keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vanhemman tyrmäys ROGD-teorialle

ROGD = Rapid Onset Gender Dysphoria, eli suom. "äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia / sukupuoliristiriita", joka "syntyy nuorelle nimenomaan altistumisesta sosiaaliselle tartunnalle, jonka lähteenä ovat Internet ja vuorovaikutus toisten omaa sukupuoli-identiteettiään pohtivien ikätovereiden kanssa" (virallista suomennosta ei ole)

Olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin ROGD-ilmiöstä tai oikeammin -teoriasta. Olen myös viitannut Julia Seranoon ja Julmariaan, jotka ovat omissa kanavissaan kaivaneet esiin teorian taustat ja niiden heikkoudet. Lyhyesti (Julmarian suomennosta lainaten):
  • Ajatus siitä että ”transsukupuolisuuden aiheuttajana on sosiaalinen tartunta” vaikuttaisi olevan translapsen vastahakoisen vanhemman helmikuussa 2016 keksimä konsepti. 
  • Sen jälkeen sitä on toistettu toisten vanhempien ja kirjoittajien toimesta edellämainituilla sivustoilla (4thwavenow.com, transgendertrend.com, youthtranscriticalprofessionals.org), kunnes siihen tarttui sekä konservatiivinen media että lapsen tukemiseen perustuvaa mallia vastustavat ammatinharjoittajat, antaen ymmärtää että kyseessä olisi oikea tila, eikä pelkästään kuulopuheille perustuva ajatus.
  • Näiden kolmen verkkosivun välillä ja keskuudessa oli paljon yhteistyötä, muodostaen rintaman johon myöhemmin liittyivät myös sukupuolen vahvistamiseen perustuvaa mallia vastustavat ammatinharjoittajat, tarkoituksenaan luoda, popularisoida ja levittää kehittämäänsä mallia – toisin sanoen kyseessä oli puhtaasti aktivistikampanja. 
  • Kyseessä ei ole ”huolestuneiden vanhempien” ja ”objektiivisten tieteilijöiden” taisto ”puolueellisia, holtittomia transaktivisteja vastaan”, vaan todellisuudessa molemmilla puolilla on omat agendansa.
Minusta teoria on ennakkoluuloista ja mutu-tietoon perustuvaa roskaa. Olen lukenut näitä mainittuja sivustoja, vanhempien kirjoittamia tarinoita, ja tutustunut Littmanin ja Marchianon ns. tutkimuksiin. Mikään niistä ei vakuuta minua siitä, että he olisivat oikeassa.

Ensinnäkin, identiteettiään ei voi feikata kovin pitkään ilman vakavia mielenterveydellisiä ja jopa fyysisiä seurauksia. Jos joku nuori ihaileekin netistä löytämiään transsukupuolisia ja identifioituu heihin, ei sellainen voi kovin kauaa kestää, ellei nuori oikeasti ole trans. Tällaisesta on turhaa olla huolissaan. Luulin minäkin nuorena olevani hyväkin näyttelijä ja valmis muuttamaan Hollywoodiin. Oli minulla sen verran järkeä kuitenkin päässä, että ymmärsin sen olevan mahdotonta.

Toiseksi, kukaan nuori ei "yhtäkkiä" huomaa olleensa aina transsukupuolinen, vaan ymmärrys kehittyy pikku hiljaa. Vanhemmilleen nuori kertoo asiasta todennäköisesti vasta sitten, kun on itse asiasta varma. Jokuhan ymmärtää vasta yli nelikymppisenä, että on transsukupuolinen, joku tajuaa sen jo lapsena. Tämän blogin kommenteissa eräs Anonyymi kirjoitti: "Uskon, että on olemassa aidosti transsukupuolisia ihmisiä. He ovat usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa kokeneet vahvasti olevansa väärässä kehossa." Eli vain lapsena tai aikuisena voi huomata olevansa trans, mutta ei nuorena?

Kolmanneksi, ROGD-ilmiöön uskovat sanovat, että se on uusi ilmiö. No, ei se kyllä ole. Esimerkiksi WPATH:n hyvän hoidon suosituksessa vuodelta 2011 todetaan:
"Kuitenkin monet nuoret ja aikuiset, joilla esiintyy sukupuolidysforiaa, 
eivät raportoi lapsuuden sukupuolivastaista käyttäytymistä (Docter, 1988; 
Landén, Wålinder & Lundström, 1998). Siksi se voi olla yllätys muille 
(vanhemmille, muille perheenjäsenille, ystäville ja yhteisön jäsenille), kun 
nuoren sukupuolidysforia ilmenee ensimmäistä kertaa nuoruudessa."
Myös monessa muussa tietolähteessä (esim. täällä, täällä ja täällä) todetaan, että sukupuolidysforia voi puhjeta missä iässä tahansa, ja että itse asiassa on hyvin tyypillistä, että se ilmenee nuoruusiässä, kun ihmisen käsitys omasta sukupuolestaan ja seksuaalisuudestaan alkaa muotoutua. On aivan tyypillistä, että tällaisella nuorella EI ole mitään dysforiaan viittaavia kokemuksia lapsuusiässä. Siinä ei ole mitään uutta tai epätavallista. (Paitsi jos satut olemaan ennakkoluuloinen ja vaikutteille altis aikuinen.)

Ja lopuksi, kun näillä mainituilla sivustoilla käytetään sellaisia ilmaisuja kuin "haavoittuvia nuoria aktiivisesti rekrytoidaan ja valmennetaan näillä sivuilla uskomaan siihen, että he ovat transsukupuolisia" ja "nämä nuoret kärsivät mielenterveysongelmista, kuten ahdistuneisuudesta tai masennuksesta, joka tekee heistä helppoja saaliita kulttimaisille taktiikoille joita verkon transaktivistit käyttävät” ja kun kyseistä ilmiötä tutkivat henkilöt sivuuttavat kaiken sen valtavan tutkimusaineiston, jota transsukupuolisuudesta on olemassa ja etsimällä etsivät "kauhutarinoita jakaneita vanhempia" niin sanottuihin tutkimuksiinsa, niin että ennakkoluulot ja tietämättömyys suorastaan paistavat läpi, niin:


>>>>>  OLETTEKO TOSISSANNE?  <<<<<

Disclaimer:
1. Aktivismissa ei ole mitään vikaa. Kampanjoikoot minun puolestani. Mutta saan kyllä sanoa mielipiteeni heidän kampanjoistaan, kuten esimerkiksi olen sanonut uudesta suomalaisesta sivustosta "Ihmisten kirjo". Täysin näiltä englanninkielisiltä sivustoilta kopioitua sisältöä, samoine fraaseineen ja ilmaisuineen: kultit, rekrytoinnit, silpomiset, gender-ideologiat.
(Disclaimerin disclaimer: kyllä, aktivisti olen minäkin, ja kampanjoin minäkin, ja kyllä siitä saa sanoa mielipiteensä, ja toki olen minäkin omaksunut ilmaisuja ja sanoja. Lisää sanojen voimasta seuraavassa blogikirjoituksessani.)

2. On toki olemassa nuoria, joille transsukupuoliseksi identifioituminen on ohimenevä vaihe. En olisi tästä ilmiöstä kuitenkaan lainkaan huolissani, sillä transpolille pääsemiseen ja siellä diagnosointiin kestää vuosia. Tässä ajassa tällaiset ohimenevät vaiheet kyllä menevät... ohi.

3. On myös olemassa nuoria, joilla on niin vakavia mielenterveydellisiä ongelmia tai muita hoitoa vaativia tilanteita, että sukupuolidysforian diagnosointi ja hoitaminen voivat olla mahdottomia tai kiireellisyyslistan hännillä. En olisi näistäkään ROGD-vanhempien lailla huolissani (vaan ihan vain "normaalisti" huolissani), koska lääketieteen ammattilaiset osaavat kyllä hoitaa nämä tilanteet. Ei kukaan pääse transitioitumaan vahingossa. (Nyt ei kannata vedota Samettiin.)

4. Katujiin ja detransitioitujiin ei myöskään ole tarpeen vedota. ROGD-vanhemmat toitottavat, että katujien määrä on kasvanut, mutta en ole löytänyt tästä todisteita. Juuri tällä viikolla linkkasin Twitterissä hyvin tuoreeseen tutkimukseen katumis- ja detransitioprosenteista (Iso-Britannia 2016-17). Tässä tutkimuksessa oli mukana 3398 transitioitunutta, joista 16 (0,47%) kertoi joko katuvansa transitiota ja harkinneensa detransitiota, tai oli jo detransitioitunut. Detransitioituneista 10 henkilöä oli detransitioitunut väliaikaisesti. Vain kolme henkilöä oli detransitioitunut pysyvästi.

5 kommenttia:

  1. Selväähän on, että moni taho käyttää mielellään ROGDia lyömäaseena oman ideologian ajamiseen ja siihen on kytketty aika villejäkin salaliittoteorioita. Tuo kuvattu ilmiö kuitenkin kuvaa aika hyvin sitä, mitä omassa tuttavapiirissäni alkoi tapahtua n. 2012 alkaen, samoihin aikoihin kun Tumblr yleistyi. Mielestäni silloin alkoi jonkinlainen transbuumin varhainen aalto, jossa olin itsekin muutaman vuoden mukana. Sitä seuranneena en osaa olla ihan noin huoleton, etteikö moni ehtisi hoitoihinkin asti turhaan. Nyt sitä on vielä vaikea sanoa, kun aiheeseen liittyvä hype on kasvuvaiheessa.

    Uskon, että on ihmisiä, joille sukupuolen korjaus on paras mahdollinen hoito, mutta uskon myös, että tässä on trendiä ilmassa ja sen aiheuttamat riskit pitää ottaa vakavasti. Tässä(kin) asiassa on liian helppo ajautua polarisoituneeseen keskusteluun, jossa tärkeintä on oman ideologian puolustaminen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Varmaankin näin, kuten kerrot, ja olen samaa mieltä polarisoituneesta keskustelusta, osallistunhan siihen itsekin. Mielestäni ROGD ilmiönä otetaan turhankin vakavasti, ottaen huomioon miten se on syntynyt. Internet on synnyttänyt monia trendejä, mutta on se myös levittänyt lisää tietoa. Kun se tieto vain saavuttaisi ihmiset.

    VastaaPoista
  3. Miten ilmiö, joka voi aiheuttaa hirveästi inhimillistä kärsimystä ja samalla hankaloittaa aitojen transnuorten hoitoon pääsyä voidaan ottaa 'turhankin vakavasti'? Onko pro-ana otettu turhankin vakavasti kun ig on estänyt siihen liittyvien tagien käyttöä?

    Nuoret ovat joustavia ja alttiimpia ympäristön vaikutteille, heitä pitää pystyä suojelemaan eikä vaan vähätellä tilannetta, jossa nuori syystä tai toisesta reagoi voimakkaasti murrosiän muutoksiin ja ei-transdiagnoosien tekemiseen pätevät tahot alkavat kritiikittä tukea ideaa transsukupuolisuudesta ennen kuin muita vaihtoehtoja on edes harkittu. En usko tämän olevan Suomessa niin iso ongelma kuin jenkeissä, joissa sosiaaliset paineet jo ihan koulujen puolesta ovat aivan eri luokkaa, mutta kyllä tästä mahdollisuudesta nyt pitäisi pystyä edes puhumaan. Klinikalle asti päässeistä ei kuitenkaan diagnosoida kuin murto-osa ja lakiuudistuksen myötä tätä portinvartijaroolia olisi käsittääkseni tarkoitus pienentää, miten sitten käy näille muusta syystä dysforisille, jos transepäilyä ei saa kukaan muukaan kyseenalaistaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Ilmaisin itseni jälleen kerran epätarkasti, pahoitteluni siitä.

      ROGD-ilmiö sinänsä ei ole siis mikään tieteellinen termi, vaan syntynyt huolestuneiden vanhempien, ammatinharjoittajien (jotka vastustavat sukupuolen vahvistamiseen perustuvaa mallia), sekä konservatiivimedian yhteistyönä. SIKSI se ei ole vakavasti otettava. Mutta sen SEURAUKSET toki voivat olla vakaviakin. Niistä pitää pystyä puhumaan, siitä olen samaa mieltä. Mutta jos keskustelun taustalla on selvä transvastaisuus, kuten käytetyistä termeistä ja sanoista ilmenee (kts. blogiteksti), ei keskustelua mielestäni voida käydä järkevästi. Siksi toivoisin ammattilaisilta lisää keskustelunaloituksia ja osallistumista keskusteluun. Silloin siinä olisi jotain järkeäkin.

      Hämmästelin jokin aika sitten Hesarin artikkelia, jossa tosiaan mainittiin miten pieni osa transpolille hakeutuvista nuorista saa diagnoosin. Luulisin, että se johtuu siitä, että koska prosessi vie niin paljon aikaa, nuoret ehtivät täyttää 18 ja poistuvat nuorten transpolien tilastoista, ja siirtyvät aikuisten puolelle. (vain omaa pohdintaa, joka ei perustu mihinkään tietoon)

      Poista
  4. Palaan kommentoimaan tätä vanhaa kirjoitustani.
    Nimetön edellä kysyy, miten käy muista syistä dysforiasta kärsiville nuorille, jos transpolien portinvartijaroolia pienennetään. Vastaukseni on: lisää tietoa, koulutusta ja asiantuntemusta tarvitaan nuorten kanssa työskenteleville, jotta tunnistetaan hoidon tarpeet oikein. Lisäksi portinvartijuuden heikentäminen toimii päinvastoin kuin voisi olettaa: se poistaa tutkimuksiin hakeutuvalta paineen vaikuuttaa portinvartija identiteetistään ja vapauttaa hänet kertomaan tuntemuksistaan ja toiveistaan avoimemmin. Silloin on todennäköisempää, että oikea hoito löytyy.

    VastaaPoista

Kommentoi harkiten, kiitos!