Mitä kasvurauha tarkoittaa?

Olen usein törmännyt termiin kasvurauha translasten ja -nuorten yhteydessä. Tarkoitan siis lapsia ja nuoria, jotka ovat jollain tavalla kyseenalaistaneet syntymässä määritetyn sukupuolensa. Tyypillisesti meitä translasten ja -nuorten vanhempia kehotetaan antamaan lapsille kasvurauha sen sijaan, että "tuputamme" heille sukupuolen korjaamista. Ymmärrän, että tällaista kasvurauhaa peräävä on sitä mieltä, että lapsen ja nuoren kokemus voi olla ohimenevä, ja vasta aikuisena voi olla riittävän kypsä tekemään päätöksiä, jotka koskevat oman kehon sukupuolisuutta ja sen mahdollista korjaamista. Tällainen näkemys on useimmiten hyvää tarkoittava, mutta välillä se kuulostaa minusta siltä, että sillä tarkoitetaan lähinnä syntymässä määritetyn sukupuolen hyväksymistä, eikä transsukupuolisuudelle anneta edes mahdollisuutta. Onko se kasvurauhaa, jos vain yksi tulevaisuus (sukupuolen suhteen) on mahdollinen? 

Mitä termi kasvurauha oikeastaan tarkoittaa? Minä ymmärrän sen niin, että lapsen annetaan olla sellainen kuin on, häntä tuetaan kasvussa omaksi itsekseen omassa tahdissaan ja omien tulevaisuuden haaveidensa ohjaamina, ei vanhempiensa toiveita ja odotuksia toteuttaen. Vanhemmalla on vastuu lapsensa turvallisesta kasvusta, ja se vastuu siirtyy pikku hiljaa lapselle itselleen hänen kypsymisensä myötä. Kasvurauhaan sisältyy myös lapsen kuunteleminen ja kunnioittaminen, ikätasoisesti. Jos lapsi tai nuori itse painavasti sanoo tai muulla tavalla pitkään ja sinnikkäästi ilmaisee, että hänen syntymässä määritetty sukupuolensa ei ole oikea ja hän kärsii väärin nähdyksi tulemisesta, tämän kokemuksen sivuuttaminen ohimenevänä ei ole minusta kasvurauhan antamista. Kasvurauhan antava aikuinen haluaa tietää lisää ja ymmärtää: miksi lapsi tai nuori sanoo tai ilmaisee näin, voinko jotenkin auttaa tai tukea häntä? Aikuisen on tiedostettava, että kokemus saattaa olla ohimenevä, mutta se saattaa myös olla pysyvä. Miten tällaista auki olemista ja useita mahdollisia tulevaisuuksia voisi tukea, sulkematta mitään ovia?

Miten muut sen ymmärtävät ja määrittelevät? Katselin muutamia esimerkkejä, jotka kokosin alle. Konteksti ja sanojan/kirjoittajan arvotausta näyttäisivät vaikuttavan määritelmään, sillä määritelmissä on hieman vaihtelua. Mitä sinä itse ajattelet kasvurauhan tarkoittavan?

Väestöliitto on koonnut Kasvurauhaa -sivuilleen tietoa vanhemmille lapsen kehityksestä eri ikäkausina, mutta varsinaista määritelmää kasvurauha-termille ei anneta.

Vaakakapina julisti 6 teesiä Kasvurauhaa-teeman toteuttamiseksi. Niiden fokus on lapsen kehossa ja painossa, mutta löysin yhtymäkohtia myös sukupuoleen, esimerkiksi nämä: 

"1. Lapsella on oikeus nauttia elämästään juuri sellaisena kuin hän on: Lapsille ja nuorille pitää taata kasvurauha. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saa olla lapsi ja nauttia elämästään juuri sellaisena kuin on."

"5. Puhutaan kaikenlaisista kehoista positiivisesti: Kehorauhan nimissä vältä myös naapurin Ritvan lihomisen päivittelyä ja missiehdokkaiden ruotimista telkkarin ääressä. Vaikka lapsen kehon jättäisi rauhaan, vahingollinen asenne välittyy siinä, miten aikuiset puhuvat vartaloista yleensä. Kehoista ei ylipäänsä tarvitsisi puhua niin paljon kuin nykyään puhutaan, mutta jos toisten kehoja pitää kommentoida, tehdään se arvostavasti." 

"Juuri sellaisena kuin on" tarkoittaa toisille kehollista, toisille sisäistä kokemusta. Minusta pääasia on, että kunnioitetaan ihmisen omaa määritelmää itsestään, perustuipa se kummalle näistä tahansa, ja muista ihmisistä olisi puhuttava kunnioittavasti lasten kuullen, olipa itse sitten mitä mieltä tahansa esimerkiksi transsukupuolisista. Kasvurauhaa on olla antamatta lapselle sellaisia valmiita mielipiteitä, jotka voivat vahingoittaa muita.

Syömishäiriöliitto SYLI n blogissa kirjoitetaan yhteiskuntamme lihavuuden pelosta ja siitä, kuinka se saa meidät siirtämään lapsillemme painoon liittyviä arvolatauksia. 

"On todennäköisesti helpompi miettiä keinoja, miten se paino saataisiinkaan putoamaan sen sijaan, että keskusteltaisiin kehojen erilaisuuksista ja siitä, että kaikki kehot ovat arvokkaita sellaisenaan, eivätkä vasta sitten, kun painoa on riittävän vähän."

"Jos kehonkuva ja suhde ruokaan on saanut kehittyä ilman suurta arvolatausta ja jos tykkää itsestään edes noin niin kuin pääsääntöisesti, siitä harvemmin seuraa mitään huonoa." 

Myös pelko sukupuolen epätyypillisen ilmaisun seurauksista saa aikaan negatiivisia arvolatauksia ja on varmasti helpompaa miettiä keinoja, miten lapsen tai nuoren sukupuolen ilmaisu saataisiin vastaamaan normeja sen sijaan, että keskusteltaisiin kehojen erilaisuuksista ja sukupuolen moninaisuudesta ja kaikkien arvokkuudesta ilman normivastaavuutta.

NäeNepsy -sivustolla puhutaan erityislapsen sisaruuden haasteista perheissä, ja kasvurauha määritetään perheen ilmapiirin kautta: 

"Sisarukset toivovat vanhemmilta loppujen lopuksi melko tavallisia asioita: huolehtimista, yhdessäoloa, yksilöllistä huomioimista, tietoa, kasvurauhaa ja tasavertaisuutta. Tärkeintä on kuitenkin vanhempien suhtautuminen: mitä kaikkea perheen arjessa on tarpeellista lähestyä erityisyyden kautta, mitä ei? Onko perheen ilmapiiri sellainen, joka sallii kaikkien olla sellaisia kuin ovat, näyttää kaikenlaisia tunteita, tuoda esiin kaikenlaisia pohdintoja ja kysymyksiä?"

Uutisessa yli 15 vuoden takaa MLL:n pääsihteeri Eeva Kuuskoski on huolissaan lapsuuden lyhentymisestä, ja uskon, että tämän näkemyksen kasvurauhan merkityksestä jakaa moni:

"Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski on huolissaan julkisuudessa näkyvästä väkivallasta ja seksistä, joiden hän katsoo vaarantavan lasten kasvurauhan. Kuuskosken mukaan lapsen kehitys ja kypsyminen persoonallisuudeksi vaarantuvat, jos lapsen kasvuympäristöä rikotaan kuvilla, äänillä ja teksteillä, joita hän ei ymmärrä tai joita hän pelkää."

Tämä Pää kylmänä -kirjan kuvaus antaa ymmärtää, että kasvurauha nuoren aivoille tarkoittaa kirjaimellisesti rauhaan jättämistä, ei aktiivista tekemistä:

"Pää kylmänä kokoaa kasvattajan kannalta olennaisen tiedon aivojen kehityksestä kouluiästä aikuisuuteen. Neurobiologisen kehyksen hahmottaminen on vanhemmille sekä valaisevaa että huojentavaa: teini ei kuohahtele ilkeyttään, hänen aivonsa vain toimivat toisin kuin aikuisen tai lapsen. Helppotajuinen mutta vahvasti tutkimustietoon ankkuroituva kirja kertoo, millainen kasvatus tukee lapsen itsesäätelyn kypsymistä ja motivoi oppimiseen, miten nuoren itsenäistymistä voi fiksuimmin auttaa ja milloin keskeneräisille aivoille on syytä antaa kasvurauha."

Kristillisdemokraattien tiedotteessa vuodelta 2017 Päivi Räsänen peräänkuuluttaa nuorille kasvurauhaa "gender-ideologialta":

"Sukupuolineutraalia ideologiaa edustavat järjestöt Seta ja Sexpo ovat saaneet liian suuren jalansijan koulujen elämään niin kouluvierailuiden kuin oppimateriaalin kautta, jopa terveystiedon oppikirjoissa.

Niiden edustaman gender-ideologian ytimessä on ajatus siitä, että sosiaalisilla tai kulttuurillisilla perusteilla voitaisiin määritellä oma sukupuoli joksikin toiseksi, kuin mitä se biologisesti on. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle on sallittava kasvurauha."

Mielipidekirjoitus Etelä-Saimaassa jakaa Räsäsen näkemyksen. Hänen mielestään kasvurauha tarkoittaa sitä, että lapset kasvatetaan tytöiksi ja pojiksi ilman tuputusta oman sukupuolen epävarmuudesta ja biologisten tosiasioiden hämärtämistä. Kristillinen avioliittonäkemys ja sukupuolen kaksijakoisuus ovat tälle kirjoittajalle tärkeitä.

Toinen mielipidekirjoitus Keski-Hämeessä kuvailee edellistä laveammin lasten hämmentämistä sukupuolilla, mutta valitettavasti hänellä on vääristynyt käsitys "tämän ajan ihanteiden vahingoittavista vaikutuksista". Ei lasten sukupuolta ryhdytä kyseenalaistamaan siksi, miten hän sukupuoltaan ilmaisee, vaan vasta sitten, jos lapsi selvästi kärsii, kun hänen käsitystään omasta sukupuolestaan ei nähdä eikä kunnioiteta. Jos lapsi on täysin tyytyväinen sukupuoleensa, vaikka ilmaiseekin sitä epätyypillisesti, ei ole mitään syytä lähteä hänen sukupuoltaan kyseenalaistamaan.

 

Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa tukea ja mahdollistaa kaikenikäisten jäsentensä kokonaisvaltaista kasvua. Kasvurauha merkitsee kirkolle turvallisuutta ja levollisuutta. Tähän näkemykseen voin yhtyä, vaikka Jumalaan en uskokaan. 

"Kirkon kasvatuksessa korostetaan myös kasvurauhaa. Turvallinen ilmapiiri on kasvun perusedellytys, joka puolestaan luo levollisuutta ja perustan kasvurauhalle. Yhdessä oleminen ja Jumalan maailman kunnioittava ihmetteleminen on yhtä tärkeää kuin yhdessä toimiminen."

(Hieman aiheen vierestä: kun esikoiseni oppi itsenäisesti lukemaan ennen esikoulun alkua, annoin hänen valita kirjakaupasta itselleen kirjan. Hän valitsi Lasten Raamatun, ja minä ostin sen hänelle, vaikka en usko Jumalaan enkä Raamattuun pyhänä kirjana. Olen tapakristitty, joka uskoo lähimmäisenrakkauteen. Kirkon tekemä työ on pääsääntöisesti minusta kannatettavaa, ja siksi olen edelleen evlut kirkon jäsen.)

Nuorisotyö-lehdessäkin julkaistu, Aseman lapset -sivustolta löytämäni lääkäri Miila Halosen haastattelu kuvaa nuoruuden kehitystä vaiheena, johon nuori tarvitsee vielä aikuisten tukea. Kasvurauha tarkoittaa keskeneräisyyden sietämistä ja ajan antamista itsensä etsimiselle. Voin allekirjoittaa tämän näkemyksen!

"Yksi aikuisen tärkeistä tehtävistä on mahdollistaa kasvurauha nuorelle. Hektisessä ja miljoonien mahdollisuuksien maailmassa keskeneräisyyden sietäminen ja ajan antaminen itsensä etsimiselle voi tuntua vaikealta.  

– Tämän ajan levottomuudessa ja vauhdikkuudessa moni kokee, että on oltava jatkuvasti valmiina tekemään liikkeitä johonkin suuntaan. Voi olla myös vaikea tyytyä vähään, kun on kaikkea tarjolla.  

Niin nuoren kuin aikuisenkin ympärillä on valtava määrä vaatimuksia, odotuksia ja toiveita. Nuoren voi olla vaikea hahmottaa, mitä hänen tulee tavoitella ja täytyykö kaikessa olla paras.  

– Me aikuiset voimme kertoa nuorille, ettei maailma rakennu täydellisyyden tavoittelun varaan. Ettei terve identiteetti rakennu vain suoritusten ja menestyksen varaan. Voimme kannustaa siihen, että monesti vähempikin riittää, Miila Halonen pohtii. "

Lapsen maailman blogissa Annuska kirjoittaa lasten kasvurauhasta sukupuolen näkökulmasta omaan kokemukseensa pohjautuen, ja olen pitkälti samaa mieltä:

"Minä peräänkuulutan yhteiskuntaamme poistamaan kaikki jaottelut kahden sukupuolen välillä. Ettei olisi erilaista kohtelua tyttölapselle ja poikalapselle. Ettei olisi olemassa mitään muka-normia jonka mukaan lapsen tulisi toimia ja kasvaa. 

Että pitkät hiukset pojalla eivät aiheuta ensimmäistä reaktiota tytöstä, että värikkäät ja hempeät värit vaatteissa eivät tarkoita että lapsi on tyttö, tai että lapsi on tyttömäinen poika.

Minä haluaisin, että me oppisimme näkemään itsemme ja toisemme ihmisinä.

Ihmisinä joilla on ulkoinen sukupuoli. Ihmisinä, jotka saavat olla juuri sitä miksi he itsensä kokevat. Eikä yksikään niistä sukupuolista ole toista parempi tai huonompi.

Ettei yksikään niistä sukupuolista ole rauhallisempi tai viisaampi.

 ...

Jos me haluamme rakentaa lapsillemme maailman, jossa he saavat olla juuri sitä mitä he haluavat,  maailman jossa he saavat olla kaikki tasa-arvoisia keskenään, on meidän joka ikisen katsottava peiliin. On meidän joka ikisen pohdittava miten me ajatuksiamme sanoitamme.

Meidän on annettava kasvurauha, omille ja muiden lapsille."

Maaret Kallio kirjoittaa kasvurauhaa-tunnisteen alla ehdoitta hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunteen merkityksestä ihmiselle. Minä tulkitsen sukupuolen kokemuksen juuri tämän ajatuksen kautta.

"Jokainen varmasti tietää, miten tärkeää on tulla rakastetuksi ehdoitta. Kokea elämässään sellaisia ihmissuhteita, joissa voi olla ihan juuri sitä mitä on, kaikkinensa – ja tulla silti rakastetuksi, pidetyksi, arvostetuksi. Surullisinta on, että monelle meistä sellainen rakkaus ei ole lainkaan tuttua. Ihminen kasvaa itsekseen aina ihmissuhteiden sisällä.

Varhaisissa ja läheisissä ihmissuhteissa meillä on ainutlaatuinen tilaisuus oppia ymmärtämään itseämme ja sietämään heikkouksiamme sekä tuntemaan vahvuutemme, jos ympärillämme on ihmisiä, jotka osaavat niitä meistä löytää ja arvostaa.

... 

Eräs psykoterapia-asiakkaani sanoi vuosia sitten, pitkän psykoterapian lähestyessä loppuaan: ”Tämä on ollut elämäni ensimmäinen suhde, jossa minua on ymmärretty ja arvostettu.” Sellaiset sanat eivät unohdu koskaan."

Seta kirjoittaa intersukupuolisten kasvurauhasta: 

"Jokainen lapsi haluaa olla rakastettu ja hyväksytty vanhemman silmissä. Lapsi tarvitsee sen, että vanhempi näkee ja kuulee hänet ja on kiinnostunut siitä, kuka lapsi on. Lapsi tarvitsee tilaa kasvaakseen omaksi itsekseen. Lapsi tarvitsee vanhempaa myös avuksi sanoittamaan maailmaa, toisia ihmisiä ja itseään.

Olemalla läsnä arjessa, keskustelemalla ja näyttämällä esimerkkiä, vanhempi mahdollistaa sen, että lapselle rakentuu käsitys maailmasta ennakoitavana ja turvallisena paikkana sekä käsitys omasta itsestä hyvänä ja pystyvänä. Kasvurauha rakentuu myös siitä, että lapsi saa olla lapsi ilman liian suurta vastuuta omista ja perheen asioista. Vanhemman on hyvä ilmaista lapselle, että kaikki on hyvin ja että vanhempi on se, joka ottaa vastuun arjen ja asioiden hoitamisesta sekä tiedon etsimisestä ja välittämisestä lapselle."

"Lapsen kokemus omasta itsestään ja sukupuolestaan saattaa muuttua ja olla erilainen eri aikoina. Tämä koskee aivan kaikkia ihmisiä. On hyvä, että lapsella on tilaa sanoittaa itseään, sukupuoltaan ja omia kokemuksiaan ja myös leikin kautta kokeilla erilaisia rooleja ja nimiä.

Kasvurauhaa on tilan antaminen lapsen kokemukselle ja itsemäärittelylle. Olennaista on, että kokemus itsestä voi muuttua eri aikoina. Ei ole pakko lukita tai tietää tarkkaan kuka on. Lapsi saa itse määritellä itsensä ja itseään kuvaavat sanat. Lapsi löytää itse oman sukupuoli-identiteettinsä. Vanhempi ei voi muokata lapsen sukupuolta kasvattamalla." 

Tämä pätee mielestäni myös sukupuoltaan kyseenalaistaviin lapsiin.

Sexpo-säätiö otti kantaa Ylen 9.12.2019 esittämään MOT -ohjelmaan ja peräänkuulutti kasvurauhaa, jolla he tarkoittavat rauhaa kasvaa ilman kohuja ja kyseenalaistamista, ja tähänkin minun on helppo yhtyä:

"Sukupuoleltaan moninaiset nuoret ansaitsevat rauhan kasvaa ja rakentaa sukupuoli-identiteettiään ilman kohua tai kyseenalaistamista. Heitä ei pidä sotkea sukupuolikysymyksiä koskeviin poliittisiin kahnauksiin. He ansaitsevat kaiken tarvitsemansa tuen - korkeatasoisella ammatillisella ja eettisellä osaamisella."

Evoluutiobiologi Aura Raulo kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -julkaisussa sukupuolen kirjosta ja määrittelee kasvurauhan tilana kuunnella itseään ja kasvaa itsekseen ilman pelkoa siitä, että heidän kasvunsa on jotenkin luonnotonta, ja juuri näin sen itsekin määrittelisin.

"Ihmisenä oleminen on monimutkaista. Siksi lapset tarvitsevat rakastavan kasvuympäristön, jossa heidän itsetutkiskelua ja kasvua tuetaan. Tähän kuuluu myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen osana luonnon monimuotoisuutta, planeettamme arvokasta biodiversiteettiä. Tällaisen kunnioittavan ja rakastavan ilmapiirin lapsille voivat tarjota monennäköiset perheet.

Nykyajan lapset kasvavat maailmaan, jossa heidän on väistämättä itse selvitettävä oma suhteensa sellaisiin asioihin kuin sukupuoli, uskonto ja kulttuuri. Yhden totuuden aika on ohi, eikä kukaan säästy näiltä pohdinnoilta. Kun helppoja vastauksia ei ole, parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa on kasvurauha, siis tilaa kuunnella itseään ja kasvaa itsekseen ilman pelkoa siitä, että heidän kasvunsa on jotenkin luonnotonta. Lapsemme kasvavat maailmaan, missä he joutuvat yhä uudelleen päättämään mitä on ”aito” tai millainen on ”normaali”. Toisin kuin luonnon monimuotoisuus, nämä eivät ole faktoja vaan arvoja, ja ne tulee valita kuten arvot valitaan."

Lapsiasiavaltuutetun HLBTI ja lapset -työryhmän puheenjohtaja Juha Jämsä tyhjensi mielestäni pajatson lapsiasiavaltuutetun blogissa - kasvurauha ei ole hiljaisuutta, vaan asiallista tietoa ja positiivisia roolimalleja kaikenlaisista ihmisistä. Tähän on hyvä lopettaa:

"Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu oman identiteetin ja minuuden löytäminen ja rakentaminen. Tämä prosessi on herkkä, ja sitä on suojeltava. Suojelu ei voi kuitenkaan olla vaikenemista. Lapsi ei voi koskaan kehittyä tyhjiössä, vaan hän tarvitsee kehittymiseen yhteisön ja läheisten tukea.

Käynnistynyt keskustelu on tärkeää, koska se kiinnittää huomiota seikkaan, josta moni edelleen mielellään vaikenisi. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuus liittyvät hyvin olennaisella tavalla lapsuuteen. Ne kehittyvät – tai rikkoutuvat – nimenomaan lapsuudessa.

Mitä sateenkaarilapsen kasvurauha sitten voisi olla? Osa lapsista kasvaa ja kehittyy sukupuoleltaan, sukupuolen ilmaisultaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan moninaisiksi. Lapsesta ei etukäteen tiedä, mikä on hänen kehityspolkunsa. Mikä tahansa kehityspolku onkin, meidän aikuisten tulisi kyetä seisomaan lapsen rinnalla. Jokainen lapsi tarvitsee kehittyäkseen positiivisia malleja, rohkaisua omassa kasvussaan ja tunteen, että tulen hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen.

Sateenkaarilapsen näkökulmasta kasvurauha olisikin tällöin sitä, että lapsi saisi asiallista tietoa ja positiivisia malleja sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Hän tuntisi olonsa turvalliseksi omassa kasvuympäristössään. Hän saisi kehittyä omaan, yksilölliseen suuntaansa ilman pelkoa syrjinnästä, kiusaamisesta, väkivallan uhasta, vanhempien hyljeksynnästä ja uskonnollisesta kaltoinkohtelusta. Tämän päivän Suomessa sateenkaarilapset joutuvat ikävä kyllä kohtaamaan vielä kaikkea tätä.

Sateenkaarilapselle kuuluu myös Lapsen oikeuksien sopimuksen takaama oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Myös sateenkaarilapsen on voitava puhua turvallisesti omasta kokemuksestaan, vaikka kokemus saattaisi muuttua joskus myöhemmin. Emme pelkää lasten leimautuvan heteroseksuaalisiksi, jos he puhuvat eri sukupuoleen kohdistuvasta mielenkiinnostaan. Samoin ei tarvitsisi pelätä lapsen leimautumista homoksi, jos yhteisönä pitäisimme molempia yhtä arvokkaina kehityspolkuina. 

Lapsen kokemus omasta itsestään ei ehkä ole vielä kovin pysyvä, mutta se on aina arvokas – ja kuulemisen arvoinen." 

PS. 18.1.2021

Törmäsin Twitterissä opettajien "Comeniuksen valaan", ja siinä kasvurauha määritellään mm. rauhana muodostaa itse katsomukselliset ja poliittiset vakaumuksensa. Sukupuoltaan pohtivien ja kyseenalaistavien lasten ja nuorten kohdalla se tarkoittanee, että heidän annetaan itse määritellä se, keitä he ovat, ilman cis-hetero-normatiivisia olettamuksia tai "trans-tuputtamista".