasta kuuli koulun terveydenhoitaja 8. luokan terveystarkastuksessa. Hänelle suuri kiitos, sillä nuori koki hänelle juttelemisen erittäin rohkaisevana, ja samana iltana hän kertoi asiasta minulle.

Seuraavana oli vuorossa koululääkäri. Se ei mennyt yhtä hyvin. Kuvittelin, että voisimme saada häneltä lähetteen transpolille. Minun piti olla mukana lääkärintarkastuksessa, mutta lääkäri siirsi ajan saman päivän aamuna eri ajankohtaan, enkä töiden vuoksi päässytkään mukaan. Kun nuori oli käynyt hänen luonaan, lääkäri soitti minulle. Kysyin lähetteestä. "Hän on niin nuori, että se voi olla vain ohimenevä vaihe. Eikä transpoleilla hoideta alaikäisiä." Täsmälleen samoin hän oli sanonut minun nuorelleni. Vastasin hänelle, että transpoleille otetaan 13-vuotiaita, ja että ei ole hänen asiansa päättää, onko kyseessä ohimenevä vaihe, vaan se kuuluu transpolille. Lääkäri lupasi selvittää asiaa ja soittaa sitten takaisin. Odotin viikon, ja totesin, että asia ei nyt etene toivotusti. Lähetin lääkärille ja hänen esimiehelleen sähköpostin, jossa toivoin heidän päivittävän tietonsa transtutkimuksista ja transsukupuolisten kohtaamisesta ajan tasalle. Pyysin heitä ajattelemaan, miten käy nuorelle, joka ei uskalla kertoa tuntemuksistaan kenellekään muulle kuin lääkärille, ja vastaanotto olisi tuollainen. Se saattaisi olla nuorelle kohtalokas. Tämän jälkeen varasin ajan omasta terveyskeskuksesta. Aika meni parin kuukauden päähän, mutta siellä lääkäri kirjoitti lähetteen yhden kysymyksen jälkeen. Se kysymys oli, että onko nuorella ongelmia mielenterveyden kanssa. Kun ei ollut, niin lähete saatiin.

Sitten alkoi 9. luokka, ja 8. luokan keväällä alkanut kiusaaminen koulussa näytti jatkuvan. Asiaa selviteltiin kuraattorin ja luokanohjaajan kanssa, mutta kiusaaminen ei loppunut. Nuori halusi vaihtaa koulua. Aloin selvittää asiaa, ja näytti siltä, että se onnistuisi helposti, ja näin todellisuudessa kävikin. Kerroin uuden koulun rehtorille ja kuraattorille nuoren taustat, transsukupuolisuustutkimukset ja kiusaamisen, jotta he olisivat heti kartalla. Nuori otettiin vastaan todella sydämellisesti ja kaikki käytännön asiat hoidettiin todella nopeasti.

Vähän myöhemmin nuoreni halusi ottaa käyttöön uuden nimen, jonka oli itselleen valinnut. Mietimme nimeä yhdessä jonkin aikaa, ja ehdotin hänelle toista nimeä, joka oli aika lähellä hänen valitsemaansa nimeä. Nimeen liittyy tarina, jonka kerron ehkä joskus myöhemmin. Sydämeni oli pakahtua ilosta, kun nuori hyväksyi minun ehdotukseni, ja piti siitä aidosti. Ilmoitin nimestä koululle, ja pyysin että se vaihdettaisiin myös Wilmaan. Wilmasta vastattiin, että nimi tulee suoraan maistraatista, joten sitä ei pystytä vaihtamaan. Tiedän, että pystyy (ohje), mutta en nyt lähtenyt tästä asiasta tappelemaan. Luokanohjaajan kautta uusi kutsumanimi kuitenkin välitettiin kaikille opettajille, ja he käyttävät sitä.

Liikuntatunnit aiheuttavat nuorelle ahdistusta. Hän ei koe kuuluvansa tyttöjen liikuntatunneille, mutta ei toisaalta poikienkaan. Uinti on kehodysforian vuoksi aivan mahdotonta, tanssi myös (lähinnä ehkä sukupuoliroolien takia). Liikunnanopettaja järjesti hänelle yksityisen pukuhuoneen, ja uinnista ja tanssista hän on saanut vapautuksen (tekee muuta liikuntaa sillä aikaa).

Kodin ja koulun päivässä tein koululle aloitteen, että koulun vessat muutettaisiin sukupuolineutraaleiksi. Se olisi helppoa, sillä vessat eivät ole "joukkovessoja" vaan yksittäisiä. Koulu toteutti toiveeni kahden vessan osalta. Kaikkia vessoja ei muutettu, koska suuri osa tytöistä ei halua käyttää samoja vessoja kuin pojat. Poikien vessat ovat kuulemma todella siivottomia. Mutta hyvä näin!

Tähän mennessä olemme siis kohdanneet pääasiassa oikein hyvää suhtautumista koulussa. Ja näin täytyy ollakin. Koulut noudattavat opetussuunnitelmissaan tasa-arvolakia (case Orivesi). (Suosittelen muuten lukemaan tämän blogitekstin kommenttina Orivesi-tapaukseen) Tiedän, että joka puolella Suomessa eivät asiat valitettavasti ole yhtä hyvin. Tänään bongasin paikallisesta sanomalehdestä tekstarin, jossa toivottiin myös meidän kotikaupunkimme koulujen opetussuunnitelmien muuttamista, kuten Orivedellä oli tarkoitus. Sehän ei onnistunut, eikä saakaan onnistua, missään.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kun kirjoitat tätä blogia. Sun poika on onnekas, kun olet hänen äitinsä ja tuet häntä prosessissa.

    Nimim. jo aikuinen transnuori

    VastaaPoista

Kommentoi harkiten, kiitos!