maanantai 15. heinäkuuta 2019

Itsenäinen ja kriittinen ajattelu

Tänään kirjoitan itsenäisestä ja kriittisestä ajattelusta, koska olen törmännyt termiin usein, erityisesti lukiessani ROGD-teemasta. (Kannattaa lukea ensin oma tekstini "Pelottava ROGD" sekä Julmarian loistava analyysi teeman taustoista (lyhyt versio) ). 

Näissä keskusteluissa usein esitetään sukupuolen moninaisuuden ymmärtäjät / transsukupuolisuuden puolesta puhujat, liittolaiset / erityisesti translasten ja -nuorten puolesta puhuvat ja toimivat ihmisinä, jotka "eivät osaa ajatella itse", vaan että he olisivat kritiikittömästi omaksuneet Setan, Trasekin, ym. auktoriteettien tai somepersoonien näkemykset. Kun taas he, toisin ajattelevat, ajattelevat itse ja tekevät omat johtopäätöksensä realismiin, biologiaan tai tieteeseen perustuen. Tästä lähtökohdasta ajattelin tänään siis kirjoittaa.

Mitä on kriittinen ja itsenäinen ajattelu? Yhden määritelmän mukaan:
"Kriittinen ajattelu on enemmän kuin pelkkä kriittisyys, nimittäin ajattelua, joka ei tyydy käytettävissään oleviin valmiisiin lähtökohtiin vaan pyrkii yhä parempiin perusteluihin ja niiden mahdollistamaan suurempaan selvyyteen silläkin uhalla, että tämä prosessi voi osoittaa ajattelun lähtökohtina alun perin olleita käsityksiä kestämättömiksi ja aiemmin kannatettuja näkökantoja siksi hylättäviksi. Tällainen itselle tutuiksi, rakkaiksi ja turvallisiksi käyneisiin käsityksiin etäisyyttä ottaminen ja niiden punnitseminen siltä kannalta, että niissä kenties voisi olla jotain korjaamisen varaakin, on ymmärrettävästi hidasta, työlästä ja usein tuskallistakin. Jo tästäkin syystä aidosti kriittinen ajattelu on – ja on aina ja kaikkialla ollutkin – huomattavan harvinaista." (Lähde: ApoWiki)
Itse käsitän sen niin, että kriittinen ajattelija ei ota annettua tietoa tai väittämää itsestäänselvyytenä, vaan hän pyrkii ottamaan asiasta itse selvää tutkimalla aihetta mahdollisimman monipuolisesti eri lähteitä käyttäen. Ja nimenomaan niin, että etsii sekä väitettä tukevaa että sitä kieltävää tietoa.

Mikä ei ole kriittistä ajattelua? Voisinpa väittää, että traditionalistinen, perinteisiin nojaava ajattelu aika todennäköisesti ei ole kriittistä ajattelua. Se, joka sanoo, että "näin on aina ollut", ei kuulosta kovin kriittiseltä, vai mitä? "Sukupuolia on kaksi, näin on aina ollut. Sukupuolta ei voi vaihtaa" - kuulostaako itsenäiseltä, kriittiseltä ajattelulta? He perustavat mielipiteensä tieteeseen ja biologiaan, mutta kieltäytyvät näkemästä ja omaksumasta niitä tieteellisiä ja biologiaan perustuvia tutkimuksia, jotka puhuvat sukupuolen binäärisyyttä vastaan. Tiede ei ole koskaan valmista, me löydämme jatkuvasti uutta tietoa. 

Olen lukenut suurin piirtein kaiken, mitä olen käsiini saanut, aiheesta transsukupuolisuus ja nimenomaan nuorena ilmenevä sukupuolidysforia. Olen lukenut tietenkin kaiken, mitä olen Setan, Trasekin ja Transtukipisteen (nyk. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) sivuilta löytänyt, lukenut lukemattomia tutkimuksia transsukupuolisuudesta, mutta olen perehtynyt myös vastakkaisiin näkemyksiin. Olen kahlannut läpi sukupuolikriittisten blogeja ja sometilejä ja tutustunut tutkimuksiin, joihin niissä viitataan. Olen lukenut sekä oman näkemykseni mukaisia asiantuntija-artikkeleita, että sen vastaisia. Olen lukenut ja ajatellut, ja ollut kriittinen. Olen todellakin yrittänyt samaistua vastakkaisen näkökulman esittäjiin, ja aidosti pohtinut, voisivatko he olla oikeassa. Olen todella kyseenalaistanut omat näkemykseni. Se on ollut raastavaa, ja se ajoi minut myös psykoterapeutin vastaanotolle.

Tietysti silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista, on itsestäänselvää vedota heidän kehittymättömään ajatteluunsa. Sanotaan, että nuoruus on identiteetin kypsymisen aikaa. Kyllä, varmasti näin. Itse sanoisin, että koko ihmisen elinikä nuoruudesta hamaan loppuun saakka on identiteetin kypsymisen aikaa. Identiteetti alkaa muotoutua jo lapsena, mutta varsinaisesti kehityksen voi sanoa alkavan vasta, kun ihminen itse jotenkin ymmärtää identiteetin käsitteen. En usko, että ihmisen identiteetti on muuttumaton tila, joka syntyy joskus nuoruusiän lopulla. Sanon näin, koska itse koen identiteettini olevani hyvin erilainen nyt 44-vuotiaana, kuin esimerkiksi 18-vuotiaana tai 32-vuotiaana. Elämän varrella tapahtuneet asiat ja vuorovaikutus vaikuttavat identiteettiin. Tähän lopputulokseen tulin itsenäisesti ajattelemalla.

Kerron seuraavassa blogitekstissäni lisää ajatuksia translasten ja -nuorten sukupuoli-identiteetistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi harkiten, kiitos!