Vastauksia Oikeus olla -kansalaisaloitteesta esitettyihin kysymyksiin

Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, mitä Oikeus olla -kansalaisaloite minulle merkitsee. Sain siihen kirjoitukseen kommentin, että miten vastaisin Femina non grata -blogissa esitettyihin kysymyksiin ko. kansalaisaloitteesta. Lupasin vastata, jos minun mielipiteeni tosiaan kiinnostaa. Suhtaudun epäilevästi esitettyyn kiinnostukseen, koska yleensä tällaisten kysymysten takana ei ole aito kiinnostus, vaan toive päästä repimään vastaukset kappaleiksi ja halu osoittaa oma mielipide "oikeaksi".

Olen kiinnostuneempi siitä, mitä hyötyjä lakimuutoksesta olisi transihmisille, kuin siitä, mitä mahdollisia haittoja sillä olisi muille. En ole huomannut, että niissä maissa, joissa sukupuolen itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolen korjaamista ohjaava laki on jo voimassa, olisi ilmennyt mitään haitallisia vaikutuksia. Minulle on linkattu useita uutisartikkeleita, joissa kerrotaan miesten tekemistä rikoksista, tai naispedofiilien määrän noususta tilastoissa, ja kysytään, miten lakimuutos estää nämä. (Yleensä uutiset ovat maista, joissa itsemäärittely ei ole voimassa) Tähän on helppo vastata, että ei mitenkään. Mikään laki ei estä rikoksia etukäteen tapahtumasta. Tilastot ovat tilastoja, ja niiden haitallinen vaikutus jonkun elämään lienee marginaalista. 

EDIT. 10.6.21:

Yllä olevaa kappaletta on siteerattu ja levitetty muualla ja väitetty, että siinä "paljastan" jotain vahingossa. Ilmeisesti sitä tulkitaan niin, että minusta transihmiset ovat tärkeämpiä kuin muut, tai jopa että en välittäisi rikosten uhreista, tai jotain. Sen vuoksi haluan nyt selventää, mitä yllä olevalla kappaleella tarkoitan: 

Kuten kaikessa lainsäädännössä on punnittava edut vs. haitat, myös translain uudistamisessa on punnittava erityisesti lakimuutoksen edut transihmisille vs. mahdolliset haitat muille. Minun ymmärrykseni mukaan translain muutos itsemäärittelyä kunnioittavaksi sisältää huomattavasti enemmän hyötyä transihmisille kuin haittaa muille. Haitat ovat mahdollisia, mutta eivät ilmeisiä. Tämän perusteluksi on olemassa artikkeleita ja tutkimuksia, mm. nämä:

15 experts debunk right-wing transgender bathroom myth

The transgender bathroom debate at the intersection of politics, law, ethics and science

Artikkeli edellisestä tutkimuksesta

Gender Identity Nondiscrimination Laws in Public Accommodations: a Review of EvidenceRegarding Safety and Privacy in Public Restrooms, Locker Rooms, and Changing Rooms

Artikkeli edellisestä tutkimuksesta

Lisäksi kappaleen viimeinen lause tarkoittaa tilastoja, ei rikoksia. Jos tilastot vääristyvät sukupuolen itsemäärittelyn vuoksi, sillä ei liene suoria konkreettisia haitallisia vaikutuksia kenenkään elämään. Alempana vastaan tarkemmin. 

Minusta lakimuutoksen hyödyt ylittävät mahdolliset haitat moninkertaisesti, mutta selvästi on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, tai ainakin huolissaan. Osa näistä ihmisistä on omista ennakkoluuloistaan johtuen selkeästi kaikkea sellaista vastaan, joka voisi auttaa transihmisiä, mutta eivät tokikaan kaikki. Siksi yritän nyt omalta pieneltä osaltani hälventää huolia.

Vastaukseni ei ole täydellinen, enkä varmasti pysty vastaamaan tyydyttävästi kaikkiin kysymyksiin, koska A. en ole aloitteen tekijä, B. en ole kysynyt aloitteen tekijöiltä vastauksia näihin kysymyksiin ja C. en ole lakiasiantuntija. Minulle esitettiin myös joukko lisäkysymyksiä kommenteissa pariin blogikirjoitukseeni, mutta periaatteessa kaikki kysymykset liittyvät itseidentifikaation mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin liittyen sukupuolitettujen tilojen ja palvelujen käyttöön (pukuhuoneet, vankilat, terveydenhoito, urheilu, jne.).

Itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolenkorjausta koskeva laki on jo voimassa muutamissa maissa - miten esitetyt kysymykset on näissä maissa ratkaistu? Maita, joissa laki on voimassa, ovat ainakin Tanska, Irlanti, Malta, Norja, Islanti, Belgia, Luxemburg, Itävalta, Alankomaat, Kanada, Brasilia, Argentiina, Kolumbia, Uuruguay ja Pakistan. Osassa Yhdysvaltoja ja Australiaa on voimassa vastaavia lakeja. Keskityn lähinnä niihin, joista pystyin löytämään jotain tietoja kielellä, jota ymmärrän. Onko itsemäärittelystä aiheutunut ongelmia näissä maissa? Tai onko nähtävissä selkeitä hyötyjä? (Tätä ei kysytty, mutta käytän tilaisuuden hyväksi.) Lähteenä olen useassa kohdassa käyttänyt Ihmisoikeuskeskuksen selvitystä Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen vuodelta 2018.

Toinen näkökulma lähestyä asiaa on katsoa, miten näistä kysymyksistä keskustellaan niissä maissa, joissa sukupuolen korjausta koskevaa lakia ollaan uudistamassa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa tai Uudessa Seelannissa. 

Esitän tämän kirjoituksen lopussa muutaman vastakysymyksen.

----------

Iso-Britannia: esimerkiksi tässä The Guardianin artikkelissa ja tässä Vicen artikkelissa sekä tässä The Conversationin artikkelissa todetaan, että jo nykyisessä lainsäädännössä (The Equality Act) sukupuolitetut tilat ja palvelut ovat myös transihmisten käytössä heidän sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Laissa on mainittu sallittuja poikkeustilanteita, joissa yhdelle sukupuolelle tarkoitetuista palveluista voidaan sulkea ulos transsukupuoliset, mikäli se on oikeutettua ja oikeasuhteista palvelun tarpeisiin nähden. The Equality Act säilyy nykyisellään, vaikka sukupuolen korjaaminen muuttuisi itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi. Esimerkiksi miesten taholta väkivaltaa kokeneille naisille on perusteltua olla palvelu, josta transnaiset on suljettu ulkopuolelle, mikäli heidän fyysinen sukupuolenkorjauksensa on kesken, ja tällaista väkivaltaa kokeneilla naisilla on oikeus saada fyysisesti nainen tekemään ruumiintarkastus ja lääketieteellinen intiimitarkastus. 

Tuoreen oikeustapauksen päätös (Pohjois-Irlanti) julistaa, että häiriön diagnoosin vaatiminen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on tarpeeton ja perusteeton. Voisi siis olettaa, että itsemääräämisoikeus sukupuoleen tulisi Isossa-Britanniassakin voimaan, mutta... kun kyseessä on "TERF Island", niin ei. (<- EDIT. Lisäys 25.5.) Viime syksynä lakimuutos tuli voimaan, mutta itsemäärittelyoikeus sukupuoleen jäi toteutumatta. Sukupuolen juridisen korjaamisen hintaa alennettiin, ja päätettiin avata kolme sukupuoli-identiteetin kilinikkaa lisää. Ilmeisesti erinäisten naisjärjestöjen lobbaus on enimmäkseen tämän taustalla (sen perusteella mitä olen seurannut keskusteluja lähinnä Twitterissä).

Irlanti: Irlannissa laki itsemääräämisoikeudesta sukupuolen korjaamisessa tuli voimaan v. 2015. Guardianin artikkelissa vuodelta 2018 todetaan, että se ei ole aiheuttanut ongelmallisia tilanteita. Yksikään mies ei ole vilpillisesti korjannut sukupuoltaan päästäkseen naisten tiloihin, eikä yhtään nuorta ole painostettu lääketieteellisiin hoitoihin. Hyötyinä mainitaan merkittävästi laskenut henkinen stressi transihmisten keskuudessa. Tilastot eivät ole vääristyneet, koska juridisten sukupuolenkorjausten määrä vuosittain on hyvin pieni.

Yhdysvalloissa tilanne vaihtelee osavaltioittain, Australiassa niin ikään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Massachusetts) itsemääräämisoikeudella ja sukupuolitetuissa tiloissa tapahtuvalla häirinnällä ei ole yhteyttä: uutinen aiheesta. Tasmanian osavaltio oli Australian ensimmäinen osavaltio, jossa sukupuolen itsemäärittely tuli voimaan. Tässä Tasmanian yliopiston artikkeli aiheesta, ja tässä selvitys lain vaikutuksista. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että ei-toivottuja haittavaikutuksia ei ole ilmennyt:

"The institute's inquiry uncovered no evidence that allowing people to change their officially recorded gender would have any significant unforeseen legal consequences.

At most, there are small issues to be considered, but they have been taken into account and the legislation carefully responds to them. Most notably, this was done by ensuring effective scrutiny of gender change applications to ensure they are genuine and warranted."

Eli joitakin pieniä asioita oli laissa huomioitava, ja tämän johdosta sukupuolen juridinen korjaaminen vaatii hakemuksen, jonka vilpittömyys ja perustelut tarkistetaan (miten, en tiedä, mutta joka tapauksessa vaaditaan muutakin kuin rasti ruutuun).

Tanska: Tämän tutkimusartikkelin mukaan itsemäärittelyoikeus sukupuolen juridisessa korjaamisessa johti siihen, että pääsy korjaushoitoihin vaikeutui. Käytännössä lakiuudistus johti siis siihen, että juridisesti sukupuoltaan korjanneet henkilöt eivät ole päässeet tai halunneet mennä korjaushoitoihin, koska niissä vaaditaan pitkiä psykiatrisia arvioita, sekä siihen, että osa sukupuolenkorjausta toivovista ei ole korjannut juridista sukupuoltaan, koska pelkäävät etteivät pääse korjaushoitoihin. Juridisen sukupuolen korjaaminen ilman korjaushoitoja on monelle vaikea tilanne, johon ei haluta joutua. 

Tanskassa ko. laki tuli voimaan vuonna 2014, ja Tanskan lainsäädäntö määrittelee ja tunnustaa erikseen biologisen sukupuolen ja juridisen sukupuolen. Terveydenhuolto, hedelmöityshoidot ja vanhemmuus määritellään biologisen sukupuolen mukaan.

Uusi-Seelanti: tässä Stuffin artikkelissa todetaan, että vankiloiden osalta transsukupuoliset ja intersukupuoliset vangit voivat anoa pääsyä naisten osastolle / naisten vankilaan, mutta mikäli heidät on tuomittu seksuaalirikoksista naisia kohtaan, pääsyä ei myönnetä. Artikkelissa siteerataan Speak Up For Women -järjestöä, joka viittaa tietoon, että Isossa-Britanniassa sukupuolenkorjaukseen pyrkivien miesten määrä on noussut, mutta turvallisuusnäkökohdat on aina otettava huomioon, vankien sukupuolista ja sukupuoli-identiteeteistä huolimatta.

Norja: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2016. Myös Norjassa laki tunnistaa erikseen biologisen ja juridisen sukupuolen. Vanhemmuus ja huoltajuus määrittyvät biologisen sukupuolen mukaan. 

Norjassa ainakin yksi häirintätapaus on käsitelty lain voimaantulon jälkeen. Lyhyesti kyse oli siitä, että kuntosalin pukuhuoneessa cisnainen meni kysymään transnaiselta, onkohan hän oikeassa paikassa. Naiset kohtasivat kaksi kertaa. Transnainen syytti cisnaista häirinnästä sukupuoli-identiteetin perusteella ja vei asian yhdenvertaisuusvaltuutetulle (tjsp), joka oli sitä mieltä, että häirintää tapahtui toisessa kohtaamisessa. Cisnainen vei sitten asian oikeuteen, jossa häirintäsyytös hylättiin. Oikeuden päätöksessä todetaan, että niiden transihmisten, jotka ovat korjanneet vain juridisen sukupuolensa, on varauduttava siihen, että heidän läsnäolonsa sukupuoli-identiteettinsä mukaisissa intiimitiloissa herättää reaktioita. Epämiellyttävät kysymykset ja epäilykset eivät kuitenkaan ole häirintää.

Alankomaat: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2014. Juridisen sukupuolen korjaamista varten hakija tarvitsee lausunnon yliopistosairaalan sukupuoliasiantuntijalta. Tällä menettelyllä pyritään karsimaan pois ns. hupivaihtajat. Vanhemmuus määräytyy biologisen sukupuolen mukaan.

Argentiina: laki tuli voimaan vuonna 2012.  Juridinen sukupuolen korjaus ei vaikuta henkilön niihin velvoitteisiin, jotka ovat peräisin ajalta ennen korjausta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli henkilö on saanut lapsen ennen sukupuolen korjausta, hänen vanhemmuutensa määrittyy sen mukaan mikä hänen sukupuolensa oli ennen korjausta. Laki takaa myös kaikki sukupuolen korjaukseen liittyvät lääketieteelliset hoidot niitä haluaville tietoisen suostumuksen periaatteilla.

Tämä on yllättävä tieto, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että transihmisten asema Latinalaisessa Amerikassa on heikko. Yli 90% transihmisistä tekee seksityötä, koska muuta ei ole tarjolla, ja he yleensä kuolevat alle 40-vuotiaina. (Lähde mm. tämä) Argentiinan hallitus on kuitenkin hyvin sitoutunut transihmisten oikeuksien edistämiseen. NBC:n uutisen mukaan transihmisille on nyt varattu 1 % kiintiö julkisista viroista. Vankiloissa transihmiset kuitenkin sijoitetaan homoseksuaalien kanssa samalle erillisosastolle.

Espanja: lakimuutos äänestettiin kumoon tällä viikolla. Artikkelin mukaan lakimuutosta vastaan kampanjoineet tahot ovat vandalisoineet asiaa, mutta en ryhtynyt kääntämään espanjankielistä uutista asiasta, joten en osaa kertoa tarkemmin.

EDIT. 16.9.21 Kesällä lakimuutos hyväksyttiin: uutinen asiasta.

Saksa: lakimuutos äänestettiin kumoon niin ikään tällä viikolla, mutta äänestyksen takana vaikuttaisi olevan poliittisia kähinöitä. Asia tulee uudelleen äänestykseen ensi syksynä. (Lähde: LGB Alliance Deutschlandin twiitti ja sen alla oleva keskustelu, johon en linkkaa. Kyseinen organisaatio vakuuttaa kampanjoivansa jatkossakin lakimuutosta vastaan.)

----------

Miten Suomen translaki sijoittuu suhteessa muihin EU-maihin?
EU:n tutkimusraportissa vuodelta 2020 luokitellaan ne Euroopan maat, joissa juridinen sukupuolen korjaaminen ylipäätään on mahdollista, erilaisiin kategorioihin sen mukaan, miten hyvin laki kunnioittaa transihmisten ihmisoikeuksia. Kategorioita on viisi, joista nro 1 on huonoin ja nro 5 paras. Suomi on kategoriassa kaksi.

Suomen tasa-arvolaissa on jo, kuten Isossa-Britanniassa ja monessa muussakin maassa, EU:n yleistä linjaa vastaavat tasa-arvoa edistävät ja syrjinnän kieltävät pykälät, joihin sisältyy sukupuoli-identiteettiperuste. Näistä myönnetään poikkeuksia tietyissä tilanteissa:

Tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on kuitenkin sallittua, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.

Suomen vankiloissa kunnioitetaan jo nyt vangin itsemääräämisoikeutta sukupuoleen, ja sijoitus tehdään sukupuoli-identiteetin mukaisesti, mikäli se on turvallista. Näin toimitaan myös siinä tapauksessa, että sukupuoli-identiteetin tutkimukset tai sukupuolen  korjaushoidot eivät ole vielä alkaneet. Lähde: Sukupuolen korjausprosessin läpikäyneen ja korjausprosessissa olevan henkilön sijoittaminen Rikosseuraamuslaitoksessa (8/004/2018)

----------

Onko sukupuolen itsemääräämiseen perustuvasta sukupuolen juridisesta korjaamisesta jotain raportoituja hyötyjä?  Yllä linkatussa EU:n tutkimusraportissa kerrotaan: 

Most respondents from countries with self-determination LGR procedures viewed the procedures in these countries most favourably and agreed that the process is quick, accessible and transparent.

LGR procedures based on self-determination are important for allowing transgender people to live with greater dignity and can support them to feel ‘seen’. At the individual level, participant testimonies suggest that gaining legal recognition of their gender can also reduce their overall experiences of discrimination and help to safeguard against hostility from others. The eradication of discrimination facilitates greater economic participation of transgender people, which leads to improvements in their socioeconomic position.

Access to LGR can play a big role in the social inclusion of trans people across the EU, however it must be accompanied with measures to tackle discrimination and improve the wider social acceptance of trans individuals in society.

----------

Näiden tietojen valossa, kysymykset (kopioin Femina non gratan blogista ja tarvittaessa lisäsin sulkeisiin selventäviä ilmauksia) ja omat vastaukseni niihin lyhyesti:

• Onko näihin ryhmiin lukeutuvilla naisilla (mm. seksuaaliväkivallan ja parisuhdeväkivallan uhrit, sekä uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset ryhmät) oikeus tiloihin, joissa ei ole miespuolisia ihmisiä? 
• Kyllä on.
  
• Onko naisilla tällaisen lain tultua voimaan ylipäätään oikeutta intiimitiloihin, joihin pääsy määräytyy fyysisen sukupuolen perusteella?
• Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
• Miten varmistetaan tämän suojavaikutuksen (fyysisen sukupuolen perusteella eroteltujen intiimitilojen tarkoitus on estää seksuaalirikollisilta helppo pääsy potentiaalisten uhrien keskelle) säilyminen, jos pääsy intiimitiloihin muuttuu lailliseen sukupuoleen perustuvaksi? (Kysymystä perustellaan sillä, että valtaosa naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä esim. uimahalleissa tapahtuu nimenomaan unisex-tiloissa)
  
•  Laki ei ota kantaa siihen, onko esim. uimahalleissa oltava unisex-tilat, vaan palvelun tarjoaja päättää pukuhuonetilojen järjestämisestä. Suomen väkivaltarikostilastojen mukaan 90 % raiskauksista tapahtui yksityisasunnossa tai muussa yksityisessä paikassa. En ole onnistunut löytämään suomalaista tilastoa seksuaalirikoksista pukuhuoneissa, wc-tiloissa ym., joten en pysty vastaamaan muuten kuin seuraavasti: mikään laki ei ennalta ehkäise rikosta. Palvelujen tarjoajien intresseissä varmasti on asiakkaiden tyytyväisyys, joten uskoisin, että heillä on tällöin taloudellista motivaatiota saada turvallisuus kaikkien mielestä hyvälle tasolle.
  
• Tuleeko pääsy näiden lajien (viitaten kontaktilajeihin sekä sellaisiin lajeihin, joissa miesten ylivoima säilyy hormonihoidoista huolimatta) naisten luokkiin määräytymään fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
• Olympiakomitea ja lajiliitot päättävät näistä kriteereistä jatkossakin. Joissakin lajiliitoissa käytetään fyysistä sukupuolta, joissakin itseidentifikaatiota, joissakin testosteronirajoja ja/tai aikamääreitä (elänyt korjatussa sukupuolessa / käyttänyt hormonihoitoa xx kuukautta tai vuotta). 
  
• Tuleeko laillisen sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi vaikuttamaan siihen, miten osanottajat jaetaan urheilujoukkueisiin ja -kilpailuluokkiin? Ja tuleeko tämä pätemään sekä kontaktilajeihin, että muihin lajeihin?
• Todennäköisesti ei. Kts. edellinen vastaus.
  
• Miten turvataan se, että terveydenhoitohenkilökunnalla on aina tieto potilaan fyysisestä sukupuolesta, riippumatta esimerkiksi potilaan tajunnan tasosta? Kenen on vastuu, jos potilasta hoidetaan esimerkiksi väärän fyysisen sukupuolen mukaisilla viitearvioilla ja seurauksena on munuaisvaurio?
• Useissa maissa, joissa itseidentifikaatioon perustuva sukupuolen korjaamista koskeva laki on voimassa, terveydenhoitoviranomaisilla on pääsy tietoon potilaan fyysisestä sukupuolesta. Tiedän, että Oikeus olla -kansalaisaloite haluaa poistaa ns. transrekisterin, mutta minulla ei ole tietoa, tarkoittaako tämä myös terveydenhoitoa.
  
• Millä perusteella määritellään sairaanhoidossa potilaiden jakaminen vuodeosastoille? Tuleeko se perustumaan fyysiseen vai lailliseen sukupuoleen? Ja onko potilaalla oikeus valittaa sijoituksesta?
• Laillisen sukupuolen mukaan, mutta potilaalla on oikeus valittaa, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
• Valitaanko hoitohenkilökunta fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella? Ja jos potilas ei ole valintaan tyytyväinen, onko potilaalla oikeus valittaa?
• Katso edellinen vastaus.
  
• Miten toimitaan potilaan pyytäessä hoitohenkilökuntaa, joka on potilaan kanssa samaa fyysistä sukupuolta?
• Katso edellinen vastaus.
  
• Miten määritellään ruumiintarkastusten kohdalla se, kuka ruumiintarkastuksen saa suorittaa? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan?
• Laillisen sukupuolen mukaan, mutta ruumiintarkastuksen kohteena olevalla henkilöllä on oikeus pyytää fyysisen sukupuolen mukaista henkilöä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)
• Onko ruumiintarkastukseen joutuvilla oikeus siihen, että ruumiintarkastuksen suorittaa samaa fyysistä sukupuolta oleva henkilö?
• On, katso edellinen vastaus.
  
• Millä perusteella määräytyy vankilassa olevan henkilön sijoitus? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Jos se päätetään laillisen sukupuolen mukaan, miten taataan naispuolisten vankien turvallisuus siinä tapauksessa, että naisten vankilaan siirretään miespuolinen vanki, joka on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan naisia kohtaan?
• Laillisen sukupuolen mukaan, kuten nytkin. Myös vangin esittämä toive hakeutua sukupuolen korjaushoitoihin otetaan huomioon ja sijoitus tehdään sen mukaan. Jokaisen vangin sijoittamisen kohdalla tehdään riskiarvio, ja mikäli on kohonnut riski sille, että vanki itse joutuu vaaraan tai hän asettaa muut vangit vaaraan, se huomioidaan sijoituksessa.
  
• Miten päätetään, onko vanhempi “kykenevä päättämään puolueettomasti” lapsen puolesta?
• Asiassa huomioidaan lapsen oikeudet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Tapaukset käsitellään yksilöllisen harkinnan mukaan.
• Onko vanhemmalla missään tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta suostumustaan ilman, että lapselle automaattisesti asetetaan laillinen holhooja, joka sitten antaa suostumuksensa? Tuleeko sama periaate pätemään hormonaalisen kehityksen keskeyttäviin hoitoihin ja leikkauksiin?
• Katso edellinen vastaus. 
  
• Millä perusteella tullaan määrittelemään oikeus sukupuolen mukaan rajoitettuihin palkintoihin, apurahoihin tai muihin vastaaviin? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Naisille tarkoitetut apurahat ja rahapalkinnot on usein tarkoitettu parantamaan fyysisesti naispuolisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia kyseisellä alalla.
• Laillisen sukupuolen mukaan. Myös transnaiset kohtaavat samantyyppisiä esteitä aloilla, joilla naisten mahdollisuuksia pyritään huomioimaan apurahoilla ja palkinnoilla.
  
• Miten taataan, että fyysisen sukupuolen perusteella annettavien palkintojen, apurahojen yms. aiottu vaikutus säilyy, jos ne jaetaan laillisen sukupuolen perusteella?
• Palkintoja ja apurahoja jakavat tahot joutunevat harkitsemaan tämän.
  
• Tullaanko nämä (sukupuolen mukaan jaotellut) tilastot jatkossa kokoamaan fyysisen sukupuolen vai laillisen sukupuolen mukaisesti?
• En pysty vastaamaan tilastoja tekevien laitosten puolesta, mutta uskoisin, että suurissa, kansallisissa tilastoissa sukupuolensa korjanneiden määrä on niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä. Sellaisissa tilastoissa, joissa sukupuolella tai sen korjaamisella arvioidaan olevan merkitystä, uskoisin että tilastojen sukupuolitus rakennetaan uudelleen esimerkiksi siten, että sukupuolensa korjanneet kootaan omiin luokkiinsa.
  
• Onko naispuolisilla kansalaisilla oikeutta ilmaista tyytymättömyytensä fyysisesti miespuolisten henkilöiden läsnäoloon intiimitiloissa, vai tulkitaanko nämä ilmaisut sukupuoleen perustuvaksi häirinnäksi?
• Norjalaisen oikeustapauksen perusteella sanoisin, että on oikeus.
  
• Arvioidaanko tässä tapauksessa (tasa-arvolain vaatimus sukupuolten tasa-arvosta valtion, kuntien ym. elinten toimikunnissa jne) tilanne fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
• Laillisen sukupuolen perusteella.
  
• Miten taataan, että tasa-arvolain selkeä aikomus fyysisen sukupuolen perusteella tasaisen edustuksen takaamisesta toteutuu?
• Tasa-arvolaissa myös sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on suojattu häirinnältä ja syrjinnältä. 
  
• Jos kriteeriksi (yhdistyksen jäsenyyteen liittyen) otetaan laillinen sukupuoli, tuleeko naispuolisilla henkilöillä jatkossakin olemaan oikeus muodostaa yhdistyksiä, joihin on pääsy sallittu ainoastaan fyysisesti naispuolisilla henkilöillä?
• Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)

 ----------

Vastakysymykseni:

Ihmisoikeusvaltuuskunta on vaatinut translain pikaista uudistamista: 1) vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on poistettava, 2) oikeus lääketieteelliseen hoitoon ja henkilön omiin tarpeisiin perustuviin palveluihin on turvattava osana terveyspalveluja, 3) sukupuolen oikeudellista vahvistamista ja sukupuolenkorjausta koskevat prosessit on eriytettävä toisistaan, 4) täysi-ikäisyyden kriteeriä on selvitettävä ja 5) translain nimi on muutettava ”laiksi sukupuolen vahvistamisesta”.

• Miten yllä olevat vaatimukset toteutetaan, ellei uudistamalla translaki itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi? 

Ja tarkempia kysymyksiä:

• Miten transsukupuolisuuden depatologisointi eli poistaminen tautiluokituksesta puretaan lainsäädännössä, ellei muuttamalla translakia itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi?

 

• Miten poistetaan transihmisten ihmisoikeusloukkaukset, kuten vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja lääketieteellisestä diagnoosista, ellei translakia uudistamalla?

 

• Miten sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ihmisoikeudet toteutuvat, ellei translakia uudistamalla? Lapsen oikeuksien sopimus toteaa mm. (poimin ne, jotka mielestäni sopivat tähän yhteyteen):
• Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.  
• Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
• Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.  
• Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.
• Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.
• Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.
• Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.  

 

EDIT. 4.8.2021:

Linkkasin tämän postaukseni Femina non gratan blogiin, mutta hän ei julkaissut kommenttiani. Kun kysyin asiasta häneltä Twitterissä, hän vastasi: "Hei Anne! Huomasin kommenttisi ja luin tekstisi. Oma kirjoitukseni oli kuitenkin ns. valmis pohja päättäjille lähetettäväksi, suosittelisin siis sinuakin lähestymään em. tahoja aiheen tiimoilta :)" - johon minä vastasin: "Heipä hei. Minun tekstini oli vastaus noihin kysymyksiin, koska niitä minulta joku blogissa pyysi. Ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan vastaukset. :) Päättäjät todennäköisesti jo tietävät nuo vastaukset."

 

Silti keskustelupalstoilla toistetaan mantraa "kukaan ei vastaa näihin kysymyksiin". 

 

 

Taistelua transfobiaa vastaan - transfobian vastainen päivä 17.5.2021

Maanantaina 17.5. vietetään transfobian vastaista päivää.

Niin sanotulle tavalliselle tallaajalle sana transfobia tarkoittanee muihin fobioihin verrattavaa irrationaalista kauhua, pelkoa tai vastenmielisyyttä, tai suoraa väkivaltaa transsukupuolisia kohtaan. Transfobia tarkoittaa kuitenkin muutakin. Fobinen käyttäytyminen voi ilmetä mitätöintinä, vähättelynä, poissulkemisena, häirintänä tai syrjintänä. Transfobia rinnastuu seksismin ja rasismin kaltaisiin ilmiöihin.  Kuten brittiläinen TransActual-sivusto asian määrittelee, transfobiaa on myös esimerkiksi se, jos kannattaa tiukkoja rajoituksia transihmisten terveydenhoidolle.

Gender critical eli sukupuolikriittiset ovat kasvava ilmiö erityisesti Isossa-Britanniassa, ja täällä Suomessakin se näkyy erilaisilla keskustelualustoilla. Omasta mielestään he eivät ole transfoobikkoja, vaan realisteja. LGB Alliance on yhdistys, jonka ovat perustaneet nämä sukupuolikriittiset, ja he väittävät ajavansa homojen, lesbojen ja biseksuaalien oikeuksia, mutta tähän mennessä he ovat keskittyneet lähinnä kampanjoimaan transihmisten oikeuksia vastaan. Nyt myös Suomeen on tällä viikolla perustettu LHB-liitto, joka seuraa edellisen jalanjäljissä. 

Transfobian vastaisen päivän kunniaksi ajattelin käydä hieman läpi heidän perustelujaan sille, miksi he eivät ole transfobisia, vaan realisteja. Olen nyt joitakin vuosia seuraillut heidän kirjoitteluaan, ja yrittänyt ymmärtää, miten he ajattelevat. En ole onneksi ainut, joka tätä on miettinyt, joten voin tukeutua esimerkiksi Kim Hipwellin kirjoitukseen. Kim tiivistää gender criticalien ydinuskomukset seuraaviin kolmeen (vapaa käännös, yritän välttää vaikeita termejä):

1. Gender eli sukupuoli-identiteetti on termi, jonka olemassaolon he pyrkivät kieltämään. Tämä johtuu siitä, että ilman sukupuoli-identiteetin käsitettä transsukupuolisuutta ei voida tyydyttävästi selittää, ja sehän heille sopii. 

2. Sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin ilmaisu on sukupuolikriittisten mielestä kuin irrotettava kuori, jolla ei ole yhteyttä sukupuoli-identiteettiin (eihän sillä voi olla, koska sitä ei ole olemassa heidän uskomuksensa mukaan). Tämän ydinuskomuksen avulla voidaan selittää transihmisten sukupuolen ilmaisu vilpilliseksi, epärehelliseksi.

3. Ainoastaan binäärinen sukupuolijaottelu on pätevä, jolloin ihmisiä ei tarvitse jakaa eri ryhmiin sukupuoli-identiteetin perusteella.

----------

1. Kim käyttää tämän uskomuksen kohdalla termiä ontologia (olevaisen perimmäisen olemuksen tutkiminen).

Mitä transsukupuolisuus perimmältään on? Transsukupuolisuuden määritelmä edellyttää käsitteen sukupuoli-identiteetti määrittelyä, koska transsukupuolisen ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan, eli hän kokee sukupuoliristiriitaa syntymässä määriteltyä sukupuolta kohtaan. 

Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa sisäistä ymmärrystä sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.  Esimerkiksi, kun ihminen havainnoi sukupuolensa kehonsa piirteiden perusteella, ja se johtaa ymmärrykseen sukupuolesta, syntyy sukupuoli-identiteetti.  

Jos kyseenalaistaa sukupuoli-identiteetin olemassaolon, kyseenalaistaa samalla kaiken muunkin sellaisen olemassaolon, joka on ihmisen oma ymmärrys asiasta. Jos väittää, että sukupuoli-identiteettiä ei ole olemassa, väittää samalla, että ihminen ei ymmärrä olevansa jotain sukupuolta. 

On olemassa sukupuoli-identiteetti "agender", joka tarkoittaa kirjaimellisesti sukupuoli-identiteetitöntä sukupuoli-identiteettiä, suomeksi lähinnä oleva termi lienee muunsukupuolinen. Sukupuolikriittiset eivät kuitenkaan julistaudu agendereiksi, vaikka he sanoisivat, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä, koska silloinhan he olisivat itsekin transihmisiä. Sen sijaan he uskovat paradoksiin "Minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä, mutta olen nainen."

Jotta tämä paradoksaalinen väite voisi pitää paikkansa, olisi hyväksyttävä, että mies ja nainen voidaan määritellä täysin ilman psykologista korrelaatiota. Kehon eli biologian/fysiologian ja mielen eli psykologian pitäisi siis olla toisistaan täysin erilliset. Väitteen esittäjä ei siis omaa subjektiivista käsitystä itsestään joko miehenä tai naisena. Tämä kuulostaa melko originellilta jos sitä miettii esimerkiksi jonkin muun kehoon liittyvän asian yhteydessä, esimerkiksi nälän. "En koe nälkää, mutta havainnoin kehoni biologista tilaa ravitsemuksellisen riittävyyden perusteella." On tietysti olemassa tilanteita ja tiloja, joissa ihminen ei havaitse kehonsa nälkäviestejä, tai joissa muutoin ihmisen biologiset ja psykologiset viestit ovat ristiriidassa keskenään, mutta vapaaehtoisesti tällaista valintaa ei pysty tekemään.

Ihminen voi ymmärtää sukupuolensa joko kehon biologiasta tai sukupuoli-identiteetistä käsin, ja molemmat näkökulmat sisältävät sukupuoli-identiteetin. Nämä näkökulmat eivät ole mitenkään luontaisesti ristiriidassa keskenään. Suurimmalla osalla ihmisistä nämä käsitykset ovat keskenään yhteneväiset, eikä ristiriitaa ole, jolloin on ymmärrettävää, että sukupuoli-identiteetti erillisenä käsitteenä sukupuolesta tuntuu turhalta, mutta olemassa se silti on.

Yksi sellainen selitys transsukupuolisuudelle, joka ei sisällä sukupuoli-identiteettiä, on autogynefilia. Tätä selitystä sukupuolikriittiset mielellään käyttävätkin näkemystensä perustelemiseksi. Autogynefiili tarkoittaa miestä, joka kiihottuu seksuaalisesti ajatuksesta itsestään naisena. Se on seksuaalinen parafilia, joka on laajasti lääketieteen ja transyhteisön hylkäämä. Tällä selityksellä on kuitenkin kätevä perustella, miksi transnaiset tulisi sulkea pois naisten tiloista, koska hehän ovat siellä vain kiihottuakseen (tai jotain sinne päin). Julia Seranon artikkeleista voi lukea lisää.

Toinen tapa yrittää välttää viittauksia sukupuoli-identiteettiin on sukupuolidysforian diagnoosiin sen sijasta. Ajatuksena on, että dysforia voidaan havaita objektiivisemmin. Kim viittaa Debbie Haytoniin esimerkkinä tästä ajattelusta. Debbie Hayton on transnainen, joka näkyvästi kampanjoi transfobisten riveissä, koska hän on sitä mieltä, että biologinen sukupuoli on tärkeämpi kuin sukupuoli-identiteetti. Kimin viittaus Haytoniin on tämä mielipidekirjoitus, jossa hän perustelee, miksi lakien tulee perustua fyysiseen todellisuuteen eikä tunteisiin. Kim toteaa, että koska on olemassa transihmisiä, joilla ei ole sukupuoliristiriitaa, perustelu ei ole pätevä. Lisäksi sukupuolidysforia ei ole objektiivisesti havaittavissa ja mitattavissa oleva asia, vaan se selvitetään subjektiivisin menetelmin eli kysymällä ihmiseltä itseltään, miten hän asian kokee. Eli jotta sukupuolidysforia voisi olla sukupuoli-identiteetistä vapaa selitys, olisi oltava keino diagnosoida sukupuolidysforia ilman subjektiivista kyselyä, ja tällaista ei ole olemassa. (Jonkin verran aivotutkimuksia on tehty, ja jotkut tutkimukset ovat löytäneet transihmisten aivoista merkkejä transsukupuolisuudesta, mutta luotettavia tuloksia ei vielä ole.)

Jäljelle jää vielä yksi keino välttää viittaus sukupuoli-identiteettiin, eli selitys että transihmiset ovat hämmentyneitä, harhaisia, tai valehtelijoita. Silloinhan transihmiset ovat vain mieleltään sairaita biologisen sukupuolensa edustajia. Transihmisyyttä ei ole olemassa, paitsi sairautena. Sukupuolikriittiset manifestoivat tätä uskomustaan mm. väärinsukupuolittamalla transihmisiä, tai kuvailemalla transnaista "transidentifioituvaksi mieheksi". Tähän uskomukseen perustuu myös heidän väitteensä, että transihmisiin kohdistuva eheytysterapia on toimiva hoitomuoto, koska se parantaa heidät tästä harhasta

Toinen transihmisten harhaisuuteen ja eheytykseen liittyvä väite on, että transihmisten sukupuoli-identiteetin hyväksyminen on pakotettua eheytysterapiaa homoille ja lesboille, jotka joutuvat muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan, tai että homoiksi tai lesboiksi kasvavat nuoret "eheytetään" transsukupuolisiksi. Esimerkkinä tästä Kim linkkaa Kathleen Stockin artikkelin , ja vastapainoksi Kim suosittelee tutustumaan Christa Petersonin vasta-artikkeliin. Lisäksi Kim linkkaa mielenkiintoiseen Aleandro Zanghellinin artikkeliin, josta löytää runsaasti vasta-argumentteja sukupuolikriittisten uskomuksille. 

Lyhyesti ilmaistuna Stock siis väittää, että mikäli lesbo hyväksyy transnaisen sukupuoli-identiteetin, lesbosta tuleekin heteroseksuaalinen (koska transnainen on biologisesti mies). Sanat homo ja lesbo menettävät merkityksensä, kun niillä ei voida enää kuvata seksuaalista kiinnostusta samaa (biologista) sukupuolta olevaan henkilöön. Logiikka ei toimi, jos sukupuoli-identiteetin käsite hylätään. Mutta jos se hyväksytään, logiikka toimii. Ongelma on siis täysin keksitty, koska sukupuoli-identiteetti on olemassaoleva ilmiö, kuten alussa todettiin.

Radikaalit feministit Janice Raymond ja Sheila Jeffreys ovat jo kauan sitten kirjoissaan "The transsexual empire" ja "Gender hurts" julistaneet, että ilman sukupuoli-identiteettiä transsukupuolisuutta ei ole olemassa. Tämä ei ole pelkkää teoriaa, sillä esimerkiksi Unkarin valtio on saattanut voimaan lain, jonka mukaan syntymätodistukseen merkittyä sukupuolta ei voi muuttaa.

2. Tämän uskomuksen kohdalla Kim käyttää termiä mereologia (osien ja kokonaisuuden suhde). 

Sukupuolen ilmaisu sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttäytymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta. Näitä ilmaisun tapoja ovat esimerkiksi vaatetus, muu ulkonäkö, puhetyyli, ilmeet ja eleet. 

Sukupuolikriittisessä uskomuksessa tämä sukupuolen ilmaisu on sukupuoli-identiteetistä irrallinen, kuin simpukan kuori, joka ei välttämättä ole yhteydessä ihmisen sisimpään. Kuoren voi ottaa pois ja vaihtaa toiseen. Näin voidaan tehdä tietoisesti esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että halutaan herättää huomiota, järkyttää, rikkoa rajoja tai tabuja, jne. Sisimmän sijaan sukupuolen ilmaisu ohjautuu ulkoa päin, eli yhteiskunta ja sosiaaliset normit ohjaavat sukupuolen ilmaisua.

Sukupuoli-identiteetit voidaan siis poistaa hylkäämällä nämä sosiaaliset normit. Esimerkiksi lasten vaatteiden ja lelujen sukupuolineutraalius tähtää tähän. Sekä sukupuolikriittiset että transihmiset voivat olla samaa mieltä siitä, että kuluttamisen suhteen sukupuolineutraalius on tavoiteltavaa, mutta toiset tavoittelevat sillä sukupuolten tasa-arvoa ja toiset sukupuolen häivyttämistä, jotka ovat täysin eri asioita. 

Jos ajatellaan kuitenkin, että sukupuolen ilmaisu on tiiviisti kytköksissä sukupuoli-identiteettiin niin, että se on osa ihmistä eikä ulkoapäin ohjattu vaihdettava kuori, siitä tulee vilpitöntä. Esimerkiksi musliminaisen huntu tai skottilaisen ruudullinen asu ovat merkkejä tietynlaisesta uskonnollisesta tai kansallisesta identiteetistä, joita luontaisesti pidämme vilpittöminä. Miksi sama ei pätisi sukupuolen ilmaisuun? Sukupuolen ilmaisua ei myöskään voi oikein välttää.

Sosiaaliset konstruktiot ovat osa materiaalista todellisuutta. Ne ilmenevät tavoissamme ja laeissamme, ja luovat mahdollisuuksien ja rajoitusten ympäristön, jossa mieli ja keho kehittyvät aivan kuten fyysinen maailmakin kehittyy. Sosiaalisista konstruktioista voi tulla meille yhtä materiaalisia kuin raaka fyysisyys; ne voivat muokata mieltämme ja aivojamme. Tällaisia sisäistettyjä konstruktioita ei saa "pois päältä" - esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoa.

Emme suoraan ymmärrä maailmaa, vaan lähinnä tulkitsemme sitä ja opimme toimimaan siinä. Jokaiselle muodostuu oma henkilökohtainen tulkinta ympäristöstä. Fyysisten, henkisten ja sosiaalisten tulkintojen välillä ei ole eroa, vaan ne kaikki yhdessä muodostavat kokonaisuuden, tulkintamme todellisuudesta.

Sukupuolikriittisestä näkökulmasta katsottuna sukupuolen ilmaisu vaihdettavana kuorena rakentaa transsukupuolisen sukupuolen ilmaisun stereotyypin esittämisenä. Se on valheellinen, päälle puettava rooli. Tämän näkökulman voi huomata vääräksi, jos kuuntelee transihmisten kertomuksia elämästään - miten he ovat joutuneet tekemään suuriakin uhrauksia oman näköisensä elämän vuoksi, ja kärsimään yhteiskunnan ja läheisten hyljeksintää. Tällaisen elämänmuutoksen takana ei voi olla muuta kuin vilpitön ja vahva sisäinen tekijä.

Mikäli sukupuolen ilmaisun vilpittömyys hylätään, mikään ei erota transihmisen sukupuoli-identiteetin ilmaisua cis-ihmisen sukupuolistereotypioiden esittämisestä - transnainen Lili Elbeä ei erota drag queen Lily Savagesta (Paul O´Gradyn hahmo). Cismiesten käyttäminen transnaisten roolissa elokuvissa vahvistaa tätä käsitystä, kuten Disclosure-dokumenttielokuva meille kertoo.

Myös transihmisten lääketieteellisten hoitojen vaatimukset on helppo ohittaa ja mitätöidä, jos uskoo heidän sukupuoli-identiteettinsä ilmaisun olevan vilpillistä. Tällöin heidän olisi vain hylättävä tämä vilpillinen kuori ja hyväksyttävä oma fyysinen kehonsa. Tällä logiikalla voisimme luopua lääketieteestä kokonaan ja tyytyä kaikki siihen, mitä olemme luonnolta saaneet.

3. Tästä uskomuksesta Kim käyttää termiä monismi (ykseysajattelu). Tämän sukupuolikriittisen uskomuksen mukaan vain biologinen sukupuolijaottelu on todellista, ja siksi ei tarvita muita, kuten esimerkiksi sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvaa jaottelua.

Biologian materiaalinen todellisuus vastaan sukupuoli-identiteetin epätodellisuus - tämä vastakkainasettelu on polttoainetta laajalle rintamalle kiihkoilua ja fanaattisuutta.

On olemassa ilmiö nimeltä transhumanismi, uskomus että ihmiset vapautuvat biologian ja sukupuoli-identiteettien kahleista uuden teknologian avulla. Sukupuolikriittiset hylkäävät tällaisen ajattelun, koska heille on tärkeää säilyttää se, "mikä on ihmiselle luonnollista", eli traditionaalinen sukupuolen binäärisyys. Tämän vuoksi sukupuolikriittisten ja äärioikeiston sekä evankelisuskonnollisten ryhmien retoriikka on osittain yhtenevää. Sukupuolikriittisten mielestä transihmiset ovat osa transhumanismia, kun taas äärikonservatiivien mielestä myös ehkäisy ja hedelmöityshoidot ovat transhumanismia. 

Sukupuolikriittiset tuntuvat olevan tyytyväisiä, että joku muukin on heidän kanssaan samaa mieltä transihmisistä, vaikka nämä mainitut ääriryhmät uhkaavat myös naisten oikeuksia, kuten esimerkiksi Puolassa on jo tapahtunut.

Mainittujen ääriryhmien ja sukupuolikriittisten äänet yhtyvät myös yhä lisääntyvässä retoriikassa naisten sukupuoliperusteisten oikeuksien (women's sex-based rights) puolustamisesta. Nämä oikeudet ovat sukupuolikriittisten mukaan vuosisatoja kestäneen taistelun tulosta. Fraasi on kuitenkin vasta muutaman vuoden vanha, ja pohjimmiltaan poliittinen "dogwhistle" - päältä katsoen järkevä ja kohtuullinen, koska se vaikuttaa anti-seksistiseltä, mutta se viestittää tietyn asennoitumisen, jonka asiaan vihkiytyneet tunnistavat. Korostamalla sukupuolta sukupuoli-identiteetin kustannuksella, palauttamalla kysymyksen biologiaan, viestitään että transihmisten ja naisten oikeudet ovat keskenään ristiriitaiset. Tämä merkitsee ajattelutapaa, jossa transihmisten tasa-arvoisia oikeuksia ei pitäisi vahvistaa laein.

Jotta jonkun ihmisryhmän oikeudet olisivat ristiriidassa toisen ihmisryhmän oikeuksien kanssa, pitäisi oikeuksien olla nollasummapeli: jos joku voittaa, joku toinen häviää. Mutta mikäli tavoitteena ovat yhtäläiset oikeudet, eikä jonkun ryhmän nostaminen toisen edelle, nollasummapelin säännöt eivät päde. Jos väittää, että yhden ihmisryhmän yhtäläiset oikeudet ovat ristiriidassa toisen ryhmän yhtäläisten oikeuksien kanssa, puolustaa epätasa-arvoa tai status quon hajottamista. Toisin sanoen, kannattaa rotuerottelun tyyppistä järjestelmää.

Sukulainen tälle "sukupuoliperusteisten oikeuksien" fraasille on "sukupuolen häivyttäminen" tai "samaan sukupuoleen kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen häivyttäminen". Sukupuolikriittiset tahot syyttävät transihmisiä myös näistä. Nämä ovat sukua fasistisille ja rasistisille vähemmistövastaisille puheille. Niissä puhutaan, miten he saastuttavat ja tekevät asiat epäpuhtaiksi, valloittavat tilat ja termit itselleen, häivyttävät perinteet, ja niin edelleen. Ilmeisten ennakkoluulojen selkiinnyttyä on helppo nähdä, miten pinnallista heidän "järkevyytensä ja kohtuullisuutensa" on.

Sukupuolikriittiset ilmaisevat huolensa siitä, että sukupuoliperusteisten oikeuksien kohdalla sukupuoli-identiteetin korostaminen biologisen sukupuolen sijaan aiheuttaa haittaa. On kuitenkin vaikea löytää selkeitä ja hyvin perusteltuja haittoja, joita tämä aiheuttaisi. Kim käy artikkelissaan läpi Kathleen Stockin listauksen tällaisista haitoista.

Ensimmäinen haitta Stockin listalla on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen kokea seksuaalista väkivaltaa. Stock siis olettaa, perusteettomasti, että biologia selittää tämän ilmiön. Tämä on kuitenkin välinpitämätön ja väsynyt oletus, jolle ei ole todisteita. Todisteita sen sijaan on sille, että transihmiset ja erityisesti transnaiset kohtaavat seksuaalista väkivaltaa paljon enemmän kuin cisnaiset. Tämä ei johdu biologiasta, vaan sosiaalisista rakenteista.

Toinen Stockin väite on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen sairastua anoreksiaan ja itsetuhoisuuteen. Kim kysyy, miten nämä liittyvät biologiaan, ja eivätkö psykologiset ja sosiaaliset tekijät liity Stockin mielestä näihin ilmiöihin lainkaan. Todisteet osoittavat jälleen päinvastaista, eli transnaiset kokevat näitä enemmän kuin cisnaiset.

Kolmas Stockin väite on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen tietyille syöpäsairauksille. Biologia ei kuitenkaan selitä täysin näitäkään. Transnaiset voivat sairastua rintasyöpään, koska he saavat estrogeeniä. Inklusiivinen kielenkäyttö lääketieteessä saa sukupuolikriittiset joskus raivon partaalle.

Transihmisen biologinen sukupuoli ei kerro koko totuutta lääketieteessä, se on vain osa sukupuolen kokonaisuudesta. Hormonihoito on useissa tapauksissa paljon tärkeämpi tieto kuin henkilön syntymäsukupuoli.

Stockin neljäs väite on, että tilastot vääristyvät, jos ihmiset tilastoidaan sukupuoli-identiteetin eikä biologisen sukupuolen mukaan. Stock ei kuitenkaan anna konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia vaikeuksia tämä aiheuttaisi. Transihmisiä on sen verran vähän, että suuria vääristymiä ei synny. Eikö silloinkin synny vääristymiä, jos transihmiset tilastoidaan biologisen sukupuolen mukaan? Tämä varmaan riippuu siitä, mitä tilastoja tarkastellaan ja missä tarkoituksessa.

Biologiseen sukupuoleen vetoaminen ainoana oikeana materiaalisena todellisuutena vertautuu rasistisiin, seksistisiin, ableistisiin ja homofobisiin ideologioihin siitä, että luonnonlaki määrää jotain. Sukupuolikriittisten väite kahdesta sukupuolesta vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta sukupuolen määräytyminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Vaikka intersukupuolisuutta on monenlaista, ja heitä on vähän, se ei tietenkään ole kolmas sukupuoli, aivan kuten sukupuolikriittiset sanovat. Mutta mitä enemmän intersukupuolisuudesta tiedetään, sitä enemmän tiedetään ihmisen sukupuolen määräytymisestä, ja sitä selvemmäksi käy, että jako kahteen sukupuolikategoriaan ei ole mikään luonnontieteellinen totuus. Ihmiset ovat asettaneet sukupuolten rajat johonkin kohtaan, ja nuo rajat eivät ole niin selkeät kuin peruskoulun biologian tunnilla on opetettu. Jos sukupuolen biologinen binäärisyys asetetaan ohjaavaksi, intersukupuolisilla ei olisi oikeutta sukupuoli-identiteettiin. 

Sukupuolen spektri ei ole kaksiulotteinen jana, jolla sukupuoli voi olla jotain miehen ja naisen välissä, vaan se on moniulotteinen avaruus. (Verrataan vaikka väreihin: valkoisen ja mustan välissä on eri sävyisiä harmaita, mutta sukupuoli ei ole mustavalkoinen, vaan sisältää kaikki värit ja sävyt.) Sukupuolikriittisten katsantokannassa mies- ja naissukupuoli ovat toisilleen vastakkaiset ja toisiaan täydentävät (musta ja valkoinen), ja sen vuoksi sukupuolen ajatteleminen spektrinä on heille vaikea. Heidän mielestään intersukupuolinen on aina joko nainen tai mies, mutta tämä ei ole totta. Tällainen ajattelu on myös intersukupuolisten lasten kirurgisten leikkausten takana - heidän kehonsa pakotetaan jompaan kumpaan sukupuoleen. Tällainen toiminta hävittää ihmisen luonnollisen sukupuolen moninaisuuden. Ironista kyllä, sukupuolikriittisten mielestä sukupuoli on muuttumaton, eikä sitä voi leikkauksilla muuttaa.

Biologisen sukupuolen olemassa oloa ei kielletä, eivätkä kaikki ihmiset ole intersukupuolisia, mutta sukupuolikriittisten vetoomukset "perusbiologiaan" ja maalaisjärkeen eivät perustu tieteeseen, vaan ne ovat ideologisia. Luokitusjärjestelmä, joka pakottaa kaikki ihmiset kahteen kategoriaan - joissakin tapauksissa pakollisten kirurgisten toimenpiteiden kautta, joissakin tapauksissa kirurgisista toimenpiteistä huolimatta - voi olla vain ideologiaa, joka on monelle ihmiselle haitallinen.

Binäärisen sukupuolijaon päteminen sukupuoli-identiteetin sijaan osoittautuu riittämättömäksi selitykseksi myös silloin, kun tarkastellaan sukupuoli-identiteetin muuttumista eri kulttuureissa ja eri aikoina. Useat kulttuurit ja aikakaudet tuntevat useampia sukupuoli-identiteettejä kuin kaksi.

Eri kulttuureissa ja aikakausina ilmenevät binäärin ulkopuoliset sukupuoli-identiteetit ovat toisistaan erillisiä ja omaan kulttuuriinsa ja aikaansa sidottuja, eikä niitä voi suoraan verrata länsimaisiin kulttuureihin ja tähän hetkeen. Näiden sukupuoli-identiteettien olemassaolo kuitenkin todistaa, että sukupuoli-identiteetin käsitteessä on paljon kirjavuutta.

Sukupuoli-identiteettien määrää tärkeämpi kysymys on, onko käytettävä luokittelujärjestelmä käytännöllinen vai ei, ja kuvastaako se todellisuutta - käyttävätkö ihmiset sitä. Koska on olemassa kulttuureja, joissa useampi sukupuoli-identiteetti on kulttuurinen normi, se on käytännöllinen. Länsimaisissa kulttuureissa yleistynyt kolmas pronomini "they" kertoo, että myös länsimainen kulttuuri kaipaa binäärin jaottelun muuttamista. 

Yritys asettaa malli, jossa on vain kaksi sukupuolta, eikä ollenkaan sukupuoli-identiteettiä, ei ole vapauttava, vaan painostava fantasia, visio kurinalaisesta maailmasta, jossa transsukupuoliset, ei-binäärit ja intersukupuoliset ihmiset eivät ole olemassa.

----------

Kuten Kim toteaa loppusanoissaan, sukupuolikriittisten uskomukset kierrättävät vanhoja homofobisia ja rasistisia kielikuvia. Vaikka ne voivat kuulostaa pintapuolisesti järkeviltä ja kohtuullisilta, ne eivät kestä lähempää kriittistä tarkastelua. Voisi jopa kysyä, uskovatko ihmiset näihin aivan tosissaan - mutta onko se mikään ihme nykymaailmassa, jossa rokotevastaisuus, ilmastonmuutosvastaisuus ja kaikenlaiset salaliittoteoriat kukoistavat. 

Kim toteaa, että seksismin lopettaminen ei edellytä sukupuolen tai sukupuoli-identiteetin häivyttämistä, niin kuin ei nälänhädän lopettaminen edellytä ruokahalun häivyttämistä tai antirasismi ei edellytä etnisyyden hävittämistä. Sukupuoli-identiteetin kieltämisen sijaan on hyödyllisempää luopua sen käyttämisestä sosiaalisen kontrollin välineenä ja muuttaa se voimaksi, jonka avulla voidaan murtaa cisnormatiiviset tukahduttavat rakenteet.

Elämätön nuoruus

Tänään minulla on ollut vaikea päivä. Olen ollut surullinen. Nuoreni koulussa tanssittiin vanhojen tanssit, mutta hän ei halunnut osallistua. Taidan surra sitä, mikä jää häneltä ja minulta kokematta. Samalla olen ollut iloinen ja liikuttunut siitä, että vanhojen tanssit pystyttiin kaikesta huolimatta järjestämään, ja tilaisuus striimattiin kotiväelle.

Ei hän ole koskaan tansseista tai diskoista välittänyt. Hän halusi jättää myös ysiluokan itsenäisyyspäivän tanssiaiset väliin, mutta opettajien painostuksesta johtuen hän oli paikalla, katsomassa. Onneksi kukaan ei pakottanut häntä tanssimaan, eikä pukeutumaan mekkoon.

Nuorten tanssiaiset ovat sukupuoliroolien manifesti. Tytöt laittautuvat kauniiksi ja käyttävät suuria rahasummia upeaan mekkoon, kampaukseen ja meikkiin. Pojat harjoittelevat herrasmiehen käyttäytymissääntöjä. Pareja etsitään ja varataan kuukausia etukäteen, tansseja harjoitellaan viikkokaupalla. 

Minun nuoruudessani vanhojen tanssit eivät olleet vielä sellainen spektaakkeli kuin nykyään. Toimittajat eivät käyneet kuvaamassa, vanhemmat eivät olleet katsomassa, rahaa käytettiin niukasti, tansseja harjoiteltiin liikuntatunnilla kerran tai kaksi.

Nyt nuoreni ikätoverien vanhemmat laittavat ylpeinä kauniita kuvia pojistaan ja tyttäristään someen ja hehkuttavat heidän ihanuuttaan ja nuoruuttaan. Kuvia katsellessani ja postauksia lukiessani tunnen paitsi iloa ja liikutusta ystävieni puolesta, myös surua ja tyhjyyttä. Minun nuoreni ei halua osallistua tähän nuoruuteen kuuluvaan rituaaliin, ja se surettaa minua. 

Olen surullinen, koska nuoreni on ulkopuolinen. Taidan olla hieman myös kateellinen, koska en voi olla hänestä samalla tavalla ylpeä kuin muut vanhemmat vanhojentanssipäivänä ovat. Olen hänestä suunnattoman ylpeä toisella tavalla, vaikka tätä vanhojentanssipäivän iloa en pääse kokemaan.

Nuori sanoo, että tanssiaiset eivät kiinnosta häntä. Hän ei ole koskaan halunnut "olla kuten muut", vaan on aina ollut omanlaisensa, ihan pienestä saakka. Siksi mietin, että jos hän olisi cistyttö, haluaisiko hän osallistua tanssiaisiin silloinkaan. En voi tietää sitä, mutta nyt tässä tilanteessa minusta tuntuu, että hänen sisäinen syvällinen erilaisuuden kokemuksensa estää häntä osallistumasta tähän muille tärkeään rituaaliin.

Viime tai edellisvuonna näin kuvan, jossa transpoika tanssi vanhojen tansseissa tytön kanssa. He näyttivät iloisilta ja hulluttelivat kuvaajalle. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla tunsin samaa surua ja tyhjyyttä kuin nytkin. Aavistin jo silloin, että oma nuoreni ei tule vanhojen tansseihin osallistumaan.

Lainaan tekstiä nuoren transmiehen blogista (Matkalla Leimuksi), koska se onnistuu niin osuvasti kuvailemaan sitä tunnetta, jota luulen nuorenikin tuntevan:

Mulla on oikeastaan ollut niin kauan kuin muistan sellainen olo, että mä en oikein kuulu mihinkään. Suurin osa mun ystävistä on aina ollut tyttöjä, ja muistan monta kertaa miettineeni, että jos joku katsoo mua ja mun kavereita ulkopuolelta, niin ne varmaan näkee etten mä oikein sovi siihen porukkaan. Että olen jotenkin poikkeavalla tavalla erilainen, vaikken ihan itsekään tiennyt miten. Kyse ei ollut siitä, etteikö mun ystävätkin olisi pukeutuneet varsin erikoisesti ja huomiotaherättävästi, tai ettenkö muuten olisi saanut ystävieni seurassa olla juuri sitä mitä olen (jos teistä joku lukee tätä, niin kiitos kun sain!), mutta musta tuntui että mä en vaan sopinut mihinkään, ja pohdin usein sitä miten selkeästi kaikista porukoista varmasti erotun. 

Nyt kuitenkin kun kaikki alkaa olla hyvin ja mä alan tuntea olevani oma itseni, on mulla välillä ollut sellainen oudon haikea ja surumielinen tunne silloin kun kuulen muiden nuoruudesta tai käyn vaikka katsomassa penkkareita. Tuntuu väärältä ja ristiriitaiselta, että vaikka mulla on menneisyys, niin se ei ole yhtään sitä mitä olisin itselleni halunnut. Oon tehnyt jonkinlaisen rauhan menneisyyteni kanssa kyllä, tai ehkä enemmän sen kanssa mitä se ei ole ollut, mutta välillä se suuri haikeus valtaa mut ja pysähdyn sekunniksi suremaan sitä elämää, jonka nuorelle itselleni olisin suonut, mutta jota en koskaan itselleni voi antaa. 

Sellaiset asiat kuin tämänkin tekstin alussa mainitsemani vanhojentanssit tai penkkarit ei tuntuneet millään tavalla tärkeiltä, vaan enemmänkin nololta turhuudelta johon mä en ainakaan osallistuisi. Nyt kun klikkasin YouTubesta jonkun tämänvuotisen vanhojentanssivideon auki, huomasin yhtäkkiä herkistyväni. Herkistytti ne mua kymmenen vuotta nuoremmat ihmiset jotka hölmöili hienoissa vaatteissa, nauroi ja piti hauskaa, vaihtoi hymyjä keskenään ja oli jotenkin niin nuoria ja täynnä elämää. Kyllä mä tiedän, että siellä taustalla on monenlaisia tarinoita jotka juhlapäiväksi ehkä peitetään ja piilotetaan, mutta silti rintakehään ilmestyi outo paino ja mieli muuttui surulliseksi.

Mä en koskaan ollut sillä tavalla nuori. Enkä mä silloin koskaan sitä kaivannutkaan. Vaikka mun itsetunto oli varsin heikko enkä kyennyt uskomaan omiin kykyihini vähääkään, mä olin aina hieman ylpeä siitä että minähän en tuollaista tee, keskityn "oikeasti tärkeisiin" asioihin, pyrin ihan muihin juttuihin. Olin ylpeä siitä etten ollut "tavallinen", etten halunnut samaa kuin muut. Eikä kaikkien tarvitsekaan haluta.

Totuus kuitenkin on, että mä en uskaltanut haluta. Mä en kokenut että munkaltaisen ihmisen olisi sopivaa tanssia tai pitää hauskaa penkkareissa, mä en voinut kuvitellakaan että antaisin ihmisten nähdä mut niin. Tiesin jossakin syvällä sisimmässäni, että mä en yksinkertaisesti pystyisi tanssimaan vanhoissa tai hölmöilemään penkkareissa muiden ikäisteni kanssa. Tiesin, että mun ja tuon kaltaisten asioiden välissä oli joku näkymätön mutta luja este, jota mä en vaan voisi ylittää. En tiennyt miksi, mutta tiesin että se on.

Tajusin tänä iltana, että jos mä olisin tanssinut vanhoissa, siitä olisi tosiaan aikaa nyt kymmenen vuotta. En ole koskaan sen enempää ajatellut sitä, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että voi kun olisin taas niin nuori, voi kun voisin nyt tehdä noita asioita. Koska nyt kun alan tietää kuka olen ja mun olo alkaa omassa kehossani olla jo aika hyvä, mulla yhtäkkiä on sellainen tunne, että olisihan se hauskaa pukea juhlapuku päälle ja tanssia. Olisi hienoa olla yhtä oman vuosikurssin kanssa, ottaa valokuvia ja kutsua perhe ja isovanhemmat katsomaan, saavuttaa ikään kuin joku rajapyykki yhtäaikaa kaikkien muiden kanssa, yhdessä, juuri niin kuin kaikki muutkin tekee.

Mä olen aina kulkenut jollakin tavalla omia polkujani. En ole pitänyt sitä rohkeana, vaan olen kokenut ettei mulla ole ollut muita vaihtoehtoja. Se pätee myös mun sukupuolenkorjausprosessiin. Yleensä ihmisten elämä ei mene näin, yleensä murrosikää ei käydä läpi (toista kertaa) 27-vuotiaana tai elämän alkamista odotella tässä vaiheessa. Koen, että mun kyky kulkea omaa tietäni jo hyvin nuoresta asti on tukenut mua myös mun prosessissa ja koen myös, että tämä konkreettinen prosessi on vain jatkoa sille tielle, jota mä olen aina elämässäni kulkenut.

Tämä elämätön nuoruus tuntuu olevan monelle transihmiselle valitettavan tuttua. Becca Green kirjoittaa Twitterissä: 

Being trans is doing puberty twice but never actually getting to be a teenager.

The fact we could spare trans kids of this generation this pain and just won’t is heartbreaking.

There’s a version of me who never got to exist and I will never fully understand what she might have been and done and everything from my hobbies to my mannerisms were affectations for decades and even though I get to be me now it will always be a me filtered through that lens.

I quit sports around puberty, avoided activities I loved, and never once understood what my peers felt when they went on dates. I spent my formative years learning to hide me instead of learning to be me and I don’t mean to be a downer but how the hell do you come back from that?

This is why I get so angry when they come for trans kids. I know how desperately I needed adults to give a shit about kids like me back then and no one did and I’ll live with the damage that caused for the rest of my life but y’all the next generation shouldn’t have to suffer.

Pystyisimmekö me muut ihmiset näiden sukupuoliristiriitaisten nuorten ympärillä jotenkin vaikuttamaan siihen, että hekin voisivat elää nuoruuttaan siten kuin heidän ikätoverinsa? Että hekin voisivat tosiaan olla teinejä? 

En tiedä, mutta haluaisin ainakin yrittää. Toivon, että moni muukin haluaisi.

Alaikäisten sukupuolidysforian hoito kyseenalaistettu

Ennen kuin menen otsikon aiheeseen, teen pienen tutkimuskatsauksen. Huhtikuussa 2021 julkaistiin tutkimusartikkeli belgialaisen alaikäisten sukupuoli-identiteettiklinikan tilastoista 10 vuoden ajalta. 

Mitä se kertoo meille esimerkiksi hoitoon hakeutuneiden määrästä tällä ajalla? Heidän sukupuolestaan ja sukupuoli-identiteetistään? Heidän voinnistaan? 

Sisältövaroitus: itsensä vahingoittaminen, itsemurha.

Vuoden 2007 alun ja vuoden 2016 lopun välillä klinikalle sai lähetteen 235 nuorta iältään 12 - 18 vuotta. Näistä 35:n ensimmäinen tapaaminen klinikalla tapahtui tarkasteluajanjakson jälkeen, joten heidät poistettiin tutkimuksesta. 200:sta jäljelle jääneestä 12 ohjattiin aikuisten puolelle heidän tultuaan täysi-ikäisiksi, ja 11 ei koskaan ilmestynyt ensimmäiseen tapaamiseen, joten heidät niin ikään poistettiin tutkimuksesta. Jäljelle jääneistä 177:stä nuoresta viiden tiedetään tehneen itsemurhan.

Tutkittavat olivat keskimäärin 15-vuotiaita ensimmäisen tapaamisen ajankohtana. Vuodesta 2010 eteenpäin syntymässä tytöksi määritettyjen tutkittavien määrä oli huomattavasti suurempi kuin poikien. Lähetteiden määrä kasvoi tarkastelujaksolla siten, että ennen vuotta 2011 niitä oli alle 10 vuosittain ja vuoden 2011 jälkeen yli 25.

59 tutkittavaa antoi luvan käyttää tietojaan kyselyistä, joilla on lyhenteet CBCL ja YSR. Kyselyillä mitataan käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. 40,4 %:lla oli itsetuhoisia ajatuksia ja 32,1 %:lla itsetuhoista käyttäytymistä ja/tai vähintään yksi itsemurhayritys edeltävän 6 kk aikana. 

177 tutkittavasta 29 lopetti klinikalla käymisen. Lopettaneista ainoastaan neljä vastasi olevansa halukas vastaamaan kyselyyn lopettamisen syistä, ja heistä vain kaksi toimittivat vastauksen. Toinen totesi olevansa tyytyväinen syntymässä määritettyyn sukupuoleen, ja toinen kertoi ettei tarvitse hoitoja ollakseen oma itsensä (hän koki sukupuoli-identiteettinsä liukuvana). Seitsemän näistä lopettaneista hakeutui saman klinikan aikuisten puolelle hoitoon myöhemmin.

Tutkimusartikkelin keskusteluosiossa tuodaan esiin mahdollisia syitä kasvaneisiin lähetemääriin. Näitä ovat 

a) transihmisten näkyvyyden lisääntyminen mediassa, 

b) internetin kautta saatavilla oleva tieto, ja 

c) lisääntynyt tietoisuus alaikäisten mahdollisuudesta hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon. 

V. 2017 valmistunut belgialainen tutkimus kertoo, että tyypillisin transsukupuolisen identiteetin itseymmärryksen ikä on vaihdellut hyvin vähän tutkituissa ikäluokissa (v. 1941 - 2000 syntyneet). Ikä on vaihdellut 12 ja 14 ikävuoden välillä ollen tyypillisimmin 12,7 vuotta, eli myös ennen lähetemäärien kasvua transihmiset ovat tunnistaneet itsensä transsukupuolisiksi tyypillisimmin murrosiässä. Ns. kaapista ulos tulemisen ikä sen sijaan on pudonnut dramaattisesti - vuosina 1941-55 syntyneiden keskuudessa se on 35,4 vuotta ja vuosina 1986-2000 syntyneiden joukossa 17,5 vuotta. Tämä luonnollisesti näkyy alaikäisten lähetemäärien kasvuna.

Kiinnostavana lisähuomiona yllä linkatusta tutkimuksesta mainitsen itseymmärryksen iän eri identiteettikategorioiden mukaan: transmiehillä se oli alhaisin (10,5 vuotta) ja ristiinpukeutujilla korkein (16,1 vuotta).

Syntymässä tytöksi määritettyjen (AFAB) osuus lähetteissä on v. 2010 jälkeen noussut paitsi Belgiassa, myös muissa länsimaissa. Ensimmäinen selitys asialle on, että AFAB lasten ja nuorten murrosikä alkaa aikaisemmin kuin syntymässä pojiksi määritettyjen (AMAB) lasten ja nuorten, joten oman sukupuoli-identiteetin ymmärtäminenkin tapahtunee aikaisemmin. AMAB henkilöiden osuus myöhemmällä iällä lähetteiden saaneissa ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa, joten selitys ei ole kattava. Toinen mahdollinen selitys on, että AMAB lapset ja nuoret kohtaavat enemmän stigmatisaatiota poikkeavasta sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisustaan kuin AFAB lapset ja nuoret, joka voi johtaa identiteetin piilottamiseen.

Tiukkojen eettisten sääntöjen vuoksi tutkimuksen tekijät eivät saaneet kerättyä riittävästi tietoa niistä tutkittavista, jotka olivat lopettaneet klinikalla käymisen. Artikkelissa esitetään siksi vain olettamuksia asiasta. He esittävät, että osa lopettaneista tarvitsi mahdollisesti lisää aikaa sukupuoli-identiteetin pohtimiseen ja tutkimiseen, tai he eivät olleet tyytyväisiä klinikan toimintaan. On myös mahdollista, että heidän ajatuksensa muuttuivat, eivätkä he enää koenneet tarvitsevansa hoitoa sukupuoli-identiteettiin liittyen. Joidenkin kohdalla lähipiirin suhtautuminen on saattanut vaikuttaa niin, että hoitoa on ollut vaikea jatkaa.

Lopuksi artikkelissa todetaan, että koska kyseinen klinikka on Belgiassa ainoa, joka tarjoaa tutkimuksia ja hoitoa alaikäisten sukupuolidysforiaan, jonot ovat pitkiä ja hoitoon pääsy vaikeaa. Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella alaikäiset sukupuolidysforiasta kärsivät lapset ja nuoret ovat mielenterveydeltään merkittävästi heikommassa asemassa kuin ikätoverinsa, ja heidän auttamisekseen olisi tehtävä enemmän kuin nyt tehdään.

----------

Tämän tutkimusartikkelin löydösten ja johtopäätösten perusteella on mielestäni selvää, että alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden määrän nousu ei ole merkki siitä, että nuoret etsisivät syytä pahalle ololleen muodikkaasti transsukupuolisuudesta (en kiistä, etteikö tällaistakin ilmiötä voisi olla olemassa, mutta pääsyynä kasvuun en sitä pidä ja suurin osa näistä tapauksista luopuu tutkimuksista tai hoidoista ennemmin tai, valitettavasti, myöhemmin). Tämän kertoo tutkimustulos, jonka mukaan oman sukupuoli-identiteetin ymmärtämisen ikä on jo pitkään ollut sama eli tutkimuksessa mainittu 12,7 vuotta keskimäärin. Tiedon, näkyvyyden ja hyväksynnän lisääntyessä yhä nuoremmat transihmiset uskaltavat ja pystyvät hakeutumaan tutkimuksiin ja hoitoon. 

Minusta on kerta kaikkiaan sydäntä särkevää, että useat länsimaiset valtiot eivät ole pystyneet vastaamaan riittävästi tähän alaikäisten kasvaneeseen hoidon tarpeeseen, ja vielä sydäntä särkevämpää on, että joissakin valtioissa hoitoon pääsyä entisestään rajoitetaan, kuten uutiset Britanniasta ja Ruotsista kertovat.

Maailmanlaajuisen transterveydenhuollon järjestön WPATH:n hyvän hoidon suositus on siis alaikäisten osalta kyseenalaistettu ainakin Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa. Ruotsin päätöksen takana ovat uutisten mukaan mm. Bell vs. Tavistockin oikeustapauksesta tehdyt johtopäätökset. Karoliinisen yliopistollisen sairaalan esimerkkiä on seurannut pari muutakin sairaalaa Ruotsissa. Hiljattain on julkaistu myös arvio  sukupuolivähemmistöjen hyvän hoidon suosituksista, jossa todetaan ne tieteelliseltä pohjaltaan hatariksi ja osittain ristiriitaisiksi. Jos minulta kysytään, niin mikäli sukupuolidysforiasta kärsivien alaikäisten hoitoa ja sen perustana olevaa tieteellistä tutkimusta ja sen laatua verrataan johonkin keskivertoon, suuremman potilasryhmän omaavaan terveydenhoidon alaan, niin ei mikään ihme, että se vaikuttaa hataralta. Tutkittavia on vain kerta kaikkiaan liian vähän laadukkaaseen tutkimukseen, kun lisäksi on runsaasti eettisiä kysymyksiä pohdittavana.

Täytyy toivoa, että arvion ja edellä mainitun oikeustapauksen myötä alaikäisten sukupuolidysforiasta kärsivien hoitoa todellakin parannetaan, ja pian, eikä hoidon väliaikainen kieltäminen jää pysyväksi. Linkkaamassani Ruotsia koskevassa uutisessa ylilääkäri sanoo, että hoidoilla on ilmennyt pitkäaikaisia vaikutuksia, joista ei aiemmin oltu tietoisia. Ymmärrän lääkärien ja muiden asiantuntijoiden varovaisuuden, jos näin todellakin on. Itselleni on jäänyt vielä epäselväksi, missä yhteydessä näitä pitkäaikaisvaikutuksia on ilmennyt ja millaisia ne ovat. Oletan, että tässä tarkoitetaan niitä vaikutuksia, joita "tuli ilmi" Bell vs. Tavistock -oikeustapauksen yhteydessä. (Lainausmerkeissä siksi, että oikeuden kuulemat asiantuntijat olivat hyvin kyseenalaisia, katso aikaisempi blogikirjoitukseni aiheesta.)

EDIT. Tässä uutisessa kerrotaan lisää sivuvaikutuksista, joista nyt ollaan huolissaan. Edelleen, en tiedä, mihin tutkimuksiin nämä huolet perustuvat.

Hoitamatta jättämisellä on myös vakavia vaikutuksia, kuten Mia tässä haastattelussa kertoo. Hän pelkää menettävänsä poikansa sukupuolidysforian aiheuttamalle "ahdistusaukolle" (ångesthål), ja niin pelkäävät tuhannet muutkin vanhemmat.

Tässä Twitter-ketjussa kerrotaan, että Ruotsin Karoliinisen yliopistollisen sairaalan johtokunnan päätös lopettaa alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidot tuli hoitaville lääkäreille ja endokrinologeille, sekä tietenkin potilaille ja heidän perheilleen yllätyksenä. Lisäksi siinä sanotaan, että hoito jatkuu entisellään muissa alaikäisten potilasryhmissä, joita hoidetaan hormoniblokkereilla, mikä vaikuttaa kummalliselta. Edelleen ketjussa kirjoitetaan, että sukupuolidysforiaan saakin hormoniblokkereita ja hormonihoitoa alaikäisenä (yhdessä sairaalassa?), jos suostuu osallistumaan uuteen tutkimukseen niiden pitkäaikaisvaikutuksista.

En ole nyt ihan varma, mistä tässä on kyse. Hyvän hoidon suosituksilla, jotka sisältävät hormoniblokkerit, on kyllä tutkimustuloksia takanaan. Minun silmääni ne ovat olleet aivan riittävän luotettavia, mutta en toki ole asiantuntija. Esimerkiksi tämä tutkimusartikkeli "Is puberty-delaying treatment experimental treatment?" huhtikuulta 2020 esittää johtopäätöksenään, että blokkerihoito ei ole kokeellista ja sen vaikutukset tunnetaan hyvin. Onko jollakin lobbauksella ollut vaikutusta asiaan, vai miksi Karoliininen sairaala nyt päätti, että tutkimuksia on tehtävä enemmän ennen kuin hoitoa voidaan jatkaa? Onko Bell vs. Tavistock -tapauksella voinut tosiaan olla näin suuri vaikutus? Oikeuslaitos ei huomioinut käsittääkseni lainkaan kaikkea sitä laajaa tutkimusta, jota aiheessa on tehty, vaan päätös perustui nähdäkseni yhteen ainoaan keskeneräiseen tutkimukseen.

Bell vs. Tavistock päätöksen mukaan alaikäiset eivät ole kykeneviä antamaan tietoista suostumusta hormoniblokkerihoidolle, vaan nämä päätökset on jatkossa haettava oikeusistuimen kautta. Harkinnan mukaan 16-18-vuotiaat voivat olla kykeneviä tekemään päätöksen ilman oikeusistuintakin. Kirjoitin: "Hypoteettinen cis-lapsi näyttää olevan tärkeämpi nykyiselle järjestelmälle kuin hyvin todelliset translapset, joita klinikan oletetaan auttavan." ja "Walsh väittää: Tilanne on siis se, että translapset tietävät oman sukupuolensa, mutta muuntohormonihoitoon pääseminen vasta 16-vuotiaasta lähtien on tällä hetkellä sääntö, ja nyt he todennäköisesti tarvitsevat tuomioistuimen luvan estää sukupuolen kanssa ristiriitaisen murrosiän aiheuttamat haitat. Kaiken tämän tarkoituksena on "suojella" lasta omilta päätöksiltään. Tämä on todellinen skandaali lasten sukupuolen hoidossa, tämä on todistamaton hoitoprotokolla, ja näin klinikka ei toimi todella tietoon perustuvalla suostumuksella." - sama pätee nyt myös Ruotsin kohdalla.

Esimerkiksi Australiassa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan - oikeusistuinten rooli on pienentynyt. Aiemmin Australia oli ainoa maa, joka edellytti oikeusistuinten päätöstä alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidoille.

Miten näissä ruotsalaisissa sairaaloissa jatkossa sitten oikein toimitaan? Ei anneta hormoniblokkereita, koska niiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta - paitsi että annetaankin, jos suostuu osallistumaan tutkimukseen pitkäaikaisvaikutuksista? Jos Ruotsissa on toimittu suositusten mukaisesti, potilaille on kerrottu tiedetyistä sivuvaikutuksista, jotta he ovat voineet tehdä tietoisen suostumuksen hoidolle. Mikä siis nyt muuttuu? Se, että kerrotaan lisäksi, että pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta tarkasti? Voisin olettaa, että sekin on pitänyt potilaille kertoa jo aiemmin. Muutos on siis se, että hoitoa saadakseen on pakko suostua osallistumaan tutkimukseen. Onko se nyt sitten eettistä?

Toistan aiemman teesini: mitä tiukempi portinvartijuus, sitä enemmän kärsimystä. Mitä tiukemmat hoitoon pääsyn kriteerit ovat, sitä epätoivoisemmin nuoret niihin pyrkivät, jopa valehtelevat niihin päästäkseen. Tämä ei ole kestävä tie. 

En vastusta hoitojen vaikutusten tutkimista, en missään nimessä. Alaikäisten sukupuolidysforia on hyvin monimutkainen ja herkkiä aihealueita kosketteleva ilmiö, joka asiantuntijoiden olisi pystyttävä ottamaan kokonaisvaltaisesti haltuun. Psykiatrit ja endokrinologt eivät pysty tätä yksin selvittämään. Tarvitaan myös sosiologiaa, etiikkaa ja ennen kaikkea inhimillisyyttä. Potilaan näkökulmasta yhdelläkään hoitotaholla ei ole tällaista kokonaisvaltaista käsitystä. Usein potilas itse tuntee aihealueen paremmin kuin yksittäiset asiantuntijat. Kun tutustuu transterveydenhoidon satavuotiseen historiaan, potilaiden halu osallistua oman hoitonsa kehittämiseen on ollut silmiinpistävää. Minusta se kertoo siitä, että heitä olisi rajoittamisen ja patologisoinnin sijaan vihdoin kuunneltava ja autettava.

----------

EDIT. 10.5.2021

Tämä twiitti valaisee asiaa: ruotsalaiset vanhemmat ovat kampanjan takana. Brittiläiset tutkijat ovat auttaneet heitä. Linkattu sivusto "genderchallenge" kertoo, että kyseessä on joukko vanhempia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta, jotka suhtautuvat kriittisesti alaikäisten hoitamiseen: 

We take a critical view of investigation and treatment of children, and attach importance to "science and proven experience".

Sivuston etusivulla julistetaan ROGD-teoriaa: 

Ever more parents feel that their child wants to change their gender without previous evidence of gender icongruence. We wonder what has brought this about and how to deal with this phenomenon generally refered to as Rapid Onset Gender Dysphoria - ROGD

Eli rogd-teoriaan uskovat vanhemmat ovat värvänneet kampanjaansa asiantuntijoita ja saaneet aikaan tämän takapakin.

Tässä ketjussa mainitaan Suomen PALKOn hoitosuositukset ja kuvaillaan niitä tiukoiksi hormoniblokkerihoidon suhteen.