Ihmisen evoluutiosta, biologiasta ja sukupuolisuudesta, ihmisoikeuksista ja translain muutoksen tarpeesta

Olen kuunnellut äänikirjana teoksen "Homo sapiens - Ihmisen lyhyt historia". Hyvin mielenkiintoinen, kokonaisvaltainen, evoluution näkökulmasta kirjoitettu katsaus ihmisen historiaan. Pohdin hieman otsikon teemoja kyseisen äänikirjan sekä edellisten kirjoitusteni aiheena olevan, translasten historiasta kertovan kirjan pohjalta. Tämä teksti on taas silkkaa tajunnanvirtaa, mutta ehkä siitä jotain tolkkua saa, toivon.

Intersukupuolisuutta on tavattu sanoa sukupuolen kehityshäiriöksi. Kuten translasten historiasta kertova kirja toteaa, intersukupuolisuus ei ole kehityshäiriö. Se on ihmisen luonnolliseen vaihteluun ja monimuotoisuuteen kuuluva ilmiö. Evoluutioon ja biologiaan kuuluvat monimuotoisuus ja mutaatiot. Kaikki eliölajit ovat siinä mielessä evolutionaarisesti samanlaisia, että monimuotoiset eliölajit kestävät paremmin ja kukoistavat.

Intersukupuolisten osuus väestöstä (arviolta 1,7%) on parhaan saatavilla olevan tutkimuksen mukaan suunnilleen yhtä suuri kuin punatukkaisten (1-2%). Sanooko joku punatukkaisia hiustenväriltään kehityshäiriöksi? Transsukupuolisia on joidenkin arvioiden mukaan jopa 5 % (mukaanlukien muunsukupuoliset / sukupuoleen kuulumattomat) väestöstä. Heitä voi siis olla enemmän kuin intersukupuolisia. Miksi heitä kutsutaan häiriöiksi tai epänormaaleiksi?  Transihmiset kuuluvat myös ihmislajin luonnolliseen monimuotoisuuteen.

Inter- ja transsukupuoliset ovat biologisesti täysin normaaleja ihmisiä. Heitä on aina ollut ihmisten joukossa, he syntyvät aivan luonnollisina tähän maailmaan. Biologia on luonut heidät. Heidän kohtelunsa epänormaaleina on ihmisen luoman kulttuurin seurausta. Siksi minusta on huvittavaa, jos sukupuolen moninaisuutta kritisoivat ihmiset vetoavat biologiaan ja biologiseen sukupuoleen "ainoana luonnollisena totuutena".
(Tähän voi tulla kommentteja, että onhan myös synnynnäisesti sokeita / kuuroja / jalattomia ihmisiä, eikä heitä pidetä normaaleina. Tämän edellä esittämäni logiikan mukaisesti nämäkin ihmiset ovat normaaleja, biologisia ihmisiä. Heidänkin vajavaisuutensa osoittaminen on kulttuurin aikaansaama.)

Monet "sukupuolikriittiset" sanovat, että intersukupuolisuus on ihan eri asia kuin transsukupuolisuus. Näin voi kehollisessa mielessä sanoa, mutta on niissä myös paljon yhtymäkohtia, kuten yhteistä historiaa, jonka äskettäin referoimani kirja todistaa. Siksi käytän tässä kirjoituksessani myös intersukupuolisuutta esimerkkinä. Mm. Harry Benjamin on sanonut, että kaikki ihmiset ovat oikeastaan intersukupuolisia; yksilöllisiä ja monimutkaisia sekoituksia uroksen ja naaraan piirteitä, kukaan ei ole sataprosenttisesti uros tai naaras.

Sukupuolikriittiset sanovat, että biologista sukupuoltaan ei voi muuttaa. Transmies on biologisesti nainen, ja transnainen on biologisesti mies, ja nämä ovat "biologisia faktoja". Mutta ovatko ne? Kun ihminen korjaa sukupuolensa, hänen sukupuolen ilmaisunsa ja jotkut sekundaariset sukupuolipiirteensä muuttuvat. Myös hänen hormonitasonsa muuttuvat, sen seurauksena jopa luuntiheys muuttuu. Leikkauksilla voidaan muuttaa sukupuolielimiä. Myös monen intersukupuolisen "kehittymätön sukupuoli" on korjattu leikkauksella - väitetäänkö, että heidän biologinen sukupuolensa ei ole muuttunut? Kromosomit eivät kuitenkaan muutu millään toimenpiteellä. Voidaanko tähän perustuen sanoa, että biologinen sukupuoli ei muutu? Mikä määrittää ihmisen sukupuolen? Jos kromosomit määrittävät ihmisen sukupuolen, miksi syntyneen lapsen sukupuolta ei määritellä kromosomien perusteella?

Valtaosalla ihmisistä on 46 kromosomia, joista kaksi on sukukromosomia. Sukukromosomisto XX liitetään naisiin ja sukukromosomisto XY miehiin. Erilaisia sukukromosomiyhdistelmiä on kuitenkin olemassa lukuisia muitakin, esimerkiksi X ja XXY. Erilaiset sukukromosomiyhdistelmät eivät välttämättä ”näy” mitenkään. Esimerkiksi läheskään kaikki XXY-kromosomiston omaavat ihmiset eivät välttämättä tiedä, että heillä on niin sanotusti ylimääräinen X-kromosomi. Sukukromosomisto voi myös olla mosaiikkinen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisellä on osassa soluja kromosomit XX ja osassa soluja kromosomit XY. On myös olemassa ihmisiä, joilla on XX-kromosomit, jotka kuitenkin ovat ulkoisesti miehiä, ja päinvastoin. Näiden ihmisten määrää ei tiedetä, koska kromosomeja ei yleensä tutkita ilman syytä. 
(Tähän voi tulla kommentteja, että ainoastaan XX- ja XY-kromosomiston omaavat ihmiset voivat lisääntyä luonnollisesti. Myönnän tämän, vaikka se ei täysin pidäkään paikkaansa. Kaikki tällaisen kromosomiston omaavat miehet ja naiset eivät ole lisääntymiskykyisiä. Lisään myös, että lisääntymiskyky ei ole yhtä kuin normaali. Lajien biologinen tarkoitus ei ole ainoastaan lisääntyminen, vaikka näin usein väitetään. Useiden lajien keskuudessa esimerkiksi tavataan homoseksuaalisuutta, ja se on ihan yhtä luonnollista kuin lisääntyminen. Myöskään seksi ei ole pelkästään lisääntymistä varten. Me emme ole olemassa pelkästään lisääntymistä varten.)

Koska biologinen sukupuoli ei yksiselitteisesti määrity kromosomien kautta, jotka eivät tietenkään muutu kun ihminen transitioituu, niin väite "biologista sukupuolta ei voi vaihtaa" ei ole fakta. (Oikea termi on korjata, huom.) Siksi väitän, että se on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei A) biologiaa ymmärrä tai B) halua ymmärtää. Tämän ajatuksen B taustalla todennäköisimmin on halu kieltää transsukupuolisuuden luonnollisuus, tai pelko siitä, että vähemmistöjen oikeuksien parantaminen heikentää enemmistön oikeuksia. Tai ehkä molemmat: koska pelätään omien oikeuksien heikentymistä, dehumanisoidaan vähemmistö, jotta sen oikeuksien parantaminen ei olisi yhtä tärkeää.

Ymmärrän toki senkin näkökulman, että on aidosti huolissaan enemmistön oikeuksista, kun vähemmistöjen oikeuksia parannetaan, ja että joku voi olla tästä huolissaan ilman dehumanisointia, vähättelyä, pelkoa tai vihaa transihmisiä kohtaan. Näiltä ihmisiltä kuitenkin tuntuu usein puuttuvan ymmärrys kaikesta siitä itselle näkymättömästä syrjinnästä, syrjinnän pelosta ja yksinkertaisesti arjen sujumisen vaikeuksista, eli vähemmistöstressistä, jota vähemmistöt kohtaavat. Tästä pitäisi puhua ja kirjoittaa paljon nykyistä enemmän, vaikka se sitten aiheuttaakin vastareaktiona "tästä puhutaan jo ihan liikaa" ja "tämä vain vahvistaa ennakkoluuloja ja vastenmielisyyttä"-kommentteja. Ja nimenomaan vähemmistöjen itsensä täytyy siitä puhua. Minä ja muut kaltaiseni emme voi sitä uskottavasti tehdä, koska emme sitä koe.

Tästä pääsen ihmisoikeuksiin ja translain muutoksen tarpeeseen. Ihmisoikeudet ovat abstrakti käsite. Ne eivät ole mitään konkreettista, käsinkosketeltavaa, vaikka ne voidaan paperille kirjoittaa. Ne ovat siis olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa (tästä puhuttiin kirjassa "Ihmisen lyhyt historia"). Ihmisillä on yhteisiä kuvitelmia, joiden pohjalta voidaan tehdä yhteistyötä ja menestyä. Niihin uskominen on jokaisen ihmisen itse päätettävissä. Valtiot ovat kuitenkin sitoutuneet noudattamaan ihmisoikeuksia. Niitä noudattamalla voidaan varmistaa ihmisarvoinen ja turvattu elämä kaikille valtion kansalaisille. Ihmisten ainutlaatuinen kyky tehdä yhteistyötä on ihmislajin suurimpia saavutuksia ja evolutionaarisen kukoistuksen avain. Yhteiset sopimukset ovat juuri tätä yhteistyötä.

Entäpä alaikäiset transsukupuoliset? Valtioneuvoston julkaisu intersukupuolisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa kertoo, mitä ovat lasten oikeudet. "Kaikki perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti myös lapsille. Tärkein lasten ihmisoikeuksia suojaava sopimus on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59/1991 ja 60/1991), jonka Suomi on saattanut voimaan vuonna 1991. Myös kaikissa muissa ihmisoikeussopimuksissa taatut oikeudet kuuluvat yhtäläisesti myös lapsille. Lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö voidaan tiivistää kolmeen eri teemaan. Ensiksi, lapsella on oikeus erityiseen hoivaan ja suojeluun esimerkiksi syrjintää ja hyväksikäyttöä vastaan (protection). Toiseksi, lapsella on oikeus lapselle erityisiin etuihin ja palveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon (provision). Kolmanneksi, lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja osallistua itseään koskevaan päätösten tekoon (participation)."

"Lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsille taatut ihmisoikeudet, kuten oikeus yksityisyyteen ja keholliseen koskemattomuuteen eivät kuitenkaan ala vasta sitten, kun lapsi pystyy ilmaisemaan omaa suostumustaan tai tahtoaan. Lapsen oikeuksien sopimusta valvova komitea on erikseen korostanut myös pikkulasten olevan kaikkien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisten oikeuksien haltijoita. Komitea on painottanut, että varhaislapsuus on kriittinen ajanjakso näiden oikeuksien toteutumisen kannalta erityisesti siksi, että lasten varhaisimmat vuodet luovat perustan heidän ruumiilliselle ja henkiselle terveydelleen, emotionaaliselle turvallisuudelleen ja henkilökohtaiselle identiteetilleen."

Huomatkaa, että tässä mainitaan myös henkilökohtainen identiteetti ja emotionaalinen turvallisuus. Onko vanhemmalla oikeus kiistää sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevan lapsen sukupuoli-identiteetti? Onko vanhemman rakkaus tällöin emotionaalisesti turvallista?

"Lapsen oikeuksien sopimuksen (3 artikla 1.kohta) mukaan kaikissa lasta koskevissa toimissa ja päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu ei ole vain yksi päätöksenteossa huomioon otettava seikka, vaan periaate, joka on korkeammalla sijalla päätösharkinnassa kuin esimerkiksi vanhempien tai ”suuren yleisön” etu. Velvoite koskee viranomaisia, lainsäätäjiä, tuomioistuimia ja kaikkia muita lapsen kanssa toimivia, kuten vanhempia ja muita huoltajia."

Huomatkaa: lapsen etu on korkeammalla sijalla päätösharkinnassa kuin esimerkiksi vanhempien tai suuren yleisön etu. Vanhempien elämänkatsomuksella  tai yhteiskunnan normatiivisuudella ei ole yhtä suuri painoarvo kuin lapsen edulla.

"Itsemääräämisoikeus on käsitteenä monipuolinen ja se kiinnittyy useisiin perustuslaissa (731/1999) taattuihin perusoikeuksiin, kuten henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §) sekä yksityiselämän suojaan (10 §), jonka piiriin kuuluu yksilön oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Myös lapsilla on itsemääräämisoikeus. Heidän tulee YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (12 artikla) ja perustuslain (6 §) mukaan saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."

"Itsemääräämisoikeuden käyttö edellyttää kompetenssia, eli kykyä tehdä itsenäisesti päätöksiä saatavilla olevan informaation perusteella ja kykyä ymmärtää päätöstensä seuraukset. Itsemääräämisoikeudessa on siis kyse tietoisesta suostumisesta tai kieltäytymisestä. Lapsen itsemääräämisoikeutta tarkasteltaessa on siis keskeistä ottaa huomioon lapsen kehittyvät valmiudet ja hänen oikeutensa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti saada osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon."

Minusta murrosikäisellä pääsääntöisesti on jo kyky ymmärtää päätöstensä seurauksia, jos hän saa kaiken tarvittavan tiedon päätöksenteon pohjaksi. Tätä on toki tapauskohtaisesti aina harkittava, eivätkä päätökset tietenkään ole helppoja. Päätöksille on myös annettava aikaa.

USAssa ollaan useissa osavaltioissa tekemässä lakimuutoksia, jotka kriminalisoivat alle 18-vuotiaille annettavat hormonaaliset transitiohoidot. Tämä on selkeässä ristiriidassa yllä kuvattujen lasten oikeuksien kanssa, sekä maailman johtavien transsukupuolisten hoitoja kehittävien tahojen suosituksien kanssa. Suomessakaan ei noudateta näitä suosituksia täysimääräisesti. Tähän on saatava muutos.

Intersukupuolisten lasten hoitokäytännöt alkoivat kehittyä 1900-luvun alussa, kuten edellisessä kirjareferoinnissani toin esiin. Siteeraan lisää jo yllä mainittua Valtioneuvoston julkaisua, jossa aiheesta myös kirjoitettiin:
"Tämän kehityksen pääpiirteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sitä, miksi intersukupuolisuus edelleen lääketieteessä määritellään häiriöksi. Lisäksi se selventää sitä, miksi sairaudeksi luokittelu ja siitä seuraavat lasten sukupuolipiirteisiin kajoavat toimenpiteet ovat ihmisoikeusnäkökulmasta ongelmallisia. Hoitokäytäntöjen historian pääpiirteiden hahmottaminen tekee myös näkyväksi sen, kuinka paljon tietoisuus sukupuolesta, sukupuolirooleista, sukupuoli-identiteetistä ja lapsen oikeuksista on viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt."

"Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvien kirurgisten toimenpiteiden kehittämisen taustalla on ollut pohdinta siitä, minkä sukupuolipiirteiden perusteella syntyvän lapsen sukupuoli tulisi määrittää silloin, kun määritys tytöksi tai pojaksi ei ulkoisten sukuelinten perusteella olisi ilmeistä. Viime vuosisadan alussa lääketieteen piirissä ajateltiin, että lapset, joiden sukupuolikehitys poikkeaisi tavanomaisesta, kärsisivät stigmasta, sosiaalisesta eristämisestä ja seksuaalisuuteen liittyvistä vaikeuksista. Heidän myös ajateltiin tulevan vanhempiensa torjumaksi. Tuolloin ajateltiin myös, että “väärässä” sukupuolessa elävistä lapsista tulisi homoseksuaaleja. Homoseksuaalisuus oli 1900-luvun alkupuolella Euroopassa ja Yhdysvalloissa edelleen rikos."

"Hoitokäytännöillä oli kuitenkin kolme teoreettista tavoitetta. Niillä haluttiin tukea valitun sukupuolen mukaista hoitoa ja kasvatusta; mahdollistaa penis-vagina-penetraatio ja vähentää lapsen ahdistusta, jonka ajateltiin johtuvan hänen tavanomaisesta poikkeavasta sukupuolikehityksestään. Sittemmin ymmärrys lapsen oikeuksista ja lapsen ensimmäisten elinvuosien tärkeydestä hänen terveydelleen, emotionaaliselle turvallisuudelleen ja henkilökohtaiselle identiteetilleen on merkittävästi lisääntynyt. Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat keskeisiä lapsen ja hänen vanhempansa tai muun hoitajan välisen kiintymyssuhteen muodostamiselle. Se, että lapsi tänä aikana joutuu eroon hoitajistaan ja läpikäymään kirurgian, joka jo itsessään voi aiheuttaa kipuja ja komplikaatioita, voi aiheuttaa lapselle trauman. Trauma voi oireilla esimerkiksi kehollisesti riippumatta siitä, muistaako lapsi tapahtunutta aktiivisesti vai ei. Myös sukupuoli-identiteetin ymmärretään nykyään olevan jokaisen ihmisen oma sisäinen kokemus, jota ei ulkopuolelta voi määritellä."

Huomatkaa. Sukupuoli-identiteetti on jokaisen ihmisen oma sisäinen kokemus, jota ei ulkopuolelta voi määritellä.

"Teknologisen kehityksen myötä on esimerkiksi pyritty tarkemmalla analyysillä arvioimaan lapsen tuleva sukupuoli-identiteetti paremmin, jotta sukupuolipiirteitä muokkaavat leikkaukset ja hoidot menisivät harvemmin ”väärin”. Toisaalta on pyritty kehittämään uusia kirurgisia menetelmiä, jotta leikkauksista aiheutuvat haitat olisivat vähäisempiä. Mitään varmaa tietoa lapsen tulevasta sukupuoli-identiteetistä ei kuitenkaan syntymän hetkellä pystytä koskaan antamaan. Todennäköisyys sille, että intersukupuolinen lapsi haluaa myöhemmin korjata sukupuolensa toiseksi, kuin mikä hänelle syntymässä valitaan, vaihtelee yhdestä prosentista aina 50 prosenttiin. Tämän hetkisen tiedon mukaan asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, mikä intersukupuolisuuden muoto on kyseessä."

"Kriittisesti intersukupuolisten lasten hoitoihin suhtautuvat toimijat ovat puolestaan argumentoineet, että hoitojen hyötyjä koskevan selkeän tutkimusnäytön puuttuessa älä vahingoita -periaate (primum non nocere) nousee merkityksessä. He ovat myös korostaneet sitä, että lapsen syntymän hetkellä tehtävä päätös hänen sukupuolestaan on aina vain arvaus. Ihmisoikeustoimijoiden mukaan mitään peruuttamattomia ja terveydellisesti tarpeettomia operaatioita ei tule tehdä tämän arvauksen pohjalta. Yleiskommentin mukaan haitallisten käytäntöjen taustalla vaikuttavat yleensä stereotyyppiset biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen perustuvat sukupuoliroolit."

Huomatkaa. Lapsen syntymän hetkellä tehtävä päätös hänen sukupuolestaan on aina vain arvaus.
(EDIT. 27.1.2020: Tähän voi tulla kommentteja, että "hoitojen hyötyjä koskevan selkeän tutkimusnäytön puuttuessa älä vahingoita -periaate nousee merkityksessä" tulee tulkita nimenomaan niin, että alaikäisille ei voida hormonihoitoja myöntää. Hormoniblokkeri- ja hormonikorvaushoitojen hyödyt transnuorille on kuitenkin tutkimuksissa osoitettu, ja kansainväliset suositukset suosittelevat niitä.)

"Intersukupuolisuutta on pitkään käsitelty vain lääketieteen piirissä ja lääketieteen vaikutus kuuluukin edelleen tavassa, jolla intersukupuolisuus määritellään ja jolla siitä keskustellaan. Intersukupuolisuudesta puhuttaessa painotetaan biologiaa ja intersukupuolisten ihmisten kehoja, jotka jollain tavoin ”poikkeavat naisen tai miehen kehosta”. Kriittisesti näitä puhetapoja tarkastellessa huomaa, että niissä ongelma paikannetaan intersukupuoliseen yksilöön. Huomio ei täten kiinnity yhteiskuntaan, joka ei pysty ymmärtämään sukupuolen ja kehojen moninaisuutta."

Ja juuri siihen, yhteiskuntaan, huomio on nyt keskitettävä. Kaikki yllä kirjoitettu pätee myös transsukupuolisiin. Biologiassa kaikki kehot ovat luonnollisia. Yhteiskunnassa jotkut kehot ovat epänormaaleja. Muutetaan yhteiskuntaa, muutetaan translakia.