Translasten ja -nuorten sukupuoli-identiteetti

Edellinen kirjoitukseni päättyi identiteetin kypsymisen pohdiskeluun. Olen sitä mieltä, että ihmisen identiteetti ei ole valmis nuoruusiän lopulla, vaan se kehittyy koko ihmisen eliniän ajan. Miten voin sitten olla sen puolesta, että translapsen ja -nuoren sukupuoli-identiteettiä tulee tukea?

Ensinnäkin, sukupuoli-identiteetti on vain yksi osa identiteettiä. Kaikki identiteetin osat kehittyvät luullakseni eri tahtiin ja voivat myös muuttua ihmisen eliniän aikana. Toiseksi, on tärkeää ajatella sitä, millaisen vastaanoton ja ilmapiirin lapsi ja nuori kohtaa, kun hän kertoo kokevansa sukupuoliristiriitaa, ja miten se hänen hyvinvointiinsa vaikuttaa.

Olen samaa mieltä kuin kirurgian ja lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhola, jota haastateltiin jokin aika sitten. Artikkeli ilmestyi useissa paikallislehdissä (mm. täällä). Hän sanoo, että kalenteri-ikä ei vielä kerro ihmisestä kovin paljon.

"– Moni on kuitenkin kokenut oman identiteettinsä jo 10–12-vuotiaasta lähtien muun kuin henkilötunnukseen merkityn sukupuolen mukaiseksi, Venhola sanoo."

Mika Venhola on erikoistunut erityisesti intersukupuolisten lasten kirurgiaan ja sukupuolen määrittämiseen. Netistä löytyy Venholan tiivistys aiheesta otsikolla "Translapsi ei leiki sukupuolta", jota voin varauksettomasti suositella ihan kaikille. Se taustoittaa hänen näkemyksensä hyvin, paremmin kuin lyhyt haastattelu antaa mahdollisuuksia.

Lainaan siitä tähän muutamia otteita, mutta kannattaa tutustua siihen kokonaisuudessaan. Tiivistys ei ole pitkä, 16 slidea.

 "Kun sukupuolta ilmiönä ja tämän ilmiön monimuotoisuutta pyritään selittämään, on se tehtävä useammasta näkökulmasta. Mitä enemmän sukupuolesta ja sen eri selitysnäkökulmista tietää, sitä enemmän vahvistuu käsitys siitä, että sukupuolen muotoutuminen kokonaisvaltaiseksi yksilön kokemukseksi on monimutkainen kehityskulku ja osittain myös tyhjentävien selitysten osalta tieteen ulottumattomissa."

"Kehollisuus, biologia, on läsnä kaiken aikaa, mutta sen määräävyys suhteessa yksilön identiteetin muodostumiseen vaihtelee. Biologiset näkökulmat sukupuoleen eivät yksinään riitä selittämään sukupuoli-identiteetin kehittymistä, eikä psykososiaalisia tekijöitä voida erottaa biologisista."

Tässä voidaan palata edellisen tekstin aiheeseen, kriittiseen ajatteluun. Sille on ominaista, että käsiteltävää asiaa tarkastellaan useista näkökulmista. Mielestäni tämä tuo kyseisen lääkärin uskottavuudelle lisää painoarvoa: hän huomioi useat näkökulmat.

"Tarvitaanko lääkäriä ylipäätänsä? Tulisiko transhoidot ajatella täysin eri tavalla, psykososiaalisen tuen kautta, jolloin lääkärin rooli olisi rajattu, nimenomaan hoidollinen, ei valtaa käyttävä, ja tarve lääkärille nousisi potilaan tarpeista. Jokaisen ihmisen yksilöllinen hoito ja kohtaaminen tarkoittaa ihmiselle itselleen sopivan kehollisuuden mahdollisuutta ja hyväksymistä."

Ping sukupuolikriittiset! Erityisesti Sametti on tuonut esiin, että sukupuolidysforiaa tulisi hoitaa myös psykoterapialla. Olen kirjoittanut tätä ajatusta vastaan (täällä). Olennaista onkin se, mistä lähtökohdasta psykososiaalista tukea annetaan. Pyritäänkö sukupuoli ns. normalisoimaan, vai hyväksytäänkö potilaan lähtökohta.

"Transaikuisille apua sukupuoliristiriidan kokemisen helpottamiseksi on monipuolisesti tarjolla. Sen sijaan sukupuoliristiriidan kokeminen lapsena tai nuorena ajatellaan olevan ohimenevää ja kehitykseen jossain määrin kuuluvaa. Lasten ja nuorten kokemusta sukupuolestaan ohitetaan, etenkin juuri niissä tapauksissa, joissa lapsen tai nuoren oma kokemus on ristiriidassa hänen biologisen sukupuolensa kanssa."

"Asiantuntijatahojen kannanotoissa on havaittavissa lapsen oman kokemuksen vähättelyä. Sukupuolikokemus leimataan haihatteluksi tai leikiksi, joksikin mikä menee ohi jos vanhemmat lastaan siihen suuntaan valmentavat. Kuitenkaan kukaan näistä asiantuntijatahoista ei automaattisesti kyseenalaista kaikkien lasten, myös cis-sukupuolisten lasten sukupuoli-identiteettiä, ja koe sitä häilyväksi tai muuttuvaksi."

Erityisesti yhden lääkärin kannanotot ovat tällaisia. Julmaria on blogissaan tuonut sen esiin. Lisäksi lainauksen viimeinen lause on hyvä. Miksi vain sukupuoliristiriitaa kokevien lasten ja nuorten sukupuolikokemus olisi häilyvä? Eikö se juuri ole varmempi, koska he joutuvat toimimaan normien vastaisesti?

Ja nyt tullaan asian varsinaiseen ytimeen:

"Se reagoidaanko lapsen sukupuoliristiriitaan ymmärtävästi tai vähättelevästi, ei itsessään poista perimmäistä faktaa: lapsi kokee ristiriitaa sukupuolestaan, käsitteli ympäristö asiaa kuinka tahansa. Hoitojen kieltäminen nuoreen ikään vedoten ei ole perusteltua, koska nuoren kohdatuksi tuleminen juuri nyt on hänen elämänsä ja hyvinvointinsa kannalta ensiarvoisen tärkeää."

 "Ympäristön suhtautuminen kuitenkin ratkaisevasti määrittää sen, kuinka lapsi itseensä ja kokemaansa ristiriitaan suhtautuu. Onko hänen tuntemuksensa omasta sukupuolestaan häpeällinen, salailtava ja kielletty asia, vai sallittu ja hyväksytty osa häntä itseään. Jos nuori tulee nähdyksi oikein ja hänet otetaan vakavasti, se vähentää sukupuoliristiriidasta aiheutuvaa kuormitusta ja jännitteitä nuoren ja muiden ihmisten välillä."

Juuri tästä näkökulmasta olen blogissani kirjoittanut.

"On aika luopua ajatuksesta, että kaikki lapset ovat joko tyttöjä tai poikia." Mika Venhola

Voin yhtyä tähän lauseeseen täysin.

Itsenäinen ja kriittinen ajattelu

Tänään kirjoitan itsenäisestä ja kriittisestä ajattelusta, koska olen törmännyt termiin usein, erityisesti lukiessani ROGD-teemasta. (Kannattaa lukea ensin oma tekstini "Pelottava ROGD" sekä Julmarian loistava analyysi teeman taustoista (lyhyt versio) ). 

Näissä keskusteluissa usein esitetään sukupuolen moninaisuuden ymmärtäjät / transsukupuolisuuden puolesta puhujat, liittolaiset / erityisesti translasten ja -nuorten puolesta puhuvat ja toimivat ihmisinä, jotka "eivät osaa ajatella itse", vaan että he olisivat kritiikittömästi omaksuneet Setan, Trasekin, ym. auktoriteettien tai somepersoonien näkemykset. Kun taas he, toisin ajattelevat, ajattelevat itse ja tekevät omat johtopäätöksensä realismiin, biologiaan tai tieteeseen perustuen. Tästä lähtökohdasta ajattelin tänään siis kirjoittaa.

Mitä on kriittinen ja itsenäinen ajattelu? Yhden määritelmän mukaan:

"Kriittinen ajattelu on enemmän kuin pelkkä kriittisyys, nimittäin ajattelua, joka ei tyydy käytettävissään oleviin valmiisiin lähtökohtiin vaan pyrkii yhä parempiin perusteluihin ja niiden mahdollistamaan suurempaan selvyyteen silläkin uhalla, että tämä prosessi voi osoittaa ajattelun lähtökohtina alun perin olleita käsityksiä kestämättömiksi ja aiemmin kannatettuja näkökantoja siksi hylättäviksi. Tällainen itselle tutuiksi, rakkaiksi ja turvallisiksi käyneisiin käsityksiin etäisyyttä ottaminen ja niiden punnitseminen siltä kannalta, että niissä kenties voisi olla jotain korjaamisen varaakin, on ymmärrettävästi hidasta, työlästä ja usein tuskallistakin. Jo tästäkin syystä aidosti kriittinen ajattelu on – ja on aina ja kaikkialla ollutkin – huomattavan harvinaista." (Lähde: ApoWiki)

Itse käsitän sen niin, että kriittinen ajattelija ei ota annettua tietoa tai väittämää itsestäänselvyytenä, vaan hän pyrkii ottamaan asiasta itse selvää tutkimalla aihetta mahdollisimman monipuolisesti eri lähteitä käyttäen. Ja nimenomaan niin, että etsii sekä väitettä tukevaa että sitä kieltävää tietoa.

Mikä ei ole kriittistä ajattelua? Voisinpa väittää, että traditionalistinen, perinteisiin nojaava ajattelu aika todennäköisesti ei ole kriittistä ajattelua. Se, joka sanoo, että "näin on aina ollut", ei kuulosta kovin kriittiseltä, vai mitä? "Sukupuolia on kaksi, näin on aina ollut. Sukupuolta ei voi vaihtaa" - kuulostaako itsenäiseltä, kriittiseltä ajattelulta? He perustavat mielipiteensä tieteeseen ja biologiaan, mutta kieltäytyvät näkemästä ja omaksumasta niitä tieteellisiä ja biologiaan perustuvia tutkimuksia, jotka puhuvat sukupuolen binäärisyyttä vastaan. Tiede ei ole koskaan valmista, me löydämme jatkuvasti uutta tietoa. 

Olen lukenut suurin piirtein kaiken, mitä olen käsiini saanut, aiheesta transsukupuolisuus ja nimenomaan nuorena ilmenevä sukupuolidysforia. Olen lukenut tietenkin kaiken, mitä olen Setan, Trasekin ja Transtukipisteen (nyk. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) sivuilta löytänyt, lukenut lukemattomia tutkimuksia transsukupuolisuudesta, mutta olen perehtynyt myös vastakkaisiin näkemyksiin. Olen kahlannut läpi sukupuolikriittisten blogeja ja sometilejä ja tutustunut tutkimuksiin, joihin niissä viitataan. Olen lukenut sekä oman näkemykseni mukaisia asiantuntija-artikkeleita, että sen vastaisia. Olen lukenut ja ajatellut, ja ollut kriittinen. Olen todellakin yrittänyt samaistua vastakkaisen näkökulman esittäjiin, ja aidosti pohtinut, voisivatko he olla oikeassa. Olen todella kyseenalaistanut omat näkemykseni. Se on ollut raastavaa, ja se ajoi minut myös psykoterapeutin vastaanotolle.

Tietysti silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista, on itsestäänselvää vedota heidän kehittymättömään ajatteluunsa. Sanotaan, että nuoruus on identiteetin kypsymisen aikaa. Kyllä, varmasti näin. Itse sanoisin, että koko ihmisen elinikä nuoruudesta hamaan loppuun saakka on identiteetin kypsymisen aikaa. Identiteetti alkaa muotoutua jo lapsena, mutta varsinaisesti kehityksen voi sanoa alkavan vasta, kun ihminen itse jotenkin ymmärtää identiteetin käsitteen. En usko, että ihmisen identiteetti on muuttumaton tila, joka syntyy joskus nuoruusiän lopulla. Sanon näin, koska itse koen identiteettini olevani hyvin erilainen nyt 44-vuotiaana, kuin esimerkiksi 18-vuotiaana tai 32-vuotiaana. Elämän varrella tapahtuneet asiat ja vuorovaikutus vaikuttavat identiteettiin. Tähän lopputulokseen tulin itsenäisesti ajattelemalla.

Kerron seuraavassa blogitekstissäni lisää ajatuksia translasten ja -nuorten sukupuoli-identiteetistä.

Terveisiä lukijoille

Olen saanut uusia lukijoita viime aikoina ja perustin siksi pari uutta sivua tähän blogiin selventämään asioita. Esittelen sivut tässä tekstissä.

Nettiselaimella voit nähdä sivut listattuna blogin oikeassa reunassa. Linkitän ne myös tähän tekstiin.

Minusta
Tällä sivulla kerron hieman itsestäni ja siitä, miksi ja mistä näkökulmasta kirjoitan tätä blogia.

Linkkejä
Tälle sivulle olen koonnut transsukupuolisuutta koskevia linkkejä. Suuri osa niistä on tutkimuksia tai niiden yhteenvetoja tai artikkeleita. Jonain päivänä tarkoitus olisi saada kaikki blogiteksteissä linkkaamani linkit koottua tälle sivulle. Olisi kannattanut alusta alkaen tehdä niin, että lisään käyttämäni linkit heti tuolle sivulle...

Blogeja, joita seuraan
Lyhyt listaus seuraamistani blogeista. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että en seuraa pelkästään "samanmielisten" blogeja.

Askeleita transition tiellä
Päivittyvä tiivis listaus prosessista.

Trollin työkalupakki
Koska trollit parveilevat innokkaasti transaiheisilla sivustoilla ja blogeissa, koin hyödylliseksi tämän Senja Larsenin artikkelin, joka julkaistiin Kauppalehdessä toukokuussa 2019. Ehkä siitä on jollekin toisellekin hyötyä, ja täältä se löytyy, jos Kauppalehden nettisivu ei olekaan aina saatavilla.
(Sivun lähde ja kirjoittaja on selvästi merkitty, mutta siitä huolimatta joku Anonyymi ilmeisesti erehtyi luulemaan, että yritän esittää artikkelin omana tuotoksenani. Hän kirjoitti kommentin, jossa "paljasti" minut, ja kun kysyin että mitä ihmettä hän tarkoittaa, hänellä meni niin kovasti tunteisiin, että lähetti minulle aivan kuvottavan vastauksen. Jätin sen julkaisematta, luonnollisesti.)

Vanhemman tehtävä

Olen miettinyt viime päivinä lapsia ja nuoria, ja heidän suhteitaan vanhempiinsa. Olen tutustunut pariin nuoreen, joiden suhteet omiin vanhempiin ovat ongelmallisia, jopa siinä määrin, että heidät on sijoitettu pois kotoa. Ja sitten törmäsin facebookissa valtavan viisaaseen äidin kirjoittamaan tekstiin. Lainaus:

"Kun lapsi tulee kaapista, se on äidille lahja. On paljon äitejä, joille sitä lahjaa ei koskaan anneta."

Millainen vanhempi itse olen? Mikä on vanhemman tehtävä?

Mielestäni vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan tasapainoinen aikuinen. Miten se tehdään?


1. Lapsi tarvitsee tunteen, että tuottaa vanhemmilleen ja muille läheisille iloa juuri sellaisena kuin on. Vaikka olen eronnut lasteni isästä (jo vuosia sitten), en ole koskaan katunut lasten saamista. Juuri meidän parisuhteestamme syntyivät nämä kaksi lasta, joiden olemassa olo tuottaa minulle paljon iloa. He tietävät, että syntyivät toivottuina lapsina, ja että he ovat minulle ilon aihe.

2. Minusta hyvä itsetunto on tasapainoisen ihmisen merkki. Hyvä itsetunto pohjautuu siihen, että on kokenut olevansa varauksetta rakastettu ilman mitään suorituksia, ilman mitään ehtoja. Vaikka lapset eivät tekisi kuten minä haluan, rakastan heitä. Minun rakkauteni ei vähene siitä, vaikka lapseni ei olisikaan sitä sukupuolta, jolta hän ulkoisesti näyttää. Vaikka esikoiseni ei kasvaisikaan nuoreksi naiseksi, kuten olin kuvitellut.

3. Minun tehtäväni vanhempana on luoda lapsilleni turvallinen kasvuympäristö ja opettaa heille hyviä tapoja ja omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä. Minun tehtäväni on määritellä heille rajoja, kun he asuvat kotona. Kotiintuloaikoja, ruoka-aikoja, peliaikoja, yhdessä elämisen sääntöjä. Näiden taitojen avulla he selviävät elämässä ja ihmissuhteissa. 

4. Minä en voi päättää, mihin suuntaan he itsenäistymisessään lähtevät. Voin kannustaa heitä opiskelemaan, voin kannustaa heitä hakemaan kesätöitä.  Mutta en voi määrätä, että heidän on mentävä naimisiin, perustettava perhe, oltava heteroita, oltava cis-sukupuolisia, oltava ns. normaaleja. Siinä kohtaa vanhemman tehtävä on antaa nuoren itse määritellä elämänsä.



-----
 
Tässä erikoistilanteessa, jossa nyt olen, olen mielestäni tehnyt, kuten vanhemman täytyy tehdä. Olen kuunnellut nuortani ja lähtenyt auttamaan ja tukemaan häntä kohti aikuisuutta transpolin avustuksella. Osoitan nuorelle tukeni, hyväksyntäni ja rakkauteni. Olen saatavilla ja keskustelukumppanina. En väheksy, en sivuuta, en aseta ehtoja.

Olen todella pohtinut aihetta paljon ja miettinyt, teenkö oikein vai väärin. Aihe ei ole helppo. Se jakaa ihmiset kahtia. Toiset tukevat ja auttavat, toiset odottavat ja toivovat, että nuori muuttaa mielensä, ehkä jopa hylkäävät nuoren. Minä teen, kuten itse katson oikeaksi. Niin kai muutkin tekevät, mikäli pystyvät.

Olen käynyt terapeutilla keskustelemassa aiheesta. Kysyin häneltä, teenkö hänen mielestään oikein, olenko hyvä vanhempi, tarvitsenko tukea vanhemmuuteen. Terapeutti keskusteli kanssani muutaman viikon ajan ja totesi, että hänen mielestään teen aivan oikein, ja että olen "tämän asian päällä" niin hyvin, että voisin jopa auttaa muita samassa tilanteessa olevia. 

Noiden keskustelujen ansiosta aloitin tämän blogin, jotta voisin auttaa muita samassa tilanteessa olevia vanhempia.

Ja sitten luin uusimmasta Kotiliedestä tämän mainion artikkelin. Lainaus:

"Psykologi Katarina Alangon tutkimus osoitti, että tunne kuulumisesta eri sukupuoleen kuin ­syntymässä on määritelty on jo lapsena varsin pysyvä. Eli vaikka joillekin kyse voi olla ohi ­menevästä ­vaiheesta, suurin osa tuntee samoin vielä vartuttuaan aikuiseksi.
”On tärkeä kunnioittaa ­lapsen kokemusta eikä sivuttaa ­sitä ohimenevänä vaiheena tai ­tilapäisenä kiinnostuksena”, ­Katariina Alanko toteaa."

Artikkelissa todetaan myös, että vastuullinen aikuinen välttää turhan ahtaiden sukupuolinormien vahvistamista ja rohkaisee lasta olemaan oma itsensä. Hassua, miten eri tavoilla tämäkin neuvo voidaan tulkita, kun kyse on sukupuolesta. Minä tulkitsen sen niin, että vahvistan lapsen omaa käsitystä siitä, mitä sukupuolta hän on, koska vain hän voi sen tietää. Esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa mainitsemani sivusto tulkitsee lauseen niin, että biologista sukupuolta on vahvistettava, koska se on totta. Heidän mielestään vain ruumiilliset, fyysiset asiat ovat totta. Heidän mielestään "genderideologia" rajoittaa sukupuolen moninaisuutta ja vahvistaa ahtaita sukupuolinormeja. Heidän tulkintansa mukaan minä edustan genderideologiaa, jota siis ilmiönä en tunnusta olevan olemassakaan, ja vahvistan siten ahtaita sukupuolinormeja ja rajoitan sukupuolen moninaisuutta. Omasta mielestäni teen juuri päinvastoin. Ihmeellistä.

 

Ihmisten kirjo

Tänään on perustettu sivusto ihmistenkirjo.net. Sivustolta lainattua:

"Sukupuolen moninaisuutta rajoittava ja laajalti kannatettu transgender-ajattelu perustuu genderideologiaan, joka vahingoittaa yhteiskuntaamme monin tavoin. On aika keskustella genderideologiasta ja siitä, onko sukupuolidysforia aikamme syömishäiriö."

"Olemme yksityishenkilöitä, jotka ovat huolestuneita siitä, miten transsukupuolisuuskokemusta ja sukupuolidysforiaa nykyään käsitellään yhteiskunnassa."

"Meitä yhdistää kriittisyys vallitsevaksi nousseen (genderideologiseen) näkemykseen sukupuolesta, jonka vaarallisuuden olemme omakohtaisesti kokeneet. Olemme siis kokemusasiantuntijoita, mutta olemme myös perehtyneet aiheeseen teoreettisesti."

Sivusto on nuorille suunnattu "tietopaketti", jonka tarkoituksena on tuoda esiin "vaiennettuja" ääniä. (Laitoin nämä sanat ihan tietoisesti lainausmerkkeihin, koska sivuston tieto on suurelta osin väärää ja vaiennetuksi sanotut äänet eivät tosiaankaan ole vaiennettuja.) Esimerkiksi sivustolta löytyy detransitioituneiden tarinoita sekä ohjeita otsikolla "Jos olet joutunut genderideologian uhriksi", jossa mm. annetaan ymmärtää, että sukupuolidysforiaa voitaisiin hoitaa jollain muulla tavalla kuin hormoneilla.

Twitterissä sivusto kirjoittaa: "sukupuoli on fakta!" ja "pidetään tieteestä tiukemmin kiinni!"
---

Ryhmä alkoi seurata minua Twitterissä, mutta blokkasin tilin ja vieläpä ilmiannoin sen. Miksi?

1. Genderideologia on transfobisten keksimä termi, jolla sukupuolen moninaisuutta kuvaillaan uskonnolliseksi hurmosliikkeeksi. Genderideologia on olemassa vain transfobisten ja tietämättömien mielikuvituksessa. Siksi genderideologiaa vastustava sivusto on huuhaata.

2. Sivusto levittää aatteellisesti värittynyttä väärää tietoa ja transfobiaa, joka vahingoittaa transihmisiä. Sivustolla on muutama ihan järkeväkin lause ja tosiasia, mutta sen pääviesti on selvä: transnuoria ei ole olemassakaan. On vain harhaanjohdettuja nuoria, jotka eivät vielä voi tietää sukupuoltaan.

3. En halua, että kyseinen ryhmä seuraa minua Twitterissä, enkä halua nähdä heidän viestejään.

Tässä ei ole kyse siitä, etten olisi valmis keskustelemaan, tai että blokkaisin kaikki jotka ovat kanssani eri mieltä. En näe järkeväksi keskustella ihmisten kanssa, jotka väittävät, että genderideologia muokkaa yhteiskuntaamme haitallisesti, että sukupuolen binäärisyys on biologinen fakta, ja että nuori ei voi tietää sukupuoltaan. Lähes kaikki sivuston väitteet ovat puhdasta soopaa. Ymmärrän, että he ovat vain huolissaan nuorista, mutta heidän toimintansa ja kirjoituksensa eivät auta nuoria, ja keskusteleminen heidän kanssaan auttaa vielä vähemmän.

Oma transnuoreni luki sivuston tekstit ja hämmästeli, miten pihalla nämä tyypit ovat. 

Ovatkohan he lukeneet liikaa Tapio Puolimatkan höpötyksiä? Hänen blogikirjoituksensa genderideologian haitallisuudesta yhteiskunnalle on varsinaista huuhaa-tiedettä, joka rinnastaa nykyisen länsimaisen politiikan (ja sen sisältämän seksuaalisen vapauden) Markiisi de Saden sadistisiin fantasioihin.

Helsinki Priden jälkitunnelmissa: transsukupuolisuus on osa luonnon monimuotoisuutta

Osallistuin viime viikonloppuna Helsinki Pride -kulkueeseen ja puistojuhlaan yhdessä transpoikani kanssa. Hän kulki enimmäkseen seurustelukumppaninsa kanssa. Minä marssin Translasten ja -nuorten perheet ry:n bannerin alla ja kannoin banneria itsekin jonkin matkaa. Tunsin ylpeyttä kulkiessani juuri siinä joukossa, kantaessani translipun värejä toistavaa suurta banneria, jossa julistettiin yhdistyksen antavan apua ja tukea translapsille ja -nuorille. Yleisö katseli meitä ja suuri osa heistä hymyili, jotkut jopa hurrasivat ja taputtivat juuri meille! Se tuntui todella hyvältä.

Keskustelu alaikäisistä transihmisistä on useimmiten varovaista, vähättelevää tai epäilevää.

Minä en ole varovainen, enkä vähättele tai epäile. Minä haluan tuoda esiin sen, että translapsi tai -nuori usein tietää sukupuolensa aivan yhtä varmasti, kuin kuka tahansa toinen samanikäinen. Joskus jopa varmemmin, koska hän on pohtinut sukupuoltaan varmasti enemmän, kuin sellainen, joka ei koe ristiriitaa sukupuolensa ja kehonsa välillä. Siksi olikin ilahduttavaa lukea paikallislehdestä lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhosen kommentteja translain uudistuksesta ja ikärajoista. Hänen mielestään 18 vuoden ikäraja on liian korkea, sillä moni kokee sukupuolensa toisin jo 10 - 12-vuotiaana.

"Suomalaisessa mentaliteetissa ajatellaan, että nuorten täytyy aika ajoissa olla itsenäisiä ja pärjätä omillaan. Sitten näissä asioissa halutaan ottaa nuorilta pois kokemus siitä, että he olisivat oman elämänsä suhteen riittävän hyviä asiantuntijoita."

Katsoin juuri Areenasta dokumentin "Väärässä vartalossa", jossa irlantilainen tv-toimittaja Vogue Williams tutustuu ihmisiin, jotka kokevat olevansa väärässä kehossa. Siinä eräs transmies kertoi taiteilijaäitinsä sanoneen pojalleen, että transihmiset ovat vain yksi väri lisää elämän väripaletissa. Se oli mielestäni kauniisti ja hyvin sanottu. Ajatus, että transsukupuoliset ovat luonnollinen osa ihmisyyttä, on minusta oikea, ja se tuli ilmi myös tuossa dokumentissa.

Sama ajatus tulee ilmi myös Scientific American -julkaisussa, jossa neurotieteen tohtorikoulutettava  Simón D Sun todistaa, että sukupuoli on tieteen perusteella kaikkea muuta kuin binäärinen. Hän päättää blogikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin itse yhdyn sataprosenttisesti:

"Vaikka tämä katsaus on pieni, tiede on selkeää ja vakuuttavaa: sukupuoli ei ole binääri, transsukupuoliset ovat todellisia. On aika tunnustaa tämä. Henkilön sukupuoli-identiteetin määrittäminen käyttämällä asiayhteydestä irrallisia "faktoja" on epätieteellistä ja epäinhimillistävää. Trans-kokemus tarjoaa olennaisia näkemyksiä sukupuolen tieteestä ja osoittaa tieteellisesti, että harvinaiset ja epätyypilliset ilmiöt ovat elintärkeitä elävien järjestelmien, eli elämän, onnistumiselle. Myös tieteellinen tavoite on parempi, kun se on osallistavampi ja monipuolisempi. Joten riippumatta siitä, mitä tietoviisaat, poliitikot tai nettitrollit sanovat, transihmiset ovat välttämätön osa elävää todellisuuttamme.

Transsukupuoliset ihmiset edustavat monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta, jotka ovat elämän, evoluution ja itse luonnon peruspiirteitä. Se on tosiasia."

Palaan vielä dokumenttiin "Väärässä vartalossa". Siinä eräs trans-aktivisti toteaa, että parinkymmenen vuoden päästä ihmettelemme, miksi ihmeessä trans-asiasta nostettiin aikanaan niin suuri haloo. Hän tarkoittaa, että tulevaisuudessa suhtaudumme asiaan luonnollisemmin kuin nyt. Homojen ja lesbojen hyväksyntä ja ihmisoikeudet ovat paremmalla tolalla nyt kuin parikymmentä vuotta sitten. Näin tulee käymään myös transsukupuolisten kohdalla.

Arvostettu tiedejulkaisu Nature julistaa pääkirjoituksessaan, että se tukee Pride-aatetta myös tieteen tekemisessä:

"Pelkääminen ja itsensä piilottaminen vahingoittaa yksilöitä. Se, että estetään ihmisiä tekemästä parasta mahdollista tiedettä tai heidät jätetään ulkopuolelle, vahingoittaa kaikkia. Tutkijoiden tulisi kaikkialla tukea kansainvälistä "LGBTQ+ -ihmiset tiede-, teknologia-, insinööri- ja matemaattisilla aloilla" -päivää, ja tutkimusorganisaatioiden tulee jatkaa hallitustensa lobbaamista osallistavampaan lainsäädäntöön."

"Tutkijoiden ei koskaan pidä joutua ajattelemaan, että seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen piilottaminen olisi ratkaisu."

Transsukupuolisten hyväksyminen luonnollisena ja tärkeänä osana ihmisyyttä ja yhteiskuntaa hyödyttää meitä kaikkia, sillä kiusatut ja hylätyt eivät tuota yhteiskunnalle mitään.

Peace, Love, Pride!