Kirjakatsaus

Esittelen lyhyesti muutamia kirjoja, joita olen viime aikoina lukenut. Näistä olen saanut asiallista tietoa sekä vahvistusta ja voimaa tukea transsukupuolista nuortani. Suosittelen näitä kirjoja ihan kaikille!

Juha Kilpiä: Nimestä minut tunnet (2015)

"Kertomuksia ja ajatuksia transsukupuolisuudesta, sukupuolenkorjausprosessista sekä arjen suhteista, jotka merkityksellisesti vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin."

Kirjoittaja on ohjannut yhdeksän vuoden ajan transsukupuolisten miesten ryhmää ja kertoo tässä kirjassa kaikesta siitä, mitä ajatuksia tuo työ on hänessä herättänyt. Kirjassa on myös runoja. Kaunista tekstiä ja lyhyitä kappaleita on miellyttävä lukea. Kirjoittaja kuvaa kirjaansa alkusanoissa seuraavasti:  

"Haluan kirjoittaa kauniin kirjan siitä, mitä on tavoitella olemassa oloa omana itsenään ja mitä inhimilliseen elämään liittyviä teemoja tavoittelussaan ihmiset kohtaavat. Haluan kirjoittaa niin, että olen ja pyydän olemaan läsnä kirjan kokemuksissa. Ne kuuluvat meille jokaiselle ainutlaatuisena elämän ja olemassaolon pohdintaan liittyvinä, inhimillistä elämää värittävinä kysymyksinä."  

Kirjassa käsitellään hienotunteisella tavalla transsukupuolisuuden eri puolia ja vaiheita, sekä esitetään kirjoittajan omaa pohdintaa. Kirjan lopussa kuvaillaan sitä, miten tärkeää on aktivismi transsukupuolisten oikeuksien varmistamiseksi. Nykyinen translaki on syrjivä. Moni transsukupuolinen on kuitenkin uupunut omissa taisteluissaan, eikä jaksa nousta barrikadeille. Siinä huomaan selkeän viestin itselleni. Minulla on tietoa ja motivaatiota puolustaa transsukupuolisten oikeuksia, joten on minun tehtäväni tehdä se.

Hanna Vilkka: Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen (2010)
"Millaiset käsitykset ja odotukset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta vaikuttavat arjessamme ja ammatillisessa toiminnassamme? Miten voi edistää ihmisen kykyä elää sukupuolisesti ja seksuaalisesti tasapainoista elämää?"

Kirja on tarkoitettu lähinnä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, opettajille ja kasvattajille, mutta koin osan siitä myös itselleni hyödyllisenä. Kirjan kirjoittaja on sosiologi, joka on tehnyt gradun ja väitöskirjan transsukupuolisuudesta. Alkusanoissa kirjoittaja kuvaa hyvin, miten sukupuoli ja seksuaalisuus yleisesti käsitetään: miehellä on penis, naisella klitoris, miehet viehättyvät naisista ja päinvastoin, ja miehen ja naisen seksuaalinen halu ovat erilaisia (miehet reagoivat kiihokkeisiin ja naiset kaipaavat läheisyyttä ja romantiikkaa). Kun kohtaa näiden stereotypioiden ulkopuolella olevia ihmisiä, oma käsitys haastetaan. Voi ajatella, että onko perverssi, jos hyväksyy nämä erilaiset sukupuolet ja seksuaalisuudet.

"Yhdessä elämistä varten tietoa sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta tarvitsevat myös ne, joiden oma sukupuoli tai seksuaalisuus ei ole ongelmallinen."

Kirjassa on hyvin kuvattu sukupuolen käsitettä. Paitsi biologinen, sukupuoli on myös vahvasti sosiaalinen. Sukupuoleen ei synnytä vaan sukupuoliseksi tullaan (Simone de Beauvoir 1940-luvulla). Sukupuoli on myös aistinen. Tytöt ja pojat omaksuvat maailman silmillä ja käsillä, eivät sukupuolielimillä. Sukupuoliluokat mies ja nainen eivät ole lähtökohta vaan päätepiste.

Kirjassa kerrotaan myös sukupuolen ja seksuaalisuuden historiasta. Erityisesti ranskalainen filosofi Foucault herätti kriittistä keskustelua heteronormatiivisuudesta yhteiskunnallisen vallan välineenä.

"Sukupuolesta tuli keskeinen kohde vallalle, joka pyrki elämän hallitsemiseen. Etenkin naisen kehon ja sukupuolen lääketieteellistäminen vietiin läpi pikkutarkasti."

"Esimerkiksi sukupuolet mies ja nainen sekä sukupuoliroolit ovat ensisijaisesti olemassa suvunjatkamista ja yhteiskuntajärjestystä varten. Sukupuolijärjestelmä on ihmisten yhteiseen sopimukseen perustuva toiminnan malli."

"Se ei kuitenkaan tarkoita, että meillä ei voisi olla kokemusta jostakin muusta tai että todellisuutta koskevat määritelmät eivät voisi olla myös toisin sovittu."

Kirjassa käsitellään oivaltavasti myös lääketieteellistymistä ja sitä, miten lääketieteessä "normaalista" poikkeavaa käytöstä on käsitelty ja joskus vieläkin käsitellään sairautena, vaikka poikkeavaksi mielletyllä käyttäytymisellä ei ole mitään yhtymäkohtaa sairauksiin.

"Ilman transsukupuolisuuden ja homoseksuaalisuuden aiempaa kriminalisointia ja medikalisointia asianomaisten ei tarvitsisi tarkastella itseään ja omaa kokemustaan epäsuotuisana ilmiönä tai erilaisuutena kielteisessä vaan myönteisessä merkityksessä, voimavarana ja mahdollisuutena, johon myös yhteiskunta itsensä niin kokevia tukee."

Kirjan loppupuolella painotetaan lasten sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksen tärkeyttä. Tieto on avain parempaan hyvinvointiin ja yhteiskuntaan sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen (useita kirjoittajia, 1997)
Kirja on melko vanha, ja sen huomaa käytetyistä termeistä (mm. transseksuaali transsukupuolisen sijaan), mutta sisältää ihan hyvää ja nykyisinkin pätevää asiaa. Luin tästä kirjasta vain yhden kappaleen: Trans-ihmisten arki (Eeva-Kaisa Toivonen).

"Jos kotona vallitseva tunneilmasto rohkaisee lasta olemaan rohkea ja rehellinen itselleen ja osoittaa hyväksyntää lapselle juuri sellaisena kuin hän on, lapsen on helpompi löytää oma transsukupuolisuutensa ja sen esiin tuominen tapahtuu varhaisemmassa vaiheessa. Varhainen hoitojen aloittamisajankohta taas parantaa transseksuaalisuushoitojen vaikutusta."

Kirjassa vertaillaan, miten transmiehen ja transnaisen arki eroavat toisistaan ja esitetään väite, että transmiehillä on sosiaalisesti helpompaa johtuen siitä, että miehen sukupuolen rooli on naisen roolia tiukempi. Tytön on hyväksytympää olla poikamainen, kuin pojan tyttömäinen. Tästä kirjoitin myös edellisessä tekstissäni ja pohdin, voisiko se olla syynä FtM (female to male) -henkilöiden suurempaan määrään hoitoon hakeutuvissa.

"Yksi merkittävä syy transseksuaalien tarpeeseen saada sukupuolenkorjaushoitoja on yhteiskunnan yksioikoinen suhtautuminen sukupuoleen. Jos yhteiskunnassa hyväksyttäisiin sukuelimiin katsomatta miehiksi sosiaalisesti miehinä elävät ja naisiksi sosiaalisesti naisina elävät, sukupuolenkorjausleikkausten tarve vähenisi."

"Yhteiskunnan muuttaminen avarakatseisemmaksi helpottaisi kaikkien elämää. Se on kuitenkin hidas prosessi, ja on kohtuutonta vaatia, että transseksuaalit joutuisivat koko ikänsä kärsimään yhteiskunnan heihin kohdistamista vääristä sukupuoliodotuksista. Siksi yhteiskunnan muuttamista ja sukupuolenkorjaushoitoja ei tulisi asettaa vastakkain."

Maiju Ristkari, Nina Suni, Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen (2018)
"2010-luvun nuorille suunnattu tietopaketti transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta - perustuu Sukupuolena ihminen -projektiin, joka tekee näkyväksi, millaista on olla transihminen nykypäivän Suomessa."

Todella hyvä kirja, jota suosittelen aivan kaikille. Kirjassa lomittuvat asiapitoiset kirjan tekijöiden tekstit, transihmisten itsensä kirjoittamat tekstit sekä upeat valokuvat. Kirjoittajien mukaan tämä ei ole pelkkä kirja, vaan osa isompaa projektia ja osa isompaa muutosta. Kirjassa perustellaan hyvin konkreettisesti, rautalangasta vääntäen, miksi sukupuolen jakautuminen kahteen ei ole kiveen hakattua. Siinä kuvataan myös transsukupuolisuuden diagnoisointi ja hoitoprosessit sekä transsukupuolisuuden historia. Jopa elokuvia ja internettiä käsitellään, mikä on nuorille suunnatussa kirjassa hyvä lisä.

Transihmisten omat tarinat ovat eläviä kuvauksia ja konkretisoivat hyvin niitä tunteita, joita he käyvät läpi.

"Mulla itelläni ei välttämättä tule koskaan olemaan mitään sanaa sille, miten mä koen itseni, mun sukupuoleni. Mä en ole kumpikaan, mies tai nainen, enkä tavallaan mitään siltä väliltäkään. Sukupuoli on mulle elävä, koko ajan liikkuva ja muuttuva asia. Ihmisillä on suurempi tarve määritellä mua kuin mitä mulla itselläni on. Varsinkin vierailla ihmisillä. Se on helvetin väsyttävää aina selostaa, olenko mä oikeassa vessassa tai onko se oikeasti mun passini. Mä toivon, että sellainen loppuu. -Venni"