Seksuaalikasvatus ei ole lapsen seksualisoimista

Kommentoin tässä blogikirjoituksessa kahta tapausta, jotka liittyvät nuorten seksuaalikasvatukseen. Aihe menee vähän ohi blogini aiheen, mutta on kuitenkin mielestäni niin tärkeä, että se ansaitsee huomiota.

Sisältövaroitus: roisia kielenkäyttöä sukuelimistä ja seksistä.

----------

Joitakin viikkoja sitten lehtien yleisöpalstoilla ja somessa ruodittiin pojille suunnattua seksuaalikasvatuskirjaa "Respektiä". Suomen kulttuurirahasto lähetti ylä- ja yhtenäiskouluihin teoksen sisältäneen kirjapaketin, ja se aiheutti reaktioita. FM Aleksi Rinne kirjoitti mielipidekirjoituksen "Seta ulos kouluista kuulemalla", jonka Päivi Räsänen jakoi omalla facebook-sivullaan.

Ostin kirjan omille pojilleni, ja luin siitä suurimman osan, ennen kuin luovutin sen heille. Poikani ovat 14- ja 17-vuotiaita, juuri kirjan kohderyhmää. Minusta kirja on erittäin hyvä. Aleksi Rinteen mielipidekirjoitus missasi kirjan pointin joko tahallaan tai sitten hän ei oikeasti ymmärtänyt sitä. Rinne väittää, että kirjassa yllytetään siveellisyysrikoksiin, eikä varoiteta hyväksikäytön riskeistä. Lisäksi hän veti otsikossa mukaan Setan, jolla ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa.

Rinne ja Räsänen nostivat esiin kirjan ohjeita mm. "kalukuvan ottamiseen", mutta sivuuttivat omien ja toisten rajojen tunnistamisen ja kunnioittamisen osuudet, joita kirjassa on vähintään yhtä paljon. Lisäksi esim. "neuvoja kaapista ulos tulemiseen", "homodeittailu" ja peniksen toiminnan selittäminen ovat mielestäni oikein hyödyllistä tietoa aivan kaikille. Itsekin opin kirjan avulla peniksistä jotain sellaista, mitä en aiemmin tiennyt. Olisipa minun nuoruudessani ollut kirja, jossa olisi kerrottu näin selkeästi, miksi kullin suuhun ottaminen tuntuu miehestä niin hyvältä, ja miten sitä voisi harjoitella. Onko tällainen asiallinen tieto yllyttämistä seksiin? Samalla logiikalla voisi kysyä, ovatko poliisiuutiset ja rikoksista kertovat artikkelit yllyttämistä rikoksiin. 

Toinen tapaus on Turvallinen Oulu -hankkeen parissa käytetty seksuaalikasvatusmateriaali. Erityisesti Twitterissä on hämmästelty 13-15 -vuotiaille suunnattua taidetyöpajaa sukupuolielimistä. Eräs miesoletettu kertoi Twitterissä, että hänen luokalleen näytettiin jokin video, jolle kaikki hihittelivät, ja tällä seksuaalikasvatuksella hänestä tuli ihan terve ihminen. Useat vastasivatkin hänelle, miten vajavainen tämä näkemys on. Kun kerran on mahdollisuus parempaan seksuaalikasvatukseen, miksi sitä ei käytettäisi. Se, että huonolla seksuaalikasvatuksella osa ihmisistä kuitenkin kasvaa seksuaalisuudeltaan ns. terveeksi, ei ole todiste siitä, että parempaa kasvatusta ei tarvita. Suomessa lähisuhdeväkivalta ja seksuaalirikokset ovat kuitenkin valitettavan yleisiä, ja näitä ennaltaehkäisee tehokkaimmin juuri oikea-aikainen ja laadukas seksuaalikasvatus.

Molemmille tapauksille yhteistä on sensaatiohakuisten klikkiotsikoiden luominen tarkastelemalla vain osaa kokonaisuudesta tarkoitushakuisesti. 

Respektiä -kirjasta jätettiin kertomatta suurin osa. Jo kirjan esipuheessa tärkeimmäksi nostetaan kunnioitus, ja toivotetaan onnea rakastamisen ja hyvän seksin opetteluun. Sisällysluettelon väliotsikot ovat: Sinä, Tytöt, Rakkaus, Kunnioitus, Seksin peruskurssi, Hetero vai homo?, Seksi tyttöjen kanssa, Seksi poikien kanssa, Lisää seksiä, ja Voi hyvin. Rinteen kirjoituksessaan esiin tuoma väite, että kirja opastaisi pornon kuvaamiseen, ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Kyseisessä kappaleessa kerrotaan ensin, miksi jotkut parit kuvaavat tai videoivat seksiään, ja sen jälkeen painotetaan, että siihen pitää olla molempien suostumus, eikä kuvattua materiaalia saa käyttää koston välineenä. Pornon kuvaamista ei opeteta eikä opasteta kirjassa mitenkään. Myöskään kalukuvien lähettämiseen ei kannusteta, toisin kuin Rinne väittää. Voisi jopa luulla, että Rinne ei itse asiassa ole lukenut kirjaa sisällysluetteloa pidemmälle. Suosittelisin lukemaan!

Turvallinen Oulu -hanketta on kritisoitu siitä, että siellä tehdään isoilla hankerahoilla tyhjänpäiväisiä TikTok-videoita, eikä puututa oikeisiin asioihin, kuten maahanmuuttajataustaisten miesten harjoittamaan groomingiin. Hanke perustettiin nimenomaan Oulussa tapahtuneiden seksuaalirikosten jälkimainingeissa. Kun tutustuu hankkeen sivuihin, huomaa nopeasti, miten hakoteillä tuo kritiikki on. Jokainen voi tutustua hankkeen materiaaleihin tällä sivulla. On turvataitojen opetusta, groomingin tunnistamista ja ennaltaehkäisyä nuorisotyössä, opetusta monikulttuurisuudesta ja kunniaväkivallasta, sekä eri ikäryhmille suunnattua seksuaalikasvatusmateriaalia.

Seksuaalikasvatus ei ole lapsen seksualisoimista. Mitä seksuaalikasvatus on? THL:n sivustolta lainaten:

"Lapselle tulee opettaa seksuaalisuuteen liittyviä tietoja, taitoja ja asenteita. Seksuaaliosaamisen alueiksi voidaan määritellä esimerkiksi teoriatietojen ja käytännön taitojen osaaminen, kriittinen ajattelutaito, sekä itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus. Eettiseen vastuullisuuteen kuuluu esimerkiksi toisten seksuaalioikeuksien kunnioittaminen. Seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida sisältöjen monipuolisuus."

Eli: tietoja, taitoja ja asenteita. Näitä kaikkia kolmea annetaan esimerkkeinä olevissa Respektiä -kirjassa sekä Turvallinen Oulu -hankkeessa. Jos näistä asioista ei saa asiallista tietoa, nuoret hakevat sen muualta, eikä sen tiedon laadusta ole takeita. Jos lapsi ei opi tietämään, millainen kosketus on hyväksyttävää, tai että jos aikuinen pyytää pitämään koskettelut salaisuutena, hälytyskellojen pitää soida, niin silloin luodaan hyvin otolliset olosuhteet lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Mitä seksualisointi on? Lapsen kohdalla sitä olisi esimerkiksi lapsen pukeminen paljastaviin, aikuisia seksuaalisesti vietteleviin vaatteisiin, tai sinänsä hyväntahtoinen poikakaverista utelu, jos sitä kysytään tytöltä, joka ei vielä seurustelua edes ajattele. Sellaiset teot, joiden tarkoituksena on tehdä lapsesta seksin kohde - ihminen, jolla on aikuisen seksuaalisuus - ovat lapsen seksualisointia. Kun lapselle tai nuorelle kerrotaan ikätasoisesti turvallisesta ja hyvästä seksistä, se ei seksualisoi heitä, vaan turvaa heitä.

Millainen seksuaalikasvatus sitten on hyväksyttävää niiden mielestä, jotka ovat näitä esimerkkejä kritisoineet? He ovat tuoneet esiin, että liiallinen tieto yliseksualisoi lasta, ja että tällaisen tiedon paikka on vasta myöhemmin. Milloin? Kyllä seksi kiinnostaa jo 13-vuotiaita. Eikö ole parempi saada oikeaa tietoa ennen kuin seksiä alkaa harrastaa, kuin vasta sitten, kun on jo ehtinyt mokata? Kun on jo tunkenut peniksensä toisen ihmisen kurkkuun lupaa kysymättä ja kuvitellut, että hän kiihottuu oksennusrefleksistä, koska niinhän pornovideoissa näytetään? Tai että sillä ei ole väliä, mitä se toinen ajattelee, koska tärkeintä on oma nautinto?

Ehkä he tarkoittavat, että heidän oman ikäpolvensa saama seksuaalikasvatus on riittävää, koska heistäkin tuli ihan normaaleja, kuten se miesoletettu Twitterissä niin hyvin sanoitti? Voin samaistua tähän ajatukseen, koska se seksuaalikasvatus, jota minä sain koulussa 1980-luvulla, keskittyi lähinnä tautien ja raskauden ehkäisyyn. Vanhemmilta en saanut minkäänlaista tietoa, eikä meillä ollut niin läheisiä välejä, että olisin kehdannut kysyä. Ahmin tietoa tv-sarjojen seksikohtauksista, fiktiivisistä romaaneista ja Regina-lehdestä, sekä pornosta. Lähimetsästä löytyi kiven alta pino lehtiä.

Oliko näistä saatu tieto laadukasta ja riittävää? Luulin niin. Seksi oli mielestäni nuorena ja nuorena aikuisena kiehtovaa, mutta vähän kiellettyä, tai hävettävää. Sitä piti aina vähän (tai paljonkin) varoa, koska taudit ja raskaus kummittelivat mielessä. Naisen ei kuulunut olla nauttija, vaan hänen tehtävänsä oli miellyttää miestä ja varoa tulemasta raskaaksi. Jakorasia ei saanut olla, mutta omalle poikaystävälle antamisesta ei saanut kieltäytyä. Niinpä seksistä tuli aikuisiän ensimmäisessä pitkässä suhteessani lähinnä velvollisuus. Kunnes aloin haluta saada lapsen. Silloin siitä tuli suoritus, jonka tarkoituksena oli tulla raskaaksi. Siinä vaiheessa aloin todella tajuta, miten vääränlaista tietoa olin saanut. Raskaaksi tuleminen ei näet ollutkaan niin helppoa. Tunsin oloni huijatuksi. Toisen kynnyksen seksuaalisuudessani ylitin, kun lasten saamisen jälkeen aloin ajatella, että seksistä kuuluu nauttia. Avioeron jälkeen alkoi minun seksuaalisuuteni murrosikä. Löysin seksuaalisuuden ilot ja ymmärsin, miten paljosta olin jäänyt vaille. Oikeastaan se johtui siitä, etten ollut saanut riittävää seksuaalikasvatusta nuorena, ennen kuin aloitin ensimmäisen pitkän parisuhteeni. (Huom. olen tässä kappaleessa yksinkertaistanut monimutkaisia ja monitahoisia asioita tehdäkseni pointtini selväksi.)

Ikätasoinen kasvatus on tietenkin tärkeä muistaa. Mielestäni molemmissa esimerkeissä tämä on huomioitu. Missään ei opeteta kolmasluokkalaisille, "miten nuollaan persereikää turvallisesti", kuten Twitterissä jotkut väittävät. Respektiä -kirja on suunnattu yläkouluikäisille, ja Turvallinen Oulu -hankkeessa on erilliset materiaalit eri ikäisille. Kolmasluokkalaisille suunnattu materiaali näyttää tältä. Väliotsikoina on Mitä tapahtuu murrosiässä kehossa?, Hyvä ilmapiiri ja kiusaamisen vastainen toiminta, Tunteista, Moninaisuus, Rakkaus, rakastaminen ja hellyys, sekä Verkossa. Taidetyöpaja oli suunnattu 13-15 -vuotiaille. Sen ikäisille kullien kuvat ja pillujen askartelu voi toki olla nolostuttavaa, mutta tosi tärkeitä tietoja ja taitoja ja asenteita siinä kuitenkin harjoitellaan. Ja onhan siinä ympärillä se luokkayhteisö, jossa voi yhdessä hihitellä eri näköisille pimpeille ja kaluille.

Aikuisia suora kielenkäyttö voi punastuttaa (kuten Poikien äidit -sivustolla), mutta se pitää vain kestää. Omat seksuaalisuuteen liittyvät häpeät pitää jotenkin käsitellä ja hyväksyä, jotta voi ohjata lapsensa oikean tiedon äärelle. Seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu paljon juuri uskonnollisissa ja/tai suljetuissa yhteisöissä. Miksi? Siksi, että asioista vaietaan, ja seksuaalisuutta hävetään. Asiallinen seksuaalikasvatus purkaa häpeän pelkoa, antaa asioille nimiä ja kannustaa puhumaan.