Suomen portinvartijuuteen perustuva sukupuoli-identiteetin tutkimus edustaa vanhentunutta käytäntöä ja se tulisi muuttaa vastaamaan kansainvälisiä suosituksia. Nykyinen systeemi perustuu ajatukselle, että transsukupuolisuus ei ole ihmiselle luontainen tai toivottava ominaisuus, vaan psyykkinen häiriötila, jonka lääketieteellinen hoitaminen on pitkän ja vaikean diagnosointiprosessin takana ja juridisen sukupuolen korjaamisen edellytys. Tällaiset käytännöt ovat ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisia. Ne rikkovat ihmisten itsemääräämisoikeutta ja aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä, eivätkä ne perustu uusimpaan tieteelliseen tietoon. Seuraavissa kappaleissa esittelen kansainvälisen transterveydenhoitojärjestön WPATH:n* hoitosuosituksia lähes suorilla lainauksilla.
WPATH:n kansainvälinen hoitosuositus perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon ja asiantuntijoiden yhteisiin linjauksiin. Terveys riippuu hyvän kliinisen hoidon lisäksi myös sosiaalisesta ja poliittisesta ilmastosta, jotka tarjoavat sosiaalista suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja täydet kansalaisoikeudet. Terveyttä edistetään yhteiskuntapolitiikalla ja lainsäädännön uudistuksilla, jotka tukevat suvaitsevaisuutta, sukupuolten oikeudenmukaista kohtelua ja sukupuolista monimuotoisuutta sekä poistavat ennakkoluuloja, syrjintää ja häpeää.
Hoitosuositusten keskeiset periaatteet ovat seuraavat:
- kunnioitetaan sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisia potilaita (sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun eroavaisuuksia ei patologisoida);
- tarjotaan hoitoa (tai lähetetään osaavan kollegan luokse), joka vahvistaa potilaiden sukupuoli-identiteettiä ja vähentää sukupuolidysforian mahdollisesti tuottamaa ahdistusta;
- tiedostetaan transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan normeja vastaamattomien ihmisten terveydenhoitotarpeet, mukaan lukien sukupuolidysforian hoitovaihtoehtojen hyödyt ja riskit;
- sovitetaan hoitotapa potilaan erityistarpeisiin, erityisesti sukupuolen ilmaisun tavoitteisiin ja sukupuolidysforian lievittämiseen;
- helpotetaan pääsyä asianmukaiseen hoitoon;
- pyydetään potilaalta suostumus ennen hoidon antamista;
- tarjotaan jatkuvaa hoitoa sekä valmistaudutaan tukemaan potilaita ja ajamaan heidän asioitaan niin perheissä kuin yhteisöissä (kouluissa, työpaikoilla ja muissa ympäristöissä).
WPATH julkaisi vuoden 2010 toukokuussa lausunnon, jossa todettiin, että sukupuolinormeista erottuvaa sukupuolen kokemusta tai ilmaisua ei saisi enää missään päin maailmaa määritellä sairaudeksi (WPATH:n hallitus, 2010). Lausunnossa todettiin, että sellaisten sukupuolen tunnusmerkkien ja sukupuoli-identiteettien, jotka eivät ole stereotyyppisesti yhteydessä syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, ilmaiseminen on yleinen ja kulttuurisesti monimuotoinen inhimillinen ilmiö, jota ei pidä arvioida luontaisesti patologiseksi tai negatiiviseksi.
Mielestäni nämä edellä mainitut seikat eivät tällä hetkellä toteudu Suomessa, ainakaan alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa.
WPATH toteaa myös: Alan kehittyessä terveydenhoidon ammattilaiset huomasivat, että vaikka monet tarvitsevat sukupuolidysforian lievittämiseen sekä hormonihoitoa että leikkausta, toiset tarvitsevat vain jommankumman näistä hoitovaihtoehdoista ja jotkut eivät tarvitse kumpaakaan. Jotkut pystyvät –usein psykoterapian avulla –yhdistämään transsukupuoliset tai sukupuolen rajat ylittävät tunteensa syntymässä määriteltyyn sukupuolirooliinsa. Tällöin heillä ei ole tarvetta feminisoida tai maskulinisoida kehoaan. Toisille muutokset sukupuoliroolissa ja sukupuolen ilmaisussa riittävät sukupuolidysforian lievittämiseen. Jotkut potilaat saattavat tarvita hormoneja ja mahdollisen muutoksen sukupuolirooliinsa, mutta ei leikkausta. Jotkut taas saattavat tarvita muutoksen sukupuolirooliinsa ja leikkauksen, mutta ei hormoneja. Toisin sanoen: sukupuolidysforian hoidosta on tullut yhä yksilöllisempää.
Yksilöllisyys pitäisi mahdollistaa myös laissa - nykyinen translain vaatimus hedelmättömyydestä sukupuolen juridisen korjaamisen ehtona toteutuu useimmiten hormonihoidolla, jota jotkut transihmiset eivät siis tarvitse, ja tämä epäkohta on muutettava.
WPATH jatkaa: Sukupuolen monimuotoisuuden suurempi julkinen näkyvyys ja tietoisuus monimuotoisuudesta ovat antaneet sukupuolidysforiaa kokeville ihmisille lisämahdollisuuksia toteuttaa identiteettiään ja löytää itselleen sopivan roolin ja ilmaisutavan. Terveydenhoidon ammattilaiset voivat auttaa sukupuolidysforiaa kokevia vahvistamaan sukupuoli-identiteettiään, tutkimaan erilaisia mahdollisuuksia tämän identiteetin ilmaisemiseen ja tekemään päätöksiä lääketieteellisistä hoitovaihtoehdoista sukupuolidysforian lievittämiseksi.
Tällaista hoitokäytäntöä sanotaan affirmatiiviseksi. Affirmatiivinen tarkoittaa myönteistä, vahvistavaa ja tukevaa hoitoa. Affirmatiivinen hoitokäytäntö ei mielestäni toteudu alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa. Perustan mielipiteeni omalle kokemukselleni nuoreni kanssa sekä muiden alaikäisten vanhempien kertomuksiin. Kun toivon affirmatiivista hoitokäytäntöä myös alaikäisten transtutkimuksiin, en tarkoita sitä, että kaikki tutkimuksiin hakeutuvat nuoret automaattisesti tulisi olettaa transsukupuolisiksi - tätä minulta on blogissa kysytty, ja tämä on yleinen väite affirmatiivista hoitokäytäntöä vastaan niiden tahojen joukossa, jotka puolustavat voimakasta portinvartijuutta ja suhtautuvat kriittisesti "gender-ideologiaan". Tämä asenne on joko väärinymmärrys tai tahallinen vääristely.
Transsukupuolisuuteen kielteisesti tai kriittisesti suhtautuvat tahot saattavat kuvata affirmatiivista hoitokäytäntöä haitalliseksi, koska se heidän mukaansa "puskee" tai pakottaa ihmiset transsukupuolisiksi. Affirmatiivisen hoitokäytännön sijaan nämä tahot puolustavat terapiaa, jonka tarkoitus on saada ihmiset pidättäytymään sukupuolta korjaavista hoidoista kokonaisuudessaan. Tällaisen hoitokäytännön nimi on eheytysterapia.
Eheytysterapian ja affirmatiivisen terapian ero on se, että siinä missä eheytysterapia hyväksyy vain yhden lopputuloksen, eli sen että potilas hyväksyy kehonsa mukaisen sukupuoli-identiteetin, affirmatiivinen terapia hyväksyy kaikki mahdolliset lopputulokset. Eheytysterapian lähtökohtana on transsukupuolisen identiteetin patologisointi: se on epätoivottu identiteetti ja sairaus, josta pyritään "parantumaan" cis-sukupuoliseksi. Affirmatiivisen terapian tavoite on, että ihminen itse määrittelee sukupuoli-identiteettinsä ja löytää itselleen sopivat sukupuolen ilmaisutavat, ja mahdollinen hoito suunnitellaan sen pohjalta. Kaikki sukupuoli-identiteetit ja tavat ilmaista sukupuoltaan ovat sallittuja ja luonnollisia, eivät sairauksia. Identiteeteistä ei pyritä parantumaan, vaan sukupuolidysforiasta.
Alaikäisten kohdalla ymmärrän affirmatiivisen hoitokäytännön kritiikin yrityksenä antaa nuorille kasvurauha, mutta cisheteronormatiivisen identiteetin pakkosyöttö ei ole kasvurauhaa. Terapia, joka auttaa lasta tai nuorta löytämään oman identiteettinsä, on affirmatiivista terapiaa, ja sitä kannatan lämpimästi.
Tällä viikolla Suomen Psykiatriyhdistys julkaisi kannanoton eheytysterapioista.
Euroopassa eheytyshoidot on lailla kielletty ainoastaan Maltalla ja Saksassa, ja ne pitäisi yksiselitteisesti kieltää myös
Suomessa. Näitä eheytyshoitoja ei tarjota ainoastaan uskonnollisissa yhteisöissä, vaan myös ihan julkisessa terveydenhoidossa, joka myös Suomen Psykiatriyhdistyksen kannanotossa todetaan.
----------
*WPATH = World Professional Organization of Transgender Health on voittoa tavoittelematon, monialainen ammatillinen ja koulutusorganisaatio, joka on sitoutunut transsukupuolisten ihmisten terveyden edistämiseen. Olen tietoinen siitä, että kyseistä järjestöä pidetään tietyissä piireissä puolueellisena lobbausjärjestönä. Jos verrataan WPATHia muihin vastaaviin kansainvälisiin terveyttä ja hyvää hoitoa edistäviin järjestöihin, niin poikkeaako se jotenkin niistä? Esimerkiksi Autism speaks -järjestöstä tai MS International Federation -järjestöstä? Järjestöjä yhdistää visio edistää tietyn ihmisryhmän terveyttä ja hyvää elämää paitsi tutkimustyön ja koulutusten, myös yleisen tietoisuuden lisäämisen avulla.
Esimerkiksi tällä Canadian Gender Report -sivustolla väitetään, että WPATHin hoitosuositukset perustuvat tieteen sijaan puolueellisuuteen. Siellä kerrotaan myös, että WPATH:n hyvän hoidon suositus ei täytä ECRIn vaatimuksia, koska se on yli viisi vuotta vanha eikä siten perustu uusimpaan tutkimustietoon tai potilasaineistoon. ECRI on riippumaton voittoa tavoittelematon organisaatio, joka parantaa hoidon turvallisuutta, laatua ja kustannustehokkuutta kaikissa terveydenhuollon ympäristöissä ympäri maailmaa.
Tällä sivulla kerrotaan, että hoitosuositusta ollaan uusimassa (versio 8) ja että se perustuu vielä affirmatiivisempaan hoitokäytäntöön kuin nykyisin käytössä oleva versio 7.
Edelleen samalla sivustolla käydään läpi hoitosuositusten tekijöiden eturistiriitoja ja todetaan, että kaikki saavat taloudellista hyötyä omista suosituksistaan, koska he työskentelevät transterveydenhoidossa. Tämä on toki valitettavaa, mutta ymmärrän asian niin, että sellaisia transterveydenhoidon asiantuntijoita on vaikea löytää, jotka eivät kliinistä työtä aiheen parissa tee. Itse luotan enemmän asian parissa aidosti työskentelevien ammattitaitoon. Transihmisten hoito ei ole kovin monelle ammattilaiselle tuttua, joten asiantuntemusta voi olla mahdotonta löytää ulkopuolelta.
Sivustolla väitetään myös, että WPATHia johtavat transaktivistit eivätkä asiantuntijat, sekä esitetään hoitosuositusten perustuvan liian vähäiseen tai jopa olemattomaan tieteelliseen näyttöön.
Canadian Gender Report -sivusto näyttää olevan suomalaisen "Ihmisten kirjo" -sivuston esikuva. Se kuvaa itseään näin: We are a group of parents and professionals concerned about the medical
transition of children, the introduction of gender identity teaching in
our schools and the changing legal landscape that replaces biological
sex with the subjective notion of gender self-identity. Ryhmä, joka lähtökohtaisesti suhtautuu kielteisesti koko sukupuoli-identiteetin olemassaoloon, ei mielestäni ole vakavasti otettava lähde, vaikka esitelty raportti olisi kuinka perusteellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi harkiten, kiitos!