Ruotsin muuttuvat hoitokäytännöt?

Olen yrittänyt päästä selvyyteen, mitä oikein on tapahtunut sukupuolidysforian hoidossa Ruotsissa. Bell vs. Tavistock -oikeustapauksen johdosta osa ruotsalaisista sairaaloista on uutisten mukaan lopettanut alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidot, eikä tilanne ole palannut ennalleen, vaikka Bell-tapaus kumottiin korkeimmassa oikeudessa. Kirjoitin tästä aiemmin blogissani.

Tällä viikolla Satakunnan kansa julkaisi erinomaisen artikkelin aiheesta. Artikkeli on maksumuurin takana, mutta lunastin itselleni eurolla kuukauden lukuoikeuden. Artikkeli on kirjoitettu, koska lehdessä oli muutama päivä aiemmin julkaistu aihetta koskeva mielipidekirjoitus, jonka väitteitä artikkelissa oikaistaan. Artikkelissa on haastateltu Tukholman Karoliinisessa sairaalassa työskentelevää sukupuolidysforian kirurgiseen hoitoon erikoistunutta suomalaista plastiikkakirurgia Antti Mikkolaa. Hän sanoo:

”Halmisen väite hormonihoitojen lopettamisesta nuorille ei pidä paikkaansa. Jos syy on selvä, hoidot aloitetaan edelleen nuorelle, puberteetti-iässä olevalle.”

...

”Olemme nykyään kohtuu kriittisiä, kenelle hoito aloitetaan. Jokaisen potilaan kohdalla tulee hoidon hyödyt ja mahdolliset haitat arvioida tarkasti”, Mikkola toteaa.

Hormonihoitojen tarkoituksena on Mikkolan mukaan jarruttaa murrosikää, millä pelataan nimenomaan aikaa nuorelle.

”Puberteettikehitystä jarruttavalla hoidolla annetaan kasvurauhaa, etteivät fyysiset muutokset tapahtuisi niin nopeasti.”

Jarruttavaa hoitoa voidaan ylläpitää yhdestä kolmeen vuotta.

”Nuorella on siten aikaa käydä läpi transklinikalla tutkimuksia, mitkä yleensä kestävät kolmisen vuotta. Emme halua, että nuori joutuu liian aikaisin lokeroimaan itseään.”

Mikkola muistuttaa, ettei kyseinen jarrutushormonihoito muuta tai korjaa kenenkään sukupuolta, vaan ainoastaan siirtää ei-toivotut murrosikään liittyvät muutokset.

”Jos tytöksi syntynyt kokee olevansa mies, rintojen kasvu ja kuukautisten alkaminen ovat äärimmäisen ahdistavia transnuorelle.”

 

Eli hoitoa kyllä saa, kun sille on perustelut. Tässä artikkelissa ei puhuta ollenkaan tutkimukseen osallistumisesta ehtona hoidolle. Ruotsin Socialstyrelsen (vastannee Suomen THL:ää?) on julkaissut 22.2.2022 uusia hoitosuosituksia alaikäisten sukupuolidysforialle. Näitä suosituksia päivitetään lisää myöhemmin. Näissäkin ohjeissa korostetaan, että hoitoa kyllä saa, mutta sen hyödyt punnitaan entistä tarkemmin. Tutkimukseen osallistumista hoidon ehtona ei tässä suoraan sanota, mutta tutkimuksen tärkeyttä painotetaan.

Erinäisistä twitter-ketjuista olen päätellyt, että Ruotsin televisiossa esitetty Tranståget -dokumentti olisi saanut selville ja tuonut ilmi, että osalla hormoniblokkerihoitoa saaneista nuorista on ilmennyt vakavia sivuvaikutuksia. Tämän ketjun mukaan kyse on 13 nuoresta kaikkiaan 700 blokkerihoitoa saaneen joukossa. Osa heistä on kirjoittajan mukaan käyttänyt blokkereita ohjeiden vastaisesti liian pitkän aikaa, ja vakavat sivuvaikutukset johtuvat siitä. Ilmeisesti tästä dokumentin "paljastuksesta" johtuen aiemmassa blogikirjoituksessa esille tuomani huolestuneiden vanhempien joukko eräiden "asiantuntijoiden" avulla on saanut aikaan sen, että hoidot väitetysti keskeytettiin. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että ainoastaan sukupuolidysforian hoidossa hormoniblokkerit on otettu uuteen harkintaan, mutta ei muussa käytössä. Blokkereita käytetään mm. ennenaikaisen murrosiän jarruttamiseen.

SVT:n artikkeleissa hoitoa saaneiden alaikäisten määrä on 440, ei 700. Tässä artikkelissa luetellaan kaikki 13 tapausta haittavaikutuksineen. Niistä osan haitat johtuvat hormonihoidosta, ei blokkerihoidosta, ja osa haittavaikutuksista on hoitoja katuvia detransitioituneita, joille aiheutuneet haitat ovat siis normaaleja tiedossa olevia hormonihoidon vaikutuksia. Twitter-ketjussa esitetään epäilys, että haittavaikutukset johtuisivat enemmän hallinnollisista ongelmista kuin hoidoista itsessään.

Ruotsin Läkartidningen:ssä on julkaistu muutamia artikkeleita aiheesta. Esimerkiksi tässä artikkelissa (toinen esimerkki) on haastateltu muiden sukupuolidysforiaa hoitavien sairaaloiden lääkäreitä. Norrlandin sairaalassa noudatetaan edelleen niitä hoitosuosituksia, jotka Karoliinisessa hylättiin: 

"Elena Lundberg korostaa, että hormonihoitoa ei aloiteta kevyesti, vaan sitä edeltää lasten ja nuorten psykiatrian tutkimus oikean diagnoosin saamiseksi ja sen jälkeen huolellinen keskustelu lasten endokrinologisella osastolla. Hän suhtautuu myönteisesti kliiniseen tutkimukseen, mutta pitää myös tärkeänä, että kaikki klinikat varmistavat potilaiden rekisteröinnin sukupuolidysforiarekisteriin.

– Rekisteröimme jo kaikki potilaamme. Teemme parhaamme osallistuaksemme ja kerätäksemme materiaalia tulevaa tutkimusta ja tietoa varten, hän sanoo."

Hoitoja ei siis ole keskeytetty. Mikkolan ja Socialstyrelsenin mukaan niitä edelleen saa, ja "uudet tiukemmat perustelut" hoidon saamiselle ovat nähdäkseni aivan samat kuin WPATHin ohjeistus. En ymmärrä - onko Ruotsissa siis aiemmin annettu blokkeri- ja hormonihoitoja alaikäisille löysemmin perustein kuin WPATHin ohjeet? Onko hoitoja annettu eri sairaaloissa eri perustein? Vai onko nyt niin, että "Uppdrag granskning" -ohjelma on saanut aikaan moraalipaniikin, jota nyt hoidetaan koettamalla vakuuttaa, että asiat muuttuvat, vaikka minusta näyttää, että hoitosuositukset ovat koko ajan olleet kunnossa. Tähän viittaa mm. se, että ilmoitus "hoitojen lopettamisesta" tuli hoitaville lääkäreille yllätyksenä, sekä se, että tämä koskee vain sukupuolidysforian hoitoa. Tietysti on huolestuttavaa, että hormoniblokkerihoitoa on käytetty suositusten vastaisesti liian pitkiä aikoja ja tästä on haittavaikutuksia nuorille tullut. Sehän on järkyttävää, ja nämä tapaukset pitää ehdottomasti tutkia ja pyrkiä ehkäisemään ennalta.

Ongelmallista on, että kuten esittämissäni lähteissä on todettu, tutkimusasetelma ei ole vielä valmis ja kestää kuukausia, ennen kuin tutkimus voidaan aloittaa, ja vuosia, ennen kuin saadaan tuloksia. Tällä välin nuoria ei kuitenkaan voida jättää täysin hoitamatta.

Palataan Satakunnan kansan artikkeliin, kirurgi Antti Mikkola lyö pöytään mielenkiintoisia lukuja:

"NOIN 85 prosenttia nuorista saa Mikkolan mukaan vuosia kestäneen tutkimusten jälkeen transdiagnoosin. He voivat silti vasta täysi-ikäistyttyään aloittaa sukupuolen korjaamisen kirurgisin toimenpitein.

”Tutkituista nuorista 15 prosenttia ei saa transdiagnoosia. Todetaan, ettei sukupuoliristiriitaa ole. He jäävät seurantaan, että mihin tilanne kehittyy. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen vaatii pitkän ajan, eikä ihmistä pidä painostaa, että kuka sinä luulet olevasi.”

85 PROSENTTIA. Suomessa vastaava luku on 25 PROSENTTIA (saa hoitoa) tai 9 PROSENTTIA (saa diagnoosin). (Lähde: YLEn uutinen, HS:n uutinen) Toisaalta taas tässä IS:n artikkelissa todetaan, että nuorista noin puolet etenee hoitoihin. Olisikohan tässä luvussa mukana ne, jotka pääsevät etenemään hoitoihin vasta aikuisiällä? Muistaakseni Hollannissa on samansuuntaiset luvut kuin Ruotsissa. Suomessa ollaan siis _äärimmäisen varovaisia_ hoitojen ja diagnoosin antamisessa alaikäisille. Aikuisten puolella diagnoosin saa Suomessa "valtaosa" (edellä linkatun IS:n artikkelin mukaan). 

Artikkelissa puhutaan myös hoitojen riskeistä:

"HALMINEN varoitti mielipidekirjoituksessa kasvattajia ja päättäjiä siitä, että nuorten aikuisten sukupuolenmuutokseen tähtäävät hoidot lisäävät esimerkiksi aivoinfarktien ja laskimotukosten riskiä.

Mikkola ampuu alas nämäkin väitteet perusteettomina ja turhana pelotteluna.

”Hormonaalinen hoito ei lisää kenenkään aivoinfarktien riskiä. Jos naishormonia käytetään, se lisää laskimotukoksen riskiä, mutta käytännön työssä niitä ei silti nähdä. Kyse on samasta riskistä kuin ehkäisypillerien kohdalla, siinäkin voi kehittyä laskimotukos. Pitäisikö nekin kieltää?”

Koko asian kieltäminen ja hoitamatta jättäminen on vaarallista:

"Nuoret ajautuvat herkästi etsimään apua vääristä lähteistä, jos vanhemmat, koulu ja terveydenhuoltojärjestelmä kieltäytyvät auttamasta.

”Jos transsukupuoliset eivät saa apua terveydenhuoltojärjestelmästä, he tilaavat itse hormoneja netistä. Ukrainastahan hormoneja voi kuka tahansa tilata ja aloittaa ne omin päin. Se puolestaan voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin.” 

...

"Nuoren kohdalla syitä sukupuoli-identiteetin hakemiseen voi olla muitakin, kuten psyykkiset syyt. Mikkola kuitenkin korostaa, että iso osa asian kanssa kipuilevista on oikeasti transihmisiä, mihin nuori tarvitsee hoitoa ja tukea.

...

"SUURIN osa transdiagnoosin saaneista ja kirurgisesti sukupuoltaan korjanneista on Mikkolan mukaan erittäin tyytyväisiä saadessaan oikean sukupuolen avulla elämänsä takaisin.

”Suurimman osan masennus- ja ahdistuneisuusoireet ovat korjauksen myötä vähentyneet. Kun tapaan potilaita toimenpiteiden jälkeen, on ollut hieno nähdä, kun ihminen palaa kouluun ja työelämään, hankkii parisuhteen ja saa elää vihdoin kuin kaikki muutkin.”

Mikkola sanoo nähneensä tapauksia, joissa potilaan loputon sairauslomakierre loppuu ja kuntoutustuki päättyy, kun ihminen on sukupuolen korjauksen myötä tullut omaksi itsekseen.

”Cis-ihmisen, jolla ei ole epäilystä omasta sukupuolesta, on vaikea ymmärtää kuinka syvä ristiriita transihmisen sisällä voi olla. Koen itse merkityksellisenä työni, että voin auttaa transnuoria pääsemään oikeaan sukupuoleensa.” 

Kiitokset Satakunnan Kansalle erittäin informatiivisesta artikkelista.

 

Sukupuoli-identiteettikriittisten kultti

Sisältövaroitus: transfobia, itsemurha, alaikäisiin kohdistuva henkinen väkivalta

"Gender critical" on usein suomennettu sukupuolikriittiseksi, mutta hehän suhtautuvat sukupuoleen suorastaan fanaattisen biologisesta näkökulmasta, ja sen sijaan sukupuoli-identiteettiin kriittisesti, siksi muotoilin otsikon sen mukaan. Kultilla viittaan siihen, että heidän toiminnassaan on kulttimaisia piirteitä. Keräsin tähän blogikirjoitukseen joitakin hajanaisia huomioita, joita olen tehnyt sukupuoli-identiteettikriittisten kulttimaisuudesta.

Noin vuosi sitten kirjoitin aiheesta kommentin Sametin blogiin Vieraskynä-tekstiin "Onko transliike kultti?" Kommentoin, että myös sukupuolikriittisiä ja detransitioituneita voi kutsua kulteiksi, ja hän loukkaantui kommentistani. Sametti kommentoi, että vedin "aivan pohjat" ja toivoi minun ymmärtävän hävetä. Seuraavaan kommenttiin keräsin linkkejä todisteeksi, mutta sitä hän ei enää julkaissut, ja pian sen jälkeen hänen bloginsa ja muut somekanavansa lakkasivat päivittymästä. (Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.)

----------

Alkuun täytynee määritellä kultti. Nostan esiin muutamia, jotka löysin googlaamalla. Valikoin tähän vain ne määritelmät, jotka lähestyvät tässä kuvailemaani nykyaikaista sosiaalisen median luomaa ja ylläpitämää "kulttia" ja jätän pois ns. traditionaalisemmat määritelmät uskonnollisista ja henkisistä kulteista.

Merriam-Websterin sanakirjan määritelmä: 

a: suuri omistautuminen henkilölle, idealle, esineelle, liikkeelle tai teokselle (kuten elokuvalle tai kirjalle) b: tällaisen omistautumisen kohde c: tavallisesti pieni ryhmä ihmisiä, joille on ominaista tällainen omistautuminen

Kultti-asiantuntija Janja Lalichin määritelmä:

Kultti on ryhmä tai liike, jota pitää yhdessä yhteinen sitoutuminen karismaattiseen johtajaan tai ideologiaan. Sillä on uskomusjärjestelmä, jossa on vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin ja joka tarjoaa erikoisratkaisun, joka saavutetaan vain noudattamalla johtajan sääntöjä. Se vaatii korkeaa sitoutumista ainakin joiltakin jäseniltä.

----------

Reilu vuosi sitten Ky Schevers -niminen henkilö alkoi kirjoittaa blogia Mediumissa, löysin hänet myöhemmin myös Twitteristä. Seuraan tiettyjä aiheita Medium-alustalla ja se tarjoaa minulle välillä uusia kirjoittajia luettavaksi. Kyn tarina on lyhyesti seuraava: hän transitioitui naisesta mieheksi/maskuliiniksi, jonka jälkeen hän detransitioitui ja oli mukana luomassa radikaalien detransitioituneiden naisten verkostoa, joka käytti eheytyshoitoihin verrattavia taktiikoita "parantaakseen" detransitioituneita naisia. Seitsemän vuoden jälkeen hän on irtaantunut tuosta verkostosta ja haluaa auttaa ihmisiä näkemään toiminnan haitallisuuden. Ky kirjoittaa ilmiöstä nimeltä "ideologisesti motivoitunut detransitio", jonka hän siis on kokenut. Hänet houkuteltiin mukaan ideologiaan, joka uskotteli hänelle, että hänen identiteettinsä on jonkin trauman seurausta. Yhdessä kirjoituksessaan hän kuvaa tämän verkoston sääntöjä, jotka saivat minut ajattelemaan, että se vaikutti ihan kultilta.

Saman tyyppisistä kokemuksista kirjoittaa Beau Dyess. (artikkeli aiheesta) (toinen artikkeli aiheesta)

Uusiseelantilainen toimittaja/kirjailija Philip Matthews kirjoitti ensin sukupuoli-identiteettikriittisiä ajatuksia ja esikuvia myötäileviä juttuja, kunnes irrottautui tästä "kulttimaisesta, tuhoisasta ja vihamielisestä" liikkeestä julkisesti. (artikkeli aiheesta)

Se mikä sai minut kuitenkin kirjoittamaan tämän blogitekstin, on ehkä jotain vielä hyytävämpää. Hiljattain törmäsin Twitterissä linkkiin youtube-videoon "Inside a Cult", joka on ensimmäinen kolmen sarjasta. Sen on tehnyt queeriksi itseään kuvaileva kanadalainen Caelan Conrad. Hän paljastaa videolla, mitä on nähnyt soluttauduttuaan kuukausiksi sukupuoli-identiteettikriittisten suljettuihin facebook-ryhmiin. Kultin määritelmä on Caelanin mukaan nykyisen somekulttuurin aikaan hieman erilainen kuin ennen sitä: kultti on sosiaalisen median avulla koottu joukko ihmisiä, joita yhdistää jokin yhteinen aate ja tavoite. Tämä aate ja tavoite vahvistuu heidän some-kanssakäymisessään ja ryhmän sisällä muodostuu omanlaisensa totuus ja maailmankuva. Somessa on helppoa ryhtyä seuraamaan jotakuta arvostettua johtohenkilöä tai -henkilöitä ja luoda hänen ympärilleen uskollisten fanien joukko, joka uskoo yhteiseen asiaan.

Caelanin mukaan aihepiirin alla on olemassa kahdenlaisia ryhmiä: ns. TERFit ja sukupuoli-identiteettikriittiset vanhemmat, ja näistä jälkimmäinen on hänestä pelottavampi ja vaarallisempi. Katsottuani videon voin yhtyä tähän näkemykseen. Ryhmät houkuttelevat uusia jäseniä joukkoonsa kahdella tavalla: "koirapillien" ja dehumanisoinnin avulla. "Koirapilli" on peitelty ja siloteltu viesti aiheesta, joka herättää negatiivia reaktioita. Sukupuoli-identiteettikriittiset puhuvat usein feminismistä, naisten oikeuksista ja lasten kasvurauhasta, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä asioita, mutta peittävät taakseen transihmisten halveksuntaa. Kukapa ei haluaisi puolustaa naisten ja lasten oikeuksia? Dehumanisointi on taktiikka, jolla tietyn ihmisryhmän ihmisarvoa poljetaan, jotta olisi yleisesti hyväksytympää syrjiä heitä. Sukupuoli-identiteettikriittisten toimesta aikuiset transihmiset esitetään iljettävinä väkivaltaisina saalistajina, ja translapset ja -nuoret puolestaan "pakotettuina uhreina" ja heidän identiteettinsä psyykkisenä sairautena. Molempien keinojen tavoitteena on synnyttää vastaanottajassa voimakkaita tunteita ja halua toimia "hyvän" puolella "pahaa" vastaan.

Olisi helppoa sanoa, että sukupuoli-identiteettikriittiset ovat pahoja ihmisiä, mutta kaikki eivät varmastikaan ole. He ovat vain tämän hämärretyn "tiedon" ja suoranaisten valheiden sokaisemia. Nämä tekniikat uppoavat erityisen helposti ihmisiin, jotka ovat kokeneet jotain traumaattista elämässään ja jotka kokevat jonkin uhkaavan heitä tai heidän lastaan. Nämä valheet on luotu hyödyntavoittelua varten. Sukupuoli-identiteettikriittisen liikehdinnän idolit ansaitsevat rahaa luomallaan pelolla ja inholla (seminaarit, kirjat, podcastit, sometilit, tuotteet,...). Liikehdinnän alimpana ovat ihmiset, jotka on manipuloitu uskomaan näitä valheita.

Caelan kertoo videollaan, että sukupuoli-identiteettikriittisten tarjoama misinformaatio törmää realiteetteihin ja aiheuttaa kognitiivista dissonanssia eli keskenään yhteensopimattomien vakaumusten ja käsitysten aiheuttamaa psykologista ristiriitaa, epämiellyttävää tunnetta kun aiemmat uskomukset ja olettamukset ovat ristiriidassa uuden tiedon kanssa. Caelan käyttää termiä "thought-terminating cliché", ajattelun lopettava klisee, jolla useat kultit kuten esim. rokotekriittiset sammuttavat kognitiivisen dissonanssin. Rokotekriittisten klisee on "common sense" tai "do your own research". Sukupuoli-identiteettikriittisen kultin klisee on "Trust your gut", "Luota vaistoosi". Tällä tarkoitetaan, että kaikki oletukset ja pelot ovat totta. Erityisen huono klisee, kun yhteiskunta on ehdollistanut meidät kaikki cis-heteronormatiivisuuteen.

Voimakkaat tunteet, joita pyritään synnyttämään, ovat pelkoa, vihaa ja inhoa. Vanhemmat rekrytoidaan mukaan pelottelemalla, että gender-ideologia vie heidän lapsensa ja jättää jälkeensä silvottuja vartaloita. Caelan kertoo, ja näyttää kuvakaappauksin, kuinka uudelle ryhmään liittyvälle lapsestaan huolestuneelle vanhemmalle paljastetaan, että autogynephilia on todellinen ilmiö, sissy-porno hypnotisoi miehiä luulemaan itseään naisiksi, ja seksuaaliset saalistajat groomaavat herkkiä lapsia ja nuoria kuvittelemaan, että heidän sielunsa on saattanut syntyä väärään ruumiiseen. Kulttijohtajien kirjoja suositellaan saatesanoilla "tämä avaa silmäsi". Caelanin mukaan ryhmä nimeltä "Concerned parents of trans and non-binary kids" ei todellakaan ole translasten huolestuneiden vanhempien ryhmä, vaan ryhmä vanhemmille, jotka eivät usko translasten olemassa oloon.

Vanhempien ryhmässä tutkimuksia ei uskota, jos ne eivät vahvista heidän oletuksiaan. Usein tällaiset tutkimukset huitaistaan pois tokaisemalla "follow the money", seuraa rahaa, eli totta kai tutkimuksen tekijät ovat tekaisseet tulokset rahan takia, tai että lääketeollisuus tai "trans lobby" sanelee tutkimukset. Näillä argumenteilla he voivat kieltäytyä uskomasta ihan kaikkea muuta kuin sitä, mitä ryhmä viestittää. He joutuvat niin syvälle tähän harhaan, että jopa lapseen kohdistuva henkinen väkivalta alkaa tuntua hyväksyttävältä, koska se on looginen seuraus ryhmän ideologiasta. H y y t ä v ä ä .

Vanhempien ryhmien kautta sukupuoli-identiteettikriittiset saavat hallintaansa paitsi vanhemmat, myös lapset. He pyrkivät ennalta ehkäisemään transidentiteettien syntymisen. Tähän tähtää mm. informaatiovaikuttaminen siihen, mitä kouluissa opetetaan ja millaisia kirjoja kirjastoissa sallitaan.

Caelan kertoo yhden esimerkin kautta ryhmän toiminnasta. Äiti kirjoitti ryhmään viestin, että hänen 11-vuotias lapsensa uhkaa tappaa itsensä, koska äiti väärinsukupuolittaa häntä koko ajan. Äiti kertoi viestissään olevansa eksyksissä ja että hänestä tuntuu, että lapsi ei tiedä, mitä haluaa. Voisi luulla, että ryhmässä tähän olisi vastattu edes hitusen empaattisesti tai kehotettu hakemaan apua, mutta sen sijaan äidin pelko käännettiin häntä vastaan. Hänelle kerrottiin, että lapsi todennäköisesti valehtelee. Hänelle kerrottiin, että vaikka hänen lapsensa tekisikin itsemurhan, äitiä ei voi siitä syyttää, koska hänhän teki mitä koki parhaaksi, ja lapsi on kultin aivopesemä, ja yrittää vain kontrolloida vanhempaansa. Hänelle kerrottiin, että tuon ikäisten mielestä on vain siistiä vihata vanhempaansa, ei siitä pidä välittää. Hänelle kerrottiin, että lapsessa täytyy olla jotain vikaa, koska hän yhtäkkiä kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on. Hänelle kerrottiin, että transition salliminen lapselle johtaisi todennäköisemmin itsemurhaan kuin se, että äiti ei taivu lapsensa tahdon edessä. Hänelle kerrottiin, että psykiatrinen osastohoito voisi saada lapsen lopettamaan bluffaamisen. Yksi ryhmän jäsen ehdotti terapiaa, mutta hänet tyrmättiin ja terapiaa pidettiin vaarallisena trans-identifioituvalle lapselle, koska "terapeuttien kuuluu vahvistaa lapsen identiteettiä, koska muut lähestymistavat ovat kiellettyjä eheytyshoitoja". Eikö kellään soi hälytyskellot??

(Muualla netissä olen törmännyt todisteisiin siitä, että tällaisissa vanhempien ryhmissä neuvotaan tosiaan väärinsukupuolittamaan lasta johdonmukaisesti, katkaisemaan hänen kaverisuhteensa ja nettiyhteytensä, äärimmäisissä tapauksissa jopa muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja/tai ottamaan hänet pois koulusta, jne. Toimenpiteitä perustellaan "lapsen parhaaksi toimimisella". Millä mittapuulla tahansa tämä on väkivaltaista käytöstä.)

Caelan sai vuorokauden bannin ryhmään, koska sanoi toiselle ryhmän jäsenelle, että tämän lapsi voi kuolla sen seurauksena mitä vanhempi tekee tai jättää tekemättä. Videossa näytetään ryhmän ylläpidon viesti Caelanille todisteeksi. Viestissä lukee, että Caelanin kommentti saa vanhemman näyttämään pahalta, ja sitä ei ryhmässä sallita. Kultti kieltää ja piilottaa kaiken, mikä voi vahingoittaa sen tavoitetta.

Caelan käy videolla läpi myös sukupuoli-identiteettikriittisten väitteitä seksuaalivähemmistöistä: että homot ja lesbot häivytetään, että transihmiset pakottavat lesbot hyväksymään penikset naisten sukuelimiksi jne. Caelan kertoo, että nämä väitteet perustuvat kontekstistaan irrotettuihin yksittäisiin kuvakaappauksiin, ja että alkuperäiset kuvat ja postaukset, joita keskusteluissa kauhistellaan ja suurennellaan, ovat lähinnä vitsejä, trolleja, tai hyvin nuorten tai tietämättömien aikuisten yksittäisiä postauksia. Ne eivät ole transihmisten yleisesti jakamia ajatuksia. Sukupuoli-identiteettikriittiset rekrytoivat tällä tavoin riveihinsä LGB-ihmisiä saadakseen lisää valtaa omalle liikkeelleen. Monet LGB-ihmiset haksahtavatkin tähän ansaan, koska he inhimillisistä syistä pelkäävät omien oikeuksiensa puolesta.

Caelanin videolla käydään läpi myös TERF-ilmiötä, joka näyttää olevan enimmäkseen valkoisten cis-naisten liike. En käy läpi Caelanin videota siltä osin, totean vain, että tuttua kamaa, johon olen törmännyt Twitterissä, Youtubessa, Ihmisten Kirjon nettisivuilla ja sometileillä, sekä Suomen Vauva.fi -keskustelupalstalla. Olin ilahtunut kun huomasin viime vuoden puolella, että Vauvalla alettiin siivota transfobisia keskusteluketjuja heti alkuunsa pois alustalta, ja aiheesta keskustelu näytti tyrehtyvän siellä kokonaan. Kurkkasin alustalle viikonloppuna, ja huomasin, että ainakin yksi keskusteluketju translain uudistamisesta oli kehittynyt jo kymmeniä sivuja pitkäksi. Vilkaisin sitä ja totesin, että samat keskustelijat ja aiheet olivat palanneet. En ryhtynyt lukemaan koko ketjua, koska olen nyt (vihdoin) todennut, että ei minun tarvitse enää "pysyä kartalla" siitä, mitkä näiden keskustelijoiden pointit ovat. Voin jättää ne omaan arvoonsa.

----------

Kuten alussa mainitsin, myös "gender-ideologiaa" ja transliikettä on monessakin yhteydessä kuvattu kultiksi, kuten juuri tuossa mainitussa Sametin blogissa. Kultti-sanalla on negatiivinen kaiku, joka ainakin omassa mielessäni yhdistyy ihmishengelle vaarallisiin uskonnollisiin tai hengellisiin kultteihin, joissa saattaa olla seksuaalista hyväksikäyttöä tai joukkoitsemurhia. Siinä mielessä pidän termin liittämistä sekä transliikkeeseen että sukupuoli-identiteettikriittisyyteen vahingollisena ja leimaavana. 

Kuitenkin, olen tietoinen siitä, että täsmälleen samoja argumentteja, joita esimerkiksi tässä blogitekstissä on esitetty todisteeksi sukupuoli-identiteettikriittisyyden kulttimaisuudesta, esitetään todisteeksi myös transliikkeen kulttimaisuudesta. Mielestäni olennainen ero on se, että transliikkeessä mukana olevilla on kyse konkreettisesti omasta (tai läheisen) elämästä, arjesta, ihmisoikeuksista, terveydenhoidosta, turvallisuudesta, ehkä lyhyesti sanottuna joidenkin oikeuksien saavuttamisesta. Sukupuoli-identiteettikriittisten liikkeessä kyse on pitkälti kuvitelluista uhkista tai omien etujen puolustamisesta. Kumpi ryhmä on potentiaalisempi alusta kulttimaisille uskomuksille ja säännöille?

En väitä, etteikö transliikkeellä todella olisi samantyyppisiä, "kulttimaisiksi" katsottavia piirteitä, mutta perimmäinen kysymys on, mikä on kunkin tahon tavoite, ja miten tähän tavoitteeseen pyritään. Transliikkeen tavoite ovat tasa-arvoiset ihmisoikeudet, sukupuoli-identiteettikriittisen liikkeen tavoite on nähdäkseni lähinnä gender-ideologiaksi kutsumansa ilmiön vastustaminen. Esimerkkinä voidaan katsoa lainauksia Trans ry:n nettisivulta: "Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava yhdistys" / "Yhdistyksen tavoitteena on toimia sukupuolivähemmistöjen ja päättäjien vuorovaikutuksen mahdollistajana." "Yhdistyksen toiminnan taustalla on ajatus, jonka mukaan ihmisoikeuksien toteutumiseen on vaikutettava jo ruohonjuuritasolla." Toisena esimerkkinä lainauksia Ihmisten kirjon nettisivulta: "Sukupuolidysforia on aikamme syömishäiriö" / "Miksi gender-ideologia on nuorille vaarallinen?" / "Ilmiö, joka huolestuttaa kaikkialla". 

Kannattaa katsoa myös, millaisia ryhmittymiä kunkin liikkeen liepeillä pyörii. Transliikkeen ympärillä pyörii vasemmistolaisia ja vihreitä poliittisia ryhmiä, ihmisoikeustoimijoita, seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon puolestapuhujia, transihmisten läheisiä. Sukupuoli-identiteettikriittisten liepeillä pyörii konservatiivisia ja oikeistolaisia ryhmiä, uskonnollisia ryhmiä, naisvihaa levittäviä miehiä.

Tämän synkän tekstin loppuun pieni kevennys. Blogisti "Yönsupi" revittelee aiheesta huumoria. Lukusuositus!

Luonnos uudeksi translaiksi lausuntokierrokselle

Virkamiestyöryhmä on saanut valmiiksi luonnoksen laista sukupuolen vahvistamiseksi, eli ns. translaista. Se on nyt kenen tahansa lausuttavana lausuntopalvelussa.

On toisaalta hämmästyttävää, toisaalta odotettua, että lakiluonnos noudattaa hallitusohjelmaa kirjaimellisesti. Alaikäisille ei ole esitetty mahdollisuutta korjata juridista sukupuoltaan. Se hämmästyttää siksi, että on olemassa erittäin painavat ja pätevät perustelut alaikäisten oikeuksien puolesta, mutta silti heidät on jätetty ulkopuolelle. Nämä perustelut on jopa kirjattu tähän lakiluonnokseen. Se on odotettua siksi, että hallitus tekee tässä ennen kaikkea politiikkaa, eli ajattelee äänestäjiään, sen sijaan että se olisi aidosti tekemässä ihmisoikeuksien ja erityisesti lasten ja nuorten ihmisoikeuksien mukaisia päätöksiä. Muuta johtopäätöstä en pysty tästä tekemään, sillä argumentit alaikäisten ulkopuolelle jättämisen puolesta puuttuvat lakiluonnoksesta. Ainoa selitys, joka lakiluonnoksessa annetaan, on tyyliä "ei kuulunut toimeksiantoon":

"Lapsen sukupuoli-identiteetti on lähtökohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Tutkimustiedon valossa sukupuoliristiriidan kokemus voi alkaa hyvinkin aikaisin ja vaikka sukupuoliristiriita ei aina ole pysyvä, voi sen kanssa eläminen merkittävästi heikentää yksilön hyvinvointia ja altistaa syrjiville käytännöille. Ehdotonta ikärajaa sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle ei siten voida pitää täysin sopusoinnussa lapsen oikeuksien kanssa.
Se, millä edellytyksillä ja menettelyllä sukupuolen vahvistaminen tulisi olla mahdollista lapsille, edellyttää kuitenkin lasten oikeuksien ja yleisperiaatteiden huolellista punnintaa ja sen selvittämistä, miten mahdolliset sääntelymallit kuten erilaiset ikärajat ja lapsen etua turvaavat menettelylliset takeet parhaiten ja mahdollisimman täysimääräisesti toteuttaisivat lapsen oikeuksia ja tukisivat lapsen hyvinvointia eri tilanteissa. Tällainen punninta ei ole kuulunut tämän esityksen valmisteluun, vaan asian selvittäminen edellyttää perusteellista jatkovalmistelua."

Työryhmätyöskentelyn yhteydessä on kuitenkin tehty seuraava selvitys: Selvitys sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevan sääntelyn vaikutuksista lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tästä puuttuu lakiluonnoksessa mainittu sääntelymallien punninta. Sekin olisi voitu hyvin tässä yhteydessä tehdä, mutta hallituksen tuki sille puuttuu. Selvityksestä:

"Kokonaisuutena tarkastellen ihmisoikeuskehitys on selvää. Lasten ja nuorten asemaa ei voi ohittaa, vaan lainsäädäntöön mahdollisesti sisällytettävät ikärajat ja menettelylliset ratkaisut tulee perustella säädettävän lain esitöissä. Tämän tarkastelun pohjana on pidettävä kuvattua ihmisoikeustilannetta, ja sen rinnalla on huomioitava asiaan keskeisesti liittyvä kansallinen lainsäädäntö sekä käytettävissä oleva tieto sukupuolen juridisen vahvistamisen vaikutuksista lasten ja nuorten elämässä."

Sinänsä ansiokkaassa selvityksessä on joitakin erikoisia ajatuksia, esimerkiksi tämä: 

"Sukupuoliristiriitaa kokevat nuoret ovat itse tuoneet esiin, että sosiaalinen transitio ilman mahdollisuutta juridiseen sukupuolen vahvistamiseen tai nimenmuutokseen voi johtaa syrjiviin kokemuksiin tilanteissa, joissa heidän on esitettävä henkilöllisyystodistuksensa. Samalla tärkeä kysymys on myös, mitä vaikutuksia juridisen sukupuolen vahvistamisella olisi niissä tilanteissa, joissa lapsella tai nuorella ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta sosiaaliseen transitioon tai sukupuoliristiriidan lääketieteelliseen hoitoon."

Eikö ole nuoren itsensä harkittavissa (vanhempien/huoltajien tuella), onko hänelle hyötyä sukupuolen juridisesta korjaamisesta? Minusta tuo selvityksen lause jotenkin olettaa, että kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat nuoret korjaisivat juridisen sukupuolensa. Näinhän asia ei varmasti todellisuudessa ole. Korjaaminen harkitaan yksilöllisesti. Lainhan on tarkoitus mahdollistaa korjaaminen, ei pakottaa sitä. Mutta hyvä tietysti, että tätä asiaa tarkastellaan monipuolisesti eri näkökulmista.

Toinen erikoinen:

"Julkisessa keskustelussa on ilmaistu toisaalta myös huoli siitä, että huoltajat saattavat painostaa lasta hänen syntymässä määritellystä sukupuolestaan poikkeavaan sukupuolen ilmaisuun. Lähdeviite: Tutkimuksen valossa on vaikeaa arvioida, kuinka todennäköinen tämä riski on. Ks. kuitenkin Vaihtoehtoiset sääntelymallit 2020, s. 40, nimilain soveltamiseen liittyvän samantapaisen tilanteen kannalta." 

Voin kertoa, että tällaiset tapukset ovat mielikuvitusta tai erittäin harvinaisia. Jälleen, hyvä tarkastella asiaa monipuolisesti eri näkökulmista, mutta joku järki nyt sentään.

Lakiluonnoksessa on muitakin ongelmia, mutta jätän niiden puimisen niille, joita ne koskettavat.

Seta ry:n viestinnässä on hyvä, havainnollinen kuva tilanteesta:

Islannissa ja Norjassa sukupuolen juridinen korjaaminen on mahdollista alaikäisille, Tanska ja Ruotsi ovat parhaillaan laatimassa lakeja, jotka tämän mahdollistavat. (Myös Sveitsi uudisti translakinsa hiljattain, ja se huomioi alaikäiset.) Mitkä ovat Suomen perustelut tehdä toisin? Onko olemassa muuta perustelua kuin että hallituspuolueet pelkäävät äänestäjien mielipidettä? Äänestäjien, joiden mielestä heidän oma epämukavuutensa transsukupuolisuuden suhteen ja toimenpidettä mahdollisesti katuvien suojeleminen on TÄRKEÄMPÄÄ kuin väärässä juridisessa sukupuolessa elävien lasten ja nuorten todellisuus?

Viestini hallitukselle: TEHKÄÄ KERRALLA HYVÄ LAKI, ÄLKÄÄ JÄTTÄKÖ UUDISTUSTA PUOLITIEHEN!

Täytyy myös ihmetellä, miksi lakiluonnoksesta erityisesti pyydetään lausuntoa sellaisilta tahoilta kuin Aito Avioliitto ry, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Suomen Yrittäjät, näin muutamia mainitakseni. Ministeriöiltä kai pyydetään kaikista lakiluonnoksista, mutta erityisesti transsukupuolisiin avoimen vihamielisesti suhtautuvan järjestön mukanaolo kummastuttaa. Suomessa on jo tasa-arvoinen avioliittolaki, miten transihmisten asema enää liittyy "aitoon avioliittoon"? Oman työni kautta ymmärrän, että lausuntoja pyydetään sellaisiltakin tahoilta, jotka suhtautuvat kielteisesti esitettyihin asioihin, mutta kyllä näillä tahoilla pitäisi olla jokin kytkös lausuttavaan asiaan. Lakiluonnoshan on muutenkin aivan kaikkien vapaasti lausuttavissa, joten siksikin erityinen lausuntopyyntö ko. järjestölle ihmetyttää.

Mahdollisesti positiivisena muutoksena lakiluonnoksesta on mainittava transasetuksen poistuminen. 

"Tarpeen voimassa olevan transasetuksen tyyppiselle yksityiskohtaiselle lääketieteellisen arvioinnin ja hoidon sääntelylle voidaan katsoa poistuvan, kun lisääntymiskyvyttömyysvaatimus poistetaan ja lääketieteellinen hoito eriytetään sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta. Transsukupuolisuuden lääketieteellinen tutkimus ja hoito voidaan jatkossa toteuttaa terveydenhuollon yleislainsäädännön, kuten terveydenhuoltolain, potilaslain, Palkon suositusten sekä muiden lääketieteen suositusten ja käytäntöjen mukaan. Terveydenhuoltolaissa säädetään niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Sukupuoli-identiteettiin liittyvään epäselvyyteen tai sukupuolidysforiaan liittyvää hoitoa annetaan terveydenhuollon normaalin porrastuksen mukaisesti osana perusterveydenhuoltoa ja siihen ollessa tarvetta lähetteeseen perustuen erikoissairaanhoidon yksiköissä.
Johtopäätöksenä edellisestä on, että transasetukselle tai muulle juuri transsukupuolisten hoitoa koskevalle erityissääntelylle ei ole tarvetta, jos jatkossa oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä ei ole lääketieteellistä selvitystä. Osa tutkimuksista ja hoidosta on jatkossakin perusteltua keskittää tiettyihin yliopistollisiin keskussairaaloihin ottaen huomioon tutkimuksen ja hoidon harvinaisuus ja sen vaatima asiantuntemus. Keskittämisestä voitaisiin kuitenkin säätää jatkossa erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksella."

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten sairaanhoitopiirit / tulevat hyvinvointialueet lausuvat tästä. Miten transsukupuolisuuden tutkimus ja hoito käytännössä järjestetään?