Huhtikuun alkupuolella Britanniassa julkaistiin lopullinen Cass Review, "riippumaton ulkopuolinen selvitys alaikäisten transhoidoista". Kirjoitin alustavasta raportista pari vuotta sitten blogissani.
Lopullinen raportti on lähes 400-sivuinen ja sen liitteenä julkaistiin myös 9 tutkimuskatsausta. Näiden lisäksi on julkaistu Hilary Cassin haastatteluja. Tietysti netistä löytää myös lukemattoman määrän mielipidekirjoituksia, artikkeleita ja julkilausumia, joissa otetaan kantaa raporttiin ja sen suosituksiin. En ole kaikkea lukenut, mutta jonkinlainen yleiskäsitys aiheesta minulla on.
Parin vuoden takainen kirjoitukseni oli jo aika osuva, siihen ei paljon tarvitse lisätä. Mikäli raportista todella seuraa parempaa hoitoa transihmisille, se on ollut tarpeellinen ja erittäin hyödyllinen. Mutta toistaiseksi raportin seuraus on ollut erittäin rajoittava mitä tulee alaikäisten sukupuolidysforian lääkkeelliseen hoitoon. Myös Suomi on mainittu "hyvänä esimerkkinä" ja Tampereen alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikön johtaja Riittakerttu Kaltiala on ollut mukana raportin taustaryhmissä. Joidenkin lähteiden mukaan jopa hyvinkin aktiivisesti.
Täytyy kyllä nostaa hattua antigender-koneistolle siitä, miten laajalla rintamalla ja isolla rahalla he ovat saaneet vyörytettyä uskomuksensa nyt ihan kansallisesti viralliseen raporttiin kirjoihin ja kansiin, ja saaneet sen näyttämään suurelle yleisölle vakavasti otettavana totuutena. Ja miten suuri vaikutus sillä on ollut myös Ison-Britannian rajojen ulkopuolella. Antigender-toimijat ovat kilvan julkaisseet tyytyväisyytensä raporttiin ja sen antamiin suosituksiin.
Erityisen hämmentävää on ollut seurata, miten Hilary Cass itse on haastatteluissa todennut, ettei tarkoituksena ole ollut kieltää sukupuolidysforian lääkkeellistä hoitoa alaikäisiltä kokonaan, kun näin kuitenkin tosiasiassa on käynyt / käymässä, ja nimenomaan tätä seikkaa myös monet julkilausumissaan toistavat.
Yle on julkaissut aiheesta toistaiseksi kaksi artikkelia. Ensimmäinen niistä kertoi raportin julkaisusta, ja toinen kertoi aiheesta brittiläisten transnuorten näkökulmasta. Nämä artikkelit antavat mielestäni hyvän kuvan tilanteesta: suuri joukko ihmisiä on huolissaan aiheesta, josta he eivät tiedä paljoakaan, ja ne, jotka tietävät ja joita aihe koskettaa henkilökohtaisesti, kertovat miten raportti heihin vaikuttaa (äärimmäisen vahingollisesti).
Blogini on syntynyt tarpeesta jakaa oikeaa tietoa, ja monen vuoden ajan olen esitellyt tutkimustuloksia siitä, miten sukupuolta vahvistava hoito tukee transnuorten hyvinvointia, ja miten sen kieltäminen vaikuttaa heihin vahingollisesti. Yhteiskunnan syvään juurtunut cis-normatiivisuus olettaa kaikki ihmiset cissukupuolisiksi ja on siksi enemmän huolissaan cisihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista kuin transihmisten. Vaikka vuosikymmenten, jopa vuosisadan pituinen kokemus osoittaa, että transihmiset hyötyvät hoidoista ja katumisprosentit ovat pieniä, alaikäisten kohdalla ollaan valmiita aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä transihmisille, koska cissukupuolisten terveys ja hyvinvointi on tärkeämpää.
Loppuun linkkaan aivan täydellisesti tähän aiheeseen sopivan Julia Seranon artikkelin: Gender-affirming care for trans youth is neither new or experimental - a timeline and compilation of studies. Aivan erityisesti kannattaa huomata tämä kohta (lainaus):
Giordano & Holm’s review also addresses another common claim levied against gender-affirming care, namely, that there aren’t any “high quality studies.” In actuality, there are many high-quality studies: sound methodologies, significant sample sizes, published in well-respected journals, etcetera. When trans-skeptical people argue this, what they really mean is that there aren’t any randomized controlled studies — where neither the doctor nor patient know whether they’ve received the medicine in question or whether they’ve received a placebo. While this certainly is the “gold standard” for medical trials, it is not logistically possible in cases such as this, as both doctors and patients would quickly surmise which group they were assigned to based upon the changes (or lack thereof) in their bodies. The review also delves into ethical issues regarding withholding this treatment that make controlled studies impossible. (For more on this, see Ashley et al. (2023), Randomized-controlled trials are methodologically inappropriate in adolescent transgender healthcare.)
Tämä on yksi Cassin raportin pääväittämiä; että ei ole tarpeeksi laadukasta tutkimusta. Se kuitenkin jättää kertomatta, mitkä ovat hoitamatta jättämisen seuraukset, eikä perustele hoitamatta jättämistä niin laadukkailla tutkimuksilla, kuin sukupuolta vahvistavan hoidon tueksi vaaditaan. Tällöinhän vain transihmiset kärsivät, kun taas väärin perustein itsensä transihmisiksi kokevat (=cissukupuoliset) hyötyvät.
Suoraan sanottuna: kullalla silattua paskaa.
No, tutkimus on todettu jo jokusen kerran pätevällä tavalla toteutetuksi, joten se lienee käsitelty.
VastaaPoistaTuskin itsetarkoitus on ollutkaan hoidon saatavuuden huonontaminen. Jos lopputulema kuitenkin kaiken järjen mukaan johtaa rajoituksiin, voidaan pohtia sitä, miksi niin on.
Eräs itseäni häiritsevä tekijä on se, miten hanakasti transliike tjsp on sitä Vastaan, että näitä tutkitaan. Jos kaikki on hyvin ja muut ovat vain kiihkomielisiä ja transfobisia terffejä, silloin tutkimus sen osoittaisi.
Siksi onkin hämmentävää, että Twitterissäkin on nähty transaktiivien ohjeistus, miten kielletään henkilöitä yksilöivien tietojen käyttö. Anonymisoitua dataa kun ei GDPR koske. Toisekseen, jos kaikki on hyvin ja puolueettomasti asianmukaista, mikä kiihko on yrittää salata tietoja ja estää tutkimuksia?
Vitsi on siinä, että jos tietoa ei saada, voidaan olemassa olevan tiedon valossa tehdä päätöksiä.
Ihan tosissaan: jos kaikki on todellakin puolueettomasti hyvin, niin mitään salattavaa ei pitäisi olla.
Joten, koska salausvimma on niin suuri, niin mikä on se, mitä ihmisten ei haluta näkevän?
Missä tahansa muussa epäilyttävältä vaikuttavassa asiassa salailun tarve on punainen lippu, joka herättää vain lisää epäilyksiä. On väistämätöntä, että sitä sitten selvitellään.
Eikö sinustakin ole parempi, että selvitellään? Tuleepahan kaltaiselleni terffillekin selväksi, että kaikki on kuten pitää.
Minä näen asian niin, että meitä kaikkia on viety kuin litran mittaa - ja sukupuoliristiriitaiset ihmiset ovat koko huijauksen suurimmat uhrit.
Tutkitaan vaan. Jos kaikki on hyvin, me terffit saamme nenillemme. Eikö niin?
"Transliike" lienee tällaista tutkimusta vastaan ehkä sen vuoksi, että tutkimus on jo riittävällä pohjalla ja tällainen tutkimus palvelee ainoastaan niitä, jotka eivät vielä sitä usko. Näin siis oletan. Ja ne jotka eivät usko, eivät todennäköisesti koskaan tule saamaan mielestään riittävän hyviä todisteita. Joten tutkimukset vain jatkuvat, eikä mikään muutu, tai muuttuu vain huonommaksi, niin kuin nyt näyttää käyvän. En ole itse enää Twitterissä, joten en tiedä miten siellä aiheesta keskustellaan, ja mainitsemasi vastustus ja salailu ovat nyt minulle vieraita aiheita enkä ota niihin kantaa. Itse en ole vastustanut. Toivon vain todellakin, että tutkimuksen lopputulos on parempaa hoitoa transihmisille.
PoistaIlmeisesti tutkimus ei ole yksiselitteisesti riittävällä pohjalla, jos lisää tutkimusta tulee ja olemassa olevat puoltavat tutkimukset laajasti tyrmätään huonolaatuisiksi. Niinkin on käynyt esim. urheilun kannalta. On verrattu naispuolista ammattiurheilijaa keskivertomieheen tai korkeintaan liikunnan harrastajaan. Ei varmaan kuulosta ihan toimivalta.
PoistaLoistavaa, mikäli et vastusta tutkimusten tekemistä. Se on parempi kaikille. Vastustajia nimittäin piisaa pilvin pimein. Siitä olemme samaa mieltä, tutkimuksen lopputuloksen soisi tuovan parempaa hoitoa mainitulle sidosryhmälle.
Samalla ehkä kannattaa olla avoin vaihtoehdolle, että "transliikkeen" mieltämä paras hoito sidosryhmälle ei ole sama, mihin tutkimukset päätyvät. Jos ajatellaan, että puberteetinjarruttajien ja hormonien määrääminen alaikäisille on vastatuulessa ja sitä myös kielletään, kannattaa ehkä pohtia syitä. Kriittiset eivät voi kaikki olla transfoobikkoja tai kiihkoilijoita.