Kansainvälinen IDAHOT-päivä 17.5.2022 - ole rohkea

Kirjoitin alla olevan mielipidekirjoituksen alun perin vastineeksi erääseen Ilkka-Pohjalaisessa julkaistuun mielipiteeseen, ja lähetin sen lehteen viime lauantaina. I-P ei julkaissut sitä oikeana päivänä (tänään). Katsotaan, julkaiseeko ollenkaan. (EDIT. Tilanne 22.5.: ei julkaistu)

Lähetin samasta tekstistä riisutun version Helsingin Sanomiin eilen maanantaina. Se julkaistiin oikeana päivänä, tänään. Tämän seurauksena joku nimetön Raamatun julistaja lähetti minulle tekstiviestin työpuhelimeen. Viesti sisälsi viittauksen mielipidekirjoitukseeni, joitakin Raamatun jakeiden lyhenteitä, sekä linkin TV7:n "Vain yksi tie" -ohjelmaan. En katsonut ko. Raamatun kohtia enkä klikannut linkkiä, joten viestin sisältöä en nyt tiedä, mutta on jollain otsaa. Henkilökohtainen puhelinnumeroni on salainen, mutta työpuhelinnumeroni on julkinen, koska teen julkista työtä. Vastasin viestiin, että tämä on työpuhelimeni, ja koska viestisi ei koske työtäni, viesti on asiaton. Toistaiseksi hän ei ole siihen vastannut ja hyvä niin.

Alla on pidempi versio kirjoituksestani. Tästä otin muutamia lauseita pois I-P:tä varten, ja enemmän lauseita pois (viittaukset toiseen mielipidekirjoitukseen) Hesaria varten. Hesarissa kirjoitustani on kommentoitu, ja minäkin lähetin sinne yhden kommentin, mutta se ei läpäissyt seulaa. Ilmeisesti laitoin siihen liikaa linkkejä. Kirjoitan kommenttini tämän blogikirjoituksen loppuun.

--------

17.5. vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista IDAHOT-päivää. Käytän hyväkseni tämän muistopäivän vastatakseni nimimerkille ”Kasvurauhaa lapsillemme”, joka kirjoitti Ilkka-Pohjalaisen Lukijoilta-palstalla 3.5.

Aloitan esittämällä syvimmät pahoitteluni sen johdosta, mitä kirjoittaja on joutunut kokemaan. Identiteetin rikkominen kuvatulla tavalla on hyvin satuttavaa.

Olen törmännyt usein mielipiteisiin, että lapsille toivotaan kasvurauhaa tarkoittaen, että ns. sateenkaariasioista ei pidä puhua lapsille mitään. Toinen aika yleinen mielipide on, että lapset eivät koe tarvetta ”vaihtaa sukupuolta”, vaan että vanhemmat manipuloivat lapsensa uskomaan niin. Nämä mielipiteet välittyvät myös 3.5. julkaistusta mielipidekirjoituksesta.

Näiden mielipiteiden taustalla voi olla omien huonojen kokemusten lisäksi väärää tietoa. Luullaan, että lapsi ei voi tietää vielä seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan, tai luullaan, että kasvatuksella voidaan asiaan vaikuttaa. Luullaan, että homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat sairauksia tai häiriötiloja, joilta voidaan välttyä ”oikealla” kasvatuksella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä auttaa lasta hahmottamaan maailmaa ja omaa paikkaansa siinä. Jo lapsena voi huomata, että viehättyy enemmän oman sukupuolen edustajista, tai tuntea kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin syntymässä on määritetty. Jos näille tuntemuksille ei ole olemassa minkäänlaista samaistumispintaa tai sanoja, eikä tutun aikuisen kanssa pysty keskustelemaan, lapsi kokee itsensä perustavalla tavalla vääränlaiseksi ja kelpaamattomaksi. Asioiden salailu ja hiljaiseksi hyssyttely tuottaa tuskaa ja häpeää, ei kasvurauhaa.

Lapsen kasvurauha on äärimmäisen tärkeä asia. On kuitenkin tunnistettava, milloin lapsen identiteettiä rakennetaan ja milloin sitä rikotaan. Asiallinen ikätasoinen tieto ei koskaan riko lasta. Vanhemman ja läheisten tuki, hyväksyntä ja keskusteluyhteys suovat kasvurauhan myös niille lapsille, jotka sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan pohtivat. Sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalisuutta ei pysty manipuloimaan, eikä ohjaamaan toivottuun suuntaan, koska se on sisäsyntyistä. Mielipidekirjoituksen kirjoittajan kohdalla manipulointi ei toiminut, vaan rikkoi hänet. Siksi sanon, että myöskään heteroseksuaalisuuteen tai cis-sukupuolisuuteen ohjaava kasvatus ei tuo kasvurauhaa, vaan rikkoo ne, jotka eivät ole heteroita tai cis-sukupuolisia.

Transihmisyys ei ole häiriö tai sairaus, vaan kuuluu luonnolliseen ihmisyyden kirjoon. Transihmiset elävät kaikkien meidän naapureina, työ- tai koulukavereina, sukulaisina, ystävinä, samoissa busseissa ja junissa ja tapahtumissa, samassa somessa. Yhteiskuntamme on täynnä transfobiaa, jota ei ehkä huomaa, ennen kuin kokee sen omissa nahoissaan tai läheisen kautta. Näemme transihmisiä pilkkaavia elokuvia, kuulemme heitä pilkkaavia vitsejä, luemme mielipidekirjoituksia lapsiaan manipuloivista vanhemmista, luemme somesta mielipiteitä, että sukupuolineutraalius on mennyt liian pitkälle, ja kolumneja siitä että kyllähän se sukupuolensa korjannut transnainen on kuitenkin mies ja kuuluu miesten pukuhuoneisiin ja miesten urheiluun. Oletteko ajatelleet, mitä kaikki tämä tarkoittaa niille nuorille, jotka sukupuoltansa pohtivat? He näkevät, he lukevat. Onko heillä ihan samat eväät elämään tässä yhteiskunnassa kuin muilla?

Seta kehottaa tänä vuonna IDAHOT-päivänä olemaan rohkea. Minä haluan olla rohkea ja puhua transfobiaa ja syrjintää vastaan, koska haluan rakentaa lapselleni parempaa maailmaa, sellaista jossa hänkin uskaltaa unelmoida omannäköisestä ja onnellisesta elämästä. Tulethan sinäkin mukaan? Puutu homo- ja transfobiaan, ole rohkea.

---------

Yritin Hesarissa kommentoida Linda Hartin ja Seppo Virkkulan kommentteja seuraavasti:

Itse asiassa, kun sukupuoliristiriitaa kokevat lapset ja nuoret tunnistetaan oikein, he pysyvät transsukupuolisessa identiteetissä 97,5-prosenttisesti. Uusin tutkimus seurasi translapsia ja -nuoria 5 vuotta, ja tuo luku 2,5% jotka eivät enää 5 vuoden jälkeen identifioidu transsukupuolisiksi, on peräisin tästä tutkimuksesta: https://publications.aap.org/pediatrics/article/doi/10.1542/peds.2021-056082/186992/Gender-Identity-5-Years-After-Social-Transition

Jos kaikki sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat lapset ja nuoret ympätään samaan ryhmään, on aivan selvää, että heistä suurin osa ei aikuisina ole transsukupuolisia.

Ruotsi ei ole lopettanut hormoniblokkerihoitoja, vaan niitä saa edelleen, kunhan hoidon perusteet ovat olemassa. Satakunnan Kansassa oli tästä hiljattain hyvä artikkeli: https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008630062.html

 

EDIT. 22.5.2022

Mielipidekirjoitukseni on herättänyt runsaasti reaktioita. Olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta lukuisia kiittäviä kommentteja. Työpuhelimeeni tulleen tekstarin lisäksi myös yhdistyksen sähköpostiin tuli kaksi uhkaavaa viestiä. Niiden kirjoittaja kuvaili minua ja kaltaisiani saastaksi, josta pääsisi eroon pommilla. Viesteistä on tehty rikosilmoitus poliisille, ja Kehrääjä haastatteli minua aiheesta. 

Kansanedustajat Saara-Sofia Sirén ja Anders Adlercreuz keskustelivat Pykälien takaa -podcastissaan translain uudistuksesta. Vieraiksi he olivat kutsuneet Trans ry:n puheenjohtajan Valo Vesikauriin ja Ihmisoikeusliiton asiantuntija Aija Salon. Aija mainitsi mielipidekirjoitukseni podcastissa:

"Helsingin Sanomissa oli juuri tällä viikolla Translasten ja -nuorten perheet ry:n edustajan mielipidekirjoitus kasvurauhasta. Eli tää on joskus itse asiassa retorisesti tätä translakiuudistusta tai alaikäisten oikeuksia vastaan käytetty termi tää kasvurauha - sanotaan että lapsia ei pidä häiritä tällaisilla asioilla, mutta että hän kirjoitti, että itse asiassa oikea tapa antaa kasvurauha on se, että lapsi saa sen tuen ympäristöstään kasvaa omaksi itsekseen. Hän saa sen tuen, mitä hän tarvitsee, esimerkiksi tähän sosiaaliseen transitioon niin sanoakseni, eli elääkseen niinkun siinä, tullakseen kohdatuksi siinä omassa sukupuolessaan, että se on se kasvurauha, ja se on aikuisten velvollisuus sekä perheessä että ammattilaisten, esimerkiksi koulussa, harrastuksissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa."

Juuri tätä minä tarkoitin. Haluan palauttaa kasvurauha -termille sen oikean tarkoituksen. En suostu luovuttamaan sitä niille, jotka ymmärtävät termin väärin. Tässä blogikirjoituksessa parin vuoden takaa olen pohtinut kasvurauhaa vähän enemmän.