Ray Blanchard, oikeiston lemmikki

Yksi mielenkiintoisimmista osioista Brynn Tannehillin kirjassa on psykologi Ray Blanchardia koskeva kappale. Se on otsikoitu "Ray Blanchard: right-wing darling". Brynn kertoo, että Blanchardia siteerataan erityisesti radikaalifeministien (esim. Sheila Jeffreys) ja anti-trans -ryhmittymien (esim. Gendertrender) parissa, sekä oikeistolaisissa organisaatioissa (esim. American Family Association). Blanchardin teorioilla perustellaan transsukupuolisten olevan sairaita, jotka tulisi laittaa laitoksiin. Aihe kiinnostaa minua, koska olen huomannut, että Suomessakin seurataan ja siteerataan Blanchardia.

Mikä on Ray Blanchardin tausta, ja mitä hän on tehnyt? Brynn Tannehill kertoo kirjassaan, että hän on parafilioihin erikoistunut psykologi. Parafilia on voimakkaan seksuaalisen kiihotuksen kokemista epätyypillisistä esineistä, tilanteista tai yksilöistä. (Parafilia-termillä on haluttu korvata termi perversio.) Blanchard työskenteli seksuaalirikollisten ja pedofiilien parissa 1970- ja 80-luvuilla. Blanchard tunnetaan paitsi anti-trans teorioistaan, myös muista oudoksuttavista käsityksistään: mm. homoseksuaalisuus on häiriö, biseksuaaleja ei ole olemassa, ja cis-naisilla ei voi olla fetissejä.

Tannehillin mukaan Ray Blanchard esitteli autogynefilia-teoriansa 1980-luvun lopulla. Teorian mukaan on olemassa kahdenlaisia transnaisia: toiset ovat äärimmäisen feminiinisiä homomiehiä, jotka uskovat, että elämä on helpompaa heteronaisena kuin homomiehenä, ja toiset ovat autogynefiilejä, jotka kiihottuvat seksuaalisesti ajatuksesta itsestään naisena. Transitioituminen naiseksi on autogynefiileille seksuaalisen fantasian toteuttamista. Teorian mukaan kaikki transnaiset ovat poikkeuksetta jompaa kumpaa tyyppiä. Blanchard myös väittää, että transidentiteetti on seksuaalinen suuntautuminen, ja että cis-naisilla ei ole autogynefiilisiä fantasioita.

Brynn Tannehill tiivistää, että Blanchardin mukaan sukupuoli-identiteettiä ei ole olemassa. Kaikki transnaiset ovat joko itseään vihaavia homomiehiä tai heteroseksuaaleja miehiä, joiden parafilia on karannut käsistä.

Blanchardin teorian ongelma on, että hänen omatkaan tutkimuksensa eivät tue hänen väitteitään. Hän löysi transnaisia, jotka olivat seksuaalisesti kiinnostuneita toisista naisista, joilla ei ollut seksuaalisia fantasioita itsestään naisena, ja transnaisia jotka olivat kiinnostuneita miehistä, joilla oli tällaisia fantasioita. Blanchard ei silti hylännyt teoriaansa, vaan syytti tutkimukseen osallistuneita valehtelusta, ja poisti heidän tuloksensa tästä syystä.

Naula Ray Blanchardin teorian arkkuun on Dr. Charles Moserin suorittama tutkimus naisten autogynefiliasta, joka toteaa, että 93 %:lla naisista on autogynefilisiä fantasioita. Ray Blanchardin teorian mukaan biologiset naiset eivät kiihotu seksuaalisesti ajatuksesta, että he ovat naisia, joilla on rinnat ja vulva. Moser siis toteaa, että transnaisten ja cis-naisten seksuaaliset fantasiat ovat lähes samanlaisia, joka mitätöi hypoteesin, että transsukupuolisuus on parafilia, koska tämä kiihottumisen tapa on normaali. Blanchard ei käyttänyt cis-sukupuolista vertailuryhmää tutkimuksissaan. Hänen tutkimuksensa ovat siis huonoa tiedettä.

Monet anti-trans ryhmittymät käyttävät mielellään Blanchardin teorioita promotakseen omaa asiaansa. Blanchard on tietoinen tästä, mutta on julkisesti todennut, ettei ole siitä vastuussa. Hän vaikuttaa jopa ylpeältä siitä, että on aiheuttanut vahinkoa transsukupuolisille Yhdysvalloissa. Erityisesti katoliset homojen ja transsukupuolisten eheytyshoitoa tarjoavat tahot (esim. Courage) siteeraavat Blanchardia, ja se sopii hänelle oikein hyvin, koska hän on itsekin katolinen. Blanchard on sanonut, että kaikki muu paitsi lisääntymiseen tähtäävä seksi on epänormaalia ja pitäisi määritellä sairaudeksi.

Se, että Blanchard ei kiellä vaikuttaneensa transsukupuolisten aseman heikkenemiseen, ei olisi mikään ongelma, mikäli Blanchardilla ei olisi vaikutusvaltaa. Mutta hänellä on (ollut). Hän oli mukana komiteassa määrittelemässä mielenterveyden häiriöiden luokitusta. Blanchard kehitti sinne valediagnoosin "autoandrofilia", joka tarkoittaa naista, joka kiihottuu seksuaalisesti ajatuksesta itsestään miehenä. Blanchard myönsi tämän haastattelussa:

"Do you think autoandrophilia, where a woman is aroused by the thought of herself as a man, is a real paraphilia?

No, I proposed it simply in order not to be accused of sexism, because there are all these women who want to say, “women can rape too, women can be pedophiles too, women can be exhibitionists too.” It’s a perverse expression of feminism, and so, I thought, let me jump the gun on this. I don’t think the phenomenon even exists."

Diagnoosia ei kuitenkaan lopulta otettu luokitukseen.

Tannehill toteaa kirjassaan, että kaikeksi onneksi Blanchard on nykyään eläkkeellä, hänen tutkimuksensa on todettu epäpäteviksi, ja niitä siteerataan yhä vähemmän.
 ------------
Omia ajatuksiani aiheesta:

Luin myös muita lähteitä tutustuessani Ray Blanchardiin. Hän on mm. Twitterissä selittänyt tekaistua diagnoosiaan lisää ja antanut sille uuden nimen, autohomoerotismi. Se kuvaa naista, joka kiihottuu seksuaalisesti kuvitellessaan itsensä harrastamassa miesten välistä seksiä. Tämä on hänen mielestään sama kuin Rapid Onset Gender Dysphoria eli äkillisesti nuoruusiässä ilmennyt sukupuolidysforia, koska seksuaalinen suuntautuminen ei ole vanhemman havaittavissa lapsestaan ennen murrosikää.

Blanchard oli myös torontolaisen Clarke-instituutin johdossa päättämässä, ketkä pääsevät transhoitoihin. Hoitoihin pääsy oli äärimmäisen vaikeaa (90 % potilaista käännytettiin vuosina 1969-84) ja potilaiden oli mm. pakko alistua seksuaalisiin testeihin päästäkseen hoitoihin. Tällä tavoin hän pystyi vahvistamaan omaa teoriaansa sukupuoli-identiteetistä seksuaalisena suuntautumisena. Blanchardilla on transsukupuolisten joukossa paljon vihaajia, mutta myös puolustajia; nimittäin he, jotka pitävät itse transsukupuolisuuttaan sairautena, ja haluaisivat parantua siitä. (Lähde)

Vaikuttaa siltä, että parafilioiden tutkiminen, pedofiilien kanssa työskentely ja katolinen kasvatus ovat merkittävästi vaikuttaneet Blanchardin näkemyksiin, jotka ovat lisäksi jämähtäneet jonnekin 1980-luvulle.

Kaikki mitä olet halunnut tietää transsukupuolisuudesta

Tilasin tämän kirjan Amazonista. En ole lukenut sitä vielä loppuun, mutta voin jo nyt lämpimästi suositella tätä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirja on kirjoitettu sujuvaksi ja helppolukuiseksi. Kirjassa on 12 lukua, joissa käydään läpi perussanaston ja termistön lisäksi usein kysyttyjä kysymyksiä, usein esitettyjä vääriä väitteitä, sekä paljastetaan muutamia asiantuntijoina esiintyviä lääkäreitä ja organisaatioita. Kirjan parasta antia ovat pitkät ja seikkaperäiset perustelut lähdeviitteineen (lähdeluettelo on 61 sivua pitkä!).

Tämän kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen transaktivisti, transnainen Brynn Tannehill, ja näen jo miten transkriitikot hierovat käsiään ja aikovat kirjoittaa minulle, että eihän sellaiseen kirjaan voi luottaa. Brynn on tutkinut aihetta vuosia ja kirjoittanut useisiin medioihin, ja hänen kirjoituksensa perustuvat tiukasti tieteeseen. Kirjassa on paljon minulle entuudestaan tuttua tietoa, jota olen jo tuonut esiin blogissani, mutta myös uusia mielenkiintoisia todisteita.

Seuraavat blogikirjoitukseni ovat nostoja tästä kirjasta. Tervetuloa mukaan!

Anti-gender -liikehdinnän kehykset ja retoriikka

Kirjoitin pari päivää sitten koulutuksesta, johon osallistuin. Kirjoituksen ensimmäisessä kommentissa väitettiin, että minä niputan abortin vastustajia ja muita asiaan kuulumattomia poliittisia näkökantoja transsukupuolisuuteen, ja kysyttiin, että tarkoittaako se esimerkiksi sitä, että kaikki transsukupuoliset ovat vasemmistolaisia. Tahallista väärinymmärtämistä varmaan, mutta selvyyden vuoksi:

- kirjoitin koulutuksessa saamieni tietojen pohjalta, en omia johtopäätöksiäni
- koulutuksen lähteenä olevassa kirjassa on tutkittu sukupuolten välistä tasa-arvoa vastustavia tahoja ja niiden taustoja 12 Euroopan maassa
- näiden tahojen käyttämät keinot ja kielikuvat ovat levinneet verkon välityksellä erityisesti poliittisen oikeiston ja konservatiivikristittyjen joukossa, sekä ihan yksittäisten ihmisten joukossa
- näillä ei ole välttämättä mitään kytköstä anti-gender -liikkeen alulle panneisiin tahoihin

-----------

Meille kerrottiin koulutuksessa myös niistä kehyksistä ja retoriikasta, jota anti-gender -liikehdintä käyttää. Niissä on yhtymäkohtia esimerkiksi Venäjän trollien ja internetin vihapuheryhmien keinoihin. Huomasin tämän luettuani Ylen uutisten artikkelin Jessikka Aron kirjasta Putinin trollit. Lainaus artikkelista:

"Aro kertoo kirjassaan myös vihasivustojen ja infosodan suuren valheen tekniikasta.

– Ideana on keksiä niin jättiläismäinen valhe, että on mahdotonta uskoa kenenkään voivan keksiä niin suurta valetta. Valhe on niin kookas, että se aiheuttaa emotionaalisia traumoja kohdeyleisölleen. Se määrittää tavan, jolla kohdeyleisö suhtautuu loattuun tahoon tulevaisuudessa.

Putinin trollit -teos esittelee myös natsi-Saksan propagandaministeriltä Joseph Goebbelsilta peräisin olevan 40:60-periaatteen. Sen mukaan yleisön luottamus voitetaan puhumalla 60-prosenttisesti faktojen pohjalta.

– Saavutettua luottamusta hyväksikäytetään sepittämällä loput 40 prosenttia täyttä valhetta.

Väärä tieto aiheuttaa hajaannusta vastapuolella, koska väärä tieto manipuloi ihmisten tietoisuutta.

– Oheisia keinoja käytetään valeuutiskampanjoissa. Niitä käyttävät muun muassa Venäjän propagandasivustot RT ja Sputnik, kirjoittaa Aro.

Myös Suomessa toimii useita sosiaalisen median ryhmiä, joiden jäsenet jakavat päivittäin toisilleen valeuutisia."

On tärkeää huomata, että järjestäytyneiden liikkeiden lisäksi samoja keinoja käyttävät ihan yksittäiset ihmiset, joilla ei ole välttämättä mitään kytköksiä näihin liikkeisiin. Internetin välityksellä on helppo omaksua näitä valmiiksi kehitettyjä tarinoita ja sanamuotoja. Ne on tarkoituksella tehty puhuttelemaan ihmisiä. Ne luovat uhkakuvia, jotka synnyttävät tunteita ja puolustusreaktioita.

Käyn seuraavaksi läpi muutamia keinoja, "kehyksiä", sekä niiden käyttöön liittyvää retoriikkaa. Numerointi on omani, ja olen vapaasti myös yhdistellyt joitakin koulutuksessa esitettyjä kehyksiä ja nimennyt ne uudestaan. Tämä ei ole siis mikään virallinen listaus mistään suoraan lainattuna.

Kehyksillä tarkoitetaan tietynlaista viitekehystä, taustatarinaa, jonka avulla asioita tuodaan esiin. Retoriikka puolestaan tarkoittaa perinteisesti oppia menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta, suostuttelemisen ja argumentoinnin taitoa.

1. Pelon politiikan strategia
Osatotuuksien ja fiktiivisten rakennelmien yhdistelmää on vaikea vastustaa, koska jotkut osat väitteistä pitävät paikkansa. Terveeseen järkeen vetoavia väitteitä, kuten "lapsi tarvitsee äidin ja isän" on vaikea osoittaa vääräksi, koska selittäminen vie pitkän ajan. Näitä osatotuuksia toistetaan uudestaan ja uudestaan median välityksellä, ja tästä muodostuu vähitellen "uusi totuus".

2. Antropologinen uhka, luonnonvastaisuus
Sateenkaari-ihmiset esitetään uhkana lisääntymiselle. Gender-ideologian väitetään olevan osasyyllinen kaikkiin suuriin muutoksiin, kuten ihmisenä olemisen merkitykseen. Väitetään, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio, vaan biologiaa. Tämä esitetään sekä maalaisjärkenä että todellisena tieteenä, ja gender-ideologia esitetään pelkkänä ideologiana.

3. Lasten vaarantaminen
Sateenkaari-ihmiset kuvataan saalistajina ja pedofiileinä. Gender-ideologian väitetään hämmentävän lapsia ja altistavan heitä seksuaaliselle hyväksikäytölle. Gender-ideologian väitetään olevan sosiaalinen kokeilu, ja että "meillä ei ole tarpeeksi tietoa".

4. Uhka demokratialle
Feministien väitetään olevan salaliitossa ja ottavan vallan. Gender-ideologian väitetään vastustavan sananvapautta, olevan heterofobisia ja kammoavan kristinuskoisia. Gender-ideologian väitetään olevan vaarallisempaa kuin marxilaisuus ja vaativan universaalia ja totalitaarista hallintoa, tuhoavan perheet, yhteiskunnan ja kirkon. Uudet gender-ideologian termit nähdään merkkinä totalitarismista.

5. Järjen ääni
Esiinnytään maalaisjärkenä tai keskitien vaihtoehtona, tolkun ihmisenä. "Asiat ovat menneet liian pitkälle!" on usein käytetty iskulause.

6. Uhriutuminen
Esiinnytään hiljaisena enemmistönä pientä eliittiä vastaan. "Meitä on paljon, mutta meidät on vaiennettu"

7. Vaihtoehtoisen tiedon tuottaminen
Kun tutkimukset ja artikkelit eivät tue anti-gender -ideologiaa, tuotetaan se itse: kirjoja, käännöksiä, tutkimuksia. Esimerkiksi Suomen Perustan tuottama Epäneutraali sukupuolikirja, Oikea Media, yms.


Kuulostaako tutulta?

Gender-ideologiasta ja polarisoituneesta keskustelusta

Olin viime lauantaina Setan järjestämässä koulutuksessa aiheesta Sukupuolen moninaisuuden vastustamisen kohtaaminen. Koulutuksessa tutustuttiin eurooppalaiseen anti-gender -liikehdintään (josta kirjoitin jokin aika sitten) ja pohdittiin, miten tähän ilmiöön tulisi suhtautua. Koulutuksen taustamateriaalina oli Roman Kuharin ja David Paternotten toimittama kirja "Anti-Gender Campaigns in Europe: Mobilizing Against Equality". Koulutuksessa keskusteltiin myös polarisaatiosta, ja siinä apuna käytettiin Koneen säätiön rahoittaman Depolarization -hankkeen materiaaleja.

Palaan ensin lyhyesti määrittelemään mitä anti-gender tarkoittaa. Anti-gender -liikehdintä on monimuotoista: osittain järjestäytynyttä, hyvin rahoitettua ja organisoitua ylikansallista toimintaa, osittain yksittäisten ihmisten omaksumaa retoriikkaa, ja kaikkea tältä väliltä. Anti-gender -liikkeen tavoitteena on puolustaa ns. perinteisiä sukupuolirooleja ja uskonnollista vapautta, ja vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa edistävää työtä.  Retoriikka vaihtelee eri tilanteissa ja eri maissa. Anti-gender -liikehdintä on 1990-luvulla alkaneen ihmisoikeustyön vastareaktio, jonka sylttytehdas on Vatikaani, mutta johon on liittynyt myöhemmin muitakin ryhmittymiä.

Anti-gender -liikehdintä käyttää vastustamastaan ideologiasta nimeä gender-ideologia, sukupuoli-ideologia, tai Suomessa mm. Seta-propaganda. Mitä näillä termeillä tarkoitetaan?

Ideologia tarkoittaa käytännön toimintaa ohjaavaa käsitysjärjestelmää, johon liittyy jokin aate, yleensä poliittinen. Kun tämä termi yhdistetään sukupuolen käsitteeseen, ja halutaan toimia tätä käsitysjärjestelmää vastaan, sana "ideologia" saa negatiivisen sävyn. Anti-gender -liikkeelle gender-ideologia merkitsee sukupuolten ja seksuaalisuuden vapautumista sekä perinteisten sukupuoliroolien murtumista, ja se nähdään yhteiskunnallisena ja ehkä myös henkilökohtaisena uhkana. Jotkut liikkeessä käyttävät tästä uhkasta jopa termejä marxismi, eskatologia ja maailmanloppu.

Gender-ideologia on käsite, jota ihmisoikeuksien puolesta toimivat tahot (kuten Seta) eivät tunnusta, vaan se on nimenomaan tämän vastaliikkeen lanseeraama termi. Gender-ideologiasta on tullut identiteettikeskustelun väline, ns. tyhjä merkitsijä (empty signifier), jonka täsmällistä määritelmää ei esitetä, vaan se on aina erilainen riippuen sen esittäjästä tai kontekstista. Sanan "ideologia" liittäminen johonkin tahoon on tehokas tapa mustamaalata tätä tahoa. (Identiteetti = yksilön tai ryhmän käsitys itsestään muista erillisenä ja erottuvana kokonaisuutena.)

Anti-gender -liikehdintää koordinoivia toimijoita on aika vähän. Ryhmät koostuvat erikokoisista verkostoista, tyhjistä organisaatioista (jotka näyttävät isoilta mutta joita pyörittää pari-kolme ihmistä), ja roomalaiskatoliseen kirkkoon kytköksissä olevistä ryhmistä. Toimijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. vanhat ryhmät: uskonnollisia ja/tai äärioikeistolaisia ryhmiä kuten esimerkiksi Agenda Europe tai European Christian Political Movement, 2. uudet ryhmät: pseudotieteellisiä instituutioita kuten esimerkiksi American College of Pediatricians tai huolestuneita kansalaisia, usein äitejä, sekä 3. liittolaiset: yksittäisiä poliitikoita, tutkijoita ja medioita.

Kun aletaan puhua ihmisryhmien identiteeteistä, keskustelu helposti polarisoituu eli vastakkainasettelu "me vastaan ne" kärjistyy. Valmiit mielikuvat ja vastakkainasettelut lyövät yli kriittisen ajattelun, ja keskustelu kurjistuu tunteelliseksi reagoinniksi. Anti-gender -liikkeen synnyttämä keskustelu on usein hyvin polarisoitunutta. Se luo uhkakuvia perinteisten hyvien arvojen romuttumisesta sekä mielikuvan, että on valittava hyvä (perinteiset arvot) tai paha (ns. uudet arvot, gender-ideologia).

Hyvä esimerkki polarisoituneesta keskustelusta on viimeviikkoinen somessa esiintynyt keskustelu yläkoulun elämänkatsomustiedon oppikirjasta, jossa herätetään keskustelua sukupuolen erilaisista määritelmistä, ja jonka kuvatekstissä lukee: "Nykyään mieskin voi synnyttää." Kansanedustaja Mauri Peltokangas (PS) julistaa videossaan kyseisen kirjan kappaleen sairaaksi propagandaksi, ja syyttää tästä "vihervasemmistoa", kutsuttuaan itseään ensin konservatiiviksi, ja haluaa heittää kirjan hel**ttiin.  Opettaja Jaakko Lindfors (Vas.) julkaisi oman vastineensa Peltokankaan videoon ja vertasi häntä epäsuorasti natseihin, jotka polttivat kirjoja. Vastakkain ovat siis identiteettiryhmät konservatiivit vs. vihervasemmisto.

---------

Mikä neuvoksi? Miten tällaista polarisoitumista ja vastakkainasettelua vastaan voisi toimia? Miten keskustelussa voitaisiin päästä asiaan ja eteenpäin ääripäiden syyttelyn sijaan?

1. Älä ruoki identiteettipuhetta menemällä siihen mukaan. Älä myöskään yritä olla sillanrakentaja kahden ääripään välissä, sillä se vain ruokkii ääripäiden välistä tunnepitoista keskustelua.

2. Näe harmaan sävyt. Ääripäiden välissä on paljon nyansseja. Tuo niitä näkyviin, kuuntele "keskellä olevia". Etsi todelliset huolenaiheet identiteettipuheen takana ja yritä vastata niihin.

3. Uskalla olla joskus myös samaa mieltä "vastustajasi" kanssa.

---------

Huom. Tämä siis todellakin oli Setan järjestämä koulutus. Kuulostaako gender-ideologian pakkosyötöltä? Kiva, ei minustakaan.

Olen varmasti syyllistynyt tähän ääripään identiteettipuheeseen itsekin, ja tätä ne anonyymit kommentoijat varmaan tarkoittivat väittäessään, että minulla on "defenssit päällä". Yritän parhaani mukaan päästä tämän vaiheen yli, ja ajan kanssa näin varmasti käy, kun saan etäisyyttä aiheen aiheuttamaan henkilökohtaiseen tunnereaktioon. Haastan minua haastavat kommentoijat polarisaation purkamiseen kanssani!

Koulutusta luvassa

Poimintoja viimeaikaisista gender-ideologiaa ja sukupuoli-ideologiaa käsittelevistä kirjoituksista:

Sanomalehti Pohjalaisen Tekstaten -palstalla 11.9.2019 (Ihan suora lainaus kirjoitusvirheineen):

"Genre-ideologian (sukupuolten moninaisuus) läpiajoon sopivaa myrkkyä on onnistuttu viemään perustuslakiin. Sen avulla saatetaan jossain vaiheessa pyrkiä kieltämään kirkolta oikeus ainakin Raamatun mukaiseen miehen ja naisen avioliittoon vihkimiseen ellei poistamaan oikeus kokonaan."

Sanomalehti Itä-Savo 20.6.2019 Lukijalta:

"Pitää tietenkin paikkansa, että kirkon sanoma on tarkoitettu jokaiselle, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Tästä huolimatta ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Setan järjestämän Pride-kulkueen taustalla vaikuttaa gender-ideologia, joka on selkeästi vastoin Raamatun, Kristuksen kirkon yhteisen Tradition ja oman kirkkomme opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta."

Juha Ahvio 9.3.2018 Patmos-lähetyssäätiön blogissa:

"Tosiasiahan on se, että gender-ideologian takana on massiivinen ja valtavalla rahalla rakennettu suoranainen transgenderteollisuus. Gender-ideologia, transgenderismi ja näiden äkillinen ilmaantuminen kaiken yhteiskunnallisen keskustelun, toiminnan ja lainsäädännön keskiöön länsimaissa on keinotekoisesti rakennettu ilmiö. Erittäin ongelmalliseksi tämän kaiken tekee osaltaan sekin, että gender-ideologia on uskomusjärjestelmänä sisäisesti ristiriitainen ja loogisjärjelliseltä kannalta tarkasteltuna täysin kestämätön."

Professori Tapio Puolimatka blogissaan 27.4.2019:

"Sukupuoli-ideologiaa edistävän liikkeen valtapyrkimyksiä on vaikea tunnistaa ja vastustaa, koska se toimii instituutioiden sisällä, vetoaa suvaitsevuuteen ja ihmisoikeuksiin. Se käyttää pehmeitä, organisaatioiden sisällä eteneviä, epämuodollisia strategioita. Näillä menetelmillä se on onnistunut muuttamaan suurten maailmanorganisaatioiden johtavia periaatteita ja tavoitteita oman ideologiansa suuntaisiksi."

-------
Osallistun ensi lauantaina Seta ry:n järjestämään koulutukseen, joka pohjautuu ILGA-Europen koulutukseen aiheesta sukupuolen moninaisuuden vastaisuus ja sen kohtaaminen. ILGA-Europe:

"ILGA-Europe are a driving force for political, legal and social change in Europe and Central Asia. Our vision is of a world where dignity, freedoms and full enjoyment of human rights are protected and ensured to everyone regardless of their actual or perceived sexual orientation, gender identity, gender expression and sex characteristics."

Koulutuksessa pohditaan pienen taustaluennon jälkeen yhdessä keskustellen, miten yllä lainauksissa kuvatun kaltaista ilmiötä tulisi kohdata. Ilmiölle tunnusomaisia ilmauksia ovat mm. gender-ideologia ja sukupuoli-ideologia.

Olen aika innoissani tästä mahdollisuudesta osallistua koulutukseen, koska sen aihe on sama, jota olen blogissanikin käsitellyt. Aihetta pohditaan aika suurillakin areenoilla (mm. ILGA-Europe), eikä vain yksittäisissä blogeissa tai raporteissa. En ole siis ihan hakoteillä, aihe on tärkeä.

Koulutuksen vetää Setan kouluttajan lisäksi Taakasta voimavaraksi -hankkeen työntekijä. Hankkeen tavoitteena on, että yhä useampi hengellinen, uskonnollistaustainen ja hengellisessä yhteisössä elävä sateenkaari-ihminen olisi entistä paremmin sinut itsensä kanssa. Hankkeen sivuilta löytyy myös blogi, jossa on kerrottu työntekijöiden kokemuksista heidän vieraillessaan erilaisissa hengellisissä tapahtumissa Suomessa. Oikein mielenkiintoinen, kannattaa tutustua!

Näkökulma on siis herkullinen: se yhdistää sekä sateenkaarivähemmistön että hengellisyyden, ja pyrkii löytämään harkittuja vastauksia yllä kuvattuun argumentointiin. Odotan koulutukselta uusia oivalluksia, ja varmasti kirjoitan niistä blogiini sitten myöhemmin.

Arvot sukupuolikriittisyyden taustalla

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä. Niillä on tehtävänsä: ne auttavat meitä luokittelemaan asioita. Ilman näitä keinoja mielemme olisi kaaoksessa.

Ennakkoluulot syntyvät stereotypioista, jotka ovat yleistäviä mielipiteitä ryhmistä tai yksilöistä tietyn ryhmän jäseninä. Ennakkoluulo on suotuisa tai epäsuotuisa tunne henkilöä tai asiaa kohtaan ennen kuin siitä on saatu kokemusta. Toisinaan ennakkoluulolla tarkoitetaan myös virheellistä käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Miksi kirjoitan stereotypioista ja ennakkoluuloista? Transsukupuolisuus on asia, josta useimmilla ihmisillä on stereotyyppinen käsitys ja/tai ennakkoluuloja. Tämän vuoksi monella on myös aivan vääriä käsityksiä transsukupuolisista. Tässä ei ole mitään pahaa: väärinkäsitykset voidaan oikaista oikealla tiedolla.

Asenteet ja arvot ovat syvemmällä ja niitä on vaikeampi muuttaa. Oikeaa tietoa on saatavilla, mutta siihen ei aina haluta uskoa. Miksi siihen ei uskota? Miksi joku uskoo toisin?

Ihmisillä on tietysti oikeus uskoa, mihin haluaa. En kiellä enkä tuomitse sitä, ei minulla ole oikeutta siihen. Usko ja asenne perustuvat usein arvoihin. Kaikki eivät jaa samanlaisia arvoja, ja siksi uskomme erilaisiin asioihin ja asenteemme ovat erilaisia. Enkä puhu nyt pelkästään hengellisestä uskosta, vaan ylipäätään siitä, millaiseen maailmankuvaan uskomme, ja siitä, mitkä arvot vaikuttavat maailmankuvaamme.

Sukupuolikriittisyys ja myytti "setalaisesta gender-ideologiasta aivopesemässä ihmisiä" tuntuu olevan varsin sitkeää, ja se vahingoittaa transihmisiä. Siksi minua kiinnostaa, mistä tällainen ajattelu on peräisin. Mihin arvoihin se perustuu?

Kirjoitin viime viikolla anti-genderismistä ja sen taustoista. Taustalla on Vatikaani eli kristillinen aatemaailma. Miksi lähimmäisenrakkaus on muuntunut sukupuolen moninaisuuden vastustamiseen? Vatikaani pelkää edustamiensa arvojen romuttuvan, jos sukupuolet vapautetaan perinteisistä rooleistaan ja naisille sallitaan abortit. "Lisääntykää ja täyttäkää maa" on Raamatun oppi, mutta onko se enää tätä päivää? Taustalla on myös "uusi kristillinen oikeisto", eli kristilliseen arvopohjaan perustuva politiikka, jonka perhe- ja sukupuolikäsitykset ovat patriarkaalisia.

Näissä arvoissa ei ole mitään pahaa. Ne ovat hienoja arvoja. Niillä on rakennettu kansakuntia. Mutta siinä on pahan alku, jos:

• näiden arvojen perusteella ihmisiä ja ihmisryhmiä suljetaan ulkopuolelle, ja heille ei haluta myöntää samoja ihmisoikeuksia kuin sisäpuolella oleville; 
• jos näiden arvojen perusteella kansakuntaa hajotetaan, eikä rakenneta.

Transmies Marty Wilder kirjoittaa blogissaan feminismistä ja sukupuolikriittisyydestä, osoittaen sen, että feminismi ja erityisesti radikaali feminismi alun perin pyrki vapauttamaan naiset biologian kahleista. Missä vaiheessa siitä tuli ns. sukupuolikriittistä feminismiä, joka ei suostu hyväksymään transnaisia naisiksi, ja määrittelee naiseuden biologian avulla? Juuri sen biologian, josta pyrittiin eroon? Wilder kertoo, että tämänkin ajatuksen taustalla on kristillisyys ja kristillisen aatemaailman reaktio ihmisoikeuskysymyksiin.

Kirjoittaessani tässä blogissa vastineen transurheilua koskevaan mielipidekirjoitukseen, keskustelu kommenteissa oli vilkasta. Siellä eräs Anonyymi kirjoitti, että hän kokee loukkaavaksi sen, kun kirjoitin, että transnaiset ovat naisia:

"No, minusta naisena on loukkaavaa sanoa transnaisia naisiksi. Sitä he eivät ole."

Miksi transnaisen sanominen naiseksi loukkaa naiseutta? Minä olen nainen, ja minua se ei loukkaa. Kirjoitin aiemmin naisen määritelmästä täällä. Minulle sukupuolet eivät ole kovin tärkeitä. Toki ne ovat siinä mielessä tärkeitä, että ne ovat olemassa ja ne vaikuttavat meihin todella monella tavalla. Mutta minulla ei ole mielessäni selkeästi rajattuja raameja, joiden sisällä sukupuolet olisivat. Tällä naisella, jota transnaisen sanominen naiseksi loukkaa, ilmeisesti on tällaiset raamit, joiden sisälle transnaiset eivät sovi. Hän sijoittaa transnaisen joko miehen raameihin tai raamien ulkopuolelle.

Nainen, jonka mielestä transnainen ei ole nainen, kokee transnaisen uhkaavan omaa naiseuttaan. Hän on rakentanut raamit oman itsensä ja naiseutensa suojaksi. Jos mieheksi syntynyt ihminen voi sanoa olevansa nainen, hänen omat käsityksensä naiseudesta romuttuvat. Hänen raaminsa rikkoutuvat. Hänellä on ehkä jotain epävarmuuksia omaan naiseuteensa liittyen, joiden vuoksi hän on nämä raamit rakentanut. Kun raamit rikkoutuvat, hän kokee sen uhkaavaksi. Liittyykö uhan kokeminen seksuaalisuuteen? Tai kristilliseen maailmankuvaan? Ehkä.

Palaan Marty Wilderin blogitekstiin. Hän pohtii samaa kuin minä tässä. Hän kuvailee tapauksen, jossa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut nainen pelästyy parkkipaikalla hengailevaa miesjoukkoa, vaikka he eivät lähesty naista millään tavalla. Nainen on kokemustensa vuoksi herkkä havaitsemaan uhkaavia tilanteita. Onko niin, että transnaiset uhkaksi kokeva nainen on kokenut jotain seksuaalisesti uhkaavaa miesten taholta? Ehkä. 

Ja nyt palaan siihen, mistä aloitin. Stereotypioihin ja ennakkoluuloihin. Miehiin kohdistuvat stereotypiat ja ennakkoluulot voivat vahingoittaa transnaisia, koska heidät koetaan miehuuden edustajina. He ovat syntyneet miehinä, heidät on luultavasti kasvatettu miehinä, heillä on tai on ollut penis. He ovat siis potentiaalisia raiskaajia. Tai potentiaalisia naisten alistajia. Näinkö se ajatuskuvio menee?

Jos et hyväksy, että transnainen on nainen, syyllistyt syrjimiseen ennakkoluulojen ja stereotypioiden perusteella. En tuomitse, mutta haluan tuoda sen näkyväksi, jotta se tiedostetaan, ja jotta olisi mahdollisuus ajatella ja toimia toisin. Pelko ennakkoluulojen perusteella ei ole oikeutettua, ja sanat voivat oikeasti tappaa (no ei Suomessa, mutta esim. Yhdysvalloissa kyllä, jossa transnaiset ja erityisesti värilliset transnaiset kohtaavat eniten väkivaltaa). 

Kun transihmiset ja transliittolaiset haluavat transihmisille ihmisoikeuksia, se ei poista muiden ihmisoikeuksia. Väitteet kuten "Transihmiset haluavat saada muut uskomaan heidän gender-ideologiaansa" tai "Transihmisten oikeudet polkevat naisten oikeuksia" eivät pidä paikkaansa. Kuten kirjoitin, ihminen saa uskoa mihin haluaa. Ihmisarvoinen kohtelu ei vaadi samaa uskoa.

Ja erityisesti viesti teille, sukupuolikriittiset feministit (by Marty Wilder):

"if you let the fundamentalists turn you against the trans community by absorbing their rhetoric about biological determination of gender, you will play into the hands that actually will take away your rights and protections"

Toisin sanoen: feministien kannattaa olla transnaisten puolella, koska yksilön saadessa elää vapaasti kokemassaan sukupuolessa ilman rajoitteita, kaikki hyötyvät. Kukaan meistä ei ole vapaa, ennen kuin kaikki ovat vapaita. (Siteerasin tässä Ugla Stefaniaa)

Feminismin täytyy koskea niitä, jotka joutuvat misogynian eli naisvihan kohteeksi. Ja transnaiset joutuvat. Misogynia ei tiedä eikä välitä, mitkä kromosomit ihmisellä on; se reagoi sukupuolen moninaisuuteen ja epätyypilliseen ilmaisuun. Misogynia pohjautuu patriarkaalisuuteen, joka tarkoittaa: 

• 'mies' ja 'nainen' ovat luonnollisia, muuttumattomia, ja tyhjentäviä binaareja 
• kaikkien miesten tulee olla maskuliinisia ja kaikkien naisten tulee olla feminiinisiä
• maskuliinisuus on ristiriidassa feminiinisyyden kanssa ja on sitä ylempi

(Siteerasin tässä Robin Dembroffia)

Feminismi on patriarkaalisuuden ja misogynian vastavoima, ja siksi feministien on oltava transihmisten puolella eikä heitä vastaan, koska patriarkaalisuus ja misogynia vaikuttavat myös transihmisiin. Silti radikaalifeministit (tai trans exlusionary radical feminists) julistavat, etteivät hyväksy transnaisia naisiksi. 

Uudehko feministinen blogi onkin mielenkiintoinen lähde tämän radikaalifeministisen ajattelun ymmärtämiseen. Blogissa väitetään, että gender-ideologia haluaa häivyttää biologiset sukupuolet. En minä ainakaan halua. Kun sanon, että transnaiset ovat naisia, en sano että he ovat biologisia naisia. Biologialla vain ei heidän kohdallaan ole samanlaista merkitystä kuin cis-sukupuolisilla. Toisessa blogitekstissä avataan radikaalifeminismin määritelmää: se haluaa kitkeä kaikki patriarkaaliset ja misogyyniset instituutiot ja luoda tilalle uutta kulttuuria, jossa voidaan olla vapaita sosiaalisista sukupuolirooleista. Kuulostaa kannatettavalta.

Jollain tasolla ymmärrän tuon, mutta en ole samaa mieltä sukupuolten määritelmistä ja gender-ideologiasta. Mutta minä en olekaan tähän aiheeseen kovin syvästi enkä pitkään perehtynyt, toisin kuin ilmeisesti tämän feministiblogin kirjoittajat. Kunhan nyt maallikkona pohdiskelen.* 

Lainaus blogista: 

"On ymmärrettävää ja usein tarpeellistakin, että ihmisryhmissä syntyy erilaisia sosiaalisia rooleja. Sosiaalisten roolien ei kuitenkaan tarvitse jakautua sukupuolen perusteella (kuten konservatiivit ajattelevat), eikä sosiaalisen roolin tarvitse määritellä ihmisen sukupuolta (kuten nykyinen genderajattelu viestii). Sosiaaliset roolit ja ihmisen sukupuoli on mahdollista erottaa toisistaan."

Olen tästä aivan samaa mieltä muuten, mutta genderajattelun viestin olen ymmärtänyt toisin. Ylipäätään vastustan koko termiä, koska sen ovat keksineet konservatiivit, mutta katson itseni kuuluvaksi nyt kuitenkin tähän gender-leiriin jos sitä termiä käytetään, enkä tunnusta, että sosiaalinen rooli määrittää sukupuolen. Blogi jatkaa sillä viestillä, että tätä genderajattelua ei pidä pakottaa kaikille. Taas tämä väite. Ei sitä pakotetakaan! Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli on helppo ja biologiaan perustuva, mutta ei kaikille. Se, että tämä tunnustetaan, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi määritellä sukupuolensa jonkun muun kuin biologian perusteella. 

EDIT. 11.9.: Jos täällä blogissa on joku radikaalifeministi, mitä mieltä olet tästä artikkelista, jossa anti-trans radikaalifeminismi yhdistetään konservatiiveihin?

*(Aikaisemman blogitekstini kommenteissa jo vähän sivuttiinkin sitä, että mikä minun koulutustaustani oikein on, kun olen niin "vaikeaselkoinen". No, en ole humanisti, en luonnontieteilijä, en taloustieteilijä, enkä insinööri. En ole myöskään opiskellut filosofiaa koskaan. Minulla on kuitenkin yo-tutkinnon lisäksi kaksi tutkintoa.)

----------

Olin varmaan taas tosi vaikeaselkoinen, vai mitä sanotte, anonyymit (ja nimimerkilliset) kommentoijat? Vedetäänpä yhteen:

1. Sukupuolikriittisyyden taustalla voi olla kristillisiä, patriarkaalisia tai feministisiä arvoja ja niistä kumpuavia ennakkoluuloja, tai epävarmuutta omasta seksuaalisuudesta ja/tai sukupuolesta.
2. Jos sukupuolikriittisyys johtaa syrjivään käytökseen, se täytyy tuoda näkyväksi ja antaa mahdollisuus muuttaa käytöstä.

Loppuun on todettava, että nämä kirjoittamani asiat sukupuolikriittisyyden taustalla olevista arvoista ovat minun arvauksiani, eivät tietoja. Kuten Katri Saarikivi kirjoittaa kolumnissaan tänään:

"Kuvittelu toisten ihmisten mielensisällöistä johtaa kuitenkin usein harhaan. Varsinkin kun emme tunne toista, arvaamme usein aivan pieleen. Ja jostain syystä tyypillisesti arvelemme toisista ikäviä asioita. Tämä pahimman mahdollisen selitysmallin soveltaminen värittää esimerkiksi tuntemattomien käymiä nettikeskusteluja."

Näinhän minä juuri tässä toimin. Arvailen ikäviä asioita toisista ihmisistä. Tulkaa siis puolustamaan arvojanne ja kertomaan niistä oikeaa tietoa!

Miksi transpoleille hakeutuvien nuorten määrä on noussut rajusti?

Sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuneiden määrä länsimaissa ja myös Suomessa on kasvanut viime vuosina jyrkästi. Iltalehdessä julkaistun artikkelin mukaan Suomessa vuonna 2003 tutkimuksiin hakeutuneita oli noin 50, ja vuonna 2017 lähes tuhat. Alle 18-vuotiaita on otettu tutkimuksiin vuodesta 2011 lähtien, ja heidän määränsä on kasvanut myös (v. 2011 n. 60 -> v. 2017 n. 370). Ylen artikkelin mukaan noin 90 % tutkimuksiin hakeutuvista nuorista on tytöiksi syntymässä määriteltyjä.

On kiintoisaa pohtia, mistä tämä johtuu. Edellisessä kirjoituksessani mainitun anti-gender -aatteen kannattajat ovat enimmäkseen sitä mieltä, että gender-ideologia harhauttaa ja käännyttää eri syistä ahdistuneita nuoria luulemaan itseään transsukupuolisiksi ja hakeutumaan tutkimuksiin, ja määrät ovat siksi nousseet (ns. ROGD-ilmiö, eli sosiaalinen tartunta). Kun vieläpä hoitavat lääkäritkin esittävät julkisesti tällaisia epäilyjä, on selvää että aiheeseen perehtymätön alkaa pitää sitä uskottavana selityksenä. ROGD-ilmiö on debunkattu jo niin moneen kertaan, etten siihen enää paneudu. Itse uskon, että pieni osa tutkimuksiin hakeutuvista voi tosiaan olla näitä "monipuolisesti hämmentyneitä" (oma ilmaisuni), mutta eivät kaikki eikä edes suurin osa.

Linkatuissa (ja muissakin lukemissani) artikkeleissa esitetään valistuneita arvauksia, että kyse olisi yksinkertaisesti siitä, että tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta on kasvanut, ja esimerkiksi transsukupuolisuus on nykynuorten mielestä yleisemmin hyväksyttyä kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Olen nähnyt monen ihmisoikeusaktivistin esittävän vertauksen vasenkätisyyden yleistymiseen. Vasenkätisyyteen liitettiin negatiivinen leima vielä 1900-luvun alussa ja vasenkätisiä lapsia pakotettiin oikeakätisiksi. Kun leima hävisi ja vasenkätisyydestä tuli hyväksyttyä, heidän määränsä kasvoi 2-3% -> 10-12%. Kyse ei suinkaan ole siitä, että oikeakätisiä värvättiin ja aivopestiin vasenkätisiksi, vaan siitä, että vasenkätisten ei enää tarvinnut piilotella synnynnäistä ominaisuuttaan.

Luulen, että osa vanhemmista ei kovin helposti lähde transpolille nuorensa kanssa. Asiallista tietoa ja apua on löydettävissä, mutta myös ennakkoluuloja ja asiatonta kirjoittelua ja asenteita, jotka vaikuttavat vanhempien päätökseen. Ymmärrän sen, että tällaisessa ristiriitaisten tietojen ja "tietojen" sävyttämässä tilanteessa on helpompaa odottaa ja katsoa, meneekö tilanne ohi. Minulla vaakakupissa painoi enemmän nuoren näkökulma ja oma luottamukseni asiantuntijoihin. En oikeastaan edes harkinnut sitä, että transpolille ei pitäisi mennä. Olen vasta myöhemmin huomannut, että moni luulee transpolin asiakkuuden johtavan automaattisesti transdiagnoosiin, vaikka sehän ei pidä paikkaansa.

Miten suuri osa transpoleille hakeutuvista nuorista saa jonkinlaista hoitoa sukupuolidysforiaan tai transdiagnoosin? Luvut ovat ristiriitaisia. Yhtäällä sanotaan että 10%, toisaalla että neljäsosa, kolmannessa puhutaan kolmasosasta. Selvää on, että suurella osalla tutkimuksiin hakeutuvista on muita hoitoa vaativia tilanteita, kuten vaikeaa masennusta, jotka estävät tai hidastavat transdiagnoosin tai -hoitojen saamista. Olipa tilanne mikä hyvänsä, minusta on hyvä hakeutua ammattilaisten avun piiriin tavalla tai toisella, eikä jäädä yksin ihmettelemään tilannetta.

Tällä viikolla tuttu linkkasi tuoreeseen tutkimukseen siitä, eroavatko viime aikoina transtutkimuksiin hakeutuneet nuoret jotenkin aikaisemmista, eli mikä voisi olla syynä viimeaikaiseen määrän kasvuun. Tutkimus on kiinnostava, vaikka se onkin melko suppea. Se koskee ainoastaan yhden Amsterdamilaisen klinikan potilaita (1072 kpl) vuosina 2000-2016. Tutkimuksen tulokset ovat tiivistäen seuraavat:

• vuonna 2000 potilaita oli n. 15, vuonna 2016 heitä oli n. 240
• vuonna 2000 potilaista oli biologisia poikia hieman enemmän kuin tyttöjä, vuonna 2016 biologisia tyttöjä oli kolminkertainen määrä poikiin verrattuna 
• potilaiden mediaani-ikä tutkimusten alkaessa vaihteli 14 ja 15 vuoden välillä, eikä tässä tapahtunut muutosta v. 2000 ja 2016 välillä
• vanhempien taustoissa (koulutus, yhdessä/eronnut) ei ollut havaittavissa muutosta tutkimusajanjaksolla
• sukupuolidysforian voimakkuudessa ei havaittu muutosta tutkimusajanjaksolla
• psykologinen toimintakyky parani jonkin verran tutkimusajanjakson kuluessa
• sukupuolidysforia-diagnoosin saaneiden potilaiden osuus kaikista potilaista pysyi suunnilleen samana tutkimusajanjaksolla (mediaani 84,6%) <- huom. suuri luku!
• diagnoosin saaneiden keskuudessa hormonihoitoa saavien osuus pysyi samana (mediaani 77,7%) tutkimusajanjaksolla

-> johtopäätös: viime aikoina havaittu eksponentiaalinen kasvu tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrässä saattaa kuvastaa sitä, että avun hakeminen sukupuolidysforiaan on tullut yleisemmäksi, pikemmin kuin että nuoret hakeutuisivat hoitoon pienemmistä syistä kuin ennen tai vaikeampien psyykkisten ongelmien takia.
 

Anti-gender ja sen taustat

Valtioneuvosto julkaisi äskettäin raportin Finland in the International Human Rights System. Siinä luodaan katsaus kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän tilaan ja muutoksiin neljän globaalin kehitystrendin kautta. Nämä trendit ovat: ympäristön muutos, muuttoliike, kehittyvä teknologia ja muuttuva turvallisuusparadigma. Osana viimeksimainittua trendiä julkaisussa paneudutaan myös sukupuolten tasa-arvoa vastustavien yhteiskunnallisten liikkeiden toimintaan. Raportissa esitetään edellä mainittujen ilmiöiden kuvailun lisäksi tavoitteita ja suosituksia siitä, miten Suomen tulisi uudistaa ihmisoikeuspolitiikkaansa.

Minua kiinnostaa erityisesti julkaisun luku 7 "The current roles and status of non-state actors in human rights", ja sen alaotsikko 7.4 "Non-state actors against human rights", jossa kuvaillaan sukupuolten tasa-arvoa vastustavia ei-valtiollisia yhteiskunnallisia liikkeitä. Raportissa todetaan, että anti-gender -liikkeet vaikuttavat myös poliittisesti ja valtioiden tasolla, mutta eivät yhtä selkeästi kuin esimerkiksi maahanmuuttoa vastustavat liikkeet.

Raportti on englanninkielinen, ja koetan suomentaa siitä kiinnostavimpia kohtia tähän blogitekstiin. Pahoittelen kömpelöitä käännöksiä. Jos osaat englantia, kannattaa varmaan lukea suoraan itse raporttia.

"Anti-gender -liike tarkoittaa toimijoita, jotka vastustavat ns. "gender-ideologiaa" tai sukupuoliteoriaa ja näihin termeihin liittyviä uudistuksia. "Gender-ideologia" tai sukupuoliteoria on käsite, joka edustaa oppositiota sukupuolten vastaisten liikkeiden retoriikassa. Yksi esimerkki on väite, jonka mukaan "gender-ideologia" tarkoittaa sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen valintaa vapaasti, että naisten tulisi olla miesten kaltaisia ja että naiset voivat valita olevansa lesboja paetakseen patriarkaattia. Sukupuolen tutkimukset eivät tietenkään tue tällaista väitettä, eivätkä myöskään ihmisoikeusaktivistit, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa YK:n ja EU:n alueilla.  Päinvastoin, suurin osa ihmisoikeusaktivisteista julistaa, että LGBTI-oikeudet ovat tärkeitä, koska seksuaalista suuntautumista ja sukupuolta ei voida valita. Anti-gender -liike on luonut "gender-ideologian" retoriikan torjuakseen naisten oikeuksia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Retoriikka vaihtelee eri maissa ja tilanteissa, mutta tietyt ydinosat, kuten perinteisten sukupuoliroolien puolustaminen, ovat samanlaisia."

"Anti-gender -liikehdinnän tavoitteita:

• vastustaa lisääntymisoikeuksia (valinnanvapautta vastustavat liikkeet)
• vastustaa seksuaalisuus- ja sukupuolivalistusta kouluissa
• vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia
• vastustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävää työtä ja oikeastaan kaikkea, missä mainitaan sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti, kuten esimerkiksi sukupuolen tutkimuksen laitoksia yliopistoissa, tasa-arvon valtavirtaistamista strategiana sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi julkisella sektorilla, ja taistelua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan
• puolustaa "uskonnollista vapautta" ja tuomita "kristillisyysfobia" Euroopassa"

"Anti-gender retoriikkaa ja liikettä kehitti Vatikaani 1990-luvun puolivälissä vastauksena seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien tunnustamiselle YK:n oikeusjärjestelmässä Kairossa vuonna 1994 pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa sekä Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä naisten konferenssissa. Vatikaanin Pyhä istuin yritti vastustaa gender-käsitettä, koska pelkäsi, että siitä tulee väline abortin kansainväliselle tunnustamiselle ja homoseksuaalisuuden laillistamiselle. Nämä valinnanvapautta vastustavat ja anti-gender -liikkeet eivät ole saavuttaneet jalansijaa pelkästään Vatikaanissa. Tällä hetkellä monet uudet valinnanvapautta vastustavat toimijat voidaan yhdistää "uuteen kristittyyn oikeistoon", jolla on yhteyksiä Yhdysvaltain republikaanipuolueeseen. Anti-gender kampanjoita sisältyy myös Kremlin suunnittelemiin venäläisiin kampanjoihin.  Kampanjoiden tavoitteena saattaa olla yksinkertaisesti mielipiteiden jakaminen ja sitä kautta Euroopan heikentäminen."

"Anti-gender -liikkeiden nykyisellä lisääntymisellä on yhteyksiä lainsäädännöllisiin muutoksiin Euroopassa. Esimerkiksi, ennen kuin saman sukupuolen avioliitto laillistettiin Ranskassa vuonna 2013, Ranskassa tapahtui massiivinen mobilisaatio laillistamista vastaan. Vaikka oikeudellista muutosta vastustava liike hävisi kyseisen taistelun, sillä on ollut merkittävä vaikutus poliittiseen päätöksentekoon sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä Ranskassa. Vuoden 2012 jälkeen samanlaiset mobilisaatiot levisivät muihin maihin, kuten Saksaan, Italiaan, Puolaan, Venäjälle ja Slovakiaan. Suomessa Aito Avioliitto -organisaatio käyttää samaa retoriikkaa ja samanlaista logoa."


"Tasa-arvon vastaiset toimijat ovat vaikuttaneet poliittiseen päätöksentekoon eri Euroopan maissa, ja ovat mobilisoituneet vaikuttamaan EU:n politiikkaan, esimerkiksi puoltamalla seksuaalisia ja lisääntymisoikeuksia ja naisten oikeuksia kannattavan kielenkäytön jättämistä pois Euroopan parlamentin päätöslauselmista ja neuvoston päätelmistä. Useiden anti-gender -järjestöjen toimistoja on sijoitettu Brysseliin Euroopan parlamentin lobbaamiseksi. Näiden järjestöjen joukossa on esimerkiksi ADF International, joka on Yhdysvalloissa toimivan Alliance Defending Freedom -järjestön edustajaosasto ja yksi maailman suurimmista konservatiivisista kristittyjen oikeudellisten asianajajajärjestöjen edustajista. Yksi ADF Internationalin teemoista on omantunnonvapauden perusoikeus. Tässä tapauksessa omatunto tarkoittaa homofobisen uskonnollisen puheen,  uskonnollisesti juurtuneen syrjinnän ja ammattilaisten vastalauseiden vapauden suojelua esimerkiksi aborttia vastaan. Esimerkiksi huhtikuussa 2016 ADF Interantional julkaisi "julistuksen omantunnonvapauden perusoikeuden vahvistamisen tärkeydestä", jonka allekirjoitti 21 meppiä."


"Toinen esimerkki edunvalvontajärjestöstä on European Dignity Watch. Se puolustaa sivustonsa mukaan "perusvapauksia ja -vastuuta, avioliittoa ja perhettä, sekä elämän suojelemista hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan."  Esimerkki heidän vaikutusvaltaisesta työstään on se, että he tarjosivat taustatutkimuksia erityisistä EU-varojen määrärahoista seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien edistämiseen tähtääville aloitteille kehitysmaissa estääkseen tämän rahoituksen tulavisuudessa. European Dignity Watch on ammattimainen lobbausjärjestö, joka tarjoaa koulutusta mm. kampanjoiden johtamisessa, strategisessa viestinnässä ja organisaatiostrategiassa." 

"Kuten nämä esimerkit osoittavat, anti-gender -liikkeiden taustalla olevat lobbaajat ovat melko vaikutusvaltaisia organisaatioita. Lisäksi, ne eivät ole pieniä ruohonjuuritason uskonnollisia järjestöjä, vaikka usein haluavat esittää itsensä sellaisina."

Varsin mielenkiintoista luettavaa. Näiden kappaleiden jälkeen raportissa käsitellään mm. ihmisoikeuskeskustelun polarisaatiota, jota tapahtuu erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Johtopäätöksissä ja suosituksissa todetaan aiheesta seuraavaa:

"Tavoite nro 5: Edistetään sukupuolten tasa-arvoa aktiivisesti vastarinnan ja anti-genderismien aikana - 
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen näinä aikoina vaatii erityistä terävyyttä ja tietämystä sekä sitä edistävistä että vastustavista yhteiskunnallisista liikkeistä."
"Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityisesti osa LGBTI-ihmisistä kohtaa edelleen väkivaltaa ja syrjintää monilla elämän alueilla. Anti-gender -liikkeet vaikeuttavat ja vaarantavat erityisesti LGBTI-ihmisten oikeuksien edistämistä. Ihmisoikeuksien puolustajia on tuettava ja puolustettava. Trans- ja intersukupuolisten oikeuksia on myös käsiteltävä erityisesti ja erikseen, ei vain osana LGBTI-akronyymia."

Myyttien purkua transsukupuolisista osa 3 - detransitio

"Detransitio on todella harvinaista."

 

"Detransitiot ovat lisääntyneet hurjasti."

 

"Detransitio on tabu." 

 

Transitio tarkoittaa yleisesti siirtymistä toiseen tilaan, muutosta. Transsukupuoliset transitioituvat muuhun sukupuoleen kuin heille syntymässä on määritetty. Transitio voi olla sosiaalinen tai fyysinen tai molempia.

 

Detransitio tarkoittaa siirtymistä takaisin alkuperäiseen sukupuoleen. Tässä blogitekstissä detransitio tarkoittaa nimenomaan sukupuolenkorjausleikkausten jälkeistä paluuta.

Tabu tarkoittaa pyhää tai kiellettyä, ja sillä on uskonnollinen tausta. Nykykielessä se tarkoittaa lähinnä jotain kartettavaa tai kiellettyä, eikä sillä välttämättä viitata mihinkään uskonnolliseen. Kun sanotaan, että detransitio on tabu, tulkitsen sen tarkoittavan, että detransitio on kielletty puheenaihe.

Kuinka harvinaista tai yleistä detransitio on? Kaikki luotettavat tutkimukset, jotka olen onnistunut löytämään, kertovat detransition olevan harvinaista. Detransitioluvut vaihtelevat alle prosentista korkeintaan kahdeksaan prosenttiin transitioituneista. Kahdeksan prosentin luvussa ovat mukana ne, jotka detransitioituivat väliaikaisesti. Suurimmat detransition syyt ovat tyytymättömyys hoitojen lopputulokseen tai sosiaaliset syyt (perheen painostus, vaikeus saada töitä, tms.). Sukupuolikokemuksen muutos on detransition syynä vähemmistössä. Toisin kuin eräs blogisti väittää, myös uudemmat tutkimukset näyttävät hyvin pieniä katujalukuja. Täältä löytyy hyvä kooste useammasta tutkimuksesta.

 

Joissakin artikkeleissa ja blogeissa sanotaan epämääräisesti, että detransitioluvut ovat nousseet ja nousussa, joissakin on mainittu jopa 20 % tai suurempia lukuja. En ole onnistunut löytämään vakuuttavia todisteita näille väitteille. Se mitä olen löytänyt, on suuria lukuja ihmisiä, jotka katuvat jotain osaa transitiostaan. Se ei ole sama asia kuin palata alkuperäiseen sukupuoleen. 

 

Se on varmasti totta, että kun hoitoihin hakeutuneiden määrä on noussut, myös detransitioituneiden määrä on noussut ja nousee. Mutta onko heidän määränsä noussut prosentuaalisesti todella moninkertaiseksi?

Onko detransitio tabu? Sitä on vaikea uskoa, kun nettiä selaa. Detransitioaiheisia blogeja ja vlogeja löytyy pilvin pimein. Keskusteluryhmissä kuten Suomi24, Kaksplus, Reddit, sekä verkkolehtien kolumneissa, detransitiosta keskustellaan. Myös moni transsukupuolinen käsittelee aihetta blogissaan (toinen esimerkki). Eikä siitä ole kauaa, kun aihetta on käsitelty myös suomalaisessa ajankohtaisohjelmassa Sannikka & Ukkola, sekä MTV:n uutisissa. Genderkriittiset yksityishenkilöt ovat jopa perustaneet detransitiokertomuksille perustuvan sivuston (johon en linkkaa, koska se sisältää niin paljon kuraa), ulkomaisten esimerkkien mukaan. Ehkä se joskus on ollut tabu, mutta ei enää. 

 

Sekin on varmaan totta, että tietyt tahot eivät halua, että aiheesta keskusteltaisiin, ja yrittävät vaientaa sitä. Vaientamisen syy on nähdäkseni transsukupuolisten suojelu: keskustelu katujista voi vaarantaa transsukupuolisille elintärkeät hoidot. Olen monessa paikassa törmännyt siihen tapaukseen, jossa haluttiin tutkia detransition syitä, mutta yliopisto kielsi sen negatiivisen julkisuuden pelossa. Tätä yhtä ainoaa esimerkkiä käytetään todella monessa paikassa. Se herättää kysymyksen: eikö esimerkkejä ole enempää? Se herättää jatkokysymyksen: ehkä asiaa sitten tutkitaan jossain muualla? Tuota yhtä kiellettyä tutkimusta käytetään lyömäaseena "detransitio on tabu" -keskustelussa, joka nyt kuulostaa jännän ristiriitaiselta. Oikeista tabuistahan ei oikeasti keskustella.

Detransitio on varsinkin anti-transmielisille (keksin sanan juuri) herkullinen keskustelun aihe. Monet heistä ajattelevat, että katujien olemassaolo on todiste siitä, että transsukupuolisuus on psyykkinen harha, josta voi parantua. Tai että on olemassa jokin muu parempi hoitokeino kuin hormonit ja leikkaukset. Tässä piilee se vaara. Tällainen keskustelu kiihtyy laukaksi hyvin nopeasti ja vahvistaa ihmisten olemassa olevia ennakkoluuloja. "Taustat" haetaan kyseenalaisilta sivustoilta, kuten esimerkiksi täältä. Oikealla tiedolla on vaikea laannuttaa tällaista keskustelua.

Fakta kuitenkin on se, että tutkitusti ja tilastollisesti transitioituminen on riskeistä huolimatta transsukupuolisille tehokkain hoitomuoto ja detransitio on harvinaista. Mikään sataprosenttisen varma hoitomuoto se ei tietenkään ole.

Aiheesta keskusteleminen ei mielestäni saa olla tabu. Siitä pitää voida keskustella. Mutta keskustelun tulisi olla asiallista, ja sitä se valitettavasti ei yleensä ole.