sunnuntai 18. syyskuuta 2022

WPATH SOC 8 - kansainvälinen hoitosuositus päivitetty

The World Professional Association of Transgender Health (WPATH) on julkaissut päivitetyn hoitosuosituksensa, järjestysnumeroltaan kahdeksannen. Tältä sivulta voi tutustua tarkemmin suosituksen taustoihin, tekijöihin ja metodologiaan. Lyhyesti, ensimmäinen hoitosuositus julkaistiin v. 1979 ja se on päivitetty muutamien vuosien välein, viimeksi v. 2012, joten tällä kertaa ehti kulua 10 vuotta edellisestä. Suositukset perustuvat tieteelliseen näyttöön, ja tekijätiimiin on koottu monipuolinen ja laaja joukko alansa parhaita ammattilaisia.

Olen maininnut aiemman suosituksen (versio 7) blogissani muutamia kertoja, ja suosituksen suomennos löytyy Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta. 

Nostan tähän kirjoitukseen muutamia tärkeinä pitämiäni asioita uudesta suosituksesta.

----------

Ensinnäkin, suositus ei sisällä nk. gender exploratory - tai watchful waiting -menetelmiä (sukupuoli-identiteettiä tutkiva, tarkkaileva odotus). Nämä todetaan vankkaan tieteelliseen näyttöön perustuen transihmisille haitallisiksi menetelmiksi. Niiden sijaan suositus sisältää gender affirming -menetelmiä, eli sukupuoli-identiteettiä vahvistavia menetelmiä. Esimerkiksi sivulla 20:

"Gender-affirming interventions are based on decades of clinical experience and research; therefore, they are not considered experimental, cosmetic, or for the mere convenience of a patient. They are safe and effective at reducing gender incongruence and gender dysphoria."

Tämä perustuu transsukupuolisuuden depatologisointiin eli siihen, että transihmisyyttä ei enää määritellä sairaudeksi, vaan ihmisyyden kirjoon kuuluvaksi ilmiöksi. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on keskiössä, ei sairaus tai sen parantaminen.

Hoitosuosituksen 2. kappaleessa esitetään perusperiaatteet, joiden pohjalta transihmiset tulee kohdata terveydenhoidossa:


1. Ole voimaannuttava ja osallistava. Pyri vähentämään leimautumista ja helpottamaan asianmukaista terveydenhuoltoa kaikille sitä hakeville.

2. Kunnioita monimuotoisuutta. Kunnioita kaikkia asiakkaita ja sukupuoli-identiteettejä. Älä patologisoi sukupuoli-identiteetin tai ilmaisun eroja.

3. Kunnioita yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mukaan lukien oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen, autonomiaan ja itsemääräämisoikeuteen; vapaus syrjinnästä ja oikeus korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveydenhuoltoon.

Transihmisten sukupuoli-identiteettiä vahvistavaan hoitoon ja nk. eheytyshoitojen kieltämiseen kriittisesti suhtautuvat tahot ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että tällainen hoito tarkoittaa sitä, että ihmisiä "transiutetaan" liian nopeasti ja liian aikaisin, niin että homoseksuaaleja nuoria erehdytetään transhoitoihin, ja että lääketieteen ammattilaisilta viedään keinot ja mahdollisuudet selvittää, onko sukupuoli-identiteetin taustalla muita syitä kuin transsukupuolisuus. Juuri heidän kannattaisi nyt lukea SOC 8 tarkkaan. Muutama nosto:

1. Sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa myönnetään nuorelle vain siinä tapauksessa, että ICD-11 tautiluokituksen määritelmä täyttyy. Sukupuoliristiriidan kriteerit ICD-11 tautiluokituksessa:

"Gender Incongruence of Adolescence and Adulthood is characterised by a marked and persistent incongruence between an individual´s experienced gender and the assigned sex, which often leads to a desire to ‘transition’, in order to live and be accepted as a person of the experienced gender, through hormonal treatment, surgery or other health care services to make the individual´s body align, as much as desired and to the extent possible, with the experienced gender. The diagnosis cannot be assigned prior the onset of puberty. Gender variant behaviour and preferences alone are not a basis for assigning the diagnosis."

2. Sukupuoliristiriita on ilmeinen ja kestänyt jonkin aikaa (sustained over time).

3. Nuori osoittaa kognitiivista ja emotionaalista kypsyyttä antaa tietoisen suostumuksensa hoitoon.

4. Sellaisiin mielenterveyden ongelmiin, jotka voivat haitata diagnostista selkeyttä, suostumuskykyä ja sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa, on puututtu.

Kun näitä suosituksia noudattaa, ei voida puhua "transiutuksesta". Suositusten tarkemmissa kuvauksissa todetaan, että mitä peruuttamattomampia harkittavat hoidot ovat, sitä pidempään edellytetään sukupuoliristiriidan kestäneen. Tekstissä puhutaan useista vuosista (sivu 62). Sivulla 65 kuvaillaan tarkemmin kohdan 4 mielenterveyden ongelmia ja luetellaan mm. pakkomielteet ja pakko-oireet, autismiin liittyvät erityiset kiinnostuksen kohteet, jäykkä ajattelu, laaja-alaiset identiteettiongelmat, vanhemman ja lapsen vuorovaikutusvaikeudet, vakavat kehityshäiriöt (esim. aikuistumisen pelko), traumat ja psykoottiset ajatukset.


Kolmannessa luvussa tarkastellaan transsukupuolisuuden esiintyvyyttä väestössä. Lääketieteellisen diagnoosin tai hoitoja saaneita transihmisiä on korkeintaan 0,1 prosenttia väestöstä, mutta kyselytutkimuksissa saadaan korkeampia lukuja: aikuisväestössä 0,3-4,5 % ja lapsissa ja nuorissa 1,2-4,8 %. Syntymässä tytöksi määriteltyjen määrän kasvu tässä joukossa tuodaan myös esiin. Näiden seikkojen taustalla oleviksi syiksi esitetään: 

- kohorttivaikutus, joka heijastaa sosiopoliittisia edistysaskeleita (eli nykyinen sukupolvi elää yhteiskunnallisesti erilaisissa oloissa kuin vanhemmat sukupolvet)

- muutokset lähetekäytännöissä

- lisääntyneet mahdollisuudet päästä hoidon piiriin

- lisääntynyt tieto hoitomahdollisuuksista

- vähemmän korostunut kulttuurinen stigma

Lisa Littmanin ROGD-teoria (rapid onset gender dysphoria) sosiaalisesta tarttuvuudesta mainitaan, mutta todetaan sen perustuvan kyseenalaiseen aineistoon (vanhempien keskusteluryhmiä transsukupuolisuuteen kriittisesti suhtautuvilla sivustoilla).


Kappaleessa 15 käsitellään perusterveydenhuoltoa ja suositellaan, että myös perusterveydenhuollossa koulutettaisiin ammattilaisia kohtaamaan ja hoitamaan transihmisiä, koska erikoissairaanhoito on pahoin ruuhkautunutta. Suomessa PALKOn hoitosuositukset ovat saman suuntaiset. 



maanantai 15. elokuuta 2022

The Cass Review ja sen seuraukset

Kirjoitin edellisessä blogipostauksessa jo hieman Iso-Britannian transhoitojen tilanteesta. Tavistock suljetaan ja korvataan ensi vaiheessa kahdella uudella klinikalla, ja tavoitteena on lisätä klinikoita myöhemmin. Tämä päätös perustuu riippumattomaan ulkopuoliseen selvitykseen transhoidoista. Dr. Hilary Cassin (ansioitunut lastenlääkäri) johdolla tehty selvitys kantaa nimeä "The Cass Review". Sen ensimmäinen osa julkaistiin maaliskuussa 2022.

Koska kristillisdemokraatit ovat nyt nostaneet otsikoihin Tavistockin sulkemisen "lapsille vaarallisena", ja haluavat vastaavan selvityksen myös Suomeen, päätin vihdoin ottaa aikaa lukeakseni tuon raportin, ja tuodakseni faktat pöytään. 

Aivan aluksi lainaan Dr. Hilary Cassin raportin alusta "A letter to children and young people" -otsikon alta otteen:

"I have heard that young service users are particularly worried that I will suggest that services should be reduced or stopped. I want to assure you that this is absolutely not the case – the reverse is true. I think that more services are needed for you, closer to where you live."

Ja melkeinpä voisin todeta, että siinä se raportin ydin on. The Cass Review toteaa, että lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän ja parempaa hoitoa sukupuoliristiriitaan.

Nyt julkaistu raportin ensimmäinen osa on keskittynyt selvittämään nykytilannetta mahdollisimman monesta näkökulmasta. Rinnalla kulkee selvitys tutkimusnäytöstä, ja ilmeisesti myös uusia tutkimuksia käynnistetään paikkaamaan havaittuja puutteita, ja se työ jatkuu edelleen. Työn kuluessa myös uudet hoidon järjestämisen suositukset tarkentuvat.

----------

Raportti on yli satasivuinen. En lukenut sitä kokonaan, vain alkuosan. Yhteenveto on varsin kattava, siinä on yli neljäkymmentä numeroitua kohtaa ja jokaisen alla on pienen kappaleen verran tekstiä. Poimin siitä olennaisimmat alle:

1.1.    Viime vuosina sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien alaikäisten määrä on noussut huomattavasti. Tämä on johtanut pitkiin jonoihin ja huoleen diagnosoinnin ja hoidon laadusta.

1.2.    Isossa-Britanniassa ainoa asiantuntijapalvelu on kehittynyt orgaanisesti ja kliinistä lähestymistapaa ei ole käytetty joihinkin tavanomaisiin valvontatoimenpiteisiin, joita yleensä uusien ja innovatiivisten hoitojen käyttöönoton yhteydessä käytetään. Monet niistä haasteista ja tiedon puutteista, joita täällä kohdataan, näkyvät myös kansainvälisesti, ja tutkimuksessa ja tutkimusnäytössä on merkittäviä aukkoja.

1.3.    Tämän katsauksen on tilannut NHS England antamaan suosituksia siitä, miten sukupuoliristiriitaa kokevien alaikäisten palveluja voidaan parantaa ja varmistaakseen, että paras malli turvallisille ja tehokkaille palveluille otetaan käyttöön.

1.4.    Tämä raportti kertoo, mitä tähän on saakka on saatu selville. Työ jatkuu vielä, mutta joitakin suuntaviivoja pystytään jo nyt raportoimaan, jotta työ paremman ja turvallisemman hoidon puolesta saadaan alkuun nopeammin.

1.5.    Tarkkoja hoitosuosituksia hormoniblokkeri- ja muuntohormonihoitojen osalta ei pystytä vielä antamaan, koska tutkimusnäyttöä puuttuu, mutta työn edetessä suositukset tarkentuvat.

1.6     Kliinisessä käytännössä sukupuoliristiriidan diagnoosi perustuu DSM-5:ssä esitettyihin kriteereihin. Jotkut pitävät näitä kriteerejä vanhentuneina nykyisen joustavamman sukupuolikäsityksen valossa.

1.7    Eri asiantuntijatasoilla ei ole yksimielisyyttä eikä aina avointa keskustelua siitä, missä määrin kyse on sisäsyntyisestä ja muuttumattomasta ominaisuudesta ja missä määrin mahdollisesti ohimenevästä reaktiosta erilaisiin kehityksellisiin, sosiaalisiin tai psykologisiin tekijöihin. Asiantuntijan kokemus ja mielipide voi ohjata hänen kliinistä lähestymistapaansa.

1.8.    Lapset ja nuoret voivat kokea tämän epäoikeudenmukaisena, ja avoimen keskustelun puute haittaa selkeiden hoitosuositusten muodostamista.

1.9.    Epidemiologian nopea muutos ja lähetteiden kasvu ovat johtaneet ainoan asiantuntijaklinikan kapasiteetin ylittymiseen.

1.10.     Palveluun hakeutuvien nuorten joukko on aiempaa monimuotoisempi; yhä useampi on autismin kirjolla ja psykososiaalisten ja/tai mielenterveydellisten hoitojen tarpeessa. Suurin ryhmä koostuu syntymässä tytöiksi määritellyistä, joiden sukupuoliristiriita puhkeaa murrosiässä.

1.11.    Viime aikoihin asti kuka tahansa on voinut kirjoittaa lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin, mikä on johtanut lähetteiden ja perustason hoidon puutteisiin.

1.12.    Henkilökunta on hyvin sitoutunutta työhönsä. Kuitenkin pitkät jonot ja kliinisen konsensuksen puutteet yhdistettynä hoidon kritiikkiin ovat johtaneet henkilöstön nopeaan vaihtumistahtiin ja kyvyttömyyteen vastata kasvavaan työmäärään. Kapasiteetin lisäämisessä on huomioitava taloudellisen näkökulman lisäksi monimutkaisempiakin kysymyksiä, kuten esim. rekrytointi, pitovoima, koulutus ja kulttuurikysymykset.

1.13.    Monilla perustason työntekijöillä on tunne, että he voisivat tarjota vahvempaa tukea näille nuorille, mutta eivät uskalla sitä tehdä, koska viralliset ohjeet puuttuvat, ja laajempi yhteiskunnallinen konteksti ei sitä tue.

1.14.    Perustason työntekijät ovat kertoneet, että heitä on painostettu hyväksymään kyseenalaistamaton affirmoiva hoitomalli, joka on ristiriidassa kliinisen arvioinnin standardiprosessin kanssa, jota heidät on koulutettu soveltamaan kaikissa kliinisissä kohtaamisissa.

1.15.    Lapset ja nuoret odottavat pitkiä aikoja päästäkseen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin, ja sinä aikana jotkut heistä saattavat olla huomattavassa vaarassa. Odotusaikana ahdistus voi lisääntyä ja mielenterveys heikentyä.

1.16.    Havaitsimme, että usein kun nuoren sukupuoliristiriita on tunnistettu, monet muut hoitoa vaativat tilanteet jätetään huomiotta.

1.17.    Nykyinen siirtyminen aikuisten palveluihin 17-18-vuotiaana voi tapahtua juuri kriittisellä hetkellä sukupuoli-identiteetin kehittymisen kannalta. Monet esim. neurokirjon potilaat siirtyvät aikuisten palveluihin vasta yli 20-vuotiaina. Tätä pitäisi harkita myös sukupuoli-identiteetin palveluissa.

1.18. ja 1.19.   Klinikalle pääsyn yhteydessä on pääasiassa noudatettu lapsen ja vanhemman oletuksia ja odotusaikana edennyttä sosiaalista transitiota, arvioimatta mahdollisia muita syitä sukupuoli-identiteetin kokemukselle. Standardisoitua arviointiprosessia potilaiden arviointiin ei ilmeisesti ole olemassa. Rutiininomaisia mielenterveydellisiä tai neurologisia arviointeja ei tehdä. Merkittäviä turvallisuuspuutteita. Nämä puutteet on huomattu kahdessa eri tarkastelussa (The Multi-Professional Review Group ja the Care Quality Commission).

1.20.    Alankomaissa on otettu ensimmäisenä käyttöön endokrinologinen interventio alaikäisten sukupuolidysforian hoidossa, nk. Dutch approach. NHS on ilmoittanut hoitokäytäntöjensä perustuvan tähän malliin, mutta siinä on merkittäviä eroja esimerkiksi neurokirjolla olevien potilaiden suhteen. Alankomaissa näille potilaille suositellaan muuta tukiterapiaa ennen endokrinologisia hoitoja tai niiden rinnalla.

1.21.    NHS endokrinologit eivät systemaattisesti osallistu moniammatillisiin tapaamisiin, joissa useista eri haasteista kärsivien potilaiden hoidosta keskustellaan, eivätkä myöskään aina keskustele lähettävän tahon kanssa. Tämä on ristiriidassa kansainvälisten suositusten kanssa.

1.22.    NHS:ssä potilaan ja lääkäreiden tapaamiset vähenevät, kun hormonihoito on aloitettu, mikä myös on ristiriidassa Alankomaiden mallin kanssa. 

1.23.    Todisteet sopivasta lasten ja nuorten sukupuoliristiriidan ja dysforian hoidosta ovat epäselviä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

1.24    Käsitteellisen yksimielisyyden puute sukupuolidysforian merkityksestä haittaa tutkimusta sekä NHS:n kliinistä toimintaa palvelun tarjoamisessa.

1.25    GIDS ei ole johdonmukaisesti eikä rutiininomaisesti kerännyt tietoa potilaistaan, joten tuloksia ei ole mahdollista seurata.

1.26.    Sekä kansallisesti että kansainvälisesti puuttuu pitkäaikaista seurantatietoa hoidon vaikuttavuudesta. 

1.27.    Lyhyen aikavälin henkistä hyvinvointia ja hormoniblokkereiden sivuvaikutuksia koskevia tutkimuksia on tehty, mutta erityisesti seksuaalisesta, kognitiivisesta tai laajemmasta kehityksestä on hyvin rajallista tutkimusta.

1.28.    Erityisesti syntymässä tytöksi määriteltyjen hoidon vaikuttavuutta on tutkittu vain vähän.

1.29.    Tutkimusten tekijöiden asenteet ovat saattaneet vaikuttaa tutkimustulosten tulkintaan.

1.30.    Odotusajat hoitoon ovat todella pitkät ja monille se on vaikeaa aikaa. Kun hoitoon vihdoin pääsee, potilaat odottavat saavansa nopeasti toimenpiteitä, ja yksityiskohtainen arviointi tässä vaiheessa tuntuu potilaista turhauttavalta.

1.31.    Hoitohenkilökunta on sitoutunut ammatillista, oikeudellista ja eettistä ohjausta noudattaen tiettyjen standardien täyttämiseen, ennen kuin hoitoa voidaan antaa. Tämä voi tuoda jännitteitä nuoren potilaan ja hoitohenkilökunnan välille.

1.32    The Cass Review esittää, että tietyiltä osin on olemassa selkeä kehityssuunta, johon yhdessä osallisten kanssa nyt lähdetään työskentelemään.

1.33.    On täysin selvää, että yksi asiantuntijaklinikka ei riitä.

1.34.    Alaikäiset sukupuoliristiriitaa kokevat ovat joutuneet tahattomasti epäedulliseen asemaan, koska paikalliset palvelut kokevat, ettei heillä ole riittävää asiantuntemusta auttaa heitä. Nämä alaikäiset tarvitsevat samantasoista psykologista ja sosiaalista tukea kuin kuka tahansa saman ikäinen, jolla on hätä. 

1.35.    Tarvitaan täysin erilainen palvelumalli, joka on paremmin linjassa muun lapsia koskevan lääketieteellisen palvelun kanssa, jotta voidaan tarjota oikea-aikaista ja asianmukaista hoitoa lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat tukea sukupuoli-identiteetin kysymysten kanssa. Tämän tulee sisältää tukea myös kaikille muille lääketieteellistä hoitoa vaativille tarpeille, joita heillä on.

1.36.    The Cass Review tukee NHS:n suunnitelmia perustaa alueellisia palveluita, ja toivottaa tervetulleeksi yhden asiantuntijaklinikan korvaamisen alueellisilla moniammatillisilla yksiköillä.

1.37.     Luetellaan edellä esitetyn mallin hyötyjä.

1.38.    NHS:n suunnittelema alueellisten yksiköiden tehtävä on tukea ja opastaa lähettäviä tahoja ja asiantuntijoita. Suora kontakti lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa on rajoitettua. The Cass Review ehdottaa, että näistä jo suunnitelluista alueellisista yksiköistä kehitetään suoraa palvelua tarjoavia yksiköitä, jotka arvioivat ja hoitavat alaikäisiä sukupuoli-identiteetin kysymyksissä. On muodostettava alueellisia moniammatillisia verkostoja auttamaan potilaita oikea-aikaisesti, mahdollisimman varhain. Lähetteitä ja hoitopolkua varten tarvitaan selkeät ohjeistukset. Hoitohenkilökuntaa on koulutettava kaikilla tasoilla.

1.39.     Standardoitua tiedon keräystä vaaditaan, jotta palvelun standardit voidaan tarkistaa, ja muodostaa käsitys potilasryhmän epidemiologiasta, arvioinnista ja hoidosta.

1.40.    Arviointiprosessista on luotava yksimielinen ohjeistus kaikille hoidon tasoille. Arvioinnissa on kunnioitettava alaikäisen potilaan kokemusta ja arvioinnin on oltava kehitykseen perehtynyt. Hoitohenkilökunnan on pysyteltävä avoimena ja tutkittava potilaan kokemusta sekä tuen ja hoidon vaihtoehtoja, jotta paras yksilöllinen hoito löytyy, myös neurokirjon potilaille.

1.41.    Kaikilla niillä alaikäisillä, joille harkitaan hormonihoitoja, tulee olla virallinen diagnoosi ja muotoilu (formulation), jossa huomioidaan kaikki fyysiseen, psyykkiseen, kehitykselliseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Tämän formuloinnin perusteella on pystyttävä päättelemään, millainen hoito parhaiten auttaa.

1.42.    Lasten endokrinologien roolia hoidon arvioinnissa tulee kasvattaa.

1.43.    Hormoniblokkereiden suhteen tietoinen suostumus on todella tärkeä, ja annettu tieto on dokumentoitava. Tiedon tulee sisältää tietoa hoidon vaikutuksista ja sivuvaikutuksista sekä epävarmuuksista liittyen pitkäaikaiseen käyttöön.

----------

Jos Suomessa tehtäisiin vastaava selvitys, löydettäisiin jonkin verran samanlaisia tuloksia ja jonkin verran erilaisia. Oman käsitykseni mukaan Suomessa ollaan erityisen tarkkoja hoidon laadusta, joten kohtien 1.18 - 1.20 kaltaisia tuloksia ei luultavasti Suomesta saataisi. Myöskään hoitojonot eivät ole niin pitkät täällä, vaikka soisi niiden olevan vieläkin lyhyempiä. Kahden asiantuntijayksikön mallia on Suomessakin kritisoitu ja toivottu vähintään yhtä lisää. Minulla ei ole tietoa siitä, millä tavalla Suomessa kerätään tietoja hoidon vaikuttavuudesta, mutta en yllättyisi, vaikka tästä löytyisi puutteita. Sitä en kuitenkaan usko, että oltaisiin ihan niin retuperällä kuin Briteissä näyttäisi tilanne olevan.

Moniammatillisuutta olisi mielestäni Suomessakin syytä kehittää, vaikka vaikuttaa siltä, että täällä se on jonkin verran parempaa kuin Briteissä. Erityisesti neurokirjon ihmisten erityistarpeet jäävät sukupuoli-identiteetin tutkimuspoleilla täysin syrjään - heidät laitetaan jäähylle ja kehotetaan "hoitamaan" neurokirjon asiat muualla ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Mielestäni olisi kuitenkin eduksi, jos eri alojen ammattilaiset tutkisivat ja hoitaisivat näitä yhdessä eikä erikseen. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, joten sellaista tutkimuksen ja hoidon tulisi myös olla.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus otti kantaa aiheeseen artikkelissaan. Johtavan sosiaalityöntekijän Maarit Huuskan mukaan tämä voi johtaa lisääntyvään varovaisuuteen hormoniblokkerihoitojen osalta. Suomessa blokkerihoitoja ei oikeastaan ole mahdollista saada edes, joten täällä tämän tyyppistä vaikutusta ei ole - toisaalta ei varmasti myöskään edistä blokkerihoitojen saatavuutta jatkossa. 

Joka tapauksessa, toivotan kaikenlaiset riippumattomat tutkimukset sekä avoimen, ihmisarvoa kunnioittavan keskustelun aiheesta tervetulleiksi. 

 

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Transihmisten hoito muutoksessa

Tällä viikolla on uutisoitu, että Britanniassa alaikäisten sukupuoli-identiteetin klinikka suljetaan ja korvataan alueellisilla, moniammatillisilla hoitoyksiköillä. Alkuun niitä avataan kaksi, mutta tavoitteena on lisätä niiden määrää myöhemmin. PinkNewsin uutinen aiheesta tässä, klinikan oma tiedote aiheesta tässä, NHS Englandin tiedote tässä.

Tämä on hyvä uutinen! Moniammatillisissa yksiköissä nuori pystytään kohtaamaan kokonaisena ihmisenä, eikä pelkästään sukupuoli-identiteetin kautta. Yksiköissä on myös mielenterveyden ja neurologian ammattilaisia. Kun yksiköitä on useampia ympäri maata, hoitoon pääsy on nopeampaa ja helpompaa kuin nykytilanteessa. Britannia on surullisen kuuluisa siitä, että alaikäisten sukupuoli-identiteetin klinikalle on vuosien jonot, ja potilaat ja useat järjestöt ovat valittaneet tilanteesta pitkään. Hoito on ollut huonoa, yleensä sitä ei ole saanut ollenkaan.

Myös Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköihin kohdistuu tyytymättömyyttä. (Uutisia aiheesta esimerkiksi tässä ja tässä.) Täällä niitä on sentään kaksi, Helsingissä ja Tampereella, ja niissä on moniammatilliset tiimit (ei kuitenkaan esim. neurologia). Tyytymättömyys johtuu pitkälti siitä, että niissä keskitytään nimenomaisesti asettamaan diagnoosia sukupuolesta, joka jo lähtökohtaisesti on ihan absurdia. Tähän on tietysti syynä nykyinen lainsäädäntö, joka edellyttää lääketieteellistä diagnoosia sukupuolen juridista korjaamista varten. Diagnosointi perustuu potilaan haastatteluihin, mutta silti lääkärit perustavat diagnoosinsa pitkälti stereotyyppiseen sukupuolen ilmaisuun. 

Toivon, että kun translaki nyt vihdoin uudistuu Suomessa, ja lääketieteellinen diagnoosi erotetaan sukupuolen juridisesta korjaamisesta, myös transihmisten diagnosointi ja hoito muuttuvat parempaan suuntaan. Paremmalla tarkoitan sitä, että diagnosoinnissa ja hoidossa keskityttäisiin potilaan kannalta parhaimpaan mahdolliseen hyvinvointiin. Britannian uutisten perusteella vaikuttaa siltä, että siellä rakennettavasta diagnosointi- ja hoitomallista on tulossa hyvä esimerkki.

Hämmentävää kyllä, transsukupuolisiin (tai omien sanojensa mukaan transaktivismiin) kielteisesti suhtautuvat tahot ovat julistaneet tämän uutisen olevan transnuorten hoidon loppu Britanniassa. (Pari linkkiä aiheesta tässä ja tässä.) He ilmeisesti ajattelevat, että jatkossa alueelliset hoitoyksiköt keskittyvät eheyttämään transnuoria cissukupuolisiksi. He kuvailevat, että nämä monella tavalla hämmentyneet nuoret saavat uusissa yksiköissä apua muihin ongelmiinsa, kuten mielenterveyden ongelmiin, itsetuhoisuuteen, ahdistukseen, autismiin, jne, ja näin sukupuoli-identiteettihämmennys ratkeaa itsestään siinä samalla, ja nuorista kasvaa cissukupuolisia aikuisia.

Arvatkaas mitä mieltä minä olen? Mielestäni nuorten hyvään hoitoon kuuluu, että kaikkia ongelmia hoidetaan - myös mielenterveyden ongelmia, itsetuhoisuutta, ahdistuneisuutta, autismia (vaikka sitä ei "hoideta" sanan varsinaisessa merkityksessä, siihen sopeudutaan) - kunhan myös sukupuoli-identiteetti otetaan huomioon eikä siirretä täysin syrjään. Sukupuoli-identiteetti ja siitä johtuva vähemmistöstressi saattaa olla masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja itsetuhoisuuden aiheuttaja, ja autismin kirjolla oleminen korreloi transsukupuolisen identiteetin kanssa vahvasti, joten näitä kaikkia olisi hyvä tutkia ja hoitaa kokonaisvaltaisesti. Nykytilanteessa Suomen alaikäisten "transpolit" keskittyvät vain sp-identiteetin diagnosointiin, ja kaikki muut potilaan "ongelmat" diagnosoidaan ja hoidetaan muualla, ja tämä on suuri epäkohta. Kokonaisvaltainen ote puuttuu.

Anti-trans-aktivistien mielestä esimerkiksi hormoniblokkerihoito ja muuntohormonihoito on todettu tieteellisesti heikosti perustelluiksi ja siksi ne pitäisi lopettaa, kuten koko affirmoiva hoitomalli (esimerkki). Näin siitä huolimatta, että useat kansainväliset lääketieteelliset järjestöt ovat todenneet ne parhaaksi mahdolliseksi hoidoksi, tietylle potilasryhmälle (ei kaikille!). Pidän ihan mahdollisena, että sekä Britanniassa että Ruotsissa näitä hoitoja on annettu vääränlaisille potilasryhmille, mahdollisesti pitkien hoitojonojen aiheuttaman kiireen ja paineen vuoksi. Se ei kuitenkaan ole todiste siitä, että nämä hoidot olisivat kaikille huonoja, eikä varsinkaan siitä, että ne pitäisi kokonaan lopettaa. Britannian uutisoinnin perusteella hormoniblokkerihoitoa saaneiden hyvinvointia ei ole seurattu asianmukaisesti, ja täten tieteellinen näyttö niiden tehosta on vajaata. Ilman muuta kannatan lisätutkimusta aiheesta.

Hämmentävää uutisointia on myös oikeusjutun Allison Bailey vs. Stonewall ympärillä. Bailey hävisi, mutta jotkut otsikot julistavat päinvastaista (esim. tässä ja tässä). Tunnettu anti-trans-aktivisti Kathleen Stock kirjoitti Twitterissä: "Mermaids must fall next". Tämä kertoo todella paljon tämän liikehdinnän ajattelusta. He elävät jossain omassa todellisuudessaan. Stonewall ei kaatunut mihinkään. Ja miksi Mermaids, joka on siis translasten ja -nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin keskittyvä järjestö, pitäisi kaataa? Ilmiselvä vastaus on, että Stock ja hänen seuraajansa haluavat sulloa translapset ja -nuoret näkymättömiin. Translapsia ja -nuoria ei heidän mielestään pidä tukea millään tavalla heidän transidentiteetissään, vaan heistä pitää eheyttää cissukupuolisia. Joku voi tietysti tähän todeta, että aikuisena he saavat tehdä mitä haluavat, mutta kun olen seurannut tämän porukan touhua nyt muutaman vuoden, niin en oikein usko siihen. Todisteena esimerkiksi tämä video, jossa kaksi näkyvää anti-trans-henkilöä keskustelevat transihmisistä ja toteavat, että heidän määräänsä pitää vähentää, ja että he ovat valtava ongelma järkevälle maailmalle.


torstai 26. toukokuuta 2022

Tutkimustietoa lasten sosiaalisesta transitiosta

Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimusartikkeli otsikolla "I was losing that sense of her being happy" - trans children and delaying social transition. Tutkija on Cal Horton (pseudonyymi), brittiläinen translapsen äiti, joka tekee väitöskirjaa. Hän on julkaissut myös muita artikkeleita ja tutkimuksia aiheesta, mm. Thriving or surviving? Raising our ambition for trans children in primary and secondary schools.

Tämä uusin tutkimus käsittelee kahta translasten terveydenhoidossa vallitsevaa paradigmaa, affirmaatiota ja viivästynyttä transitiota (affirmation and delayed transition). Tutkimuksessa haastateltiin sosiaalisesti transitioituneiden lasten vanhempia ja selvitettiin heidän näkemyksiään transition ajankohdasta. Translapsilla tarkoitetaan tässä alle murrosikäisiä lapsia, jotka ilmaisevat kokevansa sukupuolensa toisin kuin syntymässä on määritetty. Sosiaalisella transitiolla tarkoitetaan siirtymistä elämään toisen sukupuolen roolissa sosiaalisesti, ja se voi sisältää monenlaisia ja ajassa muuttuviakin asioita. 

Affirmaatiolla tarkoitetaan lapsen sukupuolikokemuksen hyväksymistä, tukemista ja vahvistamista ilman ikärajoja, lapsen nykyistä hyvinvointia korostaen, välittämättä siitä onko kokemus pysyvä, vaihtuva tai liukuva. 

Viivästynyt transitio tarkoittaa, että sosiaaliselle transitiolle asetetaan ikäraja, joka usein ajoittuu murrosikään. Ikärajaa perustellaan laajaa kritiikkiä saaneilla tutkimustiedoilla siitä, että suurin osa translapsista luopuisi trans-identiteetistään murrosikään mennessä. Kritiikkiä ja sen perusteita on avattu artikkelissa, ja koska olen itsekin kirjoittanut aiheesta aikaisemmin, en kirjoita nyt siitä. (Myös lähteet löytyvät artikkelista, enkä listaa niitä nyt tähän.) Sosiaalisen transition viivästyttäminen on joidenkin tutkijoiden mukaan suurempi interventio translapsen elämään kuin affirmaatio, ja sen tueksi pitäisi näin ollen olla hyvin vahvaa tutkimusnäyttöä. Uusimpien tutkimusten valossa vahvaa näyttöä ei ole.

Tutkimus perustuu 30 translapsen vanhemman haastatteluun. Kaikkien haastateltujen lapset olivat transitioituneet sosiaalisesti. Transition keski-ikä oli 7 vuotta ja vaihteli 3 ja 10 ikävuoden välillä. Haastattelujen aikana transitiosta oli kulunut keskimäärin neljä vuotta.

Tutkimus paljasti kaksi teemaa tässä joukossa: ensinnäkin cisnormatiivisuuden* vaikutus transition viivästymiseen, kun vanhemmat paljastivat syvälle juurtuneen vastustuksen sille mahdollisuudelle, että heidän lapsensa on trans. Toiseksi, vanhempien käsitys siitä, että viivästys aiheutti stressiä, myös niissä perheissä, joita voitiin pitää affirmoivina. Tutkimus vahvistaa olemassa olevaa tutkimustietoa affirmaation ja perheen tuen ja hyväksymisen tärkeydestä. Tutkimus korostaa myös tukea, jota vanhemmat saattavat tarvita ylittääkseen cisnormatiiviset esteet lapsensa tukemiselle, sekä ahdistusta, turhautumista ja traumaa, jota translapset voivat kokea jopa vahvistavissa perheissä.

Cisnormatiivisuus viivästyksen aiheuttajana

Cisnormatiivisuus näkyi vanhempien reaktioissa useilla eri tavoilla, mm. lapsen kokemuksen hylkäämisenä. Lapsen kertoma sukupuoli-identiteetti hyvin usein hylättiin, koska vanhemmilla ei ollut tietoa, että lapsi voisi kokea sukupuolensa toisin, tai koska ajateltiin sen olevan ohimenevä vaihe. Tämä oli hyvin yleistä. Vasta kun lapsi toistuvasti, sinnikkäästi ja vaativasti toi esiin kokemuksensa, vanhemmat alkoivat todella pohtia, voisiko heidän lapsensa olla trans. Jotkut vanhemmat kertoivat, että heillä oli täysi työ elämänhallinnassa, eivätkä he sen vuoksi ottaneet todesta tai huomioineet lapsensa vaatimuksia.

Cisnormatiivisuuden osoitus oli myös misinformaatio aiheesta. Moni vanhempi kertoi, että lähipiirin tai terveydenhuollon torjuva reaktio tai ensimmäisenä löydetty misinformaatio erityisesti siitä, että useimmiten kyseessä on ohimenevä vaihe, saivat vanhemmat torjumaan lapsensa kokemuksen. Torjuvien neuvojen takana saattoi olla hyvä tarkoitus (esimerkiksi se ajatus, että lapsen elämästä tulisi vaikea), mutta myös väärää tietoa tai arvauksia (esimerkiksi terveydenhuollon analyysi, että transtyttö vain ihailee isosiskoaan niin paljon, että haluaa olla tyttö).

Jotkut vanhemmat halusivat ensin varmuuden siitä, että heidän lapsensa todella on pysyvästi trans, ennen kuin pystyivät tukemaan ja vahvistamaan häntä. Moni heistä kuitenkin havaitsi, että lapsen tukeminen tässä hetkessä tietämättä, mitä he ovat aikuisena, on kuitenkin tärkeämpää. Se osoittaa lapselle, että häntä rakastetaan riippumatta siitä, korjaako hän sukupuolensa myöhemmin vai ei.

Jotkut vanhemmat kertoivat rajoittaneensa affirmaatiotaan. He noudattivat viivästyneen transition neuvoja ja antoivat lapsensa pukeutua ja käyttäytyä kuten halusivat, mutta eivät vahvistaneet lapsen sukupuoli-identiteettiä. Vanhemmat kertoivat, miten negatiivinen vaikutus tällä oli lapsiin. Esimerkiksi:

"Näin, että lapseni muuttui yhä onnettomammaksi. Koska käytimme edelleen miespronomineja ja käytimme edelleen syntymänimeä. Ja tiedätkö, hänelle siinä ei ollut kyse siitä, että hän sai leikkiä haluamillaan leluilla ja pukeutua haluamiinsa vaatteisiin. Hän halusi, että näkisimme hänet tyttönä, joka hän tiesi olevansa. Ja me emme tehneet sitä."

"Noin viiden vuoden iästä lähtien – sanotaanko viisi tai kuusi, (olemme) sanoneet "voit olla minkälainen poika haluat". Ilmoitimme hänet poikien balettiluokkaan, jota hän rakasti, ja "pojat voivat tehdä mitä tahansa", "pojat voivat pitää baletista", "pojat voivat pukeutua miten haluavat" ja kaikkea. Ja sitten sanoisin, että hän sanoi painokkaasti: "Ei, mutta minä – olen tyttö", ja siinä oli paljon surua."

Esteiden ja rajoitteiden asettaminen oli myös yksi niistä keinoista, joissa cisnormatiivisuus vanhempien toimissa näkyi. Lasten tuli ylittää nämä esteet, jotta tulisivat hyväksytyiksi. Esimerkiksi:

"Esteet olivat asioita, kuten esimerkiksi että hän pyysi kutsua häntä [Nimi], ainakin 10 kertaa. Ne ovat siis 10 erilaista estettä. Ja joka kerta hän jatkoi menoaan seuraavaan ja jatkoi menoaan seuraavaan. Ja hän ei antanut periksi. Jos hän olisi luovuttanut ja lakannut kysymästä, emme olisi tehneet mitään, emme olisi menneet eteenpäin… Tarvitsin ehdottoman selvyyden siitä, mitä hän kysyi. … hänen täytyi osoittaa olevansa täysin varma – minkä hän teki."

Moni vanhempi pelkäsi, että heitä syytettäisiin liian innokkaasta lapsensa identiteetin hyväksymisestä tai rohkaisusta. Heidän ratkaisunsa siinä tilanteessa oli olla mahdollisimman passiivinen, jotta jokainen yksittäinen etenemisaskel olisi lapsen itsensä aikaan saama. Moni myönsi, että lykkäsi mielellään näitä edistysaskeleita tulevaisuuteen, myös sen jälkeen, kun olivat jo hyväksyneet lapsensa identiteetin.

"Sanot tavallaan: "No, odotellaan". "Odotetaan hetki" tai "odotellaan koulujen loman jälkeen ennen kuin ilmoitamme siitä koululle". … niin joo, siellä olisi luultavasti ollut vähän sitä "odotellaan vain loman jälkeen"… Mutta totuus on, että lapseni on aina ollut varma – ei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin hän ei olisi varma. Joten, tiedäthän, olen ymmärtänyt sen vuosien varrella, varsinkin nyt, kun hän on vähän vanhempi."

Useat vanhemmat tunnustivat, että heidän lapsensa olisi transitioitunut aikaisemmin, jos vain olisi voinut. Syyksi viivyttelylle kerrottiin mm. pelko lähipiirin reaktioista, sosiaalisen hylkäämisen pelko, ja halu suojella lasta. Ajan kuluessa vanhemmat kuitenkin huomasivat, että transition viivyttäminen ei ainakaan suojellut heidän lastaan.

Viivästyneen transition aiheuttama haitta lapselle

Useat vanhemmat tunnistivat, että heidän viivyttelynsä oli aiheuttanut haittaa lapselle. Jotkut tunnustivat viivyttäneensä transitiota niin pitkään kuin kykenivät, jolloin sen haitat alkoivat näkyä.

"Yritimme pitää hänet, tiedäthän, poikana, jumalan tähden, luultavasti pari vuotta. Ja se muuttui vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Se oli päivittäistä riitelyä. Kotona hän oli pukeutunut tytöksi. Mutta kotoa poistuminen oli painajaista. Koska hän ei halunnut käyttää poikien vaatteita, hän ei viihtynyt niissä – hiustenleikkaus oli painajainen. Kyllä, se oli vain painajainen. Joten ei ole mitään – en usko, että olisimme voineet viivyttää sitä kauemmin kuin mitä teimme, täysin rehellisesti sanottuna."

Vaikka suurin osa haastatelluista vanhemmista hyväksyi lapsensa identiteetin verrattain nuorena (transition keski-ikä 7 vuotta), useat vanhemmat kertoivat katuvansa viivyttelyä. Vanhemmat tunnustivat, että viivyttelyn syynä oli heidän oma tietämättömyytensä, väärinkäsitykset, sekä positiivisten transkokemusten puuttuminen.

"Joten itse asiassa yksi mitä kadun hänen vanhempanaan on se, että kesti ehkä kuudesta kuukaudesta vuoteen vahvistaa hänet. Koska 8-vuotiaana teimme kaiken tämän tutkimuksen löytääksemme asioita, kuten virheellisiä, tiedätkö, detransitiotilastoja…"

Haastatellut vanhemmat kertoivat viivyttäneensä sosiaalista transitiota joistakin kuukausista useisiin vuosiin. Kaikki näin toimineet vanhemmat pitivät ikärajoja ja transition viivyttämistä vahingollisena toimintatapana. Usean vuoden ajan lapsen identiteetin hylkäämisen vaikutus lapseen jätetään huomiotta, kun transitiota viivytetään.

"En usko siihen enkä kannata sitä, koska ketä se hyödyttää? Ei ainakaan lasta – ja mielestäni se vaikuttaa haitallisesti lapseen. Minusta siinä ei ole mitään järkeä, koska et itse asiassa hyväksy lastasi sellaisena kuin hän on. Mutta myös, aiheutat valtavia määriä henkistä kärsimystä. Loppujen lopuksi kyse on lapsesi hyvinvoinnista, eikö niin? Ja jos viivyttelet sitä, et itse asiassa aseta lastasi etusijalle. Tiedän, että jos olisin tehnyt niin lapselleni, hän olisi horjunut, enkä harkitse sitä. Joten ei, en usko, en usko siihen."

Terveydenhuolto, kuten Tavistock, neuvoi vanhempia odottamaan ja viivyttämään transitiota, nk. watchful waiting. Tämä johti paitsi lapsen hyvinvoinnin huonontumiseen, myös joidenkin vanhempien mukaan siihen, että osa lapsen läheisistä piti tiukemmin kiinni tästä neuvosta, kuin vanhempi tai vanhemmat, jotka lopulta myöntyivät sosiaaliseen transitioon.

"Mutta "valpas odottaminen" on mielestäni todella haitallista, koska se on varmasti estänyt vanhempiani uskomasta täysin sitä, mitä hän tarvitsee. Joten nyton kulunut yli kaksi ja puoli vuotta hänen pronominiensa vaihtamisesta. Ja hänen sosiaalisesta muutoksestaan. Vanhempani kannattavat edelleen odottelua. Joten uskon, että sen retoriikka on todella – kokemukseni mukaan ollut todella vahingollista…. katson ja odotan. Ja minä rakastan lastani. Muistan isäni sanoneen minulle: entä jos hän muuttaa mielensä? Haluaisin mieluummin onnellisen lapsen seuraavat pari vuotta."

Osa vanhemmista rinnasti viivyttelyn eheyttämiseen.

"Se on eräänlainen pakottava eheytysterapian ohjauskeino –  sinun on todellakin jatkettava tätä, mutta minusta olisi parempi jos et jatkaisi. Tämä on todella viesti, jonka annat lapsillesi, aivan kuin heillä ei olisi lupaa olla sitä mitä he ovat. Ja näen sen vain pitkäaikaisena haittana lapsen mielenterveydelle. Joten konseptina vihaan sitä ehdottomasti, enkä koskaan suosittele sitä."

Artikkelin johtopäätöksenä on, että vanhemmat toimivat cisnormatiivisuuden vaikutuksen alla perheissä, joissa lapsi ilmaisee olevansa muuta sukupuolta kuin syntymässä määritetty. Tämä johtaa translasten osalta moniin esteisiin ja viivästyksiin, myös niissä perheissä, joita voidaan pitää affirmatiivisina. Ilman positiivisia kokemuksia transihmisyydestä ja siitä, mitä mahdollisuuksia transihmisillä on elämässään, cisnormatiivisuus ohjaa vanhempia olemaan vahvistamatta lapsensa identiteettiä. Misinformaatio, jota saatiin jopa terveydenhuollosta, ei rohkaise tukemaan lasta. Misinformaatio perustuu cisnormatiivisiin olettamuksiin siitä, että translasten identiteetti on vähemmän vakaa, aito ja kunnioituksen arvoinen kuin cislasten, sekä siitä, että on tärkeämpää ennustaa lapsen tulevaisuuden kokemuksia kuin huomioida nykyhetken hyvinvointi ja itsetunnon kehittyminen.

Translapsen sosiaalisen transition viivyttäminen murrosikään asti oli kaikkien haastateltujen vanhempien mielestä lapselle haitallista. Tämä vahvistaa tutkimustietoa, jonka mukaan läheisten torjuva suhtautuminen translapsen sukupuoli-identiteettiin johtaa välttelevään kiintymyssuhteeseen lapsen ja vanhemman välillä, häpeän tunteisiin, post-traumaattisiin stressioireisiin, yhteenkuulumattomuuden tunteisiin, psyykkisiin haittoihin, ja huonoon itsetuntoon.


*Cisnormatiivisuus tarkoittaa ajattelutapaa tai normia, jonka mukaan ihminen on tai hänen tulisi olla jompaa kumpaa kahdesta sukupuolesta. Ajattelutapa voi sisältää oletuksen siitä, että kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat cissukupuolisia. (Lähde: THL:n tasa-arvosanasto)

----------

Omia ajatuksiani tästä tutkimuksesta: Kuulostaa tutulta, ja vahvistaa sen mitä jo tiesin. Kyse ei suinkaan ole siitä, että vanhemmat liian innokkaasti vahvistavat translastensa identiteettiä, kuten trans-vastaisissa piireissä niin kovasti julistetaan, vaan aivan päinvastaisesta: translapset eivät saa ajoissa tukea edes hyväksyviltä vanhemmilta, jotka kamppailevat cisnormatiivisen yhteiskunnan aiheuttamien pelkojen ja epäilysten suossa.


tiistai 17. toukokuuta 2022

Kansainvälinen IDAHOT-päivä 17.5.2022 - ole rohkea

Kirjoitin alla olevan mielipidekirjoituksen alun perin vastineeksi erääseen Ilkka-Pohjalaisessa julkaistuun mielipiteeseen, ja lähetin sen lehteen viime lauantaina. I-P ei julkaissut sitä oikeana päivänä (tänään). Katsotaan, julkaiseeko ollenkaan. (EDIT. Tilanne 22.5.: ei julkaistu)

Lähetin samasta tekstistä riisutun version Helsingin Sanomiin eilen maanantaina. Se julkaistiin oikeana päivänä, tänään. Tämän seurauksena joku nimetön Raamatun julistaja lähetti minulle tekstiviestin työpuhelimeen. Viesti sisälsi viittauksen mielipidekirjoitukseeni, joitakin Raamatun jakeiden lyhenteitä, sekä linkin TV7:n "Vain yksi tie" -ohjelmaan. En katsonut ko. Raamatun kohtia enkä klikannut linkkiä, joten viestin sisältöä en nyt tiedä, mutta on jollain otsaa. Henkilökohtainen puhelinnumeroni on salainen, mutta työpuhelinnumeroni on julkinen, koska teen julkista työtä. Vastasin viestiin, että tämä on työpuhelimeni, ja koska viestisi ei koske työtäni, viesti on asiaton. Toistaiseksi hän ei ole siihen vastannut ja hyvä niin.

Alla on pidempi versio kirjoituksestani. Tästä otin muutamia lauseita pois I-P:tä varten, ja enemmän lauseita pois (viittaukset toiseen mielipidekirjoitukseen) Hesaria varten. Hesarissa kirjoitustani on kommentoitu, ja minäkin lähetin sinne yhden kommentin, mutta se ei läpäissyt seulaa. Ilmeisesti laitoin siihen liikaa linkkejä. Kirjoitan kommenttini tämän blogikirjoituksen loppuun.

--------

17.5. vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista IDAHOT-päivää. Käytän hyväkseni tämän muistopäivän vastatakseni nimimerkille ”Kasvurauhaa lapsillemme”, joka kirjoitti Ilkka-Pohjalaisen Lukijoilta-palstalla 3.5.

Aloitan esittämällä syvimmät pahoitteluni sen johdosta, mitä kirjoittaja on joutunut kokemaan. Identiteetin rikkominen kuvatulla tavalla on hyvin satuttavaa.

Olen törmännyt usein mielipiteisiin, että lapsille toivotaan kasvurauhaa tarkoittaen, että ns. sateenkaariasioista ei pidä puhua lapsille mitään. Toinen aika yleinen mielipide on, että lapset eivät koe tarvetta ”vaihtaa sukupuolta”, vaan että vanhemmat manipuloivat lapsensa uskomaan niin. Nämä mielipiteet välittyvät myös 3.5. julkaistusta mielipidekirjoituksesta.

Näiden mielipiteiden taustalla voi olla omien huonojen kokemusten lisäksi väärää tietoa. Luullaan, että lapsi ei voi tietää vielä seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan, tai luullaan, että kasvatuksella voidaan asiaan vaikuttaa. Luullaan, että homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat sairauksia tai häiriötiloja, joilta voidaan välttyä ”oikealla” kasvatuksella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä auttaa lasta hahmottamaan maailmaa ja omaa paikkaansa siinä. Jo lapsena voi huomata, että viehättyy enemmän oman sukupuolen edustajista, tai tuntea kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin syntymässä on määritetty. Jos näille tuntemuksille ei ole olemassa minkäänlaista samaistumispintaa tai sanoja, eikä tutun aikuisen kanssa pysty keskustelemaan, lapsi kokee itsensä perustavalla tavalla vääränlaiseksi ja kelpaamattomaksi. Asioiden salailu ja hiljaiseksi hyssyttely tuottaa tuskaa ja häpeää, ei kasvurauhaa.

Lapsen kasvurauha on äärimmäisen tärkeä asia. On kuitenkin tunnistettava, milloin lapsen identiteettiä rakennetaan ja milloin sitä rikotaan. Asiallinen ikätasoinen tieto ei koskaan riko lasta. Vanhemman ja läheisten tuki, hyväksyntä ja keskusteluyhteys suovat kasvurauhan myös niille lapsille, jotka sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan pohtivat. Sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalisuutta ei pysty manipuloimaan, eikä ohjaamaan toivottuun suuntaan, koska se on sisäsyntyistä. Mielipidekirjoituksen kirjoittajan kohdalla manipulointi ei toiminut, vaan rikkoi hänet. Siksi sanon, että myöskään heteroseksuaalisuuteen tai cis-sukupuolisuuteen ohjaava kasvatus ei tuo kasvurauhaa, vaan rikkoo ne, jotka eivät ole heteroita tai cis-sukupuolisia.

Transihmisyys ei ole häiriö tai sairaus, vaan kuuluu luonnolliseen ihmisyyden kirjoon. Transihmiset elävät kaikkien meidän naapureina, työ- tai koulukavereina, sukulaisina, ystävinä, samoissa busseissa ja junissa ja tapahtumissa, samassa somessa. Yhteiskuntamme on täynnä transfobiaa, jota ei ehkä huomaa, ennen kuin kokee sen omissa nahoissaan tai läheisen kautta. Näemme transihmisiä pilkkaavia elokuvia, kuulemme heitä pilkkaavia vitsejä, luemme mielipidekirjoituksia lapsiaan manipuloivista vanhemmista, luemme somesta mielipiteitä, että sukupuolineutraalius on mennyt liian pitkälle, ja kolumneja siitä että kyllähän se sukupuolensa korjannut transnainen on kuitenkin mies ja kuuluu miesten pukuhuoneisiin ja miesten urheiluun. Oletteko ajatelleet, mitä kaikki tämä tarkoittaa niille nuorille, jotka sukupuoltansa pohtivat? He näkevät, he lukevat. Onko heillä ihan samat eväät elämään tässä yhteiskunnassa kuin muilla?

Seta kehottaa tänä vuonna IDAHOT-päivänä olemaan rohkea. Minä haluan olla rohkea ja puhua transfobiaa ja syrjintää vastaan, koska haluan rakentaa lapselleni parempaa maailmaa, sellaista jossa hänkin uskaltaa unelmoida omannäköisestä ja onnellisesta elämästä. Tulethan sinäkin mukaan? Puutu homo- ja transfobiaan, ole rohkea.

---------

Yritin Hesarissa kommentoida Linda Hartin ja Seppo Virkkulan kommentteja seuraavasti:

Itse asiassa, kun sukupuoliristiriitaa kokevat lapset ja nuoret tunnistetaan oikein, he pysyvät transsukupuolisessa identiteetissä 97,5-prosenttisesti. Uusin tutkimus seurasi translapsia ja -nuoria 5 vuotta, ja tuo luku 2,5% jotka eivät enää 5 vuoden jälkeen identifioidu transsukupuolisiksi, on peräisin tästä tutkimuksesta: https://publications.aap.org/pediatrics/article/doi/10.1542/peds.2021-056082/186992/Gender-Identity-5-Years-After-Social-Transition

Jos kaikki sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat lapset ja nuoret ympätään samaan ryhmään, on aivan selvää, että heistä suurin osa ei aikuisina ole transsukupuolisia.

Ruotsi ei ole lopettanut hormoniblokkerihoitoja, vaan niitä saa edelleen, kunhan hoidon perusteet ovat olemassa. Satakunnan Kansassa oli tästä hiljattain hyvä artikkeli: https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008630062.html

 

EDIT. 22.5.2022

Mielipidekirjoitukseni on herättänyt runsaasti reaktioita. Olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta lukuisia kiittäviä kommentteja. Työpuhelimeeni tulleen tekstarin lisäksi myös yhdistyksen sähköpostiin tuli kaksi uhkaavaa viestiä. Niiden kirjoittaja kuvaili minua ja kaltaisiani saastaksi, josta pääsisi eroon pommilla. Viesteistä on tehty rikosilmoitus poliisille, ja Kehrääjä haastatteli minua aiheesta

Kansanedustajat Saara-Sofia Sirén ja Anders Adlercreuz keskustelivat Pykälien takaa -podcastissaan translain uudistuksesta. Vieraiksi he olivat kutsuneet Trans ry:n puheenjohtajan Valo Vesikauriin ja Ihmisoikeusliiton asiantuntija Aija Salon. Aija mainitsi mielipidekirjoitukseni podcastissa:

"Helsingin Sanomissa oli juuri tällä viikolla Translasten ja -nuorten perheet ry:n edustajan mielipidekirjoitus kasvurauhasta. Eli tää on joskus itse asiassa retorisesti tätä translakiuudistusta tai alaikäisten oikeuksia vastaan käytetty termi tää kasvurauha - sanotaan että lapsia ei pidä häiritä tällaisilla asioilla, mutta että hän kirjoitti, että itse asiassa oikea tapa antaa kasvurauha on se, että lapsi saa sen tuen ympäristöstään kasvaa omaksi itsekseen. Hän saa sen tuen, mitä hän tarvitsee, esimerkiksi tähän sosiaaliseen transitioon niin sanoakseni, eli elääkseen niinkun siinä, tullakseen kohdatuksi siinä omassa sukupuolessaan, että se on se kasvurauha, ja se on aikuisten velvollisuus sekä perheessä että ammattilaisten, esimerkiksi koulussa, harrastuksissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa."

Juuri tätä minä tarkoitin. Haluan palauttaa kasvurauha -termille sen oikean tarkoituksen. En suostu luovuttamaan sitä niille, jotka ymmärtävät termin väärin. Tässä blogikirjoituksessa parin vuoden takaa olen pohtinut kasvurauhaa vähän enemmän.


tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pelkäätkö (trans)ihmistä?

Sanomalehti Ilkka-Pohjalaisessa julkaistiin 26.4. oivallinen mielipidekirjoitus otsikolla Pelkäätkö sutta? Sen on kirjoittanut kriminologi, psykologian maisteri Sari Somppi. Lainaan siitä tähän osan:

"Sudesta on käyty keskustelua pitkään eri näkökulmista, eri tilaisuuksissa ja työryhmissä. Nyt on aika käydä keskustelua myös siitä, miten pelko ja turvattomuuden tunne vaikuttavat ihmisiin. Itse haluan tuoda tietoa osaamisalueiltani kriminologiasta ja psykologiasta tähän keskusteluun.

Pelon tunne on täysin normaali reaktio, kun olemme vaarassa. Me ihmiset voimme myös tuntea vahvaa pelkoa niin sanotuissa ”ei vaara -tilanteissa”. Esimerkiksi sosiaaliset tilanteet voivat tuoda sosiaalista pelkoa kokevalle vahvan pelon ja ahdistuksen tunteen.

Pelon tunne on omasta tahdostamme riippumaton nopea reaktio, joka tapahtuu täällä ja nyt. Tunne voi syntyä joko ulkoisesta tilanteesta, kun seisomme suden kanssa vastakkain, tai sisäisessä tilassa, kun itse ajattelemme sutta.

Turvattomuuden tunne on yhtä iso riippumatta siitä, tapaammeko suden oikeasti vai ajattelemmeko ainoastaan sitä. On positiivista ja tarpeellista, että reagoimme näin. Mitä nopeammin reagoimme, sen paremmat mahdollisuudet meillä on pärjätä oikeassa vaaratilanteessa.

Ongelman tilanteesta tekee se, että meillä ihmisillä on vaikeata erottaa vääriä ja oikeita hälytyksiä toisistaan. Susipelko on kasvanut niin isoksi, että ihmiset reagoivat, vaikka eivät koskaan kohtaisikaan sutta.

Joka kerta kun reagoimme väärään hälytykseen, opetamme autonomista keskushermostoa reagoimaan yhä nopeammin. Meille kehittyy herkkä hälytysjärjestelmä, ja saamme kontrolloida itseämme enemmän, jotta emme kokisi epämiellyttäviä tunteita ja ahdistusta. Tämä on nyt jo tapahtunut.

On tärkeää löytää ratkaisu susiongelmaan Pohjanmaalla, koska ihmisten vaaran tunteesta tulee turvallisuusongelma yhteiskunnassa. Käyttäydymme pelon takia eri tavalla, eivätkä ihmiset uskalla enää kävellä metsässä. Jo se, että yhteiskunta on muuttumassa pelon takia, on iso ongelma.

Kun juuri olet kuullut, että lähistölläsi on nähty ihmisiä, kysy itseltäsi: pelkäätkö sutta?"

Minulle tuli välittömästi mieleen, että tätähän tapahtuu myös transihmisten kohdalla. Ihmisillä on irrationaalinen pelko siitä, että transihmisten "vapauttaminen", eli itsemäärittelyoikeus juridiseen sukupuoleen, johtaisi vaaratilanteisiin. Kuten sudet, myös ihmiset tekevät joskus muille vahinkoa. Tietyt esimerkit kerrotaan aina, kun itsemäärittelyoikeutta esitetään. 

Mutta onko tuo pelko oikeassa suhteessa todellisuuteen? Kysy itseltäsi sitä.

Ja kuten mielipidekirjoituksessakin todetaan, vaaran tunteesta syntyvä yhteiskunnallinen muutos on merkittävää, ja siihen täytyy löytää ratkaisu. Ratkaisu ei tietenkään voi olla se, että ihmisten itsemäärittelyoikeus kielletään, koska se olisi syrjintää. Ratkaisun on löydyttävä keskushermostomme reaktioiden uudelleen opettamisesta, ja se löytyy tutustumalla transihmisiin (susiin) ja hankkimalla oikeaa tietoa pelkoa lietsovan mis- ja disinformaation sijaan. 

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Translakiluonnoksesta annetut lausunnot

Translain uudistus on tulossa eduskunnan käsittelyyn toukokuussa, viikolla 22. Lakiluonnoksesta annettiin noin 80 lausuntoa, mikä on mielestäni valtava määrä, kun ottaa huomioon, miten marginaalisesta väestöryhmästä on kyse. Kaavoitus- ja rakentamislain luonnoksesta annettiin yli 500 lausuntoa, mutta siinä on kyse yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti hyvin merkittävistä asioista. 

Suurimmassa osassa lausuntoja otetaan kantaa sen puolesta, että sukupuolen juridisen korjaamisen pitäisi olla mahdollista myös alaikäisille. Joissakin lausunnoissa ehdotetaan ikärajaksi 15 tai 16 vuotta, joissakin ei esitetä ikärajaa lainkaan.

Kun jo lakiluonnosta valmistelevissa muistioissa alaikäisten asema on tuotu esiin, on pöyristyttävää, että lakiluonnosta edelleen valmisteltaessa tarpeellisia lapsivaikutuksia ei ole selvitetty. Aivan viime metreillä järjestöjä on pyydetty apuun, ja lapsia ja nuoria on aiheesta kuultu ja lapsivaikutusarviointi jollain tasolla tehty. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan tule riittämään siihen, että alaikäiset olisivat lopullisessa hyväksyttävässä laissa mukana. On joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, miten lausunnot huomioidaan jatkotyössä.

Olen ilahtunut ja suorastaan jopa liikuttunut siitä tuen ja ymmärryksen määrästä, mitä lausunnoissa esitetään sukupuoleltaan ominaisille lapsille ja nuorille. Kokosin niistä parhaat palat blogikirjoitukseen. Kaikki lausunnot löytyvät STM:n sivuilta.

----------

"Täysi-ikäisyysvaade on ristiriidassa muuntavan hormonihoidon aloitusiän kanssa, joka on Suomessa ollut 16 vuotta. Sukupuolen vahvistaminen ilmoitusmenettelynä ei ole peruuttamaton asia ja 16 ikävuotta voisi olla tärkeä ajankohta nuorelle esim. siirryttäessä toisen asteen koulutukseen."

Juhani Sand, johtajaylilääkäri, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

----------

"Suomen sukupuolenkorjaushoitokäytänteiden mukaan nuoren, 16 vuotta täyttäneen, on mahdollista saada hormonihoitoa tavoitteena muokata kehoa sukupuolikokemuksen mukaiseen suuntaan. Translain muutosehdotuksessa ei uloteta mahdollisuutta sukupuolen juridiseen vahvistamiseen hakemusmenettelyllä kuin aikuisikäisiin. Nähdäkseni tämä on epäjohdonmukaista, ajatellen että juridinen korjaus ei ole kehoa muuttava hoito ja on peruttavissa viranomaistyönä. Allekirjoittanut näkisi mielekkäänä sallia myös 16 vuotta täyttäneelle mahdollisuus lakiesityksessä kuvatun hakemusmenettelyn kautta koetella koetun sukupuolen mukaisessa oikeudellisessa tilanteessa elämistä."

Nina Uusi-Mäkelä, psykiatrian erikoislääkäri
TAYS Mielialahäiriöyksikkö, Trans-poliklinikka

----------

"Miehet ry:n suurin kritiikki lakiesityksessä sukupuolen vahvistamisesta kohdistuu siihen, että sukupuolen vahvistaminen olisi jatkossakin mahdollista vain täysi-ikäisille. Se tarkoittaa, ettei lasten ja nuorten oikeuksia vieläkään tunnisteta ja huomioida osana lainsäädäntöä. Käytännössä tämä heikentää transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten lasten sekä nuorten hyvinvointia.

Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulisi olla mahdollista omalla ilmoituksella yli 15-vuotiaille henkilöille, ja myös sitä nuoremmilla täytyy olla mahdollisuus korjata sukupuolimerkintäänsä. Näitä tilanteita pitäisi arvioida tapauskohtaisesti yhdessä alaikäisten ja huoltajien kanssa. Lapsilla ja nuorilla on lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisella tavalla oikeus olla kuultavana ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Päivitettävän lainsäädännön onkin vastattava esimerkiksi muiden Pohjoismaiden vastaavaa, sisältäen alaikäisten oikeuden sukupuolen juridiseen vahvistamiseen. Suomi on näiltäkin osin rikkonut ihmisoikeuksia, kuten monet kansainväliset toimijat ovat vuosien aikana huomauttaneet."

Miehet ry

----------

"Seta katsoo, että säännöksessä esitetty vaatimus täysi-ikäisyydestä sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona osoittaa piittaamattomuutta lapsen oikeuksista. Ikään perustuva kategorinen kielto alaikäisten sukupuolen juridiselle vahvistamiselle jättää huomiomatta Suomen velvollisuuden taata lapsen oikeudet yhdenvertaisesti kaikille alaikäisille. Seta vaatii, että sukupuolen juridisen vahvistamisen ikärajaa tulee laskea nykyisestä 18-ikävuodesta vastaamaan muita kansallisia lasten ja nuorten oikeudet huomioivia lakeja. Ikärajan laskeminen tarkoittaa sitä, että alaikäinen henkilö voi korjata juridisen sukupuolen joko omalla ilmoituksella tai yhdessä vanhempien kanssa. Juridinen sukupuolen vahvistaminen on ihmisoikeussopimusten valossa lapsen oikeuksien ja edun mukaista. Lapsella on itsemääräämisoikeus ja oikeus ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

 

Kansainvälisen transterveyden asiantuntijajärjestö Wpathin mukaan yhä useampi lapsi ja nuori elää jo kokemassaan sukupuolessa ennen täysi-ikää (Wpathilla viitataan ikään ennen toisen asteen opintoja). Tuoreemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että yhä useamman alaikäisen transnuoren kokemus sukupuolestaan jatkuu aikuisiässä. Sukupuolen juridinen vahvistaminen alaikäisillä ehkäisee tutkitusti myös itsemurhia ja itsensä vahingoittamista. Varsinkin transnuorten ajatukset itsensä vahingoittamisesta tai itsemurhasta ovat hälyttävän korkeat. Silloin kun lapsi tai nuori saa elää omaksi koetussaan sukupuolessa ja tulee siinä kohdatuksi, ei hyvinvointieroja juuri esiinny.

 


YK:n itsenäinen lhbti-asiantuntija kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan ja tunnustamaan moninaiset sukupuoli-identiteetit, myös sukupuolivähemmistölapset. Lasten tulisi voida myös korjata juridista sukupuoltaan ja lasten sukupuolen moninaisuus tulisi depatologisoida. Tätä noudattavat jo kaikki Pohjoismaat joko jo tällä hetkellä tai pian uusien lakien säätämisen jälkeen. Suomessa alaikäisten oikeutta määrätä omasta sukupuolestaan on vahvistettu nimen osalta (itsemääräämisoikeus etunimeen 15-vuotiaalla). Olisi johdonmukaista, että Suomessa sukupuolen juridinen vahvistaminen noudattaisi pohjoismaista trendiä ja olisi linjassa jo olemassa olevan lainsäädännön kanssa. Myös alle 15-vuotiailla tulee olla mahdollisuus juridiseen sukupuolen vahvistamiseen. Tällöin tarvitaan myös menettelytapa, jolla lapsen etu selvitetään ja lasta kuullaan myös tilanteissa, joissa huoltajat tai yksi huoltaja on erimielisiä lapsen sukupuolen vahvistamisesta."

"Lapsivaikutusarvioinnin tueksi laadittu selvitys on hyvin tarpeellinen. Se myös osoittaa, että hallituksen esitys ei huomioi lapsen oikeuksia, kun se jo lähtökohtaisesti sulkee alaikäiset esityksen ulkopuolelle. Hallituksen tulisi arvioida uudelleen valmisteluun liitetty raami täysi-ikäisyydestä ja esittää mahdollisuus sukupuolen juridiselle vahvistamiselle myös alaikäisille.
Mikäli hallitus edelleen kieltäytyy huomioimasta lapsen oikeuksia koskevia velvoitteitaan tämän esityksen yhteydessä, tulee eduskunnan edellyttää hallitusta ryhtymään toimiin lapsen oikeuksien huomiomiseksi sukupuolen juridisen vahvistamisen osalta."

Seta ry

----------


"Täysikäisyysvaatimus asettaa nuoret, jotka joutuvat elämään väärässä oikeudellisessa sukupuolessa, epätasa-arvoiseen asemaan niin suhteessa cissukupuolisiin ikätovereihin kuin aikuisiin. Mahdollisuus elää omaksi koetussa sukupuolessa ja oikeus tulla siinä virallisesti tunnustetuksi on hyvinvoinnin ja syrjimättömyyden kannalta kaikille oleellinen, myös nuorille, kuten esimerkiksi toiselle opiskeluasteelle siirtyessä, kesätöitä hakiessa tai matkustaessa. Oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen merkityksestä sukupuoliristiriitaa kokevien lasten ja nuorten hyvinvointiin on edelleen vähän tietoa. Samalla tätä tietoa on vaikeaa lisätä niin kauan, kun mahdollisuutta vahvistamiselle ei ole. Alaikäiset huomioiva laki tarjoaisi monelle mahdollisuuden tulla kohdatuksi omaksi koetussa oikeudellisessa sukupuolessa, kuitenkaan pakottamatta ketään tähän ratkaisuun ja jättäen mahdollisuuden avoimeksi muuttaa mieltään, mikäli ratkaisu osoittautuukin vääräksi. Kategorisesti tämän mahdollisuuden poissulkeva laki on sen sijaan omiaan viestimään, että transnuorten
sukupuolikokemus voidaan toisin kuin cisnuorten kohdalla tunnustaa vasta täysi-ikäisenä. Tämä asettaa heidät helposti syrjinnän ja jatkuvan identiteetin kyseenalaistamisen kohteeksi.

 

Sekä hallituksen esitysluonnoksen nykytilan kuvauksessa ja sen arvioinnissa että OTT Sanna Koulun tekemässä lapsivaikutusselvityksessä tuodaan lukuisilla argumenteilla esiin, miksi mahdollisuus sukupuolen vahvistamiseen on myös alaikäisille tärkeä – niin heidän hyvinvointinsa ja heille kuuluvien lasten oikeuksien toteutumisen kuin Suomea sitovien ihmisoikeusperiaatteiden valossa. Esitysluonnoksessa alaikäiset jätetään kuitenkin uudistuksen ulkopuolelle todeten, että tämä olisi vaatinut asian perusteellisempaa valmistelua. Riittävän selvitystyön rajaaminen pois tämän lakiuudistuksen valmistelusta on erittäin valitettavaa ja vaikeaa ymmärtää ottaen huomioon, että alaikäisten asemaa tässä yhteydessä on pidetty esillä niin YK:n lapsen oikeuksien komitean kuin muiden kansainvälisten ja kotimaisten ihmisoikeustoimijoiden toimesta ja että alaikäisten
sukupuolen vahvistamista mahdollistavia lakeja on viime vuosikymmenen aikana viety läpi useassa maassa, myös Pohjoismaissa.

 

Mikäli esitys viedään läpi niin, että alaikäisten mahdollisuus sukupuolen vahvistamiseen jätetään pois, tärkeä uudistus jää merkittävällä tavalla puutteelliseksi. Jos näin käy, on tärkeää, että viivästyksettä käynnistetään jatkovalmistelu soveltuvimman ratkaisun löytämiseksi siihen, miten oikeus sukupuolen vahvistamiseksi voidaan turvata myös alaikäisille."

Väestöliitto ry

----------

"Sukupuolen vahvistamisen edellytyksiin liittyen Asianajajaliitto katsoo, että alle 18-vuotiaiden asema tulisi huomioida esityksessä paremmin. Tämä käy ilmi myös esityksen kattavista perusteluista, joissa lapsen asemaa arvioidaan, sekä esitysluonnoksessa referoiduista ihmisoikeusinstituutioiden kannanotoista. Koska juridinen ja lääketieteellinen sukupuolen vahvistamisprosessi erotetaan toisistaan, menettää myös vaatimus 18 vuoden iästä merkitystään.

 

Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että alaikäisten asemaa koskevaa jatkovalmistelua tehdään. Ensisijaisesti asia tulisi kuitenkin ratkaista samassa yhteydessä, kun lausuntokierroksella saatu palaute esitysluonnokseen huomioidaan. Vähintäänkin alaikäisen asemaa koskevan pohdinnan tarkempi aikataulu tulisi määrittää tässä yhteydessä, ja asia tulisi ratkaista viipymättä. Asianajajaliitto katsoo, että esitysluonnoksestakin ilmi käyvät toimintamallit, joita muissa Pohjoismaissa on omaksuttu, antavat viitteitä siitä, miten Suomessa alaikäisten asemaan tulisi suhtautua. Lisäksi liitto kiinnittää huomiota siihen, että Suomea lukuun ottamatta muissa pohjoismaissa asia on joko ratkaistu tai etenemiselle on annettu suuntaviivat. Asianajajaliitto kehottaa kiinnittämään huomiota lapsen edun ensisijaisuuteen ja siihen, että alaikäiselle mahdollistetaan ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden riittävät keinot omaa identiteettiään vastaavan sukupuolen vahvistamiseen."

Suomen Asianajajaliitto

----------

"Pidämme äärimmäisen tärkeänä, että sukupuolen vahvistamisen edellytyksistä poistetaan hakijan täysi-ikäisyys. Tälle edellytykselle ei ole perusteita, ja nyt tarkasteltavassa lakiesitysluonnoksessakin on perusteluissa vahvoja viittauksia niin Suomen perustuslakiin, kansainvälisiin sopimuksiin kuin eri ihmisoikeusvalvojien huomautuksiin, joiden valossa edellytys on täysin kestämätön. Esitetyssä muodossaan laki säilyttää nykyisen tilanteen, jossa alaikäinen voi kyllä korjata etunimensä sukupuoltaan vastaavaksi muttei oikeudellista sukupuolimerkintää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hänellä on koko nuoruusiän ajan sisäisesti ristiriitaiset henkilöasiakirjat, jotka paljastavat sellaisia henkilötietoja, jotka on muualla lainsäädännössä säädetty erityisesti salassa pidettäväksi, ja altistavat syrjinnälle."

Trasek ry 

----------

"Ehdotuksen sisältämä täysi-ikäisyysvaatimus on erittäin ongelmallinen. Useat kansainväliset sopimuselimet ovat antaneet suosituksia, joiden mukaan Suomen tulisi pidättäytyä turhista ikärajoista. Niihin viitataan useissa kohdissa myös nyt lausuttavassa dokumentissa, ja siinä esitetään mahdollisuus 15 vuoden ikärajaan. Mitään vakuuttavaa perustetta korkeammalle ikärajalle ei ole esitetty. Nämä suositukset eivät toki ole juridisesti velvoittavia, mutta ne voidaan ymmärtää ns. painavina suosituksina. Ikärajan asettaminen 18 vuoteen sukupuolen juridisessa vahvistamisessa on vastoin yleistä näkemystä siitä, että myös alaikäisen itsemääräämisoikeus tulisi sukupuolen vahvistamisprosessissa turvata. Tämä käsitys on tullut selväksi useiden YK-tahojen suosittaessa sukupuolen juridisen vahvistamisen mahdollisuutta myös alaikäiselle."

Dreamwear Club ry 

----------

"Helsinki Pride -yhteisö pitää selvänä, että alaikäiselle tulisi mahdollistaa juridinen sukupuolen vahvistaminen esimerkiksi Oikeus olla -kansalaisaloitteen (KAA 6/2021 vp) ehdottamalla tavalla. Helsinki Pride -yhteisö huomauttaa, että myös nykytilan säilyttäminen on valinta. Vaikka esityksessä todetaan asian vaativan jatkotarkastelua, ei jatkotarkastelun aikataulusta ole linjattu.

 

Sukupuolen vahvistamista koskevan sääntelyn uudistaminen tarjoaisi mahdollisuuden vähentää pahoinvointia, jota transnuoret nykytilanteessa kokevat. Esimerkiksi Suomalaisista transnuorista jopa 56–68 % on ajatellut itsemurhaa Katarina Alangon ”Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa” -tutkimuksen (2014) mukaan. Myös kouluterveyskyselyistä käy ilmi, että transnuoret kokevat enemmän syrjintää sekä väkivallan uhkaa kotona ja koulussa. Vaikka juridisen sukupuolen vahvistaminen ei ratkaise kaikkia sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten ongelmia, tulisi valituilla ratkaisuilla pyrkiä kaikin keinoin vähentämään transnuorten kokemaa vähemmistöstressiä ja syrjintää.

 

Helsinki Pride -yhteisö kiinnittää huomiota erityisesti lapsen edun ensisijaisuuteen, joka ei hallituksen esitysluonnoksen mukaisissa lakimuutoksissa tulisi toteutumaan. Kaiken kaikkiaan lapsen edun ensisijaisuuden kanssa ristiriidassa oleva lopputulos on perusteltu ohuesti, ja esitysluonnokseen on sisällytetty huomattavasti kattavammat perustelut sen puolesta, että täysiikäisyysvaatimuksesta olisi luovuttava. Helsinki Pride -yhteisö toteaa myös esitysluonnoksessa käsitellyn seikan, että muissa Pohjoismaissa on joko mahdollistettu sukupuolen vahvistaminen alaikäisille tai annettu konkreettinen esitys tai suunnitelma, jossa alaikäisten oikeudet tulevat paremmin huomioiduksi. Muiden Pohjoismaiden kokemusten pohjalta ei ole estettä, jonka perusteella Suomessa ei tulisi menetellä samalla tavalla, eikä sitoa uuden sukupuolen vahvistamista täysi-ikään. Helsinki Pride -yhteisö kannustaa Sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään tarkemmin muiden Pohjoismaiden kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia alaikäisten aseman muuttumisella on ollut transnuorten hyvinvointiin."

Helsinki Pride -yhteisö 

----------

"Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että esityksessä sukupuolen vahvistamisen edellytykseksi asetetusta täysi-ikäisyyden edellytyksestä luovutaan ja se korvataan 15-vuoden ikärajalla. 15-vuoden ikäraja on rikosoikeudellisen vastuun ikäraja, esimerkiksi nimilaissa säädetty itsenäisen päätöksenteon ikäraja ja sen käyttöönottoa sukupuolen vahvistamisessa on esittänyt aikaisempi translainsäädännön uudistamisen asiantuntijaryhmä. Perusteluina yhdenvertaisuusvaltuutettu viittaa ensisijaisesti niiden lasten ja nuorten, joita asia ensisijaisesti koskee, tarpeisiin saada sukupuolensa vahvistettua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös lääketieteellinen selvitys translasten ja nuorten hyvinvoinnista lähtee siitä, että juridisen ja henkilön oman sukupuolen välisen ristiriidan korjaaminen juridista sukupuolta muuttamalla tulisi voida tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sen jälkeen, kun ristiriita on ilmentynyt (tyypillisesti 10-13 vuotiaana). Lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi lapsen oikeuksia päättää omista asioistaan voidaan rajoittaa vain, mikäli voidaan osoittaa sen olevan lapsen edun vastaista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää erittäin ongelmallisena, että lapsen oikeudet sivuutetaan esityksessä asettamalla sukupuolen vahvistamisedellytykseksi täysi-ikäisyys. Tämä rajaus on asetettu hallitusohjelmassa, jonka mukaisesti esitystä valmistellaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun käsityksen mukaan oikeampi lähtökohta olisi kuitenkin saatavilla oleva selvitys lapsen oikeuksien toteutumisesta ja translasten ja -nuorten tarpeista mitkä puoltavat alhaisemman ikärajan asettamista."

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto 

----------

"Täysi-ikäisyysvaatimus sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä vaikuttaa kielteisesti sukupuoliidentiteetin näkökulmasta useisiin lapselle kuuluviin oikeuksiin kuten syrjimättömyyteen, oikeuteen tulla kuulluksi, yksityisyyden suojaan ja itsemääräämisoikeuteen. Suomen UNICEFin näkemys on, että myös alle 18-vuotiaalla lapsella on oltava mahdollisuus sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen."

"Suomen UNICEFin näkemys on, että sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen täysi-ikäisyysvaatimuksen vaikutukset lapsen oikeuksiin ovat laajoja ja kielteisiä ja esittää, että sanat ”kielteinen vaikutus” täysi-ikäisyysvaatimuksen kohdalla todetaan luonnoksessa selkeästi ja nämä kielteiset vaikutukset on kirjattu selkeästi hallituksen esitykseen. Vaikka sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen merkityksestä lapsille ja nuorille ei ole tutkitutta tietoa, pystytään sen mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä oikeus- ja hyvinvointivaikutuksia arvioimaan – aivan kuten luonnoksessa on tehty aikuistenkin kohdalla – ja joita esimerkiksi Sanna Koulun selvityksessä on kattavasti käsitelty. Lainvalmistelussa mukana ollut arviointi- ja seurantatyöryhmä on tuonut esiin näitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia lausunnoissaan sekä osana työryhmätyöskentelyä – nyt niitä on varsin ohuesti sisällytetty hallituksen esitysluonnokseen."

Suomen UNICEF ry 

----------

"Trans ry kehottaa painavasti ottamaan huomioon kansainvälisten ihmisoikeussuositusten lisäksi tutkimustiedon ja tieteellisen arvioinnin liittyen siihen, kuinka alaikäisten translasten ja -nuorten psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia voidaan parantaa merkittävästi turvaamalla heidän mahdollisuutensa oman sukupuolen itsemäärittelyyn, itseilmaisuun ja mahdollisuuteen elää oman sukupuolen mukaisessa sosiaalisessa roolissa. Trans ry kehottaa painavasti myös hyödyntämään lain jatkovalmistelussa muistiota sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevan sääntelyn vaikutuksista lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Trans ry korostaa, että muistiossa todetaan yksiselitteisesti, että “Ehdotonta täysi-ikäisyyteen asetettavaa ikärajaa ei voida pitää lapsen oikeuksien mukaisena”."

Trans ry 

----------

"Täysi-ikäisyyden vaatimus ei ole ongelmaton. Ymmärrys omasta sukupuolesta ja tarve tulla kohdelluksi sen mukaisesti voi olla selvää jo aiemmin. Juridisen sukupuolen korjaaminen voidaan myöhemmin korjata uudestaan, joten mitään peruuttamatonta ei tapahdu.Sukupuolensa vääräksi kokeva alaikäinen voi kuitenkin hyötyä siitä, että saa elää omaksi kokemaansa sukupuolta todeksi. Vaatimus täysi-ikäisyydestä ylläpitää transnuorten vaikeutta saada apua ja tukea, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin muun muassa lisääntyneinä hoitokuluina. Transnuorten muita nuoria suurempi pahoinvointi on todettu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyssä (2019)."

Suomen Kätilöliitto ry 

----------

"Alaikäisten itsemääräämisoikeus ei toteutuisi luonnoksen mukaisessa laissa ja jättäisi siten huomiotta yhdenvertaisuusperiaatteet, jotka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen perustuslain mukaan kuuluvat myös lapsille: oikeus tulla kohdatuksi tasa-arvoisena yksilönä ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Esimerkiksi vuonna 2019 voimaan tulleessa uudistetussa nimilaissa alaikäisten nuorten itsemääräämisoikeus on huomioitu, ja yli 15- vuotiaat voivat muuttaa nimensä vastaamaan omaa sukupuoli-identiteettiä. Myös muissa oikeudellisissa arvioissa, esimerkiksi huoltajuuskysymyksiin liittyen, käytetään ikärajana 10–12 vuotta. Muista maista on hyviä esimerkkejä siitä, miten alaikäiset voidaan ja tulee huomioida lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaisuusperiaatetta kunnioittaen. 

Translasten ja –nuorten perheet ry pitää tärkeänä translasten ja –nuorten suojelua ja heidän kasvurauhansa turvaamista, mitä sukupuolen juridinen vahvistaminen tukisi. Oikeus juridisen sukupuolen vahvistamiseen vähentäisi lasten ja nuorten vähemmistöstressiä ja tukisi heidän osallisuuttaan ja mahdollisuuttaan elää arjessa ilman pelkoa. Järjestömme muistuttaa, että alaikäisten jättäminen lakiehdotuksen ulkopuolelle ei ole neutraali teko. Sukupuolen vahvistamisen epääminen alaikäisiltä jättäisi nämä erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret vaille nähdyksi / tunnustetuksi tulemista, mikä altistaa syrjäytymiselle ja sairastumiselle sekä hankaloittaa arkea monin tavoin. Kun henkilötiedot eivät vastaa elettyä identiteettiä, lapsi ja nuori joutuu esimerkiksi selittämään sukupuoltaan lipun- tai passintarkastajalle tilanteissa, joissa sukupuoli ilmenee käytettävistä asiakirjoista. Tämä vaikeuttaa mm. matkustamista niin paikallisesti ja pitkällä matkalla kotimaassa kuin ulkomaille ja ulkomailla. Myös kesätöihin ja jatkokoulutukseen hakeutuminen on vaikeaa, jos henkilöllisyysasiakirjat eivät vastaa sukupuoli-identiteettiä. Tämä heikentää merkittävästi nuoren toimintakykyä ja osallisuutta yhteiskunnassa. 

Jos lakiesitys viedään läpi ehdotuksen mukaisesti huomioimatta lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta, oikeutta osallisuuteen sekä ilmeisiä lasten ja nuorten suojelun tarpeita, vaadimme eduskunnalta vähintäänkin pikaista toimenpidealoitetta ja uudistusta alaikäisten oikeuksien ja hyvinvoinnin huomioimiseksi."

"Translasten ja –nuorten perheet ry on hyvin huolissaan nykyisen lakiesityksen vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin. Lapset ja nuoret ovat odottaneet uuden lain helpottavan elämäänsä viimeistään 15 vuoden iässä, mutta näin ei näytä käyvän. Jos lakiesitys toteutuu tällaisenaan, pelkäämme seurauksia perheenjäsentemme hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Kotona tarjottavan tuen ja hyväksynnän lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten yhteiskunta heidät näkee ja kuulee. Mikäli näitä mahdollisuuksia ei ole, nuoret voivat kokea jäävänsä yksin, ja ongelmat herkästi kasaantuvat. Tämä voi johtaa pitkiin hoitojaksoihin nuorisopsykiatrisilla poliklinikoilla ja merkittäviin yhteiskunnallisiin kustannuksiin, sekä heikentää perheiden hyvinvointia."

Translasten ja -nuorten perheet ry 

----------

"Täysi-ikäisyysvaatimus juridisen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä ei ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tai perustuslain syrjimättömyyskiellon kanssa kuten valmistelutyön yhteydessä laaditussa selvityksessä mainitaan. Juridisen sukupuolen korjaamisella jo ennen täysiikäisyyttä olisi merkittävä hyvinvointia edistävä vaikutus. Esityksessä ja selvityksessä on melko laajasti käsitelty juridisen sukupuolen vahvistamisen mahdollistamista alaikäisille. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, miksi tämä ja sen vaikutus lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksiin on jätetty jatkovalmistelussa selvitettäväksi ja arvioitavaksi. Avoimeksi myös jää, milloin ja missä yhteydessä asia on tarkoitus ottaa jatkovalmisteluun."

ISIO ry 

---------

"Katsomme kuitenkin, että lapsen edun toteutumisen kannalta lakiluonnoksen suurin puute on se, ettei sukupuolen juridinen vahvistaminen ole mahdollista alaikäisille. Useiden selvitysten mukaan sateenkaarinuoret kohtaavat syrjintää ja kiusaamista, jotka altistavat esimerkiksi mielenterveysongelmille. Alaikäisillä on oltava todellinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaisesti, ja juridisen sukupuolen korjaaminen osana sosiaalista transitiota lisää tutkitusti translasten ja -nuorten hyvinvointia. OSKU vaatii, että uudessa translaissa toteutuvat suositusten mukaisesti myös lapsen oikeudet. Sukupuolta vastaavat henkilöpaperit ja mahdollisuus tulla kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti kuuluvat myös alaikäiselle itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Translapsilla ja -nuorilla on oltava mahdollisuus elää elämää ilman väärinsukupuolittamista, ja ulottamalla sukupuolen juridinen vahvistaminen myös alaikäisille vahvistetaan hyvinvointia sekä vähennetään syrjintää."

Suomen Opiskelija-allianssi OSKU ry 

----------

"Myös täysi-ikäisyyden edellyttäminen on huomattava puute luonnoksessa. Täysi-ikäisyyden vaatimukseen sisältyy oletus, ettei alaikäinen voi tietää omaa sukupuoltaan - kuitenkin uskomme cisnuorten (sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta) kokemuksen omaan sukupuoleensa kuulumisesta. Translapset ja -nuoret ovat tilastojen valossa äärimmäisen haavoittuva ryhmä, ja sukupuolen vahvistaminen, sosiaalisen transition ohella, parantaisi heidän mahdollisuuksiaan tulla kohdatuksi omaan sukupuoleensa kuuluvana. Oikein kohdatuksi tuleminen taas parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja helpottaa sukupuoliristiriidan kokemusta. Suomessa 15 vuotta täyttänyt voi jo nyt hakea nimenmuutosta itsenäisesti. Nimen ei tarvitse olla syntymässä määriteltyä sukupuolta vastaava, ja perusteluksi riittää, että uusi nimi vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä. 15 vuotta täyttänyt voi siis valita itselleen sukupuoli-identiteettiään vastaavan nimen, mutta ei vahvistaa juridisesti omaa sukupuoltaan. Tämä asettaa transnuoret epäedulliseen asemaan verrattuna cisnuoriin, jotka saavat elää omassa sukupuolessaan. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus peräänkuuluttaa lapsen kuulemisen, edun, osallisuuden ja terveyden tärkeyttä. Ei ole sopimuksen mukaista evätä lapsilta mahdollisuutta tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi heidän sukupuoltaan koskevissa asioissa. Kuten edellä mainittiin, sosiaalisen transition lisäksi myös juridinen sukupuolen vahvistaminen on tärkeää, jotta kouluissa ja palveluissa osataan kohdata lapsi tai nuori omaan sukupuoleensa kuuluvana. Myös esitysluonnoksessa (s. 63-64) todetaan, miten Pohjoismaista Norjassa ja Islannissa sukupuolen juridinen vahvistaminen on mahdollista alle 18-vuotiaana. Lisäksi useat ihmisoikeustahot ja järjestöt puoltavat mahdollisuutta vahvistaa juridinen sukupuoli jo ennen täysi-ikäisyyttä."

Feministinen puolue r.p. 

----------

"Pykälän mukaan sukupuolen vahvistaminen edellyttää, että hakija on täysi-ikäinen. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on 24.10.2018 antamassaan päätöksessä asiassa EOAK/2842/2017 lausunut, että täysi-ikäisyyden kriteeriä tulisi harkita poistettavaksi sukupuolen vahvistamisessa ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä hänen etunsa. Apulaisoikeusasiamies toistaa tässä lausunnossaan sen, mitä hän on aiemmin todennut asiasta. Apulaisoikeusasiamies pitää valitettavana, että tämä lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta merkittävä asiakokonaisuus on jätetty jatkovalmistelussa selvitettäväksi ja arvioitavaksi."

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia 

----------

"Olemme huolissamme siitä, että esitys jättää transnuoret lakiuudistuksen ulkopuolelle. Vaatimus täysi-ikäisyydestä tulee poistaa, sillä se rikkoo lasten oikeuksia. Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulisi olla mahdollista myös alaikäisille, koska asian lykkääntyminen vuosilla eteenpäin heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Vihreät nuoret esittää, että sukupuolen juridisen vahvistamisen ikärajan tulisi olla 15 vuotta ja sitä nuoremmille huoltajan suostumuksella. Tämä olisi linjassa sekä lapsen oikeuksien että yhdenvertainen muiden Pohjoismaiden kanssa."

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto

----------

"Viitaten valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuntoon luonnoksesta hallituksen esitykseksi sukupuolen vahvistamiseksi Demla ei näe perusteltuna, että sukupuolen vahvistamisen edellytykseksi säädetään 18 vuoden ikä. 18-vuoden ikäraja on keinotekoinen eikä tutkimustiedon tukema, minkä vuoksi Demla katsoo, että translasten ja -nuorten jättäminen esityksen ulkopuolelle rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. 

Demla kannattaa, että sukupuolen juridinen vahvistaminen tulisi säätää mahdolliseksi myös alaikäisille henkilöille lasten oikeuksien toteuttamiseksi sekä lapsen edun ja itsemääräämisoikeuden periaatteiden vahvistamiseksi. Sukupuolitiedon korjaamisella väestörekistereihin on ensiarvoisen tärkeää henkilölle, joiden syntymänaikainen sukupuolimerkintä ei vastaa heidän omaa käsitystään sukupuolesta, ja sen pitäisi olla mahdollista kaikille ikään katsomatta. Lisäksi juridisen sukupuolen vahvistamisen tulisi olla ilmoitusmenettely, joka perustuisi henkilön omaan kokemukseen sukupuolestaan Tanskan mallin mukaisesti."

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry

----------

"Tutkimustiedon valossa vaikuttaa siltä, että heikompi hyvinvointi ei johdu transsukupuolisuudesta itsessään vaan sukupuoliristiriidasta ja yllä kuvatuin tavoin tästä johtuvasta syrjinnästä. Väärä sukupuolimerkintä on omiaan vahvistamaan tätä sukupuoliristiriitaa. Onkin todennäköistä, että parhaimmillaan oikeudellisen sukupuolen vahvistaminen yhdessä sosiaalisen transition ja lääketieteellisesti perustellun hoidon kanssa voivat parantaa merkittävästi lapsen tai nuoren hyvinvointia. (Koulu 2022.)"

"Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatun lapsen osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden huomioiminen hänen kehitystasonsa mukaisesti puoltaa sellaista sääntelyratkaisua, jossa ei aseteta ehdotonta täysi-ikäisyyden edellytystä sukupuolen vahvistamiselle. Alaikäiselle on annettu lainsäädännössä eri tavoin rajoitettuja oikeuksia muun muassa uskontonsa määrittämiseen, nimenmuutokseen ja toisen asteen oppilaitoksen valitsemiseen. Esitysluonnoksessa ei ole esitetty perusteltua syytä, miksi juuri sukupuolimerkinnän muuttaminen edellyttäisi täysi-ikäisyyttä.

Myös lapsen oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan puoltaa ratkaisua, jossa alaikäisen sukupuolen vahvistaminen mahdollistetaan. Tutkimusten perusteella transihmisten hyvinvointia heikentää nimenomaan sukupuoliristiriita, jota myös väärä juridinen sukupuolimerkintä voi aiheuttaa." 

"Ihmisoikeuskeskus kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että vaikka selvitystä onkin referoitu lapsivaikutusten arvioinnissa, ei selvityksen johtopäätöksillä ole ollut vaikutusta lainvalmistelussa. Ihmisoikeuskeskus pitää valitettavana sitä, että valittu sääntelyratkaisu on ristiriidassa niiden lapsen oikeuksiin perustuvien johtopäätösten kanssa, jotka selvityksessä tehtiin. Ei riitä, että lapsivaikutuksia arvioidaan, vaan mikäli tietyllä sääntelyllä arvioidaan olevan kielteisiä vaikutuksia lapsen asemaan, tulisi sääntelyratkaisua harkita uudestaan ja pyrkiä muuttamaan sitä lapsen oikeuksia täysimääräisesti turvaavaksi. Lapsivaikutusten arviointia koskevassa osiossa ei ole riittävällä tavalla perusteltu sitä, miksi täysi-ikäisyyden edellytys jätetään muuttamatta huolimatta sen kielteisistä vaikutuksista translapsiin ja -nuoriin."

"Sukupuolen vahvistamisen täysi-ikäisyysedellytykseen kiinnitetään huomiota perustuslainsäätämisjärjestystä koskevassa osiossa, jossa myös käydään läpi olennaisimmat kansalliset ja kansainväliset velvoitteet asiaan liittyen. Täysi-ikäisyysedellytystä ei kuitenkaan arvioida perusoikeuksien rajoitusten ja niiden hyväksyttävyyden näkökulmasta. Ihmisoikeuskeskus katsoo, että hallituksen esityksessä olisi ollut aiheellista myös arvioida, onko kyseessä hyväksyttävä ja oikeasuhtainen alaikäisen perusoikeuksien rajoitus. 

Perustuslain 6 §:n syrjintäkielto tekee ikärajojen säätämisestä jo lähtökohtaisesti perusoikeusherkkää. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan ikärajojen asettaminen ei sinänsä ole perustuslain kannalta arveluttavaa, mutta sille pitää olla esitettävissä jokin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy. Syyn hyväksyttävyyttä arvioitaessa tulee erityisesti huomioida normatiivinen näkökulma, erityisesti perusoikeusjärjestelmä, erottelun perusteluiksi esitetyt tosiasiat ja tosiasialliset mahdollisuudet saavuttaa ehdotetulla erottelulla sääntelylle asetetut päämäärät. (PeVL 44/2010 vp.)"

"Esitysluonnoksessa täysi-ikäisyysedellytystä on perusteltu sillä, että se on voimassa oleva sukupuolen vahvistamisen edellytys, jonka muuttaminen ei ole osa esitystä. Perustuslainsäätämisjärjestystä koskevassa osiossa todetaan myös, ettei täysi-ikäisyyden edellyttämisellä muuteta oikeustilaa. Voimassa olevan translain esitöissä täysi-ikäisyyden edellytystä perustellaan seuraavasti: ”hakijan tahdon vakauden varmistamiseksi edellytettäisiin sitä, että hän on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Koska pysyvää transseksuaalisuutta ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollista diagnosoida lapsuusiässä, ei tässä iässä ryhdytä sukupuoleen kuulumisen muuttamiseen tähtääviin lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Samoin nuoruusiässä sukupuoli-identiteetti saattaa muuttua äkillisestikin.” (HE 56/2001 vp.) 

Kyseinen perustelu pohjaa kahteen seikkaan: ensinnäkin esitöissä katsotaan, että alaikäisyydestä johtuen ei voida varmistua tahdon vakaudesta, toiseksi esitöissä huomioidaan, että lääketieteellisestä diagnostiikasta johtuvista syistä tulee myös oikeudellisessa prosessissa edellyttää täysi-ikäisyyttä. Koska uudessa translaissa aiotaan erottaa lääketieteellinen ja oikeudellinen prosessi toisistaan, ei jälkimmäinen peruste enää sovellu. Uudistus muuttaa siten täysi-ikäisyysedellytyksen perusteita. Tästä syystä on tarkasteltava, onko aiemmin hyväksyttäville perusoikeusrajoituksille edelleen hyväksyttäviä syitä. (PeVM 25/1994 vp.) 

Toisaalta tahdon vakautta koskevalle perustelulle ei ole nykytiedon valossa riittävää tutkimuksellista pohjaa. Koulun selvityksen mukaan murrosiässä alkavat tai silloin pahenevat sukupuoliristiriidat ovat usein pitkäaikaisia, minkä lisäksi tutkimusten perusteella ei ilmene tahdon vakauden näkökulmasta erityisen selkeitä perusteita nimenomaan 18 vuoden ikärajalle (Koulu 2022). Ei voida siten sanoa, että perusteluissa on esitetty nykytiedon valossa sellaisia tosiasioita, jotka oikeuttaisivat kaikissa tilanteissa täysi-ikäisyyteen perustuvan erottelun sukupuolen vahvistamisessa. Täysiikäisyysedellytys ei turvaa tahdon vakautta, mistä syystä erottelu alaikäisten ja täysi-ikäisten välillä ei turvaa sitä päämäärää, jota varten ikäraja on asetettu. 

Voidaan lisäksi kysyä, missä määrin tahdon vakauden suojaaminen on tärkeämpää kuin lapsen tai nuoren senhetkisen elämäntilanteen helpottaminen ja sukupuoliristiriidan vähentäminen. Detransitio ei ole erityisen yleinen ilmiö, eikä sen mahdollisuudelta suojaaminen saa johtaa suhteettomiin edellytyksiin, jotka heikentävät translasten ja -nuorten hyvinvointia. Oikeudellisen sukupuolimerkinnän takaisin muuttaminen on lisäksi sinänsä yksinkertainen prosessi, joka ei tulevassa lainsäädännössä ole myöskään kytketty lääketieteellisiin korjaushoitoihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei sukupuolen vahvistamisella ole sellaisia peruuttamattomia seurauksia, joilta alaikäistä tarvitsisi suojata."

"Ihmisoikeuskeskus arvioi, että voimassa olevan translain täysi-ikäisyysedellytykselle antamat perustelut eivät välttämättä enää ole perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaiset: osin perusteet vanhentuvat translain uudistamisen myötä, ja osin ne perustuvat oletuksiin, jotka eivät nykytiedon mukaan vaikuta pitävän paikkansa. Ikärajalla ei saavuteta sille asetettuja päämääriä tahdon vakauden suojaamisesta. Ottaen huomioon, miten merkittävästä henkilön yksityiselämän suojan ja henkilökohtaisen koskemattomuuden piiriin kuuluvasta seikasta on kyse, ei translasten ja -nuorten perusoikeuksiin kohdistuva rajoitus mahdollisesti täytä nykyisillä perusteilla oikeasuhtaisuuden vaatimusta."

Ihmisoikeuskeskus 

----------

"Ei ole olemassa mitään lääketieteellisiä todisteita sille, että translapsi, joka kertoo sukupuolensa, olisi vähemmän uskottava tai, että se ei olisi luotettava näkemys verrattuna cislapsen ilmaiseemaan. Päinvastoin väittämä, että “cislapsi on määritetty syntymässä kokemansa sukupuolen mukaiseksi ja saanut vanhemmiltaan monesti sukupuolitetun kasvatuksen” ei oikeuta tekemään sellaisia johtopäätöksiä, että “translapsi ei olisi vastaavasti oikeutettu tai kykenevä kokemaansa sukupuoleen tai olisi jotenkin sukupuolikokemansa ilmaisuun kypsymätön.” 

Juridisen sukupuolen itsemäärittelymenetelmää lainsäädännöissään noudattavissa maissa on lähes poikkeuksetta lapsilla ja nuorilla mahdollisuus korjata juridinen sukupuolensa. Näissä maissa he voivat tehdä sen omasta aloitteestaan itsenäisesti tietyn ikärajan jälkeen, mutta nuoremmilla on mahdollisuus tehdä se huoltajan suostumuksella. Jälkimmäinen on voimassa myös useassa maassa, missä vielä vaaditaan lääketieteellisiä tai psykologisia todistuksia sukupuolimerkinnän korjausta varten."

"Toteamme myös, että esimerkiksi Norjassa on ollut voimassa vuodesta 2016 laki, jossa 16 vuotta täyttänyt henkilö voi omalla ilmoituksellaan – ja tätä nuorempi huoltajan suostumuksella – korjata sukupuolimerkinnän. Lain voimassaoloaikana ei ole raportoitu mitään ongelmaa lain toteutumisen suhteen."

Transfeminiinit ry 

----------

"Lapsen oikeuksien ja lapsen edun näkökulmasta on käsittämätöntä, ettei esitysluonnoksessa mahdollisteta alaikäisille sukupuolen oikeudellista vahvistamista. Esityksen mukaan säätely olisi alaikäisten osalta vaatinut tarkempaa selvittämistä. Kuitenkin hallitus oli lähtökohtaisesti linjannut jo ennen esityksen valmisteluun ryhtymistä, ettei alaikäisten sukupuolen vahvistaminen ole mukana valmistelussa. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu on aina voitava punnita. On kestämätöntä, että hallitus on lähtökohtaisesti linjannut alaikäisten tilanteen punnitsemisen lain valmistelun ulkopuolelle. Se on johtanut tilanteeseen, jossa nyt kun tarve on ilmeinen, ei tätä punnintaa enää voida tehdä. 

Mikäli hallituksen esitysluonnokseen ei enää voida sisällyttää alaikäisten sukupuolen vahvistamisen mahdollisuutta, on eduskunnan hyväksyttävä ponsi, jossa vaaditaan alaikäisten tilanteen mahdollisimman pikaista selvittämistä heti tulevan hallituskauden aluksi."

Monimuotoiset perheet -verkosto 

----------

"Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, että esityksessä sukupuolen vahvistamiseksi täysiikäisyysvaatimus on jäämässä voimaan. Osana hallituksen valmistelua tehtiin selvitys ikärajan konkreettisista vaikutuksista perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta lasten ja nuorten asemaan. Lisäksi selvitettiin millaisia vaatimuksia perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet asettavat lasten ja nuorten asemaa koskevalle säätelylle. Pidämme tärkeänä, että lainsäädännön valmistelua ikärajan osalta jatketaan niiden suositusten pohjalta, joita hallituksen selvityksessä todettiin tarpeellisiksi."

Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry

----------

"Hallituksen esitysluonnoksen mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona olisi jatkossakin 18 vuoden ikä. Tämä ehdotus on erittäin ongelmallinen. Ratkaisua ei perustella esitysluonnoksessa. Päinvastoin esitysluonnoksesta ja valmistelun yhteydessä toteutetusta, lapsen oikeuksia koskevasta selvityksestä käy ilmi, että kategorinen 18 vuoden ikäraja loukkaa lapsen oikeuksia. Juridisen sukupuolen vahvistaminen on tehtävä mahdolliseksi myös alle 18-vuotiaille. Lapsen oikeudet koskevat kaikkia lapsia, myös transsukupuolisia lapsia. 

Sukupuoliristiriitaa kokevat lapset ja nuoret ovat erittäin haavoittuva ryhmä, jonka elämänlaatua ja hyvinvointia mahdollisuus oikeisiin henkilöpapereihin vahvistaisi merkittävästi. Se, että alaikäisen ei ole mahdollista vahvistaa juridista sukupuoltaan, loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta ja altistaa translapset ja -nuoret jatkuvalle väärinsukupuolittamiselle ja syrjinnälle. Myös intersukupuolisten lasten kohdalla juridisen sukupuolen korjaaminen tulee tehdä itsemääräämisoikeutta kunnioittaen, ei lääketieteellisen selvityksen perusteella. Kenenkään henkilön sukupuolta ei voida määritellä lääketieteellisesti."

Ihmisoikeusliitto

----------

"Näkemyksemme mukaan selvityksen mainintoihin lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen erityisesti lakiluonnoksessa 1§ mainittuun ikärajaan nähden on syytä tarkastella lakiluonnoksen seuraavissa vaiheissa. Vaikka ikärajaa onkin perusteltu lakiluonnoksessa, on selvityksessä tuotu esille myös tarvetta tarkastella alaikäisten lasten ja nuorten tilannetta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta lasten ja nuorten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii, ettei alaikäisten tilannetta jätetä huomioimatta lakiluonnoksen yhteydessä."

Essote

----------

"Toivoisimme, että itsemäärittelyoikeus toteutuisi myös alaikäisten kohdalla. Nuoren tunnistaminen virallisesti hänen sukupuolikokemustaan vastaavalla henkilötunnuksella ja nimellä on keino tukea lapsen itseymmärrystä. Muutos olisi yleisesti lapsen edun mukainen ja suojaisi lapsen itsemääräämisoikeutta sukupuoli-identiteetin osalta. Tämä ei tarkoittaisi peruuttamattomien hoitojen sallimista, vaan nuoren sukupuolikokemuksen tunnustamista arjen ihmissuhteissa, koulussa ja palvelujärjestelmässä. Esitämmekin, että sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta tulisi ilmoitusasia kaikille 15 vuotta täyttäneille. Tätä nuorempien kohdalla vahvistamisen vaatisi huoltajan/huoltajien suostumuksen."

Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL

----------

"Allianssi kannattaa sitä, että juridisen sukupuolimerkinnän voisi korjata jo ennen täysi-ikäisyyttä niin, ettei alaikäisiltäkään vaadittaisi lääketieteellistä selvitystä tai todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Esitykseen sisältyvää sukupuolen korjaamisen täysi-ikäisyyden vaatimusta tuleekin arvioida hyvin kriittisesti. Euroopan Unionin perusoikeusviraston kyselyn (2020) mukaan joka viides suomalainen transihminen on tiennyt ennen kuuden vuoden ikää, ettei oma sukupuoli vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta ja kolme neljästä on tiennyt tämän ennen täysi-ikäisyyttä. 

Allianssi näkee, että sukupuolen juridisen vahvistamisen tulisi olla mahdollista omalla ilmoituksella yli 15-vuotiaille. Myös tätä nuoremmilla täytyy olla mahdollisuus korjata sukupuolimerkintäänsä. Henkilön ihmisoikeuksiin syvästi vaikuttava kysymys ei saa perustua tekniseen ikärajaan vaan tilannetta pitäisi arvioida tapauskohtaisesti yhdessä nuoren ja huoltajien kanssa. Lapsilla ja nuorilla täytyy aina olla oikeus olla kuultavana ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Oma sukupuoli on mitä suurimmissa määrin tällainen asia. Päivitettävän lainsäädännön on vastattava esimerkiksi muiden Pohjoismaiden vastaavaa, sisältäen alaikäisten oikeuden sukupuolen juridiseen vahvistamiseen. Suomi on näiltäkin osin rikkonut ihmisoikeuksia järjestelmällisesti, kuten lukuisat kansainväliset toimijat ovat vuosien saatossa huomauttaneet."

Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry

----------

"Sukupuoliristiriita voi merkittävästi heikentää nuoren hyvinvointia ja altistaa syrjinnälle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2019) mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on koulunkäyntiin ja kouluyhteisössä elämiseen liittyviä vaikeuksia, kuten kiusaamista, yksinäisyyttä sekä koulu-uupumusta. Kuten Lapsiasiavaltuutettu, Väestöliitto, Sateenkaariperheet, Lastensuojelun Keskusliitto ja Mannerheimin lastensuojeluliitto ovat nostaneet esille (HS 27.5.2019 mielipide), juridinen vahvistaminen on muutettavissa, eikä se tarkoita peruuttamattomien hoitojen sallimista alaikäisille. Jatkovalmistelussa tulee nopealla aikataululla selvittää ja määritellä se, minkä ikäistä henkilöä voidaan pitää iän ja kehitystason perusteella riittävän kypsänä hakemaan itsenäisesti juridisen sukupuolen vahvistamista. Tehy näkee erittäin tärkeänä, että lapset ja nuoret otetaan nyt mukaan tämän lainsäädännön valmisteluun ja kuullaan heidän näkemyksiä lain vaikutuksista (STM uutinen 29.3.2022)."

Tehy ry

----------

"Kaikissa lasta koskevissa asioissa tulisi punnita lapsen etu. Tässä esityksessä lapsen edun selvittäminen on sivuutettu jo lähtökohtaisesti. Vasemmistonaiset pitää erittäin tärkeänä, että jokaisella lapsella on oikeus omaan sukupuoleensa. Tämä oikeus tulee taata myös transsukupuolisille lapsille ja mahdollistaa, heille oikeus sukupuolen juridiseen vahvistamiseen."

Vasemmistonaiset

----------

"Lakiesityksen heikoin kohta on se, että lainsäädäntöä ei korjata translasten ja -nuorten osalta. Sosiaalityön tieteenalan näkökulmasta näyttäytyy lapsen oikeuksien kannalta hyvin ongelmallisena, jos mahdollisuus juridisen sukupuolen korjaamiseen koskee jatkossakin vain täysi-ikäisiä henkilöitä. Esimerkiksi altistuminen syrjinnälle ja nöyryyttäville tilanteille arjessa siksi, että asiakirjoihin virallinen sukupuoli ei vastaa henkilön oikeaa sukupuolta, koskee yhtä lailla alaikäisiä transihmisiä. Lapsen edun periaatteen tulisi ohjata kaikkea lainsäädännön uudistamista ja tässä lapsen etu on unohdettu.

Esitämme, että 18 vuoden ikäraja tulisi laskea 15 vuoteen, ja sen lisäksi myöntää sitä nuoremmille lapsille mahdollisuus sukupuolen juridiseen vahvistamiseen yhdessä huoltajan tai edunvalvojan kanssa. Mahdollisuus sukupuolen juridiseen vahvistamiseen alle 18-vuotiaalle olisi paitsi paremmin linjassa lapsen oikeuksien kanssa sekä lapsen edun mukainen, lisäksi yhdenmukainen muiden Pohjoismaiden kanssa. Nyt näyttää siltä, että Suomessa ollaan säätämässä laki, joka olisi jo syntyessään jäljessä pohjoismaisesta kehityksestä. 

Sosiaalityön näkökulmasta lakiesitys nykyisellään herättää huolen siinä esitetyn 18 vuoden ikärajan kielteisistä vaikutuksista translasten ja -nuorten mielenterveyteen. Väärä juridinen sukupuolimerkintä altistaa arkipäiväiselle väärinsukupuolittamiselle esimerkiksi koulussa, joka on nuorelle hyvin tärkeä elinympäristö. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla jättää nuoret välitilaan, joka altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle sekä aiheuttaa äärimmäisissä tapauksissa jopa itsemurhariskin. 

Sosiaalityön käytännön näkökulmasta kysymys on myös sosiaalipalvelujen saavutettavuudesta lapsille ja nuorille. Se, että sosiaalihuollon asiakasrekistereissä olisi lapsen identiteettiä vastaava sukupuolimerkintä, auttaisi työntekijöitä olemaan väärinsukupuolittamatta lasta ja siten helpottamaan hänen vähemmistöstressiään ja lisäämään palvelujen saavutettavuutta. Oman sukupuoli-identiteetin kanssa linjassa oleva juridinen sukupuolimerkintä on lapsen edun mukainen ja lasta suojeleva, sillä se suojaisi translapsia ja -nuoria syrjinnältä. Se myös helpottaisi sosiaalista transitiota, mikä on keskeistä translasten ja -nuorten hyvinvoinnin kannalta, ja vahvistaisi heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa toteutumista. Siksi myös translasten ja -nuorten oikeuksia puolustavat järjestöt, kuten Trans ry, Trasek ja Translasten ja -nuorten perheet ry, tukevat ikärajan laskemista 15 vuoteen. 

Huomionarvoista on myös se, että sukupuolen vahvistamisen ei tarvitse olla lopullista. Jos lapsen käsitys omasta sukupuolestaan muuttuu, hän voi vahvistaa juridisen sukupuolen uudestaan myöhemmin melko kevyellä prosessilla."

Helsingin yliopisto

----------

"18 vuoden ikäraja juridisen sukupuolen vahvistamiselle on perusteluiltaan lakiesityksessä ristiriitainen. Esityksessä tuodaan esille, että juridisen ja lääketieteellisen prosessin erottaminen saattaisi säästää terveydenhuollon resursseja, mutta alaikäisten kohdalla todetaan, ettei ole näyttöä siitä, että tämä vähentäisi lääketieteellisen hoidon tarvetta. Lisäksi kansallisista ja kansainvälisistä tutkimuksista käy ilmi, että erityisesti nuorten potilaiden määrät kasvavat yhteneväisesti maailmalla ja Suomessa. Näin ollen mahdollinen resurssien säästö voisi olla myös tässä ikäryhmässä merkittävä, jos oletetaan että tietty osa nuoristakin toivoisi vain juridista korjausta. Juridinen sukupuolen vahvistaminen ei ole peruuttamaton toimenpide. 

Esityksessä kerrotaan myös, että nuoren sukupuolidysforia näyttää todennäköisesti säilyvän aikuisuuteen asti. Hormonihoitojen aloittaminen on nykyisin mahdollista 16-vuotiaalle nuorelle. Sukupuoliristiriidan kanssa eläminen voi heikentää yksilön hyvinvointia merkittävästi ja altistaa syrjiville käytännöille. 16 vuoden iässä nuori siirtyy usein uuteen opiskelupaikkaan, ja oikea-aikainen sukupuolen vahvistaminen voisi olla elämänlaadun ja syrjinnän välttämisen kannalta tärkeä. 

Ehdoton täysi-ikäisyyden ikäraja sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle ei käsillä olevan esityksenkään pohjalta voida katsoa olevan täysin sopusoinnussa lapsen tai nuoren oikeuksien kanssa, ja mahdollisuutta sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen irrallisena lääketieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista tulisi vielä selvittää."

Seppo Heinonen, toimialajohtaja, HUS Naistentaudit ja synnytykset

----------

"Esityksessä sukupuolen vahvistamisedellytyksenä pidetään täysi-ikäisyyttä (18 vuotta). Esitysluonnoksessa tuodaan esille se, että sukupuolen vahvistaminen tulisi olla mahdollista tarvittaessa myös alle 18-vuotiaalle siten, että toteutus tukisi lapsen/nuoren oikeuksia ja hyvinvointia eri tilanteissa, vaikka pohdinta alle 18-vuotiaan sukupuolen vahvistamisesta ei luonnoksen mukaan kuulunutkaan esityksen valmisteluun. Naistentautien ja synnytysten alalla esimerkiksi raskauden ehkäisyn ja raskauden keskeyttämisen suhteen alle 18-vuotiaita pidetään kykenevinä tekemään päätökset itsenäisesti. Tältä osin luonnos on mielestämme puutteellinen. Kannatamme ikärajan perusteellista selvittämistä jatkossa ja jatkotoimia asian suhteen."

Turun yliopistollinen sairaala, Naistentaudit ja synnytykset, Lapsettomuusyksikkö 

----------

"Alalukuun 2.1.2. sisältyvä kappale ”Yhdistyneet kansakunnat” avaa lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59 ja 60/1991) sisältöä. Ulkoministeriö kiinnittää erityistä huomiota esitysluonnoksen täysi-ikäisyyden edellytykseen oikeudellisen sukupuolen vahvistamiselle. Ulkoministeriö katsoo, että asian arvioinnissa tulisi huomioida lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus ja erityistä huomiota tulisi kiinnittää yleissopimuksen periaatteisiin, jotka koskevat lapsen etua (3 artikla 1 kohta), syrjinnän kieltoa (2 artikla) sekä lapsen oikeutta saada näkemykset huomioon otetuiksi (12 artikla)."

"Esityksen sivulla 34 on viitattu ihmisoikeuskomitean antamiin loppupäätelmiin (CCPR/C/FIN/CO/7) Suomen seitsemännestä määräaikaisraportista (CCPR/C/FIN/7) koskien KP-sopimuksen täytäntöönpanoa. Ulkoministeriö katsoo, että esitysluonnoksessa olisi aiheellista avata laajemmin sekä KP-sopimusta, että näitä päätelmiä. Ihmisoikeuskomitean loppupäätelmien kappaleessa 20 ja 21 kappaleissa todetaan seuraavaa seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä ja intersukupuolisuudesta: 

”20. Komitea on huolestunut seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta sosiaalisesta leimaamisesta, syrjinnästä ja väkivallasta. Komitea panee merkille meneillään olevan translain muuttamisen, mutta on huolestunut siitä, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen kestää kauan ja siihen vaaditaan sterilisaatio ja diagnoosi transsukupuolisuudesta, joka on määritelty mielenterveyden häiriöksi. Komitea on huolestunut myös siitä, että näihin toimenpiteisiin suostuneiden transsukupuolisten lasten voi olla mahdotonta saada sukupuolensa vahvistetuksi oikeudellisesti. Lisäksi komiteaa huolestuttaa se, että intersukupuolisille lapsille tehdään edelleen peruuttamattomia ja kajoavia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Komitea panee huolestuneena merkille, että nämä toimenpiteet usein perustuvat stereotyyppiseen näkemykseen sukupuolirooleista ja että ne usein suoritetaan ennen kuin lapset saavuttavat iän, jossa he voivat antaa täyden, vapaan ja tietoon perustuvan suostumuksensa (3, 7, 9, 17, 24 ja 26 artikla)."

Ulkoministeriö

----------

"Huomioon tulisi ottaa myös lapsen oikeus omaan kehoon ja sukupuoli-identiteettiin. Valmistelutyön taustaselvityksissä sekä mm. Lapsiasiavaltuutetun, Väestöliiton, Sateenkaariperheiden, Lastensuojelun Keskusliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton yhteisessä kannanotossa vaatimus täysi-ikäisyydestä on nähty lasten oikeusturvaa ja terveyttä heikentävänä. Lain täytyy nojata asiantuntija-arvioihin, ja näiden mukaan lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja lasten hyvinvointi edellyttää täysi-ikäisyyden vaatimuksesta luopumista."

Naisasialiitto Unioni ry

----------

"Karkein ihmisoikeuksia loukkaava ehto luonnoksessa on ehdoton vaatimus täysi-ikäisyydestä, jotta henkilö voi juridisesti vahvistaa sukupuolensa. Tällaisen ennakkoehdon asettaminen johtaisi Amnestyn mukaan kategorisiin lapsen oikeuksien loukkauksiin. Myös valmistelutyön yhteydessä teetetty selvitys toteaa yksiselitteisesti, että täysi-ikäisyyteen asetettavaa ikärajaa ei voida pitää sopusoinnussa lapsen oikeuksia koskevien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa."

Amnesty International Suomen osasto

----------

"Lapsen edun arvioinnissa ja määrittämisessä tulisi kunnioittaa kaikkia LOS:ssa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa vahvistettuja oikeuksia. Sen lisäksi, että lapsen etu on aineellinen oikeus ja tulkintaperiaate, on sillä myös prosessuaalinen ulottuvuus, joka edellyttää, että aina tehtäessä tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, päätöksenteossa on arvioitava päätöksen mahdollisia (myönteisiä tai kielteisiä) vaikutuksia(3), ja lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että lapsen etu on otettu nimenomaisesti huomioon. Sopimusvaltioiden on siis selostettava, kuinka lapsen oikeutta saada etunsa ensisijaisesti huomioiduksi on kunnioitettu ja kerrottava, mitä on pidetty lapsen etuna ja millä perustein sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin seikkoihin riippumatta siitä, onko kyse laajoista politiikkakysymyksistä vai yksittäistapauksista(4). Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että lainsäädännössä osoitetaan lapsen edun ensisijainen huomiointi (5).

Lapsivaikutusten arviointi on erityisen tärkeää, kun ehdotetaan sääntelymallia, joka on ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa. Nyt esitysluonnoksesta saa kuvan, että sen lapsivaikutuksia on selvitetty lähinnä muodollisuutena. Jos valittu ratkaisu ei ole lapsen edun mukainen, tämä on perusteltava sen osoittamiseksi, että lapsen etu otettiin ensisijaisesti huomioon ratkaisun tuloksesta huolimatta (6). Lapsen edun käsitteen joustavuus altistaa sen myös väärinkäytöksille esimerkiksi syrjivien ratkaisujen perusteluissa ja on hyvä muistaa, että ”aikuisen arvio lapsen edusta ei voi ohittaa velvollisuutta kunnioittaa kaikkia yleissopimuksen mukaisia lapsen oikeuksia” (7)."

"Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ovat monella tapaa haavoittuvassa ja epäedullisessa asemassa, myös jo pelkästään ikänsä vuoksi. Heidän itsemääräämisoikeutensa turvaaminen edellyttää Suomelta pikaisia toimenpiteitä."

Lapsiasiavaltuutetun toimisto

----------

"Lakiesityksessä sukupuolen vahvistaminen edellyttää täysi-ikäisyyttä. Psykologiliitto esittää, että ikärajaa tulisi muuttaa muita Pohjoismaita vastaavalle tasolle. Islannissa sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ikäraja on 15 vuotta (vanhempien suostumuksella mahdollisuus aiemminkin), ja Norjassa on käytössä 16 vuoden ikäraja (vanhempien suostumuksella kuusi vuotta). Tanskassa ja Ruotsissa on myös esitetty alaikäisille mahdollisuutta juridisen sukupuolen vahvistamiselle vähintäänkin vanhempien luvalla."

"Suomessa on mahdollista aloittaa lääketieteellinen sukupuolenkorjaus 16-vuotiaana. Identiteetin ja ulkoasun kanssa ristiriidassa oleva sukupuolimerkintä voi altistaa nuorta syrjinnälle. Mahdollisuus juridisen sukupuolimerkinnän muuttamiseen on yhteydessä vähäisempään itsemurhariskiin ja parempaan psyykkiseen hyvinvointiin alaikäisillä transihmisillä. Juridinen vahvistus omalle sukupuolelle lisää myös resilienssiä silloin kun nuori altistuu syrjintäkokemuksille. (Bauer ym., 2015; Restar ym., 2020) 

Sukupuolimerkinnän korjaamisen ikärajan laskeminen on keino edistää transnuorten psyykkistä hyvinvointia sekä ehkäistä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Juridisen sukupuolimerkinnän korjaaminen ei ole peruuttamaton muutos eikä sen voida katsoa aiheuttavan merkittävää riskiä nuoren hyvinvoinnille. Vaikka sukupuoliristiriita ei ole aina nuoruudessa pysyvä tila, voidaan sukupuolen vahvistamisen hyödyt psyykkiselle hyvinvoinnille katsoa suuremmiksi kuin riskit. Suosittelemme omalla ilmoituksella tapahtuvan sukupuolen vahvistamisen ikärajaksi vastaavaa ikärajaa kuin alaikäisen nimenmuutoksessa (15-vuotias voi hakea itsenäisesti, tätä nuoremmat huoltajien suostumuksella)."

Suomen Psykologiliitto

----------

"Kirkkohallitus pitää tärkeänä, että lain uudistamisen yhteydessä kuullaan monipuolisella tavalla heitä, joita asia koskee henkilökohtaisesti. Lakia uudistettaessa on huomioitava myös lapsen oikeudet ja lapsen edun ensisijaisuus. Lakia ei tulisi uudistaa ilman lapsivaikutusten arviointia. Monet tutkimukset osoittavat, että sukupuoliristiriitaa kokevat nuoret ovat muita alttiimpia kiusaamiselle, väkivallalle, yksinäisyydelle ja ahdistuksen kokemuksille. Niin lasten kuin nuortenkin parissa työskentelevien kykyä kohdata sukupuolten moninaisuutta tulee parantaa. 

Yhteiskunnassa esiintyy vielä paljon vanhentunutta tietoa ja väärinymmärryksiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Vanhentuneen tiedon ja väärinymmärrysten aiheuttamaa kärsimystä voidaan lievittää ja korjata jakamalla luotettavaa tietoa. Luotettavan tiedon jakaminen ja ymmärryksen lisääminen vähentävät esimerkiksi sateenkaarinuorten riskejä mielenterveysongelmiin, parantavat heidän hyvinvointiaan ja tukevat myös niitä sateenkaarinuoria, joita oma perhe tai taustayhteisö ei tue."

Kirkkohallitus

----------

"THL katsoo, että edellytysten selvittämisen menettelytapa on pääosin selkeä ja perusteltu. Vaatimus täysi-ikäisyydestä on kuitenkin ongelmallinen ja heikentää translasten ja -nuorten asemaa. Heille juridisen sukupuolen korjaamisella jo ennen täysi-ikäisyyttä olisi merkittävä hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä vaikutus. 

THL:n Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan nuorten, joiden sukupuoli eroaa virallisesta sukupuolesta, hyvinvointi on muita nuoria heikompi liki kaikilla mittareilla. Tulokset ovat yhdenmukaiset seksuaalivähemmistöjen nuorten kanssa. Mielialaan liittyvät huolet ovat sukupuolivähemmistöjen nuorilla lähes kaksi kertaa muita nuoria yleisempiä. Ahdistuneisuus ja masennusoireilu olivat sukupuolivähemmistöjen nuorilla lähes kolme kertaa muita nuoria yleisempiä ja heistä 45 prosenttia koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Tuloksista käy myös ilmi, että sukupuolivähemmistöjen nuorista useampi kuin muista nuorista ei saa tukea ja apua ongelmiin silloin, kun he sitä todella tarvitsisivat. Täysi-ikäisyysvaade ylläpitää transnuorten vaikeutta saada apua ja tukea. 

Myös Sanna Koulun (2022) virkamiestyöryhmän toimeksiannosta tekemä selvitys nostaa esiin, että lainvalmistelun yhteydessä on tuotu esiin useita hallitusohjelman mukaisen ikärajan asettamia haasteita lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Selvityksen mukaan ehdotonta täysi-ikäisyyteen asetettavaa ikärajaa ei voida pitää lapsen oikeuksien mukaisena."

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

----------

"Täysi-ikäisyyden vaatimus sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa eikä mahdollista lapsen edun yksilöllistä arviointia. Sukupuolen vahvistaminen tulisi tehdä mahdolliseksi myös 15 vuotta täyttäneille. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Tutkimusnäyttö osoittaa, että sukupuoliristiriidan kokemus voi alkaa hyvinkin aikaisin ja sen kanssa eläminen voi merkittävästi heikentää yksilön hyvinvointia ja altistaa syrjiville käytännöille. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia."

"Alaikäisten asema lakiuudistuksessa tulee arvioida huolellisesti. Esityksen mukaan tällainen punninta ei ole kuulunut esityksen valmisteluun. Kuitenkin kyse on lapsen oikeuksista, jotka Suomi on sitoutunut ottamaan huomioon kaikessa päätöksenteossaan. Mikäli hallituksen esitys ei muutu tältä osin, perustuslakivaliokunnan on tärkeää ottaa kantaa siihen, onko esitys Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen."

Naisjärjestöjen Keskusliitto

----------

"Juridisen sukupuolen vahvistamista koskevaan lakiin liittyvä lapsen oikeuksien muistio sisältää selkeästi ilmaistut perusteet sen puolesta, että juridisen sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista myös alaikäiselle. Muistiossa todetaan suoraan, että “[e]hdotonta täysi-ikäisyyteen perustuvaa ikärajaa ei voida pitää lapsen oikeuksien mukaisena”. Lisäksi siinä esitetään perus- ja ihmisoikeuksiin ja transsukupuolisia koskevaan tutkimukseen liittyviä perusteita sille, miten juridisen sukupuolen vahvistaminen voi olla alaikäisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myönteinen asia. Tämän valossa Setan nuorisotoimikunta pitää eduskuntaan tuotavaa hallituksen esitystä sekä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita rikkovana että tieteeseen perustumattomana."

"Muistiossa esiteltävä tutkimusnäyttö toteaa tosiasian, että terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät haasteet ovat yleisempiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla, joita me Setan nuorisotoimikunnassa edustamme. Muistiossa esiteltävien Ristorin ja Steensmanin näkemyksen mukaan sukupuoliristiriidan selkeytymisen kannalta 10-13 vuoden ikä on keskeinen. Murrosiässä alkava sukupuoliristiriidan todetaan olevan melko pysyvä. Tutkimusaineiston perusteella voidaankin tehdä melko suoranainen johtopäätös, että 18 vuoden ikä perustuu lähinnä siihen, että se on juridisen sukupuolen vahvistamisen ikäraja vanhassa laissa. Lainsäädännön muuttamiselta voisi olettaa, että se perustuisi tutkittuun tietoon, eikä vanhojen rakenteiden säilyttämiseen - varsinkin, kun muistiokin toteaa, että “[s]ukupuoliristiriitaa kokevat nuoret ovat itse tuoneet esiin, että sosiaalinen transitio ilman mahdollisuutta juridiseen sukupuolen vahvistamiseen tai nimenmuutokseen voi johtaa syrjiviin kokemuksiin tilanteissa, joissa heidän on esitettävä henkilöllisyystodistuksensa”. Syrjinnän vähentäminen pitäisikin olla lainsäädännön muuttamisessa itsestäänselvänä valtiosääntöisenä lähtökohtana."

"Setan nuorisotoimikunta katsoo edellä mainitun perusteella, että selvitys lapsivaikutusten arvioinnin tueksi esittää itsessään painavat perusteet arvioida uudelleen juridisen sukupuolen vahvistamista koskevaa ikärajaa. Lainsäädännön muuttamisen tulisi perustua tutkittuun tietoon, eikä hallitusohjelmassa sovittuihin kyseenalaisiin linjauksiin, kun on osoittautunut, että nyt vireillä oleva lakiesitys loukkaa ainakin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Suomen perustuslain henkeä. Nykyisen lain ikäraja perustuu lääketieteellisen prosessin ja juridisen sukupuolen vahvistamisen yhteenliittymään, jota nyt ollaan poistamassa. Siten perusteet 18 vuoden ikärajalle ovat kokonaan kadonneet. Setan nuorisotoimikunta toivoo, että hallitus ei unohda translapsia ja -nuoria lakiesityksen jatkovalmistelussa."

Setan nuorisotoimikunta

----------

"Esityksen keskeisin ongelma on täysi-ikäisyyden säilyttäminen sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, ehdotonta ikärajaa sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle ei voida pitää lapsen oikeuksien kanssa sopusoinnussa olevana ratkaisuna. Perusteluja sille, miksi on päädytty lapsen oikeuksien kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun, ei esityksessä ole. Perustelematta jää myös poikkeaminen yhdenvertaisuutta koskevasta, perustuslain 6 §:n 2 momentissa olevasta lainsäätäjää sitovasta yleisestä syrjintäkiellosta. Näin on huolimatta siitä, että esityksessä todetaan nykylain perustelujen menettävän täysi-ikäisyyden osalta osin merkitystään, kun sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen eriytetään lääketieteellisestä diagnoosista ja hoidoista. 

Nykytilan säilyttäminen alaikäisten osalta ei ole neutraali valinta. Esityksessä on ansiokkaasti tarkasteltu nykytilanteen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Esityksessä mainitun tutkimusnäytön mukaan sukupuoliristiriidan kokemus voi alkaa hyvinkin aikaisin ja vaikka sukupuoliristiriita ei jatkuisi aikuisuuteen, sen kanssa eläminen voi merkittävästi heikentää yksilön hyvinvointia ja altistaa syrjiville käytännöille. Sosiaalinen transitio ja sitä tukeva sukupuolen vahvistaminen parantavat hyvinvointia ja vähentävät syrjintää. Nykytilan säilyttäminen juridisen sukupuolen vahvistamisesta alaikäisen osalta ei siten ole lapsen oikeuksien tai lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta neutraali valinta. 

Huolimatta siitä, että esityksessä ja lapsivaikutusten arvioinnin tueksi laaditussa selvityksessä on varsin laajastikin käsitelty juridisen sukupuolen vahvistamisen mahdollistamista alaikäisille, ei esityksestä käy ilmi, miksi näin tärkeä asia ja sen vaikutus lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksiin on kuitenkin jätetty jatkovalmistelussa selvitettäväksi ja arvioitavaksi. Avoimeksi myös jää, milloin ja missä yhteydessä asia on tarkoitus ottaa jatkovalmisteluun."

"Keskusliitto näkee tärkeäksi painottaa, että transnuorilla psyykkinen hyvinvointi korreloi vahvasti sen kanssa, miten tyytyväisiä he olivat mahdollisuuksiinsa ilmaista sukupuoltaan (THL, kouluterveyskysely 2017 ja 2019). Mahdollisuus sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen antaisi nuorelle mahdollisuuden ilmaista sukupuoltaan vapaasti, ja toisaalta se myös suojaisi tuomasta esiin sukupuoliristiriitaansa arkitilanteissa ja suojaisi näin nuoren yksityisyyttä. Henkilön juridinen sukupuoli näkyy useissa arkisissa elämän tilanteissa, kuten vaikkapa bussikortissa ja oppilaitosten järjestelmissä sekä siinä, missä sukupuolessa nuori kohdataan esimerkiksi terveydenhuollossa (Seta ry 2018. Moninaiset lapsemme. Raportti translasten ja intersukupuolisten lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja juridisesta asemasta). 

Keskusliiton näkemys on, että täysi-ikäisyysvaatimuksesta tulisi luopua ja sukupuolen juridinen vahvistaminen tulisi sallia myös alle 18-vuotiaille. Jos täysi-ikäisyysvaatimuksessa pysytään, olisi jatkovalmistelussa tärkeää perustella miksi esityksessä on päädytty ratkaisuun, mikä esityksen itsensä mukaan ei ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja mikä on se hyväksyttävä peruste, jolla perustellaan poikkeaminen perustuslain syrjintäkiellosta."

Lastensuojelun Keskusliitto

----------

"Sukupuolen juridisen vahvistamisen rajaaminen edelleen täysi-ikäisiin on ongelmallista alaikäisten itsemäärämisoikeuden toteutumisen kannalta ja unohtaa täysin paitsi transsukupuolisten, myös intersukupuolisten lasten ja nuorten oikeudet. YK:n Lapsen oikeuksien komitea on korostanut jo vuonna 2016 nuorten oikeutta sukupuoliidentiteetin kunnioittamiseen. (General comment No. 20/2016 on the implementation of the rights of the child during adolescence.) 

Suomessa vuonna 2019 voimaan tullut uudistettu nimilaki on mahdollistanut jo oman sukupuoli-identiteetin mukaisen nimenmuutoksen alaikäisille. Sukupuolen juridisen vahvistamisen salliminen alaikäisille olisi näin ollen ainoastaan loogista. Koska sukupuolen juridinen vahvistaminen on ylipäätään ilmiönä suhteellisen uusi, sen vaikutuksista alaikäisiin puuttuu kattavaa tutkimusta, erityisesti Euroopasta. On kuitenkin olemassa esimerkiksi vähemmistöstressiä koskevia tutkimuksia ja selvityksiä, myös Suomesta, jotka puoltavat juridisen vahvistamisen mahdollistamista myös alaikäisille. Transsukupuolisuuden selviäminen henkilöpapereista on syrjintä- ja turvallisuusriski yhtä lailla nuorille kuin aikuisillekin. Juridinen sukupuolen vahvistaminen on matalan kynnyksen keino helpottaa transsukupuolisten elämää ilman pitkällistä hoitoprosessia. 

Juridinen transitio on huomattavasti helpompi perua kuin esimerkiksi kliininen. Jo siksikin se tulisi sallia alaikäisille. Oppia käytännön toteutukseen ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä esimerkiksi Norjassa ja Islannissa alaikäiset huomioivat lait ovat jo voimassa."

Sukupuolentutkimuksen seura

----------

"Esitysluonnoksen perustavanlaatuisin epäkohta on se, että alaikäisillä ei kategorisesti olisi oikeutta sukupuolen vahvistamisen antamaan turvaan. Esitysluonnoksessa todetaan, että säätely alaikäisten osalta olisi vaatinut asian tarkempaa selvittämistä. Kysymys kuuluukin, miksi hallitus päätti jo etukäteen, että tämän erittäin tärkeän näkökulman selvittäminen jätettiin tekemättä. 

Sitä, että hallitus linjasi lapsen edun selvittämisen jättämisestä säätelyn ulkopuolelle jo ennen kuin mitään lapsivaikutusselvityksiä oli asiasta tehty, voidaan pitää YK:n lapsen oikeuksien periaatteiden vastaisena päätöksenä. Kaikissa lasta koskevissa asioissa tulisi voida punnita lapsen etu. Tässä uudistushankkeessa lapsen edun arvioimisen esteeksi nousi hallituksen vastuuton päätös jättää alaikäisten asema jo lähtökohtaisesti valmistelun ulkopuolelle. 

Suomi on juuri viime vuonna saanut YK:n lapsen oikeuksien komitealta langettavan päätöksen lapsen edun arvioinnin huomiotta jättämisestä sateenkaariperheen turvapaikkapäätöksessä. Nyt Suomi sitten olisi jättämässä myös sukupuolen vahvistamisen yhteydessä lapsen edun *kokonaan* huomioimatta! Tämä osoittaa mielestämme hallituksen törkeää välinpitämättömyyttä lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutumisessa."

Sateenkaariperheet ry

----------

"Esitysluonnoksesta ei näkemykseni mukaan käy selkeästi ilmi, miksi sukupuolen vahvistamista koskevan asiakokonaisuuden kannalta varsin keskeinen kysymys eli punninta täysiikäisyysvaatimuksesta sekä sukupuolen vahvistamisen vaikutuksista ja merkityksestä lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksiin on jätetty jatkovalmistelussa selvitettäväksi ja arvioitavaksi. Lakiesitys toisaalta jo sisältää kannanoton: sukupuolen vahvistamisprosessi esitetään jatkossakin mahdolliseksi vain täysi-ikäisille. Katson, että ratkaisu edellä mainittujen kysymysten perusteellisen arvioinnin jättämisestä tämän lakihankkeen valmistelun ulkopuolelle ei ole tyydyttävä, kun otetaan huomioon muun ohessa esitysluonnoksessa (s. 35) esille tuodut Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeusvaltuuskunnan, eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ja tasa-arvovaltuutetun kannanotot ja ratkaisut, joissa on tuotu selkeästi esille tarve selvittää täysi-ikäisyyden kriteeriä translakia uudistettaessa sekä pohtia kyseisen kriteerin poistamista oikeudellisen sukupuolen vahvistamisessa, ottaen huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja lapsen etu. Esitysluonnoksen perusteella jääkin avoimeksi, missä yhteydessä, milloin ja millä tavoin asiakokonaisuus on tarkoitus ottaa jatkovalmisteltavaksi."

Tuula Karjalainen, oikeuskanslerinvirasto

----------