Transpoikani täyttää tänään 18 vuotta. Hän on siis juridisesti aikuinen. Ajatus on hämmentävä monesta syystä. Vielä eilen hän oli 17. Hän on vain päivän vanhempi kuin eilen, ja ihan sama ihminen, mutta silti moni asia on nyt eri tavalla kuin eilen. Jos hän nyt hakisi lähetteen transpolille uudestaan, hänet ohjattaisiin aikuisten puolelle ja häntä kohdeltaisiin aivan eri tavalla kuin nuorten puolella. Hän ei saanut diagnoosia kolme kuukautta sitten, mutta nyt hän saattaisi sen saada.
Me vedämme nyt kuitenkin henkeä hetken. Prosessi oli raskas, ja hän haluaa keskittyä opiskeluun.
Johonkin se raja täytyy vetää. Joskus on se päivä, joka muuttaa kaiken. Joka tekee lapsesta aikuisen. Antaa hänelle oikeuden juoda alkoholia, oikeuden hankkia ajokortti, oikeuden äänestää vaaleissa, oikeuden edustaa itseään yksin terveydenhuollossa. Joskus on se päivä, joka antaa hänen sanalleen painoarvoa ja uskottavuutta häntä itseään koskevissa asioissa. Yksi päivä muuttaa kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi harkiten, kiitos!