Myyttejä, väärinkäsityksiä ja valeita sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevista lapsista

Tässä tekstissä suomennan luvun "Dispelling myths, misconceptions and lies about gender non-conforming children" Brynn Tannehillin kirjasta "Everything you ever wanted to know about trans". Teksti on vapaasti käännetty, enkä ole kääntänyt aivan kaikkea, jotta blogitekstistä ei tulisi liian pitkä. Lähdeviitteistäkin olen poiminut vain osan. Omat kommenttini olen kirjoittanut sulkumerkkien sisään.

---------

Translapsia ja -nuoria koskevat reaktiot ja käsitykset ovat Brynnin mukaan hyvin piintyneitä ja syvään juurtuneita. Väärinkäsitykset ja myytit rehottavat, ja niitä perustellaan lasten parhaan ajattelemisella. Joiltain osin väärinkäsitykset ovat samoja kuin transaikuisten kohdalla, joiltain osin erilaisia.
(Mielestäni tämä kappale on kirjan tärkeimpiä, etenkin nyt, kun translakia ollaan Suomessa uudistamassa. Erityisesti myytti nro 12! Nämä myytit ovat nähtävissä myös suomalaisessa keskustelussa. Brynn Tannehill käy ne läpi yksitellen, kumoten myytit tieteellisillä tutkimuksilla. Osa teksteistä on hyvin lyhyitä ja toteavia, ja se tekee kirjasta ja myös tästä blogitekstistä helppolukuisemman. Lisätietoja kannattaakin hakea lähdeviitteistä.)

Myytti 1. Lapset ovat liian nuoria tietääkseen ja päättääkseen sukupuolestaan.

Psykologien yhteisö on ylivoimaisen yksimielinen siitä, että sukupuoli-identiteetti kehittyy 2-3 vuoden iässä. Lääketieteellinen yhteisö on yksimielinen siitä, että aivojen sukupuolieroavaisuudet syntyvät kohdussa androgeenien läsnäolon tai poissaolon vaikutuksesta. Toisin sanoen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu määrittyvät ennen lapsen syntymää, ja 2-3 vuoden iässä lapsi kykenee ilmaisemaan sukupuoltaan. Päätöksentekoa koskien ainut päätös joka voidaan alaikäisten kohdalla tehdä, on sosiaalinen transitio, joka on täysin peruttavissa. Lähde 1, lähde 2


Myytti 2. Lapsi on sitä sukupuolta, mitä hänen genitaalinsa ovat.

Kehittyvä neurotieteenala on näyttämässä toteen, että sukupuolihormonit vaikuttavat aivojen kehitykseen. Sikiön sukuelimet kehittyvät kohdussa aiemmin kuin aivot, joiden kehitykseen vaikuttavat androgeenien pitoisuudet. On mahdollista, että aivot kehittyvät eri sukupuolelle tyypillisesti kuin sukuelimet.

Henkilön käsitys itsestään, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu syntyvät korvien välissä. Se, kuka ihminen on henkilönä, määrittyy aivojen harmaassa aineessa, ei sukuelimissä. Lähde 1, lähde 2


Myytti 3. Sukupuolta epätyypillisesti ilmaiseva käytös ja sukupuoli-identiteetti ovat seurausta vanhempien toiminnasta.

Tällä väitteellä pyritään yleensä viittaamaan siihen, että vanhempien liberaalit näkemykset, avioero tai transsukupuolisuuteen kannustava käytös olisivat lapsen sukupuoli-identiteetin takana. Silloin unohdetaan ne sukupuoleltaan epätyypilliset lapset, jotka kasvavat konservatiivisissa, uskonnollisissa tai isän ja äidin muodostamissa ehjissä perheissä, joissa vaalitaan perinteisiä sukupuolirooleja. Heitäkin on olemassa.

Ei ole olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että vanhempien näkemykset tai käyttäytyminen vaikuttaisi lapsen sukupuoli-identiteettiin. Lähde 1, lähde 2

Myytti 4. Jos vain saisit hänet käyttäytymään kuten kunnon pojan/tytön täytyy, ongelma ratkeaisi.

Brynn vastaa tähän väärinkäsitykseen esittelemällä kaksi tapausta, joiden kohdalla näin meneteltiin. George Rekerin tapaus "Kirk", tytöksi identifioituva poika, altistettiin eheytysterapialle lapsena 1970-luvulla. Vanhemmat rankaisivat häntä fyysisesti aina, kun hän ei käyttäytynyt kuten poika. "Kirk" teki itsemurhan 38-vuotiaana. Toinen tapaus, David Reimer, kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen jälkeen. Behavioristinen psykologi John Money vakuutti Davidin vanhemmat siitä, että koska sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio ja opittua käytöstä, Davidille kannattaa rakentaa vagina ja kasvattaa hänet tyttönä. Tästä huolimatta David ei kokenut itseään tytöksi, ja alkoi teini-ikäisenä elää poikana. Myös hän päätyi itsemurhaan.
(Olen nähnyt Davidin tarinaa käytettävän päinvastaisena esimerkkinä; osoituksena siitä, että sukupuolenkorjausleikkaus johtaa itsemurhaan. Näin teki tunnettu detransitioitunut transkriittinen Walt Heyer. Kukin päätelköön itse, kumpi päätelmä on oikein.)

Näiden lasten sullominen laatikkoon, johon he eivät sopineet, tappoi heidät. Melkein kaikki translapsen vanhemmat, jotka Brynn on tavannut, ovat hyväksyneet lapsensa identiteetin viimeistään silloin, kun ovat ymmärtäneet, että he voivat valita joko hyväksymisen tai sen, että lapsi hylkää heidät. Lähde 1, lähde 2, lähde 3

Myytti 5. Lapseni sanoo olevansa norsu. Pitäisikö minun laittaa hänet pähkinädieetille? Ei! Nämä vanhemmat vain antavat periksi lapsen fantasialle.

Tässä kirjassa on jo tuotu esiin, että lapsen oletuksesta poikkeava sukupuoli-identiteetti ei ole fantasiaa; sillä on biologisia perusteita, ja mieheksi tai naiseksi identifioituminen ei ole fantasiaa (toisin kuin norsuksi identifioituminen). Tällainen lähestymistapa muistuttaa joidenkin suhtautumista autistisiin lapsiin; "näiden vanhempien pitäisi vain asettaa lapselleen rajat". Monet vanhemmat myöntyvät lapsensa sosiaaliseen transitioon, koska pelkäävät lapsen muuten tekevän itsemurhan, ja se on täysin perusteltu pelko. Lähde

Myytti 6. Olin nuorena poikatyttö, eikä minusta tullut transsukupuolista.

Tällainen henkilö on varmaankin käyttäytynyt sukupuolelle epätyypillisesti, mutta ei ole identifioitunut pysyvästi toiseen sukupuoleen. Sukupuolen epätyypillinen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat eri asioita. Sukupuoli-identiteetti on se, millä tavoin ihminen itse kuvailee sukupuoltaan. Sukupuolen ilmaisu on yksilön ominaisuuksia ja käyttäytymistä, kuten esimerkiksi ulkomuoto, pukeutuminen, maneerit, puhetapa ja sosiaalinen kanssakäyminen, jotka voivat olla feminiinisiä tai maskuliinisia. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu eivät aina vastaa toisiaan. Naisella voi olla maskuliinisia ominaisuuksia, mutta hän voi silti olla sukupuoli-identiteetiltään nainen. Jos henkilö kokee sukupuolensa mieheksi, hänen sukupuoli-identiteettinsä on mies, riippumatta siitä miten hän pukeutuu tai käyttäytyy. Lähde

Myytti 7. Jos annat lapsen transitioitua sosiaalisesti, asetat hänet alttiiksi kiusaamiselle.

Tässä syytetään uhria. Eikö meidän pitäisi keskittyä ehkäisemään kiusaamista, eikä saada uhria sopeutumaan? Lasten pakottaminen käyttäytymään vastoin omaa sukupuoli-identiteettiään ei ole hyväksyttävää. Tilannetta voi verrata raiskaukseen: syytetäänkö raiskauksesta uhria vai raiskaajaa?

Sosiaalisesti transitioituneen lapsen vanhemmat eivät ole vastuussa, jos heidän lastaan kiusataan. Yleensä he tekevät kaikkensa sen eteen, että lapsi voisi elää ja olla onnellinen. Vastuussa ovat ne jotka kiusaavat, aikuiset jotka eivät puutu siihen, sekä aikuiset jotka rohkaisevat kiusaamaan (omalla asenteellaan).

Myytti 8. Hormoneja annetaan jo 10-vuotiaille!

Ei anneta. Lapselle voidaan antaa hormoniblokkereita, jotka pysäyttävät murrosiän, jotta lapsi saa aikaa pohtia sukupuoli-identiteettiään ilman murrosiän tuomia fyysisiä muutoksia. Yleensä näitä blokkereita ei määrätä alle 12-vuotiaille. Yleisin blokkerilääke on leuprolide, jota on käytetty pysäyttämään liian aikaisin alkanutta murrosikää, ja paljon nuoremmille lapsille. Blokkerihoidon syynä on se, että väärän sukupuolen murrosiän läpikäyminen on enimmäkseen peruuttamatonta, ja vahingoittaa lasta mm. aiheuttamalla kehodysforiaa ja vaikeuttamalla myöhempiä hoitoja. Leuproliden vaikutukset eivät ole pysyviä, toisin kuin murrosiän aiheuttamat fyysiset muutokset. Lähde 1, lähde 2, lähde 3


Myytti 9. Emme tiedä pitkäaikaisvaikutuksista tarpeeksi!

Tämä on ns. huolitrollausta. Leuprolide on ollut hyväksytty hormoniblokkerilääke vuodesta 1993 (USAssa). Pitkäaikaisvaikutuksia peräävät ihmiset vaativat yleensä 25 vuoden seurantajaksoa. Näin pitkää seurantajaksoa ei vaadita millekään lääkkeelle tai hoidolle missään. Markkinoilla on paljon lääkkeitä, joiden kaikkia vaikutuksia ei tiedetä. Jos kaikille lääkkeille vaadittaisiin ylipitkiä seurantajaksoja, odottaisimme ibuprofeenia vieläkin. Lähde
(Olen myös itse koonnut tutkimustietoa hormoniblokkereista tämän blogin Linkkejä-sivulle.)


Myytti 10. Entä jos nämä lapset muuttavat mielensä?

Sosiaalisesti transitioituneet lapset voivat transitioitua takaisin helposti. 11-12-vuoden iän jälkeen tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Jos heillä on blokkerilääkitys, he lopettavat sen käytön, ja murrosikä jatkuu siitä mihin se jäi. 16 vuoden iässä transidentiteetti on lähes varmasti pysyvä. Hormonikorvaushoitoa annetaan vasta 16 vuotta täyttäneille. Lääketieteelliset ja mielenterveydelliset hoitokäytännöt on suunniteltu niin, että peruuttamattomia askelia otetaan vasta sitten, kun on ensin varmistuttu siitä, että se on oikea hoitomuoto. Lähde 1, lähde 2, lähde 3


Myytti 11. Näiden lasten pitäisi odottaa, kunnes he ovat 18, ennen mitään lääkkeellisiä hoitoja. Entä jos he katuvat myöhemmin?

Jos odotetaan 18 vuoden ikään, on liian myöhäistä estää pysyviä fyysisiä muutoksia, jotka aiheuttavat pysyvää psykologista haittaa ja vaikeuksia toimia yhteisössä, joka ei hyväksy sukupuolen epätyypillistä ilmaisua ("mies mekossa"). Tutkimuksissa nähdään selvästi, miten tällainen odottava hoitonäkökulma ja torjuva lähipiiri vaikuttavat mielenterveyteen negatiivisesti, ja toisaalta, miten sukupuoli-identiteettiä tukeva hoito ja myönteinen, hyväksyvä lähipiiri vaikuttavat mielenterveyteen positiivisesti. Lähde


Myytti 12. Trans-aktivistit haluavat laittaa kaikki nämä lapset transhoitoihin.

Ei. Ei. Tuhat kertaa ei. Monet näistä lapsista voivat käyttäytyä sukupuolelleen epätyypillisesti, mutta eivät identifioidu toiseen sukupuoleen. Kukaan ei halua tällaisten lasten menevän transhoitoihin. Ei kukaan. Tämä väite on olkiukko.

Sukupuoli-identiteettiä vahvistava hoitomuoto tukee sukupuoli-identiteetin tutkimista ja kehittymistä ilman mitään tiettyä identiteettiä tai sukupuolen ilmaisua. Hoitotahot eivät työnnä lapsia mihinkään suuntaan, vaan he kuuntelevat lapsia, ja lasten vanhempien avustuksella tulkitsevat, mitä lapsi haluaa kertoa sukupuoli-identiteetistään ja sen ilmaisusta. He työskentelevät sukupuoli-identiteetin terveyttä kohentavasti, jotta lapsi voisi elää sellaisessa sukupuoli-identiteetissä, joka tuntuu hänestä luontaisimmalta, ja jotta hän voi ilmaista sitä vapaasti tulematta torjutuksi. Lähde

Translasten vanhemmat haluavat lapselleen samaa, mitä muutkin vanhemmat: että lapsi saa elää onnellisena, turvassa, rakastettuna. Jos lääketiede voi auttaa heitä tässä, he taistelevat sen puolesta kynsin hampain. Niin jokainen hyvä vanhempi tekisi.