perjantai 25. helmikuuta 2022

Ruotsin muuttuvat hoitokäytännöt?

Olen yrittänyt päästä selvyyteen, mitä oikein on tapahtunut sukupuolidysforian hoidossa Ruotsissa. Bell vs. Tavistock -oikeustapauksen johdosta osa ruotsalaisista sairaaloista on uutisten mukaan lopettanut alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidot, eikä tilanne ole palannut ennalleen, vaikka Bell-tapaus kumottiin korkeimmassa oikeudessa. Kirjoitin tästä aiemmin blogissani.

Tällä viikolla Satakunnan kansa julkaisi erinomaisen artikkelin aiheesta. Artikkeli on maksumuurin takana, mutta lunastin itselleni eurolla kuukauden lukuoikeuden. Artikkeli on kirjoitettu, koska lehdessä oli muutama päivä aiemmin julkaistu aihetta koskeva mielipidekirjoitus, jonka väitteitä artikkelissa oikaistaan. Artikkelissa on haastateltu Tukholman Karoliinisessa sairaalassa työskentelevää sukupuolidysforian kirurgiseen hoitoon erikoistunutta suomalaista plastiikkakirurgia Antti Mikkolaa. Hän sanoo:

”Halmisen väite hormonihoitojen lopettamisesta nuorille ei pidä paikkaansa. Jos syy on selvä, hoidot aloitetaan edelleen nuorelle, puberteetti-iässä olevalle.”

...

”Olemme nykyään kohtuu kriittisiä, kenelle hoito aloitetaan. Jokaisen potilaan kohdalla tulee hoidon hyödyt ja mahdolliset haitat arvioida tarkasti”, Mikkola toteaa.

Hormonihoitojen tarkoituksena on Mikkolan mukaan jarruttaa murrosikää, millä pelataan nimenomaan aikaa nuorelle.

”Puberteettikehitystä jarruttavalla hoidolla annetaan kasvurauhaa, etteivät fyysiset muutokset tapahtuisi niin nopeasti.”

Jarruttavaa hoitoa voidaan ylläpitää yhdestä kolmeen vuotta.

”Nuorella on siten aikaa käydä läpi transklinikalla tutkimuksia, mitkä yleensä kestävät kolmisen vuotta. Emme halua, että nuori joutuu liian aikaisin lokeroimaan itseään.”

Mikkola muistuttaa, ettei kyseinen jarrutushormonihoito muuta tai korjaa kenenkään sukupuolta, vaan ainoastaan siirtää ei-toivotut murrosikään liittyvät muutokset.

”Jos tytöksi syntynyt kokee olevansa mies, rintojen kasvu ja kuukautisten alkaminen ovat äärimmäisen ahdistavia transnuorelle.”

 

Eli hoitoa kyllä saa, kun sille on perustelut. Tässä artikkelissa ei puhuta ollenkaan tutkimukseen osallistumisesta ehtona hoidolle. Ruotsin Socialstyrelsen (vastannee Suomen THL:ää?) on julkaissut 22.2.2022 uusia hoitosuosituksia alaikäisten sukupuolidysforialle. Näitä suosituksia päivitetään lisää myöhemmin. Näissäkin ohjeissa korostetaan, että hoitoa kyllä saa, mutta sen hyödyt punnitaan entistä tarkemmin. Tutkimukseen osallistumista hoidon ehtona ei tässä suoraan sanota, mutta tutkimuksen tärkeyttä painotetaan.

Erinäisistä twitter-ketjuista olen päätellyt, että Ruotsin televisiossa esitetty Tranståget -dokumentti olisi saanut selville ja tuonut ilmi, että osalla hormoniblokkerihoitoa saaneista nuorista on ilmennyt vakavia sivuvaikutuksia. Tämän ketjun mukaan kyse on 13 nuoresta kaikkiaan 700 blokkerihoitoa saaneen joukossa. Osa heistä on kirjoittajan mukaan käyttänyt blokkereita ohjeiden vastaisesti liian pitkän aikaa, ja vakavat sivuvaikutukset johtuvat siitä. Ilmeisesti tästä dokumentin "paljastuksesta" johtuen aiemmassa blogikirjoituksessa esille tuomani huolestuneiden vanhempien joukko eräiden "asiantuntijoiden" avulla on saanut aikaan sen, että hoidot väitetysti keskeytettiin. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että ainoastaan sukupuolidysforian hoidossa hormoniblokkerit on otettu uuteen harkintaan, mutta ei muussa käytössä. Blokkereita käytetään mm. ennenaikaisen murrosiän jarruttamiseen.

SVT:n artikkeleissa hoitoa saaneiden alaikäisten määrä on 440, ei 700. Tässä artikkelissa luetellaan kaikki 13 tapausta haittavaikutuksineen. Niistä osan haitat johtuvat hormonihoidosta, ei blokkerihoidosta, ja osa haittavaikutuksista on hoitoja katuvia detransitioituneita, joille aiheutuneet haitat ovat siis normaaleja tiedossa olevia hormonihoidon vaikutuksia. Twitter-ketjussa esitetään epäilys, että haittavaikutukset johtuisivat enemmän hallinnollisista ongelmista kuin hoidoista itsessään.

Ruotsin Läkartidningen:ssä on julkaistu muutamia artikkeleita aiheesta. Esimerkiksi tässä artikkelissa (toinen esimerkki) on haastateltu muiden sukupuolidysforiaa hoitavien sairaaloiden lääkäreitä. Norrlandin sairaalassa noudatetaan edelleen niitä hoitosuosituksia, jotka Karoliinisessa hylättiin: 

"Elena Lundberg korostaa, että hormonihoitoa ei aloiteta kevyesti, vaan sitä edeltää lasten ja nuorten psykiatrian tutkimus oikean diagnoosin saamiseksi ja sen jälkeen huolellinen keskustelu lasten endokrinologisella osastolla. Hän suhtautuu myönteisesti kliiniseen tutkimukseen, mutta pitää myös tärkeänä, että kaikki klinikat varmistavat potilaiden rekisteröinnin sukupuolidysforiarekisteriin.

– Rekisteröimme jo kaikki potilaamme. Teemme parhaamme osallistuaksemme ja kerätäksemme materiaalia tulevaa tutkimusta ja tietoa varten, hän sanoo."

Hoitoja ei siis ole keskeytetty. Mikkolan ja Socialstyrelsenin mukaan niitä edelleen saa, ja "uudet tiukemmat perustelut" hoidon saamiselle ovat nähdäkseni aivan samat kuin WPATHin ohjeistus. En ymmärrä - onko Ruotsissa siis aiemmin annettu blokkeri- ja hormonihoitoja alaikäisille löysemmin perustein kuin WPATHin ohjeet? Onko hoitoja annettu eri sairaaloissa eri perustein? Vai onko nyt niin, että "Uppdrag granskning" -ohjelma on saanut aikaan moraalipaniikin, jota nyt hoidetaan koettamalla vakuuttaa, että asiat muuttuvat, vaikka minusta näyttää, että hoitosuositukset ovat koko ajan olleet kunnossa. Tähän viittaa mm. se, että ilmoitus "hoitojen lopettamisesta" tuli hoitaville lääkäreille yllätyksenä, sekä se, että tämä koskee vain sukupuolidysforian hoitoa. Tietysti on huolestuttavaa, että hormoniblokkerihoitoa on käytetty suositusten vastaisesti liian pitkiä aikoja ja tästä on haittavaikutuksia nuorille tullut. Sehän on järkyttävää, ja nämä tapaukset pitää ehdottomasti tutkia ja pyrkiä ehkäisemään ennalta.

Ongelmallista on, että kuten esittämissäni lähteissä on todettu, tutkimusasetelma ei ole vielä valmis ja kestää kuukausia, ennen kuin tutkimus voidaan aloittaa, ja vuosia, ennen kuin saadaan tuloksia. Tällä välin nuoria ei kuitenkaan voida jättää täysin hoitamatta.


Palataan Satakunnan kansan artikkeliin, kirurgi Antti Mikkola lyö pöytään mielenkiintoisia lukuja:

"NOIN 85 prosenttia nuorista saa Mikkolan mukaan vuosia kestäneen tutkimusten jälkeen transdiagnoosin. He voivat silti vasta täysi-ikäistyttyään aloittaa sukupuolen korjaamisen kirurgisin toimenpitein.

”Tutkituista nuorista 15 prosenttia ei saa transdiagnoosia. Todetaan, ettei sukupuoliristiriitaa ole. He jäävät seurantaan, että mihin tilanne kehittyy. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen vaatii pitkän ajan, eikä ihmistä pidä painostaa, että kuka sinä luulet olevasi.”

85 PROSENTTIA. Suomessa vastaava luku on 25 PROSENTTIA (saa hoitoa) tai 9 PROSENTTIA (saa diagnoosin). (Lähde: YLEn uutinen, HS:n uutinen) Toisaalta taas tässä IS:n artikkelissa todetaan, että nuorista noin puolet etenee hoitoihin. Olisikohan tässä luvussa mukana ne, jotka pääsevät etenemään hoitoihin vasta aikuisiällä? Muistaakseni Hollannissa on samansuuntaiset luvut kuin Ruotsissa. Suomessa ollaan siis _äärimmäisen varovaisia_ hoitojen ja diagnoosin antamisessa alaikäisille. Aikuisten puolella diagnoosin saa Suomessa "valtaosa" (edellä linkatun IS:n artikkelin mukaan). 

Artikkelissa puhutaan myös hoitojen riskeistä:

"HALMINEN varoitti mielipidekirjoituksessa kasvattajia ja päättäjiä siitä, että nuorten aikuisten sukupuolenmuutokseen tähtäävät hoidot lisäävät esimerkiksi aivoinfarktien ja laskimotukosten riskiä.

Mikkola ampuu alas nämäkin väitteet perusteettomina ja turhana pelotteluna.

”Hormonaalinen hoito ei lisää kenenkään aivoinfarktien riskiä. Jos naishormonia käytetään, se lisää laskimotukoksen riskiä, mutta käytännön työssä niitä ei silti nähdä. Kyse on samasta riskistä kuin ehkäisypillerien kohdalla, siinäkin voi kehittyä laskimotukos. Pitäisikö nekin kieltää?”

Koko asian kieltäminen ja hoitamatta jättäminen on vaarallista:

"Nuoret ajautuvat herkästi etsimään apua vääristä lähteistä, jos vanhemmat, koulu ja terveydenhuoltojärjestelmä kieltäytyvät auttamasta.

”Jos transsukupuoliset eivät saa apua terveydenhuoltojärjestelmästä, he tilaavat itse hormoneja netistä. Ukrainastahan hormoneja voi kuka tahansa tilata ja aloittaa ne omin päin. Se puolestaan voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin.” 

...

"Nuoren kohdalla syitä sukupuoli-identiteetin hakemiseen voi olla muitakin, kuten psyykkiset syyt. Mikkola kuitenkin korostaa, että iso osa asian kanssa kipuilevista on oikeasti transihmisiä, mihin nuori tarvitsee hoitoa ja tukea.

...

"SUURIN osa transdiagnoosin saaneista ja kirurgisesti sukupuoltaan korjanneista on Mikkolan mukaan erittäin tyytyväisiä saadessaan oikean sukupuolen avulla elämänsä takaisin.

”Suurimman osan masennus- ja ahdistuneisuusoireet ovat korjauksen myötä vähentyneet. Kun tapaan potilaita toimenpiteiden jälkeen, on ollut hieno nähdä, kun ihminen palaa kouluun ja työelämään, hankkii parisuhteen ja saa elää vihdoin kuin kaikki muutkin.”

Mikkola sanoo nähneensä tapauksia, joissa potilaan loputon sairauslomakierre loppuu ja kuntoutustuki päättyy, kun ihminen on sukupuolen korjauksen myötä tullut omaksi itsekseen.

”Cis-ihmisen, jolla ei ole epäilystä omasta sukupuolesta, on vaikea ymmärtää kuinka syvä ristiriita transihmisen sisällä voi olla. Koen itse merkityksellisenä työni, että voin auttaa transnuoria pääsemään oikeaan sukupuoleensa.” 

Kiitokset Satakunnan Kansalle erittäin informatiivisesta artikkelista.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi harkiten, kiitos!