Kirjakatsaus: Lasten sukupuoli-identiteetti, osa 1

Olen saanut haltuuni laajan, tieteellisen artikkelikokoelman nimeltään "Pediatric Gender Identity - Gender-affirming Care for Transgender & Gender Diverse Youth", jonka ovat toimittaneet Michelle Forcier (Brownin yliopiston pediatrinen tiedekunta), Gerrit Van Schalkwyk (Brownin yliopiston psykiatrian tiedekunta) ja Jack L. Turban (Massachusettsin yleisen sairaalan lasten ja nuorten psykiatria).

Johdannossa kerrotaan, että kyseessä on moniammatillinen tekstikokoelma, jossa eri alojen ammattilaiset jakavat tietojaan uusimmista tutkimuksista, hoitosuosituksista ja käsitteellisistä viitekehyksistä koskien transsukupuolisten ja sukupuoleltaan moninaisten lasten ja nuorten sukupuoli-identiteettiä tukevaa hoitoa. Kokoelma on tarkoitettu paitsi ammattilaisille, myös lasten ja nuorten läheisille. Tekstikokoelman lähestymiskulmana on ymmärrys siitä, että sukupuoli-identiteetin kehittyminen lapsissa ja nuorissa ei ole sairaus tai patologia, vaan luonnollinen kehittymisprosessi. Lisäksi todetaan, että tutkimuksista saadaan jatkuvasti uutta tietoa, joka yhä enenevässä määrin tukee sukupuoli-identiteettiä tukevaa hoitotapaa. Toimitustyön tehneet iloitsevat siitä, että tutkimustulosten myötä hyvää hoitoa on yhä enemmän saatavilla tälle ihmisryhmälle, joka on kautta aikojen kärsinyt paljon juuri hoitohenkilökunnan käsissä.

Tekstikokoelman aiheita ovat moninaisuutta tukeva ja resilienssiä kohottava kieli ja paradigmat, lasten sukupuoli-identiteetin epidemiologia, kehityspsykologia ja neurobiologia, vähemmistöstressi, perus- ja erikoisterveydenhuolto, mielenterveys, hormoni- ja kirurgisten hoitojen suositukset, sukupuoleltaan moninaisten lasten ja nuorten huomiointi kouluissa, yhteisöissä ja hoitoympäristössä, sekä lakiteknistä ja kulttuurista pohdintaa näiden lasten ja nuorten aseman parantamisesta. Varsin monipuolinen kattaus näkökulmia on siis saatu mukaan - kirjoittajia on yhteensä lähes 50 ja artikkeleita 20.

-----

Käyn tässä ensimmäisessä osassa läpi ensimmäistä artikkelia, joka on otsikoitu "Overview and Terminology", Yleiskatsaus ja terminologia. Sen ovat kirjoittaneet Elizabeth S. Perzanowski (lastenlääkäri), Tony Ferraiolo (transaktivisti, "Self-made-man") ja Alex S. Keuroghlian (kansanterveyslääkäri).

Kirjoittajat toteavat, että lastenlääkärit ovat avainasemassa luomassa hyväksyvää ilmapiiriä, jotta sukupuoleltaan moninaisten lasten sukupuoli-identiteetti voi kehittyä rauhassa ja tuettuna. Lapsen sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa. Jo päiväkoti-ikäinen osaa kertoa, mitä sukupuolta hän on, ja tuntee painetta sukupuoliroolin mukaiseen käytökseen.

Kaksijakoisen sukupuolikäsityksen väliin tai ulkopuolelle sijoittuvat sukupuoli-identiteetit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa hoidon suhteen, ja vielä enemmän, jos he kuuluvat johonkin toiseenkin vähemmistöön, esimerkiksi etniseen vähemmistöön.

Terveydenhoidon ammattilaisen on tärkeää hallita keskeisin sanasto, jotta potilas ei tunne turvattomuutta vastaanotolla. Sanasto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Mikäli jokin potilaan käyttämä termi ei ole tuttu, on kysyttävä potilaalta, mitä se tarkoittaa hänelle itselleen, ja toimittava sen mukaisesti. (En käy tässä läpi artikkelin sanastoa, se on ihan peruskauraa.) Kysyminen ja huolellinen kuunteleminen ovat erittäin tärkeitä, sillä sukupuoleltaan moninaisten lasten ja nuorten ahdistuksen aiheet ja niihin toivottava hoito ovat aina hyvin yksilöllisiä.

Sukupuoli-identiteettiä tukevaa hoitoa suosittelevat useat suuret pediatrisen lääketieteen ja psykologian yhdistykset, kuten American Academy of Pediatricians (AAP), American College of Osteopathic Pediatricians (ACOP), American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (AACAP), American Psychological Association (APA) ja Society for Adolescent Health and Medicine (SAHM). Tämä hoitotapa tunnistaa, että sukupuoleltaan moninaisten lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ja terveyserot johtuvat usein kehodysforiasta ja vähemmistöstressistä.

Terveydenhoidossa käytettävä kieli on avainasemassa luotaessa turvallista hoitoilmapiiriä. Moni sukupuoleltaan moninainen lapsi ja nuori on jo tullut torjutuksi terveydenhoidossa, ja heillä voi olla tämän vuoksi traumoja. Useassa tutkimuksessa on todettu, että huomattavan suuri osa transsukupuolisista potilaista salaa transtaustansa terveydenhoidossa, koska pelkää tulevansa kohdelluksi huonosti.

Tämän jälkeen artikkelissa annetaan hyvinkin tarkkoja neuvoja, miten terveydenhoidon vastaanottotiloista ja henkilöstöstä saadaan luotua turvallinen tila sukupuoleltaan moninaisille asiakkaille. En kirjoita niistä.

Artikkelin loppuosassa on esimerkkejä siitä, kuinka lapset ja nuoret ovat kuvailleet dysforiaansa. Ne ovat raastavaa luettavaa ja katsottavaa. Mukana on kaksi piirustusta. Ensimmäiseen on piirretty kalterit, joiden takana on itkevät silmät ja maassa niiden edessä on verisiä teräaseita. Kuvan alla sen piirtänyt henkilö kertoo, että dysforia tuntuu siltä kuin hän olisi vankina omassa ruumiissaan, rangaistuksena jostain. Teräaseet kuvaavat sitä, että häntä kidutetaan heti, jos hän tuntee hetkenkään olevansa itsevarma. Toiseen kuvaan on piirretty maassa makaava ihminen, jonka päällä seisoo iso hirviömäinen hahmo, jonka reunojen sisäpuolelle on kirjoitettu erilaisia sanoja, kuten "Not a boy", "Where did I go wrong", ja hirviöhahmolla on puhekupla, jossa lukee "Freak". Kuvan piirtänyt henkilö kuvailee, että dysforiaa hänelle aiheuttavat sanat, joita muut sanovat, ja joita hänen mielensä itse sanoo, ja että joskus ainoa keino paeta tätä niskassa painavaa hirviötä on itsensä vahingoittaminen. Nämä ovat hyvin voimakkaita kuvia.

Artikkelin lopussa on lähdeviitteet (43 kpl).