Transteinin selviytymisopas

Tilasin kuvassa näkyvän kirjan Amazonilta. Kirja on omistettu Chrissi L. Bentleylle, joka teki itsemurhan huhtikuussa 2018. Hän perusti Trans Teen Survival Guide Tumblr blogin. Kirjan tekijät Owl ja Fox Fisher ovat mm. trans-aktivisteja ja elokuvantekijöitä. He ovatkin minulle tuttuja Twitterin kautta, jossa olen törmännyt projektiin nimeltä My Genderation.

Kirja on suunnattu lähinnä transteinille, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta koin sen lukemisen olevan hyödyllistä myös transihmisen läheiselle.

Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä esimerkiksi dysforian lieventämiseen ja pukeutumiseen, sekä hoitoihin valmistautumiseen. Kirjan sävy on positiivinen ja rohkaiseva. Kirjan kuluessa toistetaan moneen kertaan, että mitään sellaista ei pidä tehdä, joka ei tunnu omalta. Ei pidä edetä hoitoihin, jos ei halua. Voi hyväksyä vartalonsa sellaisena kuin se on, tai voi hakeutua leikkauksiin, jos eläminen omassa vartalossa tuntuu kestämättömältä.

Kuvitus on pääasiassa Fox Fisherin käsialaa. Osa kuvituksesta on piirretty sarjakuvan muotoon, ja niiden takana on Sophie Labelle / Assigned Male Comics. Sarjakuvat ovat mainioita kiteytyksiä transsukupuolisiin usein liitetyistä ennakkoluuloista.

Kirjassa on paljon transnuorten omia kirjoituksia aiheista. Pidän sitä tärkeänä. Kirja on transsukupuolisten kirjoittama rohkaiseva ja voimaannuttava opas transteineille ja kaikille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita. Lämmin suositus!

Miksi psykoterapia ei tepsi kehodysforiaan

EDIT: korjattu kirjoitusvirhe blogistin nimessä, selvennetty ensimmäistä kappaletta ja kerrottu lisää tutkimuslinkeistä. 

EDIT.2: korostan tähän alkuun, että oikeanlainen psykoterapia tietenkin auttaa kehodysforian käsittelemisessä, mutta terapia ei ole välttämättä aina oikeanlaista, eikä se kaikille yksinään riitä.

Lisäksi, kun nyt luen tätä tekstiä lähes vuoden myöhemmin (24.4.2020), huomaan olleeni joissakin lauseissani turhan jyrkkä, enkä enää ole kaikesta samaa mieltä. Annan tekstin nyt kuitenkin olla tässä sellaisena, joksi sen kirjoitin.
------------------

Musta Orkidea -blogisti Sametti on esittänyt blogissaan ja Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelmassa psykoterapiaa kehodysforian hoitoon. Se kuulostaa ihan järkevältä, mutta ei ole sitä. Miksi ei? Huom. en ole asiantuntija, mutta Fairchildin esittämät ajatukset ovat kiinnostavia ja huomaan olevani samaa mieltä.

Blogisti Merisa Fairchild kirjoittaa blogissaan otsikolla "Dreaming of a Soft Conversion" tämän tyyppisestä, Sametinkin esittämästä, lähestymistavasta, joka on viime aikoina lisääntynyt. Blogissa lähestymistapaa kutsutaan termillä soft conversion eli pehmeä muuntaminen. Se ei julista, että on väärin olla trans. Sen sijaan se julistaa, että olisi parempi, jos et olisi trans, kirjoittaa Merisa Fairchild. 

Merisan mielestä psykoterapiaa kehodysforiaan tarjoava pitää trans-identiteettejä epänormaaleina ja epätoivottavina ja cis-identiteettejä normaaleina, tavoittelemisen arvoisina. Pehmeän muuntamisen kannattaja julistaa hormonihoidot ja leikkaukset myrkyiksi ja epäluonnollisiksi, vaikka näitä hoitomuotoja käytetään aivan yleisesti myös muissa kuin transhoidoissa. Merisa toteaa, että tämä on transidentiteettien kieltämisen verhoamista "järkevään huoleen". Se on kohdattava, ja tunnustettava, että sen takana on syvä vastenmielisyys transidentiteettejä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Sametti ja moni muu olettaa, että kehodysforia ja transkokemus ovat psyykkisiä sairauksia. Suora lainaus Sametilta: "Transsukupuolisuus on mielenterveyshäiriö ja identiteettiharha". Silloin niitä luonnollisesti voitaisiin hoitaa psykoterapialla. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Jo vuosia on valmisteltu transsukupuolisuuden tautiluokituksen siirtoa psyykkisistä häiriöistä seksuaaliterveyden luokkaan, ja siirto on nyt tehty World Health Organizationin toimesta viime viikonlopun Assemblyssä.

Sametti kertoo myös, että detransitioituminen on yleistynyt, ja että se olisi todiste siitä, että kehodysforiasta voisi parantua muulla tavalla kuin hormonihoidoilla ja leikkauksilla. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita. Sametti on puhunut myös homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden läheisestä yhteydestä ja pohtinut, voisiko osa itsensä transsukupuoliseksi identifioituneista ollakin "vain" homoseksuaaleja. Tätä teoriaa esittää moni muukin, esimerkiksi Debra Soh. Merisan blogikirjoituksessa toistetaan nämä samat argumentit, ja todistetaan ne vääriksi.

Vuonna 2016 julkaistuun varsin laajaan tutkimukseen "The Report of the 2015 U.S. Transgender Survey" osallistuneista 8% detransitioitui, mutta heistä 62% transitioitui takaisin. Detransition suurimpana syynä heillä on ollut sosiaalinen paine, esimerkiksi vanhempien taholta, tai vaikeus saada työpaikkaa. Transnaiset detransitioituivat useammin kuin transmiehet.

13% tutkimukseen osallistuneista oli kokenut eheytysterapiaa (joka ei toiminut). Eheytysterapia = psykologin tai muun asiantuntijan suorittama hoito, jonka tarkoituksena oli lopettaa trans-kokemus. Eheytysterapiaa kokeneet vastaajat voivat huonommin kuin ne vastaajat, jotka eivät sitä kohdanneet.

Tähän tutkimukseen osallistui yli 27 000 vastaajaa, ja sen tekemiseen osallistui yli 50 tutkijaa. Tutkimus suoritettiin nettikyselynä ja se oli saatavilla englannin ja espanjan kielellä. Se on tähän mennessä suurin transsukupuolisia koskeva tutkimus.

Toisen hyvin laajan tutkimuksen, joka julkaistiin vuonna 2018, mukaan vain 0,3 % detransitioitui. Sukupuoli-identiteetin muutos oli syynä 35 %:ssa detransitiotapauksista. Suuressa osassa syynä ovat olleet leikkausten jälkeiset komplikaatiot tai kivut sekä sosiaalinen paine, esimerkiksi perheen hylkääminen tai vaikeudet romanttisissa suhteissa. 

Tähän tutkimukseen vastasi 46 kirurgia (USA:sta ja Euroopasta), jotka olivat hoitaneet yhteensä yli 22000 trans-potilasta.

Transhoitojen vaikuttavuudesta transihmisten hyvinvointia lisäävästi on runsaasti tutkimustuloksia. Linkin takaa löytyy kooste 73 tutkimuksesta. Näistä 56 keskittyy nimenomaan tutkimaan sukupuolen korjauksen vaikutuksia hyvinvointiin, ja näistä 93 % päätyy tulokseen, että sukupuolen korjaus parantaa transihmisen hyvinvointia kokonaisuudessaan.

Pehmeän muuntamisen retoriikkaan kuuluvat ilmaisut, kuten "terapiamuodot ovat kehittyneet ja niitä ei ole tutkittu tarpeeksi", ja "transsukupuolisuudesta voi päästä eroon", tai "transsukupuolisten on vain opittava hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on", eivät yksinkertaisesti ole totta, vaikka miten järkeviltä kuulostaisivat. Joku transsukupuolinen voi myös itse uskoa niihin, koska hän ei ehkä ole vielä täysin pystynyt hyväksymään omaa transidentiteettiään, tai on kohdannut vaikeuksia transitionsa jälkeen, ja haluaisi muuttua takaisin "normaaliksi". Tällainen retoriikka tarjoaa hänelle vielä yhden mahdollisen pakokeinon "normaaliuteen". Hän on vielä sen ajatuksen vanki, että cis on normaali ja trans on epänormaali.

Meidän on lakattava puhumasta sillä tavalla, että trans on epänormaali häiriötila. Transihmiset ovat ihmisen normaaliin kirjoon kuuluvia ihmisiä, jonka myös maailman terveysjärjestö WHO tunnustaa.

Sukupuoli ei ole fiilis tai valinta

"Sukupuoli ei voi olla fiilis- tai valintakysymys, siksi translakia ei pidä uudistaa."

Miten ristiriitainen lause! Olen täsmälleen samaa mieltä ensimmäisestä osasta, mutta täsmälleen päinvastaista mieltä toisesta osasta. Transsukupuolinen tuntee sukupuolensa aivan samalla tavalla kuin cis-sukupuolinenkin. Transsukupuolinen ei myöskään valitse sukupuoltaan, ihan niin kuin cis-sukupuolinenkaan ei valitse. Siksi translaki nimenomaan pitää uudistaa. 

Pystytkö asettumaan transsukupuolisen asemaan? Miltä tuntuu, kun joutuu todistamaan sisäisen tunteensa omasta sukupuolestaan yhä uudelleen? Mitä, jos cis-sukupuolisilta vaadittaisiin samaa? Sinut on syntymässä määritetty naiseksi genitaalien perusteella, mutta oletko todella nainen? Todista se! Mitä jos naiseutesi johtuukin jostain traumasta? Hullua, eikö totta?

Minä uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. En usko, että translain muutos aiheuttaisi cis-sukupuolisten elämässä yhtään mitään vaikutusta. Miksi sitä olisi syytä vastustaa? En millään voi uskoa, että joku huvikseen vaihtaisi sukupuoltaan juridisesti, vain siksi koska se on mahdollista. Tuskin kukaan nuori mies vaihtaisi sukupuolensa naiseksi vain välttääkseen kutsunnat tai päästäkseen naisten pukuhuoneeseen. By the way, sinne päästäkseen olisi myös näytettävä naiselta.

Johtuuko tämä nyt vain siitä, että ihminen ei usko jotain, mitä ei itse pysty näkemään? Transmies, jolla on naisen genitaalit, ei voi olla mies? Moni tosin vetoaa solu- tai kromosomitasolle. Niitä ei kyllä näe ilman mikroskooppia.

Minulta kysyttiin toisen blogin kommenteissa, mitä transsukupuolisuus oikeastaan on, jos se ei ole syntymistä väärään kehoon, koska se ei ole oikeasti mahdollista. Ilmaisu "syntyä väärään kehoon" onkin yksinkertaistus, jonka tarkoitus on kuvata transsukupuolisuuden kokemusta sellaiselle, joka ei ilmiötä tunne. Kyse on kuitenkin yksilöllisestä ja monimutkaisesta kokemuksesta. Minun on mahdotonta vastata siihen, koska olen cis-sukupuolinen. Paras kuvaus, jonka itse olen löytänyt, löytyy Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta (ent. Transtukipiste). Ote sivulta:

"Sukupuoliristiriidan ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuoliristiriita on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja alentaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkuva sosiaalisissa tilanteissa väärin nähdyksi tulemisen kokemus voi aiheuttaa sosiaaliseksi dysforiaksi kutsuttua tunnetta, eli sosiaalisissa tilanteissa esiintyvää voimakasta epämukavuutta.

Monilla sukupuoliristiriitaa kokevilla on myös kehodysforiaksi kutsuttua tunnetta oman kehon sukupuolitettujen piirteiden vääränlaisuudesta. Kehodysforia voi tuntua psyykkisenä kipuna, inhona, vastenmielisyytenä ja/tai outouden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan. Joidenkin kohdalla kehodysforia on hienovaraisempaa kuin toisilla, ja sitä voi olla vaikeata havainnoida ja sanoittaa. Joillakin kehodysforiaa ei ole laisinkaan, mutta sukupuoliristiriita on silti voimakas ja siihen liittyy erityisesti tarve tulla nähdyksi sosiaalisesti sukupuoli-identiteetin mukaisesti."

Sivulla kerrotaan myös esimerkkejä (tässä vain osa niistä):

• Vierauden, ulkopuolisuuden tai epävarmuuden tuntemuksia. Tunne omasta erilaisuudesta, jolle ei välttämättä ole nimeä.
• Puberteettimuutokset tuntuvat erittäin epämiellyttäviltä. Sopeutumista ja tottumista kehon muutoksiin voi tapahtua, mutta silti säilyy tunne muutosten epäasianmukaisuudesta tai etteivät ne olleet toivottuja.
• Kuukautiset ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti erityisen kivuliaat ja rinnat ja lantion muoto tuntuvat epämiellyttäviltä tai itseen kuulumattomilta / tuntuu että jotain puuttuu (rinnat) ja jotain on liikaa (sukuelimet).
• Voimakkaan epätoivon hetkiä liittyen omaan fyysisyyteen tai väärässä sukupuolessa nähdyksi tulemiseen.
• Vaikka kaipaisi seurustelua tai parisuhdetta, voi tuntua mahdottomalta päästää toista ihmistä lähelle psyykkisesti ja/tai fyysisesti.
• Joskus voimakasta itseinhoa tai häpeää liittyen kehon sukupuolitettuihin piirteisiin.
• Jotkut pystyvät aistimaan, millainen kehon kuuluisi olla.

Moni transsukupuolinen kieltää itseltään nämä tunteet tai kokee niistä voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, koska yhteiskuntamme on niin voimakkaasti suuntautunut ja järjestetty syntymässä määritellyn binäärisen sukupuolen mukaisesti. Siitä poikkeaminen aiheuttaa valtavan stressin, ns. vähemmistöstressin. Moni transsukupuolinen yrittää elää syntymässä määritellyn sukupuolensa mukaisesti, kunnes huomaa, ettei pysty siihen. Siinä mielessä olen valtavan ylpeä omasta lapsestani, että hän uskalsi kertoa tuntemuksistaan varsin nuorena.

Haluan nostaa sivulta esiin myös tämän (boldaukset minun):

"Kärsimystä aiheuttava vakava jatkuva sukupuoliristiriita kehon, identiteetin ja roolin välillä on psykiatrisesti sairausluokiteltu sukupuoli-identiteetin häiriöksi tällä hetkellä Suomessa käytössä olevassa ICD-10-sairausluokituksessa, vaikka transihmisyys ei ole mielenterveyden häiriö. Monet asiantuntijat toivovat tästä diagnoosista luopumista, koska he kokevat sen patologisoivan sukupuolen moninaisuutta. ICD-11 -sairausluokituksessa joka tulee Suomessa käyttöön lähivuosina, transsukupuolisuus on siirretty psykiatrisesta luokasta seksuaaliterveys-luokkaan."

Sannikka & Ukkola: Kun nuori pohtii sukupuoltaan

(EDIT: muokattu muutama lause selkeämmäksi ja lisätty pari lausetta.)

Eilen Yle lähetti ohjelman "Sannikka & Ukkola: Kun nuori pohtii sukupuoltaan". Se löytyy myös Yle Areenasta. Ohjelmassa vieraana keskustelivat Musta Orkidea -blogisti Sametti, trans-taustainen nainen Julia Suikki ja Tays:n nuorisopsykiatrian vastuualueen yilääkäri Riittakerttu Kaltiala.

Sannikka & Ukkola -ohjelma on tunnettu siitä, että se tuo "ääripäät" keskustelemaan keskenään. Ennen lähetystä Twitterissä moni sukupuolivähemmistöjen edustaja oli sitä mieltä, että lähtökohta on epätasa-arvoinen, kun laitetaan vastakkain transhoitoja katuva ja transsukupuolisia kriittisesti hoitava lääkäri sekä trans-taustainen. Minun mielestäni ohjelma onnistui kuitenkin olemaan yllättävän tasapuolinen. Toimittaja Ukkola on tunnettu perussuomalaisista mielipiteistään, mutta tässä hän ei tuonut niitä esiin.

Joitakin huomioita ohjelmasta:

Sametti kertoi, ettei ollut koskaan kuullut katujista. Hämmentävää. Meille kerrottiin heti ensimmäisellä transpoli-käynnillä, että katujia on, ja prosessi on sen vuoksi hyvin pitkä ja perusteellinen. Sametti kertoi myös, että löysi netistä katujia ja alkoi peilata itseään heihin, ja löysi itsestään samoja piirteitä kuin heistä. Sosiaalista tartuntaa kenties? [sarkasmia] Myöhemmin hän täsmensi, että katujista sanottiin vain, että heitä on tosi vähän, mutta hän itse ymmärsi myöhemmin, että sen luvun takana on ihmiskohtaloita, ja että heitä on paljon.

Sametti kertoi, ettei hänellä ollut roolimallia jätkämäiselle naiselle. Kuitenkin myöhemmin lähetyksessä hän sanoi, että hänen isänsä äiti oli poikatyttö, joka ajoi rallia ja metsästi. Ehkä hän tarkoitti, ettei oman ikäisiään roolimalleja. Koulussa hän oli kertomansa mukaan yksinäinen friikki ja se aiheutti ongelmia.

Sametin mukaan testosteronia ei saa vain ostamalla, vaan että se on reseptilääke. Luin hiljattain kirjan suomalaisesta pesäpallon pelaajasta Paula Salorannasta (nykyään Alexander), joka osti ulkomailta netin kautta testosteronia omin päin ennen mitään diagnooseja. (Kirjan nimi on Rohkeudesta olla minä) Sametti kertoi huomanneensa ulkomailla, kun eli ilman testosteronia, että testosteroni oli katkaissut yhteyden hänen tunteisiinsa. Olen lukenut testosteronin käytön vaikutuksista, ja siellä kyllä kerrotaan, että tunteellisuus vähenee. Sametti on älykäs ja lukee paljon, mutta tätä tietoa hänellä ei ollut? Outoa. Ehkä hän ei vain ollut sisäistänyt asiaa.

Homoseksuaalisuuden yhteys transsukupuolisuuteen oli sekin Sametilta "pimennossa". Tämäkin kerrotaan nykyään transpolilla kyllä. Ainakin meille kerrottiin heti ensimmäisellä käynnillä. Myös nuorta kehotettiin pohtimaan, olisiko hän sittenkin lesbo, eikä transsukupuolinen. Joten huoli pois, Sametti. Transpolit lienevät nykyään erilaisia kuin silloin, kun sinä olit ensimmäisessä prosessissasi.

Julia kertoi tunteneensa aina olleensa se mikä nyt on, eli nainen. Elämä alkoi vasta sukupuolen korjauksesta. Lapsena häntä tutkittiin paljon ja hän kävi murrosikäisenä terapiassa. Julia antoi ymmärtää, että hänen transsukupuolisuuttaan ei oikeastaan ymmärretty.

Riittakerttu kertoi, että katujien osuus tulee lisääntymään kun hoitoihin hakeutuvien määrä on kasvanut. Riittakerttu totesi, että nuoruuteen kuuluu identiteetin hakeminen, ja että hän on huolissaan että hoitoihin lähdetään liian nopeasti, koska tämä aika kannustaa etenemään hoitoihin. No enpä nyt tiedä, kannustaako. Ehkä. Juliakin tätä kysyi, että mikäs juttu tämä nyt on. Hän tietää, mikä kärsimys transsukupuolisuus voi olla. Hän sanoi, että transsukupuolisuus oli suunnilleen pahinta mitä voi olla, ihan absurdi ajatus, silloin kun hän oli nuori. Miten kukaan voi kannustaa sellaiseen?

Olen sitä mieltä, että transpolille hakeutuminen on tärkeää, että nuori saa tunteen siitä, että asiaa tutkitaan. Prosessin aikana asiantuntijoiden pitää osata sitten seuloa "oikeat" tapaukset vääristä hälytyksistä. Riittakertun mukaan transpolille tulevat nuoret monesti kärsivät erilaisista mielenterveyden ongelmista, ja ajattelevat, että sukupuolen korjaus hoitaisi nämä ongelmat. Näin sitten varmaan on, kun asiantuntija näin sanoo, mutta en usko, että meidän tapauksessamme kyse olisi tästä.

Minkälaista tukea sukupuoltaan pohtiva nuori tarvitsee, ohjelmassa kysyttiin. Riittakertun mielestä ahdistukseen kannattaa hakea apua. Esimerkiksi koulussa voi kääntyä kuraattorin puoleen ja vakavammissa tapauksissa nuorisopsykiatrian puoleen. Vanhemmille hän sanoi, että pitää olla valmis keskustelemaan. Olen samaa mieltä, ja kuraattorikontakti onkin meillä tiivis. Se nyt vaan ei yksistään riitä, meidän tapauksessamme.

Riittakerttu vähätteli Julian kokemuksia sanoessaan, että kuulostaa siltä, että hänen tapauksessaan ei ollut suurta huolta että miten käy, koska hänen kokemuksensa oli niin selkeä. Julia onneksi sai sanoa, että hän olisi hyötynyt aikaisemmista hoidoista, koska murrosiän tuomat keholliset muutokset aiheuttivat sen pahimman dysforian sekä peruuttamattomia kehollisia muutoksia, jotka olisivat olleet vältettävissä aikaisemmilla hoidoilla.

Sametin mielestä koko aihetta pitäisi tutkia lisää. Olen samaa mieltä. Tuskin kukaan on eri mieltä. Hänen ehdottamansa psykoterapia dysforian hoitoon tuli heti Julian tyrmäämäksi, koska hän on itse kokenut eheytysterapiaa, joka ei toimi. Sametti täsmensi, että transsukupuolisuus pitää määritellä tarkemmin, ja että hänen ehdottamallaan terapialla ei ole tarkoitus muuttaa identiteettiä, vaan neutraalisti auttaa ihmistä löytämään oma identiteettinsä. En ole psykiatrian asiantuntija, mutta minusta se kuulostaa oikein hyvältä hoidolta niille, joille se sopii. Eli niille, jotka siis eivät ole transsukupuolisia, tai ovat autettavissa muilla keinoin kuin trans-hoidoilla. Tutkimusten avulla pitää oppia löytämään ne ihmiset, joita "dysforia-terapia" auttaa, ja ne, jotka tarvitsevat trans-hoitoja. Transsukupuolisuus on ihan olemassa oleva ilmiö, jota pelkkä identiteettiterapia ei hoida, ja Sametti taitaa olla (blogin perusteella) eri mieltä tästä, vaikka hän istui ihan elävän esimerkin vieressä. (Tarkoitan siis sitä, että hän julistaa transsukupuolisuuden olevan mielenhäiriö.)

Sametin käsitys siitä, että transsukupuolinen ajattelee, että hänen täytyy korjata sukupuolensa, jotta hän voi olla sellainen persoona kuin hän on, on minusta hieman väärä. En usko, että transsukupuoliset ajattelevat näin, ainakaan kaikki. Transsukupuolinen kokee olevansa muuta sukupuolta kuin miltä hän näyttää, ja hänen on muutettava kehoaan ja ulkonäköään, jotta tulisi muiden ihmisten taholta kohdatuksi sellaisena, kuin hän itse kokee olevansa. Tuo on minusta tarkempi. Minä ainakin olen molemmille lapsilleni sanonut, että he voivat olla aivan sellaisia persoonia kuin ovat, herkkä poika tai puissa kiipeilevä tyttö, sukupuolen ei pidä ohjata persoonaa. Varmaan suurin osa vanhemmista toimii näin.

Riittakertun mielestä kaikki suunnat tulisi pitää auki. Totta kai, olen samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että vanhempi jotenkin painostaisi sukupuoltaan pohtivaa nuortaan päättämään, kuten Riittakerttu ohjelmassa sanoi. Kuulostaa oudolta ja epätodelta. Riittakertusta on pelottavaa, että Sametti oli selkeä tapaus ja eli miehenä vuosia ilman katumusta, mutta on silti päätynyt detransitioitumaan. No, onhan siitä syytä olla huolissaan. Mikä on lääkärin vastuu ja mikä on ihmisen oma vastuu?

Riittakerttu puhui hieman väärin, kun hän sanoi, ettei nuorten hormonihoidoista ole juurikaan tutkimusta. Kyllähän on, koska samaa lääkitystä käytetään jarruttamaan liian aikaisin alkanutta murrosikää.  Sitä on käytetty jo useita vuosikymmeniä ja se on hyvin tutkittu. En ole asiantuntija, mutta todennäköisesti Riittakerttu tarkoittaa nyt sitä, että lääkityksen käyttöä nimenomaan transhoitoihin ei ole tutkittu riittävästi. Toimiiko sama lääke eri tavalla, jos sitä käytetään hieman eri tarkoitukseen? En tiedä. (EDIT: itse puhuin tässä blokkerihoidoista, mutta nyt tajusin, että ehkä Riittakerttu tarkoitti sukupuolihormoneja.)

Julia ehdotti homo- ja transfobian hälventämiseksi lisää esikuvia, joihin voi samaistua: erilaisia sukupuolia ja niiden ilmaisua. Julian mielestä sukupuolen on oltava jokaisen itse määritettävissä ja sille on saatava tukea, että ihminen voi olla juuri sellainen kuin kokee olevansa. Ihmisen omaa kokemusta ei saa mitätöidä. Julia ehdotti myös seksuaalikasvatusta jo varhaiskasvatuksessa. Olen täysin samaa mieltä.

Sametti ehdotti homofobian (hän jätti pois transfobian, miksi?) lieventämiseksi lisää tutkimusta transsukupuolisuudesta ja homoudesta. Sametin mielestä on tärkeää erottaa biologinen todellisuus identiteetistä. Pojalle, joka leikkii mekkoleikkejä, pitäisi sanoa, että hän on poika, mutta saa leikkiä mekoilla. Minusta kaikki vanhemmat tekevät intuitiivisesti näin. Ei kai kukaan ryntää heti ensimmäisistä leikeistä julistamaan poikaansa tytöksi? Transsukupuoliseksi lapsensa mieltää varmasti vasta pitkään jatkuneen identiteetin ilmaisun jälkeen.

Olen lukenut monta vanhemman kirjoittamaa kuvausta pienen lapsensa poikkeavasta sukupuoli-identiteetistä. Jos esimerkiksi tytöksi identifioituva poika alkaa masentua, sulkeutua kuoreensa, ei halua leikkiä tai mennä kouluun, saa jopa fyysisiä oireita kun hänet pakotetaan menemään poikana kouluun, niin kyllä silloin vanhemman velvollisuus on ottaa lapsen kokemus todesta, eikä jankuttaa, että sinä olet poika, sinä olet poika.

Kristillisyys, nationalismi ja transviha

Olen lukenut tänään useita tekstejä, joista koetan saada kiteytettyä olennaisimman tähän blogitekstiin. Näitä tekstejä yhdistää kristillisyys.

Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli otsikolla "Suojele Jeesus Suomea - vanhoilliset kristityt ja kansallismieliset populistit ovat liittoutuneet. Onko Suomeen syntymässä väkevä uskonnollinen oikeisto?". Sähköpostiini kilahti päivittäinen otos Medium.com -alustan julkaisuja, joista yksi on nimeltään "On hating trans people - transphobia is alive and well - but why?" sekä "Trans in the South: Meet Kids Finding Acceptance in the Bible Belt". Twitteristä päädyin Uuden Suomen blogiin "Kristillisdemokratia kohti äärikristillismiä, vai onko se jo sitä?", jonka kommenteissa joku linkkasi Tapio Puolimatkan kirjoja käsittelevään graduun "Usko, tiede ja totuus - Tapio Puolimatkan käsitys tieteen perususkomuksista". Ja vielä Ylen uutinen "Kuuba kielsi yllättäen homojen marssin - luvaton pride johti pidätyksiin", jossa kerrotaan, että herätyskristillisten ryhmien aiheuttama paine voi olla perumisen taustalla.

Kristillisten ja nationalistien näkemykset perinteisistä suomalaisista arvoista alkavat olla aika samanlaisia. Hesarin artikkeli valottaa näiden porukoiden lähentymistä. Se myös kertoo, että näiden porukoiden ajatukset eivät itse asiassa ole suomalaisia, vaan omaksuttu mm. USAsta, Ranskasta ja Unkarista. Aito Avioliitto ry on ranskalaisen La Manif pour Tous -liikkeen sisarjärjestö.

Liberaali kantaväestö ja muslimimaahanmuuttajat koetaan uhkana näissä porukoissa. Vapaamielisyyden pelätään murtavan perinteiset perhe- ja sukupuolinormit sekä avioliittokäsityksen. Islamin pelätään uhkaavan Euroopan kristillistä perintöä. Se, että maallistuminen ja liberalismi yleistyvät, ja niiden käyttämä puhetapa ja kieli lisääntyvät, saavat "perinteisten arvojen" kannattajat puolustuskannalle. Suora lainaus Hesarista:

”Jossain päin maailmaa alkaa olla jo rikos, jos kerrot perheen koostuvan miehestä, naisesta ja lapsista. Se on mennyt siihen, että enemmistö pakotetaan ajattelemaan tietyllä tavalla, ellet halua joutua leimatuksi vihapuheesta”, Huhtala sanoo. Tähän ajatukseen on syytä pysähtyä hetkeksi. Tämä on yksi vanhoilliskristittyjen vastaliikkeen keskeisiä väitteitä: ”Mielipiteenvapautta on viety enemmistöltä.”

Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset laativat yhteisen Sananvapausjulistuksen äskettäin. Siinä sanotaan mm:

"Sananvapauden tila Suomessa on huono. Erityisesti konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä isänmaan ystäviä syrjitään."

Ymmärrän, miksi he ajattelevat näin. Mutta he eivät ymmärrä, että sillä vähemmistöllä on myös oikeus kertoa mielipiteensä ja tuoda esiin olemassaolonsa. He eivät ymmärrä, että vähemmistön mielipiteenvapaus ei vähennä enemmistön mielipiteenvapautta, eikä syrji enemmistöä. He itse syrjivät vähemmistöä, kun ovat kieltämässä heidän olemassa oloaan, julistamassa heitä psyykkisesti sairaiksi, vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia ja translain uudistusta jne. Ja kun heitä sen vuoksi syytetään vihapuheesta, he kokevat sen mielipiteen rajoittamisena.

Hesarin artikkelista:

"Hän [helluntailaispastori Jimmy Huhtala] vaatii, että yhteiskunta sallisi vanhoilliskristityille vapauden toteuttaa Raamattuun nojaavia normejaan ja arvojaan ilman rangaistusten ja leimojen uhkaa."

Voin sanoa vain omasta puolestani, että minä kyllä sallin heille sen, kunhan he sallivat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille samat oikeudet. 

Kirjailija Rachel Anne Williams kirjoittaa Medium-blogissaan transfobiasta ja sen syistä (linkki tekstin alussa). Hän esittää erityisesti trans-naisten vihan taustalla olevan miesten inhoreaktion, joka johtuu siitä, että mies huomaa olleensa kiinnostunut "miehestä" eli trans-naisesta, joten trans-nainen on siis hämännyt häntä luulemaan itseään "aidoksi" naiseksi. Naiset taas vihaavat trans-naisia, koska näkevät heidät epäonnistuneina miehinä ja vihollisina, jotka pyrkivät syrjäyttämään naiset ja heidän naiseutensa.

Transfobian syyt ovat Williamsin mukaan myös poliittisia, ja hän kuvailee tässä nimenomaan oikeistoa ja uskonnollisia perusteluja vihalle, aivan kuten Hesarinkin artikkelissa. Williams vetää nämä yhteen jotakuinkin seuraavasti:  

"Joten kun yhdistät luontaisen vastenmielisyysreaktion sukupuolen korjaamiseen, erityisesti miehestä naiseksi korjaamiseen, ja konservatiivisen liikkeen poliittisen ja uskonnollisen ideologian, tuloksena on voimakas, reaktiivinen viha trans-ihmisiä ja kaikkea heidän edustamaansa kohtaan."

Williams kirjoittaa, että transfoobikot eivät itse ymmärrä omaa transfobiaansa vihana. He ajattelevat, että trans-ihmiset ovat yksinkertaisesti harhaisia ja täysin väärässä. Tässä mielessä he vain säälivät trans-ihmisiä ja ajattelevat, että yhteiskunnan ei pidä vahvistaa näitä harhaluuloja muotoilemalla uusia lakeja tai tarjoamalla transhoitoja. Transfoobikot uskovat, että jos näitä harhaluuloja vahvistetaan ja trans-ihmisten vaatimuksiin suostutaan, se johtaa kaikenlaisiin perversioihin ja moraaliseen rappioon.

Williamsin mukaan vihaa on paitsi tiedostettu ja näkyvä viha, myös tiedostamaton, ennakkoluuloihin perustuva viha. Kristitty sanoo: "En vihaa ihmistä, vihaan syntiä jota hän tekee." Tämä tuntuu kuitenkin trans-ihmisestä vihalta, koska se "synti" jota tässä vihataan, on trans-ihmisen identiteetti, jolle ihminen itse ei voi mitään. Se on kuin ihonväri. Molemmat vihan muodot, tiedostettu ja tiedostamaton, ovat yhtä haitallisia, koska ne johtavat trans-ihmisten oikeuksien kieltämiseen.

Ja sitten se Puolimatka. Seta ei halunnut Tapio Puolimatkan osallistuvan heidän vaalipaneeliinsa, ja Puolimatka itse sekä Susanna Koivula (Aito Avioliitto ry:n pj) julistivat, että Setan ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua ja siksi Puolimatkaa ei haluttu paneeliin. Susanna Koivula twiittasi:

"Puolimatka Seta ry:n paneelissa. Siinä oiskin ollut varsinainen "bileet on ohi" -hetki, kun proffa ois latonut faktat tiskiin. Ei kestä Setan setti kriittistä tarkastelua."

Vastasin itse Koivulan twiittiin, että Puolimatkan "faktat" on kumottu jo moneen kertaan, ja linkkasin esimerkiksi Julmarian blogitekstin "Vihatieteiden professori". Tähän Susanna vastasi:

"kumottu". "Vihatieteen". "Moneen kertaan". Jepjep

En ollenkaan kiistä, etteikö Puolimatka olisi älykäs ja saavuttanut jotain tieteellisellä urallaan, mutta olen samaa mieltä Julmarian kanssa Puolimatkasta "Vihatieteiden professorina". Kahlasin nopeasti lävitse Minttu Yli-Pereen gradun Puolimatkan käsityksistä tieteen perususkomuksista. Gradussa sanotaan, että Puolimatkan mielestä tieteen perustan täytyy olla Kristuksessa, ja tiede-käsityksen taustalla oleva naturalistinen usko ei kestä kriittistä tarkastelua. Gradun kirjoittaja toteaa yhteenvedossaan, että Puolimatka yksinkertaistaa käsitystä tieteestä ja uskosta ja jättää pois tieteen perususkomusten sisältämän elämän monimuotoisuuden. Puolimatka yrittää selittää uskon järjellä ymmärrettäväksi, sekä oikeuttaa teistisen supranaturalismin. Teistisen supranaturalismin mukaan luotettavan tiedon lähteenä on tieteellisen tiedon, rationaalisen ja eettisen intuition lisäksi Jumalan ilmoitus ja uskonnollinen kokemus. Hyvin hämmentävää. Minulle jäi mieleen lähinnä se, että Puolimatkan mielestä tiede on Kristus.

(Asiaan liittymätön huomio: Tämä sanapari, "kriittinen tarkastelu", toistuu hyvin monien transfoobikoiden teksteissä. Se näyttäisi olevan peräisin Puolimatkalta. En ole yllättynyt.)

Lopuksi haluan kertoa Rolling Stonen artikkelista USA:n Raamattu-vyöhykkeellä elävistä trans-lapsista (linkki tekstin alussa), koska se tuo toivoa tähän vastakkainasetteluun. Artikkelissa esitellään kolme trans-lasta, jotka elävät konservatiivis-kristillisellä alueella ja ovat tulleet yhteisöissään hyväksytyiksi. Artikkelissa on haastateltu myös Jennifer Grosshandleria, joka on yksi The GenderCool Projectin perustajista. Projektin tavoitteena on tuoda translasten ja -nuorten tarinoita esiin ja normalisoida keskustelua aiheesta. Jennifer sanoo rohkaisevasti:

"Konservatiivisten yhteisöjen stereotyyppi, että trans-lapsia vastaan protestoidaan, ei ole totta."

Projektin toinen perustaja Gearah Goldstein puolestaan sanoo, että tavoitteena on todistaa, ettei translasten hyväksymisestä seuraa mitään harmia kenellekään. Ainoa, mitä siitä seuraa, on kukoistava lapsi, kukoistava perhe, ja kukoistava yhteisö.

Artikkeliin haastateltu trans-nuori Landon sanoo, että hänet nähdään ensisijaisesti muiden ominaisuuksiensa, kuin transsukupuolisuuden edustajana: muusikkona ja taiteilijana.

Näin sen täytyy olla, ja näin se tulee olemaan Suomessakin.

Vetoomus vanhemmille

Jatkan hieman samasta aiheesta, kuin edellisessä tekstissäni. Aito avioliitto ry:n sivuilla on lomake, jolla vanhemmat voivat pyytää vakaumuksensa mukaista "neutraalia seksuaalikasvatusta" lapsilleen koulussa. Vakaumus on kuvattu sanoilla "perinteinen perhe- ja sukupuolikäsitys". Sukupuolen moninaisuudesta opettaminen ja sukupuolineutraalin sanaston käyttäminen silloin, kun se on sopivaa, edistää sukupuolten tasa-arvoa. Koulut ovat sitoutuneet tasa-arvolain noudattamiseen opetussuunnitelmissaan. (Lue aiheesta tarkemmin edellisestä postauksestani.) 

Monessa ruotsalaiskoulussa ja -päiväkodissa noudatetaan sukupuolineutraalia opetustapaa. Tässä artikkelissa kuvataan hieman sen vaikutuksia. Näissä kouluissa olevat lapset eivät esimerkiksi osoita voimakasta saman sukupuolen suosimista leikkikaverina. He tekevät vähemmän sukupuolistereotypioihin perustuvia oletuksia. Silti tutkijat eivät huomanneet mitään vaikutusta lasten taipumuksiin huomata muiden sukupuolta (=he eivät ole hämmentyneitä sukupuolista).

Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on selkeästi huomattavissa askel taaksepäin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa ja yleisessä ilmapiirissä heitä kohtaan. Näissä maissa tilanne on jo lähtökohtaisesti ollut Pohjoismaita huonompi, ja se siis edelleen huononee. Yhdysvalloissa on astunut voimaan laki, jolla transsukupuolisten oikeus liittyä armeijaan kielletään. Trump aikoo myös heikentää transsukupuolisten oikeuksia terveydenhoitoon. Times julkaisee transfobisia artikkeleita Iso-Britanniassa. Trans-hoitoihin jonotetaan vuosia. Transsukupuoliset kohtaavat paitsi henkistä, myös ruumiillista väkivaltaa ja heitä jopa murhataan.

Olen huomannut vähän samaa tapahtuneen myös täällä Suomessa. Paljon lievempänä tosin, onneksi, mutta kuitenkin. Julkaiseepa mikä tahansa lehti tai media jotain transsukupuolisiin liittyvää, sinne kirjoitetaan ymmärtämättömiä, halveksuvia, paheksuvia, jopa suoranaisesti vihaavia kommentteja. Tämä on sitä lievintä. Pahempaa on se, että esimerkiksi Oriveden kunnan valtuutetut vaativat sukupuolen moninaisuudesta opettamisen lopettamista kouluissa. Seurakuntalainen -lehdessä julkaistaan "asiantuntijoiden" artikkeleita siitä, miten sukupuolen moninaisuus hämmentää lapsia ja miten "gender-ideologia" häivyttää sukupuolet ja heikentää naisten oikeuksia. Monet vanhemmat ovat samaa mieltä ja kirjoittavat hanakasti mielipiteensä julki, vedoten näihin "asiantuntijoihin" ja "terveeseen maalaisjärkeen".

Tällainen ilmapiiri on vastoin kaikkea, mitä meille opetetaan tasa-arvosta ja ihmisten kunnioittamisesta. Etenkin Seurakuntalainen -lehdeltä odottaisi lähimmäisenrakkautta eikä vihanlietsontaa.

Vanhemmat: tasa-arvoiset ihmisoikeudet koskevat myös lapsia. Lapset eivät ole teidän omaisuuttanne. Lapsille opetetaan tasa-arvoa ja ihmisten kunnioitusta koulussa, vaikka te ette opettaisi sitä heille kotona. Jos lapsenne on hämmentynyt, se ei johdu koulun opetuksesta, vaan teidän vanhempien hämmentävästä käytöksestä. Lopettakaa ihmisryhmien syrjiminen ja haukkuminen. Lopettakaa lasten "suojelu" asialliselta tiedolta. Antakaa lasten olla lapsia - luonnostaan tiedonjanoisia ja tasapuolisia toisiaan kohtaan. Oletteko nähneet sen videon, jossa lapsille annetaan tehtävä kerätä pallot astioihin, ja heidät palkitaan eriarvoisesti? Pojat saavat enemmän karkkia palkaksi kuin tytöt. Lapset pitävät sitä epäreiluna, koska kaikki osallistuivat työhön, ja he jakavat karkit keskenään tasan.

Ei anneta saman tapahtua täällä Suomessa, mitä maailmalla tapahtuu. Pidetään huolta ihmisoikeuksista. Jaetaan karkit tasan.

Aito avioliitto ja tasa-arvolaki

Olen lukenut Aito Avioliitto ry:n sivuja. Huomaan, että monet ihmiset ovat omaksuneet mielipiteitä ja perusteluja suoraan näiltä sivuilta. Joidenkin artikkelien perässä on niiden kirjoittajan nimi, joidenkin ei. Teksteissä viljellään termejä kuten "gender-ideologia", "ihmiskehon rajallisuus", "biologisesti mahdotonta".

Minua inhottaa ja surettaa tuollainen perinteisiin hyveellisiin arvoihin verhottu vihamielisyys ja inho, joka sivuilta silmilleni ryöppyää. Sanotaan siellä myös, että "eksyneitä" ihmisiä pitää rakastaa ja kertoa heille totuus. En usko, että henkilölle tulee kovin rakastettu olo, jos hänelle sanotaan, että kelpaat vain jos hyväksyt ihmiskehon rajallisuuden.

Sivuilta löytyy jopa lomake, jolla erinäisiin lakipykäliin vedoten voidaan hakea eriytettyä vakaumuksen mukaista opetusta lapselle. Vakaumus tässä tarkoittaa "perinteistä perhe- ja sukupuolikäsitystä".

"Vaadimme lapsellemme neutraalia opetusta emmekä hyväksy sitä, että seksuaalikasvatukseen pyritään vaikuttamaan aatteellisesti perus- ja ihmisoikeuksien nimissä esimerkiksi Seta ry:n kouluvierailuiden merkeissä. Seksuaalioikeudet eivät kuitenkaan täytä perus- tai ihmisoikeuksien määritelmää; ne eivät ole perustuslaissa tai kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia."

"Sukupuoli on ihmisten erilaisuutta kuvaava käsite, joka perustuu kehosta todennettaviin oleviin lisääntymiseen liittyviin ominaisuuksiin ja jonka avulla ihmiset jaetaan miessukupuolta ja naissukupuolta oleviksi. Sukupuolia on siis kaksi.   Sukupuoli-identiteetissä on kyse siitä, miten ihminen kokee oman sukupuolensa. Sukupuolta ei voi korjata tai muuttaa. Se on ihmisen synnynnäinen ominaisuus."

Ensimmäisessä lainatussa kappaleessa puhutaan seksuaalioikeuksista, toisessa sukupuolista. Hieman jää nyt hämärän peittoon, kumpaa tässä tarkoitetaan vai tarkoitetaanko molempia. Seksuaalisuus ja sukupuoli kun ovat eri asioita, vaikka toki niillä on yhtymäkohtia.

Seksuaalioikeudet ovat kyllä ihan jokaisen ihmisen oikeuksia. Seksuaalioikeudet perustuvat yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin sekä tieteelliseen tietoon ihmisen seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä. Ihmisoikeudet on jo tunnustettu kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusasiakirjoissa, kansallisissa perustuslaeissa ja lainsäädännössä sekä ihmisoikeusnormeissa ja -periaatteissa. Seksuaalioikeuksiin kuuluu olennaisena osana oikeus seksuaalitietoon.

Tässä kohtaa mieleni tekee vedota tasa-arvolakiin. Siihen vedottiin myös Oriveden tapauksessa. Susanna Koivulalla (Aito avioliitto ry:n puheenjohtajalla) on kuitenkin minulle viesti. Tekstissä "Porttikielto gender-ideologialle" Susanna sanoo, että tasa-arvolakiin on turha vedota:

"Tasa-arvolakiin on turha vedota gender-ideologisen opetuksen oikeuttajana, koska laki ei velvoita millään tavoin biologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen hylkäämistä. On siis täysin huuhaata väittää, että aatteellinen sukupuoli-opetus olisi tasa-arvolain edellyttämää."

Katsotaanpas, mitä siellä tasa-arvolaissa lukee:

1 § (30.12.2014/1329)

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.

6 c § (30.12.2014/1329)

Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisy

Viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja muiden koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen sekä työnantajien tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvoite tulee ottaa huomioon oppilaitoksen ja työnantajan 5 a ja 6 a §:n mukaisia tasa-arvosuunnitelmia valmisteltaessa ja tasa-arvoa edistävistä toimenpiteistä päätettäessä.

Susanna käyttää termiä aatteellinen sukupuoliopetus. Sukupuolen moninaisuus ei ole ideologiaa eikä aatteellista, vaan ihan yhtä tieteeseen perustuvaa tietoa kuin biologiaan perustuva sukupuolikäsityskin. Transsukupuolisia on aina ollut olemassa. Biologiaan perustuen ei voida sanoa, että ihmiset ovat yksiselitteisesti jaettavissa miehiin ja naisiin. Se on yksinkertaistus. Tästä kirjoitin edellisessä postauksessani.

Kun kouluissa kerrotaan sukupuolen moninaisuudesta ja opetetaan, että on olemassa myös transsukupuolisia ihmisiä, sillä ennalta ehkäistään syrjintää sukupuoli-identiteetin perusteella, juuri niin kuin laissa lukee. "Biologista sukupuolikäsitystä" siinä mielessä kuin Susanna sen määrittelee, ei tietenkään hylätä sillä perusteella, että on olemassa muitakin kuin yksiselitteisesti miehiä ja naisia. Sukupuolen moninaisuus kun sisältää myös nämä "biologiset" miehet ja naiset.

Laajentakaa nyt vähän näkökulmaanne, hyvät aidon avioliiton kannattajat! Älkää käsittäkö minua väärin. En minä halua teitä vaientaa tai syrjiä. Haluan vain kertoa teille, että teidän logiikkanne pettää, ja te toimitte väärin. Annan teille mahdollisuuden korjata logiikkaanne ja toimintaanne. Te suljette pois sukupuoleltaan moninaiset ihmiset eli syrjitte heitä.

Mitä on syrjintä? Tasa-arvolaissa määritellään syrjintä seuraavasti:

7 § (30.12.2014/1329)

Syrjinnän kielto

Välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty.

Välittömällä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

1) naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella;

2) eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä;

3) eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella.

Välillisellä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

1) eri asemaan asettamista sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun nähden neutraalilta vaikuttavan säännöksen, perusteen tai käytännön nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella;

2) eri asemaan asettamista vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu menettely ei kuitenkaan ole syrjintää, jos sillä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina ja tarpeellisina tähän tavoitteeseen nähden.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä.

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Mielestäni Aito avioliitto ry:n toiminta on syrjivää. Se, että kertoo mielipiteenään miehen ja naisen välisen avioliiton olevan paras mahdollinen, ei tietenkään ole syrjintää. Mutta se tapa, millä transsukupuolisuus leimataan suorastaan tieteen vastaiseksi ideologiaksi ja sukupuolen moninaisuudesta opettaminen leimataan propagandaksi, jota ei saisi kouluissa opettaa, on syrjivää ja tasa-arvolain vastaista toimintaa.