Nuoren identiteettipohdinta ja sen tukeminen

Pyysin lukijoilta ehdotuksia blogitekstin aiheeksi, ja sain tällaisen kysymysryppään:

"Mistä muusta nuoren sukupuolen pohdinnassa voi olla kyse kun transsukupuolisuudesta? Vai ovatko kaikki sukupuoltaan väärin määritetyksi epäilevät automaattisesti transsukupuolisia?" "SMOK neuvoo pitämään nuoren kasvusuunnan auki. Eikö transtutkimukset ole interventio, joka haittaa kasvusuunnan auki pitämistä? Nuori keskittyy sen aikana herkässä elämänvaiheessa osoittamaan kaikin tavoin olevansa transsukupuolinen. Miten huolehdit, että nuoresi kasvusuunta pysyy auki ilman painetta esim. jatkaa transtiellä?"

Tulkitsen tätä nyt lempeästi, enkä lähde pohtimaan mahdollisia taka-ajatuksia. 1. Mistä muusta nuoren sukupuolen pohdinnassa voi olla kyse, kuin transsukupuolisuudesta? Vai ovatko kaikki sukupuoltaan väärin määritetyksi epäilevät transsukupuolisia? Ensimmäisenä tulee mieleen, että ihan normaalista identiteettipohdinnasta, eli kuka ja millainen minä olen. Olenko nainen, mies, vai jotain muuta, ja miten sukupuoleni ilmenee? Toisena tulee mieleen, että sukupuolesta etsii vastausta itseä vaivaavaan epämääräiseen pahaan oloon. Kummin vaan, niin johtopäätös ei automaattisesti ole transsukupuolisuus. Eli mielestäni kaikki sukupuoltaan väärin määritetyksi epäilevät eivät ole automaattisesti transsukupuolisia. Se, että pohtii sukupuoltaan ja epäilee, onko itselle määritetty sukupuoli oikea, ei automaattisesti johda jokaisella siihen johtopäätökseen, että näin on. Mutta jos joku tähän johtopäätökseen päätyy, se on hänelle totta. Transsukupuolisuuden määritelmä ei liene se, että on olemassa ennalta määrätty määrä ihmisiä, jotka syntyvät jotenkin yksiselitteisesti transsukupuolisina, ja että lääketiede tunnistaa ja tunnustaa ainoastaan nämä "todelliset tapaukset". Mielestäni transsukupuolisuus on ihmisen sisäinen kokemus, jonka vain hän itse voi todeta ja todistaa. Muilla ei ole siihen sanomista. Lainaan tähän Suomen Mielenterveys ry:n sivuilta otteen, koska minusta se kuvaa omaa käsitystäni asiasta hyvin:

"Sukupuoli-identiteetti on yksi merkittävä yksilön identiteetin osatekijä, joka kuitenkin usein ymmärretään hyvin kapeasti. Sukupuoli ei ole vain biologinen tai fyysinen ominaisuus, joka jakaa ihmiset miehiin ja naisiin. Sen merkitys kehittyy myös sosiaalisessa vuorovaikutuksen ja kulttuurin välityksellä, millaisia esimerkiksi miesten ja naisten tulisi olla.  Moni meistä ei kuitenkaan koe täyttävänsä tällaisten normien vaatimuksia, mikä voi asettaa haasteita oman identiteetin kehittymiselle. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen oman kokemuksen kautta onkin tärkeämpää kuin ulkopuolelta tulevat määritelmät."

On olemassa lukuisia tutkimuksia siitä, että murrosiässä koettu transsukupuolinen identiteetti on todennäköisemmin pysyvä kuin ohimenevä. Myös nuorempien lasten osalta on löydetty joitakin pysyvää transidentiteettiä ennustavia piirteitä. Lapsen tai nuoren kanssa keskustelemalla pystyy kyllä päättelemään aika paljon identiteetin syvyydestä / ohuudesta. Ei ole siis syytä olettaa, että mekkoleikkejä harrastava poika on aikuisena transnainen, ellei poika mitenkään muuten osoita siihen viittaavia merkkejä. Ei ole myöskään syytä olettaa, että 15-vuotias nuori, joka on pohtinut sukupuoli-identiteettiään 3 vuoden ajan, olisi jotain muuta kuin sanoo olevansa. Hän voi olla, mutta lopullista vastausta ei voi ilman pohdintaa, keskustelua ja ajan kulumista lukita.

Olen kirjoittanut tässä blogissa paljon tästä aiheesta, koska identiteetin pysyvyys / ohimenevyys on yleisin pohdituttava aihe lasten ja nuorten kohdalla. Esimerkiksi näistä voi lukea lisää:

Translapset ja sosiaalinen transitio 

Sosiaalinen transitio vol. 2 

Sukupuoli-identiteettiä tukeva hoito 

Miten sosiaalinen transitio tai sen kieltäminen vaikuttaa lapseen? 

Sosiaalinen transitio vol. 3

Epidemiologia

Identiteetin kehittyminen 

Hoitolinjat ennen murrosikää 

En kiistä sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita transsukupuolisuudestaan nuorina tai nuorina aikuisina, mutta ovat myöhemmin tulleet toisiin aatoksiin, ja katuvat mahdollisesti saamiaan hoitoja. Heitä on kuitenkin merkittävästi vähemmän kuin niitä, joiden identiteetti on pysyvä. Mahdollinen tulevaisuudessa tapahtuva katuminen ei voi olla identiteettipohdinnan kirkkain johtotähti, vaan yksi asia, jota kannattaa pohtia muiden rinnalla.

2. SMOK neuvoo pitämään nuoren kasvusuunnan auki. Eikö transtutkimukset ole interventio, joka haittaa kasvusuunnan auki pitämistä? Nuori keskittyy sen aikana herkässä elämänvaiheessa osoittamaan kaikin tavoin olevansa transsukupuolinen. Mielestäni transtutkimukset ei ole interventio. Duodecimin Terveyskirjaston määritelmän mukaan interventio = väliintulo; toimenpide jolla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan tai käyttäytymiseen. Transtutkimusten  tavoitteena on arvioida ja selvittää, onko kyseessä diagnostiset kriteerit täyttävä transsukupuolisuus eikä psykiatrinen häiriö tai tilapäinen ajatus sukupuolen muuttamisesta. Yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa arvioidaan myös voimavaroja selviytyä hoitoprosessista. Nuorten osalta pyritään selvittämään erityisesti, onko identiteetti vakiintunut. 

Transtutkimusten aikana nuorelle ja vanhemmille painotetaan, että kaikki suunnat on pidettävä auki. Lääkärit ja hoitajat kyseenalaistavat nuoren identiteettiä koko tutkimusprosessin ajan. He haastavat nuorta pohtimaan, voisiko hän olla homoseksuaali, ja hänen tuntemuksensa sukupuolesta johtuakin siitä. Mielestäni siis transtutkimukset eivät haittaa kasvusuunnan auki pitämistä.

Se on totta, että nykyinen käytäntö ja laki asettavat transtutkimuksiin hakeutuvat ihmiset asemaan, jossa heidän on vakuutettava lääkärit identiteetistään saadakseen sukupuolensa korjattua (sisältäen sekä juridisen korjaamisen että mahdolliset hoidot). Se, että yhteiskunta tunnustaa virallisesti ihmisen sukupuolen, ei mielestäni pitäisi olla tällaisen alentavan prosessin takana. Siksi juridinen korjaaminen olisi erotettava lääketieteellisestä diagnoosista.

Jos juridisen sukupuolen saisi korjattua omalla ilmoituksella, ja hoidoista voisi keskustella lääkäreiden kanssa ilman paineita olemassaolonsa tunnustamiseksi, helpottuisi kysyjän kuvaama tilanne olennaisesti. Hoidoissa on kyse sukupuolidysforian hoitamisesta ja ihmisen elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantamisesta, ei sairauden nimeltä "transsukupuolisuus" hoitamisesta.

Affirmatiivisesta lähestymistavasta voi lukea lisää englanniksi esimerkiksi täältä. Lähestymistapa ei siis tarkoita sitä, että lapsen tai nuoren transidentiteetti hyväksytään ja vahvistetaan välittömästi ilman mitään kyseenalaistamista, vaan että hänen rinnallaan kuljetaan ja autetaan häntä löytämään itsensä, ilman hylkäämistä ja ehtojen asettamista. Lopputuloksena hyväksytään sekä cis- että transidentiteetti. Se on sitä kasvusuunnan avoimena pitämistä.

 
3. Miten huolehdit, että nuoresi kasvusuunta pysyy auki ilman painetta esim. jatkaa transtiellä? Pidän keskusteluyhteyden auki. Kerron hänelle suoraan ja toistuvasti, että minulle hän on hyvä ja rakas ja täydellinen juuri sellaisena kuin on, ja että hänellä on täysi vapaus määritellä oma identiteettinsä - onpa se trans tai ei. Keskustelemme aiheesta usein, ja tutustumme yhdessä ja erikseen monenlaisiin elävän elämän tarinoihin. Olen kiinnostunut hänen ajatuksistaan esimerkiksi detransitioituneiden tarinoista. Olen haastanut häntä pohtimaan detransitioituneen henkilön syitä hakeutua transitioon ja detransitioon, sekä peilaamaan näitä syitä omaan tilanteeseensa. Haluan kuulla hänen ajatuksiaan ja perustelujaan omasta identiteetistään. On luonnollista, että vanhempi on huolissaan lapsensa tulevaisuudesta, ja haluaa hänelle mahdollisimman hyvän elämän. On raskasta kannatella uskoa lapsensa hyvään elämään, jos ei usko siihen, että hänen kaltaisensa voivat elää hyvän ja onnellisen elämän. Minä yritän jaksaa uskoa siihen, ja levittää uskoani muihinkin, koska sillä tavalla voi muuttaa maailmaa ja yhteiskuntaa. Minä en voi hallita lapseni tulevaisuutta, mutta voin tukea hänen itsetuntoaan rakastamalla häntä juuri sellaisena kuin hän on - ja hän itse määrittelee sen, millainen hän on.  

Lopuksi vielä linkit teksteihin, joissa kerron mitä ajatuksia minulle heräsi, kun luin Susi Nousiaisen kirjan "Sukupuoleen katsomatta", koska näitä kysyjän teemoja sielläkin käydään läpi:

Osa 1

Osa 2