Sukupuoli-identiteettikriittisten kultti

Sisältövaroitus: transfobia, itsemurha, alaikäisiin kohdistuva henkinen väkivalta

"Gender critical" on usein suomennettu sukupuolikriittiseksi, mutta hehän suhtautuvat sukupuoleen suorastaan fanaattisen biologisesta näkökulmasta, ja sen sijaan sukupuoli-identiteettiin kriittisesti, siksi muotoilin otsikon sen mukaan. Kultilla viittaan siihen, että heidän toiminnassaan on kulttimaisia piirteitä. Keräsin tähän blogikirjoitukseen joitakin hajanaisia huomioita, joita olen tehnyt sukupuoli-identiteettikriittisten kulttimaisuudesta.

Noin vuosi sitten kirjoitin aiheesta kommentin Sametin blogiin Vieraskynä-tekstiin "Onko transliike kultti?" Kommentoin, että myös sukupuolikriittisiä ja detransitioituneita voi kutsua kulteiksi, ja hän loukkaantui kommentistani. Sametti kommentoi, että vedin "aivan pohjat" ja toivoi minun ymmärtävän hävetä. Seuraavaan kommenttiin keräsin linkkejä todisteeksi, mutta sitä hän ei enää julkaissut, ja pian sen jälkeen hänen bloginsa ja muut somekanavansa lakkasivat päivittymästä. (Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.)

----------

Alkuun täytynee määritellä kultti. Nostan esiin muutamia, jotka löysin googlaamalla. Valikoin tähän vain ne määritelmät, jotka lähestyvät tässä kuvailemaani nykyaikaista sosiaalisen median luomaa ja ylläpitämää "kulttia" ja jätän pois ns. traditionaalisemmat määritelmät uskonnollisista ja henkisistä kulteista.

Merriam-Websterin sanakirjan määritelmä: 

a: suuri omistautuminen henkilölle, idealle, esineelle, liikkeelle tai teokselle (kuten elokuvalle tai kirjalle) b: tällaisen omistautumisen kohde c: tavallisesti pieni ryhmä ihmisiä, joille on ominaista tällainen omistautuminen

Kultti-asiantuntija Janja Lalichin määritelmä:

Kultti on ryhmä tai liike, jota pitää yhdessä yhteinen sitoutuminen karismaattiseen johtajaan tai ideologiaan. Sillä on uskomusjärjestelmä, jossa on vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin ja joka tarjoaa erikoisratkaisun, joka saavutetaan vain noudattamalla johtajan sääntöjä. Se vaatii korkeaa sitoutumista ainakin joiltakin jäseniltä.

----------

Reilu vuosi sitten Ky Schevers -niminen henkilö alkoi kirjoittaa blogia Mediumissa, löysin hänet myöhemmin myös Twitteristä. Seuraan tiettyjä aiheita Medium-alustalla ja se tarjoaa minulle välillä uusia kirjoittajia luettavaksi. Kyn tarina on lyhyesti seuraava: hän transitioitui naisesta mieheksi/maskuliiniksi, jonka jälkeen hän detransitioitui ja oli mukana luomassa radikaalien detransitioituneiden naisten verkostoa, joka käytti eheytyshoitoihin verrattavia taktiikoita "parantaakseen" detransitioituneita naisia. Seitsemän vuoden jälkeen hän on irtaantunut tuosta verkostosta ja haluaa auttaa ihmisiä näkemään toiminnan haitallisuuden. Ky kirjoittaa ilmiöstä nimeltä "ideologisesti motivoitunut detransitio", jonka hän siis on kokenut. Hänet houkuteltiin mukaan ideologiaan, joka uskotteli hänelle, että hänen identiteettinsä on jonkin trauman seurausta. Yhdessä kirjoituksessaan hän kuvaa tämän verkoston sääntöjä, jotka saivat minut ajattelemaan, että se vaikutti ihan kultilta.

Saman tyyppisistä kokemuksista kirjoittaa Beau Dyess. (artikkeli aiheesta) (toinen artikkeli aiheesta)

Uusiseelantilainen toimittaja/kirjailija Philip Matthews kirjoitti ensin sukupuoli-identiteettikriittisiä ajatuksia ja esikuvia myötäileviä juttuja, kunnes irrottautui tästä "kulttimaisesta, tuhoisasta ja vihamielisestä" liikkeestä julkisesti. (artikkeli aiheesta)

Se mikä sai minut kuitenkin kirjoittamaan tämän blogitekstin, on ehkä jotain vielä hyytävämpää. Hiljattain törmäsin Twitterissä linkkiin youtube-videoon "Inside a Cult", joka on ensimmäinen kolmen sarjasta. Sen on tehnyt queeriksi itseään kuvaileva kanadalainen Caelan Conrad. Hän paljastaa videolla, mitä on nähnyt soluttauduttuaan kuukausiksi sukupuoli-identiteettikriittisten suljettuihin facebook-ryhmiin. Kultin määritelmä on Caelanin mukaan nykyisen somekulttuurin aikaan hieman erilainen kuin ennen sitä: kultti on sosiaalisen median avulla koottu joukko ihmisiä, joita yhdistää jokin yhteinen aate ja tavoite. Tämä aate ja tavoite vahvistuu heidän some-kanssakäymisessään ja ryhmän sisällä muodostuu omanlaisensa totuus ja maailmankuva. Somessa on helppoa ryhtyä seuraamaan jotakuta arvostettua johtohenkilöä tai -henkilöitä ja luoda hänen ympärilleen uskollisten fanien joukko, joka uskoo yhteiseen asiaan.

Caelanin mukaan aihepiirin alla on olemassa kahdenlaisia ryhmiä: ns. TERFit ja sukupuoli-identiteettikriittiset vanhemmat, ja näistä jälkimmäinen on hänestä pelottavampi ja vaarallisempi. Katsottuani videon voin yhtyä tähän näkemykseen. Ryhmät houkuttelevat uusia jäseniä joukkoonsa kahdella tavalla: "koirapillien" ja dehumanisoinnin avulla. "Koirapilli" on peitelty ja siloteltu viesti aiheesta, joka herättää negatiivia reaktioita. Sukupuoli-identiteettikriittiset puhuvat usein feminismistä, naisten oikeuksista ja lasten kasvurauhasta, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä asioita, mutta peittävät taakseen transihmisten halveksuntaa. Kukapa ei haluaisi puolustaa naisten ja lasten oikeuksia? Dehumanisointi on taktiikka, jolla tietyn ihmisryhmän ihmisarvoa poljetaan, jotta olisi yleisesti hyväksytympää syrjiä heitä. Sukupuoli-identiteettikriittisten toimesta aikuiset transihmiset esitetään iljettävinä väkivaltaisina saalistajina, ja translapset ja -nuoret puolestaan "pakotettuina uhreina" ja heidän identiteettinsä psyykkisenä sairautena. Molempien keinojen tavoitteena on synnyttää vastaanottajassa voimakkaita tunteita ja halua toimia "hyvän" puolella "pahaa" vastaan.

Olisi helppoa sanoa, että sukupuoli-identiteettikriittiset ovat pahoja ihmisiä, mutta kaikki eivät varmastikaan ole. He ovat vain tämän hämärretyn "tiedon" ja suoranaisten valheiden sokaisemia. Nämä tekniikat uppoavat erityisen helposti ihmisiin, jotka ovat kokeneet jotain traumaattista elämässään ja jotka kokevat jonkin uhkaavan heitä tai heidän lastaan. Nämä valheet on luotu hyödyntavoittelua varten. Sukupuoli-identiteettikriittisen liikehdinnän idolit ansaitsevat rahaa luomallaan pelolla ja inholla (seminaarit, kirjat, podcastit, sometilit, tuotteet,...). Liikehdinnän alimpana ovat ihmiset, jotka on manipuloitu uskomaan näitä valheita.

Caelan kertoo videollaan, että sukupuoli-identiteettikriittisten tarjoama misinformaatio törmää realiteetteihin ja aiheuttaa kognitiivista dissonanssia eli keskenään yhteensopimattomien vakaumusten ja käsitysten aiheuttamaa psykologista ristiriitaa, epämiellyttävää tunnetta kun aiemmat uskomukset ja olettamukset ovat ristiriidassa uuden tiedon kanssa. Caelan käyttää termiä "thought-terminating cliché", ajattelun lopettava klisee, jolla useat kultit kuten esim. rokotekriittiset sammuttavat kognitiivisen dissonanssin. Rokotekriittisten klisee on "common sense" tai "do your own research". Sukupuoli-identiteettikriittisen kultin klisee on "Trust your gut", "Luota vaistoosi". Tällä tarkoitetaan, että kaikki oletukset ja pelot ovat totta. Erityisen huono klisee, kun yhteiskunta on ehdollistanut meidät kaikki cis-heteronormatiivisuuteen.

Voimakkaat tunteet, joita pyritään synnyttämään, ovat pelkoa, vihaa ja inhoa. Vanhemmat rekrytoidaan mukaan pelottelemalla, että gender-ideologia vie heidän lapsensa ja jättää jälkeensä silvottuja vartaloita. Caelan kertoo, ja näyttää kuvakaappauksin, kuinka uudelle ryhmään liittyvälle lapsestaan huolestuneelle vanhemmalle paljastetaan, että autogynephilia on todellinen ilmiö, sissy-porno hypnotisoi miehiä luulemaan itseään naisiksi, ja seksuaaliset saalistajat groomaavat herkkiä lapsia ja nuoria kuvittelemaan, että heidän sielunsa on saattanut syntyä väärään ruumiiseen. Kulttijohtajien kirjoja suositellaan saatesanoilla "tämä avaa silmäsi". Caelanin mukaan ryhmä nimeltä "Concerned parents of trans and non-binary kids" ei todellakaan ole translasten huolestuneiden vanhempien ryhmä, vaan ryhmä vanhemmille, jotka eivät usko translasten olemassa oloon.

Vanhempien ryhmässä tutkimuksia ei uskota, jos ne eivät vahvista heidän oletuksiaan. Usein tällaiset tutkimukset huitaistaan pois tokaisemalla "follow the money", seuraa rahaa, eli totta kai tutkimuksen tekijät ovat tekaisseet tulokset rahan takia, tai että lääketeollisuus tai "trans lobby" sanelee tutkimukset. Näillä argumenteilla he voivat kieltäytyä uskomasta ihan kaikkea muuta kuin sitä, mitä ryhmä viestittää. He joutuvat niin syvälle tähän harhaan, että jopa lapseen kohdistuva henkinen väkivalta alkaa tuntua hyväksyttävältä, koska se on looginen seuraus ryhmän ideologiasta. H y y t ä v ä ä .

Vanhempien ryhmien kautta sukupuoli-identiteettikriittiset saavat hallintaansa paitsi vanhemmat, myös lapset. He pyrkivät ennalta ehkäisemään transidentiteettien syntymisen. Tähän tähtää mm. informaatiovaikuttaminen siihen, mitä kouluissa opetetaan ja millaisia kirjoja kirjastoissa sallitaan.

Caelan kertoo yhden esimerkin kautta ryhmän toiminnasta. Äiti kirjoitti ryhmään viestin, että hänen 11-vuotias lapsensa uhkaa tappaa itsensä, koska äiti väärinsukupuolittaa häntä koko ajan. Äiti kertoi viestissään olevansa eksyksissä ja että hänestä tuntuu, että lapsi ei tiedä, mitä haluaa. Voisi luulla, että ryhmässä tähän olisi vastattu edes hitusen empaattisesti tai kehotettu hakemaan apua, mutta sen sijaan äidin pelko käännettiin häntä vastaan. Hänelle kerrottiin, että lapsi todennäköisesti valehtelee. Hänelle kerrottiin, että vaikka hänen lapsensa tekisikin itsemurhan, äitiä ei voi siitä syyttää, koska hänhän teki mitä koki parhaaksi, ja lapsi on kultin aivopesemä, ja yrittää vain kontrolloida vanhempaansa. Hänelle kerrottiin, että tuon ikäisten mielestä on vain siistiä vihata vanhempaansa, ei siitä pidä välittää. Hänelle kerrottiin, että lapsessa täytyy olla jotain vikaa, koska hän yhtäkkiä kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on. Hänelle kerrottiin, että transition salliminen lapselle johtaisi todennäköisemmin itsemurhaan kuin se, että äiti ei taivu lapsensa tahdon edessä. Hänelle kerrottiin, että psykiatrinen osastohoito voisi saada lapsen lopettamaan bluffaamisen. Yksi ryhmän jäsen ehdotti terapiaa, mutta hänet tyrmättiin ja terapiaa pidettiin vaarallisena trans-identifioituvalle lapselle, koska "terapeuttien kuuluu vahvistaa lapsen identiteettiä, koska muut lähestymistavat ovat kiellettyjä eheytyshoitoja". Eikö kellään soi hälytyskellot??

(Muualla netissä olen törmännyt todisteisiin siitä, että tällaisissa vanhempien ryhmissä neuvotaan tosiaan väärinsukupuolittamaan lasta johdonmukaisesti, katkaisemaan hänen kaverisuhteensa ja nettiyhteytensä, äärimmäisissä tapauksissa jopa muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja/tai ottamaan hänet pois koulusta, jne. Toimenpiteitä perustellaan "lapsen parhaaksi toimimisella". Millä mittapuulla tahansa tämä on väkivaltaista käytöstä.)

Caelan sai vuorokauden bannin ryhmään, koska sanoi toiselle ryhmän jäsenelle, että tämän lapsi voi kuolla sen seurauksena mitä vanhempi tekee tai jättää tekemättä. Videossa näytetään ryhmän ylläpidon viesti Caelanille todisteeksi. Viestissä lukee, että Caelanin kommentti saa vanhemman näyttämään pahalta, ja sitä ei ryhmässä sallita. Kultti kieltää ja piilottaa kaiken, mikä voi vahingoittaa sen tavoitetta.

Caelan käy videolla läpi myös sukupuoli-identiteettikriittisten väitteitä seksuaalivähemmistöistä: että homot ja lesbot häivytetään, että transihmiset pakottavat lesbot hyväksymään penikset naisten sukuelimiksi jne. Caelan kertoo, että nämä väitteet perustuvat kontekstistaan irrotettuihin yksittäisiin kuvakaappauksiin, ja että alkuperäiset kuvat ja postaukset, joita keskusteluissa kauhistellaan ja suurennellaan, ovat lähinnä vitsejä, trolleja, tai hyvin nuorten tai tietämättömien aikuisten yksittäisiä postauksia. Ne eivät ole transihmisten yleisesti jakamia ajatuksia. Sukupuoli-identiteettikriittiset rekrytoivat tällä tavoin riveihinsä LGB-ihmisiä saadakseen lisää valtaa omalle liikkeelleen. Monet LGB-ihmiset haksahtavatkin tähän ansaan, koska he inhimillisistä syistä pelkäävät omien oikeuksiensa puolesta.

Caelanin videolla käydään läpi myös TERF-ilmiötä, joka näyttää olevan enimmäkseen valkoisten cis-naisten liike. En käy läpi Caelanin videota siltä osin, totean vain, että tuttua kamaa, johon olen törmännyt Twitterissä, Youtubessa, Ihmisten Kirjon nettisivuilla ja sometileillä, sekä Suomen Vauva.fi -keskustelupalstalla. Olin ilahtunut kun huomasin viime vuoden puolella, että Vauvalla alettiin siivota transfobisia keskusteluketjuja heti alkuunsa pois alustalta, ja aiheesta keskustelu näytti tyrehtyvän siellä kokonaan. Kurkkasin alustalle viikonloppuna, ja huomasin, että ainakin yksi keskusteluketju translain uudistamisesta oli kehittynyt jo kymmeniä sivuja pitkäksi. Vilkaisin sitä ja totesin, että samat keskustelijat ja aiheet olivat palanneet. En ryhtynyt lukemaan koko ketjua, koska olen nyt (vihdoin) todennut, että ei minun tarvitse enää "pysyä kartalla" siitä, mitkä näiden keskustelijoiden pointit ovat. Voin jättää ne omaan arvoonsa.

----------

Kuten alussa mainitsin, myös "gender-ideologiaa" ja transliikettä on monessakin yhteydessä kuvattu kultiksi, kuten juuri tuossa mainitussa Sametin blogissa. Kultti-sanalla on negatiivinen kaiku, joka ainakin omassa mielessäni yhdistyy ihmishengelle vaarallisiin uskonnollisiin tai hengellisiin kultteihin, joissa saattaa olla seksuaalista hyväksikäyttöä tai joukkoitsemurhia. Siinä mielessä pidän termin liittämistä sekä transliikkeeseen että sukupuoli-identiteettikriittisyyteen vahingollisena ja leimaavana. 

Kuitenkin, olen tietoinen siitä, että täsmälleen samoja argumentteja, joita esimerkiksi tässä blogitekstissä on esitetty todisteeksi sukupuoli-identiteettikriittisyyden kulttimaisuudesta, esitetään todisteeksi myös transliikkeen kulttimaisuudesta. Mielestäni olennainen ero on se, että transliikkeessä mukana olevilla on kyse konkreettisesti omasta (tai läheisen) elämästä, arjesta, ihmisoikeuksista, terveydenhoidosta, turvallisuudesta, ehkä lyhyesti sanottuna joidenkin oikeuksien saavuttamisesta. Sukupuoli-identiteettikriittisten liikkeessä kyse on pitkälti kuvitelluista uhkista tai omien etujen puolustamisesta. Kumpi ryhmä on potentiaalisempi alusta kulttimaisille uskomuksille ja säännöille?

En väitä, etteikö transliikkeellä todella olisi samantyyppisiä, "kulttimaisiksi" katsottavia piirteitä, mutta perimmäinen kysymys on, mikä on kunkin tahon tavoite, ja miten tähän tavoitteeseen pyritään. Transliikkeen tavoite ovat tasa-arvoiset ihmisoikeudet, sukupuoli-identiteettikriittisen liikkeen tavoite on nähdäkseni lähinnä gender-ideologiaksi kutsumansa ilmiön vastustaminen. Esimerkkinä voidaan katsoa lainauksia Trans ry:n nettisivulta: "Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava yhdistys" / "Yhdistyksen tavoitteena on toimia sukupuolivähemmistöjen ja päättäjien vuorovaikutuksen mahdollistajana." "Yhdistyksen toiminnan taustalla on ajatus, jonka mukaan ihmisoikeuksien toteutumiseen on vaikutettava jo ruohonjuuritasolla." Toisena esimerkkinä lainauksia Ihmisten kirjon nettisivulta: "Sukupuolidysforia on aikamme syömishäiriö" / "Miksi gender-ideologia on nuorille vaarallinen?" / "Ilmiö, joka huolestuttaa kaikkialla". 

Kannattaa katsoa myös, millaisia ryhmittymiä kunkin liikkeen liepeillä pyörii. Transliikkeen ympärillä pyörii vasemmistolaisia ja vihreitä poliittisia ryhmiä, ihmisoikeustoimijoita, seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon puolestapuhujia, transihmisten läheisiä. Sukupuoli-identiteettikriittisten liepeillä pyörii konservatiivisia ja oikeistolaisia ryhmiä, uskonnollisia ryhmiä, naisvihaa levittäviä miehiä.

Tämän synkän tekstin loppuun pieni kevennys. Blogisti "Yönsupi" revittelee aiheesta huumoria. Lukusuositus!