lauantai 21. marraskuuta 2020

Transfobia filosofisesta näkökulmasta

EDIT. 1.2.2021: muutettu tubettajan nimi, koska hän kertoi viikonloppuna olevansa transnainen Abigail, ja poistettu huomio cis-sukupuolisuudesta.

Philosophy Tube on brittiläisen näyttelijän Abigail Thornin Youtube -kanava, jolla hän "keskustelee filosofiasta vasemmistonäkökulmasta", kuten Wikipediassa kuvaillaan. Kanavalla on lähes 800 000 tilaajaa, ja hänen videoidensa katselukertojen määrä lähentelee 50 miljoonaa. Katsoin hänen videonsa "Transphobia | An analysis" ja minusta se oli varsin tarkkanäköinen filosofinen näkökulma tähän ilmiöön. Video on reilut 20 minuuttia pitkä ja tekstitetty englanniksi. Suomennan siitä tärkeimmät pointit tähän blogitekstiin:

  • Abigail kuvailee tyypillisen "opinion-haver":in, Yer Dadin (joka on varmaan läheistä sukua "boomerille"). Eli etuoikeutettu, ei aina mies, ei aina keski-ikäinen tai sitä vanhempi, mutta usein kyllä, joka noin 15 vuotta sitten olisi sanonut jotain huolettoman homofobista, kuten "homot on ihan ok, kunhan pysyvät poissa silmistä". (Sanoisin, että näin monet sanovat vieläkin...)
  • Bettcher, transsukupuolinen filosofi, kuvailee homo- ja bifobian filosofisen ytimen olevan se väärä uskomus, että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen suhde ei ole yhtä hyvä kuin heteroseksuaalinen suhde. Tämä liittyy etiikkaan eli käsitykseen oikeasta ja väärästä. Etiikan taustalla voi olla uskonto tai jotain muuta.
  • Yer Dadilla on tämä uskomus etiikkansa ytimenä.
  • Nyt Yer Dad sanoisi jotain saman suuntaista transihmisistä. "Ihan ok minulle, jos ihminen haluaa vaihtaa nimensä ja pronomininsa ja pukeutua miten haluaa..." Se on monen ihan fiksun ja liberaalin ihmisen näkemys, mutta silti vaarallisen väärä.
  • Bettcherin kokemusten ja tutkimusten mukaan transfobian ydin on metafyysinen skeptisismi: väärä uskomus siitä, että transihmiset eivät ole olemassa transihmisinä, vaan ovat oikeasti sitä sukupuolta, joka heille on määritetty syntymässä.
  • Tämä uskomus on transfobisten etiikan oikeutus, jonka perusteella transihmiset on heidän mielestään laitettava syntymäsukupuolen vankiloihin, heiltä kielletään pääsy turvatiloihin, heitä väärinsukupuolitetaan, heille tehdään väkivaltaa, heidät suljetaan ulos julkisista tiloista, ym.
  • Skeptikko on ihminen, joka asettaa etusijalle todisteet, erityisesti tieteelliset todisteet. Antiikin Kreikassa skeptikko oli radikaalimpi, ja tätä skeptisismin muotoa näkee tälläkin hetkellä. Heidän tärkein kysymyksensä on: "Mistä tiedät asiat, jotka väität tietäväsi?" Tällä kysymyksellä sekoitetaan metafysiikkaa (asioiden olemassaolo) ja epistemologiaa (tietoteoria) keskenään.
  • Abigail esittelee Pyrrhonismin, hellenistisen filosofian koulukunnan, jonka mukaan jokaisella väitteellä on oltava yhtä painava vastaväite. Väittelyn tavoitteena ei ole jomman kumman väitteen voitto tai kompromissin saavuttaminen, vaan lykätä ratkaisua loputtomiin ja varmistaa, että väittely ei lopu koskaan. (Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa.) Silloin saavutetaan ataraxiaksi kutsuttu tila, joka on huolista vapaa. Mitään ei pidä uskoa, mitään ei pidä julistaa totuudeksi tai olemassa olevaksi. On vain mielipiteitä, joista ei tarvitse välittää, ovatko ne oikeita vai vääriä.
  • Metafyysisellä skeptisismillä on vaikutuksia transihmisten oikeuksista käytävälle poliittiselle diskurssille. 
  • Tyypillinen transfobinen kommentti on, että transihmiset vaativat itselleen erikoiskohtelua. Kun henkilö olettaa, että transihmisiä ei ole oikeasti olemassa (eli he ovat oikeasti syntymässä määritettyä sukupuolta), seuraava looginen päätelmä on, että myöskään transfobiaa ei ole olemassa. Jos sitä ei ole olemassa, ei sen torjumiseen tarvita erityistä kohtelua tai lakia joka suojelee siltä.
  • Sanoessaan "Ihan ok minulle, jos ihminen haluaa vaihtaa nimensä ja pronomininsa ja pukeutua miten haluaa..." Yer Dad tarkoittaa, että "Transihmiset ovat oikeasti sitä sukupuolta, joka heille on määritetty syntymässä, mutta teeskentelen uskovani heitä, koska en halua loukata."
  • Mietitkö vielä, että hetkinen, kyllä tästä pitäisi pystyä keskustelemaan rationaalisesti? Tämä kuulostaa nyt aika ideologiselta? Kyllähän tässä pitäisi löytyä tasapuolinen vasta-argumentti, eikä vain suoraan myöntää, että transihmiset ovat sitä sukupuolta, mitä sanovat olevansa?
  • Abigail sanoo, että kompromissia tässä asiassa ei ole olemassa. Joko transihmiset ovat olemassa siten kuin he sanovat, tai he eivät ole. Joten väittelyssä voittaja vie kaiken. Transihminen on tällöin mahdottomassa tilanteessa, hänen on todistettava oma olemassaolonsa henkilölle, jonka vastaväite joka kerta on: "Mistä tiedät, että olet sitä sukupuolta kuin sanot olevasi?" Se on yhtä mahdotonta, kuin jos tilanne olisi päinvastoin, ja transfobin olisi todistettava cis-sukupuolisuutensa saman metafyysisen skeptisismin valossa.
  • Tässä tilanteessa useimpien transihmisten johtopäätös on, että ainoa järkevä teko on olla osallistumatta väittelyyn omasta olemassaolostaan. Väittelyssä häviäminen voi maksaa transihmiselle jopa hänen elämänsä.
  • Moni transfobi piilottaa kiihkoilunsa akateemiseen kielenkäyttöön tai feminismiin. Tässä kohtaa Abigail esittelee TERF-termin, trans exclusionary radical feminist (pieruäänten saattelemana, hups...)
  • Abigail mainitsee esimerkkinä transfobisen akateemikon, Ray Blanchardin, mutta ei mene aiheeseen syvemmälle, vaan toteaa, että hänen työnsä ovat tuominneet jo monet terävämmät henkilöt.
  • Toinen esimerkki on Sheila Jeffreys, joka teoksessaan "Gender hurts" esittää vääriä väitteitä mm. siitä, että tunnustamalla transihmisten olemassaolo lesbot ja homot häivytettäisiin olemasta. Tämäkin perustuu metafyysiseen kieltämiseen. Jeffreys kieltäytyy uskomasta, että joillakin naisilla on penis ja joillakin miehillä on vagina, ja harhauttaa keskustelun päättymättömään kysymykseen "Mistä tiedät, että joku on lesbo, jos naisella voi olla penis?"
  • David Hume on kirjoittanut tällaisesta skeptisismistä, että pieni määrä on kaikille hyväksi, kuten kaalisalaatti, mutta kuka söisi kokonaisen aterian, joka koostuu ainoastaan kaalisalaatista? Skeptisismin avulla voi opiskella ja pohtia asioita, mutta elävässä elämässä ja arjessa sillä on hyvin vähän tekemistä eletyn todellisuuden kanssa. Mitä skeptikko haluaa tavoittaa tällaisella jatkuvalla kyseenalaistamisella?
  • Abigail esittää tähän kysymykseen vastauksen, että jos transihmisten olemassaolo tunnustetaan, päästään keskustelemaan oikeasti kiinnostavista aiheista, kuten "Mitä pitäisi tehdä sille asialle, että transihmiset eivät saa sellaista terveydenhoitoa jota tarvitsevat" tai "Mitä pitäisi tehdä sille, että transihmisten on vaikeampi saada töitä" jne. Kun väittely heidän olemassaolostaan vain jatkuu ja jatkuu loputtomiin, nuo tärkeämmät keskustelun aiheet transihmisten ihmisoikeuksista viivästyvät.
  • Abigail tähdentää, että tässä ei ole kyse pelkästään internetissä tapahtuvasta sivistyneestä väittelystä, vaan että nämä väärät uskomukset transihmisistä johtavat oikeisiin tekoihin, ja luettelee muutamia viimeaikaisia tekoja Lontoossa. Esimerkiksi transfobit tunkeutuivat Pride-kulkueeseen levittämään transfobisia pamfletteja, esittävät lakeja joiden tarkoitus on sulkea transihmiset pois julkisista tiloista, väkivaltaisia hyökkäyksiä, transfobisia tarroja joka paikassa, jne.
  • Yleinen transfobin väite on "Vaikka ihminen identifioituu joksikin, ei se tee asiasta totta." Tästä on olemassa monia muunnelmia, kuten "Minä identifioidun taisteluhelikopteriksi."
  • Tämä väite liittyy sukupuolen performatiivisuuteen. Performatiivisuus tarkoittaa, että sanomalla jotain samalla myös tehdään, kuten esimerkiksi "Tahdon" häissä. Väite siis hyökkää performatiivisuutta vastaan. Teorian performatiivisuudesta ei kuitenkaan tarvitse olla totta, jotta transihmisten ihmisoikeudet voitaisiin ottaa vakavasti.
  • Kun kysymys "Mistä tiedät olevasi sitä sukupuolta, jota sanot olevasi" riisutaan transfobiasta, kysymys on oikeastaan todella kiinnostava kaikille ihmisille pohdittavaksi. Kaikki antavat siihen varmasti omanlaisensa vastauksen, joka poikkeaa muiden vastauksista. Joku voi sanoa, että transmies esitti ensin naista ja vaihtoi sukupuoltaan kun vaihtoi esittämään miestä. Joku voi sanoa, että transmies on aina ollut mies vaikka syntyi naisen ruumiiseen.
  • Itse asiassa lukuisat transihmiset ja muutkin ovat tutkineet sukupuolen käsitettä ja määrittymistä vuosikymmeniä, mutta transfobit eivät ole tästä kiinnostuneita, vaan pysyttelevät metafyysisessä skeptisismissään.
  • Transihmisten oikeuksien edistäminen vaatii vain sen tunnustamisen, että transihmisten itsensä julistama sukupuoli VOI olla totta. Moraalinen, eettinen, laillinen, kaikenlainen vastuu transihmisten oikeuksien tunnustamisella ja vakavasti ottamisella on meillä cis-ihmisillä.

 

3 kommenttia:

  1. Minusta näissä pohdinnoissa, kuten tässäkin, on hämmentävän usein kaksoisstandardi siitä, kenen suuhun (tai tässä tapauksessa päähän) saa sanoja laittaa. Pohdinnan tekijä heti alkuun kertoo huolellisesti, ettei hän, etuoikeutettuna, voi mitenkään täysin ymmärtää transfobiaa kokevia. Mutta sitten mennään ihan kainostelematta kuitenkin kertomaan, mitä kuvitteellinen transfoobikko on ajatuksillaan OIKEASTI tarkoittanut. Että trans- tai minkä tahansa muun vähemmistön tunteet ja ajatukset tulee hyväksyä ja ottaa vastaan sellaisina kuin ne ovat, hyi olkoon jos kehtaat epäillä, mutta jos satut edes sanomaan että asia ei sinua kiinnosta, tehkää mitä teette, niin sen takana on selvästi kasa ilkeyksiä piilossa.

    Ehkä sitä "transfoobikkoa" ei vaan ihan oikeasti kiinnosta sen transihmisen pronominit tai identiteetti, eikä siinä sen syvällisempää vihaa tai trans-asioiden kieltämistä ole takana?

    Eivät kaikki ole erityisen empaattisia tai ihmissuuntautuneita --- on ihan mahdollista, että transasiat eivät vaan sytytä mitään mielenkiintoa. Mutta sitten jos tämän sanoo äänen se yhtäkkiä ilmentää jotain metafyysistä skepsismiä, eikä suinkaan sitä mitä siinä sanotaan? Olen itse akateemisesti kouluttautunut, mutta jotain tämän tason kakkaa lukiessa ymmärrän hyvin niitä puuskahduksia kaiken maailman dosenteista ja akateemikkojen irtautumisesta reaalitodellisuudesta.

    Maalittaminen on väärin. seläntakana paskanjauhanta on väärin. huutelu, pilkka ja kiusaaminen ovat aina väärin. Syrjintä, suoraan ja epäsuoraan on väärin. Mutta tämä ajatusrikoksiin syyllistyminen jo ihan sillä, että ei ole kiinnostunut alkaa mennä jo vähän turhankin filosofiseksi syyksi leimata joku transfoobikoksi.

    Ja ymmärrän kyllä, että tämä oli täysin hypoteettista pohdintaa keksityn esimerkin kanssa. Meni silti tunteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteissa ei ole mitään väärää sinällään, mutta mikä nuo tunteet synnyttää, onko valmis tarkastelemaan omia asenteitaan tunteiden takana, ja mihin tekoihin tunteet johdattavat, ovat olennaisempia kysymyksiä. Jos oikeasti transihmisten olemassaolo ei kiinnosta millään lailla, niin fine by me. Mutta, jos ei ole kiinnostusta, harvoin on myöskään ymmärrystä, ja silloin saattaa huomaamattaan osallistua sellaisen ilmapiirin luomiseen, joka on transihmisille vihamielinen. Siitä kai tässäkin videossa oli kyse.

      Poista
  2. Sähköpostin kautta lähetetty kommentti:

    Transfobia... Niin.

    En enää ole omakohtaisesti suunnattoman kiinnostunut "trans"-asioista, koska en ole ns. muunsukupuolinen (transgender) vaan aivan tavallinen transsukupuolinen (transsexual/F64.0). Josta johtuen "identiteettini" ei myöskään ole "trans"-mikään, vaan “nainen.” Ja leikkausten jälkeen tulen jättämään hyvästit myös diagnoosilleni.

    Alussa hämmennyin jutellessani trans-ihmisten kanssa heidän tavotteistaan, koska en ole koskaan itse tahtonut olla muuta, kuin ihan tavallinen tyttö. Ja uskoin muidenkin myös tahtovan jotakin samantapaista. Näin itse sen olevan transition koko tarkoitus.

    Keskustelupalstoilla ja vertaistukiryhmissä huomasin kuitenkin, että tosiasiassa lähes valtaosan tavoite oli transnaiseus, transmiehuus, tai vain "transsius".

    Moni yritti vakuuttaa myös minulle, että leikkaushoito olisi kohdallani aivan tarpeetonta, koska heidän mielestään olin "jo ihan täydellisesti nainen" ja "Eihän ne kuitenkaan näy." Heidän hyväntahtoiset sanansa saattoivat minut kuitenkin pahoinvoivaksi, koska tuskani on aina johtunut siitä, että tietty osa kehostani on vääränlainen. Ja lähdin hoitoihin juuri siksi, että minun on saatava se korjattua.

    Ymmärrän kyllä erioikeuksien ja "transfobialta" suojaavien lainsäädäntöjen tuntuvan tarpeellisilta niille, joiden tavoite ei ole olla tavallinen mies tai nainen. En itse tosin ymmärrä heitä, mutta eihän minun myöskään tarvitse. Yksi koko transliikkeen perusideoistahan on moninaisuus ja suvaitsevuus... ja se kai ainakin toivottavasti myös merkitsee, että jokainen meistä saa vapaasti uskoa, tarvita, tavoitella ja suojella kaikkea, mikä on hänelle itselleen tärkeää, kunhan vain ei aiheuta itsestään poikkeaville hätää, ahdistusta tai pelkoa. Olivat he sitten transsukupuolisia, muunsukupuolisia tai aivan tavallisia miehiä tai naisia.

    Oma tavoitteeni on ainoastaan vihdoinkin saada olla normaali. Enkä siksi itse tarvitse muuta, kuin mahdollisuuden aloittaa alusta aivan tavallisena ehjänä ja täysin historiattomana naisena ja elää huomaamattomana samoin ehdoin kuin kaikki muutkin naiset.

    Ja tämänhän Suomen laki jo nyt mahdollistaa.

    VastaaPoista

Kommentoi harkiten, kiitos!