Olen usein lukenut / kuullut sanan "sukupuolisielu", yleensä siinä merkityksessä, että se on jokin sellainen asia, jota ei oikeasti ole olemassa. Sillä viitataan yleensä sukupuoli-identiteettiin. Jatkan tässä kirjoituksessa siis sukupuoli-identiteetin pohtimista, josta olen kirjoittanut aiemminkin.
Kun sukupuoli ei "tunnu" miltään, on cis-sukupuolinen. Suurin osa ihmisistä lukeutuu tähän kategoriaan, myös minä itse. Biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat keskenään niin ristiriidattomat, että ihmisellä ei ole tarvetta pohtia asiaa sen kummemmin. Naisen tai miehen sosiaaliset roolit voivat tuntua joskus epämukavilta ja tuottaa tarvetta rikkoa normeja, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että alkaisi pohtia omaa sukupuoli-identiteettiään.
Kun sukupuoli tuntuu väärältä, biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat ristiriidassa keskenään. Tällöin ihminen joutuu pohtimaan sukupuoltaan ja sitä, miten sen saisi tuntumaan oikealta. Voisin kuvitella, että väärä sukupuoli voi tuntua jotenkin samalta kuin että joutuisi käyttämään vasenta kättä, vaikka on oikeakätinen, tai että kengät ovat koko ajan väärissä jaloissa. Joka päivä, joka hetki. Lievittääkseen tätä ristiriitaa ihminen tietysti yrittää tehdä asialle jotain. Voi kokeilla erilaisia sukupuolirooleja, muuttaa käyttäytymistään, vaatteitaan, harrastuksiaan, asettumistaan johonkin sukupuoleen. Näiden fyysisten ja ajatuksellisten kokeilujen kautta voi löytää itselleen oikeamman tavan olla - sukupuolen, joka tuntuu oikealta. Jollekin se voi olla maskuliinisesti käyttäytyvä nainen, jollekin sukupuolikategorioiden ulkopuolella oleminen, jollekin transsukupuolinen joka haluaa tulla nähdyksi eri sukupuolessa kuin mihin hänet syntymässä on todettu kuuluvan / määritetty ulkoisten sukuelinten perusteella.
Ihminen, joka ei ole kokenut tällaista ristiriitaa, ei voi koskaan todella ymmärtää, millainen tunne sukupuoliristiriita on. En minäkään voi, mutta yritän kovasti ymmärtää.
Olen pohtinut, että ehkä ihmiset, jotka painokkaimmin sanovat, että sukupuoli-identiteettiä ei ole olemassa - että se on jokin kuvitteellinen sukupuolisielu - ovat kyllä tätä pohtineet ja löytäneet oman tapansa olla sukupuolessaan, mutta koska he ovat päätyneet olemaan tyytyväisiä kehonsa mukaiseen sukupuoleen ja löytäneet siinä jonkinlaisen rauhan, heitä pelottaa, että suurin osa sukupuoltaan pohtivista ovat itse asiassa samanlaisia kuin he, mutta jokin "transkultti" aivopesee heitä luulemaan toisin, ja he päätyvät vääristä syistä hoidattamaan itseään turhaan. He ovat ehkä itse kurkistaneet sukupuolensa reunoille ja mahdollisesti jopa harkinneet transhoitoja, mutta päätyneet kuitenkin hyväksymään kehonsa sukupuolen ja löytäneet ratkaisun ristiriitaan muilla keinoilla.
Toinen ajatuskulku: kun transihmisten näkyvyys ja hyväksyttävyys ovat viime vuosien aikana kasvaneet, nuorten sukupuoliristiriitapohdinnat yhä useammin keikahtavat tuon rajan yli, jolta niin moni on päättänyt kuitenkin palata tai pitäytyä syntymäsukupuolessaan. Koska nämä sukupuolisieluista puhuvat, ristiriitaa kokeneet ihmiset pitävät ehkä transsukupuolisuutta sairautena ja epätoivottuna olemisen tapana, he eivät ole uskaltaneet itse tehdä ratkaisua ylittää raja, koska he eivät halua olla sairaita ja hyljeksittyjä. Nyt kun nuoret yhä enemmän uskaltavat sen ratkaisun tehdä, sukupuolisielusta puhuvat haluavat vahvistusta omalle päätökselleen, eivätkä uskalla myöntää itselleen, että ovat ehkä tehneet omalla kohdallaan väärän päätöksen.
Ymmärtääkö kukaan, mitä yritän tässä sanoa?
----------
Sukupuoli-identiteettiä on kuitenkin tutkittu ja määritetty tieteessä jo jonkin aikaa, joten minusta sen kuittaaminen olemassaolemattomaksi "sukupuolisieluksi" on vain anti-trans-liikehdinnän epätoivoinen yritys kieltää transsukupuolisuuden olemassaolo ihmisyyden osana. He haluavat pitää sen sairaus- ja mielenterveyden häiriö -lokerossa, koska jos he myöntävät, että sukupuoli-identiteetti on ihan tieteellisesti todistettavissa oleva ilmiö, heidän maailmankuvaltaan putoaa pohja pois.
Kaivelin tähän muutamia tutkimuksia ja tieteellisiä artikkeleita sukupuoli-identiteetin olemassaolosta:
Neurobiology of gender identity and sexual orientation
Between the (Gender) Lines: The Science of Transgender Identity
Neuroscience proves what we've known all along: gender exists on a spectrum
The gender spectrum: A scientist explains why gender isn't binary
Yllä olevassa artikkelissa on havainnollinen kuva sukupuoli-identiteetin bimodaalisuudesta:
Transgender: Evidence on the biological nature of gender identity
Scientist refutes notion that gender identity is an 'unscientific liberal ideology'
Sex, gender and gender identity: a re-evaluation of the evidence
Fluidity of gender identity induced by illusory body-sex change
Minkäänlainen kyseenalaistaminen ja asioiden pohdiskelu on "anti-transia"? Aikamoista mustamaalausta. Sukupuoli-identiteetistä ei taida olla minkäänlaista todellista dataa olemassakaan, joten sitä on ihan hyvä kyseenalaistaa. On myös kehäpäätelmä todeta, että jos joku ei tosissaan koe omaavansa minkäänlaista sukupuoli-identiteettiä se johtuu tietysti siitä, että on "cis".
VastaaPoistaAsioiden pohdiskelu ei ole anti-transia, mutta jos kyseenalaistaa koko transihmisyyden olemisen perustan, sanoisin sitä anti-transiksi. Saa olla eri mieltä, toki.
PoistaSukupuoli-identiteetistä on paljonkin dataa, mm. noissa linkeissä, mutta saahan sen kyseenalaistaa. Mitä todellinen data on, elleivät sukupuoli-identiteettiä ja sen ilmenemistä kuvaavat tutkimukset sitä ole?
Kehäpäätelmä: tässä olin ehkä taas kerran huolimaton, kun en tajunnut, että minulla pitää olla jokaisessa lauseessa vedenpitävät argumentit. Yritin vain selittää, mistä voisi johtua, jos ei tunnista omaa sp-identiteettiään - tein sen tosin pidemmin toisessa tekstissä "Mitä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa?", johon tässä voisi viitata.
Ihmeellisen ahdas tuntuu silti olevan tämä transihmisten sukupuolikäsitys, vähän sitä rataa että "tytöt tekevät sitä ja pojat tekevät tätä ja jos pukeudun löysään huppariin ja luistelen hokkareilla", olenkin ehkä poika. Näin kärjistettynä.
VastaaPoistaMinua, aikuista heteronaista tämä riepoo aika pahasti.
Minulla on hyvin lyhyet hiukset, pukeudun miten minua huvittaa - sekä punaisiin että sinisiin vaatteisiin, löysiin huppareihin ja miestenosaston farkkuihin. Joskus jopa ihan miesten kauluspaitaan. Lenkkarit ostan yleensä miesten puolelta myös, siellä kun jäävät koon 40-41 kengät yleensä myymättä, koska miehillä on keskimäärin isompi sorkka. En omista yhtäkään hametta enkä korkokenkiä. En meikkaa. Luen sotahistoriaa, erotan automerkit toisistaan, en tahdo lapsia, en halua kuunnella synnytyskertomuksia eivätkä minua kiinnosta horoskoopit. Pentuna olin joskus isä kun kotia leikittiin, enkä ole milloinkaan innostunut nukeista. En pidä räksyttävistä sylikoirista. Ammattini on erittäin miesvaltaisella alalla. Olen kohtuullisen voimakas ja tiedän pysytyväni vaativiin ruumiillisiin suorituksiin. Inhoan kirkumista ja kikattamista. Tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa.
Silti en koskaan ole kyseenalaistanut sitä, ettenkö olisi nainen. Kyllä, vanhempani kasvattivat minut niin, että sekä veljeni että minä opimme molemmat ns. naisten töitä (tiskit, siivoaminen, ruuanlaitto) että nk. miesten hommia (puukon käyttö, polkupyörän renkaan vaihtaminen, betonin valaminen) ja näistä nimenomaan muistutettiin, ettei ole olemassa erikseen eri sukupuolien töitä.
Minulla on naisen luusto, kapeat kädet ja pienet rinnat, kasvonpiirteeni ovat selkeästi feminiiniset. Pari kertaa minua on luultu pojaksi ja se on tuntunut äärimmäisen loukkaavalta. On myös kyselty, pidänkö tytöistä vai pojista. Se on minusta enemmän kuin hiukan tyhmää. Koska en ole avokkaissa liehuva, pitkätukkainen nainen, minun täytyy siis olla sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva. Tämä jos mikä on aika vahvaa stereotyypittämistä. Meillä on siis edelleen vahva näkemys siitä, miltä naisen tai miehen kuuluu näyttää. Jos poikkeaa tästä, onkin väärässä sukupuolessa. Hämmentävää. Jos olen tyytyväinen itseeni näin, joku satunnainen blogisti epäilee kaltaisteni olevan niitä, jotka itse haluaisivat hoitoihin. Juu ei. Minulla on oma tapani olla nainen ja jos se ei joillekuille vanhoillisille sovi, se ei ole minun ongelmani. Se ei myöskään tee minusta kaapissa lymyävää transmiestä.
Jos tämän kommentin tarkoitus oli osoittaa, että minä ajattelisin sinun tai kaltaisesi olevan kaapissa lymyävä transmies, niin olen kirjoittanut todella epäselvästi. En ole itsekään mikään feminiinisyyden perikuva, mutta en ole koskaan kyseenalaistanut sukupuoltani. Minä uskon itsemäärittelyyn.
PoistaMinä ymmärrän kyllä transsukupuolisia jotka haluavat elää sosiaalisesti siinä sukupuolessa jota kokevat olevansa. On aivan ok että esimerkiksi transmies hoitojen avulla saa kehonsa miehiseksi ja elää siis miehenä jne. Tällainen transsukupuolisuus on useimpien ihmisten mielestä ymmärrettävää enkä ole törmännyt paljonkaan sellaisiin joilla olisi jotain tätä vastaan. Ehkä Joo jossain keskustelupalstoilla.
VastaaPoistaMutta sitten tämä gender-homma. Se aiheuttaa paljon kriittisyyttä. Miksi ihminen joka ei transhoitoja edes halua, haluaa muuttaa juridisen sukupuolensa? Miksi heidät edes liitetään transsukupuolisuuteen? Tai intersukupuoliset. Jopa Setan sivustolla annetaan ymmärtää että intersukupuolisuus tarkoittaa sitä että ei KOE olevansa mies tai nainen, vaan muu. Vaikka oikeasti intersukupuolisuus on aivan eri asia kuin muunsukupuolisuus. Se on häiriö ja poikkeavuus mm. kromosomeissa. Nyt onkin tullut esille joitakin intersukupuolisia jotka kokevat loukkaavana tämän että heidät liitetään transgender-ryhmään.
Oikeus olla-lakialoite ei aja transsexual-asiaa, vaan transgender/muunsukupuolisten.
Olen kuullut tätä mielipidettä muiltakin. Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolen juridinen korjaaminen tarkoittaa sitä, että ihminen itse voi päättää sen ajankohdan, jolloin hänelle on parasta korjaaminen tehdä. Nythän se on monen vuoden prosessin eli diagnoosin, hoitojen ja tosielämän kokeen takana. Moni varmasti haluaa korjata merkinnän jossain prosessin vaiheessa aikaisemmin. Pointti on se, että tämän päätöksen tulisi olla ihmisen itsensä vallassa, ei lääkärien ja lääketieteen.
PoistaEn ole ihan varma, mitä tarkoitat gender-hommalla tässä yhteydessä, joten en kommentoi sitä.
Intersukupuoliset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Setan määritelmä intersukupuolisuudelle ei ole tuo, mitä kirjoitat. Kannattaa lukea tarkemmin.
Jotkut intersukupuoliset voivat kokea olevansa trans ja tarvitsevansa hoitoja, mutta tärkeintä on, miten intersukupuolinen itse määrittelee itsensä. Joku voi kokea olevansa nainen, joku mies, joku muu. Mielestäni Setan määritelmä kattaa kaikki mahdollisuudet.
Poista"Ihmeellisen ahdas tuntuu silti olevan tämä transihmisten sukupuolikäsitys, vähän sitä rataa että "tytöt tekevät sitä ja pojat tekevät tätä ja jos pukeudun löysään huppariin ja luistelen hokkareilla", olenkin ehkä poika. Näin kärjistettynä."
VastaaPoistaEn ole eläessäni tavannut yhtään tällaista transsukupuolista. Ja tässä tarkoitan transsukupuolisilla kehoaan muuttavia. Päin vastoin he ovat koko ikänsä kritisoineet tällaisia näkemyksiä transsukupuolisuudesta.
Sen sijaan ihmiset, jotka väittävät näin ovat pääasiassa sitä joukkoa, joka ei ymmärrä sukupuolten elämän eroja muuten kuin tällaisina ulkoisina tekemisinä.
Paras peruste sukupuoli-identiteetin olemassaololle on se, että kun ihmiset esittelevät itsensä, he kertovat samassa syssyssä mitä sukupuolta he edustavat. Jos identiteettiä ei ole, ei ihminen pysty toteamaan olevansa mies tai nainen.
Juuri näin.
Poista