Anti-gender ja sen taustat

Valtioneuvosto julkaisi äskettäin raportin Finland in the International Human Rights System. Siinä luodaan katsaus kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän tilaan ja muutoksiin neljän globaalin kehitystrendin kautta. Nämä trendit ovat: ympäristön muutos, muuttoliike, kehittyvä teknologia ja muuttuva turvallisuusparadigma. Osana viimeksimainittua trendiä julkaisussa paneudutaan myös sukupuolten tasa-arvoa vastustavien yhteiskunnallisten liikkeiden toimintaan. Raportissa esitetään edellä mainittujen ilmiöiden kuvailun lisäksi tavoitteita ja suosituksia siitä, miten Suomen tulisi uudistaa ihmisoikeuspolitiikkaansa.

Minua kiinnostaa erityisesti julkaisun luku 7 "The current roles and status of non-state actors in human rights", ja sen alaotsikko 7.4 "Non-state actors against human rights", jossa kuvaillaan sukupuolten tasa-arvoa vastustavia ei-valtiollisia yhteiskunnallisia liikkeitä. Raportissa todetaan, että anti-gender -liikkeet vaikuttavat myös poliittisesti ja valtioiden tasolla, mutta eivät yhtä selkeästi kuin esimerkiksi maahanmuuttoa vastustavat liikkeet.

Raportti on englanninkielinen, ja koetan suomentaa siitä kiinnostavimpia kohtia tähän blogitekstiin. Pahoittelen kömpelöitä käännöksiä. Jos osaat englantia, kannattaa varmaan lukea suoraan itse raporttia.

"Anti-gender -liike tarkoittaa toimijoita, jotka vastustavat ns. "gender-ideologiaa" tai sukupuoliteoriaa ja näihin termeihin liittyviä uudistuksia. "Gender-ideologia" tai sukupuoliteoria on käsite, joka edustaa oppositiota sukupuolten vastaisten liikkeiden retoriikassa. Yksi esimerkki on väite, jonka mukaan "gender-ideologia" tarkoittaa sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen valintaa vapaasti, että naisten tulisi olla miesten kaltaisia ja että naiset voivat valita olevansa lesboja paetakseen patriarkaattia. Sukupuolen tutkimukset eivät tietenkään tue tällaista väitettä, eivätkä myöskään ihmisoikeusaktivistit, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa YK:n ja EU:n alueilla.  Päinvastoin, suurin osa ihmisoikeusaktivisteista julistaa, että LGBTI-oikeudet ovat tärkeitä, koska seksuaalista suuntautumista ja sukupuolta ei voida valita. Anti-gender -liike on luonut "gender-ideologian" retoriikan torjuakseen naisten oikeuksia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Retoriikka vaihtelee eri maissa ja tilanteissa, mutta tietyt ydinosat, kuten perinteisten sukupuoliroolien puolustaminen, ovat samanlaisia."

"Anti-gender -liikehdinnän tavoitteita:

• vastustaa lisääntymisoikeuksia (valinnanvapautta vastustavat liikkeet)
• vastustaa seksuaalisuus- ja sukupuolivalistusta kouluissa
• vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia
• vastustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävää työtä ja oikeastaan kaikkea, missä mainitaan sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti, kuten esimerkiksi sukupuolen tutkimuksen laitoksia yliopistoissa, tasa-arvon valtavirtaistamista strategiana sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi julkisella sektorilla, ja taistelua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan
• puolustaa "uskonnollista vapautta" ja tuomita "kristillisyysfobia" Euroopassa"

"Anti-gender retoriikkaa ja liikettä kehitti Vatikaani 1990-luvun puolivälissä vastauksena seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien tunnustamiselle YK:n oikeusjärjestelmässä Kairossa vuonna 1994 pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa sekä Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä naisten konferenssissa. Vatikaanin Pyhä istuin yritti vastustaa gender-käsitettä, koska pelkäsi, että siitä tulee väline abortin kansainväliselle tunnustamiselle ja homoseksuaalisuuden laillistamiselle. Nämä valinnanvapautta vastustavat ja anti-gender -liikkeet eivät ole saavuttaneet jalansijaa pelkästään Vatikaanissa. Tällä hetkellä monet uudet valinnanvapautta vastustavat toimijat voidaan yhdistää "uuteen kristittyyn oikeistoon", jolla on yhteyksiä Yhdysvaltain republikaanipuolueeseen. Anti-gender kampanjoita sisältyy myös Kremlin suunnittelemiin venäläisiin kampanjoihin.  Kampanjoiden tavoitteena saattaa olla yksinkertaisesti mielipiteiden jakaminen ja sitä kautta Euroopan heikentäminen."

"Anti-gender -liikkeiden nykyisellä lisääntymisellä on yhteyksiä lainsäädännöllisiin muutoksiin Euroopassa. Esimerkiksi, ennen kuin saman sukupuolen avioliitto laillistettiin Ranskassa vuonna 2013, Ranskassa tapahtui massiivinen mobilisaatio laillistamista vastaan. Vaikka oikeudellista muutosta vastustava liike hävisi kyseisen taistelun, sillä on ollut merkittävä vaikutus poliittiseen päätöksentekoon sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä Ranskassa. Vuoden 2012 jälkeen samanlaiset mobilisaatiot levisivät muihin maihin, kuten Saksaan, Italiaan, Puolaan, Venäjälle ja Slovakiaan. Suomessa Aito Avioliitto -organisaatio käyttää samaa retoriikkaa ja samanlaista logoa."


"Tasa-arvon vastaiset toimijat ovat vaikuttaneet poliittiseen päätöksentekoon eri Euroopan maissa, ja ovat mobilisoituneet vaikuttamaan EU:n politiikkaan, esimerkiksi puoltamalla seksuaalisia ja lisääntymisoikeuksia ja naisten oikeuksia kannattavan kielenkäytön jättämistä pois Euroopan parlamentin päätöslauselmista ja neuvoston päätelmistä. Useiden anti-gender -järjestöjen toimistoja on sijoitettu Brysseliin Euroopan parlamentin lobbaamiseksi. Näiden järjestöjen joukossa on esimerkiksi ADF International, joka on Yhdysvalloissa toimivan Alliance Defending Freedom -järjestön edustajaosasto ja yksi maailman suurimmista konservatiivisista kristittyjen oikeudellisten asianajajajärjestöjen edustajista. Yksi ADF Internationalin teemoista on omantunnonvapauden perusoikeus. Tässä tapauksessa omatunto tarkoittaa homofobisen uskonnollisen puheen,  uskonnollisesti juurtuneen syrjinnän ja ammattilaisten vastalauseiden vapauden suojelua esimerkiksi aborttia vastaan. Esimerkiksi huhtikuussa 2016 ADF Interantional julkaisi "julistuksen omantunnonvapauden perusoikeuden vahvistamisen tärkeydestä", jonka allekirjoitti 21 meppiä."


"Toinen esimerkki edunvalvontajärjestöstä on European Dignity Watch. Se puolustaa sivustonsa mukaan "perusvapauksia ja -vastuuta, avioliittoa ja perhettä, sekä elämän suojelemista hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan."  Esimerkki heidän vaikutusvaltaisesta työstään on se, että he tarjosivat taustatutkimuksia erityisistä EU-varojen määrärahoista seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien edistämiseen tähtääville aloitteille kehitysmaissa estääkseen tämän rahoituksen tulavisuudessa. European Dignity Watch on ammattimainen lobbausjärjestö, joka tarjoaa koulutusta mm. kampanjoiden johtamisessa, strategisessa viestinnässä ja organisaatiostrategiassa." 

"Kuten nämä esimerkit osoittavat, anti-gender -liikkeiden taustalla olevat lobbaajat ovat melko vaikutusvaltaisia organisaatioita. Lisäksi, ne eivät ole pieniä ruohonjuuritason uskonnollisia järjestöjä, vaikka usein haluavat esittää itsensä sellaisina."

Varsin mielenkiintoista luettavaa. Näiden kappaleiden jälkeen raportissa käsitellään mm. ihmisoikeuskeskustelun polarisaatiota, jota tapahtuu erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Johtopäätöksissä ja suosituksissa todetaan aiheesta seuraavaa:

"Tavoite nro 5: Edistetään sukupuolten tasa-arvoa aktiivisesti vastarinnan ja anti-genderismien aikana - 
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen näinä aikoina vaatii erityistä terävyyttä ja tietämystä sekä sitä edistävistä että vastustavista yhteiskunnallisista liikkeistä."
"Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityisesti osa LGBTI-ihmisistä kohtaa edelleen väkivaltaa ja syrjintää monilla elämän alueilla. Anti-gender -liikkeet vaikeuttavat ja vaarantavat erityisesti LGBTI-ihmisten oikeuksien edistämistä. Ihmisoikeuksien puolustajia on tuettava ja puolustettava. Trans- ja intersukupuolisten oikeuksia on myös käsiteltävä erityisesti ja erikseen, ei vain osana LGBTI-akronyymia."