Jaan suomennoksen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tuodaan esiin huonoa tiedettä ja huonon tieteen levittäjiä, ja perustellaan, miksi ne ovat huonoja. Toisessa osassa kerrotaan, mistä erottaa huonon ja hyvän tieteen. Omat kommenttini olen kirjoittanut kursiivilla.
----------
Kenties tuhoisin haaste, jonka transsukupuoliset kohtaavat, on pitkä historia huonoa tiedettä, jota käytetään heitä vastaan. Kirjassa termi huono tiede viittaa seuraaviin:
- selvästi puolueellinen tutkimus
- yksipuolinen tutkimus
- hyvä tutkimus, jota erittäin puolueelliset ihmiset käyttävät väärin
On muistettava, että sukupuoli-identiteettiä vahvistava hoitomuoto on lääkäreiden, psykologien ja transsukupuolisuuden asiantuntijoiden yhteinen näkemys oikeasta tavasta hoitaa transsukupuolisia. Tätä näkemystä vastustavat tahot voidaan jakaa neljään kategoriaan:
1. Uskonnollisesti motivoituneet anti-LGBT-viharyhmät, jotka esiintyvät asiantuntijoina (esim. American College of Pediatrics)
2. Uskonnollisesti motivoituneet lääkärit ammattinsa äärilaidalla (esim. Paul McHugh)
3. Katoamassa olevat 70- ja 80-luvun vanhanajan lääkärit, joiden työnä tuntuu olevan estää transitioituminen, ja joiden historia on täynnä transsukupuolisten vähättelyä (esim. Blanchard, Zucker, Bailey)
4. Ihmiset, jotka ovat uskonnollisesti motivoituneita, joilla ei ole lääketieteellistä tai muuta tieteellistä taustaa, ja jotka väärinkäyttävät olemassa olevaa tiedettä tukemaan omaa anti-trans näkökulmaansa (esim. Walt Heyer)
(Poistaisin kategoriasta 4 "uskonnollisesti motivoituneita", koska on myös heitä, joilla ei ole uskontoa vastustuksensa taustalla)
Huono tiede näyttäytyy usein oikeustapauksissa, joissa sillä yritetään perustella transsukupuolisten syrjintää, esimerkiksi transsukupuoliselle annettuja potkuja, terveydenhoidon kieltämistä, vankien lääketieteellisen hoidon kieltämistä, tai syrjivän lain puolustamista (The Bathroom Bill, North Carolina). Joissakin tapauksissa huonoa tiedettä käytetään satuttamaan transsukupuolisia henkilökohtaisella tasolla. Sitä käytetään populaarimediassa kuten The Wall Street Journal:issa ja Fox News:issä oikeuttamaan ihmisten ennakkoluuloja.
Yksi yleisimmistä hyökkäyksistä transsukupuolisia vastaan on "tietoviisaiden" väite, että transsukupuolisuutta ei voi todistaa biologisin perustein. Vaikka täsmällisiä syitä transsukupuolisuudelle ei vielä tiedetä, on olemassa yli 100 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka osoittavat biologisia juurisyitä sille, miten yksilö kokee sukupuolensa. "Tietoviisaiden" väite ei siis ole totta. Tämä ei kuitenkaan estä heitä yrittämästä.
Lääkäri Keith Ablow, entinen Fox Newsin työntekijä (Medical A-Team), väitti vuonna 2014:
"En usko, että on olemassa ehdotonta tietoa siitä, että yksikään naisen tai miehen sielu olisi koskaan ihmiskunnan historian aikana syntynyt anatomisesti väärään sukupuoleen (vaikka moni meritoitunut psykiatri hyvää tarkoittaen näin väittää). Haluan sanoa sen vielä selkeämmin: Mikään löytämäni tiede ei ole vakuuttanut minua siitä, että ihminen, jolla ehdottomasti on miehen DNA ja miehen anatomia, voisi todella olla luonnon julman vitsin kohde, ja olla oikeasti nainen." Lähde(Usein käytetään myös narratiivia "yksikään ihminen ei voi syntyä väärään ruumiiseen / väärään sukupuoleen")
Joten, millaisia todisteita on olemassa transsukupuolisuuden biologisista syistä? Esittelen lyhyet otteet 15 tutkimuksesta, jotka osoittavat sukupuoliristiriidan todennäköiset biologiset alkuperät.
1. Testosteroni vaikuttaa aivojen seksuaaliseen erilaistumiseen. Se vaikuttaa erityisesti miehen sukupuolelle tyypillisen käytöksen ja heteroseksuaalisuuden ilmenemiseen. Bakker, Focus on Sexuality Research, 2014
2. On riittävästi todisteita siitä, että hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit muokkaavat käyttäytymiseen liittyvää seksuaalista dimorfismia lapsilla, oletettavasti vuorovaikutuksessa hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasakselin kanssa. Winneke et. al., Environmental Health Perspectives, 2013
3. Aivot erilaistuvat sukupuoliriippuvaisesti sekä morfologisella, neurokemiallisella että toiminnallisella tasolla, ja sitä kontrolloivat ensisijaisesti sukupuoliset erot sukurauhashormonitasoissa ennen syntymää. Chung & Auger, European Journal of Physiology, 2013
4. Sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen suuntautuminen, pedofilia ja neuropsykiatristen häiriöiden riskit ohjelmoituvat aivoihimme hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa. Ei ole olemassa todisteita siitä, että syntymän jälkeinen sosiaalinen ympäristö vaikuttaisi mitenkään ratkaisevasti sukupuoli-ideniteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Swaab & Bao, Neuroscience in the 21st Century, 2013
5. Testosteroni, estrogeeni ja dihydrotestosteroni ovat pääasiallisia sukuhormoneja, jotka vaikuttavat aivojen rakenteen järjestäytymiseen ja sukupuoliseen eriytymiseen varhaisessa kehitysvaiheessa. Karaismailoǧlu & Erdem, Journal of the Turkish-German Gynecological Association, 2013
6. Miespuolisen sikiön testosteronin vaihtelut ennustavat myöhempää paikallista harmaan aineen määrää tietyissä aivojen osissa, suuntaan joka on yhteneväinen sukupuolisen dimorfismin kanssa tarkasteltaessa suurta riippumatonta joukkoa samanikäisiä eri sukupuolta olevia. Lombardo et. al., The Journal of Neuroscience, 2012
7. Lapsuudessa mitattu testosteroni ennustaa myöhempää sukupuolityypillistä käytöstä pojilla ja tytöillä. Lamminmäki et. al., Hormones and Behavior, 2012
8. Oikeassa kädessä toisen ja neljännen sormen välinen pituussuhde on transmiehillä huomattavasti alempi kuin naisilla tässä tutkimuksessa. (Selvyyden vuoksi, koska tämä lause oli vaikea kääntää ymmärrettävästi suomeksi, löysin Yle Akuutin sivulta seuraavan tiedon: "Ideana on, että jos sikiö on kehittynyt ympäristössä, jossa on ollut korkea testosteronipitoisuus suhteessa estrogeenin määrään, niin silloin nimetön on pidempi kuin etusormi, kertoo tutkija Samuli Helle Turun yliopistosta.")
Koska sormien pituuden välinen suhde kehittyy varhaisessa elämänvaiheessa ja kuvastaa testosteronille altistumista, tuloksemme osoittavat yhteyden sukupuoliristiriitaa kokevien transmiesten ja perinataalille testosteronille altistumisen välillä. Hisasue et. al., The Journal of Sexual Medicine, 2012
9. On olemassa kasvavaa näyttöä, että testosteronille altistuminen vaikuttaa ihmisen sellaiseen käyttäytymiseen, joka osoittaa sukupuolten eroja, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, ja joihinkin sukupuoleen liittyviin kognitiivisiin ja persoonallisuuden ominaisuuksiin. Hines, Annual Review of Neuroscience, 2011
10. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että korkeille androgeenipitoisuuksille altistuminen johtaa miehille tyypilliseen käyttäytymiseen, ja että se vaikuttaa myös sukupuoli-identiteettiin. Journal of Pediatric Endocrinology and Metabolism, 2010
11. Kun sukuelinten ja aivojen seksuaalinen kehitys eivät vastaa toisiaan, miesten aivot voivat olla naisen kehossa ja toisin päin. Näillä transsukupuolisilla henkilöillä on ongelmia sukupuoli-identiteettinsä kanssa ja he ovat vakaasti sitä mieltä, että ovat syntyneet väärään ruumiiseen. Worrell, master's thesis, Faculty of Medicine, Universiteit Utrecht, 2010
12. Tässä tutkimuksessa yli 150 henkilöä, joilla on epäilty tai todettu altistus prenataalille dietyylistilbestrolille, raportoivat elämänsä aikana sukupuolidysforiasta, jonka voimakkuus vaihteli kohtuullisesta vaikeaan. Kerlin, paper repared for the International Behavioral Development Symposium, 2005
13. Sukupuolidysforiasta kärsivällä kaksostytöllä on maskuliinisempi aivojen lateralisaatio kuin cis-tytöillä. Nämä löydökset osoittavat, että prenataali testosteroni vaikuttaa aivojen varhaiseen kehitykseen tytöillä. Cohen-Bendahan et. al., Psychoneuroendocrinology, 2004
14. On mahdollista, että paikallisista hormoneista riippuvat muutokset aivojen kehityksen aikana ainakin joillakin alueilla kulkevat eri tietä kuin sukuelinten kehitys sukupuolisen erilaisuuden kehittymisessä. Tuloksena voi olla osittainen tai kokonainen aivojen ja sukuelinten sukupuolen ristiriita. Kruijver, dissertation, Faculty of Medicine, University of Amsterdam, 2004
15. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että sukupuoli-identiteetti liittyy sukuhormonien ohjaamaan aivojen sukupuoliseen erilaistumiseen, ja että tietyt geenivariantit jotka vaikuttavat tähän prosessiin, voivat vahvistaa alttiutta transsukupuolisuuteen. Landén, doctoral thesis, University of Gothenburg, 1999
Vertaisarvioitujen tieteellisten todisteiden nykyinen kokonaisuus osoittaa, että sukupuoli-identiteetin, ja erityisesti transsukupuolisten sukupuoli-identiteetin, perusteet ovat todennäköisesti biologista alkuperää. Lähde
On olemassa pääosin yksimielisyys siitä, että erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuoli-identiteetit ovat osa luonnollista ihmisyyden vaihtelua.
Yhden tutkimuksen käyttäminen perusteena sille, että biologista perustaa ei ole, on loogisesti virheellinen. Esimerkiksi, sillä perusteella että "homousgeeniä" ei ole löytynyt, ei voida päätellä, että homous on valinta, koska muut tekijät kuten epigenetiikka vaikuttavat olevan mahdollinen syy. (lähde) Toinen esimerkki: koska rokotusten ei ole voitu todistaa aiheuttavan autismia, ei voida väittää, että autismille ei ole olemassa biologista syytä, tai että autismia ei ole olemassa.
Huonoa tiedettä Johns Hopkinsin yliopistosta
Johns Hopkinsin yliopiston (JHU) nimi merkitsee useimmille korkeatasoista lääketieteen tutkimusta. Sillä on myös pitkä ja hyvin ruma historia transsukupuolisten yhteisössä. JHU:n professorit ovat esitelmöineet eheytysterapiasta konferensseissa, olleet tekemisissä Southern Poverty Law Center:in varmentamien viharyhmien kanssa, ja kuluttaneet valtion rahaa taistelemalla oikeudessa transsukupuolisten lääketieteellisiä hoitoja vastaan. JHU:n hallinto on myös antanut henkilöstönsä jättää huomiotta hyvän hoidon suositukset, torjua todisteisiin perustuvan hoidon, ja hylätä ammattijärjestöjen ohjeet, kun hoidon (hoitovirheen) kohteena ovat olleet transsukupuoliset.
Esimerkiksi JHU:n professori Paul McHugh on julkisesti verrannut transsukupuolisten lääketieteellistä hoitoa otsalohkojen lobotomiaan. Hän on kuvaillut potilaitaan "naisen karikatyyreiksi"ja levittänyt alentavaa narratiivia, että transnaiset ovat joko itseään vihaavia homomiehiä tai perverssejä heteroja. Hänen lobbaamisensa vaikutti hallituksen päätökseen olla järjestämättä kattavaa sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa. Tämän johdosta kaikki muut paitsi yksi sukupuolen tutkimusklinikka suljettiin USAssa vuoteen 1982 mennessä, ja tilanne saatiin palautettua vasta 2014, jolloin suurin osa transihmisistä jäi vaille pätevää hoitoa vuosikymmeniksi. Lähde
McHugh allekirjoitti American College of Pediatricians:in (joka ei siis ole aito asiantuntijaorganisaatio, vaan kokoelma ultrakonservatiiveja) kannanoton, joka vastustaa kaikkea transsukupuolisten nuorten vahvistavaa hoitoa. (lähde) McHugh väitti Wall Street Journalin artikkelissa yliopiston nimissä vuonna 2014, että Hopkinsissa lopetettiin sukupuolenkorjausleikkaukset, koska "tyytyväinen mutta kuitenkin yhä ongelmainen potilas tuntui riittämättömältä syyltä poistaa terveitä elimiä". (lähde) Tämä puolueellinen ja vaarallinen todisteiden vääristely transihmisistä kiistettiin American Psychiatric Association:in merkittävien jäsenten Journal-lehdelle lähettämässä kirjeessä. Myös McHugh:n leikkauksenjälkeisten transihmisten tutkimusta koskeva räikeä väärinkäyttö paljastettiin. Tutkimuksen tekijä Celia Dhejne tuomitsi julkisesti McHugh:n teot epäeettisiksi. (lähde1, lähde2)
Jotkut McHugh:n kollegat ovat julkisesti tuominneet hänen työnsä puolueelliseksi ja haitalliseksi. Esimerkiksi JHU:n kansanterveyden tiedekunnan lähettämässä avoimessa kirjeessä Baltimore Sun -lehdessä todetaan: "Uskomme, että hänen työnsä tulkitsee väärin nykyisen tieteen seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä... Esimerkiksi, lisääntyvä tieto tukee käsitystä, että sukupuoli-identiteetti ei ole pelkästään binäärinen ilmiö." Ja kun McHugh ja hänen kollegansa Mayer julkaisivat raportin "Sexuality and Gender: Findings from the Biological and Psychological and Social Sciences" The New Atlantis -lehdessä, sadat aikalaiset allekirjoittivat avoimen kirjeen kiistäen raportin tulokset. Jos raportti olisi annettu julkaistavaksi tieteellisessä julkaisussa, vertaisarviointi olisi estänyt raportin julkaisemisen.
JHU:ssa työskentelevä lääkäri Cynthia Osborne on todistanut ainakin kolmessa oikeudenkäynnissä transihmisten terveydenhoitoa vastaan. Hän sanoi, ettei vankien tulisi saada sukupuolenkorjausleikkauksia. Kaksi näistä epätoivoisista vangeista teki itse itselleen kastraation sen seurauksena. (lähde) Niin ikään yliopiston lääkäri Chester Schmidt on todistanut oikeudessa hoitosuosituksia vastaan. Schmidt todisti, että hän ei ole suositellut sukupuolenkorjausleikkausta yhdellekään 300:sta potilaastaan. Hänen mielestään oikea hoito sukupuoliristiriitaan on psykoterapia ja lääkitys. Schmidt todisti myös syrjintätapauksessa, että transsukupuolisella ei ole lain suomaa suojaa syrjintää vastaan, koska "transsukupuolisuus on seksuaalinen poikkeavuus eikä sukupuoli-identiteetti". (lähde)
Sekä Osbornen että Schmidtin asema JHU:ssa kreditoi heidän todistajan lausuntojaan oikeudessa, siitä huolimatta että ne ovat vastoin WPATH:n hyvän hoidon suosituksia sekä heidän edustamansa yliopiston virallista linjaa. McHugh:n ja muiden tässä esiteltyjen lääkäreiden mielipiteet transihmisten lääketieteellisestä hoidosta eivät ole muuttuneet 40 vuodessa, vaikka koko muu lääketieteellinen ja psykiatrinen yhteisö on muuttanut käsitystään tieteen tuottamien todisteiden valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi harkiten, kiitos!