Myyttejä sukupuolenkorjausleikkauksista

Tässä blogitekstissä suomennan Brynn Tannehillin kirjasta "Everything you ever wanted to know about trans" osan luvusta, jonka otsikko on "Myths about gender confirmation surgery".

Ennen tätä lukua Tannehill käy läpi transsukupuolisuusdiagnoosin historiaa. Tässä lyhyt tiivistys siitä ensin:

1. Psykiatrisen yhteisön suhtautumisessa transsukupuolisuuteen on nähtävissä yhteneväistä kehitystä kuin suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen: sairausperustasta siirrytään depatologisointiin (poistetaan sairausluokituksesta). (Lähde)

2. Sukupuoli-identiteetin häiriö mainitaan ensimmäisen kerran sairausluokituksessa (DSM-3) vuonna 1980 otsikon transseksuaalisuus alla. DSM = Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders on yhdysvaltalainen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä.

3. DSM-4 vuodelta 1994 korvasi transseksuaalisuuden -> sukupuoli-identiteetin häiriö nuorilla ja aikuisilla (lapsilla oma diagnoosi: sukupuoli-identiteetin häiriö lapsella).

4. DSM-4:n ongelmallinen kriteeristö lasten kohdalla johti siihen, että sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat lapset luokiteltiin transsukupuolisiksi, ja tästä johtuen jotkut terapeutit väittivät parantaneensa transsukupuolisia lapsia, vaikka kyse oli vain epätyypillisestä käytöksestä, eikä identifioitumisesta toiseen sukupuoleen. Tämä johti myös ongelmallisiin tutkimustuloksiin. (Lähde, toinen lähde)

5. DSM-5 sisältää diagnoosin sukupuoliristiriita, mutta ei transsukupuolisuutta, ja korjaa diagnoosin lasten kohdalla.

6. World Health Organization WHO on poistanut transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöistä uusimmassa ICD-11 -sairausluokituksessa ja siirtänyt sen seksuaaliterveyden luokkaan (v. 2019).

Lääketieteen ammattilaiset ja ammattilaisjärjestöt tukevat ja suosittelevat sukupuoli-identiteettiä vahvistavia hoitoja (lähde), jotka voivat olla hormonaalisia, kosmeettisia tai leikkaushoitoja.

----------

Myytti 1. Kaikki transsukupuoliset haluavat kaikki hoidot
Sukupuoliristiriidan hoito ei ole automaattisesti samanlainen kaikille. Osoitettu hoito sisältää kaiken sen, millä henkilön kokemaa sukupuoliristiriitaa voidaan vähentää. Joillekin riittää sosiaalinen transitio, eli kokemassaan sukupuolessa eläminen. Toiset tarvitsevat hormonikorvaushoitoa. Jotkut tarvitsevat rintojen poiston tai lisäämisen, karvojen poistoa laserilla, kasvokirurgiaa, tai sukuelinten korjausleikkauksen.

Myytti 2. Kyseessä ei ole elämä tai kuolema
80 % transsukupuolisista on harkinnut itsemurhaa, noin 41 % yrittää itsemurhaa. Asianmukaiseen hoitoon pääseminen vähentää transsukupuolisten itsemurhariskiä 67 - 84 %. Jos tätä verrataan syöpään, joka tappaa 41 % potilaista, ja olisi tiedossa hoito, jolla tätä voidaan vähentää 67 - 84 %, asiasta ei väiteltäisi yhtään. (Lähde 1, lähde 2, lähde 3)

Myytti 3. Transsukupuoliset tarvitsevat terapiaa, eivät leikkauksia
Lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaiset ovat tienneet yli 50 vuoden ajan, että henkilön sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista ei voi muuttaa. Sitä on kyllä yritetty, surullisin tuloksin. Keinoina on käytetty huumeita, lääkkeitä, keskusteluterapiaa, fyysistä väkivaltaa, käyttäytymisterapiaa, sähköshokkihoitoa, lobotomiaa, kemiallisia kastraatioita. Eheytyshoidot ovat laajalti kiellettyjä hoitomuotoja. Sukupuoli-identiteettiä vahvistavat hoidot perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. (Lähde 1, lähde 2, lähde 3, lähde 4)

Myytti 4. Hoito on kosmeettista
Sukupuoli-identiteettiä vahvistavat hoidot parantavat transsukupuolisten seksuaalista ja mielenterveydellistä toimintakykyä sekä sosio-ekonomista statusta ja perhe-elämää. Tämä ei ole kosmeettinen (ulkonäköä parantava) hoitotulos, vaan merkittävästi elämänlaatua parantava tulos. (Lähde)

(jätän tästä välistä pois myytit 5 ja 6 vähemmän kiinnostavina)

Myytti 7. Mielenterveydellä ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon kanssa
Jos sukuelimissäsi olisi jotain fyysistä vikaa, kuinka epätoivoisesti haluaisit saada sen parannettua? Miltä sinusta tuntuisi, jos sitä ei voisi parantaa? Olisitko masentunut, koska se tarkoittaisi elinikäistä yksinäisyyttä ja selibaattia? Olisitko masentunut, koska aina kun katsot peiliin, menet kylpyhuoneeseen, menet suihkuun, tuntisit itsesi kummajaiseksi? Transsukupuolisille romanttiset suhteet ovat hyvin vaikeita, koska cis-sukupuolisten on vaikea käsitellä primäärien ja sekundääristen sukupuolisten ominaisuuksien ristiriitaa. Aivojen sisäisen kehonkuvan ja fyysisen kehon epäjatkuvuus on myös erittäin ahdistava kokemus, joka vaikuttaa mielenterveyteen.

Myytti 8. Hoitakaa masennusta, ei sukupuolidysforiaa
On parempi hoitaa syytä kuin oireita. Joillakin sukupuoliristiriidasta kärsivistä ihmisistä on masennusta, ja sitä pitää hoitaa. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että masennus paranee hoitamatta sukupuoliristiriitaa.

Myytti 9. En halua maksaa tällaisia hoitoja veroillani / vakuutuksessani
Tutkimukset osoittavat, että transsukupuolisten hoidot eivät maksa kovin paljon. (Huom. esimerkit Yhdysvalloista!) The Transgender Law Center:n laskelmat osoittavat, että jos terveysvakuutuksesi on 4000 dollaria vuodessa, transsukupuolisten hoidon lisääminen nostaa vakuutusmaksua 17 centtiä vuodessa. Vertailun vuoksi: Yhdysvaltain puolustusministeriö käyttää erektiohäiriöiden hoitoon vuosittain 10 kertaa suuremman summan, kuin transsukupuolisten hoitoihin käytetään. (Lähde 1, lähde 2)

Myytti 10. Se on terveiden kudosten silpomista
Sukupuolenkorjausleikkaukset eivät ole silpomista, vaan korjaamista. WPATH:n (ja monen muun lääketieteellisen organisaation) mukaan leikkaukset eivät ole kosmeettisia tai valinnaisia, vaan lääketieteellisesti välttämättömiä. Myös oikeustapauksissa useat tuomioistuimet ovat todenneet, että korjausleikkaukset eivät ole kosmeettisia. (Lähde 1, lähde 2, lähde 3)

Myytti 11. Voinko saada korjausleikkauksen kissaksi, jos identifioidun kissaksi?
Tällaisen argumentin taustalla on ajatus siitä, että transsukupuolinen on mielenterveydeltään sairas, ja että transsukupuolisuus on harha josta voi parantua eheytyksellä tai rukouksilla. On olemassa ainakin 40 vuoden ajalta tutkimustuloksia, että ihminen voi identifioitua eri sukupuoleen, kuin mihin hänet on syntymässä määritetty. Ei ole olemassa tutkimustuloksia, että ihminen voi identifioitua kissaksi (tai taisteluhelikopteriksi).

(jätän tästä välistä pois vähemmän kiinnostavat myytit nro 12, 13 ja 14)

Myytti 15. Se ei muuta DNA:ta
Teknisesti väite on totta, mutta se on merkityksetöntä, kun aiheena on hoidon tarkoituksenmukaisuus. Vaikka sukupuolenkorjaushoidot eivät muuta henkilön DNA:ta, ne muuttavat hänen fyysistä kehoaan tavoilla, jotka vähentävät ahdistusta ja parantavat toimintakykyä. (Lähde)

----------

Lopuksi vielä pari myyttiä transmiesten sukuelinten korjausleikkauksista. Tämän osion kirjasta on kirjoittanut transmies, toimittaja Mitch Kellaway.

Myytti 1: Ilman sukuelinten korjausta transmies ei ole aito mies
Miehenä oleminen on niin paljon muuta kuin mitä hänellä on housuissaan. Ensisijaisesti miehenä oleminen on itsensä tuntemista mieheksi, työskentelyä sen eteen että on sellainen mies kuin haluaa olla, ja tulemista tunnustetuksi miehenä julkisesti ja intiimisti. Yksilö tietää sukupuolensa systeemiä paremmin. Cis- ja transmiehiä yhdistävät nämä tarpeet, samoin kuin loukatuksi ja uhatuksi tulemisen tunteet, jos heidän miehuutensa kielletään tai ohitetaan, erityisesti jos tämä tapahtuu ulkoisten tekijöiden kuten anatomian perusteella. Näin tapahtuu riippumatta siitä, ovatko sukuelimet näkyvillä vai eivät.

Myytti 2: Jos et ******, sukuelinten korjausleikkauksessa ei ole järkeä
On kiistatonta, että peniksillä on kunnioitettava asema patriarkassa. Länsimaisissa yhteisöissä (toimiva) penis = mies. Penis merkitsee paitsi miessukupuolta, myös sosiaalista statusta ja etuoikeutta. Tähdet otsikossa voivat tarkoittaa: kykene penetroivaan seksiin, pysty virtsaamaan seisaaltaan, omista kiveksiä, omista x cm pitkää penistä, saa sitä seisomaan ilman käsiä, ejakuloi spermaa, kykene siittämään, jne. Transmiehet haluavat sukuelinten korjausleikkauksia monista eri syistä. Yllä mainituista seikoista kukaan transmies ei halua kaikkea. Vaikka se, mitä transmies sukuelinkirurgialta toivoo, ei olisi saavutettavissa kirurgialla, ei se tarkoita että tällainen leikkaus olisi turha. Monet ideaaliset miehen sukuelinpiirteet eivät ole cismiestenkään saavutettavissa.


Sukuelinten korjausleikkauksissa on viime vuosina saavutettu merkittävää edistymistä. Sukuelinten korjausleikkauksissa on riskinsä, kuten kaikissa leikkauksissa aina on. Riskien merkittävyyteen vaikuttaa mm. leikattavan henkilön terveys. Etujen ja haittojen punnitseminen on potilaan ja lääkärin välinen asia.