Transtyöryhmän raportti translain uudistamiseksi

Valtioneuvosto on julkaissut ns. transtyöryhmän raportin "Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman järjestämiseksi" translainsäädännön uudistamisen pohjaksi. Raportti löytyy Valtioneuvoston sivuilta.

Raportti käy kattavasti läpi nykyisen translain ongelmat, uudistamisen vaikutukset muuhun lainsäädäntöön, muiden Pohjoismaiden käytännöt, sekä esittää suppean ja laajan vaihtoehdon translain uudistamiseksi. Suppea malli sisältää ainoastaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poiston, laajassa on mukana lääketieteellisen ja oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen erottaminen toisistaan. Laaja vaihtoehto jakaantuu vielä kahtia siten, että A-mallissa on hakemusmenettely ja harkinta-aika, ja B-mallissa ilmoitusmenettely. Laajan mallin ikäraja on 18 tai vaihtoehtoisesti 15 vuotta, ja 15 vuoden ikärajalle esitetään kattavat perustelut. Suppea malli ei ole hallitusohjelman kirjauksen mukainen.

Lisäksi raportissa käsitellään intersukupuolisten lasten oikeuksia, mutta en käsittele sitä aihetta tässä kirjoituksessa.

Keitä työryhmään on kuulunut? Asiantuntijoita ja lakimiehiä eri ministeriöistä sekä asiantuntijoita terveydenhuollosta. Keitä työryhmä on kuullut? Heitä, joita laki koskee eli sukupuolivähemmistöön kuuluvia eri järjestöjen kautta, sekä lapsen oikeuksiin, tasa-arvokysymyksiin, psykiatrisiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, väestötietojärjestelmään ja maistraatin käytäntöihin perehtyneitä asiantuntijoita.

Luin raportin lähes kokonaan ja minusta se on hyvin perusteltu ja kattava. Toivon, että mahdollisimman moni translain uudistamiseen kielteisesti suhtautuva lukee raportin. Se antaa vastauksia moniin kysymyksiin, joita olen nähnyt heidän esittävän, kuten esimerkiksi: mitä ihmisoikeuksia nykyinen translaki loukkaa, miten sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu määritellään ja miten ne liittyvät tasa-arvoon ja syrjintään, ja aivan erityisesti, miksi alaikäisten pitäisi voida "päättää sukupuolestaan".

Mitkä ovat nykyisen translain suurimmat ongelmat? Mihin haetaan muutosta? Tiivistelmästä lainattuna:  

"Voimassa oleva translainsäädäntö on vanhentunut eikä se kaikilta osin täytä nykyisiä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden asettamia vaatimuksia. Kiireellisin lainsäädännön uudistamistarve kohdistuu lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamiseen. Nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille, koska heidän ulkoinen olemuksensa ei vastaa heidän virallisista asiakirjoista ilmenevää sukupuoltaan."

"Erityisesti oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen erottamista lääketieteellisistä selvityksistä, tutkimuksista ja hoidoista on pidettävä perusteltuna paitsi perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta myös terveydenhuollon resursseihin kytkeytyvistä syistä."

"Työryhmän työskentelyssä erityistä huomiota sai osakseen alaikäisten asema. Hallitusohjelman kirjaus ei tältä osin kokonaisuudessaan tunnista työryhmän havaitsemia haasteita. Sukupuolen yhteismitattomuutta kokevat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa heihin kohdistuvan kiusaamisen, uhkailun ja väkivallan vuoksi. Nämä lapset ja nuoret raportoivat kokevansa terveydentilansa heikommaksi ja he ovat ahdistuneempia kuin muut lapset ja nuoret. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset turvaavat alaikäisten henkilöiden fyysistä koskemattomuutta, sukupuoli-identiteettiä ja autonomiaa. Eräiden kansainvälisten ihmisoikeustoimijoiden lisäksi Suomessa ihmisoikeusvaltuuskunta ja eduskunnan apulaisoikeusmies ovat esittäneet harkittavaksi translakiin sisältyvän täysi-ikäisyyden vaatimuksen poistamista. Samaa ovat esittäneet useat lastensuojelujärjestöt, lapsiasiavaltuutettu, Väestöliitto ja Sateenkaariperheet yhteisessä kirjoituksessaan vuonna 2019. Yhtenä sääntelyvaihtoehtona jatkotyöskentelyssä voitaisiin työryhmän näkemyksen mukaan harkita oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen ikärajan asettamista 15 vuoteen."

Ikärajan suhteen raportti tuo esiin useita seikkoja, jotka puoltavat alempaa 15 vuoden ikärajaa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämistä koskevat periaatteet on kirjattu kattavasti Suomen lainsäädäntöön, mm. perustuslakiin, varhaiskasvatuslakiin ja sosiaalihuoltolakiin. Nuorten ja heidän vanhempiensa yhteydenotot Transtukipisteeseen (nyk. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) ovat lisääntyneet, samoin lähetteet transpoleille. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvattu lapsen edun ensisijaisuus ja lapsen itsemääräämisoikeus tarkoittavat muun ohella, että sukupuoli-identiteetti on lähtökohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa todetaan, että lapsen henkilöllisyyttä määrittävät erilaiset ominaisuudet, kuten esimerkiksi sukupuoli ja seksuaalinen identiteetti, on otettava huomioon lapsen etua arvioitaessa, ja lapsen edun turvaaminen oikeudellisen sukupuolen vahvistamista koskevassa sääntelyssä turvaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisen oikeuden hänen henkilöllisyytensä kunnioitukseen, minkä voidaan katsoa edistävän sukupuolidysforiaa kokevien lasten kasvurauhaa ja hyvinvointia sekä henkilökohtaista turvallisuutta ja yksityisyyden suojaa.

Esimerkki 15 vuoden ikärajasta löytyy etu- ja sukunimilaista, jonka mukaan 15 vuotta täyttänyt alaikäinen käyttää itsenäisesti puhevaltaa huoltajansa tai muun laillisen edustajansa ohella. Jos 15 vuotta täyttänyt alaikäinen ja hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa ovat erimielisiä, on alaikäisen oma mielipide ratkaiseva. Asia voidaan säännöksen mukaan ratkaista 15 vuotta täyttäneen aloitteesta huoltajaa tai muuta laillista edustajaa kuulematta, jos tätä ei tavoiteta. Pykälän perustelujen mukaan nimi liittyy olennaisesti lapsen identiteettiin ja jokapäiväiseen elämään, minkä vuoksi hänen näkemyksensä on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus translaissa onkin aivan käsittämätön muinaisjäänne. Ihmettelen, että sitä ei poistettu jo viimeksi lakia muutettaessa 2000-luvun alussa. Se, että useimmille sukupuolen korjaamiseen liittyvät hoidot aiheuttavat hedelmättömyyttä, ei ole peruste pitää tällaista vaatimusta laissa. Jonkin ihmisryhmän lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus kirkuu punaisena: nämä ihmiset eivät ansaitse lisääntyä, he ovat vanhemmiksi kelpaamattomia, ihmiskunnan pohjasakkaa, eriarvoisia. Jotkut transihmiset kuitenkin haluavat lapsia, tavalla tai toisella, ja jotkut ovat jopa onnistuneet saamaan biologisia jälkeläisiä. Transihmiset eivät ole siinä mielessä erilaisia kuin mikään muukaan mielivaltaisen ominaisuuden perusteella jaoteltu ihmisryhmä.

Raportissa on mielenkiintoinen tilasto sukupuolensa oikeudellisesti vahvistaneiden määrästä ja sukupuolijakaumasta vuosina 2010 - 2018. Lukumäärä on yli viisinkertaistunut tällä ajanjaksolla, ollen 35 kpl vuonna 2010 ja 191 kpl vuonna 2018 ja yhteensä kaiken kaikkiaan 911 kpl. Sukupuolensa naisesta mieheksi korjanneita on vuosittain ollut noin puolitoista kertaa se määrä, mitä miehestä naiseksi, paitsi vuonna 2012 jolloin määrä oli lähes tasan puolet ja puolet. Lisäksi tilastoista selviää, että kaikki diagnoosin saaneet eivät vahvista oikeudellista sukupuoltaan, tai tekevät sen vasta useiden vuosien viiveellä. Niitä, jotka ovat vahvistaneet oikeudellisen sukupuolensa takaisin (juridisesti detransitioituneita?), on ollut tällä ajanjaksolla 8 kpl, alle prosentti. Omat huomioni näistä tilastoista ovat hämmästyneet: onpa heitä vähän, ja naisesta mieheksi korjanneita ei ole niin paljon enemmän kuin mitä tutkimuksiin hakeutuneissa. Tämä on mielenkiintoista.

Raportin puute on muunsukupuolisuuden ohittaminen.

Translain muuttamista käsitellään eduskunnassa kaiketi syksyllä.