Transsukupuolisuus Norjassa

Norjassa on 1. heinäkuuta 2016 astunut voimaan laki, joka mahdollistaa sukupuolen juridisen vaihtamisen omalla ilmoituksella. Sitä ennen Norjassa oli samankaltainen käytäntö kuin Suomessa nyt. Katselin hieman norjalaisia nettisivustoja ja koetin saada niistä selkoa google-kääntäjän ja oman ruotsin kielen taitoni avulla.

Helsenorge.no -sivustolla kerrotaan juridisen sukupuolen muuttamisesta. Heti otsikon alla sanotaan:

Laki juridisen sukupuolen muuttamisesta tarkoittaa, että voit oman sukupuolen kokemuksesi ja sukupuoli-identiteettisi mukaan päättää, mikä sukupuoli ilmenee väestörekisteristä ja sosiaaliturvatunnuksesta.

Verovirasto on päättävä elin. Sinne lähetetään lomake, jossa pyydetään sukupuolen vaihtamista väestörekisteriin ja uutta henkilötunnusta, ja virastosta lähetetään hakijalle vastauskirje, johon vastaamalla vahvistetaan hakemus. Kirjeessä on myös tietoa jatkoprosesseista. Nimenmuutos on erillinen prosessi.

Juridista sukupuolen vaihtoa voivat hakea 16 vuotta täyttäneet Norjan kansalaiset, myös ulkomailla asuvat. 6-16-vuotiaat lapset voivat hakea vaihtoa vanhempien suostumuksella. Jos vain toinen vanhempi on suostuvainen, viranomaiset voivat myöntää vaihdon, jos se on lapsen etujen mukaista. Alle 6-vuotiaat voivat vaihtaa juridista sukupuoltaan vain, jos heillä on synnynnäinen sukupuolen häiriö, joka on lääkäreiden dokumentoitava.

Onkohan Norjassa ollut vastaavaa keskustelua aiheesta kuin Suomessa, translain uudistamista vastaan? Jo nopealla selailulla huomaa, että kyllä on. Esimerkiksi Dagbladetissa huhtikuussa 2017 julkaistussa Oikeus sukupuoli-identiteettiin -artikkelissa tutkijat ja professori vastaavat kolumnisti Tonje Gjevjonille, joka on kirjoittanut otsikolla "Sukupuoli ei ole tunne". Tonje on sitä mieltä, että sukupuolen vaihtamisesta on tullut liian helppoa, ja että sukupuoli ei voi perustua kokemukseen, vaan tieteeseen. Marginaalisen pienen ryhmän oikeudet on hänen mielestään laitettu cis-naisten oikeuksien edelle.

Vastauksessa painotetaan, että lakimuutos oli tarpeellinen, koska vanha laki rikkoi ihmisoikeuksia. Lakimuutoksen keskeinen lähtökohta oli, että kenenkään ihmisoikeuksia ei rikota, ei transsukupuolisten eikä cis-naisten. Vanha laki perustui vanhentuneisiin lääketieteellisiin sukupuolijakoihin ja oli selvästi vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta yksityisyyteen ja sukupuoli-identiteettiin. Lisäksi se rikkoi syrjintälakeja. Ihmisoikeudet korostavat yksilön oikeutta itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon. Henkilön oikeus seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin tunnustamiseen perustuu oikeuteen, vapauteen ja tasa-arvoon. Ihmisoikeudet antavat lesboille, homoille ja transsukupuolisille samanlaisen suojan syrjintää vastaan kuin heteroseksuaalisille naisille ja miehille. 

Edelleen artikkelissa todetaan, että on vaikea nähdä, miten juridisen sukupuolen muutosta koskeva lainsäädäntö vääristäisi cis-naisten oikeuksia. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei johtanut muutoksiin naisten ja miesten välisissä avioliitoissa. Samoin uusi laki juridisesta sukupuolen vaihtamisesta ei vaikuta cis-naisten oikeuteen kutsua itseään äideiksi, tai naisten sairauksien hoitoon. Ongelmana on pikemminkin se, että muut lainsäädännöt rajoittavat transsukupuolisten oikeuksia sukupuoli-identiteettiin. Esimerkiksi äitiys perustuu laissa synnytykseen.

Gjevjon pelkää, että cis-miehet käyttävät uutta lakia väärin, sillä he haluavat päästä käsiksi naisten tiloihin, kuten wc-tiloihin, pukuhuoneisiin, turvakoteihin ja laitoksiin, ja häiritsevät tai tekevät väkivaltaa naisille. Tässä yhteydessä on tärkeää pitää mielessä, että sekä heteroseksuaalit naiset, lesbot, homot, trans-naiset ja trans-miehet joutuvat väkivallan ja häirinnän kohteeksi näissä tiloissa. Tämä on sosiaalinen ongelma, jota ei ole luotu laissa juridisen sukupuolen muuttamisesta. Lisäksi monet transsukupuoliset välttävät julkisia wc-tiloja ja pukuhuoneita, koska he ovat erityisen alttiita ​​häirinnälle ja väkivallalle näissä tilanteissa. 

Nykyiset yhteiskuntarakenteet perustuvat kaksijakoiselle sukupuoliajattelulle, ja niistä pitää keskustella ja niitä pitää muuttaa, jotta kaikille taataan samat oikeudet: yksityisyyden suoja ja suoja syrjintää ja häirintää ja väkivaltaa vastaan. Ensinnäkin velvollisuutena on poistaa haitalliset sukupuolistereotypiat, mukaan lukien uskomukset trans-naisista väärinkäyttäjinä. Toiseksi tarvitaan fyysisten rakenteiden muutoksia, jotka yhdessä sosio-kulttuuristen stereotypioiden kanssa haittaavat naisten, lesbojen, homojen, ja transsukupuolisten yhtäläisiä oikeuksia turvallisiin wc-tiloihin ja pukuhuoneisiin. 

Uusi laki ei siis ole täydellinen, mutta ehdottomasti oikean suuntainen muutos.