lauantai 22. toukokuuta 2021

Vastauksia Oikeus olla -kansalaisaloitteesta esitettyihin kysymyksiin

Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, mitä Oikeus olla -kansalaisaloite minulle merkitsee. Sain siihen kirjoitukseen kommentin, että miten vastaisin Femina non grata -blogissa esitettyihin kysymyksiin ko. kansalaisaloitteesta. Lupasin vastata, jos minun mielipiteeni tosiaan kiinnostaa. Suhtaudun epäilevästi esitettyyn kiinnostukseen, koska yleensä tällaisten kysymysten takana ei ole aito kiinnostus, vaan toive päästä repimään vastaukset kappaleiksi ja halu osoittaa oma mielipide "oikeaksi".

Olen kiinnostuneempi siitä, mitä hyötyjä lakimuutoksesta olisi transihmisille, kuin siitä, mitä mahdollisia haittoja sillä olisi muille. En ole huomannut, että niissä maissa, joissa sukupuolen itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolen korjaamista ohjaava laki on jo voimassa, olisi ilmennyt mitään haitallisia vaikutuksia. Minulle on linkattu useita uutisartikkeleita, joissa kerrotaan miesten tekemistä rikoksista, tai naispedofiilien määrän noususta tilastoissa, ja kysytään, miten lakimuutos estää nämä. (Yleensä uutiset ovat maista, joissa itsemäärittely ei ole voimassa) Tähän on helppo vastata, että ei mitenkään. Mikään laki ei estä rikoksia etukäteen tapahtumasta. Tilastot ovat tilastoja, ja niiden haitallinen vaikutus jonkun elämään lienee marginaalista. 

EDIT. 10.6.21:

Yllä olevaa kappaletta on siteerattu ja levitetty muualla ja väitetty, että siinä "paljastan" jotain vahingossa. Ilmeisesti sitä tulkitaan niin, että minusta transihmiset ovat tärkeämpiä kuin muut, tai jopa että en välittäisi rikosten uhreista, tai jotain. Sen vuoksi haluan nyt selventää, mitä yllä olevalla kappaleella tarkoitan: 

Kuten kaikessa lainsäädännössä on punnittava edut vs. haitat, myös translain uudistamisessa on punnittava erityisesti lakimuutoksen edut transihmisille vs. mahdolliset haitat muille. Minun ymmärrykseni mukaan translain muutos itsemäärittelyä kunnioittavaksi sisältää huomattavasti enemmän hyötyä transihmisille kuin haittaa muille. Haitat ovat mahdollisia, mutta eivät ilmeisiä. Tämän perusteluksi on olemassa artikkeleita ja tutkimuksia, mm. nämä:

Lisäksi kappaleen viimeinen lause tarkoittaa tilastoja, ei rikoksia. Jos tilastot vääristyvät sukupuolen itsemäärittelyn vuoksi, sillä ei liene suoria konkreettisia haitallisia vaikutuksia kenenkään elämään. Alempana vastaan tarkemmin. 


Minusta lakimuutoksen hyödyt ylittävät mahdolliset haitat moninkertaisesti, mutta selvästi on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, tai ainakin huolissaan. Osa näistä ihmisistä on omista ennakkoluuloistaan johtuen selkeästi kaikkea sellaista vastaan, joka voisi auttaa transihmisiä, mutta eivät tokikaan kaikki. Siksi yritän nyt omalta pieneltä osaltani hälventää huolia.

Vastaukseni ei ole täydellinen, enkä varmasti pysty vastaamaan tyydyttävästi kaikkiin kysymyksiin, koska A. en ole aloitteen tekijä, B. en ole kysynyt aloitteen tekijöiltä vastauksia näihin kysymyksiin ja C. en ole lakiasiantuntija. Minulle esitettiin myös joukko lisäkysymyksiä kommenteissa pariin blogikirjoitukseeni, mutta periaatteessa kaikki kysymykset liittyvät itseidentifikaation mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin liittyen sukupuolitettujen tilojen ja palvelujen käyttöön (pukuhuoneet, vankilat, terveydenhoito, urheilu, jne.).

Itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolenkorjausta koskeva laki on jo voimassa muutamissa maissa - miten esitetyt kysymykset on näissä maissa ratkaistu? Maita, joissa laki on voimassa, ovat ainakin Tanska, Irlanti, Malta, Norja, Islanti, Belgia, Luxemburg, Itävalta, Alankomaat, Kanada, Brasilia, Argentiina, Kolumbia, Uuruguay ja Pakistan. Osassa Yhdysvaltoja ja Australiaa on voimassa vastaavia lakeja. Keskityn lähinnä niihin, joista pystyin löytämään jotain tietoja kielellä, jota ymmärrän. Onko itsemäärittelystä aiheutunut ongelmia näissä maissa? Tai onko nähtävissä selkeitä hyötyjä? (Tätä ei kysytty, mutta käytän tilaisuuden hyväksi.) Lähteenä olen useassa kohdassa käyttänyt Ihmisoikeuskeskuksen selvitystä Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen vuodelta 2018.

Toinen näkökulma lähestyä asiaa on katsoa, miten näistä kysymyksistä keskustellaan niissä maissa, joissa sukupuolen korjausta koskevaa lakia ollaan uudistamassa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa tai Uudessa Seelannissa. 


Esitän tämän kirjoituksen lopussa muutaman vastakysymyksen.

----------

Iso-Britannia: esimerkiksi tässä The Guardianin artikkelissa ja tässä Vicen artikkelissa sekä tässä The Conversationin artikkelissa todetaan, että jo nykyisessä lainsäädännössä (The Equality Act) sukupuolitetut tilat ja palvelut ovat myös transihmisten käytössä heidän sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Laissa on mainittu sallittuja poikkeustilanteita, joissa yhdelle sukupuolelle tarkoitetuista palveluista voidaan sulkea ulos transsukupuoliset, mikäli se on oikeutettua ja oikeasuhteista palvelun tarpeisiin nähden. The Equality Act säilyy nykyisellään, vaikka sukupuolen korjaaminen muuttuisi itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi. Esimerkiksi miesten taholta väkivaltaa kokeneille naisille on perusteltua olla palvelu, josta transnaiset on suljettu ulkopuolelle, mikäli heidän fyysinen sukupuolenkorjauksensa on kesken, ja tällaista väkivaltaa kokeneilla naisilla on oikeus saada fyysisesti nainen tekemään ruumiintarkastus ja lääketieteellinen intiimitarkastus. 

Tuoreen oikeustapauksen päätös (Pohjois-Irlanti) julistaa, että häiriön diagnoosin vaatiminen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on tarpeeton ja perusteeton. Voisi siis olettaa, että itsemääräämisoikeus sukupuoleen tulisi Isossa-Britanniassakin voimaan, mutta... kun kyseessä on "TERF Island", niin ei. (<- EDIT. Lisäys 25.5.) Viime syksynä lakimuutos tuli voimaan, mutta itsemäärittelyoikeus sukupuoleen jäi toteutumatta. Sukupuolen juridisen korjaamisen hintaa alennettiin, ja päätettiin avata kolme sukupuoli-identiteetin kilinikkaa lisää. Ilmeisesti erinäisten naisjärjestöjen lobbaus on enimmäkseen tämän taustalla (sen perusteella mitä olen seurannut keskusteluja lähinnä Twitterissä).

Irlanti: Irlannissa laki itsemääräämisoikeudesta sukupuolen korjaamisessa tuli voimaan v. 2015. Guardianin artikkelissa vuodelta 2018 todetaan, että se ei ole aiheuttanut ongelmallisia tilanteita. Yksikään mies ei ole vilpillisesti korjannut sukupuoltaan päästäkseen naisten tiloihin, eikä yhtään nuorta ole painostettu lääketieteellisiin hoitoihin. Hyötyinä mainitaan merkittävästi laskenut henkinen stressi transihmisten keskuudessa. Tilastot eivät ole vääristyneet, koska juridisten sukupuolenkorjausten määrä vuosittain on hyvin pieni.

Yhdysvalloissa tilanne vaihtelee osavaltioittain, Australiassa niin ikään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Massachusetts) itsemääräämisoikeudella ja sukupuolitetuissa tiloissa tapahtuvalla häirinnällä ei ole yhteyttä: uutinen aiheesta. Tasmanian osavaltio oli Australian ensimmäinen osavaltio, jossa sukupuolen itsemäärittely tuli voimaan. Tässä Tasmanian yliopiston artikkeli aiheesta, ja tässä selvitys lain vaikutuksista. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että ei-toivottuja haittavaikutuksia ei ole ilmennyt:

"The institute's inquiry uncovered no evidence that allowing people to change their officially recorded gender would have any significant unforeseen legal consequences.

At most, there are small issues to be considered, but they have been taken into account and the legislation carefully responds to them. Most notably, this was done by ensuring effective scrutiny of gender change applications to ensure they are genuine and warranted."

Eli joitakin pieniä asioita oli laissa huomioitava, ja tämän johdosta sukupuolen juridinen korjaaminen vaatii hakemuksen, jonka vilpittömyys ja perustelut tarkistetaan (miten, en tiedä, mutta joka tapauksessa vaaditaan muutakin kuin rasti ruutuun).

Tanska: Tämän tutkimusartikkelin mukaan itsemäärittelyoikeus sukupuolen juridisessa korjaamisessa johti siihen, että pääsy korjaushoitoihin vaikeutui. Käytännössä lakiuudistus johti siis siihen, että juridisesti sukupuoltaan korjanneet henkilöt eivät ole päässeet tai halunneet mennä korjaushoitoihin, koska niissä vaaditaan pitkiä psykiatrisia arvioita, sekä siihen, että osa sukupuolenkorjausta toivovista ei ole korjannut juridista sukupuoltaan, koska pelkäävät etteivät pääse korjaushoitoihin. Juridisen sukupuolen korjaaminen ilman korjaushoitoja on monelle vaikea tilanne, johon ei haluta joutua. 

Tanskassa ko. laki tuli voimaan vuonna 2014, ja Tanskan lainsäädäntö määrittelee ja tunnustaa erikseen biologisen sukupuolen ja juridisen sukupuolen. Terveydenhuolto, hedelmöityshoidot ja vanhemmuus määritellään biologisen sukupuolen mukaan.

Uusi-Seelanti: tässä Stuffin artikkelissa todetaan, että vankiloiden osalta transsukupuoliset ja intersukupuoliset vangit voivat anoa pääsyä naisten osastolle / naisten vankilaan, mutta mikäli heidät on tuomittu seksuaalirikoksista naisia kohtaan, pääsyä ei myönnetä. Artikkelissa siteerataan Speak Up For Women -järjestöä, joka viittaa tietoon, että Isossa-Britanniassa sukupuolenkorjaukseen pyrkivien miesten määrä on noussut, mutta turvallisuusnäkökohdat on aina otettava huomioon, vankien sukupuolista ja sukupuoli-identiteeteistä huolimatta.

Norja: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2016. Myös Norjassa laki tunnistaa erikseen biologisen ja juridisen sukupuolen. Vanhemmuus ja huoltajuus määrittyvät biologisen sukupuolen mukaan. 

Norjassa ainakin yksi häirintätapaus on käsitelty lain voimaantulon jälkeen. Lyhyesti kyse oli siitä, että kuntosalin pukuhuoneessa cisnainen meni kysymään transnaiselta, onkohan hän oikeassa paikassa. Naiset kohtasivat kaksi kertaa. Transnainen syytti cisnaista häirinnästä sukupuoli-identiteetin perusteella ja vei asian yhdenvertaisuusvaltuutetulle (tjsp), joka oli sitä mieltä, että häirintää tapahtui toisessa kohtaamisessa. Cisnainen vei sitten asian oikeuteen, jossa häirintäsyytös hylättiin. Oikeuden päätöksessä todetaan, että niiden transihmisten, jotka ovat korjanneet vain juridisen sukupuolensa, on varauduttava siihen, että heidän läsnäolonsa sukupuoli-identiteettinsä mukaisissa intiimitiloissa herättää reaktioita. Epämiellyttävät kysymykset ja epäilykset eivät kuitenkaan ole häirintää.

Alankomaat: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2014. Juridisen sukupuolen korjaamista varten hakija tarvitsee lausunnon yliopistosairaalan sukupuoliasiantuntijalta. Tällä menettelyllä pyritään karsimaan pois ns. hupivaihtajat. Vanhemmuus määräytyy biologisen sukupuolen mukaan.

Argentiina: laki tuli voimaan vuonna 2012.  Juridinen sukupuolen korjaus ei vaikuta henkilön niihin velvoitteisiin, jotka ovat peräisin ajalta ennen korjausta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli henkilö on saanut lapsen ennen sukupuolen korjausta, hänen vanhemmuutensa määrittyy sen mukaan mikä hänen sukupuolensa oli ennen korjausta. Laki takaa myös kaikki sukupuolen korjaukseen liittyvät lääketieteelliset hoidot niitä haluaville tietoisen suostumuksen periaatteilla.

Tämä on yllättävä tieto, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että transihmisten asema Latinalaisessa Amerikassa on heikko. Yli 90% transihmisistä tekee seksityötä, koska muuta ei ole tarjolla, ja he yleensä kuolevat alle 40-vuotiaina. (Lähde mm. tämä) Argentiinan hallitus on kuitenkin hyvin sitoutunut transihmisten oikeuksien edistämiseen. NBC:n uutisen mukaan transihmisille on nyt varattu 1 % kiintiö julkisista viroista. Vankiloissa transihmiset kuitenkin sijoitetaan homoseksuaalien kanssa samalle erillisosastolle.

Espanja: lakimuutos äänestettiin kumoon tällä viikolla. Artikkelin mukaan lakimuutosta vastaan kampanjoineet tahot ovat vandalisoineet asiaa, mutta en ryhtynyt kääntämään espanjankielistä uutista asiasta, joten en osaa kertoa tarkemmin.

EDIT. 16.9.21 Kesällä lakimuutos hyväksyttiin: uutinen asiasta.

Saksa: lakimuutos äänestettiin kumoon niin ikään tällä viikolla, mutta äänestyksen takana vaikuttaisi olevan poliittisia kähinöitä. Asia tulee uudelleen äänestykseen ensi syksynä. (Lähde: LGB Alliance Deutschlandin twiitti ja sen alla oleva keskustelu, johon en linkkaa. Kyseinen organisaatio vakuuttaa kampanjoivansa jatkossakin lakimuutosta vastaan.)

----------

Miten Suomen translaki sijoittuu suhteessa muihin EU-maihin?
EU:n tutkimusraportissa vuodelta 2020 luokitellaan ne Euroopan maat, joissa juridinen sukupuolen korjaaminen ylipäätään on mahdollista, erilaisiin kategorioihin sen mukaan, miten hyvin laki kunnioittaa transihmisten ihmisoikeuksia. Kategorioita on viisi, joista nro 1 on huonoin ja nro 5 paras. Suomi on kategoriassa kaksi.

Suomen tasa-arvolaissa on jo, kuten Isossa-Britanniassa ja monessa muussakin maassa, EU:n yleistä linjaa vastaavat tasa-arvoa edistävät ja syrjinnän kieltävät pykälät, joihin sisältyy sukupuoli-identiteettiperuste. Näistä myönnetään poikkeuksia tietyissä tilanteissa:

Tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on kuitenkin sallittua, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.

Suomen vankiloissa kunnioitetaan jo nyt vangin itsemääräämisoikeutta sukupuoleen, ja sijoitus tehdään sukupuoli-identiteetin mukaisesti, mikäli se on turvallista. Näin toimitaan myös siinä tapauksessa, että sukupuoli-identiteetin tutkimukset tai sukupuolen  korjaushoidot eivät ole vielä alkaneet. Lähde: Sukupuolen korjausprosessin läpikäyneen ja korjausprosessissa olevan henkilön sijoittaminen Rikosseuraamuslaitoksessa (8/004/2018)

----------

Onko sukupuolen itsemääräämiseen perustuvasta sukupuolen juridisesta korjaamisesta jotain raportoituja hyötyjä?  Yllä linkatussa EU:n tutkimusraportissa kerrotaan: 


Most respondents from countries with self-determination LGR procedures viewed the procedures in these countries most favourably and agreed that the process is quick, accessible and transparent.
LGR procedures based on self-determination are important for allowing transgender people to live with greater dignity and can support them to feel ‘seen’. At the individual level, participant testimonies suggest that gaining legal recognition of their gender can also reduce their overall experiences of discrimination and help to safeguard against hostility from others. The eradication of discrimination facilitates greater economic participation of transgender people, which leads to improvements in their socioeconomic position.

Access to LGR can play a big role in the social inclusion of trans people across the EU, however it must be accompanied with measures to tackle discrimination and improve the wider social acceptance of trans individuals in society.

----------

Näiden tietojen valossa, kysymykset (kopioin Femina non gratan blogista ja tarvittaessa lisäsin sulkeisiin selventäviä ilmauksia) ja omat vastaukseni niihin lyhyesti:

  • Onko näihin ryhmiin lukeutuvilla naisilla (mm. seksuaaliväkivallan ja parisuhdeväkivallan uhrit, sekä uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset ryhmät) oikeus tiloihin, joissa ei ole miespuolisia ihmisiä? 
    • Kyllä on.
  • Onko naisilla tällaisen lain tultua voimaan ylipäätään oikeutta intiimitiloihin, joihin pääsy määräytyy fyysisen sukupuolen perusteella?
    • Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
  • Miten varmistetaan tämän suojavaikutuksen (fyysisen sukupuolen perusteella eroteltujen intiimitilojen tarkoitus on estää seksuaalirikollisilta helppo pääsy potentiaalisten uhrien keskelle) säilyminen, jos pääsy intiimitiloihin muuttuu lailliseen sukupuoleen perustuvaksi? (Kysymystä perustellaan sillä, että valtaosa naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä esim. uimahalleissa tapahtuu nimenomaan unisex-tiloissa)
    •  Laki ei ota kantaa siihen, onko esim. uimahalleissa oltava unisex-tilat, vaan palvelun tarjoaja päättää pukuhuonetilojen järjestämisestä. Suomen väkivaltarikostilastojen mukaan 90 % raiskauksista tapahtui yksityisasunnossa tai muussa yksityisessä paikassa. En ole onnistunut löytämään suomalaista tilastoa seksuaalirikoksista pukuhuoneissa, wc-tiloissa ym., joten en pysty vastaamaan muuten kuin seuraavasti: mikään laki ei ennalta ehkäise rikosta. Palvelujen tarjoajien intresseissä varmasti on asiakkaiden tyytyväisyys, joten uskoisin, että heillä on tällöin taloudellista motivaatiota saada turvallisuus kaikkien mielestä hyvälle tasolle.
  • Tuleeko pääsy näiden lajien (viitaten kontaktilajeihin sekä sellaisiin lajeihin, joissa miesten ylivoima säilyy hormonihoidoista huolimatta) naisten luokkiin määräytymään fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
    • Olympiakomitea ja lajiliitot päättävät näistä kriteereistä jatkossakin. Joissakin lajiliitoissa käytetään fyysistä sukupuolta, joissakin itseidentifikaatiota, joissakin testosteronirajoja ja/tai aikamääreitä (elänyt korjatussa sukupuolessa / käyttänyt hormonihoitoa xx kuukautta tai vuotta). 
  • Tuleeko laillisen sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi vaikuttamaan siihen, miten osanottajat jaetaan urheilujoukkueisiin ja -kilpailuluokkiin? Ja tuleeko tämä pätemään sekä kontaktilajeihin, että muihin lajeihin?
    • Todennäköisesti ei. Kts. edellinen vastaus.
  • Miten turvataan se, että terveydenhoitohenkilökunnalla on aina tieto potilaan fyysisestä sukupuolesta, riippumatta esimerkiksi potilaan tajunnan tasosta? Kenen on vastuu, jos potilasta hoidetaan esimerkiksi väärän fyysisen sukupuolen mukaisilla viitearvioilla ja seurauksena on munuaisvaurio?
    • Useissa maissa, joissa itseidentifikaatioon perustuva sukupuolen korjaamista koskeva laki on voimassa, terveydenhoitoviranomaisilla on pääsy tietoon potilaan fyysisestä sukupuolesta. Tiedän, että Oikeus olla -kansalaisaloite haluaa poistaa ns. transrekisterin, mutta minulla ei ole tietoa, tarkoittaako tämä myös terveydenhoitoa.
  • Millä perusteella määritellään sairaanhoidossa potilaiden jakaminen vuodeosastoille? Tuleeko se perustumaan fyysiseen vai lailliseen sukupuoleen? Ja onko potilaalla oikeus valittaa sijoituksesta?
    • Laillisen sukupuolen mukaan, mutta potilaalla on oikeus valittaa, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
  • Valitaanko hoitohenkilökunta fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella? Ja jos potilas ei ole valintaan tyytyväinen, onko potilaalla oikeus valittaa?
    • Katso edellinen vastaus.
  • Miten toimitaan potilaan pyytäessä hoitohenkilökuntaa, joka on potilaan kanssa samaa fyysistä sukupuolta?
    • Katso edellinen vastaus.
  • Miten määritellään ruumiintarkastusten kohdalla se, kuka ruumiintarkastuksen saa suorittaa? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan?
    • Laillisen sukupuolen mukaan, mutta ruumiintarkastuksen kohteena olevalla henkilöllä on oikeus pyytää fyysisen sukupuolen mukaista henkilöä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)
  • Onko ruumiintarkastukseen joutuvilla oikeus siihen, että ruumiintarkastuksen suorittaa samaa fyysistä sukupuolta oleva henkilö?
    • On, katso edellinen vastaus.
  • Millä perusteella määräytyy vankilassa olevan henkilön sijoitus? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Jos se päätetään laillisen sukupuolen mukaan, miten taataan naispuolisten vankien turvallisuus siinä tapauksessa, että naisten vankilaan siirretään miespuolinen vanki, joka on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan naisia kohtaan?
    • Laillisen sukupuolen mukaan, kuten nytkin. Myös vangin esittämä toive hakeutua sukupuolen korjaushoitoihin otetaan huomioon ja sijoitus tehdään sen mukaan. Jokaisen vangin sijoittamisen kohdalla tehdään riskiarvio, ja mikäli on kohonnut riski sille, että vanki itse joutuu vaaraan tai hän asettaa muut vangit vaaraan, se huomioidaan sijoituksessa.
  • Miten päätetään, onko vanhempi “kykenevä päättämään puolueettomasti” lapsen puolesta?
    • Asiassa huomioidaan lapsen oikeudet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Tapaukset käsitellään yksilöllisen harkinnan mukaan.
  • Onko vanhemmalla missään tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta suostumustaan ilman, että lapselle automaattisesti asetetaan laillinen holhooja, joka sitten antaa suostumuksensa? Tuleeko sama periaate pätemään hormonaalisen kehityksen keskeyttäviin hoitoihin ja leikkauksiin?
    • Katso edellinen vastaus. 
  • Millä perusteella tullaan määrittelemään oikeus sukupuolen mukaan rajoitettuihin palkintoihin, apurahoihin tai muihin vastaaviin? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Naisille tarkoitetut apurahat ja rahapalkinnot on usein tarkoitettu parantamaan fyysisesti naispuolisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia kyseisellä alalla.
    • Laillisen sukupuolen mukaan. Myös transnaiset kohtaavat samantyyppisiä esteitä aloilla, joilla naisten mahdollisuuksia pyritään huomioimaan apurahoilla ja palkinnoilla.
  • Miten taataan, että fyysisen sukupuolen perusteella annettavien palkintojen, apurahojen yms. aiottu vaikutus säilyy, jos ne jaetaan laillisen sukupuolen perusteella?
    • Palkintoja ja apurahoja jakavat tahot joutunevat harkitsemaan tämän.
  • Tullaanko nämä (sukupuolen mukaan jaotellut) tilastot jatkossa kokoamaan fyysisen sukupuolen vai laillisen sukupuolen mukaisesti?
    • En pysty vastaamaan tilastoja tekevien laitosten puolesta, mutta uskoisin, että suurissa, kansallisissa tilastoissa sukupuolensa korjanneiden määrä on niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä. Sellaisissa tilastoissa, joissa sukupuolella tai sen korjaamisella arvioidaan olevan merkitystä, uskoisin että tilastojen sukupuolitus rakennetaan uudelleen esimerkiksi siten, että sukupuolensa korjanneet kootaan omiin luokkiinsa.
  • Onko naispuolisilla kansalaisilla oikeutta ilmaista tyytymättömyytensä fyysisesti miespuolisten henkilöiden läsnäoloon intiimitiloissa, vai tulkitaanko nämä ilmaisut sukupuoleen perustuvaksi häirinnäksi?
    • Norjalaisen oikeustapauksen perusteella sanoisin, että on oikeus.
  • Arvioidaanko tässä tapauksessa (tasa-arvolain vaatimus sukupuolten tasa-arvosta valtion, kuntien ym. elinten toimikunnissa jne) tilanne fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
    • Laillisen sukupuolen perusteella.
  • Miten taataan, että tasa-arvolain selkeä aikomus fyysisen sukupuolen perusteella tasaisen edustuksen takaamisesta toteutuu?
    • Tasa-arvolaissa myös sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on suojattu häirinnältä ja syrjinnältä. 
  • Jos kriteeriksi (yhdistyksen jäsenyyteen liittyen) otetaan laillinen sukupuoli, tuleeko naispuolisilla henkilöillä jatkossakin olemaan oikeus muodostaa yhdistyksiä, joihin on pääsy sallittu ainoastaan fyysisesti naispuolisilla henkilöillä?
    • Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)

 ----------

Vastakysymykseni:

Ihmisoikeusvaltuuskunta on vaatinut translain pikaista uudistamista: 1) vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on poistettava, 2) oikeus lääketieteelliseen hoitoon ja henkilön omiin tarpeisiin perustuviin palveluihin on turvattava osana terveyspalveluja, 3) sukupuolen oikeudellista vahvistamista ja sukupuolenkorjausta koskevat prosessit on eriytettävä toisistaan, 4) täysi-ikäisyyden kriteeriä on selvitettävä ja 5) translain nimi on muutettava ”laiksi sukupuolen vahvistamisesta”.

  • Miten yllä olevat vaatimukset toteutetaan, ellei uudistamalla translaki itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi? 
Ja tarkempia kysymyksiä:
  • Miten transsukupuolisuuden depatologisointi eli poistaminen tautiluokituksesta puretaan lainsäädännössä, ellei muuttamalla translakia itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi?
 
  • Miten poistetaan transihmisten ihmisoikeusloukkaukset, kuten vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja lääketieteellisestä diagnoosista, ellei translakia uudistamalla?
 
  • Miten sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ihmisoikeudet toteutuvat, ellei translakia uudistamalla? Lapsen oikeuksien sopimus toteaa mm. (poimin ne, jotka mielestäni sopivat tähän yhteyteen):
    • Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.  
    • Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
    • Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.  
    • Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.
    • Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.
    • Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.
    • Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.  
 
EDIT. 4.8.2021:
Linkkasin tämän postaukseni Femina non gratan blogiin, mutta hän ei julkaissut kommenttiani. Kun kysyin asiasta häneltä Twitterissä, hän vastasi: "Hei Anne! Huomasin kommenttisi ja luin tekstisi. Oma kirjoitukseni oli kuitenkin ns. valmis pohja päättäjille lähetettäväksi, suosittelisin siis sinuakin lähestymään em. tahoja aiheen tiimoilta :)" - johon minä vastasin: "Heipä hei. Minun tekstini oli vastaus noihin kysymyksiin, koska niitä minulta joku blogissa pyysi. Ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan vastaukset. :) Päättäjät todennäköisesti jo tietävät nuo vastaukset."
 
Silti keskustelupalstoilla toistetaan mantraa "kukaan ei vastaa näihin kysymyksiin". 
 
 

15 kommenttia:

  1. "Suhtaudun epäilevästi esitettyyn kiinnostukseen, koska yleensä tällaisten kysymysten takana ei ole aito kiinnostus, vaan toive päästä repimään vastaukset kappaleiksi ja halu osoittaa oma mielipide "oikeaksi"."


    -Tällaista kutsutaan debatiksi. Kyseenalaistaminen kysymällä, ja pyrkimys osoittaa toisen näkemys/väitteet vääriksi on ihan normaalia ja jopa tärkeä dialogin muoto ja totuuskäsitysten koettelemisen tapa. Mutta jostain syystä kammoat tällaista avointa väittelyä. Sen vuoksi ilmeisesti julkaiset vain turvallisiksi kokemiasi kommentteja. Minusta sinun on turha loukkaantua täällä omassa blogissasi siitä mitä sinusta ehkä kommentoidaan toisissa blogeissa tai keskustelupalstoilla. Kuten vaikka "Vauva"-lehden foorumilla, jossa kirjoittajille sanoit täällä "Voisitteko antaa olla". Parempi, rehellisempi ja reilumpi tapa olisi antaa mahdollisuus käydä sitä keskustelua tässä blogissa. Siitä voi syntyä pitkiä mielenkiintoisia väittelyjä, sekä blogistin ja vierailijoiden että myös kommentoijien kesken.

    Esittelet täällä enimmäkseen omia ajatuksiasi toisten sanomisista, toisinaan mielestäni epäreilusti, alentuvasti ja leimaavasti.

    Voisit antaa niille, jotka ovat jossain jotain sanoneet, mahdollisuuden tarkentaa sanomisiaan blogisi kommenttiosioissa. Yhtenä esimerkkinä se, kun tulkitsit, että "sukupuolisielulla" tarkoitetaan transaktivismin kritisoijien keskuudessa samaa kuin "sukupuoli-identiteetillä".

    Näin pidät kiinni omista tulkinnoistasi, eikä kunnon keskustelua synny. Mutta, olet tiesi ja tapasi valinnut. Mielestäni kuitenkin se mitä kaivattaisiin on avoimet keskustelut, vastapuolen avoin ja rehellinen haastaminen leimaamisen ja syyllistämisen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä "metakeskustelusta" Sara. Toivotan debatin tervetulleeksi, sen sijaan matalamielinen haukkuminen ja riekaleiksi repiminen ei kiinnosta. Tuo kommentti "anna olla" liittyi henkilökohtaisten asioideni repimiseen, joka on kaukana asiallisesta debatista.

      Sinulla tuntuu olevan melkoisen vääristynyt käsitys, että sensuroisin blogin kommentteja reilulla kädellä. Olen jo aiemmin vastannut sinulle ja kertonut ihan ne sensuroitujen kommenttien lukumäärät ja syyt sensurointiin, verraten niitä julkaistuihin kommentteihin. Voisit palata lukemaan sen.

      Sukupuolisielu-kirjoitukseen tulleet kommentit on kaikki julkaistu. Yleisesti, mikäli joku kommentti ei tule julkaistuksi, kannattaa miettiä, oliko se asiallinen, tai lähettää se vaikka sähköpostilla. Olen aiemmin saanut ainakin yhdeltä kommentoijalta sähköpostia, että hänen kommenttinsa eivät ole tulleet julkaistuiksi, ja kävi ilmi, että ne eivät ole koskaan tulleet minulle perille. Sähköpostin kautta voi siis myös kommentoida, jos vaikka olisi käynyt niin, että kommentti ei oikeasti ole tullut minulle moderoitavaksi.

      Olisiko sinulla jotain kommenttia itse tähän blogikirjoituksen sisältöön?

      Poista
  2. Olen se, joka kyseli näitä asioita, ja kiitän vastauksistasi. On hyvä kuulla näkemyksiä henkilöltä, joka kannattaa lakialoitetta sellaisenaan, kun itse en sen kaikkia yksityiskohtia kannata. En halua osoittaa omia mielipiteitäni oikeiksi tai sinun vääriksi, mutta haluan tuoda kuitenkin oman näkemykseni esiin avoimesti, ja kuulla sinun (ja muiden samalla tavalla ajattelevien) asiallisia perusteluita omiin näkemyksiinsä. Kuplassa eläminen ei ole kehittävää, vaan tuhoisaa.

    En pysty kunnolla vastaamaan kaikkiin vastakysymyksiisi, koska lähtökohtani on niin erilainen. Minusta transsukupuolisuus on mielenterveysongelma tai sukupuolen häiriö. Jos ihminen ei koe olevansa oikeassa kehossa, niin minun mielestäni kyseessä on kehodysforia, joka siis on jonkinlainen psykiatrinen häiriö / sairaus. Kukaan ei ole pystynyt perustelemaan minulle uskottavasti, miksi näin ei olisi, joten olen edelleen tätä mieltä. Vaikka joku valtuuskunta olisi ajatellut asiasta toisin, se ei poista omaa näkemystäni asiasta, ennen kuin saan jotain uskottavia argumentteja väitteiden tueksi. Voi hyvin olla, että näkemykseni muuttuu, kun niitä argumentteja jostain löytyy.

    Minusta sukupuolen käsitteenä tulee liittyä ihmisen fyysiseen sukupuoleen. Juridisen sukupuolen ja fyysisen sukupuolen tulee kulkea käsi kädessä. Muuten sukupuolen määrittely menettää täysin merkityksensä. Jos peniksellinen, mieskehoinen henkilö tuntee olevansa nainen, mutta ei kuitenkaan koe kehodysforiaa vaan haluaa elää miehen kehossaan ja olla kuitenkin nainen, niin mitä hän oikeastaan tuntee olevansa? Mitä hänen kokemansa naiseus sitten ylipäätään on? Miten voidaan määritellä naiseus, jos ei biologisten ominaisuuksien perusteella? Miksi tarvitaan erikseen juridinen ja biologinen/fyysinen sukupuoli, kun ihmisen fysiikka on kuitenkin se, jolla on merkitystä yhteiskunnassa (intiimitilat, vankilat, urheilu, jne.)?

    Olisi yhteiskunnan toiminnan kannalta kaikkein selkeintä, että kukin kategorisoidaan fyysisen/biologisen sukupuolensa mukaisesti. Jos henkilöllä on miehen genitaalit, kromosomit ja hormonit, hän on mies. Riippumatta siitä, miten hän vaikkapa pukeutuu. Tämä looginen jaottelu poistaa kaikki ne ongelmat, joista oli esitetty noita huolestuneita kysymyksiä. Jos haluaa vaihtaa sukupuolensa, niin se voidaan tehdä erilaisten kehon fysiikkaa muuttavien hoitojen kautta (hormonit, leikkaushoidot kuten rintojen tai peniksen ja kivesten poisto jne). Intersukupuolisten kohdalla voidaan katsoa tapauskohtaisesti, mikä olisi oikea ratkaisu kunkin kohdalla.

    Tältä pohjalta vastaan vielä joihinkin noihin vastakysymyksiisi omasta näkökulmastani, kunhan saan muotoiltua ajatukseni tekstimuotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Hyvä, että toit näkökulmasi transsukupuolisuudesta esiin. On selvää, että sinun näkökulmastasi katsottuna translain uudistus sukupuolen itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi ei ole realistinen. En edes yritä muuttaa mielipidettäsi, koska käsityksemme asiasta ovat niin kaukana toisistaan.

      Poista
  3. Minua kyllä kiinnostaa transihmisten hyvinvointi, olenhan itse trans, mutta olen miettinyt, kuinka paljon itsemäärittely hyödyttää transihmisiä. Olen sitä mieltä, että itsemäärittely hyödyttää sellaisia transihmisiä, jotka ovat saaneet transhoitoja, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi näillä ihmisillä kestää saada puolto juridisen sukupuolen muuttamiseen toiselta transpolilta.

    Mutta sitten nämä ihmiset, jotka eivät halua mitään transhoitoja tai jotka haluavat vaihtaa juridisen sukupuolen ennen medikaalista transitiota. Jos nyt jätän kaikki väärinkäytöt yms. pois pohdinnastani, olen miettinyt, kuinka paljon tällaiset yksilöt hyötyvät juridisen sukupuolen muuttamisesta, vai onko siitä jopa enemmän haittaa heille.
    Tällaisella yksilöllä voi olla lähipiiri, joka kohtelee tällaista yksilöä hänen haluamallaan tavalla. Mutta entä muu maailma sitten? Ihmiset kuitenkin sukupuolittavat ihmiset ulkonäön perusteella, eikä se, että passin sukupuolimerkintä muuttuu, niin se ei vaikuta sosiaaliseen todellisuuteen.

    Minua myös mietityttää, kuinka paljon joillakin ihmisillä on mukana "sitten kun"-ajattelua. Eli ajatellaan, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on avain onneen, mutta onko se sitä oikeasti, niin on kokonaan toinen asia.

    Tämä ei liity varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta minulla on aito huoli nykyisen transaktivismin tavoiteesta poistaa kaikenlainen portinvartiointi. Olen varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on vain välivaihe, seuraava tavoite on poistaa portinvartiointi medikaalisista transhoidoista. Näen tämän huolestuttavana, sillä minulla on tunne, että meillä on tulevaisuudessa iso määrä katujia, jotka ovat todella vihaisia, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitohin. Tässä kohtaa transhoidot myös muuttuvat kyseenalaisiksi. Valitettavasti ihminen ei aina ymmärrä omaa parastaan, vaikka niin luulisikin.
    Ymmärrän, että jotkut kokevat minun esittämäni kritiikin ahdistavana, mutta koen melko yliampuvana sen, kuinka jotkut ovat kutsuneet minua terfiksi. Sanon myös suoraan, että transaktivistien käytös Twitterissä ei ulkopuolisten silmissä vaikuta kovinkaan fiksulta, mikä myös vahvistaa monien näkemystä siitä, ettei Oikeus olla-lakialoite ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Oma suhtautuminen on myös muuttunut entistä nihkeämmäksi.

    Kysyin Twitterissä Translasten ja nuorten perheen yhdistykseltä pukuhuonekysymystä, koska juridinen sukupuoli vaikuttaa kyllä jonkin verran sukupuolitettuihin tiloihin. Itse olen käynyt tapahtumissa, joissa majoitus on mennyt juridisen sukupuolen mukaan, eli olen nukkunut miesten kanssa samassa huoneessa. Jos en olisi saanut transhoitoja, niin tuo olisi kyllä ollut melko ahdistavaa.

    Jos itsemäärittely astuu voimaan, en usko kuitenkaan, että Oikeus olla-lakialoitteen kaikki kohdat tulevat astumaan voimaan, sillä osa niistä on todella radikaaleja, kuten esim. mahdollinen huostaanotto ja ns. transrekisterin poisto. Tällä hetkellä transsukupuolisten kohdalla lukee ”transseksuaalisuus vahvistettu” ja päivä, jolloin juridinen sukupuoli on muuttunut. Kuitenkin joskus transsukupuolinen voi tarvita vanhoja tietoja jostain syystä, ja vanhojen tietojen poisto voi vaikeuttaa tietojen yhdistämistä.

    Itse koen, että transihmisiä auttaisi tässä kohtaa eniten, jos transpoleille saisi enemmän resursseja (tiedän toki, ettei raha tule tyhjästä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. En tiedä kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat vaihtaa juridisen sukupuolensa ennen mitään hoitoja tai jotka eivät mitään hoitoja halua, mutta mielestäni lakimuutoksen ydin on se, että ihmisen täytyy saada itse päättää asiasta. Mikäli lakiin tulisi jokin selityksen vaatimus juridisen sukupuolen vaihtamiselle, ts. sitä ei voisi muuttaa ihan vain rastin ruutuun laittamalla, niin se mielestäni jo hyvin karsisi ns. hupivaihtajat ja laittaisi ihmisen tosiaan miettimään, haluaako sen tehdä.

      Juridinen sukupuoli ei automaattisesti johda siihen, että pukuhuoneita olisi käytettävä sen mukaisesti, vaan kyllä näissä on harkintaa käytettävä.

      Transpolien resursseista olen täysin samaa mieltä.

      Poista
  4. Vauvan ketjun kommentoijille tiedoksi: melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä minusta teette kirjoitusten perusteella. Oikeassa elämässä en ole tunnekylmä, empatiakyvytön, enkä naisvihaaja. Helppoa sieltä nimettömästi on tällaisia syytöksiä heitellä. Kun kirjoitan transihmisten oikeuksien puolesta, ajattelen ensisijaisesti heitä. Se ei tarkoita, että minulla ei olisi tunteita, empatiakykyä tai rakkautta naiseutta kohtaan. Syytökset kertovat enemmän itsestänne kuin minusta.

    VastaaPoista
  5. "Miten transsukupuolisuuden depatologisointi eli poistaminen tautiluokituksesta puretaan lainsäädännössä, ellei muuttamalla translakia itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi?"

    Miksi transsukupuolisuus pitäisi poistaa tautiluokituksesta? Jos transius ei tarvitse luokitusta vaan se on täysin terve tila, niin eihän se tarvitse mitään hoitojakaan. Ei terve ihminen tarvitse hoitoa.

    Transit vaativat kuitenkin hoitoja yhteiskunnan piikkiin. Hoitoja siis mihin? Kehodysforiaan? Ei muitakaan dysforioita hoideta plastiikkakirurgialla yhteiskunnan toimesta. Terapiaa kehon hyväksymiseksi voidaan toki tarjota, mt-puolelle olisikin hyvä saada enemmän resursseja. Mutta jos transsukupuolisuutta ei saa luokitella taudiksi, jonka perusteella yhteiskunta voisi näitä henkilöitä hoitaa, niin miksi transhenkilön kohdalla pitäisi tehdä poikkeus tässä kehodysforia-asiassa ja hoitaa heitä hormonein ja kirurgisin toimenpitein yhteiskunnan rahoilla? Mihin tämä vaatimus enää perustuu, jos ei tautiluokitukseen?

    Monesti vedetään esiin näissä asioissa homokortti, että kun homous ei ole enää nykyään sairaus niin ei pidä transiudenkaan olla. Homoseksuaalisuutta ja transsukupuolisuutta ei voi mitenkään verrata, seksuaalisuus ja sukupuoli ovat ihan eri asiat. Homo ei tarvitse hoitoa mihinkään, vain hyväksynnän yhteiskunnalta. Transeista useimmat haluavat jotain hoitoja.

    Ja ne jotka eivät hoitoja halua, mutta haluavat vaihtaa sukupuolensa... Miksi he edes haluavat määritellä sukupuolensa uusiksi? Jos esim. peniksellinen mieheksi syntynyt henkilö on tyytyväinen kehoonsa eikä halua muuttaa siinä mitään, niin en näe mitään syytä miksi hänen pitäisi saada muuttaa itsensä paperilla naiseksi. Siinä ei vain ole mitään järkeä. Sukupuolistereotypiat ovat myös täysin eri asia kuin sukupuoli, joten on turha selittää että sukupuolen vaihtamisen syyksi pitäisi riittää se, että ei halua elää stereotypioiden mukaan. Ei riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Transsukupuolisuus on jo päätetty poistaa tautiluokituksesta, WHO päätti asiasta jo vuonna 2019 ja se on tulossa voimaan 2022. Kuten WHO uutisessaan (https://www.euro.who.int/en/health-topics/health-determinants/gender/news/news/2019/5/moving-one-step-closer-to-better-health-and-rights-for-transgender-people) toteaa, transsukupuolisuuden luokittelu mielenterveyden häiriöksi stigmatisoi transihmisiä ja luo mahdollisesti esteitä hoidolle. Siirto seksuaaliterveyden luokkaan uudessa ICD-11 tautiluokituksessa tähtää siihen, että transihmiset saisivat parempaa hoitoa. Transsukupuolisuuden tai siis jatkossa sukupuoliristiriidan hoito jatkossa on siis seksuaaliterveydenhoitoa, joka sisältää kaikenlaista sellaista hoitoa, jota ihminen tarvitsee voidakseen kokea turvallista ja tyydyttävää seksiä (koskee kaikkia, ei vain transihmisiä).

      Mitä muita dysforioita tarkoitat? Ruumiinkuvan häiriö on dysmorfia, ja se eroaa sukupuolidysforiasta ainakin siten, että leikkaushoidot eivät dysmorfisia auta. Persoonallisuushäiriöihin liittyvää tuskaisuutta kuvataan joskus sanalla dysforia, mutta eivät siihenkään leikkaushoidot auta. Terapiaa ilman muuta tulee tarjota yhtenä hoitokeinona sukupuolidysforiaan, mutta mikäli sen tavoitteena on sukupuoli-identiteetin muuttaminen, se on eheytystä jota ei pidä sallia.

      Sukupuolen tulee olla itse määriteltävissä, koska vain ihminen itse voi tietää oman sukupuoli-identiteettinsä. Vaikka siinä ei jonkun mielestä olisi järkeä, se on silti jokaisen oikeus. Sukupuolistereotypioista olen kanssasi samaa mieltä.

      Poista
    2. Jokaisella on toki oikeus määritellä sukupuoli-identiteettinsä, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia kuin fyysinen sukupuoli. Se ei siis omasta mielestäni ole pätevä argumentti puoltamaan sukupuolen täydellistä itsemäärittelyä.

      Poista
    3. Eli olet eri mieltä kuin ihmisoikeuksien ja lääketieteen asiantuntijat, kuten esimerkiksi YK:n kidutuksen ja syrjinnän vastaiset komiteat, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Amnesty international, Ihmisoikeusliitto, 75 järjestöä jotka allekirjoittivat viime syksynä kannanoton lakiuudistuksen puolesta, jne. Mikäs siinä, saa olla.

      Poista
  6. Sinä kirjoitit alunperin tautiluokituksen poistamisesta, vastaukseni perustui täysin siihen. Kerroit nyt kuitenkin, että sitä ei olla poistamassa, vaan siirtämässä eri luokkaan. Pitäisikö se sieltä uudestakin luokasta siis sinun mielestäsi poistaa vai oletko tyytyväinen tähän WHO:n ratkaisuun? Jos kyllä, miksi kirjoitit alun perin, että tautiluokitus pitäisi poistaa?

    Kiitos joka tapauksessa selityksestäsi dysforiasta ja dysmorfiasta,ymmärrän nyt näiden tilojen eron.
    Kaikki terapia ei tosiaan automaattisesti ole eheyttämistä. Esim. nuorilla voi olla sukupuolidysforiaa, joka katoaa iän myötä. Olisi hirveää, jos näissä tilanteissa hoidettaisiin nuorta muuttamalla hänen kehoaan sen sijaan, että terapian avulla autettaisiin häntä pääsemään yli tästä tunteesta. Olemme mitä ilmeisimmin siitä samaa mieltä, että terapia on yksi tärkeä hoitokeino näissä sukupuolidysforioissa.



    Tämä asia taas on minusta erityisen tärkeä sukupuolen itsemäärittelykysymyksessä:
    Jos miehen kehoon syntynyt ei halua naisen kehoa ja haluaa silti määritellä itsensä naiseksi, niin mikä on se asia, joka saa hänet haluamaan muuttaa sukupuolensa? Mitä on se naisen identiteetti, jota tämä henkilö siis kokee olevansa? Mikä on "nainen", joksi hän tuntee itsensä? Mikä on naisen määritelmä?
    Kyllähän naiseus pitää jotenkin määritellä, tai se menettää merkityksensä käsitteenä kokonaan. Ei kukaan voi kokea olevansa nainen, jos "nainen" ei tarkoita mitään.


    Yleensäkin yhteiskunnallisten oikeuksien tulisi perustua järkeen, siksi toin oman näkemykseni asian järkevyydestä ilmi. Ei mitään asiaa voi oikeuttaa vain silläkään perusteella, että joku saattaa muuten pahoittaa mielensä. Kyllä yhteiskunnallisia asioita kuten lakeja pitää pystyä ajattelemaan kokonaisuutena järkevästi ja monelta kantilta, eikä sokeasti toimia jokaisen yksittäistapauksen tuntemusten mukaan. Järki on tärkeää tällaisissa asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut epäselvästä kirjoituksestani. Tarkoitin, että transsukupuolisuus depatologisoidaan, kun se poistetaan mielenterveyden häiriöistä tautiluokituksessa. Minulla ei ole syytä olla eri mieltä WHO:n ratkaisun kanssa.

      Terapia tai ylipäätään keskusteleminen asiantuntijan kanssa dysforian aiheuttamista tunteista on tärkeää, koska asiantuntija pystyy keskustelujen perusteella suuntaamaan apunsa oikein. Joskus dysforiaa tosiaan aiheuttaa jokin muu kuin transsukupuolisuus. Meillä Suomessa tätä asiantuntemusta tuntuu vain olevan todella vähän, ja sitä tarvittaisiin paljon lisää.

      Minulla on täällä blogissa kirjoitus otsikolla "Naisen määritelmä", mutta nykyään olen sitä mieltä, että tarkkaa määritelmää ei voi antaa. Tämä voi kuulostaa tosi hullulta, ymmärrän sen. Mutta kukaan, ainakaan minä, en pysty tuntemaan sitä mitä toinen ihminen tuntee, joten en pysty kysymykseesi vastaamaan.

      "joku saattaa pahoittaa mielensä" - sukupuolen itsemäärittelyssä on kyse paljon vakavammasta asiasta kuin mielen pahoittamisesta. Mieti vaikka omalle kohdallesi, jos sinua väärinsukupuolitettaisiin joka päivä.

      Poista
    2. Vaikka asioiden määritelly on loputon suo, niin olen samaa mieltä siitä, että määritelmä joka voi tarkoittaa kaikkea ei lopulta tarkoita yhtään mitään. Mutta olen myös sitä mieltä, että epätäydellinenkin määrittely tai keskeneräinen ja keskusteleva tilanne riittävät näin ihmistieteiden puolella jo todella pitkälle. Sitten pitää vaan teksteissä aina muistaa kertoa mitä näkökulmaa käyttää.

      Mitä naisen määritelmään tulee, niin henkilökohtaisella tasolla itsemäärittely on mielestäni ihan täysin toimiva konsepti eikä minulle ainakaan tule mieleen kahdenvälisiä tai edes ryhmätilanteita joissa yksityiskohdat jonkun sukupuoli-identiteetin taustalla olisivat kriittisen tärkeää tietoa. Ristiriitaa määrittelyistä tulee varmasti monissa muissakin asioissa, mutta en ole nähnyt näin tunnelatautunutta omimista ja hinkua yksiselitteisyyteen juuri muualla kuin näissä hyvin henkilökohtaisissa asiossa.

      Itse en koe ongelmaksi, jos joku mieskehoinen kokee itsensä naiseksi, mutta ei halua muuttaa mitään. Kaikki eivät ole erityisen kehollisia tai visuaalisia. Itse määrittelen itseni naiseksi, enkä usko että tämä tunnepohjainen määritelmä tulee loppumaan vaikka menettäisin joitain ulkoisia tunnusmerkkejä. Ehkä näillä ei-muutoksia haluavilla se identiteetti ei vain nojaa niin vahvasti fysiikkaan? Onhan sitä ihan luomunakin naisia, jotka eivät ole järin naisellisia, mutta silti omaavat vahvan naisidentiteetin.

      Yhteiskunnalliselta kannalta identiteettiasioihin kannan ottaminen on järkevää silloin kun asialla on yhteiskunnan kannalta jotain merkitystä. Terveydenhuollon rekistereihin biologinen sukupuoli voi olla oleellista lisätä, mutta noin muuten hallinnon puolella ne asiat joihik sukupuolimerkintää oikeasti tarvitaan ovat lopulta aika harvassa. Se jako ja sen korostaminen on vain piintynyt tapa, joka tekee binäärin väärässä päässä tai välimailla olemisesta tarpeettomasti hankalampaa ja lisää tarvetta selitellä henkilökohtaisia asiota ihmsille, joille ne eivät kuulu.

      Poista
    3. Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä.

      Poista

Kommentoi harkiten, kiitos!