Vanhemman tehtävä

Olen miettinyt viime päivinä lapsia ja nuoria, ja heidän suhteitaan vanhempiinsa. Olen tutustunut pariin nuoreen, joiden suhteet omiin vanhempiin ovat ongelmallisia, jopa siinä määrin, että heidät on sijoitettu pois kotoa. Ja sitten törmäsin facebookissa valtavan viisaaseen äidin kirjoittamaan tekstiin. Lainaus:

"Kun lapsi tulee kaapista, se on äidille lahja. On paljon äitejä, joille sitä lahjaa ei koskaan anneta."

Millainen vanhempi itse olen? Mikä on vanhemman tehtävä?

Mielestäni vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan tasapainoinen aikuinen. Miten se tehdään?


1. Lapsi tarvitsee tunteen, että tuottaa vanhemmilleen ja muille läheisille iloa juuri sellaisena kuin on. Vaikka olen eronnut lasteni isästä (jo vuosia sitten), en ole koskaan katunut lasten saamista. Juuri meidän parisuhteestamme syntyivät nämä kaksi lasta, joiden olemassa olo tuottaa minulle paljon iloa. He tietävät, että syntyivät toivottuina lapsina, ja että he ovat minulle ilon aihe.

2. Minusta hyvä itsetunto on tasapainoisen ihmisen merkki. Hyvä itsetunto pohjautuu siihen, että on kokenut olevansa varauksetta rakastettu ilman mitään suorituksia, ilman mitään ehtoja. Vaikka lapset eivät tekisi kuten minä haluan, rakastan heitä. Minun rakkauteni ei vähene siitä, vaikka lapseni ei olisikaan sitä sukupuolta, jolta hän ulkoisesti näyttää. Vaikka esikoiseni ei kasvaisikaan nuoreksi naiseksi, kuten olin kuvitellut.

3. Minun tehtäväni vanhempana on luoda lapsilleni turvallinen kasvuympäristö ja opettaa heille hyviä tapoja ja omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä. Minun tehtäväni on määritellä heille rajoja, kun he asuvat kotona. Kotiintuloaikoja, ruoka-aikoja, peliaikoja, yhdessä elämisen sääntöjä. Näiden taitojen avulla he selviävät elämässä ja ihmissuhteissa. 

4. Minä en voi päättää, mihin suuntaan he itsenäistymisessään lähtevät. Voin kannustaa heitä opiskelemaan, voin kannustaa heitä hakemaan kesätöitä.  Mutta en voi määrätä, että heidän on mentävä naimisiin, perustettava perhe, oltava heteroita, oltava cis-sukupuolisia, oltava ns. normaaleja. Siinä kohtaa vanhemman tehtävä on antaa nuoren itse määritellä elämänsä.



-----
 
Tässä erikoistilanteessa, jossa nyt olen, olen mielestäni tehnyt, kuten vanhemman täytyy tehdä. Olen kuunnellut nuortani ja lähtenyt auttamaan ja tukemaan häntä kohti aikuisuutta transpolin avustuksella. Osoitan nuorelle tukeni, hyväksyntäni ja rakkauteni. Olen saatavilla ja keskustelukumppanina. En väheksy, en sivuuta, en aseta ehtoja.

Olen todella pohtinut aihetta paljon ja miettinyt, teenkö oikein vai väärin. Aihe ei ole helppo. Se jakaa ihmiset kahtia. Toiset tukevat ja auttavat, toiset odottavat ja toivovat, että nuori muuttaa mielensä, ehkä jopa hylkäävät nuoren. Minä teen, kuten itse katson oikeaksi. Niin kai muutkin tekevät, mikäli pystyvät.

Olen käynyt terapeutilla keskustelemassa aiheesta. Kysyin häneltä, teenkö hänen mielestään oikein, olenko hyvä vanhempi, tarvitsenko tukea vanhemmuuteen. Terapeutti keskusteli kanssani muutaman viikon ajan ja totesi, että hänen mielestään teen aivan oikein, ja että olen "tämän asian päällä" niin hyvin, että voisin jopa auttaa muita samassa tilanteessa olevia. 

Noiden keskustelujen ansiosta aloitin tämän blogin, jotta voisin auttaa muita samassa tilanteessa olevia vanhempia.

Ja sitten luin uusimmasta Kotiliedestä tämän mainion artikkelin. Lainaus:

"Psykologi Katarina Alangon tutkimus osoitti, että tunne kuulumisesta eri sukupuoleen kuin ­syntymässä on määritelty on jo lapsena varsin pysyvä. Eli vaikka joillekin kyse voi olla ohi ­menevästä ­vaiheesta, suurin osa tuntee samoin vielä vartuttuaan aikuiseksi.
”On tärkeä kunnioittaa ­lapsen kokemusta eikä sivuttaa ­sitä ohimenevänä vaiheena tai ­tilapäisenä kiinnostuksena”, ­Katariina Alanko toteaa."

Artikkelissa todetaan myös, että vastuullinen aikuinen välttää turhan ahtaiden sukupuolinormien vahvistamista ja rohkaisee lasta olemaan oma itsensä. Hassua, miten eri tavoilla tämäkin neuvo voidaan tulkita, kun kyse on sukupuolesta. Minä tulkitsen sen niin, että vahvistan lapsen omaa käsitystä siitä, mitä sukupuolta hän on, koska vain hän voi sen tietää. Esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa mainitsemani sivusto tulkitsee lauseen niin, että biologista sukupuolta on vahvistettava, koska se on totta. Heidän mielestään vain ruumiilliset, fyysiset asiat ovat totta. Heidän mielestään "genderideologia" rajoittaa sukupuolen moninaisuutta ja vahvistaa ahtaita sukupuolinormeja. Heidän tulkintansa mukaan minä edustan genderideologiaa, jota siis ilmiönä en tunnusta olevan olemassakaan, ja vahvistan siten ahtaita sukupuolinormeja ja rajoitan sukupuolen moninaisuutta. Omasta mielestäni teen juuri päinvastoin. Ihmeellistä.

 

Ihmisten kirjo

Tänään on perustettu sivusto ihmistenkirjo.net. Sivustolta lainattua:

"Sukupuolen moninaisuutta rajoittava ja laajalti kannatettu transgender-ajattelu perustuu genderideologiaan, joka vahingoittaa yhteiskuntaamme monin tavoin. On aika keskustella genderideologiasta ja siitä, onko sukupuolidysforia aikamme syömishäiriö."

"Olemme yksityishenkilöitä, jotka ovat huolestuneita siitä, miten transsukupuolisuuskokemusta ja sukupuolidysforiaa nykyään käsitellään yhteiskunnassa."

"Meitä yhdistää kriittisyys vallitsevaksi nousseen (genderideologiseen) näkemykseen sukupuolesta, jonka vaarallisuuden olemme omakohtaisesti kokeneet. Olemme siis kokemusasiantuntijoita, mutta olemme myös perehtyneet aiheeseen teoreettisesti."

Sivusto on nuorille suunnattu "tietopaketti", jonka tarkoituksena on tuoda esiin "vaiennettuja" ääniä. (Laitoin nämä sanat ihan tietoisesti lainausmerkkeihin, koska sivuston tieto on suurelta osin väärää ja vaiennetuksi sanotut äänet eivät tosiaankaan ole vaiennettuja.) Esimerkiksi sivustolta löytyy detransitioituneiden tarinoita sekä ohjeita otsikolla "Jos olet joutunut genderideologian uhriksi", jossa mm. annetaan ymmärtää, että sukupuolidysforiaa voitaisiin hoitaa jollain muulla tavalla kuin hormoneilla.

Twitterissä sivusto kirjoittaa: "sukupuoli on fakta!" ja "pidetään tieteestä tiukemmin kiinni!"
---

Ryhmä alkoi seurata minua Twitterissä, mutta blokkasin tilin ja vieläpä ilmiannoin sen. Miksi?

1. Genderideologia on transfobisten keksimä termi, jolla sukupuolen moninaisuutta kuvaillaan uskonnolliseksi hurmosliikkeeksi. Genderideologia on olemassa vain transfobisten ja tietämättömien mielikuvituksessa. Siksi genderideologiaa vastustava sivusto on huuhaata.

2. Sivusto levittää aatteellisesti värittynyttä väärää tietoa ja transfobiaa, joka vahingoittaa transihmisiä. Sivustolla on muutama ihan järkeväkin lause ja tosiasia, mutta sen pääviesti on selvä: transnuoria ei ole olemassakaan. On vain harhaanjohdettuja nuoria, jotka eivät vielä voi tietää sukupuoltaan.

3. En halua, että kyseinen ryhmä seuraa minua Twitterissä, enkä halua nähdä heidän viestejään.

Tässä ei ole kyse siitä, etten olisi valmis keskustelemaan, tai että blokkaisin kaikki jotka ovat kanssani eri mieltä. En näe järkeväksi keskustella ihmisten kanssa, jotka väittävät, että genderideologia muokkaa yhteiskuntaamme haitallisesti, että sukupuolen binäärisyys on biologinen fakta, ja että nuori ei voi tietää sukupuoltaan. Lähes kaikki sivuston väitteet ovat puhdasta soopaa. Ymmärrän, että he ovat vain huolissaan nuorista, mutta heidän toimintansa ja kirjoituksensa eivät auta nuoria, ja keskusteleminen heidän kanssaan auttaa vielä vähemmän.

Oma transnuoreni luki sivuston tekstit ja hämmästeli, miten pihalla nämä tyypit ovat. 

Ovatkohan he lukeneet liikaa Tapio Puolimatkan höpötyksiä? Hänen blogikirjoituksensa genderideologian haitallisuudesta yhteiskunnalle on varsinaista huuhaa-tiedettä, joka rinnastaa nykyisen länsimaisen politiikan (ja sen sisältämän seksuaalisen vapauden) Markiisi de Saden sadistisiin fantasioihin.

Helsinki Priden jälkitunnelmissa: transsukupuolisuus on osa luonnon monimuotoisuutta

Osallistuin viime viikonloppuna Helsinki Pride -kulkueeseen ja puistojuhlaan yhdessä transpoikani kanssa. Hän kulki enimmäkseen seurustelukumppaninsa kanssa. Minä marssin Translasten ja -nuorten perheet ry:n bannerin alla ja kannoin banneria itsekin jonkin matkaa. Tunsin ylpeyttä kulkiessani juuri siinä joukossa, kantaessani translipun värejä toistavaa suurta banneria, jossa julistettiin yhdistyksen antavan apua ja tukea translapsille ja -nuorille. Yleisö katseli meitä ja suuri osa heistä hymyili, jotkut jopa hurrasivat ja taputtivat juuri meille! Se tuntui todella hyvältä.

Keskustelu alaikäisistä transihmisistä on useimmiten varovaista, vähättelevää tai epäilevää.

Minä en ole varovainen, enkä vähättele tai epäile. Minä haluan tuoda esiin sen, että translapsi tai -nuori usein tietää sukupuolensa aivan yhtä varmasti, kuin kuka tahansa toinen samanikäinen. Joskus jopa varmemmin, koska hän on pohtinut sukupuoltaan varmasti enemmän, kuin sellainen, joka ei koe ristiriitaa sukupuolensa ja kehonsa välillä. Siksi olikin ilahduttavaa lukea paikallislehdestä lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhosen kommentteja translain uudistuksesta ja ikärajoista. Hänen mielestään 18 vuoden ikäraja on liian korkea, sillä moni kokee sukupuolensa toisin jo 10 - 12-vuotiaana.

"Suomalaisessa mentaliteetissa ajatellaan, että nuorten täytyy aika ajoissa olla itsenäisiä ja pärjätä omillaan. Sitten näissä asioissa halutaan ottaa nuorilta pois kokemus siitä, että he olisivat oman elämänsä suhteen riittävän hyviä asiantuntijoita."

Katsoin juuri Areenasta dokumentin "Väärässä vartalossa", jossa irlantilainen tv-toimittaja Vogue Williams tutustuu ihmisiin, jotka kokevat olevansa väärässä kehossa. Siinä eräs transmies kertoi taiteilijaäitinsä sanoneen pojalleen, että transihmiset ovat vain yksi väri lisää elämän väripaletissa. Se oli mielestäni kauniisti ja hyvin sanottu. Ajatus, että transsukupuoliset ovat luonnollinen osa ihmisyyttä, on minusta oikea, ja se tuli ilmi myös tuossa dokumentissa.

Sama ajatus tulee ilmi myös Scientific American -julkaisussa, jossa neurotieteen tohtorikoulutettava  Simón D Sun todistaa, että sukupuoli on tieteen perusteella kaikkea muuta kuin binäärinen. Hän päättää blogikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin itse yhdyn sataprosenttisesti:

"Vaikka tämä katsaus on pieni, tiede on selkeää ja vakuuttavaa: sukupuoli ei ole binääri, transsukupuoliset ovat todellisia. On aika tunnustaa tämä. Henkilön sukupuoli-identiteetin määrittäminen käyttämällä asiayhteydestä irrallisia "faktoja" on epätieteellistä ja epäinhimillistävää. Trans-kokemus tarjoaa olennaisia näkemyksiä sukupuolen tieteestä ja osoittaa tieteellisesti, että harvinaiset ja epätyypilliset ilmiöt ovat elintärkeitä elävien järjestelmien, eli elämän, onnistumiselle. Myös tieteellinen tavoite on parempi, kun se on osallistavampi ja monipuolisempi. Joten riippumatta siitä, mitä tietoviisaat, poliitikot tai nettitrollit sanovat, transihmiset ovat välttämätön osa elävää todellisuuttamme.

Transsukupuoliset ihmiset edustavat monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta, jotka ovat elämän, evoluution ja itse luonnon peruspiirteitä. Se on tosiasia."

Palaan vielä dokumenttiin "Väärässä vartalossa". Siinä eräs trans-aktivisti toteaa, että parinkymmenen vuoden päästä ihmettelemme, miksi ihmeessä trans-asiasta nostettiin aikanaan niin suuri haloo. Hän tarkoittaa, että tulevaisuudessa suhtaudumme asiaan luonnollisemmin kuin nyt. Homojen ja lesbojen hyväksyntä ja ihmisoikeudet ovat paremmalla tolalla nyt kuin parikymmentä vuotta sitten. Näin tulee käymään myös transsukupuolisten kohdalla.

Arvostettu tiedejulkaisu Nature julistaa pääkirjoituksessaan, että se tukee Pride-aatetta myös tieteen tekemisessä:

"Pelkääminen ja itsensä piilottaminen vahingoittaa yksilöitä. Se, että estetään ihmisiä tekemästä parasta mahdollista tiedettä tai heidät jätetään ulkopuolelle, vahingoittaa kaikkia. Tutkijoiden tulisi kaikkialla tukea kansainvälistä "LGBTQ+ -ihmiset tiede-, teknologia-, insinööri- ja matemaattisilla aloilla" -päivää, ja tutkimusorganisaatioiden tulee jatkaa hallitustensa lobbaamista osallistavampaan lainsäädäntöön."

"Tutkijoiden ei koskaan pidä joutua ajattelemaan, että seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen piilottaminen olisi ratkaisu."

Transsukupuolisten hyväksyminen luonnollisena ja tärkeänä osana ihmisyyttä ja yhteiskuntaa hyödyttää meitä kaikkia, sillä kiusatut ja hylätyt eivät tuota yhteiskunnalle mitään.

Peace, Love, Pride!

Hyvät ja huonot (trans)uutiset

Juhannuksen ratoksi koostin transsukupuolisuutta käsittelevän uutiskatsauksen.

Skotlannissa ollaan uudistamassa sukupuolen muuttamista koskevaa lakia, "Gender Recognition Act", kuten Suomessakin. Eilen uutisoitiin, että lakimuutos ei etene vielä päätöksentekoon, koska halutaan saavuttaa selkeämpi yhteisymmärrys. Tavoitteena on kuitenkin, että sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella, ja kolmas sukupuoli virallistetaan. Myös Englannissa ja Walesissa vastaava lakiuudistus on kohdannut vastatuulta.

Homoihin ja transsukupuolisiin kohdistuneet viharikokset ovat lisääntyneet Englannissa ja Walesissa. Homofobiset ja transfobiset viharikokset, mukaan lukien vainoaminen, häirintä ja väkivaltaiset hyökkäykset, ovat yli kaksinkertaistuneet Englannissa ja Walesissa viiden vuoden aikana. Nousu voi johtua siitä, että rikoksia raportoidaan entistä herkemmin, mutta viharikokset ovat myös selvästi kasvaneet oikeistopopulismin kasvun myötä.

Islannissa translain uudistus hyväksyttiin, mutta intersukupuolisten asemaa ei vielä muutettu. Alle 18-vuotiaat voivat uuden lain myötä korjata sukupuolensa ja vaihtaa nimensä vanhempien suostumuksella. Alaikäinen, jonka vanhemmat eivät anna tähän suostumustaan, voi hakea muutosta erityisen komitean kautta. Islannissa lakimuutos ei herättänyt juurikaan vastustusta, toisin kuin Britanniassa.

Presidentti Donald Trumpin hallinto ehdottaa sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvan syrjimiskiellon poistamista sairaanhoidosta ja sairausvakuutuksista. The New York Times uutisoi, että tämä tarkoittaisi terveydenhoidossa sitä, että lääkärit ja muu henkilökunta voisivat kieltäytyä hoitamasta transsukupuolisia, ja vakuutusyhtiöt voisivat kieltäytyä myöntämästä sairausvakuutusta transsukupuolisille.

Transsukupuolisten murhat ovat herättäneet huolta Yhdysvalloissa. Erityisesti värilliset trans-naiset ovat yliedustettuina. FBI tutkii asiaa.

Antropologian tohtori Alice Roberts ilmoitti, että pitää lomaa Twitteristä kohtaamansa vihan vuoksi. Roberts on twiitannut sukupuolen moninaisuudesta ja binäärisen sukupuolikäsityksen virheellisyydestä.

Mastercard sallii valitun nimen käyttämisen luottokorteissa transsukupuolisille asiakkailleen. Muutoksen toteuttamisen lisäksi yhtiö kehottaa muitakin alalla toimivia seuraamaan heidän perässään, jotta ihmiset voivat toteuttaa todellista identiteettiään. Hatunnosto sille!

Maailman terveysjärjestö WHO poisti transsukupuolisuuden diagnoosin mielenterveyden häiriöistä viimeisimmässä maailmankokouksessaan.

Teollisen muotoilun opiskelija Miles Kilburn suunnitteli uudenlaisen binderin, joka mahdollistaa taukojen pitämisen bindaamisesta riisumatta vaatteita. Binderi myös hengittää paremmin kuin perinteiset mallit.

Ensimmäinen pride-kokemukseni

Osallistuin hiljattain pride-kulkueeseen kotikaupungissani. Olen aina ihaillut pride-kulkueita, mutta vasta nyt osallistuin itse ensimmäisen kerran. En kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, joten en ole kokenut pridea omaksi asiakseni. Tällä kertaa koin kuitenkin, että translapsen äitinä halusin olla mukana osoittamassa tukeni näille vähemmistöille.

Asun pienessä suomalaisessa kaupungissa. Pride-viikosta alettiin kirjoittaa mediassa jo viime vuoden puolella. Pitkin talvea ja kevättä kaikki tätä teemaa käsittelevät lehtijutut saivat sekä myönteistä, kielteistä, että ihmettelevää huomiota. Joku tykkäsi ja kommentoi sydän-emojilla. Joku tuomitsi pridet perversseiksi tapahtumiksi, jotka tulisi kieltää lapsilta, koska niissä kulkee puolialastomia homoja esittelemässä fetissejään. Joku ihmetteli, että miksi pitää juhlia näyttävästi seksuaalista suuntautumistaan, koska ei hänkään julista omaa heterouttaan.

Olen osallistunut näihin keskusteluihin kommentoimalla mm., että niin kauan kuin tuomitsevia ja ihmetteleviä kommentteja tulee, niin kauan on järkeä järjestää pride-tapahtumia. Ja niin kauan kuin transsukupuolisia tai homoja uhkaillaan tai jopa tapetaan maailmalla sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia, niin kauan pride-tapahtumia on järjestettävä. Suomalaisissa pride-kulkueissa ei esitellä perverssioita tai fetissejä, vaan juhlitaan sitä, että Suomessa saa suhteellisen vapaasti olla oma itsensä. Lasten on hyvä nähdä se. Homoutta ja lesboutta saa juhlia ja sen saa näyttää, koska arkisessa elämässä lähes kaikki on jo heterouden juhlaa.

Viime vuosina olen nähnyt myös käytettävän termiä straight pride (hetero pride). Tällaisia tulisi järjestää, koska "sateenkaariväen pride polkee heteroiden oikeuksia". Hetero priden järjestäminen kuulostaa järjettömältä, ja sitähän sellaisesta puhuvat nimenomaan tarkoittavat; heidän mielestään pride alkuperäisessä merkityksessään on järjetön. Kieroutunutta ymmärrystä mielestäni. Ovatko hetero priden kannattajat tietoisia käsitteestä eriarvoisuuden tasaaminen?

Tutkailin ilmiötä tarkemmin, ja näitä hetero prideja on itse asiassa oikeasti järjestetty jo 90-luvulla. Osaonottajamäärät eivät ole koskaan olleet suuria. Helsinki pridessa oli viime vuonna arviolta 100 000 osallistujaa, mikä tekee siitä Suomen suurimman yleisötilaisuuden.

Miksi pride-tapahtumia järjestetään? Mitä pride tarkoittaa? Tapahtumien alkuperänä pidetään  Stonewallin mellakoita New Yorkissa kesäkuussa 1969. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt juhlivat ja tanssivat Stonewall Inn -nimisessä kapakassa, kun poliisit tulivat pidättämään heitä. Juhlijat olivat kyllästyneet tällaiseen kohteluun ja nousivat kapinaan. Sanotaan, että erityisesti mustat transnaiset aloittivat mellakan. Mellakoista syntyi ilmiö ja käsite "gay pride" eli ylpeys homoudesta, ja näiden mellakoiden ja niitä seuranneiden tapahtumien muistoksi kesäkuu on pride-kuukausi, jolloin järjestetään pride-tapahtumia ympäri maailmaa.

Ensimmäinen oma pride-kokemukseni oli hyvin myönteinen. Menin paikalle yksin, pukeutuneena trans parent -paitaan ja kädessäni translain uudistusta vaativa kyltti. Kohta olin osa lähes tuhatpäistä joukkoa, joka kulki läpi kaupungin musiikkia soittaen, hymyillen, laulaen ja sateenkaarilippuja heiluttaen. Kylttiäni luettiin ja minulle nyökytettiin ja hymyiltiin. Kulkuetta katselevat kaupunkilaiset olivat enimmäkseen ilahtuneen näköisiä. Muutamia kurtistuneita kulmia ja ihmetteleviä katseitakin näkyi, mutta he olivat vähemmistössä.

I´m proud to be pride-supportive.

Naisen määritelmä

Minulta on monta kertaa kysytty tässä blogissa miehen ja naisen määritelmää. Kysyjät ovat sitä mieltä, että transnaiset ovat miehiä ja transmiehet ovat naisia, ja perustelevat väitteensä biologialla. Minä väitän päinvastoin, ja siksi minulta vaaditaan perusteluja, ja miehen ja naisen määritelmää. Yhteiskuntamme perustuu kaksijakoiselle sukupuolikäsitykselle, ja jos sukupuoli on vain tunne tai itse määriteltävissä, sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Silloin koko määritelmä "sukupuoli" on turha, ja koko yhteiskuntajärjestelmämme suistuu kaaokseen. Itsensä naiseksi määrittelevät miehet pääsevät naisten tiloihin häiriköimään ja raiskaamaan naisia. Tätäkö minä tosiaan haluan?

No en tietenkään halua. Yllä kuvaamani ajattelutapa on aika yleinen radikaalifeministien keskuudessa. Tai tarkemmin sanoen, sukupuolikriittisten naisten (gender critical females). Käytän tässä myös englanninkielisiä termejä, joihin olen törmännyt englanninkielisillä sivustoilla. Näiden ihmisten logiikka vaikuttaa pintapuolisesti järkevältä, mutta minusta siitä puuttuu jotain. Vaikuttaa siltä, kuin he eivät ymmärtäisi, mitä sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen moninaisuus tarkoittavat. Jos sukupuoli typistetään biologiaan, identiteetin voi käsittää olevan suunnilleen sama kuin persoona. Tällöin itsensä mieheksi kokeva nainen, transmies, on sukupuolikriittisen ihmisen mielestä vain maskuliininen nainen; nainen, jonka persoona on "miehekäs". Hänen tulisi saada ilmaista persoonaansa kuten haluaa, mutta jos tällainen henkilö kokee kehonsa vääränlaiseksi ja haluaa muuttaa sitä, hän on mieleltään sairas. Keho tulee hyväksyä sellaisena kuin se on, ja hoitaa korvienväli kuntoon. <- näin ajattelee sukupuolikriittinen feministi, eikö vain?

Gender critical female määrittelee naisen sanoilla "adult human female", jota on aika vaikea kääntää suomeksi niin, että siinä olisi kaikki samat merkitykset. Tarkemmin kuvattuna sukupuolikriittisen mielestä nainen tuottaa munasoluja, ja tämä määritelmä sulkee pois transnaiset (sekä naiset, jotka eivät jostain muusta syystä tuota munasoluja). Jos joku kokee itsensä naiseksi, mutta ei tuota munasoluja, hän ei ole nainen. Silloin sukupuoli-identiteettiä ei tarvita määrittelemään kenenkään sukupuolta. Ihmisen sisäinen kokemus on vain tunne, jonka perusteella ei voi määritellä mitään fyysistä ominaisuutta, aivan kuten itsensä 2 m pitkäksi kokeva ihminen ei ole 2 m pitkä, jos hän on 160-senttinen. 

Sukupuolikriittinen kysyy: Miten voimme perustella feminismin, joka suojelee naisia patriarkalta, ellei meillä ole naisen määritelmää, joka viittaa nimenomaan lisääntymisbiologiaan? Miten suojelemme naisia, jos kuka tahansa voi identifioitua naiseksi ja muuttaa juridisen sukupuolensa pelkällä omalla ilmoituksella?

Sukupuoli-identiteetti onkin tässä se asia, joka pitäisi määritellä, eikä se ole helppoa. Jos olet syntynyt naisen kehoon, eikä sinulla ole ristiriitaa mielesi ja kehosi välillä, sukupuoli-identiteettisi on nainen, mutta et oikeastaan tiedosta sitä identiteettinä, koska et ole joutunut ajattelemaan asiaa tietoisesti. Identiteetti on käsite, joka ymmärretään aivoissa, eikä sitä voi mitata, ja siinä mielessä sitä voidaan verrata tietoisuuteen ja sieluun. Transnaiselle ajatus itsestä miehenä tuntuu perustavalla tavalla väärältä, vaikka keho on miehen keho. Tämä tunne, sukupuoliristiriita, on yhtä todellinen kuin kipu, jota ei myöskään voi mitata luotettavasti. Jos sanot, että kipu on nyt 10 asteikolla 1-10, kukaan muu ei voi sitä mitata tai määritellä. Kipukin perustuu siis itsemäärittelyyn.

Sukupuoli-identiteetti on syvä, merkityksellinen kokemus, johon ihminen sitoutuu. Se ei ole ohut tunne, joka tulee yhtenä päivänä, ja katoaa toisena. Siksi on epätodennäköistä, että sukupuolen itsemäärittelyä käytettäisiin väärin. Mahdollista se toki on, mutta hyvin epätodennäköistä. Sukupuolen juridiseen vaihtamiseen liittyy kuitenkin melko paljon byrokratiaa ja maksaahan se myös jotain. Viitsiikö häiriköijä nähdä niin paljon vaivaa, maksaa siitä, ja tulla kohdatuksi naisena arkisissa tilanteissa?

Sukupuolikriittiselle vastaisin edelleen, että transnainen on nainen, ja naisen määritelmä on, että itsensä naiseksi kokeva on nainen. Se, millä perusteella kukin itsensä naiseksi kokee, vaihtelee. Jollekin biologia on riittävä perustelu ilman erityistä sukupuoli-identiteettiä, jollekin se on syvä sisäinen kokemus vailla fyysistä todistetta. 

Kysyisin itse, miksi käsite nainen ylipäätään pitäisi määritellä. Sitten minulta kysyttäisiin, miten naisia suojellaan, jos naista ei määritellä.

Naisia ei suojella ainakaan määrittelemällä joku naiseuden ulkopuolelle. Transnaisia pitää myös suojella. Miksi heidät pitäisi sulkea ulos suojelun piiristä vain siksi, että joku häiriintynyt mies saattaa käyttää itseidentifikaatiota väärällä tavalla hyödyksi? En myöskään puhuisi pelkästään naisista ja transnaisista, vaan ihmisistä. Kaikki ihmiset tarvitsevat suojelua väkivaltaa ja häirintää vastaan.

Tällä en tarkoita, että sukupuolet ja sukupuolierot tulisi häivyttää. Olen feminismin kannattaja, mutta se ei mielestäni sulje pois muiden kuin naisten suojelua. Myös miehet voivat kärsiä sukupuolirooleista ja seksismistä. Myös muunsukupuoliset ansaitsevat olemassaolon tunnustuksen yhteiskunnassa. Kannatan tasa-arvoa, en eriarvoisuutta.

Synnyttävä mies

Eihän mies voi synnyttää! Paitsi että voi. Female-to-male -henkilöt eli transmiehet ja -maskuliinit ovat synnyttäneet lapsia. Ilmiö on yleisempi kuin voisi luulla.

Itse luin asiasta ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Hesarista. Tänä keväänä luin uutisen, että sama suomalainen mies oli synnyttänyt toisenkin lapsen. Mutta en tiennyt, kuinka paljon tällaisia tapauksia maailmassa on. Näyttää siltä, että niitä on enemmän kuin muutama.

Tänään Trasek ry:n instagram-tilillä jaettiin tietopaketti trans-raskauksista. Nimimerkki @biffandi kertoo, että testosteronin vaikutukset hedelmällisyyteen eivät ole pysyviä. Jopa yli 10 vuoden käytön jälkeen on mahdollista tulla raskaaksi. Kuukautiskierto palautuu noin 6 kuukauden kuluessa testosteronin käytön lopettamisesta. Hän arvioi, että jopa tuhannet transmiehet ovat synnyttäneet lapsia jo ainakin 21 vuoden ajan. Hän tietää yksitoista tutkimusta aiheesta.

Löysin yhden tutkimuksen, joka suoritettiin nettikyselynä. 56 vastasi kyselyyn, ja näistä 41 vastaajaa kelpuutettiin tutkimukseen. Suurin osa vastaajista asui läntisessä USAssa. Kolmasosa raskauksista oli suunnittelemattomia, mikä on minusta yllättävä tulos. Toisaalta, vastaajista vain 61% oli käyttänyt testosteronia ennen raskautta. Tutkimuksen pohdinta-osiossa todetaan, että suunnittelemattomien raskauksien määrä on vastaava kuin koko väestön osalta.

Suunnitellut raskaudet saivat alkunsa melko nopeasti. Vain 10%:lla kaikista vastaajista kesti kauemmin kuin puoli vuotta tulla raskaaksi. 30% synnytyksistä oli keisarinleikkauksia. Testosteronia käyttäneiden vastaajien raskauden kesto oli keskimäärin pari viikkoa lyhyempi kuin niiden, jotka eivät olleet käyttäneet testosteronia. Testosteronia käyttäneistä synnyttäjistä 40% imetti, kun taas 69% niistä imetti, jotka eivät olleet käyttäneet testosteronia.

Kyselyn lopussa oli muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä. Isät kuvailivat raskautta keinoksi saada oma perhe. He käyttivät itsestään termejä "isä", "kantaja" ja "raskaana oleva vanhempi". Eristäytyneisyyden, yksinäisyyden ja näkymättömyyden tunteet raskauden aikana olivat yleisiä. Kehodysforia lieveni joillakin raskauden aikana, joillakin se paheni, ja joillakin pysyi samanlaisena. 78% vastaajien synnytyksistä tapahtui sairaalassa, kun se kaikkien synnytysten osalta (USAssa) on 99%.

Tutkimukseen vastanneet koostuivat ihmisistä, joilla oli kyky ja mahdollisuus vastata nettikyselyyn, joten tulokset eivät ole yleistettävissä. Lisäksi tutkimukseen haettiin nimenomaan sellaisia transmiehiä ja -maskuliineja, joiden raskaus ja synnytys onnistuivat, joten tietoa tuloksettomista raskaaksituloyrityksistä tai synnytyksistä ei saatu tällä tutkimuksella. Tutkimus tarjoaa kuitenkin perustietoa aiheesta keskustelemiselle ja erityisesti tietoa siitä, millaista tukea ja terveydenhoitoa raskaana olevat ja synnyttäneet miehet kaipaavat ja tarvitsevat. Mielenkiintoinen tutkimus!

Miten transmies voi haluta tehdä jotain niin syvästi naisellista kuin tulla raskaaksi ja synnyttää?

Freddy McConnell kertoo The Guardian -lehden haastattelussa, että hän yksinkertaisesti halusi oman biologisen lapsen, oli aina halunnut. Hän transitioitui ensin mieheksi, koska halusi olla onnellinen ja tasapainoinen ennen vanhemmaksi tuloa. Hän pohti asiaa kuitenkin pitkään, ennen kuin ryhtyi siihen. Hän pelkäsi ihmisten reaktioita ja omaa suhtautumistaan kehonsa muutoksiin. Häntä auttoi ajatus siitä, että identiteetti ja biologia ovat erillisiä, ja hän vain käyttää ruumistaan kuin työkalua. Raskaana oleminen ei tehnyt hänestä vähemmän transsukupuolista. Freddy teki kokemuksistaan elokuvan "Seahorse" ja toivoo sen normalisoivan transsukupuolisia. He haluavat kokea rakkautta ja saada perheen, kuin kuka tahansa.

Time magazinen artikkelissa toimittaja kertoo veljensä Evanin raskaudesta. Evan kuvailee, että transsukupuolisuus ei tunnu siltä, että olisi ansassa väärässä ruumiissa. Hän on aina ollut Evan, ja hänen kehonsa on aina ollut Evanin keho. Evan ei ole poistattanut rintojaan eikä muitakaan ruumiinsa osia. Siksi raskaus oli hänelle luonnollinen osa elämää, vaikka hän onkin mies.

Suomalainen HS:ssa haastateltu synnyttänyt mies, "Aleksi":

”Haluanko antaa yhteiskunnan sanella, mitä teen kehollani ja elämälläni? Ajattelin, että mikään ei estä. Olen vapaa mies.”

Hän haluaa toisen synnytyksensä jälkeen palautua nopeasti omaksi itsekseen, eli aloittaa jälleen testosteronihoidot ja leikkauttaa kohdun ja munasarjat pois. Ensimmäisessä raskaudessa kehon naisellistuminen tuntui vaikealta, toinen oli helpompi.

Time magazinen jutussa viitataan myös Evanin transsukupuoliseen ystävään, joka koki raskausajan traumatisoivana. Toimittajan veljelle raskaus oli helppo. Transmiesten raskaudet ja synnytykset ovat yksilöllisiä kokemuksia, kuten naistenkin.

Mitä mieltä olen synnyttävistä miehistä? Minusta se on aivan mahtavaa.