keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Vanhemman tehtävä

Olen miettinyt viime päivinä lapsia ja nuoria, ja heidän suhteitaan vanhempiinsa. Olen tutustunut pariin nuoreen, joiden suhteet omiin vanhempiin ovat ongelmallisia, jopa siinä määrin, että heidät on sijoitettu pois kotoa. Ja sitten törmäsin facebookissa valtavan viisaaseen äidin kirjoittamaan tekstiin. Lainaus:
"Kun lapsi tulee kaapista, se on äidille lahja. On paljon äitejä, joille sitä lahjaa ei koskaan anneta."

Millainen vanhempi itse olen? Mikä on vanhemman tehtävä?

Mielestäni vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan tasapainoinen aikuinen. Miten se tehdään?


1. Lapsi tarvitsee tunteen, että tuottaa vanhemmilleen ja muille läheisille iloa juuri sellaisena kuin on. Vaikka olen eronnut lasteni isästä (jo vuosia sitten), en ole koskaan katunut lasten saamista. Juuri meidän parisuhteestamme syntyivät nämä kaksi lasta, joiden olemassa olo tuottaa minulle paljon iloa. He tietävät, että syntyivät toivottuina lapsina, ja että he ovat minulle ilon aihe.

2. Minusta hyvä itsetunto on tasapainoisen ihmisen merkki. Hyvä itsetunto pohjautuu siihen, että on kokenut olevansa varauksetta rakastettu ilman mitään suorituksia, ilman mitään ehtoja. Vaikka lapset eivät tekisi kuten minä haluan, rakastan heitä. Minun rakkauteni ei vähene siitä, vaikka lapseni ei olisikaan sitä sukupuolta, jolta hän ulkoisesti näyttää. Vaikka esikoiseni ei kasvaisikaan nuoreksi naiseksi, kuten olin kuvitellut.


3. Minun tehtäväni vanhempana on luoda lapsilleni turvallinen kasvuympäristö ja opettaa heille hyviä tapoja ja omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä. Minun tehtäväni on määritellä heille rajoja, kun he asuvat kotona. Kotiintuloaikoja, ruoka-aikoja, peliaikoja, yhdessä elämisen sääntöjä. Näiden taitojen avulla he selviävät elämässä ja ihmissuhteissa. 


4. Minä en voi päättää, mihin suuntaan he itsenäistymisessään lähtevät. Voin kannustaa heitä opiskelemaan, voin kannustaa heitä hakemaan kesätöitä.  Mutta en voi määrätä, että heidän on mentävä naimisiin, perustettava perhe, oltava heteroita, oltava cis-sukupuolisia, oltava ns. normaaleja. Siinä kohtaa vanhemman tehtävä on antaa nuoren itse määritellä elämänsä.



-----
 
Tässä erikoistilanteessa, jossa nyt olen, olen mielestäni tehnyt, kuten vanhemman täytyy tehdä. Olen kuunnellut nuortani ja lähtenyt auttamaan ja tukemaan häntä kohti aikuisuutta transpolin avustuksella. Osoitan nuorelle tukeni, hyväksyntäni ja rakkauteni. Olen saatavilla ja keskustelukumppanina. En väheksy, en sivuuta, en aseta ehtoja.

Olen todella pohtinut aihetta paljon ja miettinyt, teenkö oikein vai väärin. Aihe ei ole helppo. Se jakaa ihmiset kahtia. Toiset tukevat ja auttavat, toiset odottavat ja toivovat, että nuori muuttaa mielensä, ehkä jopa hylkäävät nuoren. Minä teen, kuten itse katson oikeaksi. Niin kai muutkin tekevät, mikäli pystyvät.

Olen käynyt terapeutilla keskustelemassa aiheesta. Kysyin häneltä, teenkö hänen mielestään oikein, olenko hyvä vanhempi, tarvitsenko tukea vanhemmuuteen. Terapeutti keskusteli kanssani muutaman viikon ajan ja totesi, että hänen mielestään teen aivan oikein, ja että olen "tämän asian päällä" niin hyvin, että voisin jopa auttaa muita samassa tilanteessa olevia. 

Noiden keskustelujen ansiosta aloitin tämän blogin, jotta voisin auttaa muita samassa tilanteessa olevia vanhempia.

Ja sitten luin uusimmasta Kotiliedestä tämän mainion artikkelin. Lainaus:

"Psykologi Katarina Alangon tutkimus osoitti, että tunne kuulumisesta eri sukupuoleen kuin ­syntymässä on määritelty on jo lapsena varsin pysyvä. Eli vaikka joillekin kyse voi olla ohi ­menevästä ­vaiheesta, suurin osa tuntee samoin vielä vartuttuaan aikuiseksi.
”On tärkeä kunnioittaa ­lapsen kokemusta eikä sivuttaa ­sitä ohimenevänä vaiheena tai ­tilapäisenä kiinnostuksena”, ­Katariina Alanko toteaa."

Artikkelissa todetaan myös, että vastuullinen aikuinen välttää turhan ahtaiden sukupuolinormien vahvistamista ja rohkaisee lasta olemaan oma itsensä. Hassua, miten eri tavoilla tämäkin neuvo voidaan tulkita, kun kyse on sukupuolesta. Minä tulkitsen sen niin, että vahvistan lapsen omaa käsitystä siitä, mitä sukupuolta hän on, koska vain hän voi sen tietää. Esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa mainitsemani sivusto tulkitsee lauseen niin, että biologista sukupuolta on vahvistettava, koska se on totta. Heidän mielestään vain ruumiilliset, fyysiset asiat ovat totta. Heidän mielestään "genderideologia" rajoittaa sukupuolen moninaisuutta ja vahvistaa ahtaita sukupuolinormeja. Heidän tulkintansa mukaan minä edustan genderideologiaa, jota siis ilmiönä en tunnusta olevan olemassakaan, ja vahvistan siten ahtaita sukupuolinormeja ja rajoitan sukupuolen moninaisuutta. Omasta mielestäni teen juuri päinvastoin. Ihmeellistä.

 

9 kommenttia:

  1. Lainaus: "Psykologi Katarina Alangon tutkimus osoitti, että tunne kuulumisesta eri sukupuoleen kuin ­syntymässä on määritelty on jo lapsena varsin pysyvä."
    Missä tuo tutkimus ja sen tulokset on julkaistu - lähdeviite?
    Onko kyseessä "tieteellisesti luotettava/hyväksyttävä" tutkimus ja jos on, niin mihin perustuen se on sellainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos luit artikkelin, johon viittasin, tiedot löytyvät sieltä.
      "Tiedot perustuvat Katariina Alangon Nuorisotutkimusverkostolle tekemään tutkimukseen vuodelta 2014. Tutkimukseen osallistui 1 619 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta iältään 15–25 vuotta."
      Tutkimus löytyy täältä: http://www.julkari.fi/handle/10024/120384
      Löytyy siis ihan Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuarkistosta.

      Poista
  2. Juu se on ihmeellistä, kun kaikki eivät ole samaa mieltä kuin sinä. Tai sitten se on vaan ihan normaalia. Maailmaan kun mielipiteitä ja näkemyksiä mahtuu. Genderideologiasta tekee ideologian juuri se, että toisinajattelua ei suvaita. Jos itse olet oman lapsesi kohdalla varma asiasta, niin mitäpä muiden mielipiteet sinua haittaavat? Ne ovat vain ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tarkoittaa "ei suvaita"? Jos se tarkoittaa sitä, että kertoo olevansa eri mieltä, niin ideologiaa on sitten myös vastustaa "genderideologiaa". Ja joo, se on ihan ok. Mutta siinä kohtaa kun ideologiat tai niiden vastustamiset johtavat vakaviin seurauksiin, on syytä olla oikeasti huolissaan.

      Poista
  3. Minkälaisiin vakaviin seurauksiin tässä viittaat?

    VastaaPoista
  4. Viittaan tässä esimerkiksi translain uudistamiseen ja transhoitojen saatavuuteen.

    VastaaPoista
  5. Alangon tukimukseen osallistui 160 transhenkilöä ikäryhmästä 15–19 vuotta ja 209 transhenkilöä ryhmästä 20–25 vuotta. Kaikista transihmisistä 139 oli identiteeetiltään naisia, 94 miehiä ja 135 muunsukupuolisia. Yleisimmät osallistujien valitsemat vaihtoehdot olivat epävarma, queer, sukupuoleton, transhenkilö, transsukupuolinen tai transmies/-nainen. ... Useimmissa analyyseissä käytettiin jaottelua, joissa termin ”trans” alle luetaan kaikki, jotka ilmoittivat identiteetikseen transgender, transsukupuolinen nainen/mies, transmies, transnainen. Tässä ryhmässä naisten lukumäärä on 27, miesten 51 ja muunsukupuolisten 71.

    Jos halutaan käyttää tätä tutkimusta transsukupuolisuudesta keskusteluun ja sen tuloksia omien näkemysten perusteluun, niin olisi toivottavaa käyttää tutkimuksessa transidentiteetin itselleen ilmoittaneiden lukumäärää, eikä viitata siihen, kuinka monta sateenkaarinuorta tutkimukseen kaiken kaikkiaan osallistui. Suurin osa tutkimukseen osallistuneita ei ollut transnuoria.

    Toinen asia, joka on syytä tuoda esille, on se, että Seta oli mukana tutkimuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja tulkinnassa. Se ei ole mitenkään merkityksetöntä, koska Seta ei ole asiassa objektiivinen tai ulkopuolinen taho, vaan edustaa juurikin sitä "genderideologiaa" eli on juurikin sen genderaatteen edunvalvonta- ja lobbausjärjestö.

    Tämä kohta tutkimuksessa kertoo ehkä vähän selkeämmin, missä vaiheessa tutkimukseen osallistuneet alkoivat ajatella identiteettinsä olevan sen verran ristiriidassa "ympäristön odotusten" kanssa, että he alkoivat miettiä transidentiteetin mahdollisuutta:
    "35 % oli identifioitunut transihmiseksi jo 12–15-vuotiaana, 32 % 16–18-vuotiaana ja 21 % 19–25-vuotiaana. Kaksi vastaajaa oli ajatellut jo ennen teini-ikää, että trans voisi kuvata heidän kokemustaan."
    Suurimmalla osalla siis transidentiteetin mahdollisuus on alkanut kiinnostaa teini-iässä.
    Tämä seikka tekee asiasta merkittävää, kun puhutaan alaikäisistä:
    "Ikäryhmästä riippuen 71–77 % transihmisistä (joista 42 koki itsensä naiseksi, 67 mieheksi ja 80 joksikin muuksi kuin kumpikaan näistä tai molemmiksi) oli harkinnut kehonsa korjaamista niin, että se vastaisi paremmin heidän sukupuoli-identiteettiään, kun taas 10–14 % (22 naista, 9 miestä ja 31 muunsukupuolista) ilmoitti olevansa epävarma siitä, oliko hän harkinnut sukupuolensa/kehonsa korjaamista." Eli suurin osa harkitsee kehonsa korjaamista, ja nämä hoidot eivät ole peruutettavissa.

    Huomionarvoista siis on, että tutkimus ei ole lähtökohdiltaan neutraali tai objektiivinen, koska sitä on ollut laatimassa, koordinoimassa ja toteuttamassa Seta, joka ei ole transasiassa neutraali toimija. Ottaisin tämän huomioon myös silloin, kun vedetään johtopäätöksiä siitä, mitä tarkoittaa kysymys ympäristön ristiriitaisista odotuksista sukupuolen suhteen ja miten siihen annetut vastaukset tulkitaan.
    Uskallan väittää, etteivät tämän tutkimuksen nimissä esitetyt rohkeat johtopäätökset kestä objektiivista kriittistä tarkastelua. Varsinkin kun kaikki aiemmat, objektiivisimmin toteutetut tutkimukset osoittavat päinvastaista, eli suurimmalla osalla lapsuudessa koettu sukupuolen hämmennys/ristiriita ratkeaa itsestään aikuisikään mennessä (jos lapselle annetaan kasvurauha). Jos halutaan luotettavaa tutkimustietoa, niin intressiorganisaatio Seta/Trasek ei voi olla mukana vaikuttamassa siihen, miten tutkimuskysymykset muotoillaan tai miten sen vastauksia tulkitaan.

    Blogistin vika ei tietenkään ole se, jos Kotilieden toimittajalla ei ole tarvittavaa tietotaitoa tutkimuksen viitekehyksen ja lähtökohtien valottamiseen, tai tietoa siitä mitä vaatimuksia puolueettomuudesta akateemiselle tutkimukselle asetetaan ja miten lähdekritiikkiä yleensä tehdään, mutta kun blogisti käyttää tutkimusta omien mielipiteidensä pönkittämiseen, ja on väitetysti "Hyvään tieteeseen ja kriittiseen lähdelukutaitoon perustuvan tiedonhaun mustalla vyöllä varustettu äiti", niin hänen pitäisi ottaa asiaksi myös perehtyä itse tutkimukseen, eikä vain Kotilieden heppoiseen artikkeliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva että perehdyit tuohon tutkimukseen.

      Mikä on mielestäsi puolueeton taho tutkimaan translapsia ja-nuoria ja heidän elinolojaan? Miksi Seta tai Trasek ei saisi osallistua tutkimuksen laatimiseen? Millä perusteella jonkin ihmisryhmän ihmisoikeuksia ja inhimillistä kohtelua ajava järjestö on tämänkaltaisen tutkimuksen kannalta puolueellinen? Kyllä varmaan vammaisten nuorten elinoloja kartoittavan tutkimuksen tekemiseen voi osallistua vammaisten etujärjestö, vai voiko? Eroavatko nämä ihmisryhmät jotenkin toisistaan tässä mielessä?

      "Uskallan väittää, etteivät tämän tutkimuksen nimissä esitetyt rohkeat johtopäätökset kestä objektiivista kriittistä tarkastelua. Varsinkin kun kaikki aiemmat, objektiivisimmin toteutetut tutkimukset osoittavat päinvastaista, eli suurimmalla osalla lapsuudessa koettu sukupuolen hämmennys/ristiriita ratkeaa itsestään aikuisikään mennessä (jos lapselle annetaan kasvurauha)."

      Steensma et. al:n tutkimus (jonka tulos on että 80% pysyy/palaa syntymässä määritettyyn sukupuoleen) on debunkattu, koska tutkimuksessa tulkittiin translapsiksi myös sellaiset lapset, joilla ei ollut transidentiteettiä. Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat eri asioita. Tämä on lasten kohdalla täsmennetty ja korjattu virallisiin määritelmiin vasta muutamia vuosia sitten. Siksi sitä ennen tehdyissä tutkimuksissa esiintyy tätä vääristymää. Tässä esimerkiksi uusi tutkimus aiheesta: https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/15532739.2018.1456390?journalCode=wijt20

      Kotilieden artikkeli on ehkä heppoinen, mutta tuo tutkimus on mielestäni oikein hyvä ja luotettava. Siinä kerrotaan hyvin selkeästi ja eritellen nuorten omista kokemuksista sukupuolestaan, niin kuin näissä lainauksissasikin tuot esiin.

      Poista
    2. Ja lisäksi: tutkimuksessa sanotaan, että Åbo Akademi on todennut sen eettisesti tehdyksi tutkimukseksi. Näin tuskin olisi voitu todeta, jos Seta ja Trasek eivät olisi olleet mukana?

      Poista

Kommentoi harkiten, kiitos!