torstai 23. toukokuuta 2019

Sukupuoli ei ole fiilis tai valinta


"Sukupuoli ei voi olla fiilis- tai valintakysymys, siksi translakia ei pidä uudistaa."

Miten ristiriitainen lause! Olen täsmälleen samaa mieltä ensimmäisestä osasta, mutta täsmälleen päinvastaista mieltä toisesta osasta. Transsukupuolinen tuntee sukupuolensa aivan samalla tavalla kuin cis-sukupuolinenkin. Transsukupuolinen ei myöskään valitse sukupuoltaan, ihan niin kuin cis-sukupuolinenkaan ei valitse. Siksi translaki nimenomaan pitää uudistaa. 

Pystytkö asettumaan transsukupuolisen asemaan? Miltä tuntuu, kun joutuu todistamaan sisäisen tunteensa omasta sukupuolestaan yhä uudelleen? Mitä, jos cis-sukupuolisilta vaadittaisiin samaa? Sinut on syntymässä määritetty naiseksi genitaalien perusteella, mutta oletko todella nainen? Todista se! Mitä jos naiseutesi johtuukin jostain traumasta? Hullua, eikö totta?

Minä uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. En usko, että translain muutos aiheuttaisi cis-sukupuolisten elämässä yhtään mitään vaikutusta. Miksi sitä olisi syytä vastustaa? En millään voi uskoa, että joku huvikseen vaihtaisi sukupuoltaan juridisesti, vain siksi koska se on mahdollista. Tuskin kukaan nuori mies vaihtaisi sukupuolensa naiseksi vain välttääkseen kutsunnat tai päästäkseen naisten pukuhuoneeseen. By the way, sinne päästäkseen olisi myös näytettävä naiselta.

Johtuuko tämä nyt vain siitä, että ihminen ei usko jotain, mitä ei itse pysty näkemään? Transmies, jolla on naisen genitaalit, ei voi olla mies? Moni tosin vetoaa solu- tai kromosomitasolle. Niitä ei kyllä näe ilman mikroskooppia.

Minulta kysyttiin toisen blogin kommenteissa, mitä transsukupuolisuus oikeastaan on, jos se ei ole syntymistä väärään kehoon, koska se ei ole oikeasti mahdollista. Ilmaisu "syntyä väärään kehoon" onkin yksinkertaistus, jonka tarkoitus on kuvata transsukupuolisuuden kokemusta sellaiselle, joka ei ilmiötä tunne. Kyse on kuitenkin yksilöllisestä ja monimutkaisesta kokemuksesta. Minun on mahdotonta vastata siihen, koska olen cis-sukupuolinen. Paras kuvaus, jonka itse olen löytänyt, löytyy Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta (ent. Transtukipiste). Ote sivulta:
"Sukupuoliristiriidan ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuoliristiriita on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja alentaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkuva sosiaalisissa tilanteissa väärin nähdyksi tulemisen kokemus voi aiheuttaa sosiaaliseksi dysforiaksi kutsuttua tunnetta, eli sosiaalisissa tilanteissa esiintyvää voimakasta epämukavuutta.

Monilla sukupuoliristiriitaa kokevilla on myös kehodysforiaksi kutsuttua tunnetta oman kehon sukupuolitettujen piirteiden vääränlaisuudesta. Kehodysforia voi tuntua psyykkisenä kipuna, inhona, vastenmielisyytenä ja/tai outouden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan. Joidenkin kohdalla kehodysforia on hienovaraisempaa kuin toisilla, ja sitä voi olla vaikeata havainnoida ja sanoittaa. Joillakin kehodysforiaa ei ole laisinkaan, mutta sukupuoliristiriita on silti voimakas ja siihen liittyy erityisesti tarve tulla nähdyksi sosiaalisesti sukupuoli-identiteetin mukaisesti."
Sivulla kerrotaan myös esimerkkejä (tässä vain osa niistä):
  • Vierauden, ulkopuolisuuden tai epävarmuuden tuntemuksia. Tunne omasta erilaisuudesta, jolle ei välttämättä ole nimeä.
  • Puberteettimuutokset tuntuvat erittäin epämiellyttäviltä. Sopeutumista ja tottumista kehon muutoksiin voi tapahtua, mutta silti säilyy tunne muutosten epäasianmukaisuudesta tai etteivät ne olleet toivottuja.
  • Kuukautiset ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti erityisen kivuliaat ja rinnat ja lantion muoto tuntuvat epämiellyttäviltä tai itseen kuulumattomilta / tuntuu että jotain puuttuu (rinnat) ja jotain on liikaa (sukuelimet).
  • Voimakkaan epätoivon hetkiä liittyen omaan fyysisyyteen tai väärässä sukupuolessa nähdyksi tulemiseen.
  • Vaikka kaipaisi seurustelua tai parisuhdetta, voi tuntua mahdottomalta päästää toista ihmistä lähelle psyykkisesti ja/tai fyysisesti.
  • Joskus voimakasta itseinhoa tai häpeää liittyen kehon sukupuolitettuihin piirteisiin.
  • Jotkut pystyvät aistimaan, millainen kehon kuuluisi olla.
Moni transsukupuolinen kieltää itseltään nämä tunteet tai kokee niistä voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, koska yhteiskuntamme on niin voimakkaasti suuntautunut ja järjestetty syntymässä määritellyn binäärisen sukupuolen mukaisesti. Siitä poikkeaminen aiheuttaa valtavan stressin, ns. vähemmistöstressin. Moni transsukupuolinen yrittää elää syntymässä määritellyn sukupuolensa mukaisesti, kunnes huomaa, ettei pysty siihen. Siinä mielessä olen valtavan ylpeä omasta lapsestani, että hän uskalsi kertoa tuntemuksistaan varsin nuorena.

Haluan nostaa sivulta esiin myös tämän (boldaukset minun):
"Kärsimystä aiheuttava vakava jatkuva sukupuoliristiriita kehon, identiteetin ja roolin välillä on psykiatrisesti sairausluokiteltu sukupuoli-identiteetin häiriöksi tällä hetkellä Suomessa käytössä olevassa ICD-10-sairausluokituksessa, vaikka transihmisyys ei ole mielenterveyden häiriö. Monet asiantuntijat toivovat tästä diagnoosista luopumista, koska he kokevat sen patologisoivan sukupuolen moninaisuutta. ICD-11 -sairausluokituksessa joka tulee Suomessa käyttöön lähivuosina, transsukupuolisuus on siirretty psykiatrisesta luokasta seksuaaliterveys-luokkaan."

26 kommenttia:

  1. Haluan myös nostaa esiin sen, että vaikka itse olen transmies ja mulla on vielä keho johon en ole korjaushoitoja saanut, niin en ajattele itse ja toivon ettei kukaan myöskään koskaan sanoisi että mulla on naisen keho. Kehoja on monenlaisia, ja koska mä olen mies, on mun keho miehen keho, ihan riippumatta siitä mitä ominaisuuksia siinä on/ei ole. Ajattelin siis vain tuoda asian esille. Tosi hyvä kirjoitus tämä, kiitos kun jaksat pitää tätä blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon, että oma transpoikani ajattelee samoin omasta kehostaan.

      Poista
  2. Olen todella pettynyt, että et voinut omin sanoin kertoa mitä transsukupuolisuus on.

    Olen minä todellakin lukenut Transtukipisteen ja Setan ja vaikka minkä määrittelyjä transsukupuolisuudelle, jotka ovat toinen toistaan sekavampia.

    Aina näyttää kuitenkin toistuvan se mitä toiset näkevät, ja miten he määrittävät sukupuolen.

    "Sukupuoliristiriidan ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta."


    Aina, aina ja aina otetaan esiin ne "toiset ihmiset". Ne tyhmät. Eli vika on toisissa ihmisissä, jotka määrittävät sukupuolen väärin? Ja se aiheuttaa valtavaa ahdistusta, että on mentävä leikkauttamaan aiemmin toimiva kehonsa ei-toimivaksi?

    Ihminen ei menisi silvotuttamaan kehoaan vain siitä syystä mitä toiset ajattelevat. Ongelma on mielessä, tasapainossa, kyvyttömyydessä hyväksyä itseään, ja tähän voi olla useita syitä, syvällä.

    Ei tietenkään sukupuoli johdu traumasta, vaan valtava ahdistus ja inhoa omaa kehoa ja sen terveitä osia kohtaan. Tällainen inho ei johdu vain siitä, mitä toiset ihmiset mahdollisesti ajattelevat. Kyse on paljon vakavammasta asiasta, ihmisen psyykestä.

    Jos ei ole miehen ja naisen kehoa eikä biologia liity sukupuoleen mitenkään, niin miksi ihmeessä vaaditaan leikkaus- ja hormonihoitoja ja kehoon kajoamista, eikä sitä että sukupuolta ei määritettäisi syntymässä?

    Koko transideologia on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Minusta vaikuttaa, ettei halutakaan saada toisia ihmisiä olemaan "määrittämättä sukupuolta väärin", koska silloin tulisi ilmi, että kehodysforiaa ilmenee siitä huolimatta. Sekä tarvetta muuttaa sitä toisenlaiseksi, olla toista sukupuolta kehon, siis nimenomaan kehon, puolesta.

    Ja tällöin syitä täytyisi etsiä muualta kuin toisten ihmisten tyhmyydestä.

    Jos koko ongelma perustuu siihen, että sukupuoli "oletetaan" ulkoisten merkkien perusteella, miksi muutostavoitteet eivät kohdistu tähän, vaan kaikkeen siihen mitä tästä "väärästä tulkinnasta" seuraa?

    Menisitkö muuten Musta Orkidea -blogiin vastaamaan sinulle esitettyihin kysymyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet todella pettynyt, vaikka kirjoitin ihan selvästi, miksi en pysty kysymykseen vastaamaan. Minulle asiantuntijoiden sekä transsukupuolisten määritelmät ja kuvaukset ovat riittäviä. Sinulle ne eivät siis riitä. Etsit vastausta väärästä paikasta, jos kysyt sitä edelleen minulta. Miksi se kiinnostaa sinua näin paljon? Miksi annetut vastaukset eivät tyydytä sinua? Mikä on motivaationi edelleen kysyä minulta, joka en ole asiantuntija?

      Kuvailemasi logiikka ja ajatusmaailma eivät avaudu minulle. En oikein ymmärrä, mikä pointti sinulla on. Minä näen vain trans-kieltäjän tai trans-vastustajan ajatuksia ja logiikkaa, joka on jotenkin ihan perustavalla tavalla erilainen kuin minun. Jotenkin tuntuu, että haluat vain osoittaa minun ajatukseni vääriksi ja sinun ajatuksesi oikeiksi. Saat ihan rauhassa olla sitä mieltä, mitä olet.

      Tai ehkä pohdit omaa sukupuoltasi ja etsit siksi vastauksia? Jos minun vastaukseni eivät kelpaa, niin voisitko ystävällisesti siirtyä muualle kyselemään.


      Poista
    2. Kysyin sinulta, koska sinun pitäisi kyllä pystyä vastaamaan omin sanoin sen mukaan miten itse ajattelet, koska esität asiaan liittyviä väitteitä. Ja ylipäätään koska kirjoitat aiheesta ja käsittelet sitä.
      Eikä mennä järjestöjen julkaisujen taakse, ne on kyllä luettu moneen kertaan.

      "Asiantuntijoina" tässä esiintyy vaikka ketä, ja mielestäni pitäisi varoa ehdotonta auktoriteettiuskoa. Ja transsukupuolistenkin näkemyksiä on monenlaisia, kuten olet varmaan huomannut.
      "Transsukupuoliset" ei ole ryhmä, joka ajattelee aina samoin, vai oletitko näin?

      Kun kirjoitat asiasta mielestäsi johdonmukaisesti ja totuudellisesti, sinun pitäisi voida vastata selkeisiin kysymyksiin, jotka koskevat sitä miten asian näet.

      Mutta jos et osaa tai halua vastata, niin turha kai kysellä. Mutta turha myöskään loukkaantua. Vaikuttaa siltä, että olet valinnut jonkin totuuden, jota et kuitenkaan osaa perustella. Omaksut vain totuutena sen mitä ne, joita pidät "asiantuntijoina" ovat kirjoittaneet.

      Sinun ei tarvitse julkaista kysymyksiäni. Näinhän tämä toimii.

      Poista
    3. Minä olen kirjoittanut omia näkemyksiäni tähän blogiini vaikka kuinka. En aio niitä toistaa, kun ne eivät sinulle kelpaa.

      En tosiaankaan oleta, että kaikki transsukupuoliset ajattelevat samoin. Kirjoitinkin, että kokemus on aina yksilöllinen.

      Olen kyllä perustellut, mutta sinulle ne eivät kelpaa. Jos en osaa vastata johonkin kysymykseesi, se johtuu siitä, että kysymyksesi on aseteltu niin, etten pysty seuraamaan sen logiikkaa, koska ajattelen niin perustavanlaatuisesti eri tavalla.

      Poista
    4. Jos Sara vielä lukee tätä blogia, löysin sinulle hyvän tran-miehen blogin, josta varmasti löydät vastauksia kysymyksiisi: http://yonsupi.blogspot.com/2019/04/transyhteison-ristiriidat-1.html

      Poista
  3. Siis, yritänpä nyt vielä.

    Jos nyt unohdetaan "toiset ihmiset", ja "toisten ihmisten" oletettu suhtautumistapa ja se miten sukupuoli saatetaan ulkopuolelta määritellä, ja jos unohdetaan myös ihmisten kokema ahdistus. Koska molemmat noista tekijöistä ovat suhteellisia ja muuttuvia.

    Eli onko transsukupuolinen siis ihminen, jonka keho on epätyypillinen suhteessa koettuun sukupuoleen?

    Eli mitään ongelmaa ei varsinaisesti tarvitsisi olla, jos yleinen ajattelutapa olisi, että "älä oleta"?

    On vain miehiä, joilla on ehkä miehelle epätyypillinen keho (rinnat ja vagina) ja naisia, joilla on naiselle epätyypillinen keho (penis, parta ym.)?

    Tällaisesta syystä ei tosiaankaan ole normaalia mennä silvotuttamaan tervettä kehoa hyvinkin radikaalilla ja jopa vaarallisella tavalla. Oli sukupuolesta mitä mieltä tahansa, oikea tavoite on ihmisen psyyken hoitaminen, itsetunnon vahvistaminen ja tukeminen että kykenisi hyväksymään itsensä ja kehonsa, riippumatta toisten mahdollisista oletuksista.

    Mutta koska tämä ei ole tavoite, juuri siksi voi hyvällä syyllä sanoa, että on kyse ideologiasta. Jossa ei ole edes tavoitteena yleisen ajattelutavan muutos. Vaan... mikä? Sanokaapa, mikä on varsinainen tavoite tässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle riittää se, että asiantuntijat päättävät, mikä hoito on tehokkainta ja tarkoituksenmukaista.

      Kaikki eivät pysty hyväksymään kehoaan riippumatta toisten oletuksista. Ihminen elää sosiaalisessa ympäristössä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Totta kai muiden oletuksilla ja käyttäytymisellä on merkitystä.

      Tavoitteena missä? Minun tavoitteeni on lapseni onnellisuus, terveellisyys ja hyvä elämä.Muiden puolesta en voi puhua.

      Poista
    2. "Kaikki eivät pysty hyväksymään kehoaan riippumatta toisten oletuksista."

      -Tuossa sinä sanoit sen juuri itse. Kyse on siitä, ettei pysty hyväksymään omaa tervettä kehoaan. Itseään, sellaisena kuin on.

      Tästä on lukemattomia variaatioita, toisten suhtautuminen voi vaivata ja ahdistaa. Erityisesti nuorena.
      Mutta sen EI pitäisi olla syy todella vaarallisiin hoitoihin, joilla keho menettää luonnollisen toimivuutensa ja terveytensä.

      Ihmiset teettävät todella vaarallisia kauneusleikkauksia. Koska haluavat näyttää toisten ihmisten silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä.
      Tällainen ei ole hoitomuoto. Kyky hyväksyä itsensä tulisi olla tärkein tavoite.

      Voimakas inho omaa kehoa kohtaan ei ole terve ilmiö. Ei todellakaan normaalia variaatiota ihmisyydessä, vaan vakava psyykkinen ongelma.

      Puhun tavoitteista, koska sinäkin kannatat translakia. Uutta yhteiskunnallista järjestelyä.

      Vastaus lapsen onnellisuudesta ja terveellisyydestä on se jonka antaisi kuka tahansa lapsestaan välittävä vanhempi. Ja samasta syystä translakia vastustetaan.

      Poista
    3. Tässä meidän ajattelumme eron todella huomaa.

      Transsukupuolisia on aina ollut, kautta ihmisen historian. Minusta he eivät ole sairaita, sinun mielestäsi ovat. Minun mielestäni heille kuuluu oikeus olla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Siksi minä kannatan translakia.

      Poista
    4. En tiedä teetkö tuon tahallasi vai huomaamattasi, mutta annat ymmärtää että toisin ajatteleva ei antaisi transsukupuolisille oikeutta olla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Tuo on jälleen yksi esimerkki vähän ympäripyöreästä ja monitulkintaisesta vastauksesta, joka esitetään perusteluna kannattaa translakia. Ja leimataan vastapuoli pahantahtoiseksi.

      Edelleen kierrät varsinaisen asian. Etkä perustele oikeastaan mitään.

      Toki on aina ollut ihmisiä, jotka ovat tunteneet suurta ahdistusta suhteessa kehoonsa ja sen kertomaan sukupuoleen. Siinä onko tällainen terve ilmiö vai ei, kuuntelisin transsukupuolisia itseään.

      Se, että jokin ongelma on psyykkinen, ei tarkoita haukkumista ja vihaamista. Vaan sitä, että nämä ihmiset tarvitsisivat lähtökohtaisesti toisenlaista apua ja hoitoa. Siis lähtökohtaisesti. Kuten Sametti esitti, tulisi olla kehodysforiaan erikoistunut psykoterapiayksikkö.





      Poista
    5. Tarkoitan täysivaltaisuudella esimerkiksi sitä, että laissa ei vaadittaisi transsukupuoliselta lisääntymiskyvyttömyyttä, kun ei sitä keneltäkään muultakaan vaadita.

      Kyllä, minä leimaan herkästi toisinajattelevat pahantahtoisiksi. Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa?

      No nyt kuuntelisit transsukupuolisia itseään. Hyvä.

      Olen samaa mieltä, että kehodysforiaan tarvitaan myös psykoterapeuttista tukea.

      Poista
    6. "No nyt kuuntelisit transsukupuolisia itseään. Hyvä."

      -Tietenkin. Ei tässä varsinaisia "asiantuntijoita" ole, mutta useat transsukupuoliset osaavat nähdä tilanteensa realistisesti, ja tunnustavat tosiasiat. Sen, että sukupuoli on biologinen.

      Sinulla tuntui olevan käsitys, että transsukupuolisilla on vain yksi näkemys asiasta...

      En vähättele sitä tuskaa mitä kehodysforiasta kärsivällä voi olla. Sen sijaan pelkkä juridisen sukupuolen muutos ei ole ratkaisu, jota kukaan transsukupuolinen käyttäisi, tai jota se mitenkään hyödyttäisi.

      Sitä mahdollisuutta käyttävät ne, jotka haluavat hyötyä tilanteesta, omalla tavallaan. Tästä on esimerkkejä maailmalta vaikka kuinka paljon.

      Mies pääsi naisvankilaan ilmoittamalla olevansa nainen. Ei siinä vaadittu sitä, että näyttää naiselta, kuten väitit. Samaa on tapahtunut pukuhuoneissa ja kylpytiloissa. Miehistä naisten tiloissa on valitettu, mutta pelkän väitetyn katselun ja tuijotuksen perusteella heitä ei voida naisten tiloista poistaa.

      Poista
    7. Olemme taas harvinaisen erimielisiä.

      Noita mainitsemiasi tapauksia on hyvin vähän. Eivätkä ne poistu sillä, että transsukupuolisille ei myönnettäisi enemmän oikeuksia kuin heillä nyt on.

      Poista
  4. Timo Lehtonen: lähetit kaksi kysymystä tätä tekstiä ensimmäisenä kommentoineelle Anonyymille. En julkaise niitä, koska oletan niiden loukkaavan häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista keskustelupolitiikkaa minun on mahdoton ymmärtää. Mielestäni julkaisusi, joka käsitteli Sannikka&Ukkola -ohjelmaa oli loukkaavasti ja epäreilusti kirjoitettu.

      Poista
    2. Onko mahdotonta ymmärtää, että suojelen blogiani kommentoinutta anonyymiä loukkauksilta?

      Poista
  5. "Sinut on syntymässä määritetty naiseksi genitaalien perusteella, mutta oletko todella nainen? Todista se! Mitä jos naiseutesi johtuukin jostain traumasta? Hullua, eikö totta?"


    -Tämä juuri osoittaa, että et ymmärrä miksi sukupuoli on määritetty genitaalien perusteella. Koska sukupuoli on TARKOITTANUT TÄTÄ. Siis sen merkitys on ollut sama kuin genitaalit.

    Ihminen voi kokea sisäisesti olevansa jotain muuta, eikä se ketään häiritse, eikä sitä vaadita todistamaan. Ellei vaadita muutettavaksi koko yhteiskuntajärjestystä oman sisäisen kokemuksen vuoksi.

    Tuo esittämäsi analogia ei vain toimi! Koska genitaaleihin perustuva naiseus tarkoittaa sen hyväksymistä, että genitaalit määrittävät sukupuolen ja ovat sukupuoli. Ei siihen ole liittynyt lisäksi mitään "naiseuden kokemusta", joka pitäisi "todistaa".

    Ylipäätään tämä sukupuolen "kokeminen" on uusi asia, ja tulee aiheuttamaan paljon vahinkoa, erityisesti nuorten keskuudessa. Etenkin kun sukupuoleen entistä vahvemmin liitetään niitä tekijöitä, joita siihen ei pitänyt liittää. Eli tietynlaisia harrastuksia, pukeutumista, käyttäytymistä jne. Ja näiden perusteella sitten voidaan todeta, että "tyttö onkin poika" tai "poika onkin tyttö".

    Ja toisin kuin edellisessä tekstissä väitit, kyllä voi käydä niin että vanhempi "innostuu" lapsen vastakkaiselle sukupuolelle tyypillisestä käytöksestä, ja lyö lapsen sukupuoli-identiteetin lukkoon vahvistamalla sitä niin ettei lapsella ole enää perääntymismahdollisuutta.

    Magdaleenan äiti teki juuri näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä näet asiat mustavalkoisesti. Minä näen enemmän sävyjä.

      Sukupuolen "kokeminen" ei ole uusi asia. Siitä vain puhutaan enemmän kuin aikaisemmin.

      Poista
    2. "Sukupuolen "kokeminen" ei ole uusi asia. Siitä vain puhutaan enemmän kuin aikaisemmin."


      -Tämä on oikeastaan vain oma uskomuksesi. Se, että sukupuoli olisi ensisijaisesti "kokemus". Kautta historian sukupuoli on tarkoittanut lisääntymisbiologisia ominaisuuksia, joihin on sitten liitetty olettamuksia, odotuksia, käyttäytymisen, toiminnan ja kiinnostuksen kohteiden suhteen.

      Aina on ollut miehiä ja naisia, jotka ovat olleet poikkeuksia oletuksista ja normista. Calamity Jane, naisgladiaattorit, aikanaan ensimmäiset naishallitsijat.

      Silti ei ole oletettu, että he ovat "oikeasti miehiä". On ollut miehiä ja naisia, jotka ovat halunneet samaistua vastakkaiseen sukupuoleen, ja siihen liittyviin rooleihin. Tai halunneet vaihtaa sukupuoltaan.

      Sukupuoli "kokemuksena" on uusi asia. Samoin se, että kokemus määrittäisi sukupuolen.

      Poista
    3. Ja tämä on sinun näkemyksesi asiasta.

      Poista
    4. Sara, minun blogillani ei ole kovinkaan paljon lukijoita. Jos haluat oikeasti vaikuttaa asioihin, kannattaa mennä isommille foorumeille.

      Poista
    5. Olet oikeassa, tuskinpa tästä on paljon hyötyä.

      Minusta vain käytit epäreilusti hyväksi mahdollisuuttasi kommentoida taannoista Sannikka&Ukkola -ohjelmaa ja esittää siinä esiintynyt Sametti valehtelijana.

      Lopetan keskustelun.

      Poista
  6. "Jos koko ongelma perustuu siihen, että sukupuoli "oletetaan" ulkoisten merkkien perusteella, miksi muutostavoitteet eivät kohdistu tähän"

    Mitä ihmettä Sara selittää. Ei olisi kovin helppoa käydä vakuuttamassa maailman kohta kahdeksan miljardia ihmistä siitä että sukupuoli ei ilmene ulkonäöstä.

    Totta ihmeessä toisten mielipiteellä on valtava merkitys meille sosiaalisille apinoille. Ja hyvä niin koska muutenhan sitä voisi vapaasti ryöstää ja raiskata ilman huonoa omatuntoa.

    Niin ja olen käynyt hoidot kymmenisen vuotta sitten. Joten jos Sara tosiaan haluat kuunnella transsukupuolista niin tiedoksi: olet ihan pihalla ja kiistattoman pahantahtoinen.

    VastaaPoista
  7. Luen välillä vanhoja kirjoituksiani ja mietin, onko ajatteluni muuttunut.

    Nyt luin Saran kysymyksiä ja huomaan, että olen oikeastaan vastannut osaan niistä aikaisemmassa blogikirjoituksessani "Kirjakatsaus" maaliskuussa 2019. Ne eivät ole oikeastaan minun omia ajatuksiani, vaan kirjoista peräisin, mutta minun valitsemiani siksi, että ne tuntuvat minusta järkeenkäyviltä selityksiltä.

    Eli jos joku miettii samoja kysymyksiä kuin Sara tässä kommenttiketjussa, niin vink vink, kannattaa lukea se Kirjakatsaus.

    VastaaPoista

Kommentoi harkiten, kiitos!