Mikä on vialla transihmisyyden kyseenalaistamisessa?

Edelliseen kirjoitukseeni tuli kommentti, että kyseenalaistaminen on mielestäni anti-transia, ja kommentoija piti sitä mustamaalaamisena.

Törmäsin suhteellisen tuoreeseen blogiin nimeltä Femina non grata, joka näyttäisi käsittelevän trans-teemaa asenteella "minä vain kysyn kysymyksiä". Tuttu asenne sekä ulkomaisilla että kotimaisilla foorumeilla.

Mitä pahaa siinä nyt on, että kysyy omasta mielestään aiheellisia kysymyksiä? 

Saa kysyä kysymyksiä, mutta kun kysymyksiin on vastattu, ja kysymykset vain jatkuvat vastauksista huolimatta, ei mielestäni ole kyse enää harmittomasta tai hyvään pyrkivästä kyselemisestä. Nykyään vastaukset voi myös etsiä itse, vinkkejä hyviin tietolähteisiin toki kannattaa kysellä. Kun vastauksia on, mutta niitä ei halua hyväksyä vastauksiksi, kyseleminen jatkuu ja muuttuu vaikuttamisyritykseksi, propagandaksi, asenteiden muokkaamiseksi. Tällöin pyritään kyseenalaistamaan yleisesti hyväksytty käsitys ja muuttamaan se. Äärimmillään se johtaa lakeihin, jotka syrjivät transihmisiä ja jopa sallivat terveydenhoitohenkilökunnan kieltäytyä hoitamasta heitä. "Asiallisten kysymysten" kysyminen on johtanut nimenomaan tähän joissakin maissa, esimerkiksi Unkarissa, Isossa-Britanniassa ja USAn osavaltioissa. Se siinä on vialla.

Transihmiset, mm. biologi ja kirjailija Julia Serano, ovat jo vuosikymmeniä vastailleet ihmisten kysymyksiin. Hyvänä esimerkkinä tämä Seranon twitter-ketju. Transsukupuolisuuden biologiset juuret ovat alkaneet selkiintyä (katso esim. linkkilistani tämän blogin sivulla "Linkkejä"). Transihmisten hyvä hoito on kehittynyt sadan vuoden kuluessa sille tasolle, että maailmanlaajuinen järjestö WPATH on laatinut hyvän hoidon suosituksen, jota useissa länsimaissa noudatetaan, ja tätä suositusta päivitetään aika ajoin, kun tutkimustietoa karttuu lisää. WHO on siirtänyt transsukupuolisuuden mielenterveyden sairausluokasta seksuaaliterveyden luokkaan. Lukuisat kansainväliset asiantuntijajärjestöt, kuten esimerkiksi Royal College of Psychiatrists, National Health Service England, International Federation of Social Workers, American Medical Association jne., tuoreimpana myös Suomen Psykiatriyhdistys maaliskuussa, tuomitsevat eheytysterapiat, joilla pyritään muuttamaan ihmisen sukupuoli-identiteettiä. Sukupuolen itsemäärittelyyn perustuvia lakeja on asetettu voimaan useissa maissa, eivätkä kyseenalaistajien kuvailemat uhkakuvat ole toteutuneet.

Mutta joo, jotkut silti kysyvät kysymyksiä. Kysymyksiä, jotka keskittyvät cisihmisten epämukavuuteen suhteessa transihmisiin. (Esimerkiksi, onko sukupuoli-identiteetti olemassa, jos cisihminen ei sitä havaitse, tai pitääkö transihmisiä kutsua miehiksi tai naisiksi sukupuoli-identiteetin mukaisesti.) Kysymyksiä, jotka asettavat naiset ja transihmiset vastakkain. (Esimerkiksi, asettaako sukupuolittuneiden tilojen käyttö sp-identiteetin mukaisesti naiset vaaraan.) 

Oikeat kysymykset liittyisivät siihen, miten vuosikymmeniä väärinymmärretyt, väärin hoidetut, halveksitut ja syrjityt ihmiset saadaan hyvän hoidon piiriin ja osaksi yhteiskuntia.