Mitä lääketiede kertoo meille sukupuolidysforiasta kärsivän lapsen ja nuoren hyvästä hoidosta? Kannattaako odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu, vai kannattaako tehdä jotain muuta? Onko totta, että suurin osa sukupuolidysforisista lapsista luopuu transidentiteetistä viimeistään murrosiässä?
Vielä jokin aika sitten sukupuolidysforian hoito lapsella tarkoitti syntymässä määritetyn sukupuolen vahvistamista. Vanhempia neuvottiin ohjaamaan lasta tämän sukupuolen harrastuksiin, vaatteisiin ja kaveripiireihin. Hoitomenetelmä perustui useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan suurin osa (jopa 80 - 90%) sukupuolidysforisista lapsista luopuu transidentiteetistään murrosikään mennessä. Sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ja nuorten itsemurha-alttius pysytteli tästä huolimatta kuitenkin korkeissa luvuissa.
2000-luvun kuluessa ollaan alettu ymmärtää, mitä sosiaalinen transitio lapsen kokemaan sukupuoleen merkitsee lapsen hyvinvoinnille. Uusien tutkimusten perusteella amerikkalainen mielenterveyden luokitusjärjestelmä DSM päivitettiin (DSM-5) vuonna 2013, ja siinä määriteltiin lasten sukupuolidysforia tarkemmin kuin edellisessä (DSM-IV), 19 vuotta vanhassa järjestelmässä. Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti erotettiin toisistaan. Se tarkoittaa, että tyttömäisesti käyttäytyvä poika ei välttämättä ole sukupuoli-identiteetiltään tyttö. Ydinkysymys karkeasti yksinkertaistaen on, kokeeko lapsi olevansa toista sukupuolta, vai toivooko hän olevansa toista sukupuolta. EDIT. Lisätietoja täältä.
"80 - 90% lapsista luopuu transidentiteetistä" -luvut johtuvat tulkinnasta DSM-IV:n mukaan. Uudet tutkimukset osoittavat pienempiä lukuja. Tässä tutkimuksessa "persistence rate" on 37% (eli 63% luopuu transidentiteetistä). Australialaisen oikeustapauksen käsittelyssä väitetään, että vain 4 % luopuu transidentiteetistä. Brynn Tannehill toteaa kirjassaan "Everything you ever wanted to know about trans", että n. 90% sukupuolidysforiaa kokevista lapsista säilyttää transidentiteettinsä murrosikään tultaessa, ja lähes 100% murrosiässä sukupuolidysforiaa kokevista säilyttävät tämän identiteetin. WPATH:n hyvän hoidon suosituksissa esitellään myös muutamia tutkimuksia aiheesta. Näiden "persistence rate" vaihtelee hyvin paljon.
Miten sukupuolidysforiaa tulisi siis lapsilla hoitaa? Nykyinen hyvän hoidon suositus, "gender-affirming care", on lapsen sosiaalisen transition tukeminen. Lapsen tulee saada elää kokemassaan sukupuolessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nimeä ja vaatteita. Hyvän hoidon suositus sisältää yksilöllisesti myös murrosiän alkuvaiheessa hormoniblokkerit, joilla epätoivotun sukupuolen murrosikä voidaan tarvittaessa pysäyttää. Tämä voidaan tehdä kahdesta syystä: lapsi saa lisää aikaa tutkia sukupuoltaan, mikäli hän on siitä vielä epävarma, ja/tai dysforiaa aiheuttavat fyysiset muutokset estetään, joka puolestaan tukee lapsen hyvinvointia ja helpottaa toivottuun sukupuoleen siirtymistä aikuisena. Hormoniblokkerihoidon jatkeeksi aikaisintaan 16-vuotiaana voidaan aloittaa hormonikorvaushoito, joka käynnistää toivotun sukupuolen murrosiän ja tuo toivotut fyysiset muutokset. Mikäli hormonikorvaushoito toteutetaan vasta luonnollisen murrosiän tuomien muutosten jälkeen, lopputulos ei ole fyysisesti eikä psyykkisesti yhtä hyvä.
Hyvän hoidon suositus kertoo myös, että kaikille lääkkeelliset hoidot eivät ole tarpeen. Kannattaa tutustua näihin ohjeisiin. (Linkki yllä olevassa kappaleessa) Ei siis ole tarkoitus, että kaikki sukupuolidysforiasta kärsivät lapset ohjataan transitioon. Mutta ei ole myöskään tarkoitus, että yhtään lasta ei ohjata transitioon.
Sosiaalisesti transitioituneiden lasten hyvinvointia on tutkittu esimerkiksi tässä tutkimuksessa vuonna 2016. Tulos osoittaa, että sosiaalisesti transitioituneet lapset voivat lähes yhtä hyvin kuin vertailuryhmä. Toinen tutkimus vuodelta 2014 hormoniblokkerihoidon ja sukupuolen korjausleikkauksen jälkeisistä nuorista toteaa, että heidän hyvinvointinsa oli samalla tasolla tai jopa parempi kuin vertailuryhmässä. Myös itsemurha-alttius on sosiaalisesti transitioituneilla nuorilla vähentynyt lähes samalle tasolle kuin vertailuryhmässä. Tällainen hoito siis tutkitusti toimii.
Tämän kun tietää, on suorastaan sydäntäsärkevää lukea texasilaisesta 7-vuotiaasta Lunasta. Hänen äitinsä noudattaa asiantuntijoiden suosituksia ja ohjeita, ja tukee lastaan antaen hänen elää oikeaksi kokemassaan sukupuolessa. Hänen isänsä on toista mieltä. Isä on mm. perustanut ystäviensä kanssa nettisivun ja kampanjoi voimakkaasti sen puolesta, että hänen lapsensa on poika, ja häntä ei saisi rohkaista elämään tyttönä. Vanhemmat taistelivat huoltajuudesta oikeudessa, ja oikeus päätti äänin 11-1 myöntää huoltajuuden äidille. Laajamittaisen vaikuttamiskampanjan jälkeen tämä päätös kuitenkin kumottiin, ja uusi päätös on jaettu huoltajuus. (En ymmärrä, miten tällainen kampanja voi muuttaa jo tehtyä päätöstä!) Nyt Luna joutuu elämään osittain tyttönä, osittain poikana. Tällä voi olla hyvin traagisia seurauksia. Ei yllätä, että isän mielipiteen takana on uskonnollinen vakaumus. Isää ovat tukeneet tunnetut anti-trans henkilöt ja organisaatiot, kuten esimerkiksi Walt Heyer ja American College of Pediatricians. Jos tapaus kiinnostaa, youtubesta löytyy tunnin mittainen, erittäin perusteellinen ja oikeudenkäyntidokumentteihin perustuva video aiheesta. Videon on tehnyt asiaan liittymätön, aiheesta kiinnostunut henkilö. Aihe on relevantti myös Suomessa ja osoittaa hyvin, miten tällaisia tapauksia käytetään häikäilemättä hyväksi oman ideologisen vihan levittämisessä, kuten Julmaria on blogikirjoituksessaan osoittanut.
Kannattaa tutustua myös Dr. Emmy Zje:n twitter-feediin. Hänellä on omakohtaista kokemusta ei-tuettuna translapsena olemisesta. Esimerkiksi tämä. Emmy on kertonut myös vahingoittaneensa itseään tahallisesti nuorena hoitamattoman sukupuolidysforian seurauksena.
Odottaminen ja hoitamatta jättäminen eivät ole neutraaleja tekoja sukupuolidysforiasta kärsivän lapsen kohdalla.
Äskettäin on myös julkaistu kirja translasten historiasta; kirja, jonka haluaisin lukea. Valitettavasti sen painos oli jo loppu. Toivottavasti sitä painetaan vielä lisää. Kirjailijan haastattelun perusteella vaikuttaa siltä, että kirjassa tuodaan esiin translapsia historiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi harkiten, kiitos!