Ensimmäinen pride-kokemukseni

Osallistuin hiljattain pride-kulkueeseen kotikaupungissani. Olen aina ihaillut pride-kulkueita, mutta vasta nyt osallistuin itse ensimmäisen kerran. En kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, joten en ole kokenut pridea omaksi asiakseni. Tällä kertaa koin kuitenkin, että translapsen äitinä halusin olla mukana osoittamassa tukeni näille vähemmistöille.

Asun pienessä suomalaisessa kaupungissa. Pride-viikosta alettiin kirjoittaa mediassa jo viime vuoden puolella. Pitkin talvea ja kevättä kaikki tätä teemaa käsittelevät lehtijutut saivat sekä myönteistä, kielteistä, että ihmettelevää huomiota. Joku tykkäsi ja kommentoi sydän-emojilla. Joku tuomitsi pridet perversseiksi tapahtumiksi, jotka tulisi kieltää lapsilta, koska niissä kulkee puolialastomia homoja esittelemässä fetissejään. Joku ihmetteli, että miksi pitää juhlia näyttävästi seksuaalista suuntautumistaan, koska ei hänkään julista omaa heterouttaan.

Olen osallistunut näihin keskusteluihin kommentoimalla mm., että niin kauan kuin tuomitsevia ja ihmetteleviä kommentteja tulee, niin kauan on järkeä järjestää pride-tapahtumia. Ja niin kauan kuin transsukupuolisia tai homoja uhkaillaan tai jopa tapetaan maailmalla sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia, niin kauan pride-tapahtumia on järjestettävä. Suomalaisissa pride-kulkueissa ei esitellä perverssioita tai fetissejä, vaan juhlitaan sitä, että Suomessa saa suhteellisen vapaasti olla oma itsensä. Lasten on hyvä nähdä se. Homoutta ja lesboutta saa juhlia ja sen saa näyttää, koska arkisessa elämässä lähes kaikki on jo heterouden juhlaa.

Viime vuosina olen nähnyt myös käytettävän termiä straight pride (hetero pride). Tällaisia tulisi järjestää, koska "sateenkaariväen pride polkee heteroiden oikeuksia". Hetero priden järjestäminen kuulostaa järjettömältä, ja sitähän sellaisesta puhuvat nimenomaan tarkoittavat; heidän mielestään pride alkuperäisessä merkityksessään on järjetön. Kieroutunutta ymmärrystä mielestäni. Ovatko hetero priden kannattajat tietoisia käsitteestä eriarvoisuuden tasaaminen?

Tutkailin ilmiötä tarkemmin, ja näitä hetero prideja on itse asiassa oikeasti järjestetty jo 90-luvulla. Osaonottajamäärät eivät ole koskaan olleet suuria. Helsinki pridessa oli viime vuonna arviolta 100 000 osallistujaa, mikä tekee siitä Suomen suurimman yleisötilaisuuden.

Miksi pride-tapahtumia järjestetään? Mitä pride tarkoittaa? Tapahtumien alkuperänä pidetään  Stonewallin mellakoita New Yorkissa kesäkuussa 1969. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt juhlivat ja tanssivat Stonewall Inn -nimisessä kapakassa, kun poliisit tulivat pidättämään heitä. Juhlijat olivat kyllästyneet tällaiseen kohteluun ja nousivat kapinaan. Sanotaan, että erityisesti mustat transnaiset aloittivat mellakan. Mellakoista syntyi ilmiö ja käsite "gay pride" eli ylpeys homoudesta, ja näiden mellakoiden ja niitä seuranneiden tapahtumien muistoksi kesäkuu on pride-kuukausi, jolloin järjestetään pride-tapahtumia ympäri maailmaa.

Ensimmäinen oma pride-kokemukseni oli hyvin myönteinen. Menin paikalle yksin, pukeutuneena trans parent -paitaan ja kädessäni translain uudistusta vaativa kyltti. Kohta olin osa lähes tuhatpäistä joukkoa, joka kulki läpi kaupungin musiikkia soittaen, hymyillen, laulaen ja sateenkaarilippuja heiluttaen. Kylttiäni luettiin ja minulle nyökytettiin ja hymyiltiin. Kulkuetta katselevat kaupunkilaiset olivat enimmäkseen ilahtuneen näköisiä. Muutamia kurtistuneita kulmia ja ihmetteleviä katseitakin näkyi, mutta he olivat vähemmistössä.

I´m proud to be pride-supportive.