Hormonihoidot - tutkittua juttua vai huttua?

Translasten ja -nuorten hoitoja vastustavat henkilöt ja tahot vetoavat mm. siihen, että hoitoihin käytettävät hormonit ja lääkkeet eivät ole tarpeeksi tutkittuja. Kirjoitin aiheesta jo hieman edellisessä postauksessani.

Torstaina 11.4. törmäsin Twitterissä twiitteihin, joita lähetettiin parhaillaan käynnissä olevasta EPATH2019-seminaarista Roomasta. EPATH tarkoittaa:

European: as the continent with 50 countries (not only EU, see WHO list of countries))

Professional:  exchange of knowledge, research, good practices in different disciplines and experiences

Association: as in ‘groups of associated persons who usually meet periodically because of common interests and objectives’
Transgender:  is used as an umbrella term referring to transgender, transsexual and gender-nonconforming people

Health: in its broadest meaning, and refers to physical, mental and social well-being.

Kahden vuoden välein järjestettävä, eurooppalaista transsukupuolisten hoitoa ja tutkimusta edistävä seminaari järjestetään nyt kolmatta kertaa. Seminaarissa esitellään hyvin laajasti eri maiden käytäntöjä, käynnistettyjä tutkimuksia sekä viimeisimpiä tutkimustuloksia.

Vuonna 2017 seminaarissa esiteltiin mm. tutkimus transsukupuolisten hoidossa käytettävien hormonien vaikutuksesta luun tiheyteen. Kahden vuoden seurantatutkimuksen johtopäätös oli, että sukupuolihormonit eivät vaikuta negatiivisesti luun massaan näillä potilailla. Päinvastoin havaittiin pientä luun mineraalitiheyden lisääntymistä sekä transmiehillä että transnaisilla. Toinen tutkimus kertoo, että 8-12 vuoden hormonihoidon jälkeen luuntiheys säilyy samana.

Myös hormonihoitojen psykobiologisia vaikutuksia on tutkittu, ja tulokset todistavat hormonihoidon olevan tehokasta.

Tämän vuoden seminaarissa esitellään mm. 5-7 vuoden seurantatutkimus 12-24-vuotiaana hoitoihin hakeutuneiden hormonihoidon vaikutuksista. 101:stä tutkimukseen osallistuneesta nuoresta 96 % kertoi, ettei koskaan ole katunut hoidon aloittamista. Kaksi henkilöä kertoi joskus katuvansa hoidon aloittamista.

Seminaareissa on runsaasti esityksiä myös kirurgisista hoidoista sekä aihepiirin sosiaalisista ja psykologisista ulottuvuuksista.

Kenties kiinnostavin osio tämän vuoden seminaarissa on otsikoitu: Nuorten transsukupuolisten hoidon haasteet. Tämän otsikon alla keskustellaan mm. esipuberteetti-ikäisten translasten hoidosta ja parhaista käytännöistä Hollannissa, hoitotyön moraalista sekä esitellään 5 väärindiagnosoitua sukupuolidysforiatapausta. Hyvin kiinnostavaa!

Transsukupuolisten lasten ja nuorten hoitamista siis tutkitaan ja siitä keskustellaan hyvin laajasti ammattilaisten keskuudessa. Siitä ei ehkä kirjoiteta mediassa niin paljon, että asia olisi yleisesti tiedossa. Tämä on kuitenkin tärkeä tiedostaa, kun translakia lähdetään uudistamaan.