Mitä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa?

Marja Sannikka käsitteli sukupuolikeskustelun teemaa hiljattain ohjelmassaan, jonka nimi oli "Emme osaa keskustella sukupuolista". Ohjelmassa vieraina oli evoluutiobiologi, THL:n edustaja ja sukupuolensa korjannut ja takaisin korjannut henkilö. Ohjelman aihe oli hyvä, mutta minusta se ei onnistunut selventämään sukupuolikeskustelua, vaan päinvastoin hämmensi soppaa lisää. Esimerkiksi kysymys sukupuolien määrästä on täysin epäolennainen. Sen enempää en syvenny ohjelmaa ruotimaan tässä.

Suomen kielessä sukupuoli voi tarkoittaa montaa asiaa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa syntymän hetkellä sukuelimistä todettavaa juridista sukupuolta, mies tai nainen. Myös lisääntymiseen liittyvä sukupuolen määritelmä on yhtä yksinkertainen. Sukupuoli voi kuitenkin tarkoittaa myös monimutkaisempia, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai sisäisesti koettuja asioita. Suomen kielessä ei ole suoraa vastinetta englannin kielen gender -sanalle. Yleisimmin se suomennetaan joko sukupuoli-identiteetiksi tai sosiaaliseksi sukupuoleksi.

 

Minusta sukupuolta tärkeämpää olisi määritellä sukupuoli-identiteetti. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa THL:n määritelmän mukaan yksilön käsitystä omasta sukupuolestaan, SETAn määritelmän mukaan ihmisen omaa sisäistä tunnetta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Seksuaaliteraputti ja psykologian lehtori Minka Kallio määrittelee sukupuoli-identiteetin olevan osa ihmisen minäkäsitystä: Kun vastaat kysymykseen "Millaisena koet oman sukupuolesi", kerrot omasta sukupuoli-identiteetistäsi.

Kirjoitin translasten historiaa käsittelevästä kirjasta aiemmin blogissani. Kirjassa kerrottiin, että gender -termin keksi John Money, jonka potilaiden sukupuoli muodostui liian vaikeaksi selittää binäärisesti: 

"Vuonna 1950 sukupuolen käsite oli kriisissä. Puolen vuosisadan ajan oli tutkittu sukupuolen muokattavuutta ja tehty intersukupuolisille lapsille sukupuolenkorjausleikkauksia. Biologia ja lääketiede olivat sen seurauksena vaarallisen lähellä tilannetta, jossa sukupuolen binäärisyydeltä puuttuivat perusteet."

"Feministit popularisoivat kyseisen termin 1970-luvulla ja irrottivat sen lääketieteestä, mutta alun perin sen tarkoitus oli "pelastaa" sukupuolen binäärisyys romahtamiselta tarjoamalla uuden perustelun intersukupuolisten lasten kehoja normalisoiviin lääketieteellisiin toimiin. "Gender" määritteli binääristä poikkeavan morfologian alikehittyneisyydeksi, jolloin lääketieteen johtopäätös oli, että intersukupuolisen sukupuolen määrittäminen oli vain kehityksen normaalia loppuun saattamista. Toisin sanoen, "gender" oli kehittymätön sukupuoli. Feministit sekä queer- ja transihmiset ovat myöhemmin kadottaneet näkyvistä tämän alkuperäisen konservatiivisen käsityksen gender-termistä."

"Termi gender salli Money'n hylätä teoriat ihmisen sukupuolen luonnollisesta hermafrodiittisuudesta ja määrittelemättömyydestä. Sen sijaan lasten kasvua tuli ohjata joko mieheksi tai naiseksi, jotta voitiin välttää sosiaalinen häpeä. Maskuliinisuus ja feminiinisyys koostettiin uudelleen kahdeksi ainoaksi fenotyypiksi, joihin lapsi saattoi kasvaa. Lääketieteen rooli oli varmistaa, että intersukupuoliset ja sukupuolta epätyypillisesti ilmaisevat lapset kasvoivat vain miehiksi tai naisiksi. Tähän päättyi hermafroditismi-käsitteen olemassaolo, koska molemmat sukupuolet eivät voineet olla läsnä henkilössä yhtä aikaa. Jos näin olisi, ja intersukupuolisten lasten käsitettäisiin olevan luonnollisia, koko binäärinen sukupuolikäsitys hajoaisi. Binääri sukupuoli olisi biologian väärinkäsitys. Paljastuisi, että kaikki ihmiset olivat tavallaan intersukupuolisia, joissa maskuliinisuus ja feminiinisyys olivat yhtä aikaa läsnä eri määrinä, ja sukupuoli olisikin jatkumo."

Nykyinen käsitys gender -termistä ei enää ole sama, mitä Money sillä tarkoitti. Transsukupuolisten gender, sosiaalinen sukupuoli, ei ole sama kuin heidän syntymässä todettu/määritetty sukupuolensa (sex). Wikipedian mukaan: "Sosiaalinen sukupuoli on sukupuolentutkimuksen ja sosiologian käsite, joka tarkoittaa biologisten piirteiden ulkopuolelle jääviä sukupuolen ilmiöitä. Asettelulla on yhteyksiä sosiaaliseen konstruktionismiin. Feministisessä ajattelussa sosiaalinen sukupuoli voi tarkoittaa

• sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalista konstruoitumista
• sitä sukupuolta, jonka ulkopuoliset olettavat henkilöstä tämän nähdessään
• sukupuolen toteuttamista muun muassa pukeutumisen ja käytöksen keinoin
• yksilön sukupuoli-identiteettiä."

Aloin miettiä sukupuoli-identiteetin määritelmää ja merkitystä tarkemmin, kun katsoin suomalaisen detransitioitujan, Aron, videoita Youtubesta, ja Sannikan ohjelmassa vierailleen Sametin videota sukupuoliepätyypillisistä naisista ja miehistä. Aro kertoo ainakin yhdellä videollaan, että kokee vaikeaksi vastata kysymykseen, mikä on hänen sukupuoli-identiteettinsä. Hän määrittelee sukupuolensa naiseksi, koska syntyi naiseksi, mutta hän ei erityisesti tunne itseään naiseksi - hän ei osaa kuvata, miltä naisena oleminen tuntuu. Hän haluaa vain olla oma itsensä ja ilmentää sellaisia sosiaalisia rooleja, jotka tuntuvat omilta, riippumatta siitä, ovatko ne naisten tai miesten rooleja. Hän transitioitui mieheksi, koska koki, että ei ole nainen, mutta detransitioitui, koska ei koe olevansa myöskään mies.  Sametti puolestaan jutteli mm. siitä, miten vanhemman asenne ja kasvatus sukupuolirooleihin liittyen voivat vaikuttaa lapsen käsitykseen sukupuolista ja sukupuolirooleista. Jotkut vanhemmat puskevat tietynlaisia sukupuolirooleja lapsilleen varsin voimakkaasti lasta itseään kuulematta, ja Sametti pitää tätä identiteettikehitykselle vahingollisena menettelynä. Olen samaa mieltä. (Minusta sama pätee sukupuoli-identiteettiin, mutta tiedän Sametin olevan eri mieltä.)

Minä kuvaisin omaa sukupuoli-identiteettiäni hyvin pitkälle samoilla sanoilla kuin Aro: sukupuoli-identiteettini on nainen, koska synnyin naiseksi. Jos minulta kysyttäisiin, miten tiedän olevani nainen, vastaisin että minulla on naisen keho ja minut on syntymässä todettu sen perusteella naiseksi. Jos minulta kysyttäisiin, millaisena koen sukupuoleni, vastaisin samalla tavalla ja lisäisin, että en kuitenkaan koe olevani mitenkään tyypillinen nainen. Feminiinisyys - maskuliinisuus -akselilla en asetu kovin feminiiniseen päähän, vaan minussa on myös maskuliinisuutta. Luulisin, että suurin osa cis-sukupuolisista kokee sukupuolensa jotenkin samalla tavalla: se vain on olemassa, ilman mitään erityistä sisäistä tunnetta sukupuolesta. Tavallaan siis sanotaan, että biologia määrittää sukupuolen, ja sukupuoli-identiteetti seuraa perässä.

 

En koskaan ole kyseenalaistanut sukupuoltani mistään syystä. Vaikka en ole erityisen feminiininen, tai "tyypillinen nainen", ei minusta koskaan ole tuntunut siltä, että sukupuoleni voisi olla muuta kuin nainen. Tältä pohjalta olen lapsenikin kasvattanut: sukupuoli vain on olemassa, eikä se määritä, millaisia sosiaalisia rooleja voi elämässään ottaa ja millaisista asioista voi kiinnostua. Olen tukenut tytöksi olettamani lapsen kiinnostusta moottoriajoneuvoihin ja matematiikkaan, ja pojaksi olettamani lapsen hoivaviettiä ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin taipumuksia, kiinnostuksen kohteita ja rooleja, joita he itse ovat ilmentäneet, sukupuolesta riippumatta. 

 

Sen vuoksi, kun tytöksi olettamani lapsi kertoi minulle olevansa poika, uskoin häntä. Ainakaan minulta hän ei ole saanut sellaista mallia, että pitäisi olla tietynlainen nainen, ja jos ei koe olevansa sellainen, johtopäätös on että onkin mies tai muunsukupuolinen. Tällaista narratiivia näkee paljon keskustelussa transsukupuolisuudesta ja detransitiosta, kuten esimerkiksi Aron videot ja Teemu Kärnän taannoinen haastattelu HS:ssa osoittavat. Naiseuden sanotaan olevan jotain sellaista, josta halutaan eroon, ja ajatellaan transitioitumisen mieheksi tai muunsukupuoliseksi auttavan.

Transsukupuolisen sukupuoli-identiteetti kuvataan eri tavalla: syntymässä sukuelimistä todettu sukupuoli ei määritä transihmisen sukupuoli-identiteettiä, vaan poikkeaa siitä. He tuntevat syvällisesti olevansa eri sukupuolta kuin mitä kehosta voi päätellä. Miten tällaista sisäsyntyistä kokemusta voi uskottavasti kuvata ihmiselle, joka ei ole tällaista ristiriitaa kokenut? Koen tämän olennaiseksi kysymykseksi transfobian taklaamisessa, koska transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin kuvaaminen "sisäisenä tunteena" johtaa monen cis-sukupuolisen kohdalla transfobiseen käsitykseen "pelkästä tunteesta" tai psykologisesta harhasta, jonka perusteella esimerkiksi lakeja ei pidä muuttaa. Kysymys on tärkeä siitäkin näkökulmasta, että transsukupuolisuus ymmärrettäisiin oikein, eikä haettaisi transitiosta ratkaisua väärin syin, jotka johtavat detransitioon.

Olen muutamissa keskusteluissa pyytänyt ihmisiä kuvittelemaan, miltä heistä tuntuisi, jos he yhtäkkiä jonain päivänä heräisivät eri sukupuolen kehossa, ja huomaisivat, että se on pysyvä olotila.  Määrittäisikö keho edelleen heidän sukupuolensa, vai olisiko se sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta kuitenkin voimakkaampi? Tyytyisivätkö he tilanteeseen, vai hakeutuisivatko he hoitoon? Millaista hoitoa he haluaisivat, terapiaa vai lääketieteellistä hoitoa vai molempia? Vertauskuva ei ole paras mahdollinen, koska ei kukaan transsukupuolinen yhtäkkiä herää "väärässä kehossa", mutta ehkä se on lähin vertauskuva, mihin cis-sukupuolinen voi yrittää samaistua.

 

Minusta on erittäin hyvä asia, että Aro ja Sametti puhuvat omista kokemuksistaan avoimesti ja selkeästi. Heidän kokemuksensa ovat arvokkaita keskustelussa transsukupuolisuudesta. Heidän kokemuksensa kertovat meille, millaisia käsityksiä ja ajatuksia itsestään ja sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolirooleista ei ehkä pidä ajatella transsukupuolisuutena. Aro huomasi, että miehenä hän voi huonommin, joten transitio oli hänelle väärä ratkaisu. Deterministinen suhtautuminen kehon määrittämään sukupuoleen auttoi häntä huomaamaan, että hän voi olla omanlaisensa nainen. Sametti kertoi videollaan, miten hän piti nuorena joitakin naisille tyypillisiä luonteenpiirteitä niin halveksittavina, että ei voinut hyväksyä olevansa nainen, ja transitioitui sen vuoksi. Detransitioon hän päätyi, kun oppi hyväksymään naisen itsessään. Jokaisen sukupuoli-identiteettiään pohtivan kannattaa miettiä esimerkiksi näitä asioita omalta kohdaltaan ja pohtia, voisiko jonkin itselle vaikean asian hyväksyminen olla avain oman sukupuoli-identiteetin löytymiseen ja hyväksymiseen. 

 

Toivon vain, että ihmiset ymmärtävät myös sen, että jotkut transitioon päätyvät tekevät niin, koska se on heille paras ja toimivin, kenties ainoa ratkaisu.