Stanilandin kysymys (ja vastaus!)

 Helen Staniland kysyi:

“Do you believe that male-bodied people with a penis should have the right to undress in front of women and young girls?”

Hieman siistimpi versio kysymyksestä kuuluu:

"Do you believe that male-sexed people should have the right to undress and shower in a communal changing room with teenage girls?"

Tästä kysymyksestä on tullut "The Staniland Question", jota myös suomenkielisissä sukupuolikriittisissä keskusteluissa tuodaan esiin. Olen nähnyt sitä useasti mm. Vauva.fi:n keskusteluissa, ja tuoreehko kriittinen blogi "Femina non grata" (se joka "vain kysyy asiallisia kysymyksiä")  esittää saman kysymyksen, hieman eri tavalla muotoiltuna. Se tosin esitetään yleensä ilman Helen Stanilandin nimeä, mikä on toki ymmärrettävää. Moni muukin kysymystä pohtii, vaikka ei olisi koskaan Helenistä kuullutkaan. Helen sai bannit Twitteristä kysymyksen takia.

Helen Staniland esittelee itsensä Fair Play For Women* -sivustolla sanakääntein, jotka kuulostavat hyvin tutuilta. Olen lukenut ne suomeksi sukupuolikriittisissä keskusteluketjuissa moneen kertaan. Hän kertoo omasta "peak trans" -kokemuksestaan ja älykkäistä feministeistä, joiden sanomisissa on järkeä. Hän irtisanoutuu transfobiasta ja väittää transaktivismin olevan misogyniaa eli naisvihaa, ja homofobiaakin vielä. Hän toistaa tarinaa siitä, että naisten, joiden on aina patriarkaatin vallan alla pitänyt väistyä ja olla kilttejä, pitää nyt alistua transaktivismille, ja että se on väärin. Naisten oikeudet ja transihmisten oikeudet hän näkee toisilleen vastakkaisina, toisensa pois sulkevina.

*Fair Play For Women on brittiläinen kampanjointiryhmä, joka lobbaa sikäläisiä translakeja vastaan ("defends sex-based-rights"), ja mm. voitti vastikään oikeusjutun maan hallitusta vastaan ns. census-kysymyksessä. Census on brittiläinen väestönlaskentamenetelmä, kysely joka jokaisen kansalaisen pitäisi täyttää. Hallitus oli ohjeistanut transsukupuolisia ihmisiä vastaamaan kyselyyn sukupuolen osalta itsemäärittelyn mukaan. Nyt ohjeistus on muutettu niin, että sukupuolikysymykseen on vastattava juridisen sukupuolen mukaan.

Takaisin Stanilandin kysymykseen. Miten vastata kysymykseen, joka lähtee ihan väärästä päästä? No, yritetään.

Rebecca Gellman lähestyy asiaa termin "bigotry" kautta. (Tähän väliin ensin kuitenkin omaa termipohdintaa: Bigotry suomennetaan kiihkoiluksi tai fanaattisuudeksi. Minä miellän sen lähinnä ennakkoluulojen vankina olemiseksi tai aktiivisen syrjinnän kannattamiseksi. Sanat bigot ja bigotry ovat laajalti käytettyjä transteemaisissa keskusteluissa, ja olen yrittänyt keksiä niille hyvää suomennosta jo pitkään. En ole vielä keksinyt, joten mennään kiihkoilulla ja fanaattisuudella.) 

Rebecca esittelee fanaattisuuden viisi astetta: 

1. Hyväksyminen (fanaattisuus on täysin hyväksyttyä, kukaan ei pidä sitä pahana)

2. Tunnustaminen (tunnustetaan, että fanaattisuus ei ole ok, mutta sitä ei aktiivisesti pyritä torjumaan)

3. Älykkyys (fanaattisuus ei ole ok, mutta jos argumentit muotoillaan näyttämään aidolta huolelta, kukaan ei vaadi siitä vastuuseen)

4. Hylkääminen (fanaattisuus ei ole hyväksyttyä missään, mutta silti on pieniä ryhmiä, jotka sitä harrastavat, koska lait ovat liian heikkoja, tai yhteiskunta ei välitä tarpeeksi)

5. Eliminointi (fanaattisuutta ei ilmene missään muodossa)

Rebeccan mielestä (hän on britti) rasismi ja seksismi ovat saavuttaneet vaiheen 4, eli ne ovat laajasti hylättyjä tapoja toimia, mutta silti on olemassa ihmisiä, jotka käyttäytyvät rasistisesti tai seksistisesti. Transfobia sen sijaan on Rebeccan määritelmän mukaan vaiheessa 3, eli älykkäillä argumenteilla voi ilmaista transfobiaa ilman, että se heti tuomitaan transfobiaksi. Varsinkin, jos ei ole perehtynyt aiheeseen, Stanilandin kysymys ei vaikuta transfobiselta, vaan osoittaa "aitoa huolta" naisten ja tyttöjen oikeuksista. Jos tällainen argumentti tuomitaan transfobiaksi, tuomitsijalta kysytään, eikö hän ole valmis avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. (Suoraan kysymykseen kaivataan suoraa vastausta, paitsi että kysymys ei ole lainkaan suora tai rehellinen.)

Stanilandin kysymys on kompakysymys samaan tapaan kuin "Joko olet lopettanut vaimosi lyömisen?" - siihen ei voi vastata kyllä tai ei astumatta ansaan.

Oikea "vastaus" kysymykseen on, että kenelläkään ei ole oikeutta riisuutua kenenkään läsnä ollessa, ei laillisesti eikä moraalisesti. Sen sijaan on kyse sosiaalisista säännöistä, jotka jokainen ymmärtää, ja jotka voidaan kyseenalaistaa ja sopia toisin. Kun menet pukuhuoneeseen, tiedät, että siellä riisuudutaan alasti toisten nähden. Tämä on yhteinen sosiaalinen sääntö, ja se voidaan siis kyseenalaistaa ja sopia toisin.

Britanniassa tasa-arvolaki (Equality Act) kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella. Se aiheuttaa haasteita yhteiskunnalle, sillä on olemassa tilanteita, joissa sukupuolen perusteella syrjintää tosiasiallisesti tapahtuu. Tämän vuoksi laissa on myönnetty erivapauksia tiettyihin tilanteisiin, ja ne koskevat palvelun tuottajia. Palvelun tuottajat saavat käyttää omaa harkintaa niiden suhteen - kyse ei siis ole sukupuoleen liitetyistä oikeuksista (sex-based rights), vaan palvelun tarjoajan harkinnasta. Esimerkiksi kuntosali tai uimahalli voi tällöin lain puitteissa tarjota unisex-tiloja tai sukupuolitettuja tiloja tai erillisiä koppeja tai kaikkia näitä. Palvelun tarjoaja ei voi kieltää transnaisia käyttämästä naisten tiloja - se olisi lainvastaista.

Rebecca kirjoittaa, miten Britannian tasa-arvolaki määrittelee transsukupuoliset:

"When it comes to transgender people, the act uses slightly fuzzy language. It define “Gender Reassignment” as a protected class, defined as “anyone who has undergone, is undergoing, or proposes to undergo a process of gender reassignment”. This is taken to include social transition, and thus does not require medical treatment.

Latterly, it describes that under the exemptions on the basis of sex, transgender people are to be treated as having the sex of their acquired gender, “except as a proportionate means of achieving a legitimate aim”. While many in the Gender Critical movement consider “I don’t wanna” as legitimate, it has been confirmed by Queen’s Counsel that this is not a valid argument."

Laillinen peruste poiketa tasa-arvolain kieltämästä syrjinnästä on esim. miehen tekemän väkivaltaisen rikoksen uhriksi joutuneella, jos hänelle ollaan tekemässä ruumiintarkastus ja sen on suorittamassa mies tai henkilö, jonka uhri kokee mieheksi. Tällöin hänellä on laillinen peruste vaatia naishenkilö suorittamaan ruumiintarkastus. Laillinen peruste ei ole se, että ei pidä transihmisistä tai ei halua heitä samoihin tiloihin.

Suomen tasa-arvolaki toimii hyvin pitkälle samalla tavalla: 

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.

Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan tässä laissa henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan.

Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan tässä laissa sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla.

Mitä tässä laissa säädetään sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvasta syrjinnästä, sovelletaan vastaavasti syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen.

Syrjinnän kielto

Välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty.

Välittömällä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

1) naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella;

2) eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä;

3) eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella.

Välillisellä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

1) eri asemaan asettamista sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun nähden neutraalilta vaikuttavan säännöksen, perusteen tai käytännön nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella;

2) eri asemaan asettamista vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu menettely ei kuitenkaan ole syrjintää, jos sillä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina ja tarpeellisina tähän tavoitteeseen nähden.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä.

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. 

Rebecca kirjoittaa, että myös cisnaiset syyllistyvät seksuaaliseen häirintään, joten argumentti "kaikki miesten taholta seksuaalista häirintää kokeneet tuntevat suurta epämukavuutta, jos kromosomeiltaan miehet pääsevät naisten tiloihin" on epäreilu niitä kohtaan, jotka ovat kohdanneet seksuaalista häirintää niiden taholta, joilla on naisten kromosomit.

Mikäli Staniland ja hänen kaltaisensa haluaisivat ratkaista tämän ongelman, he kampanjoisivat erillisten pukukoppien puolesta ja lobbaisivat apurahoja niiden rakentamiseen. Tällaista toimintaa heiltä ei ole nähty, sen sijaan he keskittyvät "huolestuneiden kysymysten" esittämiseen ja transsukupuolisten haukkumiseen ja mustamaalaamiseen. 100% fanaattista kiihkoilua ja transfobiaa.

Lopuksi Rebecca kiinnittää huomiota kysymyksessä käytettyihin sanoihin. Alussa kuvaillaan selkeästi miestä, ei transnaista. Kiinnitetään huomio penikseen ja "miesruumiiseen". Kysymyksen loppuosassa naiset on kuitenkin kuvailtu ilman genitaalisanoja. Miehekkäät, penikselliset miesruumiit vastaan haavoittuvat naiset. 

Stanilandin kysymys ei siis todellakaan ole kutsu avoimeen, rehelliseen keskusteluun, vaan se on transnaisia vastaan suunnattu vihamielinen väite, jolla ei ole minkäänlaista perustaa todellisuudessa. Stanilandin kysymys syyttää kokonaista ihmisryhmää kauhistuttavista teoista ja vaatii saada tietää, miksi muu yhteiskunta ei ole siinä mukana. Se on siis kysymys, johon ei tarvitse vastata.