Blogisti "Sateenkaarifaija" Susi Nousiainen on kirjoittanut kirjan otsikolla "Sukupuoleen katsomatta - kuinka kohdata moninaisuus". Tilasin kirjan itselleni välittömästi, sillä olen hänen bloginsa lukijana oppinut arvostamaan hänen tyyliään kirjoittaa. Nykyään Susi kirjoittaa blogia nimeltä "Lauma kasassa".
Susi kirjoittaa selkeästi ja lempeästi. Sellaiseen pyrin itsekin, mutta en ole välttämättä onnistunut siinä kovin hyvin, päätellen joistakin blogiini tulleista kommenteista. Kun tätä kirjaa lukee, tulee jotenkin lämmin ja kirkas olo. Kaikki on ihan selvää, ja tosi ookoo. Ihanaa!
Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän huomasin, miten paljon olemme kirjoittaneet samoista aiheista, ja miten samalla tavalla ajattelemme useimmista niistä. Pahoittelen jo etukäteen, että tulen tekemään tätä vertailua ehkä vähän liikaakin tässä kirjakatsauksessa. Se ei ehkä ole kovin mielenkiintoista muille kuin itselleni.
Kirja on tarkoitettu "esimerkiksi lapsensa identiteettityötä käsittelevälle vanhemmalle, kasvatus- tai sote-alan ammattilaiselle ja kelle tahansa, joka haluaa laajentaa ymmärrystään ihmisten moninaisuudesta." Vaikka olen jo jonkin aikaa kartuttanut tietojani aiheesta, tämä kirja toi siihen lisää syvyyttä ja erityisesti ymmärrystä. Haluaisin alleviivata edellisestä lainauksesta jokaisen sanan. Tämä kirja on juuri noille (meille) kaikille. Mielestäni aivan kaikkien kannattaisi lukea tämä kirja.
Erityisesti heidän, jotka ovat joskus kummastelleet Sudesta tai kenestä tahansa muusta transihmisestä kirjoitettuja artikkeleita ja päätelleet hänen olevan vain sukupuolirooliin tyytymätön ihminen, ja sen vuoksi valheellisesti päätynyt korjaamaan sukupuolensa. Pitäisi kirjoittaa aivan oma blogipostaus aiheesta, miten transsukupuolisuudesta kirjoitetaan mediassa ja miten vääränlaisia, yksiulotteisia mielikuvia se usein synnyttää. Mutta en tee sitä nyt.
Minulta on tivattu tässä blogissa tyhjentävää selitystä erilaisille termeille, kuten transsukupuolisuudelle. Mitkään linkit valmiisiin sanastoihin tai transihmisten omiin kuvauksiin eivät ole kelvanneet. Kehottaisin nyt erityisesti näitä henkilöitä lukemaan tämän kirjan sanasto-kappaleen. Se on todella selventävä, kaikki ihmeelliset himmelitermit ja päättelyketjut loistavat poissaolollaan. On vain selkeää, konkreettista, ja arkisia esimerkkejä sisältävää tekstiä. Jos sen luettuaan ei ymmärrä, mistä on kyse, ei varmaan sitten ikinä ymmärrä.
Sanasto on ehkä vähän huono termi tässä yhteydessä. Susi nimittäin kuvailee termejä hyvin monisanaisesti, jokaista termiä usean sivun verran. Ne kannattaa myös lukea kaikki, eikä vain yhtä, koska ne muodostavat yhdessä ymmärrettävän kokonaisuuden. Siksi en nyt ota tähän lainausta kirjasta, koska se olisi vain pieni osa kokonaisuutta, ja jäisi helposti ymmärtämättä.
Varsinainen kirja alkaa kappaleella, joka on otsikoitu "Keskustelu". Sen ensimmäinen alaotsikko osuu heti ytimeen: "Sukupuolen moninaisuus - tietoa vai mielipiteitä?" Kappaleessa käsitellään juuri niitä teemoja, joiden kanssa itsekin olen kipuillut transnuoren äitinä erilaisia nettikeskusteluja ja ohjelmia seuratessani. Esimerkiksi silloin, kun kansanedustaja Mauri Peltokangas julisti videollaan, että sukupuolia on kaksi ja kaikki muu on sairasta paskaa. Se satutti minua, koska se tuntui siltä, että kansanedustajan mielestä minun lapseni on sairas paska, koska hän kokee sukupuolensa olevan eri kuin se, miksi se syntymässä määritettiin. Siinä oli kyse kansanedustajan mielipiteestä. Onhan hänellä oikeus mielipiteeseensä, mutta mielestäni myös vastuu sanomisistaan. Jos sanat satuttavat, on syytä miettiä, mikä on sanomisten seuraus. Kansanedustaja taisi sillä hetkellä miettiä vain omia äänestäjiään ja pönkittää omaa asemaansa samoin ajattelevien joukossa.
Susi kirjoittaa tästä vastuusta hyvin. Hän kuvailee, miten erityisesti valta-asemassa olevalla on vastuu. Hän ei saa sanoillaan alistaa ja rajoittaa ihmisryhmää, jonka suhteen hänellä on valta-asema. Suden mukaan viime vuosien keskusteluissa kohtaaminen ja ihmisyys ovat kadonneet, kun on tavoiteltu mahdollisimman suuria tunnereaktioita. Tärkeistä sanoista, kuten ihmisoikeudet, on tullut merkityksetöntä sanahelinää. Olen samaa mieltä. Sen näkee hyvin myös tämän blogin kommenteissa, kun on käsitelty ihmisoikeus-teemaa.
Susi kuvaa myös hyvin sen kehityskulun, jonka olen näköjään itsekin käynyt läpi. Kun vähemmistössä olevaa ihmistä satutetaan sanoilla keskustelussa, ja hän kertoo siitä ja pyytää lopettamaan, satuttaja saa siitä vain lisää vettä myllyynsä ja uhriuttaa vähemmistön edustajan siitä, että hän kertoo haavoittuneensa. Kun vähemmistön edustaja huomaa, että yksinkertainen pyyntö "lopeta" ei toimikaan, hän alkaa hädissään perustella oikeuksiaan järjellä ja vedota ihmisoikeuksiin ja sivistyssanoihin, ja keskustelu menee entistä enemmän solmuun, ja perusasia unohtuu. Vaikka en itse kuulu sukupuolivähemmistöön, kirjoitan kuitenkin heidän puolestaan, ja olen kokenut juuri tämän tässä blogissa ja muissa somekeskusteluissa. Silmiä avaavasti kuvattu, Susi!
Entäpä sitten se usein esitetty väite, että sukupuolen moninaisuudesta puhuminen sekoittaa nuorten päät, ja että he siksi sankoin joukoin ilmoittautuvat transsukupuolisiksi? Haha, Susi käsittelee tämänkin ilmiön kirjassaan. "Aikuisten sekoilu sekoittaa nuorten päät, mikäli nuoret kokevat, ettei puhumiselle ole turvallista tilaa." Sehän on juuri näin. Tässä yhteydessä käsitellään myös ns. ROGD eli transkokemuksen tarttumisilmiö, josta itsekin olen kirjoittanut. Susi esittää tärkeän pointin: "Pitää kysyä, mihin näiden ajatusten muuttaminen toiminnaksi käytännössä johtaa." Transihmisethän pitäisi eristää muista ihmisistä, eikä transihmisyydestä voisi puhua. Talk about human rights. Susi esittää myös saman ajatuksen kuin minä, että sukupuolikokemus on niin läpileikkaava, ettei sitä voi pitkään teeskennellä. Tämän vuoksi ajatus transkokemuksen tarttuvuudesta on epäuskottava. Toki nuoret kokeilevat erilaisia rooleja ja identiteettejä ja se on normaalia, mutta sukupuolen korjaushoidot ovat niin rankkoja ja vähemmistöstressi kova, että tuskinpa kukaan oikeasti voi haluta sellaista elämää, ellei oikeasti ole trans.
Transtutkimuksiin hakeutuneiden määrän kasvusta ja sukupuolijakaumasta Susi esittää jälleen samat teoriat kuin minä. Nykyään on turvallisempaa tulla ulos kaapista. Hyväksyvää asennetta ja turvallisia aikuisia on enemmän. Nykyiset transnuoret eivät onneksi tiedä mitään siitä ilmapiiristä, jossa 60- ja 70-luvulla syntyneet transihmiset ovat eläneet. He pitäytyvät mieluusti kaapissa, myös transprosessin jälkeen. Transnaisten määrä on pienempi kuin transmiesten, koska heille on edelleen vaikeampaa olla sosiaalisesti hyväksyttyjä ja turvassa. Onneksi viime aikoina mediassa on ollut artikkeleita ja videoita ihan kaiken ikäisistä ja eri taustoista tulevista transihmisistä. Sukupuolen moninaisuus on moninaista.
Susi käsittelee vaikenemisen kulttuuria ja häpeän tunteita niin oivaltavasti, etten edes yritä verrata sitä omiin teksteihini, joissa olen lähinnä pohtinut arvoja. Bravo. Yksi lainaus: "On tärkeää ymmärtää, että jonain toisena aikana yhteisille häpeän tunteille ja niiden hiljentävälle vaikutukselle on ollut syynsä, eikä niitä ole kukaan keksinyt pahuuttaan. Nykypäivänä joistain kulttuurisista häpeän ja puhumattomuuden rakenteista voi kuitenkin olla järkevä pyrkiä eroon, sillä vasta se voi johtaa kasvuun ja ymmärryksen lisääntymiseen." Esimerkiksi translain uudistamisessa on kyse myös tästä häpeän painolastista, joka estää keskustelemasta asiasta oikeasti. Lain muuttamisessa on kyse myös asennemuutoksesta, ihan samalla tavalla kuin aikoinaan laissa naisten äänioikeudesta, tai vaikkapa tasa-arvoisesta avioliitosta.
Miksi sukupuolen moninaisuudesta pitää "tehdä numero", "hieroa sitä ihmisten naamaan" ja "tunkea toisten kurkusta alas", eli toisin sanoen puhua? Lainausmerkeissä on ilmauksia, joilla moni ihminen kuvailee tunteitaan vaikkapa iltapäivälehden kommenteissa, kun on julkaistu artikkeli joka liittyy esimerkiksi transihmisiin. Tai miksi pitäisi välittää siitä, että jollekin tulee "henkinen pipi" jostain toisen sanomasta? Tätäkin argumenttia näkee usein, tämän blogin kommenteissakin. Susi kertoo meille, miksi. Kulttuurinen häpeä ja vaikeneminen kääntyy ihmisessä helposti vihaksi, jos sitä ei tunnista, ja viha voi aiheuttaa vahingoittavia sanoja ja tekoja. Viha on ihmisen puolustusreaktio omaa häpeän tunnettaan kohtaan, se ei ole tahallista vihaa tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Vähemmistön satuttamiseen sanoilla suhtaudutaan kuin koulukiusaamiseen, se pitäisi vain kestää. "Pride on yksi esimerkki siitä, kuinka tärkeää historian painolastin kumoamisessa on alleviivata erikseen näkymistä. Sitä tehdään niin pitkään, kunnes nähdyksi tulemisesta on tullut tarpeeksi normaalia eikä se herätä häpeän, hiljaiseksi käskemisen tai vihan reaktioita." Aamen.
Kirjoitan kirjan muista kappaleista (2. Elämä, 3. Kohtaaminen, 4. Eteenpäin) myöhemmin. Mutta jo tässä vaiheessa: Kiitos, Susi, tämän tärkeän kirjan kirjoittamisesta!
"Minulta on tivattu tässä blogissa tyhjentävää selitystä erilaisille termeille, kuten transsukupuolisuudelle. Mitkään linkit valmiisiin sanastoihin tai transihmisten omiin kuvauksiin eivät ole kelvanneet. Kehottaisin nyt erityisesti näitä henkilöitä lukemaan tämän kirjan sanasto-kappaleen."
VastaaPoista-Sanoisin, ihan ilman sarvia ja hampaita, että on aivan luonnollista, että jos esität transsukupuolisuuteen liittyen väitteitä ja näkemyksiä siitä miten asioiden pitäisi tai ei pitäisi olla, miten suhtautua, mitä muutoksia yhteiskunnassa pitäisi toteuttaa jne. että juuri sinulta tivataan selvitystä siitä mitä tarkoitat käsitteillä, jotka ovat näiden näkemysten ja vaatimusten kannalta oleellisia.
Siis mitä tarkoitat käsitteillä transsukupuolisuus, sukupuoli, nainen, mies jne. Siis mitä juuri sinä tarkoitat puhuessasi näistä.
Tältä pohjalta ei ole yllättävää, että linkit valmiisiin sanastoihin ja toisten lausuntoihin "eivät kelpaa". Vaan halutaan selvennystä siihen miten olet itse nämä käsitteet ymmärtänyt ja mitä tarkoitat niillä. En itse ainakaan hae "todisteita", vaan tarkennusta. Selkeitä määritelmiä.
Siksi en ole tässä mielessä niin kiinnostunut siitä miten asia on esitetty jossain kirjassa, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen ja joka kaikkien pitäisi mielestäsi lukea. Vaan miten kuvaat ja tarkennat omin sanoin mitä ajattelet. Ja mitä uskot ja mitä itse olet ymmärtänyt jonkin käsitteen tarkoittavan. Ja keskustelua syntyisi tältä pohjalta, sinun ja lukijoidesi välillä.
Itse olen pannut merkille, että aina, oikeastaan poikkeuksetta, mediassa, transihmisten ja heidän asiaansa ajavien ja esillä pitävien taholta transsukupuolisuuden määritelmä on esitetty muodossa: "ei koe omakseen sitä sukupuolta, joka on syntymässä määritelty."
Kun tämä ilmaisu, toteamus ja oletus sukupuolen määrittämisestä syntymän yhteydessä toistuu ilmeisen merkittävänä tekijänä aina transsukupuolisuutta määriteltäessä, on oikeastaan väistämätön ja johdonmukainen kysymys: jos sukupuolta ei määritettäisi syntymässä, olisiko transsukupuolisuutta olemassa? Ja mitä se tällöin tarkoittaisi?
Paljon käytetään myös ilmaisuja: "syntyä väärään sukupuoleen", mikä ei ole itselleni avautunut yhtään paremmin, että mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Kuin ei myöskään sukupuolen määritelmä ylipäätään, vaikka olen siitä lukenut vaikka kuinka monta esitystä, kirjoitusta, selvennystä ja mitä hyvänsä.
Setan sivuilla, sateenkaarisanastossa, oleva määritelmä herättää vain lisäkysymyksiä, kuten: mitä ovat "kulttuuriset ominaisuudet"?
"Tältä pohjalta ei ole yllättävää, että linkit valmiisiin sanastoihin ja toisten lausuntoihin "eivät kelpaa". Vaan halutaan selvennystä siihen miten olet itse nämä käsitteet ymmärtänyt ja mitä tarkoitat niillä. En itse ainakaan hae "todisteita", vaan tarkennusta. Selkeitä määritelmiä."
PoistaIhan ymmärrettävää. Minulla ei välttämättä ole ollut aivan selvää omaa käsitystä, kun niitä on kysytty. Tämä blogi on ollut minulle tapa jäsentää omia ajatuksiani, ei esittää selkeitä johtopäätöksiä ja määritelmiä. On ihan arvokasta, että minulta on niitä määritelmiä kysytty, voin nyt sanoa näin jälkikäteen. Silloin niitä on ollut pakko miettiä. Mutta siinä hetkessä olen kokenut ne vaikeina ja epämiellyttävinä tilanteina, kun antamani vastaukset eivät ole kelvanneet.
Esität isoja kysymyksiä. Mitä itse vastaisit tuohon kysymykseen, olisiko transsukupuolisuutta olemassa, jos sukupuolta ei syntymässä määritettäisi?
Transsukupuolisuus tarkoittaa, etteivät keho ja mieli vastaa toisiaan. Jos sukupuolta ei syntymässä määritettäisi, keho on kuitenkin olemassa. Tietyn kehoiset ihmiset pystyvät kehollaan eri asioihin, kuin toisenlaisen kehon omaavat ihmiset. Puhutaan siittämisestä ja synnyttämisestä esimerkiksi.
Jos sukupuolta ei syntymässä määritettäisi, olisiko meidän kulttuurissamme kuitenkin olemassa sukupuoliroolit ja sukupuolen ilmaisu? On vaikea nähdä, että näistä jotenkin päästäisiin täysin eroon, koska sukupuolet liittyvät ihmisen lisääntymiseen. Ei kai sitä kukaan tavoittelekaan? Vai tarkoitatko, että transihmiset nimenomaan pyrkivät sukupuolettomuuteen? Absurdi ajatus.
Sanoisin, että jos sukupuolta ei syntymässä määritettäisi, mutta kulttuurissamme olisi käsite sukupuoli, transihmisiä olisi olemassa, koska käsite sukupuoli on olemassa. Asiasta vain puhuttaisiin eri tavalla kuin nyt. Sukupuoli ehkä vahvistettaisiin vasta sitten, kun ihminen itse sen määrittelee.
Sitten jos käsitettä sukupuoli ei olisi lainkaan kulttuurissamme, sille olisi vain jokin eri sana ja käsite, jossa ei puhuttaisi sukupuolesta, vaan kehosta. Ja edelleen olisi olemassa ihmisiä, joiden mieli ja keho poikkeaisivat keskenään siitä, miten enemmistö ihmisistä näiden keskinäisen suhteen kokee. On erittäin vaikea pohtia sitä, pidettäisiinkö sitä samalla tavalla häpeää tuottavana asiana, kuin sukupuolen ja mielen välinen ristiriita nykyisessä kulttuurissamme.
"Sanoisin, että jos sukupuolta ei syntymässä määritettäisi, mutta kulttuurissamme olisi käsite sukupuoli, transihmisiä olisi olemassa, koska käsite sukupuoli on olemassa."
VastaaPoista-Kiitos vastauksesta.
No, tässä juuri tullaan, jälleen, kysymykseen siitä mitä tarkoittaa, ja mitä itse kukin tarkoitamme, käsitteellä "sukupuoli". Itselleni se tarkoittaa fyysisiä lisääntymisbiologiaan suoraan liittyviä tunnisteita, joiden perusteella jaetaan sukupuolen käsite kahteen, toisiaan kohtaavaan ja täydentävään sukupuoleen. Merkityksessä joka perustuu siihen mikä osa on lisääntymisprosessissa, onko siittävä vai hedelmöittyvä.
Tältä pohjalta ja tällä perusteellahan se sukupuoli syntymässä määritetään.
Jos tämä on ongelma (että sukupuoli määritetään genitaalien, biologisten ja fyysisten lisääntymistunnisteiden perusteella syntymän yhteydessä) niin miksi tätä ongelmaa, tätä käytäntöä, ei pyritä muuttamaan? Siis pyritä muuttamaan yhteiskuntaa siten, että tätä jaottelua ja merkintää synnytysosastolla ei tehtäisi.
Vaan sen sijaan vaaditaan oikeutta ja mahdollisuutta muokata kehoaan, kirurgisesti ja hormonaalisesti, myöhemmin. Tai korjata papereihin tämä "virheellinen lausunto". Jos henkilö ei "koe omakseen" sitä syntymässä määritettyä sukupuolta, vaan haluaisi kehonsa olevan toisenlainen. Tai sen paperissa olevan merkinnän...
Eikö kyse loppujen lopuksi ole siitä mitä tarkoitetaan sillä, että "sukupuolen käsite" on olemassa? Jos sukupuolta ei tässä mielessä ole olemassa, siin silloin missä mielessä, ja mitä tarkoittaen, se sitten on?
Mutta joka tapauksessa edelläkirjoittamani perusteella sanoisin, että transsukupuolisuutta olisi olemassa, jos sukupuolta ei määritettäisi syntymässä. Niin kauan kuin käsitteet "mies" ja "nainen" yleisesti mielletään tiettyjä lisääntymisbiologisia tunnisteita tarkoittaviksi käsitteiksi.
Sitten jos tästä sukupuolen käsitteestä luovutaan (minkä olen ymmärtänyt olevan tavoitteena) on mielestäni aiheellista kysyä: onko sukupuolta (käsitettä) sitten enää ollenkaan olemassa? Onko sana ollenkaan käyttökelpoinen ja ylipäätään tarpeellinen?
Jos mitään varsinaisia tunnisteita ja kriteerejä käsitteelle ei ole, vaan kyse on vain "kokemuksesta", jota ei voi verrata kenenkään toisen kokemukseen.
Sanon vielä, että jos transsukupuolisuus määritellään näin:
"Transsukupuolisuus tarkoittaa, etteivät keho ja mieli vastaa toisiaan."
niin silloin se oikeastaan, nähdäkseni, tarkoittaa sitä, että on "syntynyt väärään kehoon". Tämä taas edellyttäisi aika perusteellista, ja varmasti hyvinkin sisällöltään erikoista ja mielenkiintoista, aukikirjoittamista. Miten ihminen voi "syntyä väärään kehoon"? Miten oma täysin terve ja toimiva keho voi olla "väärä"?
Eli, et ymmärrä sukupuoli-identiteetin käsitettä, koska puhut vain kehollisesta sukupuolesta.
PoistaEsittämäsi kysymys on oikeastaan juuri se kysymys, jolla kyseenalaistat transihmisten olemassaolon, ja josta pitäisi jo olla selkeä yhteinen käsitys, että he ovat olemassa, eikä heidän olemassaoloaan voi kiistää millään termikikkailuilla tai johtopäätöksillä jostain termin määrittelystä.
"jos sukupuolta ei määritettäisi syntymässä, olisiko transsukupuolisuutta olemassa?"
VastaaPoistaJos sukupuoli määritettäisiin vaikka yksivuotiaana niin sitten tietenkin transsukupuolisuus tarkoittaisi ristiriitaa yksivuotiaana määritellyn sukupuolen kanssa.
Pidätkö Sara millään tasolla mahdollisena yhteiskuntaa jossa sukupuolta ei määriteltäisi hetikohta syntymän jälkeen? Ajatusleikkinäkin turha visio, vähän kuin yhteiskunta jossa ei olisi nimiä.
Tuo Saran harrastama taktiikkahan tunnetaan nimellä sealioning, suomeksi vaikka hylkeily: kysellään uudelleen ja uudelleen perusasioita tai helposti muualta löytyvää infoa, ja samaan aikaan väitetään että itsellä olisi vilpitön halu keskusteluun. Jos hylkeilyn kohteelta jossain vaiheessa palaa pinna niin sitten muka pahastutaan kun ei asiallinen keskustelu onnistu.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Sealioning
"minkä olen ymmärtänyt olevan tavoitteena"
VastaaPoistaVäärin olet ymmärtänyt tämänkin.
Selvä. Jos ei saa olettaa mitään eikä kysyä tarkennusta, miten tässä olisi mahdollista, tai tarkoitus, keskustella? Saanko nyt sitten kysyä mikä tässä ON tavoitteena? Siis varsinaisena tavoitteena. Ihan siksi kysyn koska olen tullut pohtineeksi tätä yhteiskunnan, ja tulevaisuuden kannalta, ja koska olen lukenut ja kuullut monia tähän liittyviä ihmiskohtaloista ja henkilökohtaisia kokemuksia. Kyllä, muitakin kuin katujien.
VastaaPoistaJos olen ymmärtänyt väärin, niin kertokaa mikä on oikein. Onko tavoitteena se, että hamaan tulevaisuuteen, maailman tappiin asti, tehdään kaikille halukkaille kirurgisia operaatioita, kehonmuokkausta, annetaan eliniän kestävää hormonihoitoa, joka voi olla terveydelle haitallista?
Että pidetään normaalina että ihminen ei kestä elää omassa terveessä kehossaan, vaan haluaa että se muutetaan toisennäköiseksi. Ja kaikki näin kokevat otetaan vastaan ja hoidetaan heidän haluamallaan tavalla.
Siis ihan oikeasti, ihan rehellisesti, ihan vilpittömästi, ihan mielenkiinnosta kysyn. Koska haluan tietää. Ei juuri edistä keskustelua, jos kysyä ei saa, ja ymmärtää väärin mutta oikaisuakaan ei tule.
Voisitteko nyt kertoa. Tai olla puuttumatta. kirjoitan mitä kirjoitan ja blogisti julkaisee kommenttini, jos ne hänen mielestään eivät ole asiattomia, ja häneltä näitä asioita kysyin.
Kiitos.
Olet kysynyt tismalleen samoja asioita lukemattomia kertoja eivätkä monen eri ihmisen antamat vastaukset koskaan tyydytä. Lisäksi kyselet asioita joihin sinulla jo on itseäsi tyydyttävä vastaus ("Mitä tarkoittaa sukupuoli" ym.) Mihin itse pyrit kyselemiselläsi?
PoistaSe vielä, jos sallitaan, että tässä asiassa ei todellakaan minusta ole mitään "perusasioita", joiden pitäisi olla kaikille "päivänselviä". On luonnollista että asiaa koskevia kysymyksiä ja pohdintaa on. Tämän kieltäminen ja kaiken kysymisen ja kyseenalaistamisen torppaaminen että asiaa ei ole ajateltu loppuun asti.
VastaaPoistaKyse ei ole mistään "taktiikasta", vaan on pakko kysyä, yrittää saada selvää, jokaiselta erikseen ja yhä uudestaan, koska eri suunnilta tulee täysin ristiriitaisia väitteitä asiaa koskien. Täysin sekalaisia selityksiä siitä mistä on kyse. Koko juttu on sekametelisoppa.
On vähintään luonnollista että kysymyksiä on. Yhtä luonnollista on, että kun selkeyttä ei saa, suurin osa lakkaa olemasta kiinnostunut.
Kyllä niitä vastauksia on haettu. Sitä "helposti löytyvää infoa". Setan sivuilta, blogeista, nettisivuilta, wikipediasta ja sanastoista.
Jos keskustelu tästä on oikeasti näin mahdotonta, niin ei pidä ihmetellä vastareaktiota. Kansa on jo nyt juuri niin kyllästynyt ja ärsyyntynyt tämän sekasotkun tyrkyttämisestä kuin keskustelupalstoilla näyttää.
Blogisti ei ole vielä kysymyksiini hermostunut, kiitos siitä, joten onko asiasta pakko tehdä ongelmaa?
"Se vielä, jos sallitaan, että tässä asiassa ei todellakaan minusta ole mitään "perusasioita""
VastaaPoistaSuurin osa ihmisistä tajuaa perusasiat aiheesta ihan iisisti. Jos sinä et satu tajuamaan, niin miksi et vain rentoudu ja keksi muuta puuhaa, sen sijaan että kysyt aina samat kysymykset ja saat aina samat vastaukset?
(Se ettei tajua ei mitenkään tarkoita että olisi tyhmä.)
"Jos sinä et satu tajuamaan, niin miksi et vain rentoudu ja keksi muuta puuhaa, sen sijaan että kysyt aina samat kysymykset ja saat aina samat vastaukset?"
Poista-Kiitos vain, ja anteeksi vain, mutta se on minun asiani jos kysyn. Enkä kysy juuri sinulta, joten miksi sinä huolehdit siitä jos kysyn blogistilta? Ja miksi pohdin näitä. Tarkennuksena mainittakoon, että en katso olevani tietämätön ja että haen tietoa. Vaan yritän ottaa selvää mitä tästä ajatellaan. Miten asia ymmärretään transasiaa ajavien taholla. Onko sitä ajateltu loppuun asti, ja minkä katsotaan olevan se varsinainen tavoite. Ei ole siis kyse "tajuamisesta".
Anonyymi tässä sanoitti minunkin vastaukseni. Ymmärrän kyllä kyselyt, jos ei tiedä, ja haluaa ymmärtää, mutta sinun kyselysi eivät lopu koskaan ja kysyt samoja asioita yhä uudelleen. Sealioning olikin minulle uusi termi, kiitos siitä. Uusi työkalu trollin työkalupakkiin.
VastaaPoistaKun kysyt, mitä "me" tavoittelemme, niin se kuulostaa siltä, että niputat kaikki transihmiset ja transaktivistit samaan nippuun. Eivät kaikki tavoittele täysin samoja asioita, mutta luepa seuraava kirjoitukseni, kirjakatsauksen toinen osa. Siellä ihan lopussa kerrotaan, mitä aivan kaikki transihmiset varmasti tavoittelevat.
"Ymmärrän kyllä kyselyt, jos ei tiedä, ja haluaa ymmärtää, mutta sinun kyselysi eivät lopu koskaan ja kysyt samoja asioita yhä uudelleen. Sealioning olikin minulle uusi termi, kiitos siitä. Uusi työkalu trollin työkalupakkiin."
Poista-Kuten juuri kirjoitin, en kysy tiedon puutteen vuoksi :) Minulla on myös mielipide asiasta, enkä ole sitä muuttamassa. Kysyn, koska käyn debattia. Se on aivan normaali keskustelutapa.
Tässä on valtavan monta asiaa, johon ei ole miltään taholta saatu kunnollista vastausta. Ja toisensa kumoavia ristiriitaisia, ja epäloogisia väitteitä.
Ja on aivan totta, ja sen olen havainnut, että tosiaan ei voida puhua yhdestä yhtenäisestä joukosta, joka ajattelee samoin.
Juuri siksi kysyn eri tahoilta, yritän keskustella useiden ihmisten ja tahojen kanssa. Vertailen vastauksia ja näkemyksiä.
Kysyin tässä muutamia kysymyksiä joihin vastaamisen sijasta alettiin arvuutella motiivejani ja ehdotella muuta tekemistä... No, ei tämä oikein vaikuta siltä että ylipäätään haluaisit tai sallisit keskustelua blogissasi.
Ei myöskään voi sanoa, että jatkuvasti sinua kiusaisin kysymyksilläni. Edellisestä kerrasta on aikaa... Tämä episodi sai kyllä jälleen toteamaan, että keskustelua ei varmaan kannata yrittää.
Vastaan nyt tähän, vaikka sain sinulta myös sähköpostia, johon vastaan myös.
PoistaMinun on tietenkin mahdotonta puhua kenenkään muun puolesta kuin itseni. Jos sinun mielestäsi transihmisten väitteet ovat epäloogisia ja ristiriitaisia, niin en pysty sitä kumoamaan. Minusta he ovat sellainen vähemmistö joka kärsii, ja heitä pitää sen vuoksi kuunnella, ja yhteiskuntaa yrittää muuttaa heille paremmaksi. Samalla se muuttuu kaikille paremmaksi.
Sinun mielestäsi hormoni- ja kirurgiset hoidot ovat haitallisia ja vaarallisia, mutta joillekin transihmisille ne ovat inhimillisen elämän edellytys. Haitoista ja vaaroista huolimatta. Aina näissä tietenkin punnitaan, tai pitäisi punnita, hoitojen ja hoitamattomuuden riskit. Miksi emme taistele syöpähoitoja vastaan? Ovathan nekin tosi haitallisia?Inhoan tehdä näitä vertailuja, kun eivät ne koskaan täysin vastaa toisiaan, mutta yritin tehdä pointtiani selväksi. Ongelma on se, että transsukupuolisuuteen liittyy paljon kulttuuriin liittyvää vaikenemista ja häpeää, joka vaikeuttaa myös hoitojen saamista. Tällaisen vaikenemisen ja häpeän kulttuurin muuttamiseen minä tähtään.
Sähköpostissasi kirjoitit, että kun mieli ja keho ovat ristiriidassa, niin miksi on oikein korjata kehoa eikä mieltä. Vastaus tähän on, että joidenkin kohdalla mielen korjaaminen ja tukeminen riittää, jotkut tarvitsevat molempia. Ja koska jotkut niitä hoitoja tarvitsevat, niiden puolesta kannattaa taistella. Minusta on myös oikeus ja kohtuus, että tällaiset hoidot olisivat inhimillisesti saatavissa.
Et kiusaa minua jatkuvasti, mutta en ole sinua kyllä unohtanutkaan. Ei minun blogissani niin paljon kommentoida, että näin pääsisi käymään.
Löysin toisenkin selityksen tuolle sealioning - termille: https://www.urbandictionary.com/define.php?term=Sealioning
VastaaPoistaTulee mieleen eräs kommentoija blogini alkuajoilta.