perjantai 11. lokakuuta 2019

Muutamia blogosfäärin väärinkäsityksiä ja osatotuuksia sukupuolesta ja transaktivismista

Olen lukenut viime aikoina muutamia blogitekstejä, joissa viljellään selviä väärinkäsityksiä tai osatotuuksia sukupuolesta ja transaktivismista. Haluan oikaista niistä muutamia. (Seuraavassa postauksessa palaan Brynn Tannehillin kirjan pariin.)


Väärinkäsitys/osatotuus 1. Sukuelimet ja sukusolut määrittävät sukupuolen, joita on kaksi, koska niitä tarvitaan lisääntymiseen.

Kyllä, tämä pitää paikkansa suurimmalla osalla ihmisiä. Väite on osatotuus, koska se ei ota huomioon sitä muutamaa prosenttia, joiden kohdalla asia ei ole näin yksiselitteinen. En nyt anna mitään eksaktia prosenttilukua, koska en tiedä sitä, mutta noin 95% voisin veikata. Luku ei missään tapauksessa ole 99,9%, mutta ei myöskään alle 90%. Tämä prosenttiluku sisältää kromosomipoikkeavuudet, intersukupuoliset, sekä sukupuoleltaan epätyypilliset (transsukupuoliset kattoterminä). 

Lisääntymiseen perustuva jaottelu on sekin totta, mutta ei ainoa totuus. Se, mitä haluan sanoa, on: 
se, että myönnetään, että on olemassa ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteinen, ei häivytä sitä tosiseikkaa, että useimmiten se on yksiselitteinen.
Nämä molemmat selitykset voivat olla läsnä yhtä aikaa, ne eivät sulje toisiaan pois. Väärinkäsitys johtunee siitä, että asioita halutaan yksinkertaistaa ja pitää ne selkeinä, jotta ne ovat helposti ymmärrettävissä. Tämä on ihan luonnollista.

On myös ihan luonnollista, että elävissä olennoissa, kuten ihmisissä, esiintyy poikkeavuuksia, kuten esimerkiksi sukupuoleltaan epätyypillisiä henkilöitä. Vaikka he ovat poikkeavia sikäli, että heitä on selkeästi vähemmän, se ei tee heistä kuitenkaan luonnottomia, epänormaaleja tai sairaita. Kirjoitin tästä aikaisemmassa blogitekstissäni "Mistä transsukupuolisuus johtuu?", ja ilmiön nimi on entropia. Kirjoitin näin:
Artikkeli blogissa "Conatus features" esittää väitteen, että homoseksuaalisuuden olemassaololle voi olla darwinistinen syy: ihmiskunta on lisääntynyt/lisääntymässä maapallon kantokyvyn yli, joten on evolutiivisesti järkevää, että syntyy myös lisääntymiskyvyttömiä yksilöitä. Tätä voi soveltaa myös transsukupuolisiin, koska heistä tulee hoitojen myötä lisääntymiskyvyttömiä. Hieman samaa selitystä esittää Dr. Emmy James artikkelissaan "Identiteetin biokemiallinen luonne"

"Tiede tukee sukupuolen identiteettejä, jotka poikkeavat normista. Ainoa syy, miksi ihmiset alun alkaen pakottavat itsensä normeihin, on sosiaalinen hyväksyntä, joka ironista kyllä pohjautuu luonnollisen, biokemiallisen sukupuolen määräytymisen väärinymmärrykseen. Me emme kapinoi sukupuolia vastaan. LUONTO kapinoi, entropian välityksellä." (entropia kuvastaa asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä)

En pidä siitä, että tätä väitettä käytetään torjumaan transfobia vetoamalla siihen, että se on biologiaa, eikä transfobiaa. Jos et tunnusta sukupuolen moninaisuutta ja vetoat biologiaan, kiellät sen muutaman prosentin olemassaolon, ja se on transfobiaa.


Väärinkäsitys 2. Sukupuolen epätyypillinen ilmaisu on transaktivistien mielestä sama kuin sukupuolen moninaisuus tai transsukupuolisuus.

No ei ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Kyseessä on kaksi eri asiaa. On olemassa maskuliinisesti käyttäytyviä naisia, ja feminiinisesti käyttäytyviä miehiä, jotka eivät ole transsukupuolisia. Trans-aktivistit eivät ole painostamassa heitä transhoitoihin. Tai jos ovat, heidän pitäisi lopettaa se. 

Sukupuolikriittisten sivustoilla on "olin jo lapsena poikatyttö, ja jos silloin olisi ollut tällaista trans-aktivismia kuin nyt, minut olisi työnnetty trans-hoitoihin" -tarinoita. Sillä lailla ihan hyvä, että näitä tarinoita on esillä, koska ne tuovat esiin sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun erot. Mutta sillä lailla huono, että trans-aktivistit leimataan "hoitoihin pakottajiksi", ja transaktivismi saa kiihkoilun leiman. Jos tällaista toimintaa ilmenee, eli hoitoihin mennään sukupuolen ilmaisun eikä identiteetin perusteella, se mitä todennäköisimmin johtaa detransitioitumiseen. Esimerkiksi uudehko aihetta käsittelevä blogi "Sinne ja takaisin" kertoo mielestäni mm. tällaisesta ilmiöstä.

Radikaalifeministi-blogissa käydään läpi Setan opasta sukupuolen moninaisuudesta, ja lytätään se suunnilleen maan rakoon. Blogin näkökulma on yhdistelmä ykkös- ja kakkoskohtia tässä listauksessani. Setan materiaali on tarkoitettu avuksi sellaiselle ihmiselle, joka kenties on huomannut, ettei koe biologista sukupuoltaan luontevaksi, sekä ihan kaikille ihmisille tuomaan esiin sitä tosiseikkaa, että kaikille sukupuoli ei ole yksinkertaisesti määrittyvä asia. Tällaista tilannetta on usein helpointa kuvailla käyttäytymisen ja pukeutumisen kautta, varsinkin lasten kohdalla. Se ei tarkoita sitä, että jos tyttö on kiinnostunut autoista, hän on poika. Jo oppaan kansisivulla lukee: "Kaikki tavat elää todeksi omaa sukupuoltaan ovat luonnollisia". Tämä sisältää siis myös poikamaiset tytöt ja tyttömäiset pojat. Heitä ei työnnetä transmuottiin. Heitä autetaan löytämään oma identiteettinsä.

EDIT. Vääriymmärrys on myös se, että transaktivismi jotenkin vahvistaisi sukupuolistereotypioita. Esimerkiksi oman trans-poikani harrastukset ovat tytöille tyypillisiä, eikä hän ole niitä lopettanut sen jälkeen, kun ymmärsi olevansa poika. Eikä kukaan ole painostanutkaan häntä niitä lopettamaan, tietenkään. Tässä yksi tutkimus, joka toteaa, että sosiaalisesti transitioituneet translapset ja heidän sisaruksensa tukevat sukupuolistereotypioita vähemmän kuin kontrolliryhmä.

Naurettava tulkinta Setan oppaasta on tahallista mustamaalausta, jolla on selvä tarkoitus: kyseenalaistaa Setan asiantuntijuus.  


Väärinkäsitys/osatotuus 3. Terapiasta saa apua dysforian käsittelyyn, muita hoitoja ei välttämättä tarvita.

Tämä itse asiassa pitää paikkansa. Syy, miksi otin tämän esiin, on se, mitä sillä terapialla tarkoitetaan. Nykyään transpolit tarjoavat mm. sensitiivistä lyhytterapiaa dysforian ja ahdistuksen käsittelyyn, ja voi olla, että muita hoitoja ei tosiaankaan tarvita. Se on ehdottomasti hyvä asia.

Mutta: kaikille terapia ei riitä. Jotkut tarvitsevat edelleen hormonihoitoja, leikkauksia ja muuta hoitoa pystyäkseen elämään täysipainoista elämää. Sitä ei saa unohtaa. Ei pidä myöskään olettaa, että transpolilla tarjotaan ainoastaan hormonihoitoja ja leikkauksia.

Eheytysterapia on laajalti todettu epäeettiseksi. Transkriitikot usein käsittävät (tai esittävät) eheytysterapian vanhoillisena, uskonnollisesta taustasta annettuna "homojen käännytysterapiana", mutta se ei ole pelkästään sitä. Kaikki sellainen terapia, joka keskittyy ainoastaan saamaan potilaan hyväksymään biologisen sukupuolensa, ovat eheytysterapiaa, ja sitä tehdään myös ihan tavallisissa terveyskeskuksissa, eikä pelkästään uskonnollissa yhteisöissä. Lukekaa esimerkki Julmarian blogista. Tällainen terapia ei toimi, ja on erittäin tuomittavaa. Terapia, joka kuuntelee potilasta ja auttaa häntä löytämään identiteettinsä ilman ennakko-oletuksia lopputuloksesta, on toimivaa terapiaa, eikä eheytysterapiaa tässä epäeettisessä mielessä.

Seta käyttää opasmateriaalissaan sanaa "identiteettityö" kuvaamaan oman identiteetin tutkimista, pohtimista ja kokeiluja. Yhdessä blogissa vihjattiin, että tämä kuulostaa ihan terapeuttiselta työskentelyltä, joka samassa oppaassa toisaalla tuomittiin vaaralliseksi ja epäeettiseksi. Tämä on tahallinen väärinymmärrys, jonka tavoitteena on saattaa Seta huonoon valoon.

----------
Mahdollisille kommentoijille tiedoksi: en aio käyttää aikaani Setan oppaiden kommentointiin tämän enempää.

2 kommenttia:

  1. Tämä blogi on ollut erittäin silmiäavaava ja hyödyllinen.

    Minun on - ehkä monen muun ihmisen tavoin - vaikea omaksua asioita silloin, kun niitä esitetään huutaen tai nälvien. Tästä johtunee, että aiemmin moni täällä esitetty näkemys on tuntunut vieraalta. Kuitenkin tämän blogin vahvuus on rauhallisuus ja - hassua sanoa - ystävällisyys. Onnistut luomaan turvallisen ilmapiirin perehtyä asioihin. Minulle trans-asiat ovat olleet aiemmin hyvinkin vieraita ja henkilöityneet jotakuinkin Marja-Sisko Aaltoon. En ole ihan tiennyt, mistä on kyse ja miksi edunvalvonta tuntuu kuuluvan liberaaleille - miksi konservatiivit eivät ole samassa kelkassa mukana. Tämä politisoituminen on saanut epäilemään myös ilmiön ympärillä pyörivää keskustelua ja kaiken tarkoitusta.

    Olen joskus miettinyt sitä, voiko sukupuolen korjaukseen kuuluva leikkaus saada aikaan mitään "oikeaa" tulosta. Miten ihmisen sp-elimistä voidaan muka muokata vastakkaiset? Sehän on osin taidetta - joudutaan parhaan kyvyn mukaan tekemään petusta leipää. Onko siinä mitään järkeä ja toimiiko se?

    No, tänään asia hahmottui minulle uudella tavalla. Ensinnäkin ihmisille tehdään kirurgiassa monenlaista: keinomykiöitä, keinoniveliä, keinoläppiä. Jopa siis sydän - joka on ihmisen tunne-elämän toinen "aivot", voidaan tahdistaa, siirtää ja korjata. Silti en ole kuullut, että ihmisen sydänleikkauksesta ajateltaisiin, että se on moraalisesti arveluttavaa tai veisi ihmisestä pois jonkin hänen luontaisen minänsä. (Vaikka itse asiassa se voi tehdäkin jotain sellaista: katsoin dokumentin miehestä, joka sai sydämensiirron, minkä jälkeen hän koki luonteensa muuttuneen hieman, häntä alkoi kiinnostaa muistaakseni musiikki aiempaa enemmän, ja luovuttaja oli ollutkin musiikki-ihmisiä. Ei siis huono juttu, vaan herätti teorian, että sydämellä olisi aivokudoksen kaltaisia ominaisuuksia). Ihmiset jatkavat elämää terveempinä ja onnellisempina, kun vaikkapa reidestä heille rakennetaan uutta kudosta nieluun syöpähoitojen jälkeen. Eli kudosta voidaan muokata ja siirtää ja se on lääketieteessä tarkoituksenmukaista. Tällä logiikalla hahmotan sp-korjausleikkauksetkin nyt yhtä arkipäiväisinä ja tärkeinä.

    Lopuksi kaksi kysymystä, molemmat ihan eri aiheista:

    1. Se kiinnostaa, että oliko Sinun lapsessasi merkkejä transsukupuolisuudesta jo aiemmin, ennen puberteettia?

    2. Lisäksi kysyisin aika hassun kysymyksen: minkähän takia perussuomalaiset suhtautuvat niin nihkeästi sukupuolen moninaisuuteen? He kuitenkin vastustavat maahanmuuttoa maista, joissa ihmisten vapaus on rajoitettua ja mm. homoseksuaaleja syrjitään. Minkähän takia he eivät halua tukea esim. Setaa? Äkkiseltään voisi ajatella, että he haluaisivat tukea vapaata Suomea, jossa saa kuka tahansa kävellä turvallisesti, ja kokisivat lähinnä uhkana hyvin vanhoilliset miehet, jotka tulevat Lähi-idästä. Tätä olen pohtinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Hienoa, että olet kokenut oppineesi jotain uutta blogini ansiosta, ja että olen mielestäsi onnistunut luomaan turvallisen ilmapiirin. Se kuulostaa minusta mahtavalta. Minäkään en tiennyt transsukupuolisuudesta juuri mitään, ennen kuin lapseni kertoi olevansa trans, ja aloin ottaa asiasta selvää.

      Kiitos kysymyksistä!
      1. Kyllä varmaan oli, mutta ei niitä tiennyt merkeiksi transsukupuolisuudesta, ennen kuin hän kertoi itse. Minulle asia tuli siis täytenä yllätyksenä. Hän on aina ollut omanlaisensa lapsi, ollut kiinnostunut sekä tyttömäisistä että poikamaisista jutuista, ja saanut olla sellainen kuin on. Hän ei kuitenkaan koskaan sanonut, että haluaisi olla poika, tai kokisi olevansa poika. Murrosiän alkaessa hän alkoi muuttaa pukeutumistaan ja tyyliään sillä tavalla, että aloin miettiä, voisiko hän olla lesbo. Mutta en koskaan tullut ajatelleeksi, että hän voisikin olla poika.

      2. Jaa-a, itse olen saanut perussuomalaisista sellaisen vaikutelman, että voittopuolisesti he puolustavat ns. perinteisiä arvoja, joihin heidän mielestään kuuluvat ns. perinteiset sukupuoliroolit. Aika huonosti siihen maailmankuvaan sopivat homot tai transsukupuoliset.

      Poista

Kommentoi harkiten, kiitos!