Muutamia blogosfäärin väärinkäsityksiä ja osatotuuksia sukupuolesta ja transaktivismista

Olen lukenut viime aikoina muutamia blogitekstejä, joissa viljellään selviä väärinkäsityksiä tai osatotuuksia sukupuolesta ja transaktivismista. Haluan oikaista niistä muutamia. (Seuraavassa postauksessa palaan Brynn Tannehillin kirjan pariin.)

Väärinkäsitys/osatotuus 1. Sukuelimet ja sukusolut määrittävät sukupuolen, joita on kaksi, koska niitä tarvitaan lisääntymiseen.

Kyllä, tämä pitää paikkansa suurimmalla osalla ihmisiä. Väite on osatotuus, koska se ei ota huomioon sitä muutamaa prosenttia, joiden kohdalla asia ei ole näin yksiselitteinen. En nyt anna mitään eksaktia prosenttilukua, koska en tiedä sitä, mutta noin 95% voisin veikata. Luku ei missään tapauksessa ole 99,9%, mutta ei myöskään alle 90%. Tämä prosenttiluku sisältää kromosomipoikkeavuudet, intersukupuoliset, sekä sukupuoleltaan epätyypilliset (transsukupuoliset kattoterminä). 

Lisääntymiseen perustuva jaottelu on sekin totta, mutta ei ainoa totuus. Se, mitä haluan sanoa, on: 

se, että myönnetään, että on olemassa ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteinen, ei häivytä sitä tosiseikkaa, että useimmiten se on yksiselitteinen.
Nämä molemmat selitykset voivat olla läsnä yhtä aikaa, ne eivät sulje toisiaan pois. Väärinkäsitys johtunee siitä, että asioita halutaan yksinkertaistaa ja pitää ne selkeinä, jotta ne ovat helposti ymmärrettävissä. Tämä on ihan luonnollista.

On myös ihan luonnollista, että elävissä olennoissa, kuten ihmisissä, esiintyy poikkeavuuksia, kuten esimerkiksi sukupuoleltaan epätyypillisiä henkilöitä. Vaikka he ovat poikkeavia sikäli, että heitä on selkeästi vähemmän, se ei tee heistä kuitenkaan luonnottomia, epänormaaleja tai sairaita. Kirjoitin tästä aikaisemmassa blogitekstissäni "Mistä transsukupuolisuus johtuu?", ja ilmiön nimi on entropia. Kirjoitin näin:

Artikkeli blogissa "Conatus features" esittää väitteen, että homoseksuaalisuuden olemassaololle voi olla darwinistinen syy: ihmiskunta on lisääntynyt/lisääntymässä maapallon kantokyvyn yli, joten on evolutiivisesti järkevää, että syntyy myös lisääntymiskyvyttömiä yksilöitä. Tätä voi soveltaa myös transsukupuolisiin, koska heistä tulee hoitojen myötä lisääntymiskyvyttömiä. Hieman samaa selitystä esittää Dr. Emmy James artikkelissaan "Identiteetin biokemiallinen luonne": 

"Tiede tukee sukupuolen identiteettejä, jotka poikkeavat normista. Ainoa syy, miksi ihmiset alun alkaen pakottavat itsensä normeihin, on sosiaalinen hyväksyntä, joka ironista kyllä pohjautuu luonnollisen, biokemiallisen sukupuolen määräytymisen väärinymmärrykseen. Me emme kapinoi sukupuolia vastaan. LUONTO kapinoi, entropian välityksellä." (entropia kuvastaa asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä)

En pidä siitä, että tätä väitettä käytetään torjumaan transfobia vetoamalla siihen, että se on biologiaa, eikä transfobiaa. Jos et tunnusta sukupuolen moninaisuutta ja vetoat biologiaan, kiellät sen muutaman prosentin olemassaolon, ja se on transfobiaa.

Väärinkäsitys 2. Sukupuolen epätyypillinen ilmaisu on transaktivistien mielestä sama kuin sukupuolen moninaisuus tai transsukupuolisuus.

No ei ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Kyseessä on kaksi eri asiaa. On olemassa maskuliinisesti käyttäytyviä naisia, ja feminiinisesti käyttäytyviä miehiä, jotka eivät ole transsukupuolisia. Trans-aktivistit eivät ole painostamassa heitä transhoitoihin. Tai jos ovat, heidän pitäisi lopettaa se. 

Sukupuolikriittisten sivustoilla on "olin jo lapsena poikatyttö, ja jos silloin olisi ollut tällaista trans-aktivismia kuin nyt, minut olisi työnnetty trans-hoitoihin" -tarinoita. Sillä lailla ihan hyvä, että näitä tarinoita on esillä, koska ne tuovat esiin sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun erot. Mutta sillä lailla huono, että trans-aktivistit leimataan "hoitoihin pakottajiksi", ja transaktivismi saa kiihkoilun leiman. Jos tällaista toimintaa ilmenee, eli hoitoihin mennään sukupuolen ilmaisun eikä identiteetin perusteella, se mitä todennäköisimmin johtaa detransitioitumiseen. Esimerkiksi uudehko aihetta käsittelevä blogi "Sinne ja takaisin" kertoo mielestäni mm. tällaisesta ilmiöstä.

Radikaalifeministi-blogissa käydään läpi Setan opasta sukupuolen moninaisuudesta, ja lytätään se suunnilleen maan rakoon. Blogin näkökulma on yhdistelmä ykkös- ja kakkoskohtia tässä listauksessani. Setan materiaali on tarkoitettu avuksi sellaiselle ihmiselle, joka kenties on huomannut, ettei koe biologista sukupuoltaan luontevaksi, sekä ihan kaikille ihmisille tuomaan esiin sitä tosiseikkaa, että kaikille sukupuoli ei ole yksinkertaisesti määrittyvä asia. Tällaista tilannetta on usein helpointa kuvailla käyttäytymisen ja pukeutumisen kautta, varsinkin lasten kohdalla. Se ei tarkoita sitä, että jos tyttö on kiinnostunut autoista, hän on poika. Jo oppaan kansisivulla lukee: "Kaikki tavat elää todeksi omaa sukupuoltaan ovat luonnollisia". Tämä sisältää siis myös poikamaiset tytöt ja tyttömäiset pojat. Heitä ei työnnetä transmuottiin. Heitä autetaan löytämään oma identiteettinsä.

EDIT. Vääriymmärrys on myös se, että transaktivismi jotenkin vahvistaisi sukupuolistereotypioita. Esimerkiksi oman trans-poikani harrastukset ovat tytöille tyypillisiä, eikä hän ole niitä lopettanut sen jälkeen, kun ymmärsi olevansa poika. Eikä kukaan ole painostanutkaan häntä niitä lopettamaan, tietenkään. Tässä yksi tutkimus, joka toteaa, että sosiaalisesti transitioituneet translapset ja heidän sisaruksensa tukevat sukupuolistereotypioita vähemmän kuin kontrolliryhmä.

Naurettava tulkinta Setan oppaasta on tahallista mustamaalausta, jolla on selvä tarkoitus: kyseenalaistaa Setan asiantuntijuus.  

Väärinkäsitys/osatotuus 3. Terapiasta saa apua dysforian käsittelyyn, muita hoitoja ei välttämättä tarvita.

Tämä itse asiassa pitää paikkansa. Syy, miksi otin tämän esiin, on se, mitä sillä terapialla tarkoitetaan. Nykyään transpolit tarjoavat mm. sensitiivistä lyhytterapiaa dysforian ja ahdistuksen käsittelyyn, ja voi olla, että muita hoitoja ei tosiaankaan tarvita. Se on ehdottomasti hyvä asia.

Mutta: kaikille terapia ei riitä. Jotkut tarvitsevat edelleen hormonihoitoja, leikkauksia ja muuta hoitoa pystyäkseen elämään täysipainoista elämää. Sitä ei saa unohtaa. Ei pidä myöskään olettaa, että transpolilla tarjotaan ainoastaan hormonihoitoja ja leikkauksia.

Eheytysterapia on laajalti todettu epäeettiseksi. Transkriitikot usein käsittävät (tai esittävät) eheytysterapian vanhoillisena, uskonnollisesta taustasta annettuna "homojen käännytysterapiana", mutta se ei ole pelkästään sitä. Kaikki sellainen terapia, joka keskittyy ainoastaan saamaan potilaan hyväksymään biologisen sukupuolensa, ovat eheytysterapiaa, ja sitä tehdään myös ihan tavallisissa terveyskeskuksissa, eikä pelkästään uskonnollissa yhteisöissä. Lukekaa esimerkki Julmarian blogista. Tällainen terapia ei toimi, ja on erittäin tuomittavaa. Terapia, joka kuuntelee potilasta ja auttaa häntä löytämään identiteettinsä ilman ennakko-oletuksia lopputuloksesta, on toimivaa terapiaa, eikä eheytysterapiaa tässä epäeettisessä mielessä.

Seta käyttää opasmateriaalissaan sanaa "identiteettityö" kuvaamaan oman identiteetin tutkimista, pohtimista ja kokeiluja. Yhdessä blogissa vihjattiin, että tämä kuulostaa ihan terapeuttiselta työskentelyltä, joka samassa oppaassa toisaalla tuomittiin vaaralliseksi ja epäeettiseksi. Tämä on tahallinen väärinymmärrys, jonka tavoitteena on saattaa Seta huonoon valoon.

----------
Mahdollisille kommentoijille tiedoksi: en aio käyttää aikaani Setan oppaiden kommentointiin tämän enempää.