Olenko vahvistusharhan vallassa?

Eräässä keskusteluketjussa minua on jälleen syytetty vahvistusharhasta. Vahvistusharha tarkoittaa yksilön taipumusta etsiä ja havaita vain omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota ja tulkita monitulkintaista aineistoa omaa näkemystään tukevasti.

Olen lukenut omien käsitysteni vastaisia sivustoja, keskusteluja ja tutkimuksia todella paljon. Testaan omia käsityksiäni jatkuvasti, ja altistan itseäni vastakkaisille näkemyksille. Kun uuvun, turhaudun ja ahdistun, minulle sanotaan, ettei minun pitäisi lukea niitä. Saatan pitää välillä taukoa, koska niiden lukeminen ja omien käsitysten kriittinen tarkastelu on tosiaankin raskasta. Luontainen uteliaisuuteni ja paloni selvittää totuus kuitenkin saa minut jälleen tarttumaan noihin aiheisiin. Olen lukenut Blanchardin ja Zuckerin tutkimuksia, kahlannut läpi Ihmisten Kirjon sivut ja siellä linkatut artikkelit ja tutkimukset, tsekannut Transgender Trendin sivuston ja klikkaillut sieltä avautuvia linkkejä, kuunnellut Sametin videoita ja lukenut hänen blogiaan, lukenut alussa mainitsemaani keskusteluketjua, ja paljon paljon paljon muuta.

Minua syytetään vahvistusharhasta varmaan siksi, etten paljoakaan kirjoita näistä tutkimuksistani. Pääni sisällä käy kuitenkin kuhina koko ajan, ja syyttelijät eivät tietenkään sitä havaitse. 

Tuossa mainitsemassani keskusteluketjussa sekä monessa muussakin läpikäymässäni lähteessä ollaan yleisesti sitä mieltä, että transsukupuolisuus on jonkinlainen psyykkinen häiriötila, josta on mahdollista parantua oikeanlaisella terapialla. He uskovat, että lääketieteelliset ja kirurgiset hoidot ovat tarpeen vain niille, joiden psyykkinen harha on niin vahva, että siihen auttavat vain nämä hoidot. Hoidot läpikäynyt transihminen on heidän silmissään edelleen psyykkisesti sairas. Kun asiaa katsoo tästä näkökulmasta, on tietenkin aivan selvää, miksi he vastustavat niin voimakkaasti muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön ja tutkimus- ja hoitomenetelmiin, jotka on kehitetty nimenomaan tästä näkökulmasta. En itse ollut perehtynyt aiheeseen juuri ollenkaan ennen kuin lapseni tuli kaapista, mutta tunnistan, että suunnilleen tuota mieltä olin itsekin aiemmin.

2000-luvun kuluessa transihmisiä tutkivat ja hoitavat ammattilaiset ovat yhä laajemmin alkaneet havaita, että tämä käsitys on väärä. Transihmisten psyykkiset ongelmat ovat seurausta siitä, että heitä ei ymmärretä eikä kohdata oikein, eikä siksi myöskään tutkita tai hoideta oikein. On kokeiltu muunlaisia tutkimus- ja hoitomenetelmiä, ja havaittu niiden tehoavan niin hyvin, että transihmisten psyykkinen terveys on sama tai jopa parempi kuin cisihmisten. Piti vain uskoa siihen, mitä transihmiset itsestään kertovat. He ovat, mitä he sanovat olevansa. Biologisia syitä transsukupuolisuudelle on alkanut löytyä. Jos aihe kiinnostaa, kahlaa läpi tämän blogin sivuista löytyvää linkkilistaa.

Miksi uskon näihin uudempiin tuloksiin enkä vanhoihin? Koska uskon, että tieteessä mennään eteenpäin, ei taaksepäin. Koska olen lukenut transihmisten hoidon historiasta ja havainnut, miten huonoihin lopputuloksiin se on johtanut. Koska ne vain käyvät enemmän järkeeni. Homoutta pidettiin samanlaisena psyykkisenä sairautena vielä jokin aika sitten (jotkut varmaan pitävät vieläkin). Tästä päivittyvästä twitter-ketjusta voi lukea hyviä esimerkkejä siitä, miten samoja argumentteja kierrätetään nykyään.

Kun transsukupuolisuutta katsookin siitä näkökulmasta, että se on osa ihmiselle luontaista sukupuolisuuden kirjoa, ei sairaus, voi huomata, että vanhat tutkimus- ja hoitomenetelmät sekä lainsäädäntö rikkovat heidän ihmisoikeuksiaan. Aivan samalla tavalla kuin homojen eheytysterapia on nykyisin ihmisoikeuksia rikkovaa ja epäeettistä toimintaa.

Kun kaksi näin vastakkaista näkemystä transsukupuolisuudesta omaavaa ihmistä asetetaan vastakkain keskustelemaan, ei yhteistä näkemystä pääse millään syntymään, ellei jompi kumpi muuta perimmäistä käsitystään transsukupuolisuudesta. Puuvertausta käyttäen: tällaiset keskustelijat puhuvat saman puun eri haaroista ja niiden latvoista (esimerkiksi lainsäädännöstä). Jotta yhteinen näkemys voisi syntyä, on katsottava juuria ja keskusteltava niistä. Transsukupuolisuus sairautena -näkemyksen juuret ovat maanpäällisiä juuria; ne ovat kaikkien näkyvillä ja helposti omaksuttavissa, vuosikymmenten takaisten tutkimusten esiin tuomia, julkisessa keskustelussa vakiintuneita. Transsukupuolisuus ihmisen luonnollisena ominaisuutena -näkemyksen juuret ovat maan alla piilossa; ne ovat suhteellisen tuoreita, ei yleisesti tiedossa olevia, ja tulevat näkyviin vain aktiivisesti kaivamalla, uutta tietoa etsimällä.

Kun luen tutkimuksia ja keskusteluja, kaikki palautuu kysymykseen: mistä näkökulmasta käsin ko. keskustelu tai tutkimus on tehty? Jos havaitsen, että se käsittää transihmiset psyykkisesti sairaina, ymmärrän johtopäätökset ja tulokset, mutta en voi mitenkään olla samaa mieltä, koska lähtökohta on omalleni vastakkainen. Tunnistan silloin tuon keskustelun tai tutkimuksen oman näkemykseni vastaiseksi.

Jos se tarkoittaa, että olen vahvistusharhan vallassa, niin myönnän sen. Itse käsitän vahvistusharhan hieman toisella tavalla. Mielestäni vahvistusharhan vallassa oleva ei tunnista niitä syitä, miksi jokin teksti on hänen näkemyksensä vastainen, vaan ohittaa sen ja kuittaa huuhaaksi, propagandaksi tai ideologiaksi, eikä edes yritä ymmärtää sitä.