keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Lyhyet trans-vastaukset for dummies

Lyhyet ja yksinkertaiset vastaukset yleisimpiin väitteisiin transsukupuolisista, olkaa hyvät.


1. Kukaan ei synny väärään ruumiiseen. Transsukupuolisuus on mielen harhaa.
Transsukupuolisuudella on hormonaaliset ja biologiset syyt. Sukuelimet ja aivojen sukupuolittuneet alueet kehittyvät sikiöaikana eri aikaan, ja on mahdollista, että niiden kehitys poikkeaa toisistaan. Transsukupuolisuus ei ole harhaa, eikä "pelkkää ajattelua". On mielen harhaa väittää, että se olisi.

2. Sukupuolia on kaksi, koska niitä tarvitaan suvun jatkamiseen. Millään nisäkkäällä ei ole enempää sukupuolia.
On totta, että kahta sukupuolta tarvitaan suvun jatkamiseen. Ihminen ei kuitenkaan ole olemassa pelkästään suvun jatkamista varten, eikä ihmisten välinen seksi pelkästään lisääntymistä varten. Homous ja transsukupuolisuus ovat ihmislajissa esiintyvää luonnollista vaihtelua.
Jos käytät tätä argumenttia kieltämään transsukupuolisuuden, olet varmaan myös sitä mieltä, että vain cis-heterot saavat olla olemassa, harrastaa seksiä, ja vain lisääntyäkseen. (Sitä paitsi eläimillä esiintyy homoutta, ja monella eläinlajilla on useampia sukupuolia ja jotkut pystyvät vaihtamaan sukupuolta.)

3. Kromosomit määrittelevät sukupuolen. XX = nainen, XY = mies.
Eivät määritä. Joillakin ihmisillä on kolme kromosomia. Jotkut XX-kromosomiston omaavat ihmiset ovat sukuelimiltään miehiä, jotkut XY-kromosomiston omaavat ihmiset ovat sukuelimiltään naisia. On totta, että sukupuolen korjauksessa ei muuteta kromosomeja, mutta sillä ei ole merkitystä.

4. Genitaalit määrittelevät sukupuolen.
Katso kohta 1.

5. Sukupuolen vaihtaminen ei ole ihmisoikeus.
Jos ajattelet, että sukupuolta korjataan ihan vain huvikseen tai harhojen vallassa, niin totta kai väität näin. Katso kohta 1.

6. Transmies on nainen ja transnainen on mies.
Ei ole. Katso kohdat 1, 3 ja 4.

7. Lapsi ei voi tietää sukupuoltaan.
Aivan varmasti tietää. Kysy keneltä tahansa 5-vuotiaalta, kumpaa sukupuolta hän on.

8. Lapsi ei voi tehdä elämäänsä muuttavaa päätöstä sukupuolen korjauksesta.
Hänen ei tarvitsekaan tehdä sitä. Hän voi kuitenkin päättää elää oikeaksi kokemassaan sukupuolessa, ja se tutkitusti lisää hyvinvointia. Mieti omalle kohdallesi: heräisit yhtenä aamuna toisen sukupuolen ruumiissa. Miltä tuntuisi?

9. Vanhemmat, jotka sallivat lapsen vaihtaa sukupuolta, ovat hyväksikäyttäjiä.
Eivät, vaan he ovat rakastavia ja hyviä vanhempia, jotka tekevät kaikkensa, että lapsi voisi hyvin ja tuntisi olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi omana itsenään. Vanhemmat, jotka kieltävät lapsensa kokemuksen, ovat joko tietämättömiä tai julmia.


10. En ole transfobinen, kerron vain biologisia faktoja.
Et ole transfobinen, jos tunnustat yllä kuvatut biologiset faktat. Jos et tunnusta, ja perustelet omilla faktoillasi transsukupuolisia sairaiksi tai mielenvikaisiksi, olet transfobinen.


maanantai 28. lokakuuta 2019

Translapset ja sosiaalinen transitio

Mitä lääketiede kertoo meille sukupuolidysforiasta kärsivän lapsen ja nuoren hyvästä hoidosta? Kannattaako odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu, vai kannattaako tehdä jotain muuta? Onko totta, että suurin osa sukupuolidysforisista lapsista luopuu transidentiteetistä viimeistään murrosiässä?

Vielä jokin aika sitten sukupuolidysforian hoito lapsella tarkoitti syntymässä määritetyn sukupuolen vahvistamista. Vanhempia neuvottiin ohjaamaan lasta tämän sukupuolen harrastuksiin, vaatteisiin ja kaveripiireihin. Hoitomenetelmä perustui useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan suurin osa (jopa 80 - 90%) sukupuolidysforisista lapsista luopuu transidentiteetistään murrosikään mennessä. Sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ja nuorten itsemurha-alttius pysytteli tästä huolimatta kuitenkin korkeissa luvuissa.

2000-luvun kuluessa ollaan alettu ymmärtää, mitä sosiaalinen transitio lapsen kokemaan sukupuoleen merkitsee lapsen hyvinvoinnille. Uusien tutkimusten perusteella amerikkalainen mielenterveyden luokitusjärjestelmä DSM päivitettiin (DSM-5) vuonna 2013, ja siinä määriteltiin lasten sukupuolidysforia tarkemmin kuin edellisessä (DSM-IV), 19 vuotta vanhassa järjestelmässä. Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti erotettiin toisistaan. Se tarkoittaa, että tyttömäisesti käyttäytyvä poika ei välttämättä ole sukupuoli-identiteetiltään tyttö. Ydinkysymys karkeasti yksinkertaistaen on, kokeeko lapsi olevansa toista sukupuolta, vai toivooko hän olevansa toista sukupuolta. EDIT. Lisätietoja täältä.

"80 - 90% lapsista luopuu transidentiteetistä" -luvut johtuvat tulkinnasta DSM-IV:n mukaan. Uudet tutkimukset osoittavat pienempiä lukuja. Tässä tutkimuksessa "persistence rate" on 37% (eli 63% luopuu transidentiteetistä). Australialaisen oikeustapauksen käsittelyssä väitetään, että vain 4 % luopuu transidentiteetistä. Brynn Tannehill toteaa kirjassaan "Everything you ever wanted to know about trans", että n. 90% sukupuolidysforiaa kokevista lapsista säilyttää transidentiteettinsä murrosikään tultaessa, ja lähes 100% murrosiässä sukupuolidysforiaa kokevista säilyttävät tämän identiteetin. WPATH:n hyvän hoidon suosituksissa esitellään myös muutamia tutkimuksia aiheesta. Näiden "persistence rate" vaihtelee hyvin paljon.

Miten sukupuolidysforiaa tulisi siis lapsilla hoitaa? Nykyinen hyvän hoidon suositus, "gender-affirming care", on lapsen sosiaalisen transition tukeminen. Lapsen tulee saada elää kokemassaan sukupuolessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nimeä ja vaatteita. Hyvän hoidon suositus sisältää yksilöllisesti myös murrosiän alkuvaiheessa hormoniblokkerit, joilla epätoivotun sukupuolen murrosikä voidaan tarvittaessa pysäyttää. Tämä voidaan tehdä kahdesta syystä: lapsi saa lisää aikaa tutkia sukupuoltaan, mikäli hän on siitä vielä epävarma, ja/tai dysforiaa aiheuttavat fyysiset muutokset estetään, joka puolestaan tukee lapsen hyvinvointia ja helpottaa toivottuun sukupuoleen siirtymistä aikuisena. Hormoniblokkerihoidon jatkeeksi aikaisintaan 16-vuotiaana voidaan aloittaa hormonikorvaushoito, joka käynnistää toivotun sukupuolen murrosiän ja tuo toivotut fyysiset muutokset. Mikäli hormonikorvaushoito toteutetaan vasta luonnollisen murrosiän tuomien muutosten jälkeen, lopputulos ei ole fyysisesti eikä psyykkisesti yhtä hyvä.

Hyvän hoidon suositus kertoo myös, että kaikille lääkkeelliset hoidot eivät ole tarpeen. Kannattaa tutustua näihin ohjeisiin. (Linkki yllä olevassa kappaleessa) Ei siis ole tarkoitus, että kaikki sukupuolidysforiasta kärsivät lapset ohjataan transitioon. Mutta ei ole myöskään tarkoitus, että yhtään lasta ei ohjata transitioon.

Sosiaalisesti transitioituneiden lasten hyvinvointia on tutkittu esimerkiksi tässä tutkimuksessa vuonna 2016. Tulos osoittaa, että sosiaalisesti transitioituneet lapset voivat lähes yhtä hyvin kuin vertailuryhmä. Toinen tutkimus vuodelta 2014 hormoniblokkerihoidon ja sukupuolen korjausleikkauksen jälkeisistä nuorista toteaa, että heidän hyvinvointinsa oli samalla tasolla tai jopa parempi kuin vertailuryhmässä. Myös itsemurha-alttius on sosiaalisesti transitioituneilla nuorilla vähentynyt lähes samalle tasolle kuin vertailuryhmässä. Tällainen hoito siis tutkitusti toimii.

Tämän kun tietää, on suorastaan sydäntäsärkevää lukea texasilaisesta 7-vuotiaasta Lunasta. Hänen äitinsä noudattaa asiantuntijoiden suosituksia ja ohjeita, ja tukee lastaan antaen hänen elää oikeaksi kokemassaan sukupuolessa. Hänen isänsä on toista mieltä. Isä on mm. perustanut ystäviensä kanssa nettisivun ja kampanjoi voimakkaasti sen puolesta, että hänen lapsensa on poika, ja häntä ei saisi rohkaista elämään tyttönä. Vanhemmat taistelivat huoltajuudesta oikeudessa, ja oikeus päätti äänin 11-1 myöntää huoltajuuden äidille. Laajamittaisen vaikuttamiskampanjan jälkeen tämä päätös kuitenkin kumottiin, ja uusi päätös on jaettu huoltajuus. (En ymmärrä, miten tällainen kampanja voi muuttaa jo tehtyä päätöstä!) Nyt Luna joutuu elämään osittain tyttönä, osittain poikana. Tällä voi olla hyvin traagisia seurauksia. Ei yllätä, että isän mielipiteen takana on uskonnollinen vakaumus. Isää ovat tukeneet tunnetut anti-trans henkilöt ja organisaatiot, kuten esimerkiksi Walt Heyer ja American College of Pediatricians. Jos tapaus kiinnostaa, youtubesta löytyy tunnin mittainen, erittäin perusteellinen ja oikeudenkäyntidokumentteihin perustuva video aiheesta. Videon on tehnyt asiaan liittymätön, aiheesta kiinnostunut henkilö. Aihe on relevantti myös Suomessa ja osoittaa hyvin, miten tällaisia tapauksia käytetään häikäilemättä hyväksi oman ideologisen vihan levittämisessä, kuten Julmaria on blogikirjoituksessaan osoittanut.

Kannattaa tutustua myös Dr. Emmy Zje:n twitter-feediin. Hänellä on omakohtaista kokemusta ei-tuettuna translapsena olemisesta. Esimerkiksi tämä. Emmy on kertonut myös vahingoittaneensa itseään tahallisesti nuorena hoitamattoman sukupuolidysforian seurauksena.

Odottaminen ja hoitamatta jättäminen eivät ole neutraaleja tekoja sukupuolidysforiasta kärsivän lapsen kohdalla.

Äskettäin on myös julkaistu kirja translasten historiasta; kirja, jonka haluaisin lukea. Valitettavasti sen painos oli jo loppu. Toivottavasti sitä painetaan vielä lisää. Kirjailijan haastattelun perusteella vaikuttaa siltä, että kirjassa tuodaan esiin translapsia historiasta.

perjantai 25. lokakuuta 2019

Missä nyt mennään?

Tällä kertaa kirjoitan hieman henkilökohtaisemmalla tasolla. Missä nyt mennään nuoren transprosessin suhteen ja elämässä yleensä? Katson taaksepäin ja eteenpäin; tulkitsen menneitä ja yritän kuvitella mitä on edessä.

First things first. Transpolikäyntejä on takana neljä. Ensimmäisellä kerralla olimme kaikki paikalla kutsuttuina: nuori itse, minä, ja nuoren isä. Meitä haastateltiin yhdessä ja erikseen, ja lopuksi kokoonnuimme taas yhteen, ja lääkäri kertoi, että on perusteet aloittaa tutkimusprosessi. Toisella kerralla tehtiin ns. elämänkaarihaastattelu, nuorelle erikseen ja meille vanhemmille erikseen. Me vanhemmat olimme haastattelussa yhdessä, mutta nuori oli eri henkilön kanssa.

Minulta on kysytty blogin kommenteissa, miten nuoren isä suhtautuu asiaan. En halunnut hänelle siinä tilanteessa vastata, koska kysymys tuntui tungettelevalta. Kerron teille nyt, että hän suhtautuu myönteisesti. Hän on omien sanojensa mukaan hämmentynyt asiasta, mutta hänelle tärkeintä on, että nuori on sinut itsensä kanssa ja onnellinen. Myös meidän vanhempien nykyiset puolisot ja nuoren isovanhemmat suhtautuvat asiaan ensijärkytyksen jälkeen hyvin ymmärtäväisesti ja ovat nuoren tukena.

Kolmas ja neljäs käyntikerta ovat olleet pelkästään nuorelle. Hän on tavannut psykologin ja sairaanhoitajan molemmilla kerroilla. Viides kerta on joulukuussa, ja se on kolmas tällainen psykologi + sairaanhoitajakäynti nuorelle. Me vanhemmat olemme kuitenkin olleet mukana joka kerta. Käynnit ovat Tampereella. Minä asun nuoren kanssa toisessa kaupungissa, ja nuoren isä kolmannessa kaupungissa. Joskus mukana on myös nuorempi lapsemme ja/tai entisen mieheni nykyinen puoliso. Olemme viettäneet samalla yhteistä aikaa Tampereella. Viidennen käyntikerran jälkeen on ymmärtääkseni vuorossa jonkinlainen palaute psykologilta ja verikokeita. Sen jälkeisestä jatkosta minulla ei ole tarkempaa tietoa.

Prosessi on vienyt lähetteestä laskien nyt puolisentoista vuotta, nuoren ulostulosta lähtien kohta kaksi vuotta. Fiilikset ovat ihan hyvät. Onhan tässä mennyt kauan, eikä olla varmaan lähellä "loppua" vielä, mutta meille tehtiin selväksi jo ensimmäisellä kerralla, että aikaa tähän tullaan käyttämään reilusti. Ymmärrän sen hyvin ja olen sitä mieltä, että hyvä näin, kaikkien kannalta. Olemme toki siitä onnellisessa asemassa, että meillä ja nuorella ei ole mitään akuuttia hätää. Nuori itse sanoo, ettei stressaa tästä prosessista tällä hetkellä yhtään, koska saa olla rauhassa oma itsensä. Läheisten tuki ja nimen vaihtaminen ovat olleet tärkeitä steppejä, ja ehdottomasti niiden ansiosta tilanne on nyt näin hyvä. Nuori on levollinen ja jaksaa opiskella lukiossa. (Jossa muuten tuetaan häntä myös!) Ahdistusta toki myös esiintyy, lähinnä sosiaalisessa elämässä ja kaverisuhteissa, mutta on vaikeaa eritellä, kuinka suuri osa siitä aiheutuu sukupuoleen liittyvistä asioista.

Oletan, että vaikeimmat keskustelut ovat vielä edessä päin. Haluan keskustella nuoreni kanssa mm. seksuaalisuudesta. Hänellä ei nuoresta iästään johtuen ole vielä kovin hyvää käsitystä siitä, mitä seksuaalisuus on. Minulle on tärkeää, että hän pohtii myös tätä asiaa, ennen kuin aloittaa keskustelut leikkaushoidoista hoitohenkilökunnan kanssa. Olen jo aloittanut aiheen pohjustamisen ohjaamalla hänet tiedon lähteille. Haluan kertoa hänelle, mitä kaikkea seksuaalisuus voi olla, ja miten tärkeä rooli sillä voi ihmisen elämässä ja onnellisuudessa ja parisuhteessa ja itsensä rakastamisessa olla. Tarvitsemme myös enemmän tietoa siitä, miten mahdolliset tulevat lääketieteelliset ja kirurgiset hoidot vaikuttavat seksuaalisuuteen. On punnittava erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Nuoreni joutuu tekemään isoja päätöksiä.

Mitä minulle kuuluu? Olenko Setan piireissä pyörivä sateenkaarilippua heiluttava full-time aktivisti? Tuskin. Kannan kaulassani sateenkaarisydänkorua, kirjoitan blogia ja otan kantaa Twitterissä, olen osallistunut kahteen Pride-kulkueeseen ja yhteen Setan koulutukseen, olen Setan ja Translasten ja -nuorten perheiden jäsen, olen transnuortani tukeva äiti. Siinä on aktivismini pähkinänkuoressa. Muuten olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Kotikaupungissani ei ole kovin isoa tai näkyvää sateenkaaritoimintaa. Kotikaupunkini on melko traditionaalinen arvoiltaan, vaikka kansainvälinen yliopistokaupunki onkin. Olen yrittänyt saada kasaan porukkaa, jossa voitaisiin jakaa vertaistukea kasvokkain, mutta tarpeeksi ihmisiä ei ole löytynyt. Onneksi on edes Translasten ja -nuorten perheet ry, jota kautta vertaistukea on löytynyt.

Olen kertonut nuoreni tilanteesta avoimesti läheisille, ystäville ja työkavereille, mutta sen enempää julkisuudessa omalla nimelläni en ole ollut. Tähän saattaa tulla muutos tulevaisuudessa. Miksi ajattelen näin? Mitä enemmän seuraan transaiheisia keskusteluja ja mediaa, sitä enemmän olen huolissani. Varsinkin Briteissä ja USAssa transvastaisuus on lisääntynyt huolestuttavasti. Ehkä muuallakin, mutta en ole seurannut muiden maiden keskusteluja. Isot mediayhtiöt julkaisevat Briteissä lähes päivittäin transvastaisia artikkeleita ruokkien suuren yleisön ennakkoluuloja. Jopa oikeustuomarit tekevät käsittämättömiä ratkaisuja (case Luna, USA). Aaltoja vastaavasta keskustelusta on rantautunut Suomeenkin. Nyt tarvitaan yhä enemmän ulostuloja ja julkisuutta ja oikeaa tietoa, varsinkin translasten ja -nuorten arjesta ja tarpeista. Tässä onkin tasapainoilemista, koska lasten ja nuorten yksityisyys on myös tärkeää.

Tarvitaan myös lisää tutkimuksia sekä asiantuntijoiden ja muidenkin asiaan jollain lailla perehtyneiden ihmisten kommentteja. Olinkin ilahtunut huomatessani Alakulttuurikeskus Loukon kolumnin "Transbakteeri ei tartu". Juuri tällaisia puheenvuoroja tarvitaan lisää!

Olen harkinnut, että jatkossa suodattaisin blogini kommentteja entistä tarkemmin. Olen tähän mennessä jättänyt julkaisematta vain muutaman törkyviestin. Olen julkaissut lähes kaikki kyseenalaistavat ja kritisoivat kommentit, koska olen halunnut vastata niihin. Mutta mitä enemmän näitä kriittisiä ja osittain asiattomia kommentteja blogiin tulee, sitä enemmän oma ajatteluni tuntuu vääristyvän. Poimin usein aiheita niistä, ja kun alan kirjoittaa uutta blogitekstiä, mietin jo etukäteen, millaisia kommentteja siihen mahtaa tulla, ja mihin tällä kertaa tartutaan kritisoivalla otteella. En halua, että tällainen ajattelu vaikuttaa liikaa siihen, mistä ja miten blogissani kirjoitan. Kritiikissä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta valtaosa siitä kritiikistä, mitä olen blogissani saanut, on kummunnut transvastaisesta ajattelusta ja asenteesta. En halua enää antaa sellaiselle liikaa tilaa. Haluan kirjoittaa nykyistä enemmän positiviisista ja toivoa herättävistä aiheista.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Kaksi tapaa kertoa uutinen (case Always)

Bongasin Twitteristä uutisen, että Always-terveyssidepakkauksista poistetaan naarassymboli (venus symbol). En ole edes huomannut, että niissä on sellainen. Eikä sitä aina niissä ole ollutkaan. (En ole käyttänyt ko. tuotteita vuosiin.)

Seuraamani transaktivistit Twitterissä naureskelivat sille, että anti-trans feministit aikovat laittaa Always-siteet boikottiin, koska heidän mielestään symbolin poistaminen pyyhkii koko naiseuden biologian pois. Nauratti kieltämättä minuakin.

Aiheen uutisointi alkoi kiinnostaa minua, koska Daily Mailin otsikko on melko raflaava. Siinä väitetään, että "trans lobby" painosti yhtiötä poistamaan symbolin pakkauksista. Se kuulosti minusta oudolta, mutta näin uutisessa todella väitetään.

CNN julkaisi aiheesta uutisen tänään. Sen otsikko on neutraalimpi. Ajattelin katsoa, minkä näkökulman nämä kaksi uutista tuovat esiin.

Daily Mail: Transgender lobby forces sanitary towel-maker Always to ditch Venus logo from its products

CNN: Always is taking the female symbol off its packaging to be inclusive of transgender and nonbinary customers

Daily Mailin uutisessa kerrotaan kahdesta henkilöstä, jotka ovat Twitterissä lähestyneet Always-tuotemerkkiä, tuoden esiin, että on olemassa henkilöitä, joilla on kuukautiset, mutta jotka eivät koe itseään naisiksi. Always-tuotemerkki on vastannut näihin viesteihin ystävällisesti, että heillä on ilo ilmoittaa, että ensi vuoden puolella tuotepakkauksissa ei enää ole ko. symbolia, ja kiitti asian esiin tuomisesta. Daily Mailin uutisen mukaan useat naiset ovat raivostuneet päätöksestä ja julistaneet tuotemerkin ja koko yhtiön (Proctor&Gamble) boikottiin. (Radikaali)feministi Julie Bindel toteaa Daily Mailille, että symbolia on käytetty vuosikymmeniä, ja sen poistaminen eliminoi naisen biologian. Hänen mielestään Proctor&Gamble syyllistyy hyvesignalointiin ja antautuu transaktivistien painostukselle. Naisasia-aktivisti Maya Forstater puolestaan toteaa lehdelle, että venus-symboli edustaa biologisia naisia (jotka ovat ainoita, jotka näitä tuotteita käyttävät), eikä sukupuoli-identiteettiä. Uutisessa kerrotaan myös viimeviikkoisesta boikottitapauksesta, joka liittyy myös transsukupuolisiin (Flora ja Mumsnet-verkkosivusto). Uutisen lopussa Proctor&Gamble-yhtiön edustaja sanoo, että yhtiö on aina ollut tyttöjen ja naisten puolella, mutta se on sitoutunut myös monimuotoisuuteen ja inkusiivisuuteen, jonka vuoksi he haluavat varmistua siitä, että jokainen, joka heidän tuotteitaan tarvitsee, tuntee olonsa mukavaksi. Uutista on kommentoitu yli 1000 kertaa, ja suurin osa kommenteista näyttää taivastelevan sitä, miten yhtiö voi nöyrtyä jonkin näin typerän asian edessä.

CNN:n uutinen kertoo, että Always-tuotemerkki liittyy useiden muiden tuotemerkkien seuraan siinä mielessä, että se ottaa huomioon transsukupuoliset ja non-binäärit ihmiset. Muita tällaisia tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Tinder, Lyft ja Mastercard. Uutiseen on upotettu yhden henkilön twiitti, jossa ystävällisesti huomautetaan, että venus-symboli voi aiheuttaa dysforiaa transmiehille, joilla on kuukautiset ja jotka siksi käyttävät terveyssiteitä. Uutisessa siteerataan Proctor&Gamblen tiedotetta, jossa todetaan, että yhtiö on ollut tyttöjen ja naisten puolella yli 35 vuotta ja aikoo jatkaa sitä edelleen, mutta ottaa huomioon myös monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden, ja haluaa jatkuvasti oppia lisää kuluttajien tarpeista. Uutisessa tuodaan myös esiin, että kuukautiset voivat olla dysforiaa aiheuttava asia transmiehille ja non-binääreille ihmisille. Uutista ei voi kommentoida.

Kumpi uutinen on mielestäsi informatiivisempi? Tasapuolisempi? Kumman uutisen otsikko on totuudenmukaisempi? Loukkaako jompi kumpi uutinen jotain ihmisryhmää?

Mielestäni Daily Mailin uutinen on sikäli monipuolisempi, että siinä tuodaan esiin myös vastustajien mielipiteitä. Mutta kysymys kuuluu, ovatko ne relevantteja ja kuuluuko niistä uutisoida. Daily Mailin otsikko on mielestäni harhaanjohtava - mikään "transgender lobby" eli järjestäytynyt ja rahoitettu organisaatio ei ole pakottanut Always-tuotemerkkiä tekemään yhtään mitään. Muutama yksittäinen henkilö on lähestynyt yhtiötä Twitterissä ja tuonut esiin, että pieni symboli voi tuntua joistakin ihmisistä pahalta. Yhtiö on tehnyt itsenäisesti päätöksen olla inklusiivinen ja poistaa symbolin. Anti-trans feministien mielipiteet ovat mielestäni syrjiviä ja naurettavia, eivätkä ansaitse uutisointia. Naarassymboli terveyssidepakkauksessa ei ole mitenkään pakollinen, tuskin sitä muutkaan yhtiöt käyttävät vastaavissa tuotteissa. Symbolia ei ollut Always-pakkauksissa aikaisemminkaan. Kommenttikentässä pääasiassa ihmetellään, miten naurettavaa symbolin poistaminen on, ja painotetaan ihmisen biologiaa. Tällainen kommentointi on mielestäni ihan turhaa. Daily Mail on tehnyt klikkiotsikon ja houkuttelee ihmisiä kommentoimaan aihetta, jonka tietävät aiheuttavan ihmetystä ja naureskelua. Moraalitonta.

CNN:n uutinen on neutraali ja transihmisiä kunnioittava. Daily Mailin uutinen on asenteellinen ja transihmisiä loukkaava.

Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että CNN:n uutinen loukkaa "biologisia naisia". Minusta ei loukkaa, koska naarassymboli ei ole koskaan merkinnyt samaa kuin kuukautiset, eikä sitä terveyssidepakkauksissa tarvita.





keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Huono tiede, osa 2: lähdekritiikki

Miten erottaa huonon tieteen hyvästä? Miten tunnistaa anti-trans propagandan? Brynn Tannehill opastaa:

----------
Media on nykyään pullollaan väärää tietoa transsukupuolisista. Niistä voisi kirjoittaa artikkeleita elääkseen, eikä silti ehtisi käsitellä kuin murto-osan.

Tässä kysymyksiä, joita kannattaa kysyä itseltään artikkeleita lukiessa.

1. Kuka kirjoitti sen?
Uskoisiko kukaan, jos David Duke (Ku Klux Klanin pääjehu) kirjoittaisi rotukysymyksistä? Tai jos Richard Spencer (alt-right-heebo) kirjoittaisi Amerikan juutalaisten historiasta? Ei tietenkään, paitsi jos olisi jo alkujaan kiihkoileva fanaatikko.
Kun saat selville, että kirjoittajan mielestä transsukupuoliset ovat syyllisiä uusnatsien nousuun, tai että transsukupuoliset on moraalin vuoksi syytä hävittää maan päältä, voit turvallisin mielin kutsua kirjoittajaa fanaattiseksi hulluksi, jota ei tarvitse uskoa.

2. Kenen kanssa kirjoittaja viettää aikaa?
Verrataan taas valkoisiin nationalisteihin. Oletetaan, että joku väittää, ettei ole valkoinen nationalisti. Hän on kuitenkin kirjoittanut kirjan tai kirjoja, joita valkoiset nationalistit jakavat ja siteeraavat mediassa. Hän viettää aikaa valkoisten nationalistien nettifoorumeilla ja tukee heidän ajatuksiaan. Hän jakaa näillä foorumeilla linkkejä ilmaisiin sähköisiin kopioihin teoksistaan. Lähes kaikki hänen seuraajansa Twitterissä ovat valkoisia nationalisteja tai ihmisiä, jotka todella vihaavat värillisiä. Uskoisitko hänen väitteensä, että hän ei ole valkoinen nationalisti?
Jos jokin näyttää ankalta, kuulostaa ankalta, kävelee kuin ankka, ja viettää aikansa ankkojen seurassa lammessa, voit olla melko varma, että se on ankka.
Sama pätee huolitrolleihin, jotka väittävät, etteivät vihaa transsukupuolisia, mutta viettävät aikaansa niiden kanssa, jotka haluavat hävittää transsukupuoliset maan päältä.

3. Missä se on julkaistu?
Uskoisitko totuudeksi artikkelin juutalaisten salaliitoista, jos se olisi julkaistu uusnatsien nettisivuilla? Et, paitsi jos olet antisemitisti itsekin. Joten miksi uskoisit yhtään transsukupuolisista kertovaa artikkelia, jos se on julkaistu The Federalist:ssa, The Daily Caller:ssa, Breitbart:ssa, tai jossain muussa äärioikeiston mediassa? Yksikään niistä ei ole kirjoittanut mitään hyvää transsukupuolisista. Ne ovat selvästi puolueellisia ja kohtelevat jatkuvasti transsukupuolisia kuin yleistä terveyshaittaa, joka on saatava pois ihmisten silmistä.

4. Käyttääkö se räikeästi väärin oikeaa tutkimusta?
Yksi nopeimmista tavoista tunnistaa puolueellinen ja epäluotettava artikkeli transsukupuolisista on se, jos artikkelissa käytetään oikeaa tutkimusta, mutta sitä tulkitaan räikeästi väärin. Esimerkiksi, kun siteerataan tohtori Cecilia Dhejnen tutkimusta vuodelta 2011 ja väitetään, että transsukupuolisten lääketieteellinen hoito on tehotonta ja lisää heidän itsemurha-alttiuttaan. Tutkimus ei totea näin, ja Dhejne on julkisesti todennut, että tällainen tulkinta hänen tutkimuksestaan on väärä ja epäeettinen.

5. Esittääkö se asiantuntijoiden kannan väärin?
Tohtori Kenneth Zucker on ongelmallinen hahmo. Hän on yksi suurimmista "80 % translapsista luopuu transidentiteetistä" -myytin tukijoista. (Kyseessä siis tutkimus, joka väittää, että 80% translapsista luopuu transidentiteetistään murrosikään mennessä, joka on epätosi väittämä, koska tutkimuksessa tulkittiin translapsiksi myös sellaiset lapset, joilla ei ollut transidentiteettiä.) Zucker vastustaa alle murrosikäisten sukupuoleltaan moninaisten lasten tukemista. Ihmiset ja organisaatiot, jotka vastustavat sukupuoleltaan moninaisten lasten tukemista, siteeraavat Zuckeria laajasti. He eivät kuitenkaan koskaan tuo esiin sitä Zuckerin kantaa, että murrosikään ehtineille sukupuolidysforisille lapsille (11 - 12-v.) paras hoito on hormoniblokkerihoito.
Eli: mikä tahansa artikkeli tai taho, jossa vedotaan "80% translapsista luopuu transidentiteetistä" -myyttiin, on joko tietämätön tai valehtelee.

6. Esittääkö se valtavirtaorganisaatioiden kannan väärin?
Yksi yleisimmistä esimerkeistä on henkeäsalpaava väite, että "He antavat hormoneja ja tekevät leikkauksia jo 6-vuotiaille!" He viittaa hoitotahoihin, jotka noudattavat WPATH:n hyvän hoidon suosituksia. Näitä suosituksia noudattaa suurin osa transsukupuolisia hoitavista tahoista. Nämä suositukset eivät suosittele hormoniblokkereita ennen murrosiän alkamista, eivätkä hormoneita alle 16-vuotiaille, eivätkä leikkauksia alaikäisille.
Toinen räikeä esimerkki on väite, että hoitotahot laittavat tutkimuksiin hakeutuvat lapset "transjunaan", ts. että tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuminen automaattisesti johtaa lääketieteellisiin hoitoihin ja leikkauksiin. Näin ei suinkaan tapahdu.

7. Mitä organisaatiota kirjoittaja edustaa?
Kuuluuko hän tunnettuun viharyhmään, tai edustaako kenties niitä organisaatioita, jotka uskonnollisesta taustasta käsin julistavat omia suosituksiaan, välittämättä vertaisarvioidusta tieteestä ja lääketieteellisestä konsensuksesta? Jos kuuluu tai jos edustaa, hän ei voi uskottavasti väittää olevansa puolueeton, eikä taatusti toimi transsukupuolisten parhaan edun mukaisesti.

8. Ketä artikkelissa siteerataan?
Perustuuko artikkeli lähteisiin, jotka ovat puolueellisia tai kumottuja? Paul McHugh on yksi esimerkki henkilöstä, joka on sekä puolueellinen että kumottu lähteenä. Esimerkiksi, Johns Hopkinsin yliopisto on implisiittisesti hylännyt McHugh:n työn avaamalla sukupuolen tutkimusklinikan uudelleen, kollegat ovat kritisoineet hänen työtään jyrkästi, eikä kukaan vakavasti otettava tieteen tekijä siteeraa hänen työtään, koska se on huonolaatuinen, eivätkä sen tulokset ole toistettavissa. Jos artikkeli perustuu puolueellisiin ja kumottuihin lähteisiin, eivät sen johtopäätöksetkään ole kovin luotettavia.

9. Vastustaako artikkeli tieteellistä konsensusta?
Mielenterveyden ja lääketieteen ammattilaisten ja järjestöjen keskuudessa on olemassa ylivoimainen konsensus transsukupuolisten hoidosta ja sen välttämättömyydestä. Nämä organisaatiot ovat tutkineet aihetta huolellisesti ennen kantansa muodostamista. Jos artikkelin kirjoittaja on eri mieltä kuin nämä asiantuntijaorganisaatiot, hänen on asianmukaisesti selitettävä, millä tavoin hänen väitteensä "ylittää" tämän konsensuksen, joka perustuu vertaisarvioituun tieteeseen. Tai vaihtoehtoisesti, hänen on perusteltava, miksi konsensuksen perustelut ovat vääriä. Muutoin hänen väitteensä on vain yksittäinen mielipide, jota tukee kenties väärin tulkittu yksittäinen tutkimus, joka on tehty riittämättömällä pätevyydellä, ja todennäköisesti perustuu henkilökohtaisiin uskomuksiin.

10. Korvaako se tutkimuksen anekdooteilla?
Monet viimeaikaiset artikkelit detransitioituneista ja katumisesta perustuvat anekdooteille (lyhyt tarina henkilöstä tai tapahtumasta), eivät tutkimukselle. Tämä johtuu siitä, että tutkimukset osoittavat katumisen ja detransitioitumisen olevan erittäin harvinaista silloin, kun hoitosuosituksia noudatetaan. Katuminen ja detransitio johtuvat silloin yleisimmin ulkoisista tekijöistä, eikä sukupuoli-identiteetin muuttumisesta.

11. Jätetäänkö olennaisia yksityiskohtia pois tai huomiotta?
Tässä on muutamia yksityiskohtia senaattori John McCain:sta: "Hän liittyi merivoimiin, ja yritti itsemurhaa sen seurauksena." Tästä toteamuksesta voisi päätellä, että merivoimiin liittyminen tekee ihmisistä itsemurhaan taipuvaisen, tai että McCain oli henkisesti epävakaa, eikä häntä olisi pitänyt päästää merivoimiin. Väittämä kuitenkin jättää pois ne yksityiskohdat, että hän yritti itsemurhaa tultuaan ammutuksi, jouduttuaan sotavangiksi, oltuaan eristyssellissä 2 vuotta, ja kun hänen vangitsijansa olivat repineet hänen käsivartensa sijoiltaan.
Samaan tapaan monet tarinat detransitioituneista jättävät pois tärkeitä yksityiskohtia. Useimmiten jätetään kertomatta, että näillä henkilöillä ei ole ollut käytettävissään hoitotahoa, joka noudattaa hyvän hoidon suosituksia, tai he eivät ole itse niihin hakeutuneet. Jotkut detransitioituvat, mutta eivät kadu sitä, että aikanaan transitioituivat. Usein jätetään myös kertomatta, että detransition syy on joutuminen hyväksikäytön tai väkivallan kohteeksi transitioitumisen takia. Systemaattinen hyväksikäyttö ja väkivalta voivat ajaa mielenterveydellisiin ongelmiin ja huonoihin päätöksiin, olitpa John McCain tai satunnainen transsukupuolinen.

12. Esittääkö se olettamuksia, joita ei voi hyväksyä?
Yksi esimerkki olettamuksesta, jota ei voi hyväksyä, on se, että transsukupuolinen voi vain lakata olemasta trans, koska se on terveydelle vaarallista, aivan kuin tupakointi tai punaisen lihan syöminen. Tämä olettamus ensinnäkin jättää huomiotta sen, että seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttaminen on epäeettistä ja tehotonta, ja toiseksi sen, että ainoat tahot, jotka väittävät voivansa "parantaa" ihmisen transsukupuolisuudesta, ovat samoja, jotka epäonnistuivat surkeasti parantaessaan homoutta käyttäen samaa "hyväksy Jumalan antama keho" -käärmeöljyä.
Tai kääntäen: on helpompaa vertaisarvioitujen tutkimusten valossa tehdä olettamus, että mikäli transsukupuolisten hyljeksintä, hyväksikäyttö ja marginalisointi lopetettaisiin, transsukupuoliset voisivat paremmin.

13. Esittääkö se johtopäätöksiä, joita ei voi hyväksyä? (Ja hylkää kannatetut?)
On olemassa lukemattomia esimerkkejä anti-trans-artikkeleiden johtopäätöksistä, joita ei voi hyväksyä. Esimerkiksi detransitiotarinoiden yleinen johtopäätös on, että kenenkään ei pitäisi transitioitua. Tämä hylkää sen vertaisarvioidun tieteen johtopäätöksen, että suurelle osalle transitioituminen on tuloksellisin hoito. Parempi johtopäätös olisi, että transsukupuolisilla tulisi olla parempi pääsy pätevään mielenterveydelliseen hoitoon.

14. Esittääkö se villejä syytöksiä ja/tai ennustaako naurettavia seurauksia?
Villit syytökset voivat olla esimerkiksi seuraavia: transsukupuolisten hyväksyminen tuhoaa ihmisyyden ja ydinperheen, saa ihmiset unohtamaan kuinka lisäännytään, aiheuttaa hurrikaaneja ja terroristihyökkäyksiä, tuhoaa LGB-ihmisten oikeudet, tuhoaa LGB-yhteisöt varastamalla sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat lapset ja pakottamalla heidät transitioitumaan. Jos artikkelissa esitetään tällaisia väitteitä, se ei ole luotettava.

15. Esittääkö kirjoittaja väitteitä, jotka ovat suoranaisia valeita? 
Esimerkiksi Ryan T. Anderson väittää kirjassaan, että transsukupuolisten hoitoon pääsyn paraneminen viime vuosina ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Ei tarvitse kuin tutkia tämän kirjan lähdeviitteet (61 sivua) todetakseen, ettei väite pidä paikkaansa. On olemassa satoja vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, jotka tukevat sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa.

16. Väittääkö artikkeli, että uskonto parantaa sukupuolidysforian?
Tämä on teologinen väite, ei tieteellinen. Jos olisi olemassa vertaisarvioitua tiedettä siitä, että rukous on lääkettä voimakkaampi, emme tarvitsisi sairaaloita. Asiaa on itse asiassa tutkittu - vastaus on, rukous ei ole vahvempi kuin lääke. On olemassa paljon tutkimustietoa siitä, että uskonnollinen terapia aiheuttaa vahinkoa sateenkaari-ihmisille. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Huono tiede, osa 1

Brynn Tannehillin kirjan "Everything you ever wanted to know about trans" luku 5 keskittyy huonon tieteen paljastamiseen (Bad science). Luku on pitkä, joten en aio suomentaa sitä kokonaan. Jätän pois esimerkiksi ROGD-ilmiötä koskevan kohdan, koska olen jo käsitellyt sitä blogissani moneen kertaan. (Ja kyllä, ROGD on huonoa tiedettä, tai pikemminkin pseudo- eli näennäistiedettä.)

Jaan suomennoksen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tuodaan esiin huonoa tiedettä ja huonon tieteen levittäjiä, ja perustellaan, miksi ne ovat huonoja. Toisessa osassa kerrotaan, mistä erottaa huonon ja hyvän tieteen. Omat kommenttini olen kirjoittanut kursiivilla.

----------

Kenties tuhoisin haaste, jonka transsukupuoliset kohtaavat, on pitkä historia huonoa tiedettä, jota käytetään heitä vastaan. Kirjassa termi huono tiede viittaa seuraaviin:
  • selvästi puolueellinen tutkimus
  • yksipuolinen tutkimus
  • hyvä tutkimus, jota erittäin puolueelliset ihmiset käyttävät väärin

On muistettava, että sukupuoli-identiteettiä vahvistava hoitomuoto on lääkäreiden, psykologien ja transsukupuolisuuden asiantuntijoiden yhteinen näkemys oikeasta tavasta hoitaa transsukupuolisia. Tätä näkemystä vastustavat tahot voidaan jakaa neljään kategoriaan:
1. Uskonnollisesti motivoituneet anti-LGBT-viharyhmät, jotka esiintyvät asiantuntijoina (esim. American College of Pediatrics)
2. Uskonnollisesti motivoituneet lääkärit ammattinsa äärilaidalla (esim. Paul McHugh)
3. Katoamassa olevat 70- ja 80-luvun vanhanajan lääkärit, joiden työnä tuntuu olevan estää transitioituminen, ja joiden historia on täynnä transsukupuolisten vähättelyä (esim. Blanchard, Zucker, Bailey)
4. Ihmiset, jotka ovat uskonnollisesti motivoituneita, joilla ei ole lääketieteellistä tai muuta tieteellistä taustaa, ja jotka väärinkäyttävät olemassa olevaa tiedettä tukemaan omaa anti-trans näkökulmaansa (esim. Walt Heyer)

(Poistaisin kategoriasta 4 "uskonnollisesti motivoituneita", koska on myös heitä, joilla ei ole uskontoa vastustuksensa taustalla)

Huono tiede näyttäytyy usein oikeustapauksissa, joissa sillä yritetään perustella transsukupuolisten syrjintää, esimerkiksi transsukupuoliselle annettuja potkuja, terveydenhoidon kieltämistä, vankien lääketieteellisen hoidon kieltämistä, tai syrjivän lain puolustamista (The Bathroom Bill, North Carolina). Joissakin tapauksissa huonoa tiedettä käytetään satuttamaan transsukupuolisia henkilökohtaisella tasolla. Sitä käytetään populaarimediassa kuten The Wall Street Journal:issa ja Fox News:issä oikeuttamaan ihmisten ennakkoluuloja.

Yksi yleisimmistä hyökkäyksistä transsukupuolisia vastaan on "tietoviisaiden" väite, että transsukupuolisuutta ei voi todistaa biologisin perustein. Vaikka täsmällisiä syitä transsukupuolisuudelle ei vielä tiedetä, on olemassa yli 100 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka osoittavat biologisia juurisyitä sille, miten yksilö kokee sukupuolensa. "Tietoviisaiden" väite ei siis ole totta. Tämä ei kuitenkaan estä heitä yrittämästä.

Lääkäri Keith Ablow, entinen Fox Newsin työntekijä (Medical A-Team), väitti vuonna 2014:
"En usko, että on olemassa ehdotonta tietoa siitä, että yksikään naisen tai miehen sielu olisi koskaan ihmiskunnan historian aikana syntynyt anatomisesti väärään sukupuoleen (vaikka moni meritoitunut psykiatri hyvää tarkoittaen näin väittää). Haluan sanoa sen vielä selkeämmin: Mikään löytämäni tiede ei ole vakuuttanut minua siitä, että ihminen, jolla ehdottomasti on miehen DNA ja miehen anatomia, voisi todella olla luonnon julman vitsin kohde, ja olla oikeasti nainen." Lähde
(Usein käytetään myös narratiivia "yksikään ihminen ei voi syntyä väärään ruumiiseen / väärään sukupuoleen")

Joten, millaisia todisteita on olemassa transsukupuolisuuden biologisista syistä? Esittelen lyhyet otteet 15 tutkimuksesta, jotka osoittavat sukupuoliristiriidan todennäköiset biologiset alkuperät.

1. Testosteroni vaikuttaa aivojen seksuaaliseen erilaistumiseen. Se vaikuttaa erityisesti miehen sukupuolelle tyypillisen käytöksen ja heteroseksuaalisuuden ilmenemiseen. Bakker, Focus on Sexuality Research, 2014

2. On riittävästi todisteita siitä, että hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit muokkaavat käyttäytymiseen liittyvää seksuaalista dimorfismia lapsilla, oletettavasti vuorovaikutuksessa hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasakselin kanssa. Winneke et. al., Environmental Health Perspectives, 2013

3. Aivot erilaistuvat sukupuoliriippuvaisesti sekä morfologisella, neurokemiallisella että toiminnallisella tasolla, ja sitä kontrolloivat ensisijaisesti sukupuoliset erot sukurauhashormonitasoissa ennen syntymää. Chung & Auger, European Journal of Physiology, 2013

4. Sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen suuntautuminen, pedofilia ja neuropsykiatristen häiriöiden riskit ohjelmoituvat aivoihimme hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa. Ei ole olemassa todisteita siitä, että syntymän jälkeinen sosiaalinen ympäristö vaikuttaisi mitenkään ratkaisevasti sukupuoli-ideniteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Swaab & Bao, Neuroscience in the 21st Century, 2013

5. Testosteroni, estrogeeni ja dihydrotestosteroni ovat pääasiallisia sukuhormoneja, jotka vaikuttavat aivojen rakenteen järjestäytymiseen ja sukupuoliseen eriytymiseen varhaisessa kehitysvaiheessa. Karaismailoǧlu & Erdem, Journal of the Turkish-German Gynecological Association, 2013

6. Miespuolisen sikiön testosteronin vaihtelut ennustavat myöhempää paikallista harmaan aineen määrää tietyissä aivojen osissa, suuntaan joka on yhteneväinen sukupuolisen dimorfismin kanssa tarkasteltaessa suurta riippumatonta joukkoa samanikäisiä eri sukupuolta olevia. Lombardo et. al., The Journal of Neuroscience, 2012

7. Lapsuudessa mitattu testosteroni ennustaa myöhempää sukupuolityypillistä käytöstä pojilla ja tytöillä. Lamminmäki et. al., Hormones and Behavior, 2012

8. Oikeassa kädessä toisen ja neljännen sormen välinen pituussuhde on transmiehillä huomattavasti alempi kuin naisilla tässä tutkimuksessa. (Selvyyden vuoksi, koska tämä lause oli vaikea kääntää ymmärrettävästi suomeksi, löysin Yle Akuutin sivulta seuraavan tiedon: "Ideana on, että jos sikiö on kehittynyt ympäristössä, jossa on ollut korkea testosteronipitoisuus suhteessa estrogeenin määrään, niin silloin nimetön on pidempi kuin etusormi, kertoo tutkija Samuli Helle Turun yliopistosta.")
Koska sormien pituuden välinen suhde kehittyy varhaisessa elämänvaiheessa ja kuvastaa testosteronille altistumista, tuloksemme osoittavat yhteyden sukupuoliristiriitaa kokevien transmiesten ja perinataalille testosteronille altistumisen välillä. Hisasue et. al., The Journal of Sexual Medicine, 2012

9. On olemassa kasvavaa näyttöä, että testosteronille altistuminen vaikuttaa ihmisen sellaiseen käyttäytymiseen, joka osoittaa sukupuolten eroja, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, ja joihinkin sukupuoleen liittyviin kognitiivisiin ja persoonallisuuden ominaisuuksiin. Hines, Annual Review of Neuroscience, 2011

10. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että korkeille androgeenipitoisuuksille altistuminen johtaa miehille tyypilliseen käyttäytymiseen, ja että se vaikuttaa myös sukupuoli-identiteettiin. Journal of Pediatric Endocrinology and Metabolism, 2010

11. Kun sukuelinten ja aivojen seksuaalinen kehitys eivät vastaa toisiaan, miesten aivot voivat olla naisen kehossa ja toisin päin. Näillä transsukupuolisilla henkilöillä on ongelmia sukupuoli-identiteettinsä kanssa ja he ovat vakaasti sitä mieltä, että ovat syntyneet väärään ruumiiseen. Worrell, master's thesis, Faculty of Medicine, Universiteit Utrecht, 2010

12. Tässä tutkimuksessa yli 150 henkilöä, joilla on epäilty tai todettu altistus prenataalille dietyylistilbestrolille, raportoivat elämänsä aikana sukupuolidysforiasta, jonka voimakkuus vaihteli kohtuullisesta vaikeaan. Kerlin, paper repared for the International Behavioral Development Symposium, 2005

13. Sukupuolidysforiasta kärsivällä kaksostytöllä on maskuliinisempi aivojen lateralisaatio kuin cis-tytöillä. Nämä löydökset osoittavat, että prenataali testosteroni vaikuttaa aivojen varhaiseen kehitykseen tytöillä. Cohen-Bendahan et. al., Psychoneuroendocrinology, 2004

14. On mahdollista, että paikallisista hormoneista riippuvat muutokset aivojen kehityksen aikana ainakin joillakin alueilla kulkevat eri tietä kuin sukuelinten kehitys sukupuolisen erilaisuuden kehittymisessä. Tuloksena voi olla osittainen tai kokonainen aivojen ja sukuelinten sukupuolen ristiriita. Kruijver, dissertation, Faculty of Medicine, University of Amsterdam, 2004

15. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että sukupuoli-identiteetti liittyy sukuhormonien ohjaamaan aivojen sukupuoliseen erilaistumiseen, ja että tietyt geenivariantit jotka vaikuttavat tähän prosessiin, voivat vahvistaa alttiutta transsukupuolisuuteen. Landén, doctoral thesis, University of Gothenburg, 1999

Vertaisarvioitujen tieteellisten todisteiden nykyinen kokonaisuus osoittaa, että sukupuoli-identiteetin, ja erityisesti transsukupuolisten sukupuoli-identiteetin, perusteet ovat todennäköisesti biologista alkuperää. Lähde

On olemassa pääosin yksimielisyys siitä, että erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuoli-identiteetit ovat osa luonnollista ihmisyyden vaihtelua.

Yhden tutkimuksen käyttäminen perusteena sille, että biologista perustaa ei ole, on loogisesti virheellinen. Esimerkiksi, sillä perusteella että "homousgeeniä" ei ole löytynyt, ei voida päätellä, että homous on valinta, koska muut tekijät kuten epigenetiikka vaikuttavat olevan mahdollinen syy. (lähde) Toinen esimerkki: koska rokotusten ei ole voitu todistaa aiheuttavan autismia, ei voida väittää, että autismille ei ole olemassa biologista syytä, tai että autismia ei ole olemassa.

Huonoa tiedettä Johns Hopkinsin yliopistosta

Johns Hopkinsin yliopiston (JHU) nimi merkitsee useimmille korkeatasoista lääketieteen tutkimusta. Sillä on myös pitkä ja hyvin ruma historia transsukupuolisten yhteisössä. JHU:n professorit ovat esitelmöineet eheytysterapiasta konferensseissa, olleet tekemisissä Southern Poverty Law Center:in varmentamien viharyhmien kanssa, ja kuluttaneet valtion rahaa taistelemalla oikeudessa transsukupuolisten lääketieteellisiä hoitoja vastaan. JHU:n hallinto on myös antanut henkilöstönsä jättää huomiotta hyvän hoidon suositukset, torjua todisteisiin perustuvan hoidon, ja hylätä ammattijärjestöjen ohjeet, kun hoidon (hoitovirheen) kohteena ovat olleet transsukupuoliset.

Esimerkiksi JHU:n professori Paul McHugh on julkisesti verrannut transsukupuolisten lääketieteellistä hoitoa otsalohkojen lobotomiaan. Hän on kuvaillut potilaitaan "naisen karikatyyreiksi"ja levittänyt alentavaa narratiivia, että transnaiset ovat joko itseään vihaavia homomiehiä tai perverssejä heteroja. Hänen lobbaamisensa vaikutti hallituksen päätökseen olla järjestämättä kattavaa sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa. Tämän johdosta kaikki muut paitsi yksi sukupuolen tutkimusklinikka suljettiin USAssa vuoteen 1982 mennessä, ja tilanne saatiin palautettua vasta 2014, jolloin suurin osa transihmisistä jäi vaille pätevää hoitoa vuosikymmeniksi. Lähde

McHugh allekirjoitti American College of Pediatricians:in (joka ei siis ole aito asiantuntijaorganisaatio, vaan kokoelma ultrakonservatiiveja) kannanoton, joka vastustaa kaikkea transsukupuolisten nuorten vahvistavaa hoitoa. (lähde) McHugh väitti Wall Street Journalin artikkelissa yliopiston nimissä vuonna 2014, että Hopkinsissa lopetettiin sukupuolenkorjausleikkaukset, koska "tyytyväinen mutta kuitenkin yhä ongelmainen potilas tuntui riittämättömältä syyltä poistaa terveitä elimiä". (lähde) Tämä puolueellinen ja vaarallinen todisteiden vääristely transihmisistä kiistettiin American Psychiatric Association:in merkittävien jäsenten Journal-lehdelle lähettämässä kirjeessä. Myös McHugh:n leikkauksenjälkeisten transihmisten tutkimusta koskeva räikeä väärinkäyttö paljastettiin. Tutkimuksen tekijä Celia Dhejne tuomitsi julkisesti McHugh:n teot epäeettisiksi. (lähde1, lähde2)

Jotkut McHugh:n kollegat ovat julkisesti tuominneet hänen työnsä puolueelliseksi ja haitalliseksi. Esimerkiksi JHU:n kansanterveyden tiedekunnan lähettämässä avoimessa kirjeessä Baltimore Sun -lehdessä todetaan: "Uskomme, että hänen työnsä tulkitsee väärin nykyisen tieteen seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä... Esimerkiksi, lisääntyvä tieto tukee käsitystä, että sukupuoli-identiteetti ei ole pelkästään binäärinen ilmiö." Ja kun McHugh ja hänen kollegansa Mayer julkaisivat raportin "Sexuality and Gender: Findings from the Biological and Psychological and Social Sciences" The New Atlantis -lehdessä, sadat aikalaiset allekirjoittivat avoimen kirjeen kiistäen raportin tulokset. Jos raportti olisi annettu julkaistavaksi tieteellisessä julkaisussa, vertaisarviointi olisi estänyt raportin julkaisemisen. 

JHU:ssa työskentelevä lääkäri Cynthia Osborne on todistanut ainakin kolmessa oikeudenkäynnissä transihmisten terveydenhoitoa vastaan. Hän sanoi, ettei vankien tulisi saada sukupuolenkorjausleikkauksia. Kaksi näistä epätoivoisista vangeista teki itse itselleen kastraation sen seurauksena. (lähde) Niin ikään yliopiston lääkäri Chester Schmidt on todistanut oikeudessa hoitosuosituksia vastaan. Schmidt todisti, että hän ei ole suositellut sukupuolenkorjausleikkausta yhdellekään 300:sta potilaastaan. Hänen mielestään oikea hoito sukupuoliristiriitaan on psykoterapia ja lääkitys. Schmidt todisti myös syrjintätapauksessa, että transsukupuolisella ei ole lain suomaa suojaa syrjintää vastaan, koska "transsukupuolisuus on seksuaalinen poikkeavuus eikä sukupuoli-identiteetti". (lähde)

Sekä Osbornen että Schmidtin asema JHU:ssa kreditoi heidän todistajan lausuntojaan oikeudessa, siitä huolimatta että ne ovat vastoin WPATH:n hyvän hoidon suosituksia sekä heidän edustamansa yliopiston virallista linjaa. McHugh:n ja muiden tässä esiteltyjen lääkäreiden mielipiteet transihmisten lääketieteellisestä hoidosta eivät ole muuttuneet 40 vuodessa, vaikka koko muu lääketieteellinen ja psykiatrinen yhteisö on muuttanut käsitystään tieteen tuottamien todisteiden valossa.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Myyttejä, väärinkäsityksiä ja valeita sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevista lapsista

Tässä tekstissä suomennan luvun "Dispelling myths, misconceptions and lies about gender non-conforming children" Brynn Tannehillin kirjasta "Everything you ever wanted to know about trans". Teksti on vapaasti käännetty, enkä ole kääntänyt aivan kaikkea, jotta blogitekstistä ei tulisi liian pitkä. Lähdeviitteistäkin olen poiminut vain osan. Omat kommenttini olen kirjoittanut sulkumerkkien sisään.

---------

Translapsia ja -nuoria koskevat reaktiot ja käsitykset ovat Brynnin mukaan hyvin piintyneitä ja syvään juurtuneita. Väärinkäsitykset ja myytit rehottavat, ja niitä perustellaan lasten parhaan ajattelemisella. Joiltain osin väärinkäsitykset ovat samoja kuin transaikuisten kohdalla, joiltain osin erilaisia.
(Mielestäni tämä kappale on kirjan tärkeimpiä, etenkin nyt, kun translakia ollaan Suomessa uudistamassa. Erityisesti myytti nro 12! Nämä myytit ovat nähtävissä myös suomalaisessa keskustelussa. Brynn Tannehill käy ne läpi yksitellen, kumoten myytit tieteellisillä tutkimuksilla. Osa teksteistä on hyvin lyhyitä ja toteavia, ja se tekee kirjasta ja myös tästä blogitekstistä helppolukuisemman. Lisätietoja kannattaakin hakea lähdeviitteistä.)

Myytti 1. Lapset ovat liian nuoria tietääkseen ja päättääkseen sukupuolestaan.

Psykologien yhteisö on ylivoimaisen yksimielinen siitä, että sukupuoli-identiteetti kehittyy 2-3 vuoden iässä. Lääketieteellinen yhteisö on yksimielinen siitä, että aivojen sukupuolieroavaisuudet syntyvät kohdussa androgeenien läsnäolon tai poissaolon vaikutuksesta. Toisin sanoen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu määrittyvät ennen lapsen syntymää, ja 2-3 vuoden iässä lapsi kykenee ilmaisemaan sukupuoltaan. Päätöksentekoa koskien ainut päätös joka voidaan alaikäisten kohdalla tehdä, on sosiaalinen transitio, joka on täysin peruttavissa. Lähde 1, lähde 2


Myytti 2. Lapsi on sitä sukupuolta, mitä hänen genitaalinsa ovat.

Kehittyvä neurotieteenala on näyttämässä toteen, että sukupuolihormonit vaikuttavat aivojen kehitykseen. Sikiön sukuelimet kehittyvät kohdussa aiemmin kuin aivot, joiden kehitykseen vaikuttavat androgeenien pitoisuudet. On mahdollista, että aivot kehittyvät eri sukupuolelle tyypillisesti kuin sukuelimet.

Henkilön käsitys itsestään, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu syntyvät korvien välissä. Se, kuka ihminen on henkilönä, määrittyy aivojen harmaassa aineessa, ei sukuelimissä. Lähde 1, lähde 2


Myytti 3. Sukupuolta epätyypillisesti ilmaiseva käytös ja sukupuoli-identiteetti ovat seurausta vanhempien toiminnasta.

Tällä väitteellä pyritään yleensä viittaamaan siihen, että vanhempien liberaalit näkemykset, avioero tai transsukupuolisuuteen kannustava käytös olisivat lapsen sukupuoli-identiteetin takana. Silloin unohdetaan ne sukupuoleltaan epätyypilliset lapset, jotka kasvavat konservatiivisissa, uskonnollisissa tai isän ja äidin muodostamissa ehjissä perheissä, joissa vaalitaan perinteisiä sukupuolirooleja. Heitäkin on olemassa.

Ei ole olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että vanhempien näkemykset tai käyttäytyminen vaikuttaisi lapsen sukupuoli-identiteettiin. Lähde 1, lähde 2

Myytti 4. Jos vain saisit hänet käyttäytymään kuten kunnon pojan/tytön täytyy, ongelma ratkeaisi.

Brynn vastaa tähän väärinkäsitykseen esittelemällä kaksi tapausta, joiden kohdalla näin meneteltiin. George Rekerin tapaus "Kirk", tytöksi identifioituva poika, altistettiin eheytysterapialle lapsena 1970-luvulla. Vanhemmat rankaisivat häntä fyysisesti aina, kun hän ei käyttäytynyt kuten poika. "Kirk" teki itsemurhan 38-vuotiaana. Toinen tapaus, David Reimer, kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen jälkeen. Behavioristinen psykologi John Money vakuutti Davidin vanhemmat siitä, että koska sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio ja opittua käytöstä, Davidille kannattaa rakentaa vagina ja kasvattaa hänet tyttönä. Tästä huolimatta David ei kokenut itseään tytöksi, ja alkoi teini-ikäisenä elää poikana. Myös hän päätyi itsemurhaan.
(Olen nähnyt Davidin tarinaa käytettävän päinvastaisena esimerkkinä; osoituksena siitä, että sukupuolenkorjausleikkaus johtaa itsemurhaan. Näin teki tunnettu detransitioitunut transkriittinen Walt Heyer. Kukin päätelköön itse, kumpi päätelmä on oikein.)

Näiden lasten sullominen laatikkoon, johon he eivät sopineet, tappoi heidät. Melkein kaikki translapsen vanhemmat, jotka Brynn on tavannut, ovat hyväksyneet lapsensa identiteetin viimeistään silloin, kun ovat ymmärtäneet, että he voivat valita joko hyväksymisen tai sen, että lapsi hylkää heidät. Lähde 1, lähde 2, lähde 3

Myytti 5. Lapseni sanoo olevansa norsu. Pitäisikö minun laittaa hänet pähkinädieetille? Ei! Nämä vanhemmat vain antavat periksi lapsen fantasialle.

Tässä kirjassa on jo tuotu esiin, että lapsen oletuksesta poikkeava sukupuoli-identiteetti ei ole fantasiaa; sillä on biologisia perusteita, ja mieheksi tai naiseksi identifioituminen ei ole fantasiaa (toisin kuin norsuksi identifioituminen). Tällainen lähestymistapa muistuttaa joidenkin suhtautumista autistisiin lapsiin; "näiden vanhempien pitäisi vain asettaa lapselleen rajat". Monet vanhemmat myöntyvät lapsensa sosiaaliseen transitioon, koska pelkäävät lapsen muuten tekevän itsemurhan, ja se on täysin perusteltu pelko. Lähde

Myytti 6. Olin nuorena poikatyttö, eikä minusta tullut transsukupuolista.

Tällainen henkilö on varmaankin käyttäytynyt sukupuolelle epätyypillisesti, mutta ei ole identifioitunut pysyvästi toiseen sukupuoleen. Sukupuolen epätyypillinen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat eri asioita. Sukupuoli-identiteetti on se, millä tavoin ihminen itse kuvailee sukupuoltaan. Sukupuolen ilmaisu on yksilön ominaisuuksia ja käyttäytymistä, kuten esimerkiksi ulkomuoto, pukeutuminen, maneerit, puhetapa ja sosiaalinen kanssakäyminen, jotka voivat olla feminiinisiä tai maskuliinisia. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu eivät aina vastaa toisiaan. Naisella voi olla maskuliinisia ominaisuuksia, mutta hän voi silti olla sukupuoli-identiteetiltään nainen. Jos henkilö kokee sukupuolensa mieheksi, hänen sukupuoli-identiteettinsä on mies, riippumatta siitä miten hän pukeutuu tai käyttäytyy. Lähde

Myytti 7. Jos annat lapsen transitioitua sosiaalisesti, asetat hänet alttiiksi kiusaamiselle.

Tässä syytetään uhria. Eikö meidän pitäisi keskittyä ehkäisemään kiusaamista, eikä saada uhria sopeutumaan? Lasten pakottaminen käyttäytymään vastoin omaa sukupuoli-identiteettiään ei ole hyväksyttävää. Tilannetta voi verrata raiskaukseen: syytetäänkö raiskauksesta uhria vai raiskaajaa?

Sosiaalisesti transitioituneen lapsen vanhemmat eivät ole vastuussa, jos heidän lastaan kiusataan. Yleensä he tekevät kaikkensa sen eteen, että lapsi voisi elää ja olla onnellinen. Vastuussa ovat ne jotka kiusaavat, aikuiset jotka eivät puutu siihen, sekä aikuiset jotka rohkaisevat kiusaamaan (omalla asenteellaan).

Myytti 8. Hormoneja annetaan jo 10-vuotiaille!

Ei anneta. Lapselle voidaan antaa hormoniblokkereita, jotka pysäyttävät murrosiän, jotta lapsi saa aikaa pohtia sukupuoli-identiteettiään ilman murrosiän tuomia fyysisiä muutoksia. Yleensä näitä blokkereita ei määrätä alle 12-vuotiaille. Yleisin blokkerilääke on leuprolide, jota on käytetty pysäyttämään liian aikaisin alkanutta murrosikää, ja paljon nuoremmille lapsille. Blokkerihoidon syynä on se, että väärän sukupuolen murrosiän läpikäyminen on enimmäkseen peruuttamatonta, ja vahingoittaa lasta mm. aiheuttamalla kehodysforiaa ja vaikeuttamalla myöhempiä hoitoja. Leuproliden vaikutukset eivät ole pysyviä, toisin kuin murrosiän aiheuttamat fyysiset muutokset. Lähde 1, lähde 2, lähde 3


Myytti 9. Emme tiedä pitkäaikaisvaikutuksista tarpeeksi!

Tämä on ns. huolitrollausta. Leuprolide on ollut hyväksytty hormoniblokkerilääke vuodesta 1993 (USAssa). Pitkäaikaisvaikutuksia peräävät ihmiset vaativat yleensä 25 vuoden seurantajaksoa. Näin pitkää seurantajaksoa ei vaadita millekään lääkkeelle tai hoidolle missään. Markkinoilla on paljon lääkkeitä, joiden kaikkia vaikutuksia ei tiedetä. Jos kaikille lääkkeille vaadittaisiin ylipitkiä seurantajaksoja, odottaisimme ibuprofeenia vieläkin. Lähde
(Olen myös itse koonnut tutkimustietoa hormoniblokkereista tämän blogin Linkkejä-sivulle.)


Myytti 10. Entä jos nämä lapset muuttavat mielensä?

Sosiaalisesti transitioituneet lapset voivat transitioitua takaisin helposti. 11-12-vuoden iän jälkeen tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Jos heillä on blokkerilääkitys, he lopettavat sen käytön, ja murrosikä jatkuu siitä mihin se jäi. 16 vuoden iässä transidentiteetti on lähes varmasti pysyvä. Hormonikorvaushoitoa annetaan vasta 16 vuotta täyttäneille. Lääketieteelliset ja mielenterveydelliset hoitokäytännöt on suunniteltu niin, että peruuttamattomia askelia otetaan vasta sitten, kun on ensin varmistuttu siitä, että se on oikea hoitomuoto. Lähde 1, lähde 2, lähde 3


Myytti 11. Näiden lasten pitäisi odottaa, kunnes he ovat 18, ennen mitään lääkkeellisiä hoitoja. Entä jos he katuvat myöhemmin?

Jos odotetaan 18 vuoden ikään, on liian myöhäistä estää pysyviä fyysisiä muutoksia, jotka aiheuttavat pysyvää psykologista haittaa ja vaikeuksia toimia yhteisössä, joka ei hyväksy sukupuolen epätyypillistä ilmaisua ("mies mekossa"). Tutkimuksissa nähdään selvästi, miten tällainen odottava hoitonäkökulma ja torjuva lähipiiri vaikuttavat mielenterveyteen negatiivisesti, ja toisaalta, miten sukupuoli-identiteettiä tukeva hoito ja myönteinen, hyväksyvä lähipiiri vaikuttavat mielenterveyteen positiivisesti. Lähde


Myytti 12. Trans-aktivistit haluavat laittaa kaikki nämä lapset transhoitoihin.

Ei. Ei. Tuhat kertaa ei. Monet näistä lapsista voivat käyttäytyä sukupuolelleen epätyypillisesti, mutta eivät identifioidu toiseen sukupuoleen. Kukaan ei halua tällaisten lasten menevän transhoitoihin. Ei kukaan. Tämä väite on olkiukko.

Sukupuoli-identiteettiä vahvistava hoitomuoto tukee sukupuoli-identiteetin tutkimista ja kehittymistä ilman mitään tiettyä identiteettiä tai sukupuolen ilmaisua. Hoitotahot eivät työnnä lapsia mihinkään suuntaan, vaan he kuuntelevat lapsia, ja lasten vanhempien avustuksella tulkitsevat, mitä lapsi haluaa kertoa sukupuoli-identiteetistään ja sen ilmaisusta. He työskentelevät sukupuoli-identiteetin terveyttä kohentavasti, jotta lapsi voisi elää sellaisessa sukupuoli-identiteetissä, joka tuntuu hänestä luontaisimmalta, ja jotta hän voi ilmaista sitä vapaasti tulematta torjutuksi. Lähde

Translasten vanhemmat haluavat lapselleen samaa, mitä muutkin vanhemmat: että lapsi saa elää onnellisena, turvassa, rakastettuna. Jos lääketiede voi auttaa heitä tässä, he taistelevat sen puolesta kynsin hampain. Niin jokainen hyvä vanhempi tekisi.