perjantai 9. lokakuuta 2020

Tapaus Keira Bell

(Pahoittelen, jos olen käyttänyt vääriä termejä tässä blogitekstissä. Kun kyse on Ison-Britannian oikeuslaitoksesta ja terveydenhoidosta, en ole ihan varma, mitkä ovat parhaita käännöksiä.)

Nuori nainen nimeltä Keira Bell on haastanut Ison-Britannian "transpolin" oikeuteen. Gender Identity Development Servicen (GIDS) klinikka on perustettu 1989 ja sitä pyörittää Tavistock and Portman NHS Foundation. Syyte on nostettu Tavistockia vastaan, ja oikeutta käydään parhaillaan. Keiran lisäksi myös 16-vuotiaan tutkimuksia jonottavan nuoren äiti on mukana syyttämässä klinikkaa. Keiran ja "Äiti A:n" pääväittämä on, että nuori henkilö ei ole kykeneväinen antamaan suostumustaan elämän muuttavaan hormoniblokkeri- ja muuntohormonihoitoon. Kyseessä on nk. Gillick competence -käytäntö, joka on ollut käytössä Isossa-Britanniassa v. 1985 lähtien. Mikäli oikeus ratkaisee jutun syytteen nostaneiden hyväksi, se asettaisi alaikäiset transihmiset eriarvoiseen asemaan muihin nuoriin nähden koskien heidän oikeuttaan tehdä päätöksiä omasta hoidostaan lääketieteen ammattilaisten avustuksella. Mermaidsin sivuilla on tiivistys oikeudenkäynnistä.

Lehtiartikkeleissa (BBC, DailyMail, The Guardian) korostetaan Keiran omaa kokemusta siitä, että hän sai hoidot mielestään liian helposti. Hänen sukupuolikokemustaan ei kyseenalaistettu riittävästi, sen syitä ei selvitetty. Keira kertoo, että aluksi hoidot tuntuivat hänestä elämää helpottavilta, mutta muutaman vuoden kuluttua hänen mielensä muuttui, kun hän tajusi lapsuuden aikaisten traumaattisten kokemusten olevan syynä sille, ettei hän kokenut naissukupuolta omakseen. Hän detransitioitui ja katuu mastektomiaa (rintojen poistoa) sekä hormonihoitoja, jotka ovat muuttaneet hänen kehoaan peruuttamattomasti ja mahdollisesti tehneet hänestä lisääntymiskyvyttömän. 

Jos olisin lukenut vain nuo muutamat uutisartikkelit, jotka aluksi luin, olisin nyt sitä mieltä, että GIDSin käytännöissä on varmasti tarkistamisen paikka. Vaikuttaa siltä, että Keira todellakin on saanut hoidot liian helposti ja kyseenalaistamatta. Suomessa transpolilla tehdään kattava psykologinen arvio, ja selvitetään, löytyykö taustalta muita syitä sukupuolikokemukselle kuin transsukupuolisuus, ja onko identiteetti niin vakaa, että hoitoihin voidaan edetä. Tätä ei ilmeisesti Isossa-Britanniassa tehdä niin huolellisesti kuin Suomessa. Tutustuin GIDSin sivuihin, jossa kerrotaan, että hoitojen tarvetta arvioidaan yleensä 3 - 6 tapaamisen aikana, jotka kestävät noin tunnin. Henkilökunta on moniammatillista. Sivujen perusteella saa vaikutelman, että toiminta on ihan asiallista ja vaikuttaa lähes yhtä perusteelliselta kuin Suomessa. Me olemme esimerkiksi käyneet transpolilla nyt yhdeksän kertaa, joista ensimmäisellä kerralla kartoitettiin lähinnä tilannetta ja tehtiin päätös aloittaa tutkimukset. Käynnit ovat kestäneet yleensä reilun tunnin tai pari tuntia kerrallaan.

Sitten luin Keira Bellin oman sivun, jolla hän kerää rahaa tähän oikeudenkäyntiin. Siellä hän kertoo ensin perusasiat, miksi hän on nostanut kanteen. Sen jälkeen hän kertoo, että ei usko ollenkaan siihen, että sukupuoli-identiteetti voi olla eri kuin kehon sukupuoli. Hän kertoo myös, että eheytyshoitojen kieltäminen on vaikuttanut GIDSin toimintaan niin, että kaikkien alaikäisten sukupuoli-identiteetti hyväksytään kyseenalaistamatta, eikä sen käsittelyyn tarjota psykologista tukea. Hän väittää, että GIDSin affirmatiivinen hoitokäytäntö on itse asiassa eheytyshoitoa: cis-sukupuolisista lapsista ja nuorista käännytetään transsukupuolisia. 

Jaaha. Hän onkin siis ilmeisesti kääntynyt transfobiksi, kun kieltää koko transihmisyyden olemassaolon. Lisäksi tuo eheytysväite on naurettava.

Olen edelleen sitä mieltä, että Isossa-Britanniassa transterveydenhoito on syytä käydä läpi tiheällä kammalla, koska jonot tutkimuksiin ovat todella pitkät (jopa useita vuosia) ja moni hakee sen vuoksi hoitoja yksityisesti esimerkiksi GenderGP:ltä. Oikeudenkäynti on hyvä ponnistusaskel tälle työlle. Mutta ei saa unohtaa sitä, että alaikäisten hoidon kieltäminen kokonaan muutoin kuin terapian keinoin ei voi olla ratkaisu. Translapset ja -nuoret ansaitsevat hyvää hoitoa. Siihen toki kuuluu ehdottomasti terapiaa, mutta kaikille se ei ole riittävää hoitoa.

Tämä negatiivinen julkisuus alaikäisten hoitoa kohtaan on aiheuttanut konkreettisia seurauksia: GenderGP:n käyttämä apteekki on toistaiseksi keskeyttänyt transpotilaiden hormonihoitojen reseptien toimittamisen. Tarkkaa syytä kyseinen apteekki ei ole keskeytykselle kertonut. Mikäli keskeytys koskee kaikkia GenderGP:n transpotilaita, he ovat jopa hengenvaarassa, sillä ilman hormonihoitoja ne, joilta on poistettu hormonia tuottavat elimet, voivat saada henkeä uhkaavia oireita. Tällainen toiminta kuulostaa todella vastuuttomalta näin Suomesta katsottuna. GenderGP:n nettisivuille en nyt päässyt asiaa tarkistamaan, mutta lisätietoja voi lukea vaikka Twitteristä tai Gemma Stonen blogista.

Isossa-Britanniassa transihmisiin liittyvä uutisointi on ollut hyvin negatiivisvoittoista viime vuosina, ja se tuntuu yhä vain kiihtyvän. Tämä kyseinen oikeustapaus on nähdäkseni osa tätä ilmiötä. On kiinnostavaa (ja myönnän, pelottavaa) seurata, miten juttu ratkaistaan, ja millaisia vaikutuksia sillä on. Myös Suomessa eräs mieheksi sukupuolensa korjannut ja sittemmin detransitioitunut aikoo haastaa transpolin oikeuteen. Siinä on yksi syy lisää olla kiinnostunut tästä Ison-Britannian oikeustapauksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi harkiten, kiitos!