Pohdintoja sukupuolesta, kehodysforiasta ja transaktivismin tavoitteista

Kun keskustellaan transihmisistä, käytetään paljon vaikeita sanoja. Jokainen tulkitsee niitä omasta näkökulmastaan, vaikka niille on annettu enemmän tai vähemmän virallisia määritelmiä. Ei siis ole ihme, että keskustelu on usein vaikeaa, eikä yhteisymmärrystä synny.

Monet arvokonservatiiviset tahot ja ihmiset painottavat sukupuolen lisääntymisbiologista määritelmää, eivätkä pidä esim. Setan laajempaa sukupuolen määritelmää onnistuneena. Tästä peruslähtökohdasta kun asiaa katsoo, niin silloin myös sukupuoli- tai kehodysforian käsite on heille vaikea, ja sitä verrataan usein muihin tiloihin tai sairauksiin, mielestäni aika epäonnistuneesti. Lisäksi keskustelu jumittuu usein sukupuolten lukumäärään, mikä on harmillista.

Tässä kirjoituksessa koetan hieman pohtia näitä seikkoja eri kanteilta. Sisältövaroituksena voisin mainita juuri nämä arvokonservatiiviset määritelmät ja käsitykset.

Arvokonservatiivien kuvitteelliset näkemykset / suorat lainaukset kirjoitan kursiivilla.

EDIT. Huom. Vaikka käytän osittain suoria lainauksia, osa niistä on tiivistettyjä, eli sanoja tai lauseita on voitu jättää välistä pois. Pahoittelen tätä. Haluan myös selventää, että en osoita vastauksia näihin kursiivilla kirjoitettuihin väitteisiin suoraan tai yksinomaan mainituille nimimerkeille, vaan yleisesti.

Sukupuoli

Setan määritelmä sukupuolesta: Sukupuoli on erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo. Sukupuoli on myös juridinen määre.

Nimimerkki Sara:

"Tämä on esimerkki "määritelmästä", joka ei selitä mitään ja aiheuttaa vain lisää kysymyksiä. Joskus taas sanotaan, että ihminen voi olla "mies tai nainen, tai jotain näiden väliltä, tai osittain mies ja osittain nainen tai ei kumpaakaan" . Näistä voidaan päätellä vain, että "sukupuoli" on ihmisen persoona. Tämä on käsitteiden tahallista hämärtämistä."

"Olen minä todellakin lukenut Transtukipisteen ja Setan ja vaikka minkä määrittelyjä transsukupuolisuudelle, jotka ovat toinen toistaan sekavampia."

Aito Avioliitto ry:n määritelmä sukupuolesta:
"Sukupuoli on kehosta todennettava ominaisuus, eikä se määrity kokemuksen perusteella. Ei ole biologisesti mahdollista olla muuta sukupuolta, kuin nainen tai mies." 

Jos nämä uudet (käytän nyt sanaa uusi, tarkoittaen sillä näitä laajempia sukupuolen määritelmiä) määritelmät aiheuttavat kysymyksiä, mutta vanha määritelmä sukupuolesta kehosta todennettavana asiana ei aiheuta, niin minusta se kertoo vain siitä, että uusia määritelmiä ei ole vielä ymmärretty eikä omaksuttu. Ihan luonnollinen reaktio siis. Tätä ensimmäistä määritelmää kritisoidaan usein myös siitä, ettei mainittuja ominaisuuksia avata mitenkään. Olettaisin sen johtuvan siitä, että tällainen määritelmä olisi hyvin pitkä, sekä siitä, että oletetaan ihmisten yleisesti ymmärtävän, mitä mainituilla ominaisuuksilla tarkoitetaan. Sanastoissa ja määritelmissä yleensä pyritään ennemmin tiiviiseen kuin täysin tyhjentävään ilmaisuun. Oleellista lienee, että nuo ominaisuudet ovat kullakin ihmisellä yksilölliset, ja kaikki niistä vaikuttavat ihmisen sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin.

Itse ymmärrän tuon määritelmän niin, että kun sukupuolen ajatellaan olevan jatkumo, niin vanha määritelmä lokeroista "nainen" ja mies" korvautuu pitkällä janalla. Tyypillisesti joko miehiin tai naisiin liitetyt ominaisuudet sijaitsevat eri päissä janaa. Kukin yksilö sijoittuu yksilölliselle paikalleen tällä janalla. Silloin lisääntymisbiologisesti naisiksi määriteltyjä voi olla miesten päässä miesten keskellä, ja miehiä naisten keskellä, ja muita siellä seassa, jopa janan ulkopuolella. Sijainti janalla kertoo yksilön sukupuoli-identiteetin, joka muodostuu mainittujen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Sijainti janalla voi olla lisääntymisbiologisen sukupuolen mukainen, sille vastakkainen, tai jotain muuta.

Jos tarpeeksi moni ihmisen sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista sijoittuu selvästi toiselle biologiselle sukupuolelle tyypillisempään päähän, elämä oman biologisen sukupuolen roolissa ja kehossa voi tuntua vaikealta / väärältä / mahdottomalta. Ympäröivä kulttuuri ja sukupuolinormit vaikuttavat siihen, miten tähän ristiriitaan suhtautuu - sekä henkilö itse, että yhteisön suhtautuminen henkilöön. Sukupuoli ei ole siis lainkaan yksinkertainen tai yksiselitteinen, vaan hyvin monimutkainen, monen asian summa.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta löytyy ihan tosi hyviä määritelmiä, artikkeleita ja oppaita, joiden avulla voi opiskella tätä laajempaa sukupuolen käsitettä ja sukupuolten moninaisuutta. Suurelle osalle nämä tiedot ovat riittäneet ja he ovat asian ymmärtäneet, ainakin alustavasti. Moni arvokonservatiivi on kuitenkin tuonut esiin, että vaikka he ovat näitä lukeneet, he eivät silti ole ymmärtäneet, mitä niissä oikeasti tarkoitetaan. Tässä kohtaa minun on vain kohautettava olkapäitäni. En tiedä, miten asioita voisi selvemmin kertoa.

Tai hetkinen, olisiko tästä apua? Linkki-> Varhaiskasvatuksen ammattilaisille suunnattu sivusto sukupuolen moninaisuudesta.

Mielestäni tämä uusi janamääritelmä on parempi kuin perinteinen lokeroajattelu, eli lisääntymisbiologinen määritelmä, joka määrittelee ihmiset ensisijaisesti kehon ulkonäön perusteella (epäselvissä tapauksissa joko sukurauhasten tai jonkun muun lääketieteellisen seikan perusteella), ja jättää intersukupuoliset ja muunsukupuoliset ulkopuolelle. Heistä tulee jakojäännös, "kehityshäiriö", koska he eivät sovi lokeroihin. Minusta on miellyttävämpää ajatella, että heidätkin otetaan huomioon. 

Suomen kieli on tässä suhteessa ongelmallinen, kun lisääntymisbiologista sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä ei erotella selkeästi omina sanoinaan, toisin kuin englannin kielessä (sex / gender). Lisäksi sukupuoli-sana itsessään viittaa siihen, että kyseessä on binäärinen käsite: yhden asian kaksi puolta. Sekin on ongelmallista nykytiedon valossa, ja aiheuttaa näitä jankkaamis-keskusteluja sukupuolten määrästä.

Se, että vanha lokeroajattelu ei tunnista intersukupuolisia tai muunsukupuolisia, ei ole arvokonservatiivin mielestä mikään ongelma, koska ei se ole ennenkään ollut. Inter- ja muunsukupuoliset on käsitetty nimenomaan sukupuolen kehityshäiriöinä tai mielenterveyden häiriöinä, ja se on monen mielestä ihan oikein. Tämä lienee konservatiivisen ajattelutavan ydin. Minä lienen sitten liberaali, kun ajattelen, että on oikein kehittyä paremmaksi, tarkemmaksi, ja inklusiivisemmaksi, lisääntyvän ja tarkemman tiedon mukaan.

Monessa muussakin asiassa aiemmin häiriöksi tai sairaudeksi luokiteltu ihmisen ominaisuus on alettu käsittää normaalin vaihtelun piiriin kuuluvaksi, esimerkiksi homoseksuaalisuus. No, vielä löytyy änkyröitä, jotka uskovat toisin. Neurokirjon ihmiset ovat varmaan melko samassa tilanteessa kuin transihmiset siinä mielessä, että suuri osa pitää vielä kiinni siitä, että neurokirjolla olevat ovat sairaita tai kehityshäiriöisiä, pieni (edistyksellinen) osa taas on sitä mieltä, että kyseessä ei ole häiriö tai sairaus, vaan luonnollisesti ihmisissä esiintyvä ominaisuus.

Koska kehitys kehittyy kuitenkin tiettyyn suuntaan, niin mieluummin olen mukana kuin jarrutan tai hyppään kyydistä. Eihän asia toki näin yksinkertainen ole: en tietenkään lähtisi mukaan sellaiseen, johon en oikeasti usko. Mutta tähän uskon kyllä.

Juridisesti Suomessa tällä hetkellä on mahdollista olla vain nainen tai mies. Tämä on totta. Mutta kolmas juridinen sukupuoli voi tulla meillekin ihan lähitulevaisuudessa. 

On olemassa transihmisiä, jotka ajattelevat sukupuolesta täsmälleen samalla tavalla kuin tässä "arvokonservatiiveiksi" nimittämäni ihmiset. Heidänkin mielestään tällainen laajempi määritelmä on ihan turha ja sotkee itsestään selviä asioita. He itse transihmisinä ehkä vain haluavat vaihtaa representaatiotaan toiseen sukupuoleen ja olla sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eivätkä he varsinkaan halua keskustella sukupuolen määritelmästä. Ymmärrän heidän näkökulmansa ihan hyvin. Elämä on liian lyhyt määritelmistä tappelemiseen, eikö elettäisi mieluummin? Josta päästäänkin seuraavaan väittämään:

"Miksi on olemassa transihmisiä, jotka ajattelevat asiasta eri tavalla kuin Seta? Eikö se todista, että Seta on väärässä?"

Eiköhän se ole ihan luonnollista, että erimielisyyksiä on. Etujärjestö ei koskaan voi olla täysin ristiriidaton. Sen enempää en välitä tätä väitettä pohtia.

"Seta on syöpää ja mädättää koko yhteiskunnan. Homous ja transvestisuus ovat sairaita ilmiöitä ja kohta Seta haluaa pedofiileillekin oikeuksia."

Seta toimii sen puolesta, että kaikenlaiset ihmiset saisivat elää ihmisarvoista ja perusturvallista elämää. Se päinvastoin tekee hyvää koko yhteiskunnalle. Kun "poikkeavia" hyljeksitään ja painostetaan "normaaleiksi", he helposti syrjäytyvät ja kärsivät mielenterveyden ongelmista, ja ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuista. Heidän toimintakykynsä parantaminen parantaa siis myös yhteiskunnan terveyttä. Homous ja transvestisuus eivät ole sairauksia. Ja arvatkaapa mitä, pedofiileillä on jo oikeuksia - ne samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin. Teoista kuuluu saada rangaistus, mutta pedofiilinen ajattelu ei ole teko eikä rikos.

Keho ja dysforia

Nimimerkki Sara:

"Ongelma on mielessä eikä kehossa. Ristiriita mielen ja kehon välillä ei ole todellinen, vaan kuviteltu, ellei oikeasti väitetä, että ihminen "on syntynyt väärään kehoon", mikä vaatisi aika paljon selittämistä."

Musta Orkidea -blogi:

"Meidän tulee tunnustaa se tosiasia, että IHMINEN ON HÄNEN KEHONSA, tuolla keholla on sukupuoli ja sitä kehon sukupuolta EI VOI MUUTTAA."

"Väärään kehoon ei voi syntyä, koska aivot ja muu keho eivät ole toisistaan irrallisia, eivätkä voi olla olemassa ilman toista."

Minun on hyvin, hyvin vaikea kuvitella, että ihmiskunnassa kautta historian olisi osalla ihmisistä näin pysyvä ja yhtenäinen hallusinaatio väärän sukupuolen kehoon syntymisestä. Että transsukupuolisuus ei olisi todellinen, ihmisyyteen kuuluva ilmiö.

Sukupuoli-identiteetti ei määrity automaattisesti sen perusteella, miltä kehosi näyttää, vaan siihen vaikuttavat sikiöaikainen kehitys, elämän aikana saadut kokemukset, kulttuuri... no, juuri ne asiat, jotka edellä Setan sukupuolen määritelmässä kuvattiin. Konservatiivit typistävät sukupuolen lisääntymisbiologiaan, ja onhan se tavallaan ihan oikea määritelmä, mutta hyvin rajallinen. Se ei sisällä kaikkia sukupuolen ulottuvuuksia. Jälleen suomen kielen rajallisuus hämärtää asian ymmärtämistä.

Kehon sukupuolta ei voi muuttaa - se on ihan totta. Mutta onko kehon sukupuoli se, joka määrää ihmisen sukupuolen kokonaisuuden? Ei välttämättä.


Kun luin Translasten historiat -kirjaa (olen referoinut sitä aiemmin blogissani), kirjoittaja toi esiin sen, että sukupuolen binäärisyys on jo 1950-luvulla huomattu vajaaksi määritelmäksi. Sitä ei kuitenkaan laajasti silloin haluttu romuttaa, koska se olisi mullistanut kaiken, ja moni tutkija ja asiantuntija olisi joutunut opettelemaan uusia ajattelutapoja ja asenteita, jopa myöntämään olleensa väärässä. Tähän ei oltu vielä valmiita.

Mitä tulee siihen, että ihminen on kokonaisuus, josta ei voi irrottaa mieltä ja kehoa erilleen, eivätkä ne siksi voi olla "eri mieltä" sukupuolestaan, niin osittain olen samaa mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että keho ja mieli ovat kokonaisuus ja ne vaikuttavat toisiinsa. Kuitenkin uskon siihen, että "mielen sukupuoli" ja "kehon sukupuoli" voivat kehittyä eri suuntiin niin paljon, että ihminen kokee sen sukupuoliristiriitana. Sikiöaikana nämä alueet kehittyvät eri aikoina, joten on mahdollista, että sikiöaikainen altistus eri hormonipitoisuuksille voi aiheuttaa sen, että tällainen eri suuntiin kehittyminen tapahtuu. Tämän lisäksi sukupuolidysforian kehittymiseen vaikuttavat myös muut seikat, eli ei voida sanoa, että transihmisyys johtuisi pelkästään hormonipitoisuuksista sikiöaikana. Yhtä merkittävää osaa ne voivat kuitenkin edustaa.

Olen nähnyt usein transsukupuolisuuden vertaamista anoreksiaan. Näissä vertauksissa sanotaan, että anorektikko kuvittelee olevansa lihava, vaikka on sairaalloisen laiha, eli keho ja mieli ovat ristiriidassa, kuten transsukupuolisilla. Anorektikkoja hoidetaan hoitamalla heidän mieltään, joten tokihan myös transihmisten mieli pitää korjata, eikä keho, väitetään. Hmm, eiköhän anorektikkojen kehokin hoideta. Vai jätetäänkö se hoitamatta? Kyllähän anorektikon pitää syödä tervehtyäkseen, ja pitkään jatkunut anoreksia on voinut aiheuttaa puutostiloja, jotka on korjattava. Aika ontuva vertaus. Konservatiivit tosin vertaavat näitä niin, että "eihän anorektikon harhakuvitelmiin mennä mukaan ja auteta häntä laihtumaan". No ei niin. Mutta anorektikolla se ristiriita johtuu alun perin jostain aivan muusta kuin kehon ja mielen yhteensopimattomuudesta. Anorektikolla on kontrollin tarve, ja kehoaan pystyy kontrolloimaan, kun ympäristöään ei voi. Anorektikolle syntyy riippuvuussuhde vallan ja kontrollin tunteeseen, ja se vääristää hänen kehonkuvansa. 

Minusta anoreksiaa ei oikein voi verrata transihmisyyteen. Anorektikko ei ole mitenkään sukupuoleen verrattavissa oleva luontainen ihmisyyden tila, jollaiseen voisi samaistua samalla tavalla kuin sukupuoleen. Aika moni transihminen manipuloi kehoaan dysforian lieventämiseksi joko siten, että laihduttaa, jopa anoreksiaan asti, jotta kehon piirteet katoaisivat, tai lihottaa, samasta syystä. Tässä on ainut kosketuspinta, jonka näen näiden asioiden välillä.

Nimimerkki Sara:

"On olemassa lääketieteelliset kriteerit terveelle keholle. Transihminen voi kokea että oma keho on "vääränlainen", mutta jos keho on toimiva eikä ole epämuodostunut, se on terve. Terveessä kehossa on toimiva, itseään kostuttava vagina tai penis, jossa on virtsaputki, ja josta mies siirtää siittiöitä, joko naisen kehoon tai vain ulos omasta kehostaan. Transprosessin jälkeen keho ei ole enää terve."

Terveen kehon määritelmästä voin olla samaa mieltä. Mutta jos mieli ei kerta kaikkiaan pysty toimimaan terveellä tavalla, kun keho ei vastaa omaa sukupuolta, vaikka se olisikin terve, niin onko ihminen kokonaisuutena silloin toimintakykyinen ja terve? Eihän se ole. Kumpi on tärkeämpää - terve keho vai toimintakykyinen ihminen? Tätä argumenttia konservatiivit voivat jatkaa ad infinitum siihen tapaan, että kyllä se mieli voidaan korjata, kunhan vaan kehoa ei "silvota". No, ei kyllä aina voida. Tällaisessa tilanteessa pitäisi aina kysyä siltä, joka näin väittää, että kumpaa hän ryhtyisi korjaamaan, jos jonain päivänä heräisi väärän sukupuolen ruumiissa - kehoaan vai mieltään? Olen tainnut joskus kysyäkin, mutta en ole saanut vastausta.

Näissä terveen kehon leikkelemiseen painottuvissa väitteissä unohdetaan usein se, että transihmiselle se kehon leikkely on aika toissijainen asia. Se ei ole mikään elämän suurin saavutus, että sai poistettua itsestään jonkin ruumiinosan, tai liitettyä itseensä jonkin uuden osan. Ymmärrettävästi tällainen käsitys voi ulkopuoliselle, eri medioissa olevaa keskustelua seuraavalle syntyä. Nämä voivat olla tärkeitä virstanpylväitä, ja niitä juhlitaan ja esitellään somessa. Ne voivat olla translaki- ja hoitosuosituskampanjoinnin keskiössä. Mutta ne ovat vain pieni osa transihmisen elämää. Ne ovat yksi väline saavuttaa rauha itsensä kanssa. Joillekin voi paras apu tässä olla esimerkiksi meditaatio. Kaikki eivät kirurgisia hoitoja edes halua, tai saa. 

Tavoitteet

Nimimerkki Sara:
"Miksi transaktivistien tavoitteena ei ole pyrkimys siihen, että transhoitoja ei tarvitsisi enää tehdä, tai että niitä tarvitsisi tehdä vain jos muu ei auta?" 

Että transhoitoja ei enää tarvitsisi tehdä. Millainen maailma se olisi, jossa transhoitoja ei tarvitsisi enää tehdä? En oikein osaa kuvitella sellaista. Osaako joku muu? Kysymyksen asettelu on mielestäni kummallinen. Varmaan kaikki, jotka tarvitsevat jotain hoitoa itselleen, toivovat, etteivät tarvitsisi sitä hoitoa. Eli, että he olisivat sillä tavalla terveitä, että heitä ei tarvitsisi hoitaa. Syöpäpotilaat tuskin haluaisivat syöpää itselleen, jos saisivat valita, jne. Mutta tiedän, että tätä ei kysymyksellä tarkoitettu. Luulen tietäväni, mihin tässä viitataan, mutta palaan siihen myöhemmin.

Nykyinen lääketiede pitää kyllä huolen siitä, että transihmisiä hoidetaan pienimmällä mahdollisella interventiolla. Ensin käytetään helpot ja kehoa muokkaamattomat menetelmät, ja niistä siirrytään asteittain, tarpeen mukaan, kehoa muokkaaviin menetelmiin, huolellisesti joka vaihetta harkiten. On kuitenkin suuriakin erimielisyyksiä siinä, että millaisen esteradan ja nöyryytysten läpi transihmisten on kuljettava tällaisia tutkitusti tehoavia hoitoja saadakseen.

Jotkut, kuten alla siteeraamani Sametti blogissaan Musta Orkidea, ovat nimenomaan sitä mieltä, että kehoon kajoavat hoidot ovat ihan se viimeinen keino, ja hän puhuu tämän puolesta hyvin voimakkaasti. Mutta hän ei taida olla transaktivisti? En oikein tiedä, mutta tuskin hän haluaa tulla kutsutuksi sillä nimellä. Hän on detransitioitunut lesbo.

Nähdäkseni siis kysymyksen toinen osa ei ole tavoitteena, koska se on jo nykyinen käytäntö. Kyseessä on kysyjän virheellinen tulkinta.

Musta Orkidea -blogi:

"Huomatkaa, että koko transajattelun lähtökohtana on käsitys siitä, että henkilössä on jotain vikaa tai jotakin väärää, ja hänen täytyy muuttua voidakseen tulla onnelliseksi ja voidakseen elää täyttä elämää."

Minä en ole ymmärtänyt asiaa samoin. Ulkopuolelta ei tällaista "vika"-ajattelua transihmiselle anneta, se on sisäsyntyinen. Sitä paitsi, eikö koko elämä ole pohjimmiltaan tuota: pohditaan, mikä omassa elämässä nyt on jotenkin väärin ja aiheuttaa pahaa oloa, ja sitten työstetään sitä asiaa ja muutetaan elämä paremmaksi? Esimerkiksi keski-ikäinen nainen huomaa olleensa aina liian kiltti ja unohtaneensa itsensä, kun on keskittynyt auttamaan muita. Pitäisikö hänen sen sijaan vain hyväksyä tämä ja jatkaa elämäänsä liian kilttinä? Ei kai sentään. Tämä tosin on huono vertaus, kun tässä ei kajota kehoon.

En tiedä toista porukkaa, joka olisi niin hyväksyvä ja salliva kuin transihmiset, ja sateenkaari-ihmiset yleensä muutenkin (pääasiassa). He kyllä tietävät, millaista on elää ulkopuolisena ja hyljeksittynä. He korostavat nimenomaan sitä, että "ole juuri sellainen kuin olet", tietenkin! Eivät he julista, että transihmisissä on jotain vikaa, joka täytyy korjata. Tässä nyt vain näkyy taas tämä arvokonservatiivinen lähtökohta, että keho menee mielen edelle. Ei voi mielestäni yleistää, että transajattelun lähtökohta olisi blogistin esittämällä tavalla totta.

Tärkeintähän on, että ihminen elää itselleen rehellistä elämää. Onko rehellinen sille, mitä keho kertoo, vai sille, mitä oma itse, identiteetti, sanoo? Arvokonservatiivien mielestä ilmeisesti keholleen rehellinen elämä on tärkeämpää. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja sitä kehoa ei saa rikkoa, vai mistä tämä ajatus tulee? En minä tiedä.

Monesti transihmisiä kutsutaan tuomitseviksi ja rajoittaviksi, kun he äänekkäästi huomauttavat itseensä kohdistuvista vääryyksistä, vaativat yhteiskunnallisia muutoksia ja haukkuvat kaikki ymmärtämättömät transfobisiksi. Kuinka voin siis sanoa heitä salliviksi ja hyväksyviksi? Jos et todella ymmärtänyt, niin hengitäpä hetki rauhallisesti ja mieti.

Tai lue tämä Emilian (@foxxem_) teksti Twitteristä:

"Usein kuulee sitä, kuinka minkä tahansa vähemmistön edustaja on ärsyyntynyt, vihainen tai muuten hanakalasti lähestyttävä, vaikka olisi esimerkiksi kysynyt omasta mielestään täysin vilpittömän kysymyksen."

"Kyseenalaistamista kohtaa jatkuvasti. Sitä tapahtuu niin koulussa, terveydenhuollossa, lähikaupassa, lehtien kommenttipalstoilla kuin lähesiten ihmisten kanssa keskustellessa. Kyseenalaistamisen lisäksi voi kohdata vihaa, naurua ja kiusaamista. Sellaisen kanssa ei jaksa elää jatkuvasti sulassa sovussa. Se, että palaa pinna siihen yhteen hyväntahtoiseen kysymykseen tai oletukseen, johtuu tästä kaikesta, mitä joutuu päivittäin kohtaamaan. On helvetin rankkaa elää niiden asioiden kanssa. Usein vähemmistön edustajalta vaaditaan täydellisenä tietosanakirjana tai elämänsä paljastajana olemista. Sekin on aika raskasta, kun kokee joutuvansa selittämään omaa olemassaoloaan ja tarjoamaan vastauksia uteliaille."

"Jos joskus ajattelemattomuuttasi kysyt kysymyksen, oletat jotain väärin ja saat vähemmistöön kuuluvalta äkäisen vastauksen, hengitä hetki ja astu askel taaksepäin. Asiassa ei ole kyse sinusta. On turhaa alkaa väittelemään tai kertomaan, kuinka ei ymmärrä." 

Vähemmistöstressistä ja siitä, miltä se tuntuu, kirjoittaa erinomaisen konkreettisesti blogisti Kemiallisesti tikattu. Kannattaa tutustua, mutta sisältövaroituksena: suoraa puhetta ilman hymistelyä.

Nimimerkki Sara:

"Kun ei saa keskustella, kysellä eikä kyseenalaistaa, se täyttää lahkolaisuuden tunnusmerkit."

Väännetään rautalangasta: tällaiset "keskustelijat" haluavat usein osoittaa olevansa oikeassa siinä, että transihmiset ovat mielenvikaisia, epänormaaleja, terapian tarpeessa, ja että heidän vaatimuksensa ovat perusteettomia/absurdeja/mitäikinä. Onko ihme, ettei tällaiseen "keskusteluun" haluta osallistua? Olisiko "keskustelijan" syytä katsoa peiliin ja miettiä, mitä oikeastaan haluaa keskustelulla saavuttaa. Jos oikeasti haluaa yrittää ymmärtää vastapuolta, niin keskustelutaitojaan on syytä kohentaa, jotta vastapuoli tuntee olonsa riittävän turvalliseksi aitoon keskusteluun. Tämä pätee toki molempiin keskustelun osapuoliin.

Lehtien kommenttipalstat ja some ovat vihoviimeisiä paikkoja aidolle keskustelulle. Kasvokkain ollaan varmasti molemmin puolin vähemmän kärkkäitä ja halukkaampia turvallisen ilmapiirin luomiseen.

Lahkolaisuuteen vertaaminen on kyllä aivan syvältä. Lahkoissa on tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja karismaattinen johtaja, jota pitää ehdottomasti totella. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus. Ehkä tuon vertauksen nyt jotenkin etäisesti voisi "transyhteisöön" liittää, mutta itse en sitä käyttäisi. Transihmiset muodostavat jonkin verran yhteisöjä, joista jotkut voivat olla aika "tiukkoja", mutta yhtä yhtenäistä "transliikettä" ei ole olemassa.

Lahkolaisuus tarkoittaa käsittääkseni sitä, että se on jostain isommasta uskonnollisesta ryhmästä erottautunut liike, ja nimenomaan harhaoppinen. Toinen sana mitä käytetään tällaisesta on kultti. Sitäkin sanaa on paljon käytetty kuvaamaan transliikettä. Nämä ovat negatiivisesti varautuneita sanoja. Siksi näenkin ne lähinnä arvokonservatiivisten tahojen mustamaalausyrityksenä.


Palataan nyt siihen, mitä aiemmin kirjoitin maailmasta, jossa "hoitoja ei enää tarvitsisi tehdä".

Nimimerkki Sara:

"Aina näyttää kuitenkin toistuvan se mitä toiset näkevät, ja miten he määrittävät sukupuolen. Aina, aina ja aina otetaan esiin ne "toiset ihmiset". Ne tyhmät. Eli vika on toisissa ihmisissä, jotka määrittävät sukupuolen väärin? Ja se aiheuttaa valtavaa ahdistusta, että on mentävä leikkauttamaan aiemmin toimiva kehonsa ei-toimivaksi? Ihminen ei menisi silvotuttamaan kehoaan vain siitä syystä mitä toiset ajattelevat. Ongelma on mielessä, tasapainossa, kyvyttömyydessä hyväksyä itseään, ja tähän voi olla useita syitä, syvällä."

"Jos ei ole miehen ja naisen kehoa eikä biologia liity sukupuoleen mitenkään, niin miksi ihmeessä vaaditaan leikkaus- ja hormonihoitoja ja kehoon kajoamista, eikä sitä että sukupuolta ei määritettäisi syntymässä? Koko transideologia on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Minusta vaikuttaa, ettei halutakaan saada toisia ihmisiä olemaan "määrittämättä sukupuolta väärin", koska silloin tulisi ilmi, että kehodysforiaa ilmenee siitä huolimatta. Sekä tarvetta muuttaa sitä toisenlaiseksi, olla toista sukupuolta kehon, siis nimenomaan kehon, puolesta. Ja tällöin syitä täytyisi etsiä muualta kuin toisten ihmisten tyhmyydestä." 

"Jos koko ongelma perustuu siihen, että sukupuoli "oletetaan" ulkoisten merkkien perusteella, miksi muutostavoitteet eivät kohdistu tähän, vaan kaikkeen siihen mitä tästä "väärästä tulkinnasta" seuraa?" 

Tässä arvokonservatiivinen on mielestäni ymmärtänyt perusasian oikein, mutta vetää siitä erikoisia johtopäätöksiä.

Ensinnäkin, biologialla on tekemistä sukupuolen kanssa, tietenkin. Eivät transihmiset sitä kiellä. Biologia vain ei ole kaikissa tapauksissa se sukupuolen määräävä tekijä. Jälleen toistan sen, että sukupuoli pitää käsittää laajemmin kuin lisääntymisbiologisena asiana.

Minä näen sen niin, että vaikka sukupuolta ei syntymässä määritettäisi, edelleen olisi kehon ja mielen ristiriitaa kokevia ihmisiä. Tietynlaisella keholla voi tehdä eri asioita ja se kehittyy eri tavalla kuin toisenlainen, ja pakostakin tästä aiheutuu ristiriitaa sellaiselle ihmiselle, joka kokee juuri sen oman kehonsa ominaisuudet vääriksi. Ehkä heidän elämänsä olisi kuitenkin piirun verran helpompaa, kun ei olisi sitä yhteisön painetta olla tietynlainen. Ainoastaan sisäiset paineet ja ristiriidat olisivat läsnä. 

"Minusta vaikuttaa, ettei halutakaan saada toisia ihmisiä olemaan "määrittämättä sukupuolta väärin", koska silloin tulisi ilmi, että kehodysforiaa ilmenee siitä huolimatta" Haa! Eli eikös konservatiivi tässä nyt myönnä sen, että transsukupuolisuus ei ole mikään ulkoapäin syntynyt ahdistuksen tunne? Eli se on sisäinen ristiriita, jota ei ulkoisen sukupuolittamisen poistamisella voida kokonaan poistaa. Tämä on se perusasia, joka mielestäni on ymmärretty oikein.

Kysymys: "Jos koko ongelma perustuu siihen, että sukupuoli "oletetaan" ulkoisten merkkien perusteella, miksi muutostavoitteet eivät kohdistu tähän, vaan kaikkeen siihen mitä tästä "väärästä tulkinnasta" seuraa?" on mielenkiintoinen. Eihän "koko ongelma" ole sukupuolen olettaminen, se on vain yksi osa ongelmaa. Perusongelma on se sisäinen ristiriita, josta olemme siis samaa mieltä. Kukahan tässä nyt on vaikeaselkoinen ja epälooginen? Muutostavoitteet eivät kohdistu siihen, että sukupuolen määrittämisestä ja olettamisesta kokonaan luovuttaisiin, koska sehän ei ratkaise perusongelmaa. Tämähän on loogista, eikö niin? 

Muutostavoitteilla pyritään siihen, että transihmisten elämä ja oleminen osana yhteiskuntaa olisi heille helpompaa ja muiden ihmisten puolelta hyväksytympää kuin nykyään. Lakimuutoksilla vaikutetaan ihmisten asenteisiin - ei tuosta noin vaan sormia napsauttamalla, vaan pikku hiljaa. Lakimuutoksia ja asennemuutoksia tehdään rinnakkain, eli yksi ei seuraa toista. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei olisi mennyt läpi 20 vuotta aikaisemmin, koska asenteet olivat erilaiset. Ja toisaalta, lakimuutoksen tultua voimaan, se vaikuttaa pitkällä aikavälillä ihmisten asenteisiin, kun samaa sukupuolta olevien avioliittoja alkaa olla enemmän ja ilmiö normalisoituu. Translain muutoksessa sama juttu. Siksi on tärkeää pyrkiä muuttamaan sekä asenteita että lakia, ei jompaa kumpaa.

Minusta tämä on ihan loogista. Arvokonservatiivin mielestä näköjään ei. Kaikki tuntuu kiertyvän sukupuolen määritelmään, ja heidän haluunsa pitää kiinni lisääntymisbiologisesta määritelmästä.

"Miksi sukupuoli halutaan häivyttää kaikista dokumenteista, henkilötunnuksista, rekistereistä ja puhekielestä?"

Ensimmäisenä tulee mieleen, että kyllähän se transihmisten oloa helpottaisi, jos sitä syntymässä määritettyä sukupuolta ei "hierottaisi naamaan" virallisissa dokumenteissa ja puhekielessä. Vastakysymys: mitä haittaa olisi siitä, että sukupuolta ei olisi dokumenteissa, henkilötunnuksessa ja rekistereissä? Keksin yhden haitan, ja se liittyy kehojen sukupuoliominaisuuksiin ja lääketieteeseen. Esimerkiksi, miten kutsutaan papa-testeihin, jos rekistereistä ei ilmene sukupuoli? Tämä pitäisi varmaan ratkaista. Mutta en usko, että esimerkiksi ajokortissa, opiskelijakortissa tai henkilötunnuksessa tarvittaisiin tietoa sukupuolesta. Nyt käynnissä oleva henkilötunnuksen uudistus liittyy enimmäkseen tietoturva-asioihin. 

Puhekielen osalta sukupuolisensitiivisyys helpottaisi todennäköisesti sukupuolinormien laajentamisen / joustavoittamisen kautta aika montaa muutakin ihmistä, esimerkiksi "poikatyttöjä" ja "naisellisesta laittautumisesta" tykkääviä miehiä. Jos sukupuolet käsitettäisiin laajemmin ja joustavammin, olisi monella helpompaa olla sellainen kuin on. Miehiä ja naisia tällainen laajentaminen ei mielestäni häivytä, vaan päinvastoin.

Minun tekee mieli kysyä ihmiseltä, joka pelkää tällaisen "sukupuolen häivyttämisen" vaikuttavan negatiivisesti yhteiskuntaan, että mitä hän oikeastaan pelkää? Millaisen tulevaisuuden hän näkee, ja miksi se pelottaa? 

Joku on kertonut pelkäävänsä sitä, että ihmiskunta kerta kaikkiaan kuolee sukupuuttoon, kun emme enää lisääntyisi tarpeeksi, kun sukupuolia "ei enää ole". Tai sitä, että "kieroon kasvaneet, sukupuolihämmentyneet" lapset tuhoavat kaiken, kun eivät osaa eivätkä ymmärrä mitään. Tai sitä, että naisten oikeudet ja erityistarpeet unohdetaan tai ne katoavat. 

Mitä oikeastaan siis tapahtuu, kun sukupuolia virallisesti tunnustetaan olevan enemmän kuin kaksi? Mitä tapahtuu, kun translaki uudistetaan? Mitä tapahtuu, kun henkilötunnuksesta ei enää ilmene sukupuoli? Mitä pelätään tapahtuvan?

Eräs herra S Twitterissä kirjoittaa: "Miehet ovat omineet koko naiseuden käsitteenkin itselleen. Miettikää oikeasti. Jos miehet ovat naisia, niin nainen lakkaa olemasta. Nainen putoaa johonkin ihmisyyden kategorian ulkopuolelle, ja homot, lesbot ja lapset menevät samaa tietä. Kun miehet ovat naisia, eivät naiset pysty lopulta enää järjestäytymään ja vaatimaan oikeuksiaan." 

Ovatko nämä ihan relevantteja pelon aiheita? Kertokaa lisää, jos tiedätte.