Hormoniblokkerihoidot - kyllä vai ei?

Translain uudistuksen yhteydessä puhutaan myös hoitoasetuksesta eli siitä, miten transsukupuolisuutta tulisi hoitaa. Tässä yhteydessä mainitaan hormoniblokkerihoito. Sitä käytetään joissakin maissa (esim. Hollanti, Iso-Britannia, Kanada) jarruttamaan murrosiän alkamista ja sen tuomia kehon muutoksia transsukupuolisille nuorille. Suomessa ei anneta hormoniblokkerihoitoja, mutta translain uudistusta ajavat tahot suosittelevat, että niitä alettaisiin tarvittaessa käyttää. Blokkerit lievittäisivät kehoristiriitaa ja antaisivat lapselle kasvurauhaa ja aikaa miettiä sukupuoltaan. Hoidot ovat tutkimusten mukaan turvallisia ja vaikutukset eivät ole peruuttamattomia.

Translain muuttamisen vastustajat Suomessa kampanjoivat voimakkaasti hormoniblokkerihoitojen hyväksymistä vastaan. Heidän näkemyksensä mukaan näistä hoidoista ei ole tarpeeksi tutkimustuloksia, jotta tiedettäisiin tarpeeksi niiden pitkäaikaisvaikutuksista. He ovat tuoneet esiin tutkimuksia, joissa on todettu hoitojen todella aiheuttavan pysyvää haittaa. Blokkerihoitojen vastustajien mielestä nämä hoidot "lukitsevat" lapsen mielen transsukupuoliseksi, eivätkä suinkaan anna kasvurauhaa.

Hmm, kuinkahan tuo nyt sitten on? En ole vielä kovin perehtynyt aiheeseen, koska oman nuoreni murrosikä on jo niin pitkällä, että hänelle ei voisi hormoniblokkereita enää antaa. Muissa maissa niitä voidaan antaa esimurrosikäiselle (n. 11-14-vuotiaille), mutta ei enää 16-vuotiaalle, jonka murrosikä on täydessä käynnissä.

Katsotaanpa, mitä löydän aiheesta.

Artikkeli hollantilaisesta tutkimuksesta vuodelta 2014 toteaa (vapaasti käännettynä):

"Uuden tutkimuksen mukaan hoito sukupuoli-identiteetin kanssa kamppailevien nuorten murrosiän viivyttämiseksi näyttää lisäävän sukupuolen korjaukseen etenevien psyykkistä hyvinvointia."

Artikkelin mukaan hoitoa on käytetty Hollannissa noin 15 vuotta (tämä siis vuonna 2014 eli nyt jo 20 vuotta), ja toistaiseksi se vaikuttaa suhteellisen turvalliselta, toteaa artikkelissa haastateltu psykiatrian professori Jack Drescher. Artikkelissa kuitenkin todetaan myös, että tarvitaan vielä lisää tutkimusta, jotta tulokset voidaan vahvistaa. Tässä tutkimuksessa ei myöskään tutkittu hoidon mahdollisia sivuvaikutuksia. Itse tutkimus löytyy täältä: tutkimus.

Kansalaisaktiivi Anukatariina Solonen kirjoittaa Uusi Suomi -julkaisussa, että hormoniblokkerihoitoja on annettu nuorille jo 70-luvulta lähtien (ennenaikaisen murrosiän estämiseksi) ja translapsille 90-luvulta lähtien. Kirjoitus perustuu tähän iNews:n artikkeliin.

"Lähes kolmen vuosikymmenen seurannan todisteet osoittavat, että ne ovat täysin palautuvia ja turvallinen tapa keskeyttää murrosikä. Toisaalta todisteet osoittavat, että viivästyneellä hoidolla on kielteisiä vaikutuksia heidän henkiseen hyvinvointiinsa."

(Anukatariina Solosen julkaisun perässä on muuten mittava ja kiinnostava kommenttiketju, joka kannattaa lukea. Ihailen Anukatariinan kärsivällistä tapaa vastata kritiikkiin!)

Kanadalainen transsukupuolisten hoitotaho Trans care BC kertoo sivuillaan selkeästi, mihin hormoniblokkerihoitoa käytetään, miten se vaikuttaa, ja mitä riskejä on hoidolla sekä hoidon kieltämisellä. Hoito pysäyttää sukupuolen tunnusmerkkien, kuten rintojen tai parran kasvamisen tai äänenmurroksen, mutta myös pituuskasvun, sukupuolivietin kehittymisen, impulsiivisen, kapinoivan ja riskejäottavan käytöksen (eli nuorelle tyypillisen käytöksen), kalsiumin kertymisen luustoon, sekä hedelmällisyyden kehittymisen. Nämä mainitaan siis hoidon vaikutuksina. Hoidon riskit ovat: mahdollinen negatiivinen vaikutus pituuskasvuun ja luuston kehitykseen, sekä negatiivinen vaikutus vaginoplastian mahdollisuuteen. Hoidon eväämisen riskejä ovat lisääntynyt ahdistus ja levottomuus, jotka voivat johtaa masennukseen. Lisäksi mainitaan, että hormoniblokkerihoidon kieltäminen potilaalta ei ole neutraali valinta ja voi johtaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Kanadassa selvästi katsotaan, että hormoniblokkerihoidon hyödyt ovat mahdollisia haittoja pienemmät, ja hoitoa suositellaan sen vuoksi käytettäväksi tietyin ehdoin.


Artikkelissa Why Puberty Blockers Are A Clear Danger To Children's Health mainitaan yhden yleisen hormoniblokkerihoidossa käytettävän lääkkeen (Lupron) sivuvaikutuksina seuraavaa: vakava nivelkipu, osteoporoosi, heikentynyt immuunijärjestelmä ja mielenterveysongelmat. Lääkevirasto FDA (Food and Drug Administration) on luokitellut puolet lääkkeen haittavaikutuksista vakaviksi. Tässä artikkelissa luetellaan samat hoidon vaikutukset kuin kanadalaisella sivustolla, mutta lisäksi väitetään, että se pysäyttää nuoren aivojen kehityksen. (Tätä ei perustella muuten, kuin että joku lääkäri oli sitä mieltä.) Artikkelissa myös kerrotaan kahden lääkärin todistaneen oikeudessa, että kyseisen lääkkeen vaikutukset eivät kaikilta osin ole peruuttamattomia (estrogeenitasot ja luun tiheys). Tämän lisäksi artikkelin kirjoittaja vetoaa tutkimukseen, jonka mukaan 80-95 % sukupuoliristiriitaa kokevista lapsista toipuu ristiriidasta ilman hoitoja. Lopuksi artikkelissa väitetään, että hormoniblokkerihoito johtaa väistämättä sukupuolen korjaushoitoihin, koska blokkerihoitoja saaneet lapset "eivät pysty enää identifioitumaan biologiseen sukupuoleensa." 100 % blokkerihoitoa saaneista nuorista jatkaa sukupuolen korjaushoitoihin.

Hmm, tässä artikkelissa näyttää olevan kaikki se, johon translain uudistamista ja nuorten hormoniblokkerihoitoja vastustavat vetoavat. Minua hämää siinä monikin asia. Esimerkiksi se, että artikkelin on kirjoittanut asianajaja, (eli mikä on hänen kompetenssinsa tässä asiassa?) sekä se, että hän kokee hormoniblokkerihoidot poliittisena ideologiana. Lisäksi tutkimus, jonka mukaan 80-95 % lapsuusiän dysforiasta katoaa iän myötä, on jo useissa artikkeleissa ja julkaisuissa todettu vääräksi (katso myös tämä). Tutkimuksessa mm. dysforisiksi lapsiksi laskettiin sellaisia lapsia, jotka eivät olleet dysforisia. Australialaisessa oikeustapauksessa kävi ilmi, että 96 % sukupuolen tutkimushoitoihin hakeutuvista lapsista säilytti transsukupuolisen identiteettinsä hoitojen jatkuessa.

Entäpä sitten väite, että blokkerihoitoa saaneet lapset eivät enää pysty identifioitumaan biologiseen sukupuoleensa ja siksi sukupuolen korjaaminen on heille ainoa vaihtoehto? Minä taas ajattelen niin, että blokkerihoitoa saaneet lapset ovat olleet varmoja transsukupuolisuudestaan jo ennen hoitoja. Tai että sukupuolestaan epävarmoille nuorille ei ole edes annettu blokkerihoitoa.

Löysinpä myös maininnan tutkimuksesta, jossa todettiin, että transnaisten luuntiheys oli jo ennen hormonihoitojen aloittamista pienempi kuin cis-miesten.

Tuli mieleen myös se, että aika monella lääkkeellä on sivuvaikutuksia. Syöpää esimerkiksi hoidetaan sellaisilla hoitomenetelmillä ja lääkkeillä, joilla on aika paljon vakaviakin sivuvaikutuksia. Silti niitä käytetään, jos arvioidaan niiden hyötyjen olevan haittoja suuremmat. Luulen, että tämä on olennainen kysymys myös blokkerihoitojen kohdalla. (Ja kyllä, mielestäni voin verrata kuolemaan johtavaa syöpää transsukupuolisuuteen, joka äärimmillään hoitamatta jätettynä voi johtaa itsemurhaan.)

Lääkärilehdessä HUS:n naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Elina Holopainen kuvailee blokkerihoitoja Suomessa seuraavasti:

"Biologisen murrosiän tulee olla käynnistynyt, ja normaalin murrosiän alkamisen vaihteluväli on suuri, 8–13,5-vuotta. Toistaiseksi näin varhain ei nuoria ole hoidettu. Pääsyy on se, että näin nuoret eivät ole vielä käyneet koko transtutkimusprosessia läpi. Kansainvälisten suositusten mukaan blokkerihoito aloitetaan vasta, kun transdiagnoosi vaikuttaa varmalta ja muu psykofyysinen kokonaisuus on riittävä hoidon aloittamiselle."

Suomessa lääkärit suhtautuvat hormoniblokkerihoitoihin varovaisesti. Ehkä se on hyvä asia, en osaa sanoa. Minulta puuttuu tarvittava asiantuntemus, jotta voisin arvioida sitä. Vaikea ja tärkeä aihe ilman muuta. Uskon kuitenkin, että Seta ja Trasek ja muut hormoniblokkerihoitoa ajavat tahot ovat tutkineet asian tarpeeksi hyvin. Onhan hoito käytössä jo monessa maassa.