Puhutaanko kuitenkin samasta asiasta?

Tiedekatsauksista ilmestyy myöhemmin vielä kaksi kirjoitusta (aiheena aivotutkimukset ja hormoniblokkerit), mutta kirjoitan tähän väliin muuta.

Transjuna
Tälle kirjoitukselle oli vaikea keksiä otsikkoa. Haluan kirjoittaa siitä, miten transfobinen konservatiivi-skene (aitoavioliittotyypit, orkideatyypit, jne), sekä ns. transaktivisti-skene, johon itseni katson kuuluvaksi jollain tavalla, oikeastaan puhuvat ihan samasta asiasta, vaikka joskus luulevat puhuvansa eri asiasta.

Konservatiivi-skene pitää ääntä sen puolesta, että kaikki sukupuoltaan kyseenalaistavat nuoret eivät välttämättä ole transsukupuolisia, eikä heitä pitäisi millään tavalla rohkaista transhoitoihin. He käyttävät termiä "transjuna", joka kuvaa sitä, että sukupuoltaan pohtiva ja kyseenalaistava nuori tyrkätään tai vedetään transjunan kyytiin, joka vie vääjäämättä sukupuolen korjaukseen, eikä siitä voi hypätä pois. Eikö niin?

Mutta: Transaktivisti-skene ei mielestäni tarjoa transhoitoja ainoaksi oikeaksi lääkkeeksi kaikille, jotka sukupuoltaan pohtivat ja kyseenalaistavat. Kaikki viralliset hoitotahot, yhdistykset ja järjestöt sekä järkevinä ja asiallisina pitämäni transaktivistit kertovat varsin selväsanaisesti, että kaikki eivät hoitoja tarvitse, eivätkä kaikki sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat ole automaattisesti transsukupuolisia. Transjunaa ei ole. Tai jos on, se kulkee hitaasti, ja sen kyydistä pääsee kyllä pois.

Jos joku yksittäinen transaktivisti julistaa, että "jos mietit että olet ehkä trans, olet trans, ja ainoa hoito siihen on hormonit ja leikkaukset", niin se on yksittäisen ihmisen mielipide, ja se pitäisi ymmärtää sellaisena.

Esimerkiksi WPATH:n (World Professional Association of Transgender Health) hyvän hoidon suosituksissa, joita Suomessakin noudatetaan, sanotaan näin:

"Hoitosuosituksissa käsitellään varsinaisten suositusten lisäksi sitä, kuinka tärkeää on tehdä tietoon perustuvia valintoja ja suosia haittoja vähentäviä lähestymistapoja. Lisäksi hoitosuositusten tässä versiossa tunnistetaan ja vahvistetaan erilaisia sukupuolen ilmaisuja, jotka eivät välttämättä edellytä psykologisia, hormonaalisia tai kirurgisia hoitoja."

"Sukupuolinormeista erottuva tai erityinen sukupuolen kokemus tai ilmaisu viittaavat siihen mittakaavaan, jossa henkilön sukupuoli-identiteetti tai -rooli tai sukupuolen ilmaisu poikkeaa tietyn sukupuolen edustajiin kohdistuvista kulttuurisista normeista (Institute of Medicine, 2011). Sukupuolidysforia tarkoittaa pahan olon tunnetta tai ahdistusta, joka johtuu sukupuoliristiriidasta eli erosta henkilön sukupuoli-identiteetin ja hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen (sekä siihen liittyvän sukupuoliroolin ja/tai ensi-ja toissijaisten sukupuolitun-nusmerkkien) välillä (Fisk, 1974, Knudson, De Cuypere & Bockting, 2010b). Vain jotkut sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan normeista erottuvat ihmiset kokevat sukupuolidysforiaa jossain vaiheessa elämäänsä."

"Ahdistukseen on tarjolla hoitoa, jonka avulla asiasta kärsivät ihmiset voivat tarkastella sukupuoli-identiteettiään ja löytää heille sopivan sukupuoliroolin (Bockting & Goldberg, 2006). Hoito räätälöidään kunkin tarpeisiin sopivaksi: jokainen ihminen tarvitsee sukupuolidysforian lievittämiseen omanlaistaan hoitoa. Tähän prosessiin saattaa kuulua myös sukupuolen ilmaisun muuttaminen tai kehon muokkaaminen. Lääketieteellisiä hoitovaihtoehtoja ovat esimerkiksi kehon feminisaatio tai maskulinisaatio hormonihoitojen ja/tai leikkausten avulla. Nämä lievittävät tehokkaasti sukupuolidysforiaa ja ovat lääketieteellisesti välttämättömiä useille ihmisille. Sukupuoli-identiteetit ja sukupuolen ilmaisutavat ovat monimuotoisia, ja hormoni-ja leikkaushoidot ovat vain kaksi vaihtoehtoa useista mahdollisuuksista, jotka voivat auttaa ihmisiä saavuttamaan tyytyväisyyden omaan itseensä ja identiteettiinsä."

Minusta tuntuu, että konservatiivi-skene lukee yllä olevaa tekstiä laput silmillä tai transfobisten lasien läpi, eikä huomaa, että siellä todellakin sanotaan, että kaikki eivät hormoneja ja leikkauksia tarvitse, ja että kaikki sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat eivät välttämättä ole transsukupuolisia.

Tai sitten konservatiivi-skene kuuntelee ja lukee vain tietyn tyyppistä transaktivisti-skeneä, joka ei välttämättä ole ihan viisasta. Esimerkiksi blogeissa "Kemiallisesti tikattu" ja "Yönsupi" kuvaillaan tätä "transtrender"-ilmiötä transsukupuolisten näkökulmasta. En itse edes yritä kirjoittaa siitä, koska minulla ei ole siitä juuri kokemusta.

Lähdekritiikki on suotavaa!

Vaientaminen
Konservatiivi-skene väittää, että heitä yritetään vaientaa, eikä katujista puhuta. Minun nähdäkseni heidän äänensä kuuluu kyllä varsin hyvin ja he näkyvät ja kuuluvat jopa valtakunnan medioissa myös Suomessa. Tällä viikolla MTV uutiset kirjoitti otsikolla "Yhä useampi hakeutuu sukupuolen korjaushoitoihin - leikkaus voi kaduttaa jälkikäteen", ja artikkelissa oli haastateltu tunnettua suomalaista konservatiivi-skenen edustajaa. Hän esiintyi myös Sannikka & Ukkola -ohjelmassa aiemmin tänä vuonna.

Jos konservatiivi-skene suoltaa puppua ja pseudotiedettä, se tietenkin jyrkästi kumotaan niiden toimesta, jotka tietävät paremmin. Se ei ole vaientamista, se on valheiden ja ennakkoluulojen korjaamista.

Konservatiivi-skene väittää kertovansa vaiennettuja totuuksia, mutta heidän totuutensa on ennakkoluulojen ja häpeän värittämää. Transsukupuolisuutta ei heidän mielestään ole olemassakaan, tai sitten se on heidän mielestään mielenterveyden häiriö. Tästä näkökulmasta kirjoittavan ja puhuvan ihmisen tiedot ja totuudet ovat vääristyneitä. Jos ihminen ajattelee, että transsukupuolinen on mielenvikainen ja kaikin puolin iljettävä ihmisen irvikuva, niin totta kai hän julistaa, että nuoria ei pidä tällaiseen transjunaan laittaa.