"Biologiset tosiasiat eivät ole transfobiaa" ja muita turhauttavia nettikeskustelun väitteitä

Yle on julkaissut pari koulumaailmaan ja sukupuolirooleihin liittyvää artikkelia, joiden kommenttikentissä vilisee vanhoja tuttuja mantroja "biologisista tosiasioista". Alan toden teolla kyllästyä ja turhautua vääristeleviin tai harhaisiin, älyllisesti laiskoihin väitteisiin, joita keskusteluissa sukupuolesta usein käytetään. Vaikka niihin olisi miten tyhjentävästi ja tieteellisesti tai muuten järkevästi perustellen usealla taholla vastattu, ne elävät sitkeinä ja leviävät yhä uusien ihmisten tietoisuuteen ja juurtuvat mantroiksi, joita hoetaan ilman syvempää ymmärrystä. Tämä ei tokikaan ole mitenkään poikkeuksellista. Aika moni muukin kuumottava aihe herättää vastaavaa kommentointia. 

Opiskelen tällä hetkellä työn ohessa, ja viimeksi opintokokonaisuudessa tutustuimme tietoon. Yksi ennakkotehtävistä liittyi argumentaatiovirheisiin ja ajattelun vinoutumiin. Katsoimme muutamia videoita ja luimme lyhyitä artikkeleita aiheista, ja tehtävänä oli niiden perusteella mainita muutamia työssä kohtaamiamme vinoutumia ja virheitä ajattelussa. Erityisesti minulle jäi mieleen video, jolla kuvattiin ajatusjärjestelmä 1 ja 2 eroja. Ihmisen aivot pyrkivät säästämään energiaa ja luovat siksi ympäröivästä todellisuudesta järjestelmiä / kaavamaisuuksia, joiden avulla arkielämä on helppoa ja energiaa säästyy tärkeämpiin tehtäviin, kun aivan kaikkia arkisia päätöksiä ei tarvitse pohtia alusta saakka joka kerta kun valintatilanne tulee eteen. Tällöin aivot käyttävät ajatusjärjestelmää 1 hyödykseen. Ajatusjärjestelmä 2:n aktivoimiseksi on käytettävä enemmän energiaa, ja se otetaan käyttöön kun pohditaan syitä, merkityksiä ja vaikutuksia. Somekommentointi on hyvin usein sellaista, että aivojärjestelmä 2 ei aktivoidu, vaan käytetään helpompaa järjestelmää 1, joka ei vaadi juuri ponnisteluja. Kun näkee sanan "sukupuoli" jossain artikkelissa, järjestelmä 1 läväyttää esiin ne vanhat tutut vastaukset, eli "biologisesti sukupuolia on kaksi ja on vain tyttöjä ja poikia ja mitä tämä hullutus sukupuolen moninaisuudesta oikein on".

Mantrat leviävät eritoten kristillisistä ja perussuomalaisista piireistä sekä sukupuolikriittisten joukosta. Aivan erityisesti haluan mainita yhden televisiossakin esiintyneen blogisti-tubettajan (jonka nimen jätän kuitenkin mainitsematta), joka on kirjoittanut Suomen Perustan Epäneutraaliin sukupuolikirjaan. Hänen käyttämänsä retoriikka on levinnyt varsin tehokkaasti ja tehnyt tuhojaan. Disclaimer: hän puhuu myös tärkeistä aiheista, joista on ehdottomasti puhuttava siten kuin hän puhuu, omasta kokemuksestaan, mutta sen ohella hän puhuu myös paljon potaskaa. Varsinkin viime aikoina hän on ollut todella aktiivinen Youtubessa.

Tällaiset väitteet ovat haitallisia, koska ne juurruttavat ihmisten mieliin kaavamaisen asenteen, joka on transihmisiä kohtaan vahingollinen. Samalla ne vahingoittavat koko yhteiskuntaa. Miksikö? Kerron sen lopuksi.

Käyn läpi muutamia tyypillisiä väitteitä ja sitä, mikä niissä on pielessä. En yritäkään olla tyhjentävä, sillä olen käsitellyt monia näistä jo aiemminkin. Silti nyt tekee mieleni kirjoittaa taas lisää, koska olen niin turhautunut. Sisältövaroitus: transfobiset kommentit.

1. Biologiaan vetoaminen

Tämä on ehkä se yleisin, joka ilmenee muutamina erilaisina variaatioina, kuten esimerkiksi:

"Se, että sanoo ihmisen biologian olevan totta ja muuttumaton, ei ole transfobiaa"

"Transnaiset ovat miehiä ja transmiehet ovat naisia, koska sukupuoltaan ei voi vaihtaa, XX on nainen ja XY mies"

"Jos menee mukaan transihmisten sukupuolisekoiluun, kaikista homoista ja lesboista tulee biseksuaaleja tai homoja ja lesboja ei enää ole olemassakaan"

"Sukupuolen moninaisuus on biologian kieltämistä"

"Sukupuoli määrittyy biologisesti, joten transsukupuolisuus on mielenterveysongelma"

Kromosomit ja sukusolut eivät tietenkään muutu, kun ihminen korjaa sukupuolensa. Mutta aika monen sukupuoltaan korjaavan hormonitasot muuttuvat täysin hormonihoidon vaikutuksesta, josta johtuen sukupuolen ulkoiset tunnusmerkit muuttuvat. Transnainen korjaa sukupuolensa naiseksi, koska haluaa tulla kohdatuksi ja nähdyksi naisena, ja tekee kaikki itselleen mahdolliset muutokset päästäkseen sellaiseen lopputulokseen. Vaikka häntä voisikin sanoa biologisesti edelleen mieheksi, monet osat hänen biologiastaan ovat naisen, koska biologia on muutakin kuin kromosomeja ja sukusoluja. Jos häntä sanotaan mieheksi hänen biologiansa eli kromosomiensa tai sukusolujensa takia, pitää kysyä, miksi näin halutaan tehdä. Mikäli keskustellaan asioista, jotka liittyvät tiukasti kromosomeihin tai sukusoluihin, voidaan perustellusti sanoa mieheksi, tai "kromosomeiltaan/sukusoluiltaan mies". Jos keskustellaan jostain muusta, mieheksi sanominen on joko ilkeyttä eli transfobiaa tai tietämättömyyttä. Se mitätöi transnaisen olemassaolon naisena. Aktivoidakseni ajatusjärjestelmän 2 minä kysyn: miksi sanot transnaista mieheksi? Miksi hänen kromosominsa tai sukusolunsa ovat sinulle tärkeämmät kuin hänen muut sukupuoliominaisuutensa? Jos ne ovat sinulle tärkeät, oletko selvittänyt omat kromosomisi? (Saatat yllättyä, jos selvität.)

Transihmisen sukupuolisekoilu = sen myöntämistä, että ihmisen sukupuoli ei ole selkeän binäärinen, mikä nyt sattuu olemaan nykyisen tieteen valossa totta? Minun mielestäni siitä tulee silloin sekoilua, kun transnaisia väitetään miehiksi ja transmiehiä naisiksi, ja aletaan näillä linsseillä katsoa maailmaa, esimerkiksi homoseksuaalisuutta. Koska silloinhan homo transmies onkin linssien kautta katsottuna nainen ja hetero, ja... öö sekaisin meni. Kaikki meni. Transihmisille sukupuoli ei ole sekoilua ja homoseksuaalisuus on edelleen olemassa. Sekoilijoita ovat ihan jotkut muut. 

Alussa mainitsemani tubettaja sanoi vastikään videollaan, että sukupuolisekoilijat transihmiset eivät kunnioita ihmisten intiimejä rajoja ja preferenssejä, koska heidän mielestään ihmisen seksuaalisuuden pitäisi olla inklusiivinen. Olen nähnyt tätä väitettä monessa eri muodossa erityisesti Vauvan "eeppisessä" naiskeskusteluketjussa, "muusutuheroineen" ja "ladydickeineen". Väitteen ytimessä on, että kaikki transihmiset haluavat kaikkien haluavan heitä seksuaalisesti, muu on transfobiaa. Tämähän ei ole totta, mutta koska internetti tarjoaa lukemattomia ihastuttavia esimerkkejä siitä, että se voisi olla totta, niin totta kai tällaista väitettä on kiva levittää, koska transihmisethän pitää saattaa lokaan / todistaa heidän mielipuolisuutensa. Julia on debunkannut tämän hyvin, ja hän on itse trans, joten en yritä selittää asiaa paremmin kuin hän: linkki twitteriin.

Sukupuolen moninaisuus ei ole biologian kieltämistä. Joka väittää että on, ottaa huomioon vain pienen osan ihmisen biologiaa (sukusolut ja lisääntyminen), tai sen osan, joka on vanhaa tietoa, tai yksinkertaistettua tietoa yhteiskuntien ja kulttuurien rakentamisen ja olemassa olevien rakenteiden vuoksi. Jos puhuu sukupuolista lisääntymisbiologisessa tai geneettisessä mielessä, voi melko rauhassa pitäytyä binäärissä, mutta muussa keskustelussa pitäisi olla hieman laajempi perspektiivi. Sukupuolen moninaisuudelle on olemassa biologisia perusteita, esimerkiksi sikiön altistuminen eri hormoneille kohdussa, ja tietyt aivorakenteet (osa näistä ei vielä ole tieteellisesti vahvalla pohjalla, mutta viitteitä on löydetty paljonkin). Nämä eivät ole ainoita syitä, mutta ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että ihminen kokee sukupuolensa kehostaan poiketen. Myös kansainvälinen tautiluokitus on jo muuttunut siten, että transsukupuolisuus ei ole enää psyykkinen sairaus. Väite "sukupuolen moninaisuus on biologian kieltämistä" ei siis ole faktaa vaan mielipide. 

Mainittu youtube-mielipidevaikuttaja sanoi vastikään videollaan, että oman biologisen sukupuolensa kieltäminen vie ilon omasta sukupuolesta ja sen ominaisuuksista ja syvällisistä merkityksistä. Ihan varmasti viekin. Kannustan kaikkia pohtimaan sukupuoltaan, ja toteaapa sitten olevansa trans tai cis, löytämään merkityksen ja ilon siitä omasta sukupuolestaan. Kyseinen tubettaja yleistää oman kokemuksensa. Hän on detransitioitunut, mutta kokee ilmeisesti yhä olevansa trans, joka on oppinut hyväksymään biologisen sukupuolensa. Kaikki transihmiset eivät kuitenkaan koe samoin kuin hän, eikä hänen tapansa ole ainoa oikea tapa.

Biologiaan vetoaminen ei siis toimi muutoin kuin silloin, kun puhutaan tiukasti lisääntymisbiologisista tai kromosomeihin liittyvistä asioista, eli aika harvoin. Äsken mainittu tubettaja sanoi äskettäin videollaan, että sellaisen henkilön, joka "kieltää biologian", mielenterveyttä pitää epäillä. Hmm. Olen eri mieltä. Perustelut löytyvät yltä ja aika monesta muustakin blogini tekstistä.

2. Sukupuoliroolit, sukupuolineutraalius, sukupuolisensitiivisyys - kaikki on pilalla, pelkkää paskaa tilalla

Yle julkaisi 12.1. artikkelin koulujen jämähtäneistä sukupuolirooleista. Kommenttikentässä vilisee kromosomeja ja lisääntymisbiologiaa, joilla kommentoijat haluavat tuoda esiin tietämyksensä siitä, miten sukupuoli määritellään. Eli puhuvat ihan eri asiasta kuin artikkeli, nämä esimerkit kävisivät mainiosti osaan 1 yllä.

Mutta sitten ne sukupuoliroolit. Eräs kommentoi: "Ylivoimaisesti suurin enemmistö oppilaista on ihan tavallisia tyttöjä ja poikia, jotka varsinkin alaluokilla haluavat selkeästi olla hyvin tyttömäisiä tai poikamaisia. He haluavat hyvin usein leikkiä ns. tyttöjen leikkejä ja poikien leikkejä. Annetaan myös heidän nauttia sukupuolestaan ja ilmaista sitä."

Ja siihen joku vastasi: "Juuri näin. Jos nyt ruvetaan väkisin vääntämään lasten mielipidettä joksikin muuksi, tulww varmasti hankaluuksia. Ovatko nämä tyttö/poikasukupuolen hävittäjät asiassa muuten oikeita kokemusasiantuntijoita?"

Ja toinen: "Olet oikeassa, mutta tietyt piirit luovat painetta siihen suuntaan, että heitä ei saa kohdella tyttöinä tai poikina, vaikka he itse näin haluavat." 

Jatkojutussa opetusministeri Jussi Saramo julistaa: Ei voi olla niin, että opetus vahvistaa sukupuolia koskevia olettamuksia" ja siellä kommenteissa julistetaan (ehkä joku Vauvallakin kirjoitellut?):
"...Sitten menee puurot ja vellit sekaisin kun ruvetaan puhumaan "sukupuolten moninaisuudesta". Tämän tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun ongelma on se, että suomen kielessä on vain sana "sukupuoli", joka joutuu olemaan käännöksenä angloamerikkalaisen keskustelun sanoille "sex", biologinen sukupuoli, kromosomit, lisääntymissukupuoli, mikä on biologinen, luonnontieteellinen tosiasia; ja "gender", sosiaalinen sukupuoli ja sukupuoliroolit, jotka sitten jotenkin ulotetaan määrittämään ihmisen sukupuolta ja olemista. Nykyinen ns. radikaali genderideologia on perusteiltaan hyvin regressiivinen, vahvistaa sukupuolistereotypioita. Jos pikkupoika leikkii pukeutumisleikkejä, tykkää pinkistä, askartelee glitterin kanssa, hän onkin tyttö. Jos tyttö kiipeilee puissa ja leikkii ritareita eikä tykkää mekoista, hän onkin poika. Noin ohuilla perusteilla lapsia tyrkätään trans-kategoriaan varsinkin Pohjois-Amerikassa. Että jos et toimi täysin sukupuolistereotypioiden mukaan, oletkin "syntynyt väärään kehoon" jota pitää sitten kenties yrittää muuttaa hormoneilla ja leikkauksilla (varsinkin USA:ssa kyseinen "terveydenhoito" on rahakasta bisnestä). Sen sijaan että hyväksyisi itsensä (tai nuorten lasten ollessa kyseessä vanhemmat hyväksyisivät lapsensa) sukupuolirooleja rikkovana ihmisenä. Nnykyinen genderideologia näyttäytyy myös varsin homofoobisena. Miehen joka tykkää miehistä, on muka pakko olla nainen, transnainen. Nainen joka tykkää naisista on tietysti transmies. Lesbojen pitää hyväksyä "ladydique", transnaisten erityinen naisellinen penis vaginaansa. Koska peniksen omistaja kokee olevansa "nainen". Eli että jos nyt pidettäisiin genderideologia poissa suomalaisista kouluista. Sukupuolia on kaksi, sukupuolirooleja pari kolme ja niitä pitää haastaa ja rikkoa. Sukupuoli-identiteettejä on nykyään niin monta, ettei pysy laskuissa mukana. Kai jokaisella ihmiseellä on omansa. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Ja minä en todellakaan kiellä transihmisten olemassaoloa. Transihmisiä on olemassa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Sukupuolidysforia on oikea, olemassa oleva asia. Kaikki sukupuolidysforiasta kärsivät ihmiset eivät ole hulluja tai pervertikkoja. Tuskin kukaan on. Ongelma on siinä, että trans-sateenvarjo on levitetty niin laajalle, että varsinaiset transihmiset ovat jääneet syrjään ja joutuvat jakamaan tilansa eriasteisten (enimmäkseen miespuolisten) fetisistien ja autogynefiilien ja pahempien kanssa. Siinä miesjoukossa on aggressiivisia, äärimmäisen naisvihamielisiä ja homofoobisia miehiä, kenties jopa pervertikkoja. Genderideologia vaatii hyväksymään kaiken, kunhan sanotaan taikasana "trans". Transmiehet (syntyjään naiset) eivät useinkaan tule mainituiksi näissä transihmisten "taisteluissa". Transnaiset (syntyjään miehet) ovat tärkeämpiä, tietysti, koska he ovat miehiä. Ja tämä kaikki riippuu sukupuolistereotypioista. Opetusministerin tulisi tehdä parhaansa ohjatakseen kouluja pois sukupuolistereotypioista. Genderideologia vahvistaa sukupuoliroolistereotypioita. Sitä ei pidä tuoda Suomen kouluihin."

Eli suunnilleen niin, että "useamman sukupuolen tuputtaminen hämmentää lapsia", ja että "Seta ja transaktivistit haluavat transiuttaa kaikki lapset, jotka ihan luonnollisesti kokeilevat muita sukupuolirooleja, ja kasvaisivat siitä yli ilman tätä tuputusta".

Joo ei. Kysehän on nimenomaan siitä, että jokainen saisi olla juuri sellainen kuin on, myös ne "tavalliset" tytöt ja pojat. Ja ne pojat, jotka haluavat pukea mekon päälleen ja olla Lucia, ja silti poika. Ja ne tytöt, jotka haluavat osallistua tanssiaisiin miesten puvussa, ja olla silti tyttöjä. Ja ne pojat, jotka syntyivät tytön kehoon ja tulivat määritellyiksi tytöiksi, ja jotka tykkäävät hevosista ja piirtämisestä. Ja ne tytöt, jotka syntyivät pojan kehoon ja tulivat määritellyiksi pojiksi, ja jotka tykkäävät rassata autoja. Kaikki. Mikä ihmeen kalteva pinta ja ajatusvinouma tässä oikein ihmisillä on? Ja joku merkillinen käsitys tästä genderideologiasta. Koko sanakin on kristilliskonservatiivien keksimä höpötermi.

Aika monella tuntuu menevän sekaisin sukupuoliroolit, sukupuoli-identiteetti, sukupuolineutraalius ja sukupuolisensitiivisyys. Sukupuolirooleja voi rikkoa ja niillä voi leikitellä, mutta olla silti sitä sukupuolta mitä on, ilman tarvetta korjata sitä. Myös sukupuolen korjaamista haluavat saavat leikitellä sukupuolirooleilla ja rikkoa niitä. Tätä tuntuu olevan erityisen vaikea ymmärtää. Valitettavasti nuorten transpolillakin on suuria vaikeuksia ymmärtää tätä.

Sukupuoli-identiteetti on sisäinen syvällinen ymmärrys ja kokemus omasta sukupuolestaan, joka voi olla joko tosi vahva, tai tyystin poissaoleva, tai niin linjassa biologisen lisääntymissukupuolen kanssa, että se on merkityksetön (tästä kirjoitin edellisessä blogitekstissäni). 

Sukupuolineutraalius on sitä, että sukupuolella ei ole merkitystä, ja -sensitiivisyys sitä, että eri sukupuolet otetaan huomioon. Joissakin asioissa on tarpeen olla neutraali, joissakin sensitiivinen, ja niillä on vissi ero. Sukupuolineutraalius ei kuulemma ota huomioon sukupuolten luonnollisia biologisia eroja. Niinpä, se on se pointti. Joskus ne erot merkitsevät, joskus eivät. Joskus sukupuolineutraalius on paikallaan, mutta ei aina.

3. Vähemmistö pakottaa muut taipumaan ideologioihinsa

"Eeppisessä Vauvan ketjussa" muistetaan tasaisin väliajoin mainita, että sukupuolivähemmistö "pakottaa" ideologiaansa enemmistölle: "Kaikkien pitää käyttää heidän keksimäänsä uutta sanastoa oikein tai tulee paha mieli ja itsem*rha, ja joka paikassa pitää olla turvalliset tilat ja sukupuolineutraalit vessat ja pukuhuoneet. Ihan kamalaa tällainen pakottaminen ja minähän en ole mikään cis-nainen vaan nainen." Voi huokaus sentään. Se, että yhteiskunnasta ja yhteisistä tiloista tehdään kaikille turvallisia, on kaikille hyvä ja hyödyllinen asia. Verrataan vaikka esteettömyyteen: esteetön julkinen tila on kaikille hyvä. En ole nähnyt samanlaista vastustusta siitä, että kirjastoon pääsee kätevästi ja turvallisesti myös huonompijalkainen vanhus, lastenvaunujen kanssa, tai näkövammainen. Sanoja ja termejä keksitään jatkuvasti lisää ja muutetaan myös monessa muussakin asiassa kuin sukupuoleen liittyen, ei siinä ole mitään ideologista pakottamista. Enkä usko, että kukaan on vaatimassa aivan kaikkea sukupuolineutraaliksi - ainoastaan vaaditaan sitä, että transihmisilläkin olisi turvallisia tiloja.

Jo useaan kertaan mainitsemani tubettaja otsikoi yhden videonsa "Ei ole keneltäkään pois, että" ja perustelee videollaan, miten se ("genderideologia" ja inklusiivisuus) on todellakin kaikilta pois. Hän sanoi mm., että jossain tapahtumassa oli ollut sukupuolineutraalit vessat ja ovessa "pitkät litaniat jotain sössönsöötä, että ketään ei syrjitä identiteetin perusteella". Helsingin yliopiston unisex-vessoissa hän näkee kaikkien niitä käyttävien ihmisten naamasta, miten niitä ahdistaa käydä siellä vessassa. Ohhoh. Voihan sitä ahdistaa aika moni muukin asia, kun vessassa käy, tai sitten hän projisoi muihin omaa ahdistustaan. (Minua ei ahdista unisex-vessassa yhtään sen enempää kuin naisten vessassa.) Siinä hän on oikeassa, että kaikki eivät niistä pidä, eivätkä halua niitä käyttää. Minusta se on täysin ok. Kyllä täällä on tilaa sekä naisten, miesten että unisex-vessoille, ja invavessoille, joita voi myös paremman puutteessa hyvin käyttää unisex-vessana.

Sama tubettaja-vaikuttaja julisti videollaan, että sukupuolineutraaliusvaatimus pakottaa kaikki ihmiset samaksi mössöksi.Sukupuolisegregoituneet tilat eivät hänen mukaansa ole enää sallittuja "trans-maailmassa". Aikamoinen väite, tosi yleinen kuitenkin. En usko, että tällaista totalitarismia oikeasti kukaan vaatii (tai jos vaatii, niin sietäisi vähän miettiä).

Lopuksi hän vielä sanoo, että kaikki tämä sekoilu on pois myös sekoilijoilta itseltään, koska se on todellisuuden pakenemista ja todellisuuden kieltämistä, itsensä dissosioimista kehostaan, maailmasta ja muista ihmisistä, traumakokemuksista ja mielenterveyden ongelmista johtuen. Tässä hän jälleen yleistää omaa kokemustaan muihin. Kaikki transihmiset ja -aktivistit ovat hänen mielestään vakavasti mieleltään järkkyneitä, eikä heidän "pillinsä mukaan" tulisi yhteiskunnan muuttua. (Sitten taas seuraavalla videollaan hän sanoo, ettei voi puhua kaikkien maailman transihmisten puolesta, eikä hän voi sanoa, auttavatko transhoidot ketään. Jännä.)

Transihmiset eivät enää suostu olemaan hiljaa, koska ovat saaneet viimein ääntään hieman kuuluviin. Se voi kirpaista, kun enemmistön rinnalla vähemmistökin puhuu ja vaatii, ja näköjään kirpaiseekin aika monia.

Lupasin lopuksi kertoa, miksi tällaiset keskustelut ja väitteet vahingoittavat transihmisiä ja yhteiskuntaa. Kerron sen esimerkin kautta. Eräs tuntemani nuori transmies teki miesystävänsä kanssa TikTokiin videon, jolla he kunnioittivat murhattujen transihmisten muistoa marraskuussa Transgender Remembrance Day:n kunniaksi. TikTok on nuorten käyttäjien suosiossa ja suuri osa käyttäjistä on alaikäisiä. Videoon tulleet kommentit ovat kuvottavaa luettavaa. Muutamien kiittelevien ja myötätuntoisten kommenttien joukossa on pilkkaavia ja uhkaavia viestejä, mm. toivomuksia että heitä olisi tapettu enemmän, kehotuksia itsem*rhaan, haukkumista trans*ksi ja mielenvikaiseksi. Kielenkäytöstä saattoi arvata, että nämä kommentit tulivat alaikäisiltä ja nuorilta aikuisilta. Lapset ja nuoret eivät ole näitä itse keksineet, vaan he ovat imeneet ne itseensä aikuisilta. Kotoa, koulusta, kavereilta ja netistä. Esimerkkejä ei ole todellakaan vaikeaa löytää.

Sateenkaarinuorille tehdyn kyselyn perusteella he kokevat mielialaan liittyviä huolia lähes kaksi kertaa enemmän kuin muut nuoret, ahdistuneisuus ja masennusoireilu on heillä kolme kertaa yleisempää kuin muilla nuorilla, he kokivat kouluympäristön turvattomammaksi kuin muut nuoret, ja he kokivat enemmän koulukiusaamista ja fyysistä uhkaa kuin muut nuoret. Yllä kuvaamillani asenteilla on siis konkreettisia seurauksia ja näillä konkreettisilla seurauksilla on yhteiskunnan eheyttä ja taloutta rasittavia seurauksia.

Siksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta täytyy todellakin opettaa opettajille, jotta he voivat opettaa sitä lapsille ja nuorille. Asenteet on saatava muuttumaan.