tiistai 10. maaliskuuta 2020

Transihmiset rikkovat rajoja

Edellinen blogikirjoitukseni käsitteli sukupuolitettuja tiloja. Aloin ajatella asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta: miten sukupuolittaminen näkyy yhteiskunnassa ja miten transihmiset rikkovat sukupuolten rajoja. En ole sukupuolen tutkija, joten ajatteluni on vain maallikon pohdintaa aiheesta.

Transihmisten olemassaolo ärsyttää tai pelottaa joitakin ihmisiä. Perusteluna esitetään usein kaksijakoisen sukupuolen "luonnollisuus", biologinen alkuperä, jota on syytä noudattaa, etteivät muiden ihmisten ihmisoikeudet vaarannu. Joskus nämä muut ihmisryhmät ovat naisia, joskus homoseksuaaleja, joskus ihan vain kaikki "normaalit" ihmiset. Kaksijakoinen sukupuolikäsitys vaalii myös miessukupuolen ylemmyyttä naissukupuoleen verrattuna. Keskustelu "biologisista sukupuolista" koskettaa lähes yksinomaan transnaisia. Transmiehet ovat saaneet olla rauhassa, koska heidät nähdään naisina, eikä siten uhkana, vaan lähinnä naiseuden pettureina.

Tämän ajattelun taustalla voi olla joko se, ettei tunnusta transihmisiä olevan olemassakaan, koska he eivät noudata tätä ns. luonnollista järjestystä ja ovat siten mielenterveydeltään sairaita, tai sitten naisten (tai muun ihmisryhmän) oikeuksien varjolla tapahtuva puolustusreaktio. Molempien juurisyynä on ajattelu, että ihminen ei itse voi vaikuttaa sukupuoleensa, joka määritetään syntymän hetkellä. Juuri siksi tämä keskustelu on transihmisistä niin lannistavaa ja transfobista. Heidän olemassaolonsa ei voi olla väittelyn aihe.

Nainen on naiselle susi, kuuluu vanha sanonta. Tässä kysymyksessä se monen kohdalla pitää paikkansa. Myös moni mies kokee velvollisuudekseen suojella naisia tältä "uhkalta". Tämä pelko ja "suojelu" on ollut monen sodan ja kansanmurhan taustalla. Oman maan tai kansan naisia on pitänyt suojella toisen maan tai kansan tai rodun miehiltä. Alkuperäiskansat, värilliset kansat ja eri uskontokuntiin kuuluvat kansat ovat maksaneet tästä pelosta ja puolustuksesta hengellään.

Nykyaikana transaktivismia syytetään luonnollisen järjestyksen rikkomisesta ja sukupuolten "kadottamisesta". Mistä kumpuaa tämä pelko sukupuolten välisen rajan hämärtymisestä tai sukupuolten katoamisesta? Miksi siitä pidetään kiinni kynsin hampain? 

Transihmiset rikkovat sukupuolten välisiä rajoja pelkällä olemassaolollaan. He haastavat yhteiskuntamme sukupuolittuneisuuden. He tuovat sen keinotekoisuuden näkyväksi.

Milloin länsimainen yhteiskunta on siirtynyt eri sukupuolille osoitettuihin tiloihin ja urheilulajeihin? Sukupuolitetut tilat ja urheiluluokat ovat niin perustavanlaatuisia osia kulttuurissamme nykyään, että niiden kyseenalaistaminen ei ole helppoa. Transnaisten oikeus kilpailla naisten luokissa on jatkuvan väittelyn aihe. Niin on myös wc-tilojen, pukuhuoneiden ja turvatilojen käyttö.

Urheilun osalta sukupuolittuminen on tapahtunut 1900-luvun alkupuolella, kun naiset alkoivat urheilla kilpaa. Naisten urheilua tietenkin aluksi vastustettiin naisille sopimattomana toimintana. Yleinen mielipide kuitenkin muuttui, ja naiset saivat urheilla, omissa sarjoissaan. Naiset ovat miehiä heikompia ja pienempiä, ja siksi olisi epäreilua asettaa heitä kilpailemaan samassa sarjassa, eikö niin? Mutta miksi miehet ovat voimakkaampia? Johtuuko se biologiasta vai kulttuurista? Kuulostaako tyhmältä kysymykseltä? 

Miesten ylivoima urheilussa naisiin nähden on kuitenkin myös kulttuurin, ei pelkän biologian ja fysiologian aikaan saama. Poikia ja miehiä kannustetaan urheiluun ja he liikkuvat ja voimailevat enemmän kuin naiset. Testosteronia on kuitenkin sekä naisten että miesten elimistössä, ja fyysinen aktiivisuus vaikuttaa sen määrään. Biologi Lynda Birke on tutkinut aihetta pitkään, esimerkiksi tässä jo vuonna 1987 julkaistussa artikkelissa. Birke toteaa, että sukupuoleen liittyvät erot fyysisissä mittauksissa, jotka yhdistämme urheilullisuuteen - lihasmassa ja voima, hemoglobiinitasot, veren happikapasiteetti, keuhkojen kapasiteetti - käytännössä katoavat samalla tavalla koulutettujen nais- ja miesurheilijoiden kohdalla. (En ota nyt kantaa siihen, miten kilpaurheilu tulisi järjestää, enkä aio vastata aihetta koskeviin kysymyksiin, koska se ei kiinnosta minua niin paljon, että ottaisin oikeasti selvää kaikesta siihen liittyvästä.)*

Wc:t olivat sukupuolineutraaleja ennen viemäröinnin yleistymistä. Miksi niistä tehtiin sukupuolitettuja tiloja 1900-luvulla? Vaativatko miesten jätökset erilaisen viemäröinnin kuin naisten jätökset? Tekevätkö miehet wc-tiloissa eri asioita kuin naiset? Eipä tietenkään. Syy on kulttuurissa, ei biologiassa, ja kulttuuria voidaan muuttaa. 

Miesten ja naisten välisen sukupuolieron korostaminen ja sitä kautta naisen alistaminen miehen tahtoon ei ole pelkästään biologista ja kehollista alkuperää, vaan siihen on pyritty tietoisesti kulttuuria kehittämällä. Ajattelu on tyypillistä monille uskonnoille ja kulttuureille; naisten asema kodin ja lasten hoitajina on ollut edellytys monen yhteiskunnan rakentamisessa. Ihmisen evolutionaarinen ja historiallinen kehitys on tukenut tätä valta-asetelmaa. Sitä ei tietenkään voi kiistää. Tällaisesta kulttuurista voidaan kuitenkin tietoisesti pyrkiä pois silloin, kun se ei enää ole tarpeellista.

Ollaan peruskysymyksen äärellä. Heijastavatko yhteiskunnan säännöt ja lait luonnollista sukupuolen kaksijakoisuutta, vai luovatko säännöt ja lait sukupuolen kaksijakoisuuden keinotekoisesti?

Eikö sellainen ajatus, että ihmisen sosiaalinen asema ja rooli yhteiskunnassa määrittyy hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa mukaisesti, ole eugeniikkaa, tieteellistä rasismia ja sosiaalidarvinismia? Syrjintää sellaisen ominaisuuden perusteella, johon ihminen ei itse pysty vaikuttamaan? Auttaako tällainen ajattelu naisia ja suojeleeko se heitä? Eikö se pikemminkin alista heitä miessukupuolen suojeltavaksi?


*EDIT. 30.11.21
Tässä tuoreempia uutisia ja näkemyksiä aiheesta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi harkiten, kiitos!