Arvot sukupuolikriittisyyden taustalla

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä. Niillä on tehtävänsä: ne auttavat meitä luokittelemaan asioita. Ilman näitä keinoja mielemme olisi kaaoksessa.

Ennakkoluulot syntyvät stereotypioista, jotka ovat yleistäviä mielipiteitä ryhmistä tai yksilöistä tietyn ryhmän jäseninä. Ennakkoluulo on suotuisa tai epäsuotuisa tunne henkilöä tai asiaa kohtaan ennen kuin siitä on saatu kokemusta. Toisinaan ennakkoluulolla tarkoitetaan myös virheellistä käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Miksi kirjoitan stereotypioista ja ennakkoluuloista? Transsukupuolisuus on asia, josta useimmilla ihmisillä on stereotyyppinen käsitys ja/tai ennakkoluuloja. Tämän vuoksi monella on myös aivan vääriä käsityksiä transsukupuolisista. Tässä ei ole mitään pahaa: väärinkäsitykset voidaan oikaista oikealla tiedolla.

Asenteet ja arvot ovat syvemmällä ja niitä on vaikeampi muuttaa. Oikeaa tietoa on saatavilla, mutta siihen ei aina haluta uskoa. Miksi siihen ei uskota? Miksi joku uskoo toisin?

Ihmisillä on tietysti oikeus uskoa, mihin haluaa. En kiellä enkä tuomitse sitä, ei minulla ole oikeutta siihen. Usko ja asenne perustuvat usein arvoihin. Kaikki eivät jaa samanlaisia arvoja, ja siksi uskomme erilaisiin asioihin ja asenteemme ovat erilaisia. Enkä puhu nyt pelkästään hengellisestä uskosta, vaan ylipäätään siitä, millaiseen maailmankuvaan uskomme, ja siitä, mitkä arvot vaikuttavat maailmankuvaamme.

Sukupuolikriittisyys ja myytti "setalaisesta gender-ideologiasta aivopesemässä ihmisiä" tuntuu olevan varsin sitkeää, ja se vahingoittaa transihmisiä. Siksi minua kiinnostaa, mistä tällainen ajattelu on peräisin. Mihin arvoihin se perustuu?

Kirjoitin viime viikolla anti-genderismistä ja sen taustoista. Taustalla on Vatikaani eli kristillinen aatemaailma. Miksi lähimmäisenrakkaus on muuntunut sukupuolen moninaisuuden vastustamiseen? Vatikaani pelkää edustamiensa arvojen romuttuvan, jos sukupuolet vapautetaan perinteisistä rooleistaan ja naisille sallitaan abortit. "Lisääntykää ja täyttäkää maa" on Raamatun oppi, mutta onko se enää tätä päivää? Taustalla on myös "uusi kristillinen oikeisto", eli kristilliseen arvopohjaan perustuva politiikka, jonka perhe- ja sukupuolikäsitykset ovat patriarkaalisia.

Näissä arvoissa ei ole mitään pahaa. Ne ovat hienoja arvoja. Niillä on rakennettu kansakuntia. Mutta siinä on pahan alku, jos:

• näiden arvojen perusteella ihmisiä ja ihmisryhmiä suljetaan ulkopuolelle, ja heille ei haluta myöntää samoja ihmisoikeuksia kuin sisäpuolella oleville; 
• jos näiden arvojen perusteella kansakuntaa hajotetaan, eikä rakenneta.

Transmies Marty Wilder kirjoittaa blogissaan feminismistä ja sukupuolikriittisyydestä, osoittaen sen, että feminismi ja erityisesti radikaali feminismi alun perin pyrki vapauttamaan naiset biologian kahleista. Missä vaiheessa siitä tuli ns. sukupuolikriittistä feminismiä, joka ei suostu hyväksymään transnaisia naisiksi, ja määrittelee naiseuden biologian avulla? Juuri sen biologian, josta pyrittiin eroon? Wilder kertoo, että tämänkin ajatuksen taustalla on kristillisyys ja kristillisen aatemaailman reaktio ihmisoikeuskysymyksiin.

Kirjoittaessani tässä blogissa vastineen transurheilua koskevaan mielipidekirjoitukseen, keskustelu kommenteissa oli vilkasta. Siellä eräs Anonyymi kirjoitti, että hän kokee loukkaavaksi sen, kun kirjoitin, että transnaiset ovat naisia:

"No, minusta naisena on loukkaavaa sanoa transnaisia naisiksi. Sitä he eivät ole."

Miksi transnaisen sanominen naiseksi loukkaa naiseutta? Minä olen nainen, ja minua se ei loukkaa. Kirjoitin aiemmin naisen määritelmästä täällä. Minulle sukupuolet eivät ole kovin tärkeitä. Toki ne ovat siinä mielessä tärkeitä, että ne ovat olemassa ja ne vaikuttavat meihin todella monella tavalla. Mutta minulla ei ole mielessäni selkeästi rajattuja raameja, joiden sisällä sukupuolet olisivat. Tällä naisella, jota transnaisen sanominen naiseksi loukkaa, ilmeisesti on tällaiset raamit, joiden sisälle transnaiset eivät sovi. Hän sijoittaa transnaisen joko miehen raameihin tai raamien ulkopuolelle.

Nainen, jonka mielestä transnainen ei ole nainen, kokee transnaisen uhkaavan omaa naiseuttaan. Hän on rakentanut raamit oman itsensä ja naiseutensa suojaksi. Jos mieheksi syntynyt ihminen voi sanoa olevansa nainen, hänen omat käsityksensä naiseudesta romuttuvat. Hänen raaminsa rikkoutuvat. Hänellä on ehkä jotain epävarmuuksia omaan naiseuteensa liittyen, joiden vuoksi hän on nämä raamit rakentanut. Kun raamit rikkoutuvat, hän kokee sen uhkaavaksi. Liittyykö uhan kokeminen seksuaalisuuteen? Tai kristilliseen maailmankuvaan? Ehkä.

Palaan Marty Wilderin blogitekstiin. Hän pohtii samaa kuin minä tässä. Hän kuvailee tapauksen, jossa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut nainen pelästyy parkkipaikalla hengailevaa miesjoukkoa, vaikka he eivät lähesty naista millään tavalla. Nainen on kokemustensa vuoksi herkkä havaitsemaan uhkaavia tilanteita. Onko niin, että transnaiset uhkaksi kokeva nainen on kokenut jotain seksuaalisesti uhkaavaa miesten taholta? Ehkä. 

Ja nyt palaan siihen, mistä aloitin. Stereotypioihin ja ennakkoluuloihin. Miehiin kohdistuvat stereotypiat ja ennakkoluulot voivat vahingoittaa transnaisia, koska heidät koetaan miehuuden edustajina. He ovat syntyneet miehinä, heidät on luultavasti kasvatettu miehinä, heillä on tai on ollut penis. He ovat siis potentiaalisia raiskaajia. Tai potentiaalisia naisten alistajia. Näinkö se ajatuskuvio menee?

Jos et hyväksy, että transnainen on nainen, syyllistyt syrjimiseen ennakkoluulojen ja stereotypioiden perusteella. En tuomitse, mutta haluan tuoda sen näkyväksi, jotta se tiedostetaan, ja jotta olisi mahdollisuus ajatella ja toimia toisin. Pelko ennakkoluulojen perusteella ei ole oikeutettua, ja sanat voivat oikeasti tappaa (no ei Suomessa, mutta esim. Yhdysvalloissa kyllä, jossa transnaiset ja erityisesti värilliset transnaiset kohtaavat eniten väkivaltaa). 

Kun transihmiset ja transliittolaiset haluavat transihmisille ihmisoikeuksia, se ei poista muiden ihmisoikeuksia. Väitteet kuten "Transihmiset haluavat saada muut uskomaan heidän gender-ideologiaansa" tai "Transihmisten oikeudet polkevat naisten oikeuksia" eivät pidä paikkaansa. Kuten kirjoitin, ihminen saa uskoa mihin haluaa. Ihmisarvoinen kohtelu ei vaadi samaa uskoa.

Ja erityisesti viesti teille, sukupuolikriittiset feministit (by Marty Wilder):

"if you let the fundamentalists turn you against the trans community by absorbing their rhetoric about biological determination of gender, you will play into the hands that actually will take away your rights and protections"

Toisin sanoen: feministien kannattaa olla transnaisten puolella, koska yksilön saadessa elää vapaasti kokemassaan sukupuolessa ilman rajoitteita, kaikki hyötyvät. Kukaan meistä ei ole vapaa, ennen kuin kaikki ovat vapaita. (Siteerasin tässä Ugla Stefaniaa)

Feminismin täytyy koskea niitä, jotka joutuvat misogynian eli naisvihan kohteeksi. Ja transnaiset joutuvat. Misogynia ei tiedä eikä välitä, mitkä kromosomit ihmisellä on; se reagoi sukupuolen moninaisuuteen ja epätyypilliseen ilmaisuun. Misogynia pohjautuu patriarkaalisuuteen, joka tarkoittaa: 

• 'mies' ja 'nainen' ovat luonnollisia, muuttumattomia, ja tyhjentäviä binaareja 
• kaikkien miesten tulee olla maskuliinisia ja kaikkien naisten tulee olla feminiinisiä
• maskuliinisuus on ristiriidassa feminiinisyyden kanssa ja on sitä ylempi

(Siteerasin tässä Robin Dembroffia)

Feminismi on patriarkaalisuuden ja misogynian vastavoima, ja siksi feministien on oltava transihmisten puolella eikä heitä vastaan, koska patriarkaalisuus ja misogynia vaikuttavat myös transihmisiin. Silti radikaalifeministit (tai trans exlusionary radical feminists) julistavat, etteivät hyväksy transnaisia naisiksi. 

Uudehko feministinen blogi onkin mielenkiintoinen lähde tämän radikaalifeministisen ajattelun ymmärtämiseen. Blogissa väitetään, että gender-ideologia haluaa häivyttää biologiset sukupuolet. En minä ainakaan halua. Kun sanon, että transnaiset ovat naisia, en sano että he ovat biologisia naisia. Biologialla vain ei heidän kohdallaan ole samanlaista merkitystä kuin cis-sukupuolisilla. Toisessa blogitekstissä avataan radikaalifeminismin määritelmää: se haluaa kitkeä kaikki patriarkaaliset ja misogyyniset instituutiot ja luoda tilalle uutta kulttuuria, jossa voidaan olla vapaita sosiaalisista sukupuolirooleista. Kuulostaa kannatettavalta.

Jollain tasolla ymmärrän tuon, mutta en ole samaa mieltä sukupuolten määritelmistä ja gender-ideologiasta. Mutta minä en olekaan tähän aiheeseen kovin syvästi enkä pitkään perehtynyt, toisin kuin ilmeisesti tämän feministiblogin kirjoittajat. Kunhan nyt maallikkona pohdiskelen.* 

Lainaus blogista: 

"On ymmärrettävää ja usein tarpeellistakin, että ihmisryhmissä syntyy erilaisia sosiaalisia rooleja. Sosiaalisten roolien ei kuitenkaan tarvitse jakautua sukupuolen perusteella (kuten konservatiivit ajattelevat), eikä sosiaalisen roolin tarvitse määritellä ihmisen sukupuolta (kuten nykyinen genderajattelu viestii). Sosiaaliset roolit ja ihmisen sukupuoli on mahdollista erottaa toisistaan."

Olen tästä aivan samaa mieltä muuten, mutta genderajattelun viestin olen ymmärtänyt toisin. Ylipäätään vastustan koko termiä, koska sen ovat keksineet konservatiivit, mutta katson itseni kuuluvaksi nyt kuitenkin tähän gender-leiriin jos sitä termiä käytetään, enkä tunnusta, että sosiaalinen rooli määrittää sukupuolen. Blogi jatkaa sillä viestillä, että tätä genderajattelua ei pidä pakottaa kaikille. Taas tämä väite. Ei sitä pakotetakaan! Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli on helppo ja biologiaan perustuva, mutta ei kaikille. Se, että tämä tunnustetaan, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi määritellä sukupuolensa jonkun muun kuin biologian perusteella. 

EDIT. 11.9.: Jos täällä blogissa on joku radikaalifeministi, mitä mieltä olet tästä artikkelista, jossa anti-trans radikaalifeminismi yhdistetään konservatiiveihin?

*(Aikaisemman blogitekstini kommenteissa jo vähän sivuttiinkin sitä, että mikä minun koulutustaustani oikein on, kun olen niin "vaikeaselkoinen". No, en ole humanisti, en luonnontieteilijä, en taloustieteilijä, enkä insinööri. En ole myöskään opiskellut filosofiaa koskaan. Minulla on kuitenkin yo-tutkinnon lisäksi kaksi tutkintoa.)

----------

Olin varmaan taas tosi vaikeaselkoinen, vai mitä sanotte, anonyymit (ja nimimerkilliset) kommentoijat? Vedetäänpä yhteen:

1. Sukupuolikriittisyyden taustalla voi olla kristillisiä, patriarkaalisia tai feministisiä arvoja ja niistä kumpuavia ennakkoluuloja, tai epävarmuutta omasta seksuaalisuudesta ja/tai sukupuolesta.
2. Jos sukupuolikriittisyys johtaa syrjivään käytökseen, se täytyy tuoda näkyväksi ja antaa mahdollisuus muuttaa käytöstä.

Loppuun on todettava, että nämä kirjoittamani asiat sukupuolikriittisyyden taustalla olevista arvoista ovat minun arvauksiani, eivät tietoja. Kuten Katri Saarikivi kirjoittaa kolumnissaan tänään:

"Kuvittelu toisten ihmisten mielensisällöistä johtaa kuitenkin usein harhaan. Varsinkin kun emme tunne toista, arvaamme usein aivan pieleen. Ja jostain syystä tyypillisesti arvelemme toisista ikäviä asioita. Tämä pahimman mahdollisen selitysmallin soveltaminen värittää esimerkiksi tuntemattomien käymiä nettikeskusteluja."

Näinhän minä juuri tässä toimin. Arvailen ikäviä asioita toisista ihmisistä. Tulkaa siis puolustamaan arvojanne ja kertomaan niistä oikeaa tietoa!